maanantai 17. joulukuuta 2007

Ei kummoisia

Tälle suuntaa ei kuulu kummoisia. Viikolla ollaan käyty koulua, oppimisesta en osaa sanoa, mutta ainakin siellä on tullut istuttua. Iltaisin olen pakerrellut tietokoneella erilaisia koirajuttuja, hurjasti on tullut lisäiltyä linkkejäkin listalle. Eilen tuli uusi - ja ensimmäinen linkki Sloveniasta sähköpostitse. Listan maailmanlaajuisuus vaan leviää lisää, palkitsevaa tekijälle, jos listasta on todella hyötyä. Itse en varmaan pärjäisi ilman sitä enää. :) Oman rotuyhdistyksenikin sivuja olen pyrkinyt kehittämään ja päivittämään viime aikoina, vielä pitäisi käydä läpi vanhoja lehtiä ja kirjoittaa artikkeli varastoon uusille ja vanhoille jäsenille luettavaa.

Viikolla on jäänyt toisten koirien ohitusharjoitukset vähemmälle, kun ollaan pikana vain kierretty pissi-kakka lenkki aamulla ja illalla. Muuten on saanut koirat pitää jöötä omalla pihamaalla.
Viikonloppuna otettiin kiinni arkipäivien laiskottelua ja lauantaina käytiin kävelemässä Järvenpään kävelykadulla ja koirapuistolla. Kävelykadulla käveltiin kahden FLEXISSÄ kulkevan nöffin perässä... onneksi olivat semmoisia lullukoita, etteivät reagoineet mihinkään, mutta oli se aika hurjan näköistä kun omistaja antoi koiriensa huidella siellä 8m pitkän flexin päässä. Ohitettiin se kolmikko hyvän matkan päästä ja hyvinhän se meni. Alkumatkan muutamat koirat muisteltiin miten se homma oikein meni, selkeästi huomasi mitä melkein viikon tauko saa aikaan. Ei tästä vielä ihan rutiinia ole tullut vaikka tässä on jo neljäs harjoittelu viikko käynnissä.
Iltalenkillä kierrettiin Atelta melkein Haarajoen juna-asemalle asti Aten kaverilla, jossa pojat oli katsomassa futista. Oli tarkoitus, että pääsen sieltä kyydillä pois samalla kun Atte vie kaverinsa pippaloihin. Herrat halusivatkin jäädä katsomaan vielä yhden pelin niin mehän sitten reippailtiin toiset vajaa 4km Atelle Järvenpään keskustaan. Matkalla kiusattiin toisia koiranulkoiluttajia kävelemällä heidän jäljessään ja naksuttelemalla ahkerasti. Taitaa alkaa järvenpääläisillä koiraihmisillä menemään hermot jo meihin kun lähdetään aina kävelemään jäljessä ja naksutellaan minkä keretään. Viikolla taas varmaan taantuu hieman tämä harjoittelu, mutta eiköhän me joulun välipäivät vietetään suurella todennäköisyydellä Järvenpäässä joten silloin sitten harjoitellaan ahkerasti. :)

Joulu on jo viikon päästä ja lumesta ei ole tietoakaan, toivottavasti tulisi edes jouluaattona lunta jos ei sitä aikaisemmin suoda. Joulua odotellessa toivotamme teille kaikille raittoisia juhlapäiviä ja menestystä ensi vuodelle!

tiistai 11. joulukuuta 2007

Melkein Voittaja 2007

Niin se taas meni Vuoden odotetuin näyttely, Voittaja 2007 -näyttely, joka järjestettiin Helsingin messukeskuksessa. Schapendoes rodun oli saapunut arvostelemaan Charlott Sandberg Ruotsista. Ruotsista oli saapunut myös eräs rodun kasvattaja-tuomari kilpailemaan koirineen... ehkä aavistuksen kyseenalaisella tavalla, mutta jos muulla ei pärjää niin kai heidän sitten on pakko toimia niin kuin ko. henkilö toimii. Roopesta sain olla kyllä ylpeä, se oli niin iloinen ja reipas, kehtasi pirulauata sotkea tukkansa juuri ennen yksittäisarvostelua hinkkaamalla itseään lattiaan ja mukaviin rapsuttelijoihinsa! Oli ollut kuulemma katsojilla hauskaa, kun meidän Roope-neiti oli niin sievästi pyyhkäissyt etutassullaan kutiavaa naamaansa. Urokset, kun kuulemma normaalisti rojahtavat koko persiilleen istumaan ja rapsuttavat takajalalla oikein antaumuksella kutiavaa kohtaa... ei meidän Roope koskaan, se on aina niin sievästi ja tyylikkäästi! :)
Mutta niihin tuloksiin, Roope siis sievällä käytöksellään otti ja voitti valiourokset ruotsalaisen jääden kakkoseksi valiouroksensa kanssa! PU-luokassa Roope oli ainut suomalainen sijoittuja, ykköseksi tuomarimme valitsi nuortenluokan ruotsalaisen voittajan, toiseksi sijoittui Roope kera vara-cacibin, kolmanneksi valioluokan ruotsalaiskakkonen ja neljänneksi ruotsalainen junioriluokan voittaja.

Nartuissa juniorivoittajaksi ja narttujen voittajaksi nousi suloinen Nera, Trasseli Arvaa Kuka. Loppuenlopuksi Nera oli VSP ja ruotsalainen toki sitten ROP. Kehtasi ruotsalainen kasvattaja-tuomari voitosta huolimatta olla epäkohtelias täysin tuntemtonta ihmistä kohtaan, olin ottamassa lehteä varten ROP&VSP-kuvaa ja kysyin kohteliaasti tuomaria sekä ruotsalaista mukaan kuvaan. Ruotsalaisen törkeä vastaus oli "I don't want you to take picture of my dog!", tuli vähän semmonen öö-olotila ja ajattelin, että kuulin väärin, muitakin tuli kuvaamaan voittajia joten ruotsalainenkin asettui kuvaan koiransa kanssa. Minä sain kuvani otettua ja siirryin juttelemaan tuttujen kanssa lähelle ruotsalaisen koirien häkkejä. Kun muutkin olivat kuvansa ottaneet ruotalainen tulee raivoa puhkuen häkilleen ja ohimennessään melkein huutaa "I said I do not want you to take picture of my dog!". Ruotsalainen jäi vaahtoamaan sitten suomalaiselle tuttavalleen asiasta ja siinä toisella korvalla keskustelua kuunnellen kuului muutamaan kertaan "such a person"... ja olin kuulevinani, että kyse on siitä etten ole lisännyt keräämälleni schapendoes linkkilistalle hänen kennelinsä nettisivuja ja hänen perustamaansa uutta ruotsalaista schapendoes yhdistystä, jonka hän perusti kun hänet potkittiin pois tyrannisoimasta virallista yhdistystä. Aikanaan lisäsin ko. linkit listalle, mutta Ruotsista rupesi tulemaan sekä kasvattajilta, että yksityisiltä viestiä, että "ota pois ne". He eivät halua tukea tämän ruotsalaisen toimia ja sitä en kyllä halua minäkään, ainakaan tämän tapauksen jälkeen. Ruotsalaisen suomalaistuttu vahvisti, että kyse oli nimenomaan siitä, etten ole lisännyt hänen linkkejään listalle, pikkumainen ihminen jos tuollaisesta noin suuttuu, että julkisella paikalla äityy tuollaiseen käytökseen.
Joo, ei tästä enempää... näytteöyssä oli kuitenkin pääosin mukava tiivis suomalaistuntu. Oli mukava juoruta pitkään ja hartaasti tuttujen kanssa ja parantaa maailmaa. :)

Ollaan edelleen jatkettu remmirähinän pois harjoittelua ja kaikki on sujunut aika tasaisesti, eilen ei löydetty naksutinta mukaan lenkille ja toki silloin tuli koiria vastaan joka puolelta. En saanut niin tarkkaan merkattua sitä oikeaa käytöstä, mutta yllättävän hyvin se meni kuitenkin. Ohitettiin jopa yksi mäyräkoira noin 5m päästä. Nolotti oikeen kun omistaja kysyi saako päästää haistelemaan ja kieltäydyin, mäyräkoira näytti kyllä ihan kiltiltä eikä Roopekaan noteerannut sitä häntää nostelemalla tai murisemalla. En kuitenkaan viitsinyt ottaa sitä riskiä, että mentäisiin taas harjoittelussa taaksepäin.

perjantai 7. joulukuuta 2007

Viikon kuulumisia

Viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta... siinä ajassa ollaan keretty edistymään huimasti remmirähinä-koulutuksessa ja ottamaan vielä pientä takapakkiakin siinä. Pääosin ollaan kuitenkin edistytty parempaan suuntaan. Viime viikonloppuna harjoiteltiin ahkerasti koirapuiston lieppeillä ja lenkeillä ollaan ahdisteltu muita koiran ulkoiluttajia kävelemällä heidän jäljessään sopivan etäisyyden päässä.

Tiistaina käytiin Viikissä schape-treeneissä harjoittelemassa, siellä meni paremmin kuin aikaisemmin. Marian jopa totesi, ettei uskoisi Roopella koskaan mitään remmirähinä-ongelmaa olleen. Ohitettiin muutaman kerran vajaan viiden metrin päästä sileäkarvaistanoutaja-urosta ilman mitään murinaa tai hännän pöyhistelyä, enemmän Roopea taisi huolettaa tassujen kastuminen.
Tietenkin sitten heti tuollaisen super-hienosti onnistuneen harjoituksen jälkeen otettiin takapakkia. Keskiviikko aamuna oltiin tekemässä ohitusharjoitusta tiibetinspanielista ja Roope otti alkuun hienosti kontaktia, mutta eikös siinä sitten käynytkin niin että tipsu pääsi/päästettiin flexissään vajaan metrin päähän Roopesta ja se oli meidän pojalle liikaa. Itseäni rupesi ottamaan huonosti mennyt harjoitus niin paljon pattiin, että en tajunnut edes ottaa jalkojani alle ja viedä koiraani pidemmälle. Pidin sen vaan siinä lyhyellä remmillä ja podin vitutusta. Seuraavan koiran ohituksessa sitten huomasin, että nyt otettiin takapakkia ja välimatkaa ohituksessa täytyy taas olla väh. 20m.

Huomenna tulee sitten Paula-kasvattaja Seidan kanssa meille yökylään ja sunnuntaina suuntaamme yhdessä Messukeskukseen Voittaja 2007 -näyttelyyn. Aikataulun mukaan olemme kehässä klo 11 aikoihin, rotua on ilmoitettu ruotsalaisen Charlott Sandbergin arvosteltavaksi 33 kappaletta. Pitkästä aikaa kehämme on alhaalla, muutaman vuoden olemme olleet ylähallin lämmössä. Saa nähdä miten käy, viime vuonna Paula sai kasvateilleen kaikki jaossa olleet tittelit, Voittaja-06 tittelit nappasivat Roope (VSP) ja Ollin sisko Piu (ROP). Juniori Voittaja-06 tittelit menivät Roopen sisarpuolille Akulle (B. Humphrey Bogart) ja Heddalle (B. Hedda Gabler). Alku viikosta sitten viimoistaan uudestaan täällä.

lauantai 1. joulukuuta 2007

Harjoituksesta toiseen

Siihen se jäljestys sitten loppui, tiistaina käytiin vielä kokeilemassa vaikka lunta oli pelloilla. Kyllä Roopesta huomasi, että homma oli helpompi ja silmiäkin se varmasti käytti. Ensi keväänä jatketaan harjoituksia sitten samalla innolla. Sinänsä oli kyllä ihan tervetullutta tämä lumi ja pakkanen. Ei tarvitse koko ajan olla pyykkäämässä kurakoipia.

Tällä viikolla ollaan kunnostauduttu taas uuteen yritykseen Roopen remmirähinän kanssa. Ei varmaan muuten oltaisi alettu tähän turhauttavaan hommaan jos ei oltaisi saatu Marilta rohkaisuja ja neuvoja. Mari jopa eilen ajoi Helsingistä meille Roopea katsomaan ja arvioimaan sen käytöstä. Kuulemma ei ole hankalimmasta päästä ja oli äärimmäisen helpottavaa kuulla, että minun käytökseni, esim. huono johtajuus, ei ole aiheuttanut tätä vaan käytös on puhtaasti pelko pohjaista. Nolottaa vaan kun ollaan käytetty niitä johtajuuden vahvistus konsteja, kolinapurkkeja sun muuta... ihmekös koira edelleen ottaa kauheat paiseet vieraista koirista. Tästä eteen päin opetellaan kontaktin ottoa ohitustilanteessa, alkuun vaan ei saa mennä niin lähelle toista koiraa, ettei Roope pystyisi keskittymään minuun. Tien leveys ei siis riitä... joten karkuun mennään kun toinen koiruus tulee vastaan. Toivotaan, että nyt tapahtuu edistystä kun on Mari tukena potkimassa persiille tarpeen tullen.
Muutama päivä ollaan kunnolla harjoiteltu ja toteutettu Marin opetussuunnitelmaa ja ainakin sen on Roope jo tajunnut, että toisen koiran tullessa näkyviin mammaa katsomalla saa naksun, namia ja kehuja. Selkeästi huomaa, jos mennään lähelle niin Roope ei pysty luomaan kontaktia minuun vaan täytyy vahtia toisen koiran liikkeitä, ettei se pääse yllättämään. Näitä harjoituksia jatketaan pitkään ja hartaasti joka lenkillä tulevien kuukausien aikana. Koiran ehdoilla edetään.

Kerroinkohan jo aikaisemmissa kirjoituksissa, että ilmoittauduin kasvattajan peruskurssille. Helmikuun alussa yksi viikonloppu on varattu kokonaan kasvattajakurssia varten. Sain kurssin matskut lainaan Marilta samalla kun hän kävi moikkaamassa Roopea. Eilen tuli jo luettua ell:n matskuja. Kaipa noi muutaman kuukauden luvun jälkeen päähän jää... nyt ne on enemmän sillisalaattia kuin selkeää asiaa.

Ensi viikonloppuna on sitten messari ja sitä varten kunnostauduttiin tukanlaitossa torstaina, pesu ja harjaus. Viimeisimmän suunnitelman mukaan Paula tulee meille Seidan kanssa lauantaina ja sitten sunnuntaina mennään Järvenpäästä junalla Pasilaan ja siitä sitten kävellen messukeskukselle. Sellaisia meille tällä erää. Jatketaan harjoituksia.

maanantai 26. marraskuuta 2007

Sänkipellolla

Tänään kotiuduttiin pitkältä viikonloppureissulta Järvenpäästä. Roope nautti selkeästi taas ainoan koiran osasta ja niistä nameista mitä suorastaan satoi joka jääkaapin avauskerralla, ei siis minun toimestani vaan lähinnä Aten vanhempien. ;) Viikonloppuna ei treenailtu yhtikäs mitään, kunhan vain löhöiltiin ja kuten aikaisemmin kirjoitin käytiin sosiaalistamassa itseämme, joskin sen jälkeen hieman asioita mietittyäni ja muutaman hyvän pointin kuultuani mietin uudemman kerran koirapuistossa käyntejä.

Otsikon mukaan käytiin tänään tekemässä ensimmäinen makkarajälki sänkipellolle. Vakipelto kirkon takana oli melusaasteinen, kun lähellä olevalla vedenpuhdistamolla mylläsi kaivurit ja kuorma-autot. Koiruudet kyytiin ja ajeltiin sitten vähän matkaa hiekkatietä ja eikun auto parkkiin ja pellolle. Onneksi oli ollut sen verran pakkasta, että ei tullut kunnon muta korkoja kenkiin. Jäljelle laitettiin pituutta vajaa 50m. Tällä kertaa Roope odotti autossa, eikä nähnyt kunnolla jäljen tallaamista, mutta sen kuulin, että kaamea hoputus haukku sieltä autosta kuului lähes koko ajan. Koira remmiin ja jäljelle, hyvä ettei tuo karannut oven raosta ennen kuin sain sille pannan kaulaan.
Alustan vaihto ei vaikuttanut omaan silmääni mitenkään, ehkä silloin tällöin nosti päätään ylemmäs kun piikikäs heinäsänki niin vaati, mutta tarkkaa työtä se teki. Jäi sille joku viheliäs heinän korsi koipien väliinkin, vähän aikaa se käveli mitä oudoimmalla tavalla kunnes iski persiin maahan ja nosti koipea minulle sen näköisenä, että "otas avustaja se tikku pois niin pääsee jatkamaan hommia". Koko toimituksen ajan nenä pysyi maassa. Hitto se oli liikuttavan näköinen! Olisi pitänyt saada kuva. Alla muutama kuva tämän päivän toimista.

sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Sosiaalisia kohtaamisia

Torstaina pakattiin kamat ja tultiin katselemaan "kaupunki" elämää Järvenpäähän. Kaikkina muina päivinä paitsi eilen ollaan suihkutettu koivet joka lenkin jälkeen ja aina haiskahtaa kauhea pakokaasun tuoksu koivista... hyi yök! Kaupunki likaa, onni on asua maalla suurimman osan aikaa, siellä se sentään on suht puhdasta hiekka kuraa!

Eilen oli sitten se ainut ja ihana pakkaspäivä kun ei ollut kurasta tietoakaan, ensin ajettiin Jäniksenlinnaan hiekkakuopalle juoksemaan ja sieltä tullessa ex-tempore pysähdyttiin vielä koirapuistoon. Kaikenlaista kaveria sieltä löytyi, pointteria, jenkkiä, nöffiä, mopseja, collie jne. Vaikka Roope onkin aikamoinen remmiräyhä on sillä koirien sosiaaliset käytöstavat kunnossa. Suurimmaksi osaksi se kuljeskeli omia reittejään, muutaman kerran se hermostui yli innokkaaseen berhandilaiseen joka ei meinannut jättää arvon herran peppua rauhaan. Hyvin se häntä alun hämmästyksen jälkeen löytyi ja reipastui se loppua kohden tutustumaan muihinkin.

Iltasella lähdettiin käymään Aten tutuilla Tuusulassa. Roopen oli tarkoitus jäädä autoon odottaamaan vierailun ajaksi, mutta otettiin se sitten sisään silläkin uhalla, että talon isäntä Osku-sakemanni sanoo kovan sanan. Reippaasti Roope tuli sisään vaikka eteisessä tulikin vähän ahdasta kun Osku ja pikkuveikkansa, valkoinenpaimenkoira Möhkö 4kk tulivat tutustumaan vierailijaan. Osku siirtyi melko heti omalle paikalleen ja Roope kulki vähän aikaa häntä koipien välissä Möhkö perässään, muutaman kerran se sanoi, että "nyt riitti tunkeilu, mä en leiki sun kanssas". Iltaa myöten Roope löysi hyvin paikkansa saksalaisten olutmakkaroiden vahtina ja käväisivät ne porukalla pihallakin nostamassa koipea. Täytyy Roopen kanssa alkaa harrastamaan useammin tuollaisia sosiaalisia tilanteita, josko se vapautuisi vielä enemmän ja vapautuneisuus alkaisi siirtyä remmi lenkillekin mukaan.

Roope on taas nauttinut osastaan ainoana koirana, paljon on sen kanssa touhuttu viime aikoina kahdestaan kaikenlaista. Jälkitreenejä jatketaan heti huomenna ja jos kelit sallii yritetään joka päivä tehdä ainakin yksi noin 40m makkarajälki. Ja tokoakin voisi pikkaisen hioa. Ollaan täällä Järvenpäässä oltaessa harjoiteltu lenkkien yhteydessä jääviä liikkeitä ja edistystäkin on tapahtunut. Tosin märkä maa on edelleen hidaste meidän hieno pierulle. :)

tiistai 20. marraskuuta 2007

Nenä maassa

Nenä maassa ollaan jatkettu tänäänkin. Tehtiin yksi noin 40m makkarajälki, edelleen sanon, että hyvin meni. Nenä pysyi tiiviisti maassa ja jäljeltä ei eksytty kertaakaan, vaikka se suora olikin kaikkea muuta kuin suora, se oli pikemminkin sellaista lainehtivaa linjaa. Jalat painaa eilisen circuitin jälkeen... tai ainakin sillä selittäisin moisen, kyllä väitän tietäväni mikä on suora. :)

Kyllä huomaa koirasta miten se oikein herää henkiin kun pitkästä aikaa touhottaa menemään sen kanssa oikein kunnolla. Ollaan melkein mönkään BH-kokeesta lähtien (lokakuun alusta) vaan tehty normaalit lenkit ja löhöilty. Häntä heiluu ihan erilailla ja pelkät lenkille lähdötkin on paljon iloisempia tapahtumia... saatika sitten jos pakkaa nakkia taskuun ja valmistelee muita treeni varusteita niin steppaus ja höhhötys on valtava! Toki se rauhoittuakin osaa, mutta sitä on jotenkin niin ihana katsoa kun toinen on niin innoissaan lähdössä mukaan touhuamaan. Silloin kun ei tehdä minkäänlaisia treeneja ja löhötään vaan kotosalla Roope on kovin vakava ja hiljainen pienimies.

Tultiin Järvenpäähän Atelle yöksi Roopen kanssa ja huomenissa olisi tarkoitus tehdä tokoa ja torstaina sitten uudemman kerran jäljestää. Sinänsä toivon, ettei lunta tule ihan heti niin keretään vielä treenailemaan makkarajälkeä ja saada kunnon pohjaa ensi kevättä ajatellen. Talvella sitten pitää puristaa kunnolla toko-treeniä, jotta saataisiin se BH-koe läpi.

maanantai 19. marraskuuta 2007

Makkarajäljellä

Eilen käytiin iltasella siis treenailemassa muutaman pornaislaisen koiraihmisen kanssa tokoa. Alku meni enimmäkseen tutustumisen puitteissa ja Roopella käsittäessä, että liikkeitä voi suorittaa vaikka siinä vieressä toinen tekisikin samoja juttuja. Alkuun yksi meistä ohjaili seuraamista ja muita liikkeitä, sitten tehtiin vaihdos ja minä ohjailin seuraamiset ja muut. Ei ollut ehkä ihan parasta suoristusta meiltä, ainoastaan luoksetuloon ja paikallamakuuseen olin tyytyväinen. Seuraaminen meni muiden kyttäämiseksi ja märkien kohtien väistelyksi. Nurmikenttä ei ole meidän suosikki niin loskaisella kelillä kuin eilen. Lopuksi sitten päästettiin Roope ja sekarotuinen Kamu-koira viereiseen koirapuistoon tutustumaan ja alun huutojen jälkeen Roopekin rohkaistui tutustumaan, muttei kuitenkaan lämmennyt Kamun leikkiin kutsuille.

Tänään aamulenkin jälkeen otettiin muutama harjoitus jääviä liikkeitä, seisomaan jääminen onnistui varmasti paremmin kuin koskaan, yleensä on mennyt istumaan. Mahtoikohan tänään vaikuttaa märkä asfaltti asiaan?? Istumaan ja maahan jääminen olikin sitten ongelmallisia, istumaan piti jäädä niin, että vaan karvat hipoo maata ja makaamaankaan ei voinut, mennä kunnolla vaan piti ihmeellisesti selkä köyryllä olla, ettei vaan maha kastu. Seuraaminen sujui paremmin kuin eilen ja harjoiteltiinkin tarkkuutta kulmiin.

Iltapäivästä sitten käväistiin kaupassa ostamassa lisää nakkia ja suunnattiin heinäpellolle. Ensimmäisellä jäljellä oli pituutta noin 40m ja toinen oli lyhyempi 20m, ihan vain siksi, että nakit loppui kesken!! Jäljen pituus ei haitannut työskentelyä millään tapaa, itseasiassa Roope poimi vielä tarkemmin nakit pidemmältä jäljeltä kuin lyhyeltä. Ihan muutama hassu jäi sinne sun tänne. Kertaakaan ei pahemmin eksynyt jäljeltä, vähän saattoi nenä käydä linjasta sivussa, mutta äkkiä se löysi taas oikeat raiteet. Ja jäljen lopussa isomman nakki palkkion syötyä, se haisteli vielä oikein tarmokkaasti, että mihinkäs ne jäljet tästä jatkuukaan. Minä en mikään guru tässä hommassa ole, toteutan harjoituksia vain muiden ohjeilla, mutta ainakin minusta meni hyvin ja intoa Roopella riittää. Hyvä, että nahoissaan pysyy kun se näkee, että alan kylvämään makkaraa peltoon. Tänäänkin piti pientä piipitystä melkein koko odotusajan ja taisi sieltä muutama kunnon komennus haukkukin tulla. On muuten varsinaista pohje- ja pakarajumppaa tuo namien kylväminen, kun jokaisen kantapään kohdalle laittaa namin. ;)

Kotisivutkin saatii vihdoin ja viimein julkaistua, nyt vaan pitäisi vielä kasata ne lontooksi. Eiköhän se aikalailla mene kopioinniksi vanhoista sivuista. :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Jyväskylä KV

Eilen käväistiin sitten Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä Veetin ja Benten kanssa. Matkaan lähdettiin puoli seiskan aikaan ja perillä oltiin vähän yhdeksän jälkeen... matka sujui ongelmitta, minulle tosin oli uutta ajaa pitkää matkaa, mutta hyvää harjoitusta se oli.

Veeti ei ole käynyt näyttelyissä sitten kesäkuisen Tuusulan näyttelyn, mutta suhteellisen hyvin oli kehä käytöstavat muistissa. Anteeksi annettiin se pieni hyppiminen ja rauhattomuus. Niin hyvin se kuitenkin meni, että tulos oli ERI-2, Pu-2, VACA. Roopen velipuoli Aku nappasi PU-1 pallin ja Cacibin.
Benten edellisestä näyttelystä on kulunut reippaasti yli vuosi, viimeksi se on käynyt kehässä Ruotsin Norrköpingissä elokuussa 2006 ja Suomessa edellinen esiintyminen on ollut kesäkuussa 2006, Euro Schapendoes Show'ssa Lahdessa. Vaikka Buffing J-pentujen äipälle on hieman kiloja kertynyt vyötärölle pentujen aikana ja sitten vielä steriloinnin jälkeen oli Bente Elina Haapaniemen paras narttu. Bente sai toisen Cacibinsa ja enää tarvitaankin ne kaksi ulkomaista intti titteliä varten. Ensi vuoden näyttelymatka suunnitelmia on tehty ja eiköhän niistä joku toteudukin, toivotaan vaan, että niillä reissuilla on parempi onni matkassa kuin aikaisemmilla Viron käynneillä Veetin ja Benten kanssa.

Tänään ollaan menossa muutaman pornaislaisen koiraihmisen kanssa treenailemaan tokoa kentälle, toivottavasti saadaan nämä treenit pidettyä säännllisesti sunnuntaisin niin voisi jotain edistystäkin tapahtua tuon tokoilun suhteen. Ja ehkä se BH-koe menisi ensi kerralla paremmin kun oltaisiin enemmän treenattu muiden koirien läsnä ollessa. Katsellaan miten käy. Täytyy sitten kunnon lumien tultua keskittyä enemmän tokoiluun kun ei voi jäljestystä harjoitella. Jonkinlaiset pohjat saadaan kuitenkin aikaan ja sitten ensi keväänä toivottavasti vielä innokkaammin päästään harjoittelemaan.

perjantai 16. marraskuuta 2007

Tapahtumia tapahtumien perään

Kaikenlaista on kerennyt tapahtumaan tämän hiljaisuuden aikana... kun muistaisi edes mitä kaikkea! :) Viikolla ollaan tehty hommia tietokoneella, kaikki nettisivut joita minulta on tämän syksyn aikana tilattu ovat valmistuneet ja julkaistut. Paljon on tullut kiitosta sivuista, mikä on ollut äärimmäisen helpottavaa kuulla. Kun oli varsinaiset työt oli tehty saivat uuden ilmeen myös Buffing- ja Trasseli-sivut. Omille sivuille on inspiraatio ollut hakusessa parisen viikkoa ja tänään se sitten iski kuin salama taivaalta. Hieman kerkesin jo sisältöäkin kasaamaan, mutta hiljaa hyvä tulee, jotta jaksaa taas katsella muutaman kuukauden samaa ulkoasua. ;)

Viime viikonloppuna Roope oli koko viikonlopun mukana Atella. Kerrostaloelämän harjoittelua. ;) Oli ihana huomata miten rennosti Roope edelleen otti hissin, rapun äänet ja kaiken muun. Ainoa mitä se ei tajua on miksi ikkunoista ei näkyy linnut ja taivas? :) Aamulla se ei edes tullut herättämään, lauantaina itse havahduin puoli kahdeksalta ylös ja sunnuntaina saatiin nukkua jopa yhdeksään asti. Ruoka on maistunut ennätys hyvin ihan ilman lisukkeitakin ja sängyssä on tullut nukuttua. Rento mies elukka siitä on tullut sitten kaiken alkun hömpän.

Tällä viikolla sitten ollaan innostuttu uudesta harrastuksesta - jäljestyksestä. Alkuun tehtiin torstaina kaksi makkararuutua ja tänään oltiin sitten heti aamusta pellolla tekemässä makkarajälkeä. Ensimmäinen ruutu oli aavistuksen liian iso, ainakin omasta mielestäni, reunoilta löytyi kaikki todella hyvin, mutta keskelle sitten hukkui muutama, muutaman kerran eksyi nuuskuttelemaan ruudun ulkopuolelle, mutta kyllä se nenä äkkiä takaisin ruutuun löysi. Tämän aamuinen jälki sujui rauhallisemmin kuin eilinen, johtuiko siitä, että pituutta suoralla jäljellä oli noin 30m. Kyllä niitä nakin paloja matkalle jäi, mutta kertaakaan ei eksytty syrjään. Nuuskutus vaan kuului kun Roope pisti menemään nenä maassa pitkin heinäpeltoa. Pellolta lähdettiin kiertämään pieni lenkki.

Tänään pitäisi vielä tekaista evästä huomiselle päivää. Lähdetään käymään kummitädin schappareitten Veetin ja Benten kanssa Jyväskylän näyttelyyn. Roope jäi murheissaan kotiin kun lähdin Järvenpäähän. Raukka, tottunut olemaan mukana ja nyt ei päässyt. No huomenna mennään meille ja Roope pääsee nukkumaan kainaloon. :)

torstai 1. marraskuuta 2007

Aikaa kuluu

Aikaa on taas kulunut viime kirjoittelusta. Nyt voi jo sanoa, että aika paljon on kerennyt tapahtumaan. Vaikka voisi kuvitella, että kotosalla töitä tehdessä olo olisi kuin lepo potilaalla. Toisin se kyllä todellisuudessa on. Olen kuukauden ollut työharjoittelussa, jonka siis suoritan näin kotosalta käsin tekemällä koiraihmisille kotisivuja. Tämän syksyn aikana olen tehnyt seuraavat sivut;

- Suomen Schapendoes ry ::
http://www.schapendoes.fi/
- Kennel Backout's ::
http://www.kaxkoo.fi/
- Rasmus & kamut ::
http://personal.inet.fi/koti/rasmuksenkamut/
- Kennel Svartheim's ::
http://koti.mbnet.fi/quincy/
- Kennel Facilis ::
http://www.kolumbus.fi/facilis/
- Veeti & Bente ::
http://www.cloudbeard.com/veetibente/

+ Schapendoes yhdistyksen vuosikirja + joulumainos sekä mainos erikoisnäyttelyn luetteloon kennel Backout'sille ja nyt kohta puoliin pitäisi aloittaa tämän vuoden viimeisen jäsenlehden kasaus. Hommaa on riittänyt, mutta kuukausi tässä on vielä aikaa "lomailla" kotosalla. Joulukuun alussa vasta kouluun. Suunnitelmissa olisi vielä tehdä omille sivuille uusi ulkoasu sekä parannella ja hieman muutella Buffingin ja Trasselin sivuja. Ei välttämättä koko sivuston uusimista, mutta jotain pientä uutta ja toki toimintaa parantavaa.

Viime viikonloppuna Lahden KV-näyttelyssä oli näytillä 27 schapea, jotka ensi kertaa Suomessa arvosteli hollantilainen erikoistuomari John Wauben. Roope sai laatuarvosanan erinomainen ja sijoittui valioluokassa kolmanneksi, sekä loppuen lopuksi PU-kehässä neljänneksi. Paulan Seita oli ROP. Roopen Riitu-lapsi oli avoimissa nartuissa kolmas laatuarvosanalla erittäin hyvä.

Viikonloppuna ja vielä alkuviikosta ollaan juhlittu synttäreitä; lauantaina Atte täytti 19 vuotta, sunnuntaina juhlittiin äitiin, maanantaina Paula-kasvattajaa ja tiistaina meidän isukkia, Outi-tätiä ja vielä kaveriani Inkaa. :) Että onnitteluja vaan kaikille yhdessä ja erikseen! ;)

Jo kaksi viikkoa sitten päivittelinkin jo sivuille tiedot poikien luonnetesti tuloksista ja tarkoitukseni oli kuvailla poikien toimintaan hieman tännekin. Tavallisia digikuvia saatika videokuvaa ei tullut pojista otettua, vaikka olisi kyllä ollut hyväksi.

Roope aloitti päivän ja pisteitä kertyi yhteensä +84, laukaustestistä tulos: laukauskokematon (minä hätkähdin ensimmäistä laukausta). Roopen kanssa en yllättynyt mitään kovinkaan paljoa, ehkä eniten hämmästystä aiheutti puolustushalu joka on +3, olin kuvitellut, että tuo painuisi minun koipieni taakse häntä koipien välissä. Mitä vielä urheasti se haukkui uhkaavalle tuomari-sedälle.

Olli oli vuorossa sitten muutama koira Roopen jälkeen, pisteitä kertyi yhteensä +144, laukaustestistä tulos: laukausvarma. Ollia hämmästelin sitten useempaan kertaankin. Ensimmäinen hämmästyksen aihe oli kohti tuleva rämisevä kelkka jota Olli-poika ensin haukkui ja kun kelkka oli tarpeeksi lähellä Olli sinkosi karkuun niin pitkälle kuin remmi vain myöden antoi. Kelkan pysähdyttyä Olli kuitenkin nopeasti hölkötteli haistelemaan tuota rämisevää otusta ja sitten se olikin jo ihan tyhmä ja tylsä juttu. Ollin puolustus Juulian kanssa sitä mitä kuvittelinkin - Juulia nippa nappa jaksoi pidellä Ollia paikoillaan, kun Olli niin hanakasti kävi puolustamaan. Itseään se ei sitten osannutkaan puolustaa, aluksi haukkui muutaman kerran, mutta kun uhkaaja oli tarpeeksi lähellä painui Olli seinän viereen niin pieneksi kuin mahdollista.

Molemmat pojat selvisivät minusta rämisevistä tynnyreistä ja maasta vedettävistä hahmoista hyvin, yhtään eivät arkailleet uudella kierroksella tapahtumakohtia. Pimeässä huoneessa Roopelle saatiin näyttää valolla aika paljon tietä, mutta kyllä se sieltä sitten tuli ihan syliin asti. Olli taas oli käynyt reippaasti siinä osassa rakennusta missä Juulia oli, mutta oli kääntynyt ympäri ja vaati sitten hieman lisää avustusta omansa löytämiseen.

Vaikka minulta niitä ennakkoluuloja löytyi aika paljon tuosta testistä, niin kyllä niistä moni tuli kumottua. Kyllä tästä eteen päin varmasti tullaan testaamaan tulevatkin koirat, mikäli nyt eivät jo kotioiloissa ole ihan hermo heikkoja seinille kiipijöitä. :)

Nyt sitten pidetään pientä paussia poikien sivuilla, takaisin linjoille yritetään ensi viikon aikana, sikäli mikäli inspiraatio iskee. Ideoita löytyy, mutta niiden yhdistäminen ei ole vielä onnistunut.

torstai 18. lokakuuta 2007

Yllättäviä tapaamisia

Kovin kummoisia ei ole tapahtunut, vaikka kiirettä pitääkin. Lähinnä noiden nettisivujen ja koiramenojen takia takia saa juosta tuli hännän alla koko ajan. Tosin kun välillä tuntuu olevan niin kiire, ettei edes kunnolla kerkeä ajattelemaan niin sitten välillä täytyy oikein kunnolla löysäillä... kuten eilen lähes koko päivä Helsingissä shoppailemassa ja sitä rahnaa kyllä meni aika lailla! Koiratkin saivat omansa, luonnetestiä varten tavallinen nahkapanta ja sitten tuota marraskuun näyttelytaukoa ajatellen ostin kunnon shampoon ja hoitiksen, että sitten saa kyllä lika kyytiä.

Tiistaina lähdettiin kaverini mukaan tallille hoitamaan Venne-heppaa ja oli se kyllä taas hauska reissu. Pojat olivat ihan pöllöjä koko lenkin ajan, juoksivat ihan päättöminä tietämättä edes mihin suuntaan pitäisi juosta, jalat lähtivät välillä ihan eri ilman suuntiin.
Samaisella talli reissulla tavattiin schape-tyttö Tuttifrutti, kutsumanimeä en edes tainnut muistaa kysyä. Todella suloinen sylikoiruus. Aina jotenkin niin spesiaali tilanne kun tapaa schapen tuolleen, ei niihin kuitenkaan joka nurkalla törmää, toisin kuin saksanpaimenkoiriin esimerkiksi. Olli ja Roope eivät Tuttifruttia päässeet moikkaamaan, kun heidät raukat oli jo sullottu autoon kuivumaan.

Viikonloppuna onkin sitten menoa, lauantaina yhdistyksen kokous johon vielä mietin pitääkö lähteä ollenkaan. Tiedän kuitenkin hommani ensi vuodelle, eikä pääse tapahtumaan sitä vahinkoa, että puhuttaisiin ympäri ottamaan lisää hommia, eiköhän yhdistyksen lehti, vuosikirja ja nettisivut ole ihan tarpeeksi, pisteiden laskemisen luovutan suosiolla muille.
Sunnuntaina olisi sitten se kauhulla odotettu luonnetesti. Saas nähdä ensinnäkin miten edes löydetään Juulian kanssa paikan päälle. Karttoja on tulostettu jo vaikka kuinka monta, että ehkäpä joku niistä opastaa perille asti. :)

Eipä tässä kaiketi muuta tähän hätään, koirien ruokinta on seuraavaksi ja sitten kutsuu työnteko. :)

perjantai 12. lokakuuta 2007

Pitkästä aikaa

Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoiteltua mitään. Vaikka kotona olenkin "istunut" jo muutaman viikon. Koulun penkkiä pääsee kokeilemaan seuraavan kerran joulukuussa. Sitä ennen minulla on muutamat kotisivuprojektit ja yhdistyksen jäsenlehti tehtävänä.

Kummempia ei kaiketi ole tapahtunut... Viime lauantaina käväistiin huonolla menestyksellä Mäntsälässä BH-kokeessa. Kaikki meni kutakuinkin päin prinkkalaa, liikkeet kyllä meni prikulleen oikein, mutta se oli sellaista hidasta ja epävarmaa menoa molemmin puolin. Minä hoputin Roopea koko ajan ja jännitin niin, että oksennusta sai nieleskellä. Roope katsoi välillä ihan pelokkaana, että mitä täällä pitää varoa kun mamma noin hermoilee. Arviot liikkeistä olivat seuraavanlaisia:

Seuraaminen kytkettynä = hyvä
Seuraaminen vapaana = puutteellinen
Liikkeestä istuminen = puutteellinen
Liikkeestä maahan ja luoksetulo = puutteellinen
Paikalla makuu = erinomainen, ei huomautettavaa


Jos vaan itse olisin osannut rentoutua ja kannustaa Roopea samalla tapaa kuin treeneissä oltaisiin varmasti menty läpi. Vaikka hylkäys hieman harmittaa niin hyvältä tuntuu kuitenkin se, että koira teki liikkeet oikein vaikka hieman hitaasti ja varovaisesti. Katsotaan josko ensi keväänä yritettäisiin uudemman kerran ja toivottavasti hiekkakentällä... oli meinaan Roope-herralla ja vähän itselläkin inhottava talsia märällä nurtsilla missä vesi oikein lillui.

BH-kokeen jälkeen ei olla treenailtu mitään, mutta katsotaan josko intoutuisimme käymään Viikissä rotukavereiden kanssa treenaamassa. Tämä viikonloppu vietellä rauhassa omissa oloissa ja sitten taas seuraavat kaksi viikonloppua ovatkin kiinni koiramenoissa. Lauantaina 20.10. yhdistyksen kokous Hämeenlinnassa, sunnuntaina 21.10. luonnetesti Hämeenlinnassa ja seuraavana viikonloppuna 27.10. Lahden KV-näyttely jossa rodun erikoistuomari Hollannista. Sillä lailla, tälläisiä kuulumisia siis meillä päin. :)

tiistai 2. lokakuuta 2007

Harjoituksia

Touhukas päivä takana päin. Aamusta onneksi sai sentään ladata pattereita kunnolla. Aamusta kierrettiin ihan pikainen pissatuslenkki, jonka jälkeen koirat autoon ja Sipoon Nikkilään koululle tekemään koe, joka olisi toki voinut paremminkin mennä, mutta eihän kaikessa voi onnistua? Eihän?!??
Koululta suunnattiin Järvenpäähän vanhankylän niemeen koiria juoksuttamaan ja saatiin me taas muutama kymmenen esittelykelpoista kuvaa (löytyvät poikien sivuilta). Sorsat saivat kyytiä kun Olli äkkäsi ne, Roope ei innostunut moisista. Lönkötteli vaan perässä ja ihmetteli mistä Olli noin riehaantui.
Vanhiksesta kauppaan ostamaan vihdoin ja viimein omaa tuulipukua, loppuu vihdoinkin tämä äitin takin vuorottelu ja varailu.

Kauaa ei kotona keretty lepäillä, kun piti lähteä kiiruumman vilkkaa ajamaan kohti Helsingin Viikkiä schappareitten toko-treeneihin. Tunnin verran oltiin etuajassa, mutta tulipahan lähdettyä. Kiitos siitä Kaisulle ja Hennalle, kun kannustivat ja jaksoivat huolehtia! Koira sai BH-kokeeseen harjoituksensa ja minä sain taas erilaista ajoharjoitusta. Ihan tuollaista kaupunki & moottoritie ajelua en ole kokeillut, mutta hyvin se meni siitäkin huolimatta. Itseasiassa tämä taisi olla vasta toinen kerta motarilla, autokoulussa viimeksi... heinäkuussa muistaakseni. Tulipahan taas monta uutta hyvää kokemusta ja niin kuin Henna sanoi, että nyt kun on tuttu reitti voidaan alkaa useemminkin käymään schape-treeneissä. Kiva oli nähdä porukkaa vaikka vähänlaisesti olikin osanottajia tällä kertaa. Nyt vietellään treeni-puolella hiljaiseloa, kunnes lauantaina koittaa sitten itse h-hetki. Toivotaan parasta!

maanantai 1. lokakuuta 2007

Erikoisnäyttely ja muuta mukavaa

Eilinen vietettiin tiiviisti oman rakkaan rodun kanssa. Hyvinkään erikoisnäyttelyyn oli ilmoittautunut 48 koiraa, joista vain muutama oli poissa. Roope oli päivän komein uros ja ROP-kilpailussa Roopen ensimmäinen vaimo pisti äijän järjestykseen ja Roope oli VSP, Seidan ollen päivän kaunein rotunsa edustaja.
Roope osallistui Paulan kasvattajaluokkaan yhdessä Fiinan, Miinan ja Riitun. Ryhmä oli ROP-ryhmä ja BIS-kehään jäätiin muutamien mutkien kautta ja tietenkään sitä sijoitusta ei tullut. Kokemushan se oli sekin kyllä. :)
Roopen lapsoset veivät molempien sukupuolten vara-sertit, urosten meni kovin isäänsä tulleelle Bendolle (Trasseli Pilvipaimen) ja narttujen Riips-Raapsille (Buffing Gravin Ria).

Oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa schape-porukkaa, etenkin Bendon perhettä oli mukava nähdä!
Ensi lauantaina on sitten Roopen BH-koe Mäntsälässä alkaen aamulla klo 9:00... jaiks!!! Tänään piti ottaa koulusta päästyä itseään niskasta kiinni ja käydä kävelemässä muutamaan kertaan läpi se seuraamiskaavio. Aika hyvin se tällä hetkellä on päässä, mutta saa nähdä mitä tekee jännitys. Oman mielikuvatreenin jälkeen kävin Roopen kanssa läpi BH-kokeen liikkeet ja yhtään en liioittele kun sanon, että paremmin ei olisi voinut mennä!! Jos tuo hurttamus tekee samalla tavalla töitä lauantaina niin en ehkä joudukkaan maksamaan ilmoittautumisrahoja äipälle takaisin... meillä on siis soppari, että jos Roope ei läpäise BH-koetta niin maksan ilmo-maksun takaisin!! Täytyy siis toivoa parasta jos meinaa säästää 25 euroa. :) Huomenissa varmaan treenaillaan vielä ja sitten loppu viikko ennen BH-koetta pidetään sellaista huomiotta jättämistä ja vähäruokaista linjaa. Ja lauantaina ollaan sitten niin ihania ja reippaita taas ja taskut on täynnä ruokaa... toivottavasti toimii. :)

Muita kummallisuuksia ei meidän huushollissa ole tapahtunut... tai no Ollilla on korvatulehdus ja kissalla on jotain vikaa silmissä, toisessa on ollut pidemmän aikaa kaihi ja eilen huomattiin, että toisen silmän pupilli on suurentunut ja silmien sisänurkan iho (tai mikä lieneekään) on vetäytynyt hieman silmän päälle. Ja taisi sillä Lilli-kissallakin jotain korvassa olla. Tyypillisesti kun tänään olisi ollut kuudelta lekurissa aika niin kissaa ei näy mailla eikä halmeilla kun se virheellisesti mentiin eilen illalla päästämään ulos. Kaipa sekin tässä selviää lähipäivinä mikä sitä kattia vaivaa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Syystapaaminen

Henna sai taas potkittua meitä schape-ihmisiä tutustumaan toisiimme ja harrastamaan koiruuksien kanssa. Paljon oli nimenomaan näitä uusia pentuja mukana, parhaiten oli edustettuna Tiny Scoundrel A-pentue, josta oli peräti 5 kpl mukana, sitten oli Buffing L-pentue, josta paikalla kolme ja nuorimmaisena mukana oli Buffing Miss Northstar. Ja tottahan toki mukana oli myös näitä vanhempiakin naamoja mukana koirineen.

Jaettiin porukka kahteen osaa, pikku-pikku pentuihin ja sitten näihin aikuisiin/nuoriin koiriin. Minulle jäivät näytelmä harjoituksiin ensin vanhempien porukka, jossa oli aika kirjavaa menoa. Toivottavasti sain mahdollisimman monelle edes jotain uutta oppia. Kontaktin harjoittelua vaativat lähestulkoon kaikki, paitsi Saaga, joka kylläkin oli vääränrotuinen muihin koiriin nähden, että ehkä se johtui siitäkin. Nämä meidän lentävät hollantilaiset sen sijaan pitivät mieluummin hauskaa kuin opettelivat näytelmä-temppuja.

Pikku-pennut taisivat olla Hennan ja Silvan toko-opista jo niin väsyneitä, että siksi käyttäytyivät kuin malli-oppilaat. Hienosti meni kaikilla ja hienoja koiria tuli nähtyä.

Roope seuraili vierestä kateellisenä piipaten, kun mamma vaan toinen toisensa perään kopeloi ja kehui muita. Ja kaiken lisäksi syötti vielä eilen pilkotut namit oppilaille. Hyvää se vaan teki kun joutui katselemaan vierestä, huomio oli ainakin kokonaan minussa sitten kun päästiin pikkasen tottistelemaan keskenämme. Ei me tosin paljoa, oli sen verran turta olo itsellä, että ei siinä paljoa jaksanut. Hyvä, että jaksoi loppuun asti keskittyä jälki-"luentoon", vaikka mielenkiintoinen olikin. Ei sinänsä ihme, että oli nuutunut olo. Kotona kuumemittari näytti 38.9 astetta lämpöä. Onneksi burana on keksitty ja se helpottaa ainakin näin väliaikaisesti olotilaa.

Kuvia ei kerennyt napsimaan kuin ne pakolliset, eli siis uudet edustuskuvat Buffing-pennuille, jotka löytyvät Buffing-sivuilta.

perjantai 21. syyskuuta 2007

Tallikoirat

Eilen rupesi nyppimään koneella istuminen ja jatkuva työn teko. Ulkona oli nätti ilma, niin mitäpäs siinä muuta kuin puhelin soitto kaverille, joka juuri silloin sattui olemaan tallilla. Viideksi ajettiin poikien kanssa tallin pihaan ja siitä lähdettiin sitten metsätielle kävelemään. Pojat sai painella vapaana ja kyllä ne nauttikin. Olli touhottaessaan putosi vielä ojaankin, äkkiä se siitä järkytyksestä toipu ja meno jatkui samanlaisena kuin aikaisemmin. Roope kiersi Venne-hepan kaukaa, mutta Ollia kyllä kiinnosti mikä tämä iso ja valkoinen otus on. Yritti se muutaman kerran kokeilla paimennustakin Venneen, mutta Vensku vaan katteli pää kallellaan, että "mitäs tuo oikein meinaa?". Reilu tunti käveltiin metsässä ja kyllä oltiin kaikki sen näköisiäkin. Lenkin jälkeen käytiin koko kopla ala-kerran kautta suihkussa ja sitten tyytyväisenä vällyjen alle nukkumaan... tai siis koirat meni kuivattelemaan ja nukkumaan vällyjen alle, minä istuin jälleen tietokoneen ääreen töitä tekemään.

Sunnuntaina onkin sitten koiramaista touhoa tiedossa, kun schapet kohtaavat syystapaamisen merkeissä Helsingin Viikissä. Olli ja Roope lähtee mukaan katselemaan nuorempien menoa ja sitten lopuksi pääsevät koko porukan mukaan lenkille, ainakin jos sää sallii pidemmän lenkin.

Juupa juu, nyt sitten takas koulu hommiin. Tai siis ottamaan selvää tämän koulun toiminnasta. Huoh! Onneksi keväällä pääsee pois! Koitan saada tänään laitettua joitain kuvia näytille eiliseltä lenkiltä.

torstai 20. syyskuuta 2007

Harjoitus tekee mestarin

Eilen olikin sitten ilta treenien paikka. Vietiin ensin Olli ja Juulia agilitytreeneihin ja koska käsky kävi, ettei heidän harjoituksiaan saa jäädä katsomaan, meidät häädettiin lenkille.

Mäntsälän koirakerhon kentältä on uudelle oikoradalle vajaa kilometrin matka, käpsyteltiin Roopen kanssa sinne ja alettiin opettelemaan kertaalleen vanhoja asioita. Aseman parkkiksella oli juuri sopivasti menoa ja meininkiä, että saatiin kerrankin tehdä häiriönalaista työskentelyä. Voi, vitsi mulla on hieno koira!! Roope oli aivan mahtava! Tehtiin seuraamista normaalisti - ja hitaasti kävellen, juosten, tehtiin erilaisia käännöksi, ympyröitä. Kaikki onnistu ja vielä niin, että ei ollut namia kuin taskussa mistä se palkka sitten saatiin. Katsekontakti toimi erinomaisesti ja luoksetulot olivat niitä samoja iloisia hyppelyitä. Vähän on luoksetulon paikassa hakua, "mennäkö eteen istumaan vai ei, siinä vasta pulma". Sama se vika oli Ollillakin, että ei kai se niin kummoisesti vaikuta BH-kokeen läpi pääsyyn. Jos viime syksyyn vertaa niin ollaan me edistytty aika huimin askelin, vaikkei niin ahkerasti ja säännöllisesti ollakaan treenailtu. Reilu pari viikkoa aikaa treenailla vielä ja pitää sitten itse kokeeseen tekaista noita maksanameja ja pitää pieni paasto ennen h-hetkeä.

Tottiksen jälkeen kierrettiin reilun tunnin lenkki ja löydettiinkin sellainen ihan kiva metsäreitti missä Roppana pääsi juoksemaan vapaana. Vaikka kuinka yritettiin vetkuilla ja pitkittää niin tultiin silti 20min liian aikaisin ja "jouduttiin" katsomaan muutama harjoitus. Eikä hullumpi harjoituksia ollutkaan, ehkä vähän huomaa, että kilot painaa lanteilla, koiralla siis, ja ehkä vähän mullakin. Me sovittaisiin Ollin kanssa paremmin ulkonäöllisesti toistemme pariksi, mutta minkäs teet. Toisaalta taas, kun Roope on laiha ja filmaattinen niin kukaan ei kiinnitä minuun niin paljoa huomiota... toivottavasti ainakaan. No joo, se näistä puheista. Puhki oltiin koko porukka kun päästiin kotiin ja virheellisesti menin vielä katsomaan sähköpostini ja mitäs muuta siellä odottikaan kuin lisää töitä. Tosin iloinen töihin liittyvä yllätys oli se, että nyt on vuosikirjan kaikki materiaalit minulla ja enää pitää lajitella arvostelut koirakohtaisesti jonka jälkeen enää taitto ja painoon. Ensi vuoden arvosteluita on jo kuulemma tullut, joten ensi vuonna yritetään saada homma pyörimään vähän aikaisemmin. On tämä aika rankkaa ollut itse kullekin kun kaikki pakkaa syksylle. Tosin keväällä on sitten taas viimeinen rutistus koulussa, että eipä se varmaan helppoa tule silloinkaan olemaan. Ja kaiken lisäksi Atte lähtee tammikuun 7. päivä inttiin, on siinä kyllä jotain hyvääkin. Saa viikolla keskittyä tekemään töitä kunnolla, ettei iltasin tarvitse lähteä mihinkään. Onneksi vielä on sentään reilu 3 kk jäljellä.

tiistai 18. syyskuuta 2007

Kaksi tehty, kolme jäljellä

Niin siinä sitten taas kävi, että pitkän tekstin olin kerennyt kirjoittaa kunnes painoin tasan yhtä nappia ja "puff" koko teksti katosi bittiavaruuteen!! Että ottaa päähän... ei pelkästään tämä tekstin kadottaminen vaan Keuda Sipoon ammattikoulun toiminta, tai pikemminkin toimimattomuus. Mikään ei tunnu toimivan, opettajat unohtavat merkata suorituksia, meidän koko luokalta on unohdettu liikunnan kurssi kokonaan opetussuunnitelmasta, vaikka se on osana pakollista koulutustamme. Onneksi liikunnan kurssi on nyt ainakin suullisesti järjestetty kolmanteen jaksoon, saa sitten nähdä miten käytännössä on. Vaikka tuota koulun haukkumisaihetta voisin jatkaa ikuisuuksiin, niin säästän teidät siltä ja mennään tuohon otsikon viittaamaan aiheeseen.

Elikkäs tämän vuoden loppuun kasautui viisi isompaa projektia joista on nyt kaksi saatettu päätökseen. Moilasen Leenan kautta nämä kaksi mukavaa snautseri-ihmistä ottivat yhteyttä ja pyysivät tekemään sivuilleen uuden ulkoasun, sekä päivittämään niitä tulevaisuudessa. Työskenteleminen on sujunut melko mutkattomasti ja olen saanut toteuttaa aika vapaasti omaa näkemystäni. Hankalinta oli varmaan sukutaulujen tekeminen, tässä omassa karvarodussa kun muistaa ainakin suurinpiirtein jokaisen koiran tausta kolmanteen sukupolveen asti. Snautseri-sukutauluihin piti katsoa joka kahden sekunnin välein, että "miten se nimi nyt kirjoitettiinkaan".

Nyt kun nämä kaksi työtä on valmiina niin voidaan alkaa tosissaan keskittymään vuoden kolmeen viimeiseen isompaan projektiin, jotka kaikki palvelevat meidän schape-yhdistystä. Enismmäisenä listalla on vuoden 2006 vuosikirja, johon on tähän asti kasattu ja taitettu jo kaikki koe- ja terveystulokset, rekisteröinnit, alkusanat, hallitukset + muut toimihenkilöt. Paula on kääntänyt ja puhtaaksi kirjoittanut jo suurimman osan arvosteluista, joita siis on noin tuhat kappaletta. Tällä hetkellä arvostelut ovat näyttelyittän ja minun hommaksi jää arvosteluiden koirakohtaisesti laittaminen... joka sekin on tehty jo siihen malliin, että muutamia alkuvuosien näyttelyitä on jo lajiteltu, sekä kaikki Euro Schapendoes Show'ssa ja Euroopan Voittaja näyttelyssä vierailleet ulkomaan elävät. Paljon niitä on vielä jäljellä ja järki siinä varmaan menee... mutta samaan hommaan sitä on ensi vuodellekin jo lupauduttu, joten ei auta valittaa.

Roopen vuoden viimeiset näytelmät ovat erikoisnäyttely Hyvinkäällä syyskuun lopussa, Lahti KV lokakuussa ja Voittaja-07 joulukuussa. Tädin Bente ja Veeti pääsevät metsästämään cacibeja Jyväskylään ja ensi vuodelle katsotaan tälle kaksikolle ulkomaan näytelmiä muutama kappale.

Tälle päivää on suunniteltu tottis treeniä, seuraamiseen tiiviimpiä käännöksiä ja paljon kivaa yhdessä tekemistä. BH-koe nimittäin lähestyy turhan kovaa vauhtia ja olisihan siellä ihan kiva jotain osatakin, ettei ihan urpoilta näytetä.
Kerran tai kaksi olisi kiva päästä reenaamaan niitäkin juttuja Ollin siskon Piun omistajan Hennan valvovan silmän alle, jotta tietää mitä voisi vielä pikkasen petrata (niitä löytyy varmaan aika pirusti).

Tämän viikon sunnuntaina on schape-syystapaaminen Helsigissä ja jos olen oikein ymmärtänyt porukkaa on tulossa ihan mukavasti. Etenkin näitä uusia naamoja joita sinne ollaankin houkuteltu. Henna joka tämänkin tapaamisen järkkäsi valjasti minut ohjaamaan näytelmäharjoituksia, joten pitäisi kai alkaa sitäkin miettimään, että mitä ja miten opettaa.

torstai 13. syyskuuta 2007

Kakkosen koira

Tanskan matka on nyt takana päin. Ei ehkä ihan sellaisena kuin odotin, mutta minkäs sille voi. Bussissa istuminen oli rankkaa ja vielä rankempaa oli kuunnella kun oma koira piippaa koko ajan. Roopen ensimmäinen naisystävä Seita oli mukana juoksuisine peppuineen... tokihan Roopen piti piipata sitten sen perään oikein urakalla. Taisivat välillä käydä Seidan kanssa vuoropuheluakin, Seita haukkuu komentoja omasta häkistään ja Roope piippaa surkeana omassa häkissään, ettei pääse tulemaan. Mennessä Roppana oli suhteellisen rauhallinen, mutta paluumatkalla ensimmäiset kolme tuntia se piippasi ja haukkui taukoamatta... se oli mulle ihan liikaa. Itkua sai pidellä kun kuunteli toisen surkeaa vinkumista. Onneksi oltiin vanhalla bussilla liikenteessä niin sain ottaa Roopen loppumatkaksi viereeni. Siihen se sitten onneksi rauhottui nukkumaan.

Mutta palataan pikkasen taaksepäin... :)
Torstaina puolen yön aikaan oltiin perillä Aabenraassa, leirintäalueella jossa majoittuisimme Tanskan maalla oltaessa. Mökit olivat uusia puulattiaisia, ei siis mitään koiraihmisen unelmia sinänsä. Kyllä sinne muutamat kynnen jäljet lattiaan meidän jäljiltä jäi. Meidän kanssa samassa mökissä asustivat Anja ja Laku (Lumikuono Viva Balumba), Mirja ja Retu (Nalle-Haukun Swing Honey) sekä Paula joka yöpyi pe-su Seidan kasvattajien vuokraamassa mökissä, jotta mieskoirilla olisi hieman helpompi elämä.


Perjantai aamusta lähdettiin Roopen kanssa kävelemään Aabenraan kylään ja löydettiinkin ihan mukava rannan pätkä missä pystyi pitämään Roopea vapaana ja itse keräilemään pieniä valkoisia simpukan kuoria joita oli joka paikassa.
Hieman yhden jälkeen lähdettiin katsomaan schappareiden toko-kilpailuja. Paljoa ei jäänyt tuloksista käteen, kun piti juosta kuvaamassa kahdella eri kehällä ja vielä kahdella eri kameralla. Sen verran kyllä huomioin, että olisi Roopenkin perjaatteessa voinut alokasluokkaan ilmoittaa, liikkeet oli "helppoja" ja tuomari jopa kysyi pitääkö koiraa pitää kiinni luoksetulossa.


Lauantaina oli sitten se matkan päätarkoitus ja aamusta aikasin herättiin keräämään viimeisiä näyttelyyn tarvittavia tavaroita. Näyttelypäivä aukeni melko tuulisena ja sellaisena se pysyi melkein koko päivän. Välillä ripotti vettäkin ihan kiitettävästi. Onneksi oli sateenvarjo ja häkinpäälinen piti vettä.
Roope esiintyi ensin urosparaatissa, jossa kierrettiin vain kerran juosten kehä ympäri ja kuuluttaja kuulutti luottelonumeron.
Sitten pitikin odottaa pitkälle iltapäivää, että päästiin seuraavan kerran kehään. Ennen sitä kerettiin kiertämään pieni lenkki ja kuvaamassa hienoa merimaisemaa joka aukeni pienen kävelymatkan päästä näyttelypaikalta. Kehään päästyä Roope oli jo pikkaisen piristynyt aamusta ja liikkui omasta mielestäni hyvin, ja taisi se Tapanisen Markkukin kehua Roopen liikkeitä. Urokset tuomaroi hollantilainen kasvattajatuomari Godelieve de Wit-Bazelmans (kennel Korte Toren).
Ensin Roope koplattiin pöydällä ja sitten juostiin muutamaan kertaan kehä ympäri. Tuomarimme oli jo kirjoittamassa arvostelua, kun harjoitusarvostelija vielä koplaili Roopea. Vähän aikaa koplattuaan hän meni tuomarin luo ja totesi ettei Roopella ole rintakehää ollenkaan ja siihen tuomari totesi, että "kyllä sillä äsken oli kun se pöydällä seisoi, nyt se seisoo etujalat etunojassa". Sitten tuli tuomari kokeilemaan ja totesi vain että "no eipä sillä olekkaan rintakehää"... sitten juostiin vielä muutamaan kertaan kehä ympäri ja vikoja löytyi vielä lisää. Nyt oli heikot välijalat. Ja sitten vielä liikaa turkkia joka on aivan pumpulia ja liian laskeva selkälinja... näin siis tulokseksi Tanskan säännöillä kakkonen, Suomen säännöille käännettynä siis laatuarvosana hyvä. Kummasti se Roope on rupsahtanut kun viimeksi kaksi vuotta sitten oli kyseisellä tuomarilla rotunsa paras, ja tämä ROP-voitto tuli vielä Suomessa erikoisnäyttelyssä. Sen myönnän, että pehmonen sen turkki olikin, kun pohjavillaa ei oltu kammattu kunnolla pois, mutta mutta... muuta en ihan allekirjoita. Arvostelua en ole itse edes lukenut vaan annoin sen Paula-kasvattajalle luettevaksi ja hänelle se sitten jäikin kun minä uhkasin repiä koko lapun. Hieman kallis kakkonen, matkan kokonaissummaksi tulee yli 600 euroa, kun laskee kaikki syömiset sun muut.

Meidän mökkiporukan paras tulos oli Retulla, joka sijoittui toiseksi urosten nuorten luokassa. Kyseisen luokan voitti tuomarin oma kasvatti!!
Seita sijoittui avoimissa nartuissa kolmanneksi ja suomalainen Ada-schape (Lumikuono Naranjada Amada) oli loppuen lopuksi päivän kaunein narttu ja VSP. Adasta tuli myös Tanskan muotovalio! Onnittelut Adalle ja Marikalle vielä kerran!!
Muutkin suomalaiset menestyivät hyvin, mm. avoimissa nartuissa kolme neljän parhaan joukkoon sijoitettua oli suomalaisia, Seita siis yski niistä, Ada yksi ja Liina oli neljäs. Toinen avoimissa nartuissa oli ruotsalainen Tuva, jonka olemme tavanneet Ruotsissa viime vuonna muutamaankin kertaan. Tuva oli loppuen lopuksi myös kolmanneksi paras narttu! Grattis tuva och Johonna!
Euro Schapendoes Show 2007 ROP oli hollantilaissyntyinen Tanskassa asuva Willem Bowie v.h. Fijne Oord.

Sunnuntaina sitten olisi ollut agilityä, mutta me jäätiin Roopen kanssa nukkumaan ja iltapäivästä käytiin perhe Tapanisen kanssa kävelemässä Aabenraan vanhassa kaupungissa. Reippailtiin sellainen kolme tuntia ja käytiin kaupassa ostamassa vähän evästä seuraavan päivän matkaa varten.

Maanantaina herättiin puoli neljä aamulla ja pakattiin äkkiä viimeiset kamat kasaan ja siivottiin mökki. Viideltä startattiin kohti Tukholmaa. Koko matkan ajan satoi ja pysähdyksiä ei tarvinnut tehdä niin tiheään, kun ei koirat kauheasti välittäneet mennä vesisateeseen. Tukholmassa oltiin ennen seitsemää ja laivaan päästiin kahdeksan aikaan. Meidät oli laitettu Paulan ja Seidan kanssa samaan hyttiin kuten tullessakin, mutta Paula otti oman hytin ettei tarvitse koko ajan kuunnella Roopen piippausta.
Turun satamassa oltiin sitten aamulla kahdeksan aikaan ja kotiin päästiin yhden jälkeen. Ai että oli ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Kyllä matkustamisessa parasta on aina kotiin paluu ja elämän normalisoituminen.

tiistai 4. syyskuuta 2007

Lähtötunnelmia

Yhdellä sanalla: jännittää. Tuohon yhteen sanaan kyllä sisältyy aika paljon eri aiheita ja asiaa. Näyttely ja sen tulos toki jännittää... mutta niin jännittää tuo bussimatkakin. Roopelle on ihan ok matkustaa bussissa häkissä, paljon rauhallisesmpi se on omassa häkissään kuin jos istuisi vieressäni penkillä. Matkaan on lähdössä paljon erilaista schappari-porukkaa ja eri lajien harrastajia. Mukaan lukien Roopen kasvattaja Seita-koiran kanssa jolla on vielä kaiken kukkuraksi juoksu. Kokemuksesta tiedän sanoa, ettei matka suju ongelmitta kun on uroksia ja juoksuinen narttu. Meidän hyttijärjestelyt on vielä tehty niin, että minä ja Roope oltaisiin Paulan ja Seidan kanssa samassa hytissä, mutta siihen _toivottavasti_ saadaan muutos! Ei ole kiva jos Roope joutuu olemaan häkissä koko reissun ajan. Ei se toki Seidallekaan kiva ole jos joutuu häkissä olemaan juoksunsa takia... täytyy siis löytää joku kompromissi tähän.

Roopelle on hommattu jos jonkilaista ruokaa ja herkkua mukaan, ettei laihdu tuon Seidan pepun perässä juoksemisesta; penturuokaa, kuivattuamahalaukkua, kissanpurkkiruokaa (normaalisti kiellettyä herkkua niin luulisi maistuvan), luita ja muutamaa eri laatua nameja, mm. niitä omatekoisia maksanameja. Toivotaan parasta ettei Roppana ihan hirveän huonoon kuntoon mene, viimeksi tälläisellä reissulla missä oli juoksuisia narttuja mukana se laihtui niin paljon, että kylkiluut tuntuivat, lapa ja lonkkaluut näkyivät, karva oli kiilloton ja sitä lähti... edellä mainittua en halua toista kertaa kokea. Itkun kanssa sitä ruokaa yritettiin väkisin saada alas kurkusta ja pientämiestä lihomaan.

Tällä hetkellä tukka on hyvässä kunnossa ja kiiltävämpi kuin aikoihin... mustat osat ovat vähän sellaisia rusehtavia ja mattapintaisia, mutta niin ne ovat aina olleet. Kropaltaan pieni on hyvässä lihassa ja mielialakin on ollut kohdallaan kun on taas aloitettu tottelevaisuustreenit ja muu pieni aivoaktiviteetti. Meillä on onneksi Tanskan päässä ennen näyttelyä yksi palautumispäivä.... saa nukkua, käydä kunnon lenkillä ja tehdä pientä tottista hyvän tuulen ylläpitämiseksi. Ja iltasella sitten käydään katsomassa schappareiden toko-kisat. Lauantaina on meidän matkan päätarkoitus, Euro Schapendoes Show. Urokset tuomaroi hollantilainen kasvattajatuomari Godelieve de Wit-Bazelmans, kennel Korte Toren. Viimeksi kyseisen tuomarin kehässä, Suomen erikoisnäyttelyssä, Roope on ollut ROP ja saanut erinomaisen arvostelun. Godelieve meinasi tuolloin unohtaa tarkistaa purennan kun ihastui niin kovasti Roopen kauniisiin silmiin... olen voinut kirjoittaa tämän aikaisemminkin tai sitten olen vain ajatellut kirjoittavani tämän jossain vaiheessa... no jaa, ei kai se katastrofi ole jos toiseen kertaan tämän kerroin. :)

Tänään on viimeisten pyykkien pesu ja koiran tukan perusteellinen selvitys. Huomenaamulla saa sitten ihan rauhassa pakata viimeiset tavarat ja käydä suihkussa. Bussi lähtee Lahden rautatieasemalta kohti Turkua viimeistään klo 17:30 joten ollaan aikataulutettu niin, että hieman ennen viittä oltaisiin Lahdessa.

Eilen alkoi taas circuit-jumppa ja heti on paikat kipeenä... taidettiin olla kaverini Lauran kanssa pahemmassa kunnossa kuin mummut joiden kanssa siellä jumppaillaan. Pirhana kun ensimmäisen viiden minuutin lämmittelyn jälkeen tuntui, että takareidet on niin maitohapoilla, että tärinä vaan käy. Pitäisiköhän tässä aktivoitua liikkumaan enemmän ja harrastamaan edes pientä jumppaa kotosallakin... katsotaan nyt miten käy... lupauksia en tee, koska tiedän, ettei ne kuitenkaan pidä! :)

lauantai 1. syyskuuta 2007

Onnellinen koira

Voi, että Roope oli eilen onnellinen!! Se pääsi ensimmäistä kertaa mukaan Atelle. Pääsyynä oli se, ettei Atte olisi muuten kerennyt peliin jos oltaisiin viety Roope vielä kotiin ennen sitä, joten Roope pääsi yökyläilemään.Ensin piti kysellä lupaa Aten äidiltä sillä hänellä on allergia. Hyvin kuitenkin on mennyt, eikä Irja ainakaan ole sanonut mitään oireista. Roope tosin on ollut aika rauhallinen... maannut Aten sängyn alla ja seurannut sieltä kerrostalohuoneiston menoa. Normaalisti Roope on vieraassa paikkaa aluksi stressaantunut ja ei oikein tiedä mihin rauhottua, mutta täältä löytyi heti ihana pölyinen sängyn alunen missä on hyvä makoilla turvassa putoavilta esineiltä ja pystyy sieltä hyvin seuraamaan talon tapahtumiakin.

Atte lähti puolen seiskan aikaan peliin, joka alkoi klo 19.15. Ennen kun Roopen kanssa päästiin iltalenkille piti järjestää Aten koneella kaikki vanhojen kovalevyjen tiedot uudestaan järkeviin kansioihin. Jäi hieman viime tippaan tämä koneen korjaus... meinasi jo käydä niin, että se kovalevy jolla kaikki musiikki ja lukiotehtävät sun muut ei olisi enää millään aukaissut itseään tiedon kopioimiselle. Jonkin aikaa siinä piti venkslata ja kyllä se sen yhden kerran vielä suostui aukeamaan. Onneksi! Mutta niin takaisin siihen onnellisen koiran -aiheeseen... elikkäs siinä vähän ennen puolta kasia lähdettiin Roopen kanssa kiertämään ensin lenkki, oltaisiinko kierretty sellainen 35min, sillä kun päästiin peliä katsomaan niin lähestulkoon samantien vihellettiin ensimmäinen puoliaika päättyneeksi. Viiden minuutin tauko ja sitten peli jatkui uudestaan. Ei me kauaa jaksettu sitä katsella kun ei voinut penkillä kunnolla istua kun juuri oli satanut ja kylmäkin siinä rupesi tulemaan. Kentän laidalta suunnattiin päättäväisesti viereisen lukion parkkikselle jossa pyöri jos jonkinlaista nuorta, jos jonkinlaisessa kunnossa.

Valittiin semmonen "hiljasempi" nurkka ja otettiiin muutamat toko liikkeet. Ei olla pitkään aikaan treenattu ihmistenilmoilla ja ajattelin, että Roopea häiritsee poikien mopon huudatuskilpailut ja kikattavat tytöt jne... mutta mitä tekee Roope!! Tapittaa silmiin niin kuin ei maailmassa mitään muuta olisi, hakee itse koko ajan perusasentoa... se oikeen lehahti siihen viereen istumaan kun itse otin asennon ja olin kutsumassa sivulle istumaan. Seuraamista otettiin aluksi vain max. kymmenen askelta kerrallaan, olisi varmaan voinut enemmänkin, mutta jumankeuta kun se meni hienosti niin eihän sitä viitsi rikkoa. Sitten muutamat luoksetulot, missä nyt ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Paikalla makuutin noin 3min ja sinä aikana eräs herra käväisi autollaan ja ihmetteli kovasti, että mitä tuo koira yksin makaa... vasta vähän ajan kuluttua herra tajusi minut. Oli äärimmäisen hauska seurata hänen ilmeitään... saatika että mitähän mahtoi päässä liikkua. :)
Lopuksi otettiin pidempi seuraamiskaavio johon otin mukaan yhden käännöksen suuntaansa, ensin vasen, sitten oikea ja lopuksi täyskäännös. Yleensä käännöksessä Roope hidastaa ja jää jälkeen, mutta ei tänään. Tämä onnellinen mukaan päässyt koiruus teki työtä kuin paremminkin koulutettu tottelevaisuuskoira! Ylpeä saa olla! Todella!

Kohtapuoliin aletaan lähtemään aamulenkille ja suunnataan Tuusulanjärven rantaan, Järvenpään vanhankylän niemeen missä voi hyvin pitää poikaa vapaana. Täytyy katsoa jos vaikka hakisi tädin schapet; Veetin ja Bentenkin mukaan. Saisi Roope lenkki- ja leikkiseuraa. :)

Tanskan-matka lähestyy ja eilen siis käytiin hakemassa matkaa varten tarvittavat paperit. Tästäkin aiheesta on saanut vääntää eräiden henkilöiden kanssa kättä, että mitä sinne tarvitaan ja mitä ei, mutta Kennelliiton sivuilta linkki ohjaa Eviran sivuille jossa selkeästi kerrotaan mitä tarvitaan ja meillä ne nyt on. Tehköön muut miten lystäävät. Olen toki tietoinen, ettei niitä papereita varmasti missään katsota, mutta sitten jos katsotaankin niin meillä on ainakin oikeanlaiset merkinnät passissa.

keskiviikko 29. elokuuta 2007

Työtä pukkaa

Kylläpäs tässä on ollut hulinata.. välillä vähän liikaakin. Kovasti ollaan valmistautumassa Tanskan reissuun. Mukaan tarvittavista tavaroista on tehty listaa ja tuntuu, että siihen tulee koko ajan lisää ja lisää mukaan otettavaa. Roope on ollut teho puunissa, tukka on kammattu pikkutarkasti varpaanvälejä myöten, korvat on putsattu ja nypitty paremmin kuin aikoihin, kynnet leikattu ja polkuanturoitten välistä karvat siistitty. Kalaoljy kapseleita ollaan syötetty kohta viikon verran ja kyllä se tukassa omasta mielestä ainakin näkyy parempana kiiltona. Peba karvat Roopella on ollut ponnarilla nyt muutaman päivän kun pienelle iski sellainen ripuli, että ryöpsähti. Siitä ollaan onneksi jo selvitty PanAcidojen avulla.

Töitä on hieman kasaantunut ja koulussakin pitäisi jaksaa korotella muutamat numerot ja hoitaa viimeiset kurssit + työharjottelut kunnialla loppuun.
Kotona hommia on tullut nettisivujen parista: ensin ihan omaksi ilokseni ja tekemisen puutteessa aloin tekemään meidän rotuyhdistykselle uutta ulkoasua, lähetin sitten ehdotusta uusista sivuista yhdistykselle ja sehän hyväksyttiin. Näillä sivuilla ei nyt onneksi mikään hengen hätä ole, täytyy rauhassa ja huolella tehdä, jotta tulee hyvät, selkeät ja tyylikkäät sivut. Toinen meidän yhdistykseen liittyvä proggis on vuosikirjan kasaaminen. Tähän asti vuosikirjaan on taitettu kaikki muu paitsi näyttelyarvostelut. Tähän asti käännettyjä arvosteluja olen lajitellut jo koirakohtaisesti, joten eiköhän se vuosikirjakin valmistu tuonne lokakuulle viimoistaan.


Muita nettisivuhommia tuli sitten snautseri-porukoista, kun ensin tutun kautta sain erään yksityisen snautseri-ihmisen tilaamaan itselleen uudet ulkoasut sivuilleen sekä sivujen päivittelyä silloin tällöin.
Sitten tästä tilauksesta muutaman päivän päästä eräs snautseri-kasvattaja kysyi uutta ulkoasua ja sivujen päivittäjää. Hommaa siis riittää... kaipa näistäkin selviää. Sitten alkaa helpottamaan kun saa sivut valmiiksi.


Tanskaan on muuten ilmoittautunut 137 schapea Euro Schapendoes Show'hun. Ja Suomen erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle 48 schapea.

Meinasipa unohtua mainita että nyt on Roope ilmoitettu BH-kokeeseen, Mäntsälään 6.10. Tuomarina on sama Vesa Häkkinen, joka tuomaroi myös Ollin BH-kokeen viime vuonna. Rento mies oli ja toiveet on korkealla. Tokoiltiin eilen omalla pihalla ja ah.. miten ihanasti tuo koira on reipastunut tekemään. Se on ihan mahtava kun hyökkää oikeen sivulle istumaan ja tuijottaa kuin kysyäkseen että "koska ja mitä tehdään" :) Koirien ohittamiseen on haettu apua kolinapurkista ja kyllä se on tuottanut tulosta. Kuukausi aikaa reenailla niin eiköhän me se hoideta... äiti uhkaili, että jos ei päästä läpi joudun maksamaan hänelle takaisin ilmoittautumismaksun!! :)

perjantai 24. elokuuta 2007

Kokkailua

Tänään iski kokkaustarmo ja kipaisin sitten koulun jälkeen kauppaan lihatiski ostoksille. Koiruuksille siis keittelin riisiä johon lisäsin kypsennettyä maksaa paloina, possun fileesuikaleita ja jauhettua broileria + paloteltuna porkkanaa. Saas nähdä maistuuko ruoka pojille... Ainakin Roope oli kovasti mukana tekemässä tätä sötkötystä.
Puuron lisäksi piti tehdä munuaisnameja mutta ne sitten muuttuivat maksanameiksi kun ei meidän pikkukaapasta saanut munuaista. Ja sekin maksa piti itse jauhaa mahdollisimman pieneksi, silti se kyllä taisi jäädä hieman liian isoiksi paloiksi. Siihen sitten vaan kananmunat ja jauhot joukkoon ja pellillä uuniin. Paha sanoa minkälainen sen kuuluisi olla oikeasti, mutta jos totuunden mukaisesti kerron miltä tämä meidän näyttää niin se on hieman koppurainen, ruskea ja sieltä täältä pilkottaa selkeitä maksapaloja... kröhöm.. ei mikään mestari kokkaus varmaankaan! :) Kaipa se koirille maistuu kuitenkin.

Ja niin kuin sivuilla jo uutisissa infottiin niin Ollin lonkat tulivat A/A:na ja kyynärpäät 0/0:na takaisin Kennelliitosta. Hieno juttu sinänsä, mutta mikä oli sitten se luupiikki ja pieni kolonen minkä eläinlääkäri totesi. Tai mahdolliset B-lonkat... maailma on kummallinen.

Viime keskiviikkona alkoi Ollilla ja Juulilla taas agitreenit. Olivat kuulemma menneet ihan hyvin, joskin Olli on taas hieman innokas hajujen perään. Juulin täytyy ensi kerralla kokeilla noita epäonnistuneita maksanameja josko sillä saisi koiran huomion aivan kokonaan itselleen. Olivat puhuneet talvitreenaamisesta ja olivat miettineet josko talvella treenaisivat Hyvinkäällä, täytyy toivoa, että ei treenit ihan niin kauas siirry. Arki iltana on meiltä aika hankala lähteä Hyvinkäälle asti, noin 45min autolla.

Roopen kanssa ollaan taas harrastettu tapakasvatusta ja yhteiskuntakelpoisuutta... siis minä opetan ja koira tottelee. Paskan marjat... välillä tuntuu, että on ihan päälaellaan koko homma. Kolinapurkki on ollut käytössä vajaan viikon verran ja kyllä se on taas hieman rauhottunut, eilen teki jopa niin kummallisen jutun, että käänsi selkänsä jok'ikiselle vastaan tulleelle koiralle. Meni aina puskaan "haistelemaan" siksi aikaa kun toinen meni ohi. Sitten se käväisi vähän vastaan tulleen kaistalla haistamassa ilmaa, että mikä siinä oikeen meni. Että hienosti on kyllä mennyt, nautinto kävellä kun ei tarvitse kiskoa piuhat kireellä koko ajan.

Huomenna vietetään Aten Amerikan sukulaisten läksiäisiä ja kun he niin toivoivat näkevänsä Roopen niin nyt on järkätty sillä tavalla, että Roope pääsee mukaan läksiäiskekkereihin. Saapas nähdä mitä tykkää Aten ukin Pepi-kissa kun Roppana tulee kylään :)

sunnuntai 19. elokuuta 2007

Pitkästä aikaa

Kaikkea mahdollista on tapahtunut, mutta aikaa eikä vissiin sitä viitseliäisyyttäkään niin kauheasti ole ollut kirjoitella mitään ylös muiden luettavaksi. Jos sitä nyt ottaisi itseään niskasta kiinni.

Viime tiistaina päättyi siis loikominen ja paluu koulun penkille oli kuin kylmää vettä olisi niskaan kaadettu. Viimeinen vuosi tietojenkäsittelyn perustutkintoa ja keväällä pitäisi olla datanomin paperit kätösissä. Tämä jakso istutaan tiiviisti tietokoneluokassa ja opiskellaan niin suomeksi kuin englanniksikin asiakaspalvelua ja kaikkea mikä siihen ikinä liittyykään.

Koiratouhuissa ei paljoa tapahdu, Roope löhöilee kotosalla ja Ollilla alkaa ensi keskiviikkona taas agility treenit. Ollin olotilan seuraaminen vain hieman tarkentuu, ainakin tällä hetkellä se on iloinen oma itsensä.

Viime viikonloppuna Roopen Repe-poika oli ROP-pentu Joensuun KR näyttelyssä ja toisesta laidasta toiseen laitaan... eilen taas Kajaanissa erikoistuomarilla oli tulos ollut PEK 1.
Trasseli-pojat Pilvipaimen ja Patteri yrittivät molemmat valiotitteliä eilen omissa näyttelyissään, mutta niitä ei ainakaan näissä näytelmissä saatu. Pilvipaimen seurasi isukin jäliä ja otti ensimmäisessä avoimenluokan näyttelyssä EH:n ja luokkavoiton. Patteri taas oli Kajaanissa erikoistuomarilla kolmanneksi komein uros. Viimoisen sertin metsästys jatkuu Patterilla Oulussa ja Pilvipaimenella Hyvinkäällä. Pidetään peukkuja!!

Kovasti tässä on yritetty myös kasailla syksyn lehteä ja vuosikirjaa. Lehti alkaa olemaan muutamaan säätöä vailla valmis ja ilmestyykin ihan ajoissa syyskuussa. Vuosikirjan ilmestyminen venyy varmasti ainakin lokakuulle, noita tuloksia kun on aika iso kasa vielä puhtaaksi kirjoittamatta. Pikku hiljaa sekin varmaan alkaa valmistumaan.

Eipä tässä kaiketi muuta ole kerrottavaa... täytyy kai sitä lähteä ulkoiluttamaan koko viikonlopun ikävissään ollutta Roopea kun mamma on taas ollut reissussa. Aten Amerikan sukulaiset on ollut Suomessa kyläilemässä ja eilen sitten oltiin katsomassa Aten peliä yhdessä Livingstonin perheen kanssa ja sitten tehtiin Aten kanssa ruokaa illalla koko perheelle. Hauskaa elokuuta kaikille kaikessa!

keskiviikko 8. elokuuta 2007

Kaikenlaista...

Maanantaista tähän iltaan asti on kyllä sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Maanantaina käytiin Sääksissä uimassa ja siinä sitten ihan vähän aikaa uppouduin mahallani kirjaa lukemaan, niin enkös minä sitten mennyt ja palanut rakoille asti. Kivat vesikellot koristavat selkää ja takareisiä. Reidet alkaa jo kestämään istumisen, mutta selkä on vielä näin kahden päivän jälkeen pirun kipeä, eikä pelkästään sen takia, että kirvelee vaan myös siksi, että yöt nukkuu selkä jännittyneenä ettei vaan mikään peitto tvs. hierrä. Tekisi niin mieli laittaa edes pikkiriikkisen IcePoweria kipeimpiin paikkoihin, mutta siitä ei taitaisi auringossa polttamat kohdat tykätä.

Tiistaina sitten olikin viimeinen ajotunti ja heti perään kauhulla odotettu inssi... liekö johtui kipeästä selästä ja sen aiheuttamasta v*tutuksesta tai jostain muusta niin paremmin en omasta mielestäni olisi voinut ajaa. Eikä se tutkarikaan papereihinsa tussilla kovin montaa merkintää tehnyt. Nyt sitten vaan odotellaan, että saa sen virallisen kortin, ettei tarvitse paperit ja passit kainalossa ajella.

Tänään päiväseltään ei mitään sen kummempaa kuin palovammojen rasvausta ja viilennyshoitoa. Yhden kissa-paran pojat jahtasivat puuhun ja kerkesivät pitämäänkin sen siellä ennen kuin tajusin mitä ne pihalla oikein huutavat.
Illaksi Ollille oli varattu aika Mäntsälän eläinlääkäriin lonkka- ja kyynärkuvia varten. Lonkat lähtivät A:na, mutta olivat ell:n mukaan A:n ja B:n rajoilla. Toinen kyynärpää oli puhdas, mutta toisestapa sitten löytyi luupiikki ja jonkinlainen reikä, joka voi olla joku kasvuhäiriö tai sitten se on ollut siinä aina syntymästä asti. Jokatapauksessa nämä saattavat ajan kuluessa kehittää Ollille nilvelrikon. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan aletaan kokeilemaan Ollille eräänlaista jumpparuokaa joka hoitaa samalla niveliä, eikä ole niin tuhtia tavaraa. Toivotaan, että ruualla on tehonsa ja Olli voi elää vielä pitkään terveenä, ilman kipuja.

sunnuntai 5. elokuuta 2007

Mökkeilemässä ja näyttelemässä

Torstaina ilta-päivästä lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota. Matkaa tehtiin reipas 4,5h, eli aika sutjakkaasti oltiin liikenteessä. Pysähdyttiin Varkauden kohdalla kerran ja vähän aikaa seistiin Kuopiosta Joensuuhun menevällä tiellä onnettomuuden takia. Mutta hyvin kerettiin illaksi uimaan ja saunomaan.

Perjantaina sitten mökkeiltiin ja todettiin Juulian kanssa, että ei se aina niin tapahtumarikasta hommaa ole. Äijät lähti kalaan ja kun ei niitä rupenut kuulumaan niin piti soittaa perään ja käskeä mökille, että päästäisiin kauppaan. Hieman kallis kauppareissu, kun veneellä mentiin, mutta se on paljon hauskempaa kuin autossa köröttely. Olli ja Roope pääsivät laivakoiriksi ja todella hienosti olivatkin. Molemmat vain katselivat maiseman ohi vilistystä ja välillä ottivat jopa rennosti makuullaan. Iltasella oli sitten hieman uimaharjoituksia, jotka eivät kuitenkaan johtaneet muuhun kuin kahlailuun.








Lauantaina oli sitten se reissun päätapahtuma, Kuopio KR. Päivä raviradalla oli aika helteinen vaikka lupailivatkin pilvistä aluksi. Onneksi oltiin varauduttu arinkovarjolla ja sen lisäksi käytiin vielä ostamassa sellainen häkkipuhallin, ei maksanut FinnDogsilla kuin 13 euroa. Kun menin hintaa kysymään ajattelin, että vastaus on "30 euroa"... eikun sellainen sitten.

Kehässä Roope ei reippaudeltaan yltänyt ihan samaan kuin Tuusulassa, mutta oli se ilma hieman tukalampikin kyllä. Raviradan pohja oli paikoin turhan pehmeä ja meinasin siinä seota jalkoihinikin, mutta en nyt sentään esittänyt mitään komeaa ilmalentoa. Ruotsalainen tuomari Sonny Ström oli todella tarkka koosta, kuudesta koirasta mittasi muistaakseni neljä. Roopea ei tuomari-setä mittatikulla lähestynyt. Roope oli päivän ROP ja toki kun tilaisuus saatiin niin ryhmiinhän me jäätiin rotua edustamaan. Saatiin kiva varjopaikka raviradan päärakennuksen varjosta ja siinähän se aika ennen ryhmiä kului kivasti muiden touhuja katsellessa ja muutamia rotuja ihaillessa.

Roopen Repe poikakin oli Iisalmesta ilmoitettu mukaan pentuluokkaan, tuloksena PEK 1. Kunniapalkintoa ei tuomari-setä antanut, kun Repe-poika on hieman isokokoinen. Alkuun minun piti esittää Repe ja se menikin harjoitellessa yhtä nätisti kuin Tampereellakin, mutta jostain syystä pikkumies pisti liinat kiinni kehänauhan kohdalla, eikä auttanut muu kuin luovuttaa numerolappu ja remmi omistajalleen, Hannalle. Hienosti Repe esiintyikin. Tsemppiä Repelle ja Hannalle Joensuuhun ja Kajaaniin!!



Repe


Ryhmäkilpailusta ei Roopelle herunut sijoitusta portugalilaiselta tuomarilta, mutta eipä mittään. Käytiinpähän taas näyttämässä rotua niille jotka siihen helteeseen jaksoivat jäädä. Esiarvostelu-kehässä Roopea rupesi hermostuttamaan se seisoskelu ja päätti sitten alkaa pyytämään edessä seisonutta bergamascoa leikkimään, siis Roope joka pelkää isoja koiria!!

Lauantai-iltana ennen saunaa piti ottaa pienet päikkärit, että jaksoi loppuillan. Vaikka eihän siihen iltaan nyt sen enempää kuulunutkaan kuin saunat, uinnit ja syönnit. Tänään lähdettiinkin jo yhdeksän aikaan kotimatkalle. Huomenna ja tiistaina toivon mukaan viimeiset autokouluhetket vähään aikaan.

keskiviikko 1. elokuuta 2007

Saksalaisen unelma

Eilen en tätä muistanutkaan kertoa, mutta samaisen puhelun aikana Paulalle Hollantiin puhuttiin muistakin kuin näyttelytuloksista. Paula oli tavannut saksalaisen schapendoes kasvattajan, jonka minäkin olen aikoinani tavannut ja hän on ihastellut Roopea joka kerta kun vain on siihen tilaisuuden saanut.

Tänä vuonna saksalainen oli tullut Paulan luo ja ensitöikseen tokaissut, että hänellä on unelma ja sen unelman nimi on Pilviparta. Hänen ongelmansa on vain se, ettei hän saa töistä ex-tempore vapaata jotta pääsisi toteuttamaan unelmaansa Suomeen.

Paulan kanssa oli puhetta, että onhan siinä muitakin vaihtoehtoja... jos vain tiedämme noin ajan kuin Roopelle olisi käyttöä niin voisimmehan tehdä samalla näyttelytourneen Eurooppaan, asua Hollannissa ja käväistä sieltä käsin muissa Benelux-maissa, Saksassa ja ehkä Ranskassakin. Tämä unelmaa elää... katsotaan mitä se tulevaisuus sitten tuo tullessaan ja mihin päädytään.

Pikku hiljaa täytyisi taas lähteä valmistautumaan ajotunnille, kolmanneksi viimeinen sellainen ennen inssiä. Maanantaina ja tiistaina on vielä yhdet ajotunnit ja heti tiistain ajotunnin jälkeen katsastuskonttorille ajokokeeseen. Jaiks.. toivon todella, että menisi ensimmäisellä läpi niin ei tarvitsisi lisätunteja ottaa. On tämä jo ilman niitäkin kallis lysti. Hauskaa alkanutta elokuuta.

tiistai 31. heinäkuuta 2007

Viimeistä päivää viedään

Viimeistä päivää tätä kuuta viedään. Muut meidän perheestä koirat mukaan luettuna lähtivät viime lauantaina Kuopioon mökkeilemään. Minä jouduin jäämään vielä tänne kotopuoleen autokoulun takia, mutta torstaina sitten huristellaan Aten kanssa perään.

Viime lauantai kului aika pitkälti Swifty's kennelin sivujen ulkoasua uusiessa. Yövaatteitakaan en saanut vaihdettua päiväkuteisiin ennen kuin kolmelta päivällä. Siinä ei vaan yksinkertaisesti kerennyt kun inspiraatio vei sillä tavalla mukanaan.

Viikonloppua vietetään sitten pitkästä aikaa mökkeillen, viimeksi olen Kuopiossa käynyt kesällä 2004. Kuten tulevana viikonloppuna niin silloinkin sitä vietettiin koiranäyttelyn merkeissä. Tuona vuonna näyttely oli kaksipäiväinen, ensimmäisenä päivänä kansallinen kaikkien rotujen näyttely ja toisena päivänä kansainvälinen. Ensimmäisenä päivänä Roopen tulos oli nuorten luokasta EH 1, mutta seuraavana päivänä sitten kirkastettiin tappio voitoksi, Roope oli ROP kera ties monennenko sertin ja ensimmäisen cacibin. Samaisena päivänä käväisi eräs kuvaaja nykimässä hihaa ja pyytämässä Roopesta muutamaa kuvaa, ne kuvat löytyivät sitten aikanaan Koiramme-lehden sivuilta schapendoes-rodun esittelytekstistä. Tulevana lauantaina tuomarina on ruotsalainen Sonny Ström josta minulla ei ole paljoakaan tietoa, sen näkee sitten. Roopen poika Repe on tulossa myös Kuopioon, todella kiva nähdä miten Repe on kehittynyt toukokuusta, jolloin viimeksi nähtiin.

Viime sunnuntaina vietettiin Hollannissa Hollannin Schapendoes yhdistyksen 60-vuotisjuhlanäyttelyä jossa Buffing-pentuset pistivät hulinaksi. Hollantiin Rialle ja Henkille (kennel Rollecaterdeel) keväällä myyty Buffing Karelia voitti narttupennut ja Buffing Jean Harlow oli samaisessa luokassa toinen. Molemmat pennut saivat laatuarvostelussa arvosanan lupaava pentu. Tuomari Jan de Gids oli Rialta kysynyt pentukehässä, että "onko tämä sinun oma kasvatti?", Ria vastasi "Ei vaan se on Suomesta" ja Jan de Gids oli sanonut siihen vain, että "Niin arvelinkin". Oli kuulemma ihastunut molempien Buffing pentujen luustoihin ja ihastellut, että miten ne voivat olla niin keveitä ja tyylikkäitä. Samainen herra Gids pisti aikoinaan Roopen voittamaan nuoret urokset Hollannin yhdistyksen erikoisnäyttelyssä, Roope oli kaiken lisäksi ainut luokassaan joka sain laatuarvostelussa erinomaisen, luokassa oli sentään 14 muuta urosta.

Nyt täytyypi lähteä valmistautumaan ajotunnille lähtöä varten. Pitää kaivaa jostain sadetakki, ettei kastu jos alkaa satamaan matkalla. Ilma ei ainakaan lupaile kauhean hyvää. Ensi kuussa sitten taas lisää. :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Rauhaisaa eloa

Muutama päivä onkin jo vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta, ajattelin niin, että olisin eilen kerennyt kirjoittamaan, mutta niinpä ei sitten käynyt. Inspiraatiio vei niin mukanaan. Kuten varmaan kerkesit huomaamaan sivuillemme on jälleen tullut uusi ulkoasu, joka toivon mukaan nyt pysyykin sitten jonkun aikaa.

Näille sivuille ajattelin nyt ajan kanssa koota kunnon kuvagallerian, mitä olen halunnut jo pitkään. Kaikki ne ihanat Hollannissa otetut kuvat olisi niin kiva saada esille. Täytyy alkaa käymään järjestyksessä CD-levyjä läpi ja muutama kansio kerrallaan laajentaa kuvagalleriaa sellaiseksi kuin sen haluan. On siinä hommaa, mutta kyllä se minusta kannattaa. Ainakin itse pidä enemmän kuvien katselusta kuin tekstin lukemisesta muiden sivuilla. Sananlasku "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" -pitää ainakin minun kohdalla paikkansa.

Eilen lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti Kiikkaa. Yhdentoista aikaan oltiin kylläkin vasta perillä, vaikka muka ajoissa lähdettiin... tosin käytiin heittämässä pieni sight seeing Hämeenlinnassa ja käytiin siinä samalla Anttilassakin.
On siinä kyllä koiravilinää kerrakseen kun Paulalla on jo omasta takaa kuusi koiraa, sitten vielä hänen siskon ja siskon miehen kaksi koiraa (Paulan kasvatteja), 10 pentua ja vielä meidän kaksi karvapalloa. Jos pennut lasketaan mukaan niin meillä oli sielä Kiikan pihamaalla 20 schapendoesia hötkyilemässä.





Kamera oli kovassa käytössä ja löytyi siitä muutama uusi hienompi toimintokin kuvaamisen helpottamiseksi. M-lapsista otettiin Paulan ja Juulian kanssa seisomakuvia, jotka on jo eilen päivitetty Buffing -sivuille. Ja lisää kuvia eiliseltä reissulta löytyy meidän sivuilta galleriasta. Rolle poikakin oli reipastunut tosi paljon ja kyllä siitä on todella komea poika kasvamassa, vaviskaa vaan kanssa kilpailijat!


Muuta kummoista ei tänne tällä hetkellä kuulu, univelkoja on nukuttu pois ja rentouduttu kaikilla mahdollisilla tavoilla.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2007

Nöffi-leirillä, päivä 6

Huh, huh...mikä yö takana! Neljän aikaan sain vasta kunnolla unta, ennen sitä torkuin vaan muutaman silmäyksen. Tultiin nukkumaan päätalon puolelle, että jos Easy alkaa pykäämään lapsia maailmaan niin on pentulaatikko lähellä. Easy puuskutteli yöllä aika paljon, mutta lämpö kuitenkin pysyi koko ajan yli 38:n asteen yläpuolella ja ruokakin oli maistunut edellisenä iltana hyvin, joten luultavasti sillä oli vain tukala olo masunsa kanssa. Muutamaan kertaan päästin sen ulos vilvoittelemaan ja loppuenlopuksi tein niin, että laitoin pentuaitaa kuistille niin, että Easy voi nukkua viileässä yöilmassa ja ihan oikeasti nukkua levätäkseen. Se toimi hyvin, koska silloin molemmat osapuolet saivat unta ja jaksaakseen taas tämän uuden päivän. Viimeisen päivän täällä!!

Huonon yön takia heräsin vain kuuden aikaan päästämään koirat tarhaan ja Easyn ja Roopen pissalle. Sitten Roopelle ruokaa kuppiin, jota se ei tietenkään syönyt ja sitten takaisin nukkumaan. Ysin aikaan nousin taas kerran ylös ja kävin ruokkimassa isommat koiruudet. Ruoka maistui edelleen kaikille, myös Easylle. Loppuen lopuksi noustiin sitten kokonaan ylös puolen kahdentoista aikaan. Eiköhän näill'ä yöunilla pärjätä tämä päivä, seuraavaksi yöksi pääsee ikiomaan ihanaan sänkyyn jossa uni varmasti maistuu. Tosin huomenna lähdetään reissun päälle kohti Kiikkaa, katsomaan Roopen kymmentä sisarusta ja ottamaan ne poseerauskuvat. Ja kuulemma on lasten kynsissäkin leikkaamista.

Aurinko paistaa pitkästä aikaa niin, että ulkona on ihan lämmintäkin. Easy makaa tällä hetkellä kuistin varjossa ja Roope makoilee jaloissani. Paljon ne koirat ymmärtävät, sillä lupasin Roopelle aamulla, että tänään mennään kotiin. Siitä alkoi kyllä semmoinen tohina ja jaloissa pyöriminen. Jotkuthan sanovat, etteivät koirat opi sanoja, mutta minä uskon toisin.
Tänään on vielä siivottava vierashuone, pakattava tavarat, syötettävä koirat ja voisi Roopen aivoja virkistää pienellä 5min tokotreenillä. Eilen otettiin tottista kun haettiin postia ja poju meni aivan loistavasti, voisin melkein väittää, että tämä aika jonka olemme viettäneet täällä Haarajoella on yhdistänyt meitä.

Enää noin yhdeksän tuntia niin pääsemme lähtemään kotiin!!! Outin lento on yhdeksän aikaan Helsingissä ja luulisin, että on sitten kotona siinä puolen yhdentoista aikaan viimeistään. Sitten kotio suihkuun ja eikun unta palloon!

lauantai 21. heinäkuuta 2007

Nöffi-leirillä, päivä 5

Viides päivä jo aika hyvin puolessa välissä. Viime yönä ei tullut taas paljoa nukuttua, heräsin 2-3h välein mittaamaan Easyn lämpöä, joka onneksi pysyi koko ajan 38 asteen pinnassa. Ja rauhallinenkin se on, toivon todella, ettei se synnytä ennen kuin Outi tulee. Vaikka apu onkin vai puhelinsoiton päässä niin silti toivon todella, ettei niitä tarvitse käyttää.

Yöstä siis selvittiin ihan kunnialla ilman synnytyksiä, mutta koiruuksien aamuruoka venähti se takia melkein yhteentoista. Hyvä etteivät tarhakoirat aidoista läpi tulleet kun kävelin ruokavarastolle laittamaan ruokaa. Söivätpähän kuppinsa tyhjäksi. Roopekin joka ei muutamana päivänä ole syönyt kunnolla söi koko kupillisen aamulla. Easyllekin ruoka maistuu vielä, eli sekin kielii siitä, ettei pennut ole vielä tulossa. Tai sitten minä vain nään kaiken niin, ettei pennut vielä voi syntyä.

"Aamuruuan" jälkeen päästettiin tarhakoirat vuorollaan koko pihalle juoksentelemaan. Otin muutamia kuvia, mitä sitten laitan blogiin kun pääsen kotiin. Luultavasti siis maanantai iltana, sillä maanantaina käydää porukoitten kanssa tervehtimässä Paulaa ja muuta laumaa Kiikassa. Samalla koitetaan saada Roopen sisaruksista edustavat seisomakuvat, toivottavasti onnistutaan. Pentujen kuvaaminen on nimittäin aika taidokasta puuhaa ja siihen tarvitaan paljon aikaa ja äärimmäisen pitkä pinna, ainakin jos minä olen kameran takana.

Eipä tälle päivää varmaan mitään kummoista tapahdu, koirien hoito ja nimpparionnitteluihin vastaaminen, ehkä elokuva illalla ja sitten pehkuihin. Huomenna odotettu viimeinen päivä ja illalla omaan sänkyyn nukkumaan!! Kaikista paras on aina kotiin paluu, mikään ei voita sitä!!

perjantai 20. heinäkuuta 2007

Nöffi-leirillä, päivä 4 VOL. 2

Eipä tässä päivän aikana kummoisia ole kerennyt tapahtumaan. Äiti soitteli jossain vaiheessa ja kertoi Juulian koiranosto hankkeesta. Olivat soittaneet jopa eilen keravalaiselle walesinterrieri kasvattajalle jolla oli sivuillaan urospennun myynti-ilmoitus. Pentu oli kuitenkin jo saanut uuden kodin joten ihan samantien ei Juulia saanut uutta agilitykoiraa kasvamaan (ja minä näyttelykoiraa). Elokuuksi odotetaan pentuetta, josta varmasti moni olisi ottamassa kielipitkällä, mutta täytynee nyt katsoa miten tässä loppuen lopuksi käy. Meillä on myös ollut puhetta Ollin lonkka- ja kyynärkuvauksista ja nyt sille on saatu suostumukset laskun maksajaltakin, eli elokuun aikana sitten varmaankin viedään Olli-poika virallisiin lonkkakuviin.

Nöffilandiassa ei ole tapahtunut kummia. Meidän porukat, Olli mukaan luettuna käväisi tuomassa hieman ruokaostoksia tänne metsän keskelle. Ja samalla Ollikin sai hieman tutustua isompiin kavereihin. Ollille kyllä riitti pelkkä haistelu, se pakeni autoon heti kun mahdollista sen oloisena kuin olisi halunnut sanoa "minuahan ei tänne jätetä". Porukat rapsuttelivat koiruuksia hetken ja lähtivät jatkamaan matkaansa. Roope yllätti minut jäämällä tosi nätisti vaikka Olli ja muu perhe lähtikin, normaalisti se haluaa tasan tarkkaan sinne minne Ollikin menee. Ei se Roope siis kovin huonosti täällä voi voida, kun niin nätisti tuli kiehnäämään minun jalkoihini.

Atte lähti justiinsa futistreeneihin ja minä jäin tänne kiukuttelemaan Roopen syömättömyyttä. On se kumma kun ei nappulat ja ihra kelpaa. No eipä tipu sitten muutakaan, se on ihan varma! Isot koirat on vielä syöttämättä, sekin pitäisi tässä pikku hiljaa mennä tekemään. Eipä tässä illalla sitten mitään muuta olekkaan kuin tuo koiruuksien ruokkiminen ja kun Atte tulee niin päästetään tarhalaiset vuorollaan telmimää koko pihalle, sitten vähäksi aikaa tarhaan takaisin ja iltaelokuvan jälkeen yöpuulle, jokainen omalle taholleen.

Eipä tälle päivää siis enää mitään, huomenna onkin jo toiseksi viimeinen päivä täällä.Pidetään sormet ristissä, ettei Easy ala ennen Outin paluuta synnyttämään.

Nöffi-leirillä, päivä 4 VOL. 1

Eilen illalla juhlistettiin vielä Outi-kasvattajan muistutuksesta Demi-mummon 12v. synttäreitä. Saivat koko konkkaronkka luut ja sitten päästettiin tarhan asukit vuorotellen koko pihamaalle juoksemaan. Yllättävän paljon löytyy vauhtia tuommoisistakin "möhkäleistä". Demi käyskenteli rauhallisesti tutkien jokaisen pienimmäkin hajun, toisin kuin nuoremmat rouvat Emmy ja Piper. Emmyn kanssa leikittiin vähän aikaa narulla, mutta sekin ilo piti riistää siltä kun Easy meinasi että "minä kans" ja juoksi hieman turhan paljon mahaansa nähden.

Tanskan päässä heillä oli ollut eilen erikoisnäyttelyn avajaispäivä. Nuori Wave Seeker's uroskasvatti oli sijoittunut luokassaan neljänneksi, luokkaan oli ilmoitettu 17 koiraa. Tanskan nöffien erikoisnäyttely, Gold Cup, vetää Outin mukaan koiria ympäri maailmaa kilpailemaan ja tänäkin vuonna mukaan on ilmoittautunut noin 300 koiraa.

Roopellakin sujuu oikein loistavasti, eilen se hieman joutui hakemaan turvaa mamman jaloista, kun päästettiin tarhan asukkeja vuorollaan koko pihalle. Reippaasti se kumminkin sitten haisteli kaikki kolme ja antoi haistella itseäänkin. Emmy ja Piper kun ovat hieman rajumpia leikeissään kun Easy niin pikkasen Roope aina väisti sivuun kun tulivat kohti. Muuten se on ollut ihan rento ja on syönytkin taas ihan normaalisti. Yöt se nukkuu turvallisesti sängyn alla, kuten kotonakin. Tosin aamuisin kun Atte on lähtenyt töihin se kömpii Aten paikalle nukkumaan ja huokaisee oikeen syvään tyytyväisyyttään.

Easyn lämpö on edelleen 38 asteen kieppeillä, että ainakaan sen puoleen se ei ole vielä synnyttelemässä mitään. Rauhallinenkin se on, nauttii ulkona viileästä tuulesta.

Atte joka arastelee hieman isoja koiria on jo ihan rentoutunut tämän lauman kanssa, välillä tuntuu, että Easy saa enemmän huomiota siltä kuin minulta. On nämä kyllä aika nallukoita.

Kuten otsikosta voi jo päätellä, tälle päivää kirjoittelen varmasti toiseenkin kertaan. Atte käy illalla treeneissä niin silloin voi taas tehdä tämän pakollisen kierroksen mielenkiintoisimmilla sivuilla ja kirjoittelemassa kuulumisia blogiin.

Nöffi-leirillä, päivä 3

Jos ei vieraat koirat aiheuta syömisongelmia niin sitten sen tekee oma koira!! Eilen iltaruuan aikaan Roope päätti, että hän ei tälläistä nappula-ihra-muusia suostu syömään... sitten yritettiin jos tonnikala öljyssä kelpaisi, mutta ei. Kovasti se kyllä kerjäsi sitten minun eväitäni, mutta harvinaista kyllä minä en antanut periksi sen suloiselle katseelle. Niin paljon otti päähän, että sillon ei voi sitten syödä kun yritetään vähän hemmotella hyvillä nappuloitten lisukkeella. Roope siis oli illan ilman ruokaa. Aamulla yritin tarjota eilisiä ruokia, mutta ei kelvannut taaskaan. Nyt en enää pystynyt olla antamatta muuta vaan pistin uusia tuoreita nappuloita kuppiin ja lisukkeeksi Pedigreen lammas-riisi-purkkiruokaa. Siitä se sentään suostui syömään suurimman osan, vajaan kourallisen se jätti. Liekö johtuu siitä, ettei täällä pääse niin usein lenkille kuin kotona. Täällä ollaan kerran päivässä uskallettu jättää nöffit keskenään ja kävelty noin puolen tunnin lenkki.

Tämän päivän lenkki oli reipas puolituntinen isontien vartta kävellen, todella tylsää kävellä edestakaisin autotien reunassa missä kulkee autoja suht tiheään. Tämän päivän lenkin yhteydessä otettiin vähän enemmän tokoa kuin pelkkää katsekontaktia. Seuraaminen suju tänään innolla ja katsekontaktikin löytyi, kun vaan ei itse sortunut liian pitkään matkaan. Luoksetuloja tehtiin tuossa viimeisellä hiekkatien pätkällä, nekin sujuivat tänään tosi reippaasti. Paikallaolo taitaa olla meidän vahvin ala tällä hetkellä, Roopella, eikä Ollilla, ole mitään ongelmaa olla paikallaan kymmentä minuuttia tai vähän enemmänkin, vaikka ohjaaja ei olisikaan näkösällä koko ajan. Häiriön allakin ne pysyvät hienosti jos häiriö on ollut alusta alkaen, yhtaäkkinen häiriö voi saada pojat unohtamaan käskynsä.

Nöffi-neideistä ja -rouvista ei ole paljoa kummoista kertomista. Ruoka maistuu ja kaikki nauttivat ulkoilmasta. Aurinko paistaa jonkun verran, mutta tuuli onneksi viilentää hieman niiden tukalaa olo. Varsinkin Easyn olo mahtaa olla tukala kun pennut ovat vanuttaneet ja venyttäneet mahan reippaasti puoleen väliin jalkoja, siihen päälle vielä tisut mihin alkaa näin loppuvaiheessa kertyä enemmän ja enemmän maitoa.

Viime yö sujui kivuttomasti tai sitten minä olin vain niin väsynyt, etten herännyt ulinoihin. Neljän aikaan aamuyöstä heräsin ihan omia aikojani ja kuulin kun Emmy vaihtaa koko ajan seinän takana asentoaan häkissä ja pitää pientä surkeaa piippausta. Kävin päästämässä tarhakoirat tarhaan ja sitten päästin Roopen ja Easyn aamupissille. Aten lähdettyä töihin me kömmittiin taas takaisin nukkumaan lämpimän peiton alle.

Pariin kertaan ollaan tänään Easyn lämpöä mitattu ja molemmilla kerroilla ovat olleet 38 asteen kieppeillä. Minun tuntemilla schapeilla lämpö on useimmiten ollut 37-37,5 asteen välillä useimmiten. Mahtaako lämpöero johtua koosta ja väreistä. No ainakaan lämmön mukaan mitään ei ole vielä tapahtumassa.