sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Koiramäen Joulu

Nyt se on taas Joulu vietetty ja tänä vuonna se meni kyllä enemmän koiramaisissa merkeissä. Jouluaattona oltiin Walman kanssa pari tuntia aamupäivästä töissä, kymmenisen asiakasta kävi ja kaikkien kaverihan tuo oli, ensimmäisten mukaan meinasi jopa lähteä ennen kuin tajusi, että siellä me nyt kökötetään ja ihmiset tulee ja menee. Vähän ennen sulkemista treffattiin kuukautta vanhempi käppänätyttö, Walma oli kyllä varsin rohkeasti heti pyytämässä leikkimään. Vähän liian rajua oli alkuun käppänän mielestä, mutta kyllä se yhteinen sävellaji löytyi ja painit oli sitten sen mukaisia. Puolisentuntia annettiin pentujen painia, meni vähän ylitöiksikin.
Iltapäivästä sitten suunnattiin mummille, jossa vilisti jo ennestään viisi koiraa. Meidän neljä sekä vanha gööttirouva Jojo, pinseripentu Saimi ja skotlanninhirvikoiran pentu Ronja. Melkoista menoa oli kun pennut painivat keskenään ja Olli komensi vieressä olemään nätisti... Roopesta Ronja oli kovin hurja tömpsöttäessään isoine koipineen, eikä Ticokaan siitä hirveästi perustanut, korvista yritti napsia aina tilaisuuden tullen. Tyytyväisenä saan kyllä todeta, että Walma on hyvin, hyvin sosiaalinen lapsi!

Walma & Tico kyttäämässä Ronjaa

Walma siellä jossain Ronjan hampaissa

Olli avaa joululahjaansa

Joulupäivänä treffattiin Pornaisissa Ollin ja Ticon lisäksi Veeti & Bente. Walmaa vähän hirvitti kun Pena niin innoissaan oli tutkimassa... Veetiä ei taas pentu kiinnostanut pätkääkään, mutta Walma sen sijaan olisi ollut innokas pääsemään Veetiin puuhiin mukaan.

Tapaninpäivänä suunnattiin sitten Roopen ja Walman kanssa auto kohti Kiikkaa, jossa odotti Paulan kuusipäinen lauma: Siiri, Nero, Amelie, Seita, Riitu & Oodi. Walma oli ihan kauhuissaan alkuun moisesta väentungoksesta, kiljui ja juoksi auton alle turvaan. Oodi puolestaan haukkuin Roopen ja Walman ihan lyttyyn, ennen kuin suostui kaveeraamaan. Ja silti oli Walman ensimmäinen leikkiyritys Oodille liikaa: tapansa mukaan Walpuri vähän rajusti aloittaa leikkinsä hyppäämällä suoraan tassut pystyssä toisen naamalle ja siitäkös Oodi sai raivarin. Vähän oli Walman ilme hölmistynyt kun ei toinen suostunutkaan painimaan heti ensimmäisellä yrityksellä. Pellolla käynti laukaisi jännitystä ja sisälle päästiin jo melko rauhallisissa merkeissä... tai mitä nyt Walma ja Oodi painivat ja levittivät lelulaatikon sisältöä kilpaa. Kiva oli pitkästä aikaa viettää iltaa ja puhua koirista, kun vaan nyt muuttaisi Paula laumoineen vähän lähemmäs niin pääsisi käymään useammin.
Lauantaina sitten aamusta leikattiin Siiriltä tukka lyhyeksi, mummokoira muistuttaa nyt ihan whippetiä ja kuulemma nyt kun se on jo nöyryytyksestä toipunut, eikä vietä aikaansa sängyn alla, niin jalkojakin se on kuulemma kasvanut. Kotia lähdettiin valosan aikaan ja olikin kiva ajella aurinkoisessa säässä. Walma rellotti koko kaksituntisen kotimatkan selällään takapenkillä ja pakotti Roopen olemaan etupenkillä leveilyllään. Kiva oli reissu, vaikka isommat ämmät olikin aika hurjana... Seita (todennäköisesti) nokkasi sillä aikaa kun oltiin saunassa, tiedän siitä, että Walma-neiti on kova kiljumaan... ja kun Amelie murahti Walpurille ovenraossa niin prinsessa juoksi kiljuen sängyn alle. Ääntänsä tuo pikkulikka osaa käyttää vähänkin turhan kanssa, varsinainen hysteerikko. Onneksi oltiin yön yli siellä niin kerkesi Walma tottumaan Paulan lohikäärmeisiin ja Oodikaan ei enää huutanut Roopea enää ihan koko aikaa. Vaikkei aamulla uskaltanutkaan ulos pissalle vaan pissasi matolle, kun Roope seisoi portailla kulkuväylän tiellä. Pöljiä pentuja, mutta todella ihania sellaisia... näistä kuullaan vielä, kirjaimellisesti! ;)

Oodi & Walma leikkimässä

Nero-papassa vielä virtaa riittää

Oodi tasan 5 kk

Walma 15 vko

Walma 15 vko

Tytär & Isä

Tänään ollaan sitten vähän rauhoituttu. Käytiin Ainolan futiskentällä vähän leikkimässä ja sen jälkeen käytiin kirjoittamassa vuokrasopimus. Sitten kävi Aten äidin työkaveri, joka tuli vartavasten katsomaan koiria pentukuumeissaan. Walma esitteli ihastuttavat puolensa riehumalla, repimällä, puremalla ja raapimalla... toisin kuin Paulalla, kun Hanna&perhe tuli sitä katsomaan niin neiti meni pikaisen tervehtimisen jälkeen nukkumaan.

Mitään erikoista ei olla opeteltu: ruoka kupin kanssa on opeteltu tarjoamaan istumista, seisomista ja maahan menoa. Naksuteltu ollaan kohdekeppiä ja -alustaa. Narulelulla ollaan leikitty ja aina leikin jälkeen vaihdettu taisteluleikki namiin, aikalailla tuo lelusta kiihtyy ja repii sitä onnessaan. Irti ei päästä ennen kun ilmassa roikkuu. Rauhassa otetaan, annetaan lapsen kasvaa, eipähän kasva tokoliikkeisiin kiinni sitten se hösellys. Tarkoitus kun on päästä vähän pidemmällekin kuin kotiasteelle.

Nähdään ensi vuonna koiramaisissa menoissa!


PS. Olen varmaan unohtanut kertoa, että käytiin moikkaamassa ennen joulua Bonoa (Swifty's BonBon). Leikit oli hurjat ja illalla oli ainakin Walma ihan puhki.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Joulua odotellessa

Yritettiin hetki sitten ottaa Walpurista uusia poseerauskuvia... huonolla tuloksella. Hiki valui ja koirallakin kieli roikkui epähienosti puolessa välissä säärtä. Kun saatas niitä kauniita lumisia aurinkoisia pakkaspäiviä niin voitas kuvata ulkona isommissa tiloissa ja paremmalla taustalla. Huoh! Miten voi kuvaaminen oikeesti olla noin hankalaa...




Ennen kuvauksia käytiin aamupäivästä Hyrylän varuskunnan metsissä lenkkeilemässä Oskun ja Möhkön kanssa (saku&valkkari). Puolitoista tuntia taas jaksettiin metsässä rymytä, oli hiekkaa, sammalikkoa, kanervikkoa, kalliota, ylämäkiä, alamäkiä, poteroita ja kaikista eniten KURAA! Hyvin pupsi meni ristiin rastiin maastossa kuin maastossa ja samantien muisti nämä isommat leikkikaverit ja paineli Möhkön perässä pitkin metsää. Ja metsässähän sai vielä vähemmän kuvia kuin sisällä, joten tässä tämä ainokainen isojen kavereiden kanssa.



Viikolla ei oikeastaan muuta kummallista, kuin normaalia töihin-kotiin-nukkumaan-töihin linjaa... ja kun oltiin kotona siivottii Walman enemmän tai vähemmän veteliä läjiä. Melkein pari viikkoa venkslattiin huonompaan ja parempaan, sitten vaihdettiin ruoka ja maha olikin vuorokaudessa kunnossa. Olisiko lie ollut liian vahvaa pentumuonaa tuo Virbacin babydog, nyt kippoon kilahtaa Eagle Small&Medium Puppya. Ja Roope syö puppy-adult-senior sekoitusta ja hyvin uppoaa, onneksi sillä ei ole minkäänlaista taipumusta lihota.

Keskiviikkona oli vapaapäivä, joka meni hyvin suurelta osin puuhaillessa joululahjoja pakettiin, siivotessa, Roopen tukkaa suoriessa ja sitten huristeltiin vielä Pornaisiin juoksuttamaan koiralaumaa vanhalle pururadalle. Walman ja Ticon leikit sopii hyvin yhteen ja siellä ne pusikossa painelikin menemään.



Hauskaa Joulunaikaa ja vauhtia uuteen vuoteen!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Voittajassa

Elämä rullailee aika vauhtia eteenpäin... Walmaa on yritetty lihottaa kaikin keinoin ja sen seurauksena neiti oli sitten ripulilla ja kaikki vähänkin aikaan saadut extra renkaat vyötäröltä katosi. Pikku hiljaa alkaa elämä normalisoitumaan, hetkeksi ainakin. Jos joulun saisi sentään viettää suht rauhassa. Sen jälkeen alkaakin sitten pikku roinan pakkaaminen ja tammikuun alussa muutetaan ihka omaan kotiin, tai siis vuokrahan se on mutta kuitenkin, oma rauha! Kauaksi ei tästä Aten porukoista muuteta, olisiko ehkä noin 500m... koirilla säilyy tutut lenkkipolut ja meilläkin osoitetta lukuunottamatta työmatkat ja koulumatkat samoina.

Viikolla ei ole oikeastaan muuta kuin paiskittu töitä ja kunnostettu Roope eiliseen vuoden viimeiseen koitokseen messukeskukseen. Vuosi vuodelta jää Roope kauemmaksi kärjestä, tänä vuonna sijoitus oli kolmas pu-kehässä. Harmillisesti ei ollut Roopen normaalisti niin ihanat liikkeet iskussaan kun pari päivää sitten se sai ihmeellisen krampin (ilmeisesti) takapäähänsä. Hippulat vinkuen kävin heti samana päivänä töiden jälkeen ostamassa Roopellekin Back-On-Trackin ja kyllä se minusta on helpottanut ja jalkakin nousee pissalla jo aika reippaasti. Nyt katsellaan pärjätäänkö pelkällä BOT:llä, jos ei niin sitten hierojalle. Arvostelu oli kuitenkin hyvä:

Hyvin kaunislinjainen, hyvin tasapainoinen. Sopivalinjainen uros, jolla hyvät mittasuhteet, erinomainen pää. Hyvä runko ja raajat. Oikea asentoinen häntä. Hyvä karva. Erinomaiset kevyet sivuliikkeet, turhan ahdas takaa. Super luonne.

Tico esiintyi ensi kertaa junnuluokassa ja hirveät oli pohdinnat kuka sen kanssa kehään menee kun schapekehä osui samalle hetkelle. Juulia sen loppuen lopuksi vei ja hyvin veikin. Tico oli varmasti moninkertaisesti reippaampi kun mun kanssa pentunäyttelyissä. Tulos oli EH/4 ja arvostelu uskomattoman hyvä! Kun me vaan opittaisiin hoitamaan tuota arvoisellaan tavalla. Äiti on ottanut oppeja Irmeliltä ja ainakin yrittää pitää perustrimmissä.

9 months, good in type, head and expression. Enough neck, loose in front, a little long in body. Good tailset, good coat and colour, condition exactable. Particularly good moves.
9 kuukautta, hyvä tyyppi, pää ja ilme. Tarpeeksi kaulaa, löysä edestä, hieman pitkä runko. Hyvä hännän asento, hyvä turkki ja väri, oikeassa kunnossa. Erityisen hyvät liikkeet.

Hyvin meni molemmilla pojilla julkisilla liikkuminen ja ihmisvilinässä seilaaminen. Roope olikin jo vanha tekijä junalla liikuttaessa, mutta Ticokin otti lungisti koko homman. Hieno juttu, niin tietää ettei tarvii reissuun lähtöäkään stressata tulevaisuudessa.

Tänään ollaan siis käyty katsomassa ne muutamat kämppä vaihtoehdot ja saatu oikein itse valita kumpi halutaan, luksusta! Koirat on ollut vähäisellä liikunnalla, että saadaan Walmalle joku hyöty syömisestä... ja Roope on ollut muuten vaan väskä eilisestä, nukkunut paljon BOT päällään. Walma alkoi tosiaan olla HIEMAN energiapistoksissaan tässä illalla, että tehtiin pitkästä aikaa koulutustoimia sen kanssa. Harjoiteltiin luopumista, joka oli ahmatille hyvin hyvin vaikeaa. Rupesi se kymmenen minuutin jälkeen hiffaamaan, että odottamalla sen namin siitä kädeltä saa eikä puremalla, nuolemalla, raapimalla, haukkumalla, hyppimällä ja millä kaikella se sitä kokeilikaan saada. Ja sitten harjoteltiin seisomista, ihan hienosti tuo senkin naksuttelulla tajusi, alkuun yritti istua ja mennä maahan, muttei tarvittu kun muutama naksu neljällä jalalla seisomisesta niin homma oli siinä. Jos huomenna jatkaisi sitten käskyn liittämisellä... ehkä, jos kerkiää. Odottaminen on kyllä kannattanut Walman kanssa, nyt siltä löytyy jo huomattavasti enemmän keskittymiskykyä työn tekoon.

Tälläistä tällä erää, ensi viikko painetaan taas töitä ja viikonloppuna odottaa joulusiivous. Reipasta Joulun odotusta kaikille, toivotaan että saataisiin vielä lunta ennen varsinaista juhlapäivää.

Etualalla kasvattaja Mari sekä Unto ja taustalla Juulia Ticon kanssa

Tico keskittyy

Unto arvostelussa

Tico arvostelussa

Tico poseeraa
(häntä heiluu niin että näyttää puolet lyhyemmältä mitä se onkaan)

lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsepäisyyspäivää

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, Walmalle tosin voisi toivottaa hyvin hyvää itsepäisyyspäivää niin kuin Leena jo toivottelikin. ;) Meillä on reipas viikko hurahtanut kevyesti koiramaisissa puuhissa. Ahkeraan ollaan lenkkeilty nyt viimesen viikon aikana Walman kanssa yksin, alku on vähän takaperin kävelyä varsinkin jos se on nähnyt Roopen lähtevän toiseen suuntaan. Muuten lenkillä reagoi kaikkeen samalla tapaa kuin Roopenkin kanssa. Vielä ei ole ottanut Roopen huudoista mallia, muuta kuin jos vastaantulija itse alkaa uhoomaan niin kyllä pikkuakka siihen muutamalla haukulla vastaa, muuten se sitten vain katselee.

Mitään varsinaisia koulutuksia ei tässä olla tehty, naksu on unohdettu nurkkaan ja ollaan keskitytty nyt näihin sosiaalistamistapahtumiin. Yhteinen suosikki lelu ollaan löydetty jolla ei leikitä kuin vain ihmisen kanssa, muuten tuo pehmeä narulelu pysyy piilossa.
Roopen kanssa noista on tullut ihan ehdottomasti ylimmät ystävykset: Roope makaa lattialla selällään ja Walma loikkii päällä ja retuuttaa karvoista... ja molemmat pitävät leikkirähinää päällä. Että se siitä meidän Roopen isosta egosta, kuukaudessa se pehmeni leikkimään lapsen kanssa niin kuin itsekin olisi vasta kolmekuinen mukula.

Tänään käytiin tapaamassa uusia koiratuttuja Hyrylän varuskunnan metsissä, puolitoista tuntia saatiin kulutettua saksanpaimenkoira Oskun ja valkoisenpaimenkoira Möhkön kanssa. Alku lenkin Walma oli varuiksi flexissä, ettei pääse mahdollisesti pelästyessään sinkoamaan turhan kauas. Eipä sitä kauaa hihnassa tarvinnut pitää, niin hyvin isot pojat vauvaan suhtautuivat... toisin kuin Roope joka antoi Möhkölle kyytiä alku lenkistä oikein olan takaa, saivat ainakin liikuntaa molemmat kun Möhkö oikein kävi härnäämässä lisää takaa-ajo "leikkejä". Osku kulki kuuliaisesti lähes koko puolitoista tuntisen Arin reidessä kiinni, eikä alentunut hötkyilemään arvolleen sopimattomasti. Roope johti pitkälti koko lenkin ajan joukkoa, me kaksijalkaiset pidettiin perää Oskun kanssa ja Walma&Möhkö hötkyilivät sillä välillä. Enemmän kun tyytyväinen saa olla kyllä ipanan reippauteen, erinomaisen hyvin se osaa käyttää elekieltään. Tajusi hyvin, että Möhkön liian rajun menon sai loppumaan pysähtymällä pusikkoon... ja sitten taas mentiin, ensin Walma edellä ja Möhkö perässä ja toisin päin. Jaksaisin tätä kyllä nyt hehkuttaa vaikka kuinka, harmillista vaan ettei kameraa otettu mukaan kun oli niin kiva ilmakin. Täytyy yrittää treffailla useamminkin, tottuu Walpuri isompienkin koirien menoon. Puolitoista tuntia metsässä on tehnyt tehtävänsä ja lapsi on vedellyt unta nyt jo muutaman tunnin.

Ensi viikolla on taas ohjelmaa riittämiin kun maanantaina mennään töiden jälkeen treffaamaan Bonoa (Swifty's Bonbon), rokotukset mennään hakemaan perjantaina ja lauantaina Roopen kanssa messariin. Ei kai tässä sen kummempia sitten kun hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille, lopuksi muutama kuva leikeistä.