maanantai 31. lokakuuta 2011

Poronpolulla

Poronpolulla

Pidettiin perhetreffit Lopella ulkoillen reipas viikko sitten 23. lokakuuta. Kierrettiin 12 neli- ja 7 kaksijalkaisen kanssa hieman vajaan 10 kilometrin lenkki. Hitaasti edeten ja mitä nyt sumulta nähtiin niin kauniita harju-/suomaisemia ihaillen. Mukana oli omien koirieni lisäksi molemmat kasvattini sekä Väinö-isukki perheineen, Väinön naapurischape Mosku (Buffing McMosku) sekä isäni eräoppaana Ollin ja Ticon kanssa. Sää suosi sinänsä näin isoa laumaa ja saatiin melko rauhassa ulkoilla ja koirat nauttia vapaudestaan, hieman pistettiin vauhtia muutamaan ulkoilijaan kun paahdettiin niskaan ehtivän laumamme kanssa.

Porukka tuli erinomaisesti juttuun keskenään, vaikka mukana oli 4 narttu ja 8 urosta... ainoastaan Tico hämmensi kosiskelemalla mixausterrierishitzu-Maxia niin, että jossain vaiheessa tahtoi palaa terrierin käpy Maxilta.

Viikkoa myöhemmin lähdettiin taas isukin mukaan metsiä tarpomaan, ensin oli tarkoitus lainata vain Herthaa mukaan, mutta kunnianhimo iski ja oli itse pakko kammeta ylös sängystä reippailemaan. Pitkään siinä reippailtiinkin, askelmittarin mukaan matkaa kertyi reilut 26 kilometria ja aikaa moisen matkan suorittamiseen meni reipas viisi tuntia, miinus evästauko.

Olen tässä jo hetken miettinyt mitä sitä jaksaisi näiden karvalapsien kanssa harrastaa, kunnes tajusin, että onhan meillä jo hieno harrastus. Lenkkeillään pitkiä ja rentouttavia reittejä hihnassa ja ilman, huonoimpanakin viikkona kilometrejä kertyy noin 60 ja parhaimmillaan jopa 100 kilometriin päästään. Eipä me muuta olla ehditty viime aikoina, eikä kyllä tarvitsekaan, tämähän se on terveintä koiraharrastusta parhaimmillaan. :)


Mitä isoveikka edellä, sitä pikkusisko perässä

Eilen kasvattini ja sijoituskoirani Isla, Walman Actually I'm The One, debytoi näytelmäkehässä Lahdessa. Rotua oli ilmoitettu paikalla neljä kappaletta, Isla ja kolme Roopen keväistä pentua Miisu, Jupe ja Mökö. Tuomarina Päivi Eerola.

Miisu oli päivän ROP-pentu ja Jupe VSP-pentu, Isla tuli toiseksi kunniapalkinnon kera ja Mökö toiseksi heti Jupen perään. Islaa rokotettiin iloisen korkeista etuliikkeistä ja puutteellisista etukulmauksista, hieman takaakin oli ahdas... mutta mitä voi odottaa puolivuotta vanhalta koiranpennulta. Kaikista tärkeintä oli, että Isla oli reipas koko pitkän päivän ja esiintyi reippaasti! Se on kaiken A ja O! Alla Issikan arvostelu:

" Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä, voisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Hyvä narttumainen pää, loiva otsapenger. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko, vahva luusto. Kapeat takaliikkeet, etuaskeleet nousee hyvin voimakkaasti. Avoin ja ystävällinen. "

Onnea pupeille, sekä omalle kasvatille, että Roopen muksuille! :)


Eipä tänne Järvenpään rauhaan sitten oikeastaan tämän kummallisempia kuulu, alla kuvakimaraa viikon takaisilta perhetreffeiltä. Pakkasia odotellessa niin loppuisi tuo kuran kulkeminen sänkyyn...


Porojen jäljillä

Sunnuntain 23.10.2011 lenkkitreffit

Eräoppaana isäni

Sumuisten vuorten gorillat... eikun miten se meni..?!

Ihme(rimppakinttu)kaksoset Isla ja Demo

Olli vanhapoika

Roopen puoliveli, Buffing McMosku "Mosku"

Roope

Hertha

Pointteri ja sen sisko

Väinö Hopeanuoli.. siis väriltään ;)

Back on track,
takaisin radalle pitkänkin reissun jälkeen

perjantai 21. lokakuuta 2011

Sulhasmies

SUOMEN MUOTOVALIO
Zwolle-Rolle van het Rollecaterdeel "Rolle"

Synt. 8.3.2007
Mustavalkoinen

Kasv. Ria & Henk Smit, Alankomaat
Om. Juhani Lehtioksa, Sastamala

Terveet silmät Lonkat C/B Kyynärpäät 0/0
Hyväksytty jalostukseen käytettäväksi Hollannin rotuyhdistyksessä
MH-luonnekuvattu hyväksytysti - Lue tarkemmin


Rolle 2v


Se siitä virallisesta osuudesta. Ajattelin esitellä tulevan pentueen isäkoiraa hieman tarkemmin, kuin vain virallisten tulosten ja kaavioiden verran. Vaikka toki aika pitkälle kaikki niihin perustuukin.

Neljä vuotta sitten, kun Paula keväällä 2007, toi vaihto-oppilaansa Rollen Hollannista olin lentokentällä vastaanottamassa tätä uutta tulokasta. Odotellessa tiirailin mistä se kassialma (Paulalla on aina triljoona kassia mukanaan..) oikein tulee, ja se mikä herätti ensimmäisenä huomioni oli reipas mustavalkoinen pikkupentu, joka tulla tömpsytti autolle ihan omin jaloin siinä ihmismassan vilinässä.


Ryhdikäs jo heti alusta asti.

Rolle vasta Suomeen saapuneena.


Rolle-poika kasvoi, kasvoi ja vielä vähän kasvoi... siitä tuli reipas 53cm korkea komea koirapoika. Suuresta koostaan huolimatta Rolle on mitä lempein kaveri kaikille. Se on pentujen puistosetä, joka jopa saattaa heittää selälleen kellimään pentulaatikkoon, niin että taaperot saavat kiipeillä päällään.

Rolle on syksyllä 2009 suorittanut hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Tietämättäni tulevista hyödyistä olin tuota Rollen kuvausta seuraamassa ja hyvillä mielin katsoin koiran palautumiskykyä ja luottoa omaan ihmiseensä. Rolle ottaa kontaktia itse testinohjaajaan ja lähtee mielellään tämän mukaan.. luottavainen kaveri. Leikkiä Rolle ei osaa, mutta johtunee siitä ettei heillä kotona leikitä leluilla koirien ja ihmisten välillä, tämä on "taito" joka useilla schapeilla sammuu jos sitä ei ylläpidä heti alusta lähtien.

Pelästyksistä (haalari ja räminälaite) radan aikana Rolle pääsi nopeasti yli, eikä ylitsevuotavan dramaattisesti paennut paikalta. Haalarille se uskaltautui omistajan seisoessa haalarin edessä, räminälaitteelle täytyi omistajan jo vähän rohkaista tulemaan.

Aaveet olivat jännät ja uhkan kohdatessa löytyi Rollesta miestä vähän puolustamaan. Vaikka heti, kun aaveet osoittautuivatkin vaarattomiksi otti Rolle-poika iloisesti itse kontaktia niihin.

Laukauksista Rolle häiriintyy, mutta niiden jälkeen se on välinpitämätön.


Juniori-Rolle.

Rolle leikittää Buffing M-pentuja kesällä 2007.



Näytelmissä ei Rollen kovin montaa turhaa kertaa tarvinnut juosta, sillä Suomen sertit napsahti plakkariin helpohkosti. Onhan Rollella upea ja tasapanoisesti kehittynyt runko, sillä on kokoonsa nähden sopivasti kaikkea.. ainoastaan sitä kokoa tuli muutama senttimetri liikaa, mutta ei anneta sen haitata. Ainakin ensimmäisen pentueen näyttö on kaikki rotumääritelmän mukaisissa mitoissa, osa jopa pienemmästä päästä.

Toiveeni onkin, että Rolle toisi Walman kapeaan runkoon lisävoimaa sopivassa määrin. Tämän yhdistelmän tekoon painavimmat syyt oli luonne, sekä Rollen monimuotoisuustestissä saama harvinainen-leima. Siis Suomessa yli 50 rodun edustajaa on tähän mennessä testattu ja laboratorio on löytänyt rodusta 5 eri veri-perhettä, joista Rolle sekä poikansa ovat erittäin harvinaisia Suomen jalostusmarkkinoilla tässä rodussa. Rollen silmät ovat terveet jo useamman tarkastuksen perusteella, viimeisin muutama viikko takaperin. Kyynärpäät ovat terveet 0/0, joka on ehdoton vaatimus. Lonkat tulivat Kennelliitosta takaisin C/B tuloksella, mikä johtuu (asiasta soitettu) matalasta lonkkamaljasta. Ei siis muita muutoksia kuten nivelrikkoa, vain matala lonkkamalja, josta mm. ulkomuototuomari on todennut, että älkää niitä lonkkia pelätkö, vaan kyynäriä. Näin kevyellä ja liikkuvalla, lihaksikkaalla koiralla tuskin koskaan lonkkien kanssa tulee ongelmia, mikäli ei sitten nivelrikko iske vaivoiksi.

Tiedän yhdistelmän riskit, olen rodun monimuotoisuuden vuoksi valmis ne ottamaan ja vastuuni kantamaan. Mutta kuten monissa muissakin käytetyissä C-lonkkaisissa rotumme edustajissa ongelmat ovat tulleet ilmi vasta sukupolvi tai muutama sen jälkeen, että tulevaisuudessa sitten lonkkaseula tästä tiukemmaksi jalostuskseen valitsemilleni koirille. :)




Kerrassaan komea ilme.
Kuvissa Rolle 2-vuotiaana.

maanantai 17. lokakuuta 2011

MH Walma

Läpi mentiin kummatkin

Walma suoritti hyväksytysti MH-luonnekuvauksen Kangasalla viime lauantaina. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Ei tuttuja, ei jännitystä ja kuvaus meni aivan Prinsessan näköisesti.

Alun tervehdykset ja käsittelyharjoitukset olivat tyypillistä Walmaa. Se rakastaa omiaan suurella sydämellä ja vierastaa alkuun uusia tuttavuuksia. Testin ohjaajan mukaan se lähti ja käsitellä antoi kunhan sai tukensa mamman säärestä.
Leikki ei innostanut isolla patukalla ja viisaana se seuraili patukan heittoa sivummalta. Vieheellä sama juttu, ensimmäinen viehe meni pitkän nurmikon vuoksi aika ohi ja toiset kaksi kertaa tuijotellessa ilman suurempaa kiinnostusta saalista kohtaan.
Aktiviteettitasoa mittaillessa seistä tuijotettiin Walman kanssa samassa rintamasuunnassa kolme minuuttia taivaita. Lungi koira, jos mamma jää lenkillä suustaan kiinni..

Etäleikki sama kuin muukin leikki. Vähän katseltiin kiinnostuneena mitä tapahtuu, mutta muuten sai ukko heilua ihan itsekseen patukkansa kanssa.
Ennen haalarille siirtymistä käytiin varovasti moikkaamassa leikittäjää ja pienen tsekkauksen jälkeen asia selvä.

Haalarilla yllätys oli suuri ja aikaisemmin vierastetusta testin ohjaajasta tulikin yhtäkkiä suuri turva. Vaaditussa ajassa Walma ei haalarille tullut, mutta luotto mammaan on suuri ja kun kyykyssä naama haalarissa kutsuin sitä luokse, ei mennyt turhan kauaa kun neito jo heilutteli varovaisesti häntää siinä kainalossa ja nuuski tuota pelottavaa haalari-ilmestystä.
Ohituksilla Walma ei kiinnittänyt mitään huomiota haalariin vaan pomppi iloisena neromaisia hyppyjään tasajalkaa, kun kaikki olikin hyvin.

Räminälaitteella pellin ja metallin räminä oli jo aika paha, Walma sinkosi kuin ammuttu hyvän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Eikä tässäkään tapauksessa aika riittänyt, mutta edelleen kehujen saattelemana se saapui varovaisesti nuuskuttelemaan tätä vaarallista laitetta jonka puoleen mamma oli taas kääntyneenä.
Ohituskerroilla ei häntä ihan enää niin vapautuneesti noussut tanaan, mutta mitään ylitse vuotavaa stressireaktiotakaan ei saatu aikaiseksi.

Aaveilla saatiin aikaiseksi jo sen verran uhkaa, että Walmasta pääsi murinat ja haukahdukset. Suurimmaksi osaksi neito seisoi takanani vasemmalla sivulla tarkkaillen kumpaakin lähestyvää hahmoa. Kerran se nykäisi hihnassa karkuun lähteäkseen, mutta sai lievästä hihnan nykäisystä (en ehtinyt reagoida ja päästää irti) kuvaaja Bastin mukaan tukea. Ajallaan ei Walma tullut tutustumaan aaveisiinkaan, vaan siihen vaadittiin jo hetken houkuttelua. Nopeasti se kävi haistamassa minua lahkeesta ja perääntyi taas muutaman askeleen päähän.

Loppuleikki ei kiinnostanut, pikemminkin Walma alkoi olla jo sitä mieltä, että nyt autolle ja kotiin. Ammuttiin vain kerran, sillä Walma otti siitä sen verran paisetta jo tämän kuorman jälkeen ettei palannut enää leikkiin, jonka oli pienemmän narulelun kanssa aloittanut jopa ihan innoissaan. Autolle rassu yritti lähteä, eikä ihme, oli kuvauspaikka aika tiivis ja omaan turvalliseen autoon lähes koko ajan näköyhteys. Ennen omaa vuoroa kuullut laukaukset se otti lungisti, eikä edes päätään autossa nostanut.

Tällainen on meidän Walma, vähemmän sosiaalinen, vaatii oman aikansa. Mutta toisaalta taas helppo elää ja harrastaa, kulkee vapaana paikassa kuin paikassa ja on hanskassa hienosti. Suhde omiin ihmisiin on sille tärkeä ja onhan se jo kotosalla huomattu. Esan koiraksi se on alkanut enenevissä määrin muuttumaan.
Hitaampi, mutta ihan paras palautumiskyky.. kun homma oli paketissa, puhuttiin viitisen minuuttia kuvaajan kanssa kuvauksen tapahtumista. Tänä aikana Walma näytti ulkoisesti suht relalta, ei läähätellyt kieli polvissa asti sinisenä roikkuen, kuten edeltävät kaksi koiraa tekivät tässä vaiheessa. Kotiin lähtiessä Walma tuijotteli kyllä kulmien alta sen näköisenä kuin sanoakseen, että "Eukko perhana minkä teit, kerrankin kun pääsin kaksin taas reissuun oli se sitten tällaista kiusaamista...". Loppumatkan se sitten nukkui tyytyväisenä auton etupenkillä ja kotona pullisteltiin ihan, kun oltaisiin oltukin kivassa seurassa.


Omia ajatuksia

Loppu lauantain mielessä pyöri mietteet olisiko sitä voinut itse tehdä asioita toisin Walman pentuaikana sosiaalistumisen osalta. Sen molemmat vanhemmat ovat sosiaalisia tapauksia, vaikka eihän se sitä tarkoita että jälkikasvu on sitä samaa.. toki siinä on suuremmat mahdollisuudet olemassa.
Kuitenkin olen tyytyväinen Walman itsenäiseen luonteeseen ja palautumiskykyyn, vaikka hitaaseen, mutta kuitenkin. Parasta on ettei Walmasta löydy rodulle mielestäni epätyypillistä luonteenpiirrettä: terävyys, joka epävarmaan koiraan yhdistettynä saattaisi olla melko haitallinen yhdistelmä. Pentusuunnitelmissa tämä otettiin jo ensimmäisellä kerralla huomioon ja ihan täyskymppi kakaroita luonteeltaan molemmat, voisiko jopa sanoa, että yltiösosiaalisia.. ;)

Kaikesta huolimatta Walma on perusiloinen pikkukoira, jonka kanssa on erityisen helppo elää. Sillä on omat naiselliset oikkunsa ja sitä täytyy hieman ymmärtää, mutta mahtava persoona vaikka myönnän, että seuraavaksi koirakseni haluan aavistuksen sosiaalisemman version Walmasta itsestään.


Syysaurinkoa ja pentusuunnitelmia

Ja mitä pentusuunnitelmiin kuuluu niin kyllä, meillä on sulho valittu. Voi herättää kysymyksiä tahoilla kuin toisilla, mutta on niitä ihme pentueita muillakin syineen. Meidän seuraavien pupsien isä on meinaan FI MVA Zwolle-Rolle v.h. Rollecaterdeel alias Rolle, jolla - kyllä - on C/B lonkat ja kas niin on Walman veljelläkin. Kaihi-riskiä löytyy, niin kuin varmasti kaikissa linjoissa. Tietämättömien on vain niin helppo sanoa, että terve on.

No anyway, syyt tähän yhdistelmään on luonne, Rolle täydentää itsevarmalla ja tasapainoisella luonteellaan Walman herkkiä puolia. Lisäksi toive on saada pennuille samanlaisia tasapainoisia hyvin kulmautuneita terveitä etuosia, mitä Rollella on Walmaan verrattuna, joka taas on aavistuksen keveytensä vuoksi kapea ja suoralapainen. Lisäksi voin taas hyvällä omatunnolla sanoa tuntevani molempien koirien taustat useamman sukupolven taakse, ja esimerkkinä Rollen äidillä Roefiella on ehkä maailman mahtavin luonne ikinä! Hauska klovnikoira, erinomaisessa kropassa. Ja onhan tuo Rolle toki monimuotoisuustestissä todettu omaavan harvinaisempaa verta Suomen markkinoilla, Walman testautan samasta aiheesta kevään 2012 aikana.

Puppejen aika ei ole vielä, vasta ensi vuoden kesäjuoksuista, joten pentujen syntymä ajoittuu enemmän syksyyn ja luovutus vuoden päähän loppuvuodelle. Siihen asti harrastetaan ulkoilua ja epäsäännöllisen säännöllisesti vaikka näytelmiä ja tottelevaisuutta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Pentuviikot

Hulinata

..on riittänyt. Viikko sitten sunnuntaina kävästiin lenkkeilemässä Espoossa Pepin ja Islan kanssa. Roope paukapää ei ota uskoakseen ettei kaikille vastaantulijoille tarvitse pullistella, etenkään kun ei ole hihnan päässä mamman turvissa.. joten pappakoira otti sitten vähän osumaa labbisurokselta, ei onneksi kunnolla, vai pitäisikö sanoa että harmillisesti, tuo ei ottanut asiasta ollenkaan opikseen. Joten viikon verran on koko kööri syönyt ruokansa lenkillä ohitustilanteissa. Raaka peli, mutta nyt on kuri ja järjestys jokseenkin palannut ulkoiluun, eikä tarvitse puhkua ja puhista punaisena joka koiran kohdalla.

No niin, mutta siis asiaan. Espoossa oltiin sitä varten, että haettiin Isla samalla meille hoitoon ja keskiviikkona käytiin hoitamassa napatyräleikkaus pois päiväjärjestyksestä. Isla oli kyllä mahdollisimman ihastuttava ja helppo hoitolainen. Reippaana se oli heti ja löysi tutut pentuaikaiset nukkumapaikkansa eikä se toimistokoiranakaan hullumpi tapaus ollut. Rauhallinen nallukka nukkui suurimman osan päivää ja kävi tervehtimässä toimistoväkeä tasaisin väliajoin.

Keskiviikkona operoitiin napatyrä, joka meni oikein mainiosti Mannisella. Sain olla Islan mukana koko ajan, vaikka vähän alkuun meinasi hirvittää se läskin leikkely. Nyt Ipsa toipuu kovaa vauhtia kotihoidossa, pömpelin kanssa kulkeminen on alkanut sujumaan alku järkytyksen jälkeen ja välillä sen kanssa saattaa jäädä jumiin kun unohtaa koko hökötyksen. Muutama viikko niin kohta mennään taas entistä ehompana pakkauksena.


Demonsteri

Samana keskiviikko-iltana kun Isla kotiutettiin saapui puolestaan velipoika Demo hoitoon. Samaan tyyliin kuin Isla, löysi Demo heti tutut paikat ja ihan yhtä suojeluvaiston puutteessa oleva oli kuin alle luovutusikäisenä.. Herthan rähinät oli vaan ihan sika magee juttu ja mamma unohtu heti kun ovi sulkeutui. Reppana istui ensin oven takana tuijottamassa ja hetken päästä se näytti lähinnä kysymysmerkiltä, että "miksi mä muuten tässä istun?".

Islan jäljiltä levinneet lelut levisivät vieläkin mahdollisimman tehokkaasti Demon toimesta ja intoutuipa meidän talon akat vähän leikkimään myös. Etenkin Hertha intoutui leikkimään oikein painileikkejä, vaikka alkuun esitti semmoista kovanaamaa, ettei mitkään pikku pennut voisi vähempää kiinnostaa..

Viikonloppu vierähti siis hyvin pitkälle koirien kanssa puuhastellessa. Käytiin pitkillä metsälenkeillä, siivottiin kotia sisältä ja ulkoota. Käytiin Pornaisissa viihdyttämässä vanhaa poikaa ja tuorettä isää. Ticon ja Kiran (Donut's Oldie Goldie) saivat 2.10.2011 perheenlisäystä, 2 poikaa ja 2 tyttöä, yhtä joka sorttia: 1 black & tan poika ja tyttö sekä 1 punainen poika ja tyttö. ...niin ja tehtiin uusi ilme omille sivuille vihdoin ja viimein, vähän yksinkertaistettiin ja helpotettiin päivityshommaa.


Villieläintarha

Meillä on mielenkiintoiset lenkkireitit, kun hirvien lisäksi törmättiin tuossa viime viikkolla mäyrään, joka pölvästinä juoksi hätääntyneenä pitkän matkaa meidän edellä tiellä, kunnes tajusi paeta pusikkoon. Ja eilen iltalenkillä ohitettiin fasaani-äiti kuuden, jo isomman poikasensa kanssa. Että sellaista, nokka kohti uutta viikkoa. Tänään kotiutetaan Demo hyvin suoritetun toimistokoiran viran jälkeen ja illalla taas jumppaillaan. :)