lauantai 26. huhtikuuta 2014

Leikkaus

Leikkuualue (jota pääsi jo pari kertaa raapimaan)
Potilas Antti voi eiliseen tähystysleikkaukseen nähden varsin reippaasti ja toipilasyksiössä olo ottaa vähän pattiin, mutta hyvin se sinne ajoittain jo malttaa rauhoittua nukkumaan. Eilinen päivä oli melkoista säätöä ennen kuin päästiin kotiin nukkumaan loput nukutushöyryt pois.

Aamulla kahdeksan jälkeen oltiin Aistissa ja päästiin ajallaan ortopedi Silvia Jauernigin vastaanotolle, jossa katsottiin Antin liikkumista, taivuteltiin kinttuja ja katsottiin röntgenkuvia. Kipu löytyi samasta paikkaa kuin Taikatassussa vaikka nyt ei saatukaan Antista ontumisnäytettä syötyjen kipulääkkeiden vuoksi. Odottelin Antin kanssa sen aikaa, että se oli rauhoitettu ja valmis siirrettäväksi leikkaussaliin. Eläinlääkäristä ja hoitajasta jäi niin mukava fiilis, että työpäivä meni melko helposti murehtimatta.

Puolenpäivän jälkeen tuli soitto, että leikkaus on mennyt hyvin ja koiran voi noutaa klo 16 aikaan. Töissä hommat siihen malliin, että kehtaa jäädä tulevaksi viikoksi yhdistetylle talvi-, kesä- ja sairaslomalle. Luonnollisesti joku oli onnistunut aiheuttamaan peräänajon Hämeenlinnan väylällä ja siellä seistiin hyvä tovi kädet hikoillen ja kello tikittäen. Onneksi oli eläinlääkärimme myös myöhässä hätäleikkauksen takia, että odottelin vielä vastaanotolla hyvän tovin Antin saamista.

Kotiin päästiin vasta monen mutkan kautta, kun määrättyä tulehduskipulääkettä (Previcox) ei saanutkaan Järvenpäästä ja lähin mistä sitä löytyi yksi paketti oli Helsingin ydinkeskustan Yliopistollisesta apteekista... minä kun niin tykkään tuosta Helsingissä ajamisesta! Mitä sitä ei rakkaan koiransa eteen tekisi, serkku kyytiin henkiseksi tueksi ja muutaman ylimääräisen mutkan kautta auto rautatieaseman parkkiin ja apteekin reseptijonoon. Arvatkaa löysinkö ensimmäisellä edes oikeaa apteekkia? Kaivopihan Yliopistollinen apteekki ei luonnollisesti ole sama kuin Mannerheimintie viiden apteekki... Viidessä tunnissa töistä kotiin eläinlääkärin ja apteekin kautta, vähän väsytti molempia.

Todellisuudessa leikattua aluetta ei juuri edes näy, hoitaja oli
letittänyt kiltisti päälikarvat turvaan trimmikoneelta!

Kadonnut irtopala

Tähystyksessä OCD epäilys osoittautui aiheelliseksi ja luusta löytyi kraateri ja ympäröivä kudos oli melkoisen tulehtunutta. Jälkimmäisestä syystä koira siis lähinnä on myös kipeä ja ontuu, ei niinkään puuttuvan luunpalan takia. Valitettavasti irtopalaa ei löytynyt tähystyksen yhteydessä ja nyt sitten toivotaan kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että se koteloituu jonnekin harmittomaan paikkaan ja ei päätä tulevaisuudessa tulla aiheuttamaan meille enempää ongelmia. Tästä ei Jauernig ollut kirjoituttanut kuitenkaan mitään toimenpidekertomukseen, mutta asiasta puhuttiin ennen kuin meidät passitettiin kotiin lepäämään.

Oikean olkanivelen artroskopia: "Iso ja pitkälle ulottuva osteokondroosi kaudaalisesti olkaluun päässä. Rustoinen irtopala poistettiin artroskopian aikana ja vaurioituneet alueet puhdistettiin ja poikkeava rustomateriaali ja luu poistettiin, jolloin Antilla on mahdollisuus kehittää tälle alueelle uutta arpikudosta. Nivel huuhdottiin suurella määrällä steriiliä nestettä. Pienet haavat suljettiin itsestään sulavin ja ihonalaisin ompelein."

Vuorokausi leikkauksesta ja Antti on jo oma
onnellinen itsensä
Perinnöllisyys?

Jep. Irtopala tapauksista 98% ovat Jauernigin sanojen mukaan perinnöllisiä vaikka onnettomuuden osuutta ei voida tietenkään sulkea pois, mutta onnettomuuden tulee olla merkittävä tai koirassa on jo oltava jonkinlainen "valmistusvirhe", että se kärsii pienemmästä vahingosta irtopalan verran. Antin muutos oli normaaleihin tapauksiin verrattuna vähäinen, siksi se ilmenikin vasta myöhemmällä iällä, mutta kuitenkin näillä puheilla se ei ole jalostuskoira ainakaan tässä kohdassa. Rodulle se olisi luonteeltaan 120% täydellinen jalostuskoira, joten niissä puitteissa sen jalostuskäyttöä omalla riskillä voisimme harkita, mutta aika näyttää onko edes sellaista kumppania jolle sitä voisi käyttää. Henkilökohtaisesti itseäni ei tällä hetkellä nappaa minkäänlainen kasvatustyö, jos näin alkuun hoitaisi oman itsensä kuntoon koirineen ennen kuin alkaa hyysäämään muita.

Kohti parempaa

Seuraavat kuusi viikkoa otetaan levon kannalta, remmissä ulkoillen. Ensimmäisellä viikolla 6-8 kertaa vuorokaudessa viiden minuutin ajan omassa pihassa. Seuraavalla viikolla aikaa nostetaan 10 minuuttiin mikäli leikkauksen jälkeinen ontuminen on selvästi vähentynyt. Tätä enintään 10 minuuttia per kerta jatketaan 16.5. olevaan kontrolliaikaan asti, jolloin eläinlääkäri arvioi Antin liikkumisen, jatkohoidon ja mahdollisen fysioterapian tarpeen, jos ei sitten saada ensimmäistä fyssaria yhdistettyä jo tähän kontrollikäyntiin.

Toipuminen olkapääleikkauksesta täysin normaaliin rarjoittamattomaan elämään on parempi mikäli koira pidetään riittävässä levossa; ei juoksua, ei hyppimistä, ei leikkiä. Siksi näin alkuun mennään häkkilevossa ja sitten jossain kohtaa siirrytään sellaiseen huonetilaan jossa ei ole mitään mille hyppiä, mutta vapaata liikkumatilaa on hieman enemmän. Raja on hiuksen hieno, uutta kudosta voi kehittyä vain jos koira on riittävässä levossa, mutta sen täytyy myös liikkua, jotta nivelnesteet kiertävät ja alkavat muodostamaan tätä haluttua uutta kudosta.

Tulehduskipulääkettä syödään seuraavat 2-3 viikkoa, jonka jälkeen lääkityksen voi koiran kunnon mukaan yrittää lopettaa.

Antin seuraneiti ja vahtikoira Otso

Roope joutuu ihmettelemään Anttia välimatkan päästä Otson vahtivuorolla

Tässä me majaillaan tiiviisti ainakin ensi viikko 

Lahti kv

Sillä aikaa kun me lepäillään nuolemassa haavojamme Otso edusti Lahdessa mainiosti ja saatiin vielä ikuistettua varsin pätevä poseerauskuva kotipihassa. Alla Otso australialaistuomarin Garry Dryburghin sanoin.

"Good build type. Good head. Correct ears. Good proportions. Slightly roach on topline. Good hindquarters. I would prefer better topline when moving." AVO ERI 1 SA PU 2 VASERT VACA

Heilurihännän Just An Angel "Otso" 2v 2kk

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Aina ei voi voittaa..

..ei edes joka kerta. Kun elämä potkii päähän se potkii sitten kunnolla, ei riitä että menee parisuhde, oma koti ja itsenäisyys, vaan vielä pitää koiran ontua, ontua, ontua ja ontua. Kun ei Antin ontumisesta tullut loppua 2,5 viikon levolla käytiin röntgenissä ja toivottiin ettei sieltä mitään löydy, eihän näillä koskaan mitään ole, pelkkä pahemman luokan lihasrevähdys. Vaan ei.

Very suspicious OCD

Oikeasta olkapäästä löytyi epämääräisiä muutoksia, ei ihan tyypillisiä OCD-muutoksia vaan ikään kuin luusta olisi puuttunut viivottimella vedetty siivu ja muuta epämääräistä. Kuvat lähetettiin Aistin ortopedille Silvia Jauernigille, joka antoi vastauksensa viime lauantaina ja kirjoittaakin oikean olkapään kuvasta, että "the right shoulder is very suspicious for OCD". Artroskopian eli tähystysleikkauksen hinta-arvio 800-900 euroa, tässä vaiheessa ei tietoa korvaako vakuutus. Lisätietoa artroskopiasta.

Tulevana perjantaina mennään sitten aamusta Aistiin ja Antille tehdään olkapään tähystysleikkaus, jossa olkapään pintaa siistitään siten miten se nyt tähystysleikkauksessa näyttää sitä tarvitsevan. Leikkaus jännittää, mutta lukeman ja kuuleman perusteella todennäköisyys saada tämän jälkeen täysin toimintakykyinen koira on täysin mahdollista.

Selvittelin viikonlopun aikana onko rodussa leikelty olkapäitä, mutta en törmännyt informaatioon internetissä enkä kysellessäni maailmalta ihmisiltäkään. Kyynäriä rodussa on leikattu Suomessa ja muualla, erästä tapausta peräti kolmesti ennen kuin koirasta tuli kalua, mutta siitäkin tuli, käyttökelpoinen koti- ja harrastuskoira.

Antin "very suspicious OCD" olka

Antin terve olka

Pääsiäiskesä

Säätilaltaan aurinkoinen pääsiäinen vietettiin pihahommissa, autokaupoilla ja suklaamunista nauttien. Herkuttelun lisäksi reippailtiin kuitenkin pihatöiden lisäksi 15 kilometriä Herthan kanssa, Kotojärvi ympäri ja siitä vielä reitin varrelta luontopolku.

Vietettiin vähän synttäreitäkin, kun ensimmäiset (ja viimeiset) Walman kasvatit täyttivät 3 vuotta ja tänään Hertha viettää 5-vuotis syntymäpäiväänsä, maksavammastaan huolimatta... johan sitä on vuosia "tapettu".


Otso, Hertha, Antti, Roope & Walma

Kuin kaksi marjaa, Roope & Walma

Note to myself; älä osta omakotitaloa liiiian isolla lehtipuisella pihalla..

Työnjohtaja

Antti

Hertha aka Silakka



Antti ottaa lepoharjoituksia

Hertha "hyppy"

Roope "hyppy", "tule", "vapaa", "hyppää nyt"

Herttuatar 5v

Otso

tiistai 15. huhtikuuta 2014

"Take the cat out of the ring!"

...näin on Ruotsissa asuvan irlantilaisen Gerard O'Shean kertoman mukaan huutanut Messarissa tuomari venäläiselle naishandlerille, joka esitti koiraansa (vai itseään?) roiskeläppähameessa ilman alushousuja. Voitte kuvitella kun handleri kumartelee asettelemaan koiraansa mitä yleisö näkee. On siis väliä miten koiran esittää ja erityisesti miten koira esiintyy. Eikä koiran esiintymisellä tarkoiteta loppuun asti hiottua monotonista suoritusta juosta kauniisti kehää ympäri ja seistä pönöttää paikoillaan minuutti tolkulla.

Rotukehässä 70% koirista esiintyvät ilman draivia, eteenpäin vievää voimaa ja ne kulkevat usein handlerinsa jäljessä. Mitä korkeammalla koira sijoituksissaan nousee ja aina kohti ryhmäkehiä sekä erityisesti Best In Show -kilpailussa koirat ovat aina lähempänä 100% handlerin edellä juoksevia energisesti esiintyviä rotunsa edustajia. Okei tämä on karkea yleistys, toisista roduista kun ei saa tällaista irti sitten väkiselläänkään, mutta kukaan ei voi kieltää etteikö tällainen yksilö olisi kaveriaan näyttävämpi vaikka rotuominaisuuksiltaan voisi ollakin jopa puutteellisempi.


Viisi tärkeintä

1. Koiran nimi
Auttaa lähes kaikkeen, kun koira osaa oman nimensä. Se on se jolla koiran huomio kiinnitetään ensisijaisesti handleriin ja seuraavaan "tehtävään".

2. Pysäytysmerkki
Seisomaan laitettaessa koira kiepautetaan ympäri ja annetaan kädellä pysäytysmerkki. Pysäytysmerkin ei ole tarkoitus olla koiran hyvää energiaa lannistava vaan kertoa koiralle että "odota, tämän jälkeen tapahtuu jotain kivaa" = koira seisoo kauniin ryhdikkäänä (aktiivisena) ja odottaa handlerin seuraavaa siirtoa. Pysäytysmerkkiä voi harjoitella esimerkiksi ulos lähtiessä ennen oven avausta ja jos taloudessa on useampia koiria päästetään muu lauma pihalle ja treenattava yksilö haluaa entistä enemmän palkkionsa eli päästä ulos.

3. Seisomerkki/Palkkiosignaali
Nyrkkiin kokonainen lihapulla piiloon, pidä peukalo ja etusormi vapaana ja tee peukalosta ja etusormesta ympyrä, niin että etusormi on peukaloon nähden sisäpuolella = seisomerkki. Naksutinta korvaavana toimintona oikean asennon/olemuksen (esim. korvien/hännän asento) merkitsemisenä käytetään sormen ojennusta, joka on napakka ja liikettä terävöittääkseen siihen voi liittää pienen ranneliikkeen. Annettuasi merkin olet koirallesi velkaa makupalan, joka tulee kätevästi esiin saman käden kämmenestä löytyvästä lihapullasta, josta annat koiran purra palasen.
Terävoittääkseni koiran keskittymistä käteesi voit heitellä lihapullaa muutaman kerran ilmaan ja palata seisomerkkiin, näin saat esimerkiksi korva/häntäroduilla lisää terhakkuutta ilmeeseen. Käden käyttö targettina antaa joustavuutta omaan liikkumiseesi, käsi pysyy paikoillaan ja voit toisella korjata koiran asentoa tai väistää tuomaria, jos seisot koiran edessä (ei näin) ja tuomari haluaa nähdä koiran ilmeen.
Ks. alla olevat kuvat jos ymmärrys loppui.


     



4. Liikkeelle lähtö merkki/sana
Ihan niin kuin tottelevaisuuskokeessa tai agilityssa, näyttelyissäkin koiralle tulee kertoa mitä seuraavaksi. Tässä käytettiin koiran pepun päälle taputusta tai jos koira oli pieni taputettiin omaa reittä. Pepun päälle suunnattu taputus saa koiralla usein kierrokset nousemaan ja tätä kautta liikkeeseen saadaan sitä haluttua draivia. Tätä käytetään erityisesti terrieriroduissa. Vaihtoehtoisesti mietin jo nyt käytössä olevaa "mennään" sanan käyttöä.

5. Hophop
...lupa villiintyä! Sopivan tilaisuuden tullen koiran kanssa villiinnytään laukkaamaan loppupätkä kehää juostessa, hophop toimii samalla palkkiona hyvin menneestä ravipätkästä ja se on eteenpäin ajava voima raville, kun koira oikein odottaa koska se kuulee nämä taikasanat. Sopiva hetki palkita koira hophopilla on esimerkiksi siinä vaiheessa kun tuomari on laatuarvostellut teidät ja siirtyy tutkimaan seuraavaa koiraa, tässä kohtaa sinulla on hetkellisesti tyhjä kehä, käytä tilaisuus hyödyksi.


Oikea asento huomaamattomasti

Mikäli koiralla ei ole vielä neliraajakoordinaatit ihan hallussaan ja seisotus vaatii handlerin modifointia, sen voi todistetusti tehdä hyvin huomaamattomasti työntämällä koiraa kevyesti kankusta, lavasta tai rinnasta. Ja uskokaa tai älkää, rinnasta työntämällä siirtyy takajalat jos sen oikein osaa tehdä tai koira ylipäätään hallitsee takapäänsä liikuttelun. Ideana tässä on se, että tällä vältetään koiraa dominoivat eleet, kuten päälle kumartelu ja vaikka koira kestäisikin sen, niin kyllä tämä siistimmältä onnistuessaan livenä näytti kuin se, että täti peba pystyssä kumartuu koiran ylle ja kiskoo raajat halutuille paikoilleen. Usein asennosta tulee myös huomattavasti parempi ja luonnollisempi, eikä ylivenytetty niin kuin handlerin asettelemana saattaa helposti käydä.

Koska meillä ei vielä Antilla ole takapään hahmotus kunnossa intoudumme tässä lepokaudella treenaamaan, tämän videon tahtiin, niin saadaan helposti sijoittuvat takaraajat (toivottavasti).


Handleri, sijoitu oikein

Sen lisäksi, että handlerin tulee luonnollisesti olla siististi pukeutunut ja kunnioittaa tällä tuomaria, tulee hänen miettiä sijoittumistaan koiraan ja tuomariin nähden. O'Shealla oli hyvin järkeen käypä selitys miksi handlerin tulisi sijoittua viereisen kuvan osoittamalla tavalla. Jos seisoisit koiran edessä ja olisit esimerkiksi luokasi kuudes koira, kääntyilisit todennäköisesti harvase sekunti katsomaan lähestyvää tuomaria ja vuorostaan koiraa onko se edelleen asennossaan. Opettamalla koiralle kädestä targetin ja asettumalla itse etuviistoon koiraasi nähden näet sekä lähestyvän tuomarin, että koirasi. Hyvä handleri ei myöskään väsytä koiraansa seisottamalla sitä pitkiä aikoja paikoillaan vaan vasta kun tuomari on riittävän lähellä, koira on paljon freesimmän oloinen tuolloin. Asettumalla näin helpotat myös tuomarin työtä, hän näkee koirasi ilmeen, eikä sinun niskaasi.


Vinkki1. Jos sinulla on tuomaria arasteleva koira kannattaa harjoitella tuomarin lähestymistä seisomerkin avulla, annat opetetun palkkiosignaalin (ihan kuin naksutin) koiralle tuomarin lähestyessä ja siinä kohtaa kun tuomari koskee koiraan se syö jo tyytyväisenä lihapullaa (sillä oletuksella että herkut on se mitä koira arvostaa niin korkealle), näin tuomarin lähestymisestä tulee koiralle palkkaa tietävä asia ja koira ottaa oikein etunojan saadakseen palkkaa nopeammin.

Vinkki2. Mieti miten haluat, että tuomari näkee koirasi ensimmäistä kertaa, miten saavut kehään. Jos koirasi on parempi paikoillaan varmista, että olet ajoissa luokassasi ja tuomari näkee koirasi seisomaprofiilin ennen liikkeitä ja päin vastoin. Tuomari on usein tehnyt valintansa jo ennen laatuarvostelua nähdessään koirat kerran seisoen ja liikkeessä.

Vinkki3. Treenaa silloin kun koira on valmiiksi oikeassa mielentilassa ja odottaa innokkaasti esim. lenkille/ulos pääsyä, ruokaa tai kun tulet kotiin ja olet koiran elämän keskipiste juuri siinä hetkessä. Tee pihalle kehänauhasta 3m x 3m näyttelykehä jossa käytte leikkimässä koiran kanssa vaikka pallolla, muista näyttelytalutin ja panta koiralle, jotta koira alkaa yhdistämään tätä hauskaa myös välineisiin.


Viikonlopun aikana kävi hyvin selväksi ajatus, että näyttelyihin tulee treenata, koiran sekä itsensä esiintymistä. Eihän kukaan mene agilityyn tai tottelevaisuuskokeeseen ilman harjoittelua, vai mitä? Miksi maksaisin kalliit näyttelymaksut mennäkseni vain katsomaan kuinka käy, jos voin ennakkoon hioa osaamistamme? Siispä kehänauhat esiin ja treenaamaan!

Koulutuksen järjesti Koirakulma Muuvi ja Draivi, seuraavan kerran GOS järjestetään heidän toimestaan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna jossain Porvoon alueella. Perjantaina aion tällä kertaa osallistua Dog Management -kurssille ja mahdollisesti myös viikonlopun handlauskurssille, jos sillä kertaa pääsisi Antin kanssa.



PS. Teksti on oman muistini ja ymmärrykseni varaista tuotosta, jokainen ymmärtää ja sisäistää itse koulutuksesta asioita eri tavalla. Suosittelen lämpimästi osallistumaan!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

NN Show

NN Show 2014

Otso oli ilmoitettu maaliskuun lopulle Suomen Norwich- ja Norfolkinterrieri ry:n epäviralliseen näyttelyyn, johon tuomariksi oli kutsuttu Dot Britten Iso-Britanniasta. Koirat jaetaan syntymävuoden perusteella luokkiinsa ja sijoitetaan tuomarin katsomaan paremmuusjärjestykseen. Kunniapalkinnon saaneet sijoittujat jatkavat kilpailuaan paras uros ja - narttu luokassa.

Folkkeja oli ilmoitettu 49, joista jokunen vanhempi uros poissa. Otson, eli vuonna 2012 syntyneiden urosten, luokka oli ehdottomasti isoin urosten luokka ja oikein tyytyväinen sai olla sijoittuessaan kolmanneksi rodun voittaneen saksalaissyntyisen, mutta Venäjällä asuvan uroksen sekä englantilaisen Jaeva-koiran jälkeen. Sama järjestys säilyi PU-luokassa, jossa Otso kolmanneksi komein uros ja vielä yksi viidestä (vai kuudesta?) parhaimmasta päästä rodussa. Ehkä hieman huvittavaa, mutta rodun voittanut uros eikä narttu kumpikaan saaneet kutsua parhaan pään valintaan, uros kilpaili sentään parhaimmasta hännästä rodussa, mutta narttu ei siitäkään. Molemmat voittajakoirat olivat kyllä valtavan hyviä ja terhakoita esiintyjiä, Otsolla oli jumipäivä vaikka ihan siivosti esiintyikin.

Koepotilaat

Antti ja Otso kävivät Viikissä Yliopistollisessa eläinsairaalassa koepotilaina polvitarkastuksessa, jossa neljä eläinlääkäriopiskelijaa tekivät ensin omat lausuntonsa ja eläinlääkäri kävi vielä vahvistamassa tutkimuksen. Molemmilla pojilla oli jämäkät terveet polvet eli 0/0 lausunnolla päästiin kotiin. Antille tarkastus ei olisi ollut mikään pakollinen jalostuksen kannalta, lähinnä omaksi mielenkiinnoksi, mutta Otso ja pienet rodut ylipäätään ovat tämän tutkimuksen varsinaista kohderyhmää. Sitten alkaakin olla terveystutkimukset suoritettu ja toivottavasti jatkossakin eläinlääkärillä vieraillaan ainoastaan pakollisten toimenpiteiden osalta.

Kotona taas

Hertha pääsi viime viikonloppuna karvoistaan elämäntilanteen helpottamiseksi. Nyt ei tarvitse huolehtia kuin yhdestä kuramaakarista, joka sekin on ollut levossa telottuaan etutassunsa portaissa.

Tulevana viikonloppuna näyttelykouluttaudutaan Gerard O'Shean kurssilla Porvoossa ja sitten jäädäänkin odottelemaan kevät/kesäkauden avausta joka koittaa Lahdessa muutaman viikon päästä.