sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Pikakuulumiset

Pikaisesti tässä vielä loppu kuun kuulumiset pakettiin...

Lauantaina osallistuttiin Walman kanssa Hämeenlinnan näyttelyyn jossa rodun arvosteli norjalainen Gunnar Jensen. Walman EH-linja jatkui ja sijoitus oli tällä kertaa luokkansa neljäs viidestä juniorinartusta. Jos se vaaleanpunainen tulisi sitten viimeistään asiansa osaavammilta tuomareilta joita on loppu vuodesta luvassa. Aurinkoa riitti vähän liikaakin, onneksi Walma osaa relata eikä huohota itseään ihan piippuun niin jaksoi kehässäkin mennä kauniisti niin kuin yleensäkin. Arvostelukin oli ihan ok:

Mkt bra typ. Gott skalle och nosparti. Fina ögon. Korrekt bett. Bra överlinje. Gott vinklad bak. Ok vinklad, men lite framskuten front. Rör sig bra från sidan, lite trång bak, och ostabil i frånten. God päls och färg. (suomentamaan en ala kun ei ihan Ruotsin kielioppi taivu, sen verran itse saan irti, että pääasian ymmärrän)

Kotiin ajettiin Prisman kautta, josta aamulla olimme käyneet pikaisesti ostamassa ennen näyttelyyn lähtöä vetolaitteen jolla saisin kantamukset paremmin näyttelyalueelle... ne eivät kauaa kestäneet, jo muutaman sadan metrin matkalla toinen pyörä irtosi. No sen verran sain ne toimimaan ettei tarvinnut tavaroita kantaa ja rahatkin sain takaisin, että kiitos vaan kärrylainasta! :) Pakko kyllä jostain hommata kunnon vehkeet että saa kamat yksinkin perille, aina ei ole apua tarjolla ja pakko pärjätä yksin.
Lauantain loppuilta vietettiin kotosalla lepuuttaen, syötiin Aten kokkaama synttäriateria ja katsottiin leffa.

Sunnuntainakaan ei saatu nukkua vaan lähdettiin Roopen kanssa Hyvinkäälle Kymen Setterit & Pointterit ry:n järjestämiin möllitokoihin Marin ja Boogien kanssa. Kuumaa riitti taas ja kentän nurmikko oli luvattoman pitkää, ylsi reippaasti Roopea paikoin mahakarvoihin asti... Siitä huolimatta Roope teki ihan hienosti hommia, muutamia omia mokia lukuun ottamatta. Pisteitä tuli seuraavasti:

Luoksepäästävyys: 10 (niin kuin näyttelykoiralta voi olettaa, antaa koskea rauhassa)
Paikalla makaaminen: 8 (jouduin antamaan alussa kaksoiskäskyn maahan, viereinen setterinainen kiinnosti enenmmän, lopussa nousi istumaan ennen kuin annoin käskyn)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (hyvin nurmikon mittaan nähden, kulmat vähän laiskoja)
Seuraaminen taluttimetta: 9 (niin kuin edellä + juoksussa jätätti vielä enemmän, ei löytynyt isompaa vaihdetta tänään tässä säässä)
Maahan meno: 9 (Roopelle vahva liike, vaikka epäilin nurmikon haittaavan, ei kuitenkaan, seuraamiset hieman hidasta)
Luoksetulo: 10 (tätä on hiottukin...)
Seisominen: 0 (annoin väärän käskysanan ja Roope meni maahan, saatiin kyllä tehdä toiseen kertaan oikealla käskyllä ja se olisi ollut kympin arvoinen, mutta arvio ensisuorituksen perusteella)
Estehyppy: 5 (hyppäsi ties monennellako käskyllä ja istui ennen aikojaan esteen toiselle puolelle - keskittyminen herpaantui kentän laidalla frisbeeta noutaneista isoista mustista koirista joita piti vahtia)
Kokonaisvaikutus: 8 (perjaatteessa ok, hyvä mieli ainakin jäi)

Pisteet: 154, 2. tulos, sijoitus 1/4

Kaikenkaikkiaan tosiaan jäi hyvä mieli ja oma jännitys oli tiessään, edellisellä kerralla olisin totaalisesti hermostunut Roopen veltosta seuraamisesta ja vääristä käskyistä jne, nyt niistä selvisi jo olan kohautuksella! Jes! Hiekkakentällä, viileämmällä säällä ja ilman niitä leikkiviä mustia koiria olisi ollut asiat toki vielä paremmin, mutta tätähän tämä on: tuuria!

Tico osallistui Suomen Norwichin- & Norfolkinterrierit yhdistyksen epäviralliseen NN-show'hun Forssan Mustialassa, tuomarina oli Kirsi Sainio. Erilaisilla säännöillä kilpailtiin ja Tico voitti luokkansa ja oli loppuen lopuksi viidenneksi paras uros.

Sellaista siis tämän kuun loppuun, nyt lauma ulos iltapissalle ja sitten nukkumaan (vaikka kyllä mä tuossa jo muutaman tunnin päikkärit ehdin ottaakin). Heinäkuussa seuraavan kerran!

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Onnea Olli 8v!

Paljon onnea 8-vuotiaalle Olli sisaruksineen!! Veteraani-ikä on saavutettu, mutta Olli ei ihan vielä Piu-siskon tapaan jää eläkkeelle vaan vielä löytyy muutama tavoite tokon puolelta. Kovasti ollaan pidetty harjoituksia yllä, eilen käytiin uudestaan treenaamassa Pornaisissa. Roope muisti hypyn!!! Jee!! Ei se ihan paukapää olekaan, nyt melkeen jo hyvillä mielin voisin sen kisoihin ilmoittaa. Varsinkin kun muutaman päivän on luoksetuloakin hinkannut niin sekin sujuu jo melko hyvin, joskin sivulle tulo on hidasta, mutta onneksi melko tarkkaa (jos ei tarvitse istua märälle...).

Kuumuus tuotti sen verran hikeä kaikille, että leikeltiin ensin Ollin tukka lyhyeksi ja lähdettiin koko viiden lauman kanssa uimaan. Onneksi lapsiperhe päätti juuri sillä hetkellä lähteä kotiin kun me rynnittiin paikalle, saatiin olla hiekkarannassa omalla porukalla. Kaikki koirat vähintään kävivät vedessä. Olli joutui urheilemaan liivit päällä vedessä vähän enemmän, samaten Roope the panikoija sai uida liivit päällä, ilman liivejä se ui ihan pysty asennossa niin kuin yrittäisi saada varpaita yltämään pohjaan ja etujalkojen aiheuttama pärske on melkonen, siinä kastuu kaikki vähintään viiden metrin etäisyydellä.
Walma ei ennen ollut vettä nähnyt ja juoksi (vielä) luottavaisena laiturille ja kun ei tajunnut mitä laiturin loputtua tulee juoksi se suoraan veteen... hämmästyksissään lähti vielä uimaan ulapalle päin, onneksi kääntyi huutamalla, olisi muuten emäntäkin joutunut talviturkkinsa heittämään. Tämän episodin jälkeen ei Walma taida suosiolla enää uida, ei taida lelunkaan voima olla niin suuri että se saisi prinsessan veteen. Yksi hienohelma lisää siis.
Tico se taisi eniten vedessä luhrata, vaikka ei itse uskaltanut vielä uimaan lähteäkään niin ei se pelästynyt kun se kannettiin kerta toisensa perään pidemmältä uimaan rantaa. Lisää se vaan odotti. Häntä pyöri kuin perämoottori, kuvagallerian kuvat ei ihan tee oikeutta tilanteen hauskuudelle, mutta jotain kuitenkin.
Kerran nostin Herthankin veteen, mutta se on selvästi perinyt vanhempiensa hienohelma-geenit, se ei näyttänyt kiinnostustakaan vettä kohtaan ja rannalle päästyään puisteli vain itsensä ja käveli kauemmas katsomaan tilannetta. Itsekkäästä luonteestaan kertonee myös keskelle jalkakäytävää pissaaminen, siis asfaltille, mitä Walma eikä hyvin hyvin moni muukaan tuntemani narttu tee, Roopen äiti Amelie on kyllä sellainen, että se lorottaa vaikka laivan metallikannelle... niin kuin taannoin matkalla Hollantiin. ;) Sieltä se taitaa olla perittyä.

Tänään sitten ollaan nautiskeltu sisätiloista enemmän päivä aikaan, aamusta käytiin lenkin yhteydessä ottamassa pienet treenit: Hertha = luoksetuloa, Walma = kontaktia/seuraamista ja Roope = luoksetuloja, hihnassa seuraamista ja jättöjä. Hyvin meni koko porukalla, Walma on juuri oppinut odottamaan hiljaa omaa vuoroaan niin Hertha piti hirveää älämölöä, vaikka Atte pitikin seuraa odottaville osapuolille. Hullu tuo pentu on muutenkin, reippaasti se tutustuu kaikkeen uuteen, käy pienillä lenkeillä jo mukana ja on ihan niin kuin aikuinen koira... paitsi sisäsiisteyden kanssa, nyt se on keksinyt että keittiön matolle on kaikista paras pissiä. Paperille osuneet taitaa olla vahinkoja (tai sitten keittiön matossa ei ole enää yhtää puhdasta kohtaa mihin tehdä asiansa).

Illasta käytiin lenkkeilemässä uusissa maisemissa voimalinjan hakkuu alueella, jossa olikin yllättävän upeat ulkoilumaastot. Käärmekammoisena en vaan yksin kovin kauaa viitsinyt olla, millä sitä olis autolle selvinnyt itse ja kolmen koiran kanssa jos jotakuta olis kärmes pistänyt. Hui! Mutta sen verran oli pakko kameran uutta objektiivia päästä kokeilemaan, että jonnekin piti päästä koiria pitämään vapaana ja tässä muutama ensiotos uutukaisella (jatketaan harjoituksia):





sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Nyt onnistuu

Pakko tulla raapustamaan samantien julki meidän onnistuneet tokotreenit tältä päivää. Käytiin Pornaisissa porukoilla syömässä ja toki kun lääniä on missä treenata ja aito hyppyestekin löytyy niin pakkohan se oli ottaa purkillinen nakkia, naksutin ja kosketusalusta mukaan.

Toissa päivänä meinasi epätoivo iskeä hyppy-liikkeen kanssa, mutta ei tänään, ei ollut tietoakaan siitä urposta joka ei ymmärtänyt perjantaina esteen (lue: silityslaudan) päälle mitään. Otin ensin pelkästään yhdellä laudalla, jotta saadaan itse liike tekeille. Sitten kun rupesi hyppy sujumaan käskystä lisättiin pikku hiljaa lautoja Roopen säkäkorkeuteen asti. Tänään koko homma sujui niin erinomaisesti, että sain liikkeen "valmiiksi" noin 15 min aikana. Täytyy huomenna kokeilla uudestaan kun mennään Ollin tukkaa siistimään, ettei vain olisi ollut joku hetkellinen mielenhäiriö. Hyvin vakuuttavasti Roope kyllä liikettä teki ja väistäminen alkaa olla voitettu juttu!! Jee!! Nyt vaan luoksetulon loppuasento kuntoon (vaihdettiin kesken kaiken suoraan sivulle tuloon) ja siinä se sitten oikeastaan on, alokasluokka. Kisojakin tuossa jo katselin, kovasti täällä päin yrittävät iltakisoja tarjoilla, mutta ei oiken sovi meille kun tiedetään seuraavan kuun työvuorot niin myöhään ja turhaan en viitsi sumplia ilmojen kanssa, joten tyydytään katsomaan viikonloppu koitoksia... joita niitäkin sopiville viikonlopuille löytyi vain yksi elokuun alulle ja loput menee sitten reippaasti syyskuun loppu puolelle.

Jouduttiin keskeyttämään treenaaminen raekuuron takia, vaikka tuli sekin aika käytettyä hyödyksi kun otettiin Walman kanssa sivulletulon alkeita ja naksuteltiin agilityputkea.

Ollin kanssa treenattiin ruutua, joka on niin yksinkertanen opettaa naksulla ja kosketusalustalla. Onnistuvuus oli 100%, aivan loistava keksintö... melkein tuntuu, että mitä korkeammalle tokossa kiivetään on naksulla liikkeet entistä helpompi vain opettaa. Ainakin vielä siltä tuntuu, katsotaan jos joskus sinne asti itse pääsee. ;)
Seuraaminen on Ollille vaikeaa, pohdittiin syytä ja luultavasti keksittiin vastaus: peitsaaminen. Olli on saanut peitsata aina, lenkillä, seuratessa jne... eli se on todella syvällä selkärangassa. Ongelmana on siis, että peitsatessa Olli ei kykene tarpeeksi reippaaseen seuraamiseen ja jää jälkeen ja seuraa huomattavasti löysemmällä välimatkalla. Harjoiteltiin siis reippaita liikkeelle lähtöjä ja palkattiin ravatuista seuraamisista. Jos olisin tarpeeksi nopea olisin naksutellut oikeasta liikkeestä, mutta Juulia itse huomasi aina hetken ennen minua liikkuuko Olli ravaten vai peitsaten. Selkeetä muutosta ei saatu aikaan, mutta huomenna jatketaan ja varmasti tätä saa tehdä paljon ennen kuin saadaan pysyviä muutoksia. Lisäksi treenattiin vähän hyppyä ja noutoa. Noudossa pitäisi saada Olli tulemaan suoraan sivulle kapulan kanssa, mutta ilman sivulle käskyä pappa jää ihmettelemään eteen, että mitäs nyt. Tästäkin jatketaan huomenna. :)
Treenien päätteeksi Tico esitteli harvinaisia terrieri-ominaisuuksiaan omimalla maahan jätetyn nakeilta tuoksuvan vyölaukun ja antoi tuta Herthalle joka olisi mielihyvin mennyt osingoille. Eniten taisin pelästyä minä ja loppuen lopuksi myös Tico joka sai kyllä lähtöpassit, että se siitä terrierimäisyydestä sitten. Loppuen lopuksi kaikki oli onneksi sulassa sovussa ja mitään vahinkoa ei syntynyt. Hertha kyllä itsekin antoi Ticon tuntea nahoissaan raiskaus yritykset, joten tasoissa taidetaan olla. :)

Hirveästi koulutus höpinää vaikka muutakin ollaan tehty. Eilen käytiin piiitkästä aikaa Jäniksenlinnan hiekkakuopalla Marin porukan kanssa. Yhteensä meillä oli mukana 6 schapea ja bordercollie Bonbon. Roopen, Walman, Herthan, Banjon ja Boogien lisäksi mukana oli vielä Herthan velipoika Keke, joka muuttaa vasta huomenna maanantaina uuteen kotiinsa. Leikit oli hurjat pennuilla, huusivat ja tappelivat kuin pahaisetkin terrierit, raivopäisiä suorastaan jos sattuivat alakynteen jäämään... hullut mukulat! Walma taas nautti Bonbonin juoksuttamisesta kun kerrankin oli tilaa, tosin Banjo sabotoi Walman juoksuesitystä ottamalla sen muutaman kerran kiinni ja silloin pääsi Bonbonkin iskemään. Boogie ja Roope juoksentelivat sitten omiaan, eivätkä pahemmin yhtyneet muiden rientoihin. Hyvin jaksoi sekä pennut, että lapset olla kuopalla puolitoistatuntia ja kotona oli sitten väsynyttä porukkaa.


Muuten ei sitten varsinaisesti mitään erikoista olekaan tapahtunut. Tilasin itselleni synttärilahjaksi uuden objektiivin kameraan, josko tämä kallis lahja toisi sitten upeita sisäkuvia, esim. hallinäyttelyissä. ;) Nyt treeni-intoa täynnä lähden pilkkomaan uusia herkkuja huomisiin harjoituksiin... pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että hyppy sujuu vielä huomennakin! :)

Lisää kuvia hiekkakuopalta täältä

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Ykkönen ja kakkoset

Viikko on vierähtänyt pennun kanssa ja yllättävän helppoa on ollut, liekö niin tuoreessa muistissa homma Walman extra vaativuuden jäljiltä. Walma nauttii tädin roolistaan ja leikittää Herthaa todella nätisti, ihan muutaman kerran on leikit ollut niin rajut että on pitänyt puhaltaa peli poikki. Onneksi Walpuri uskoo ensimmäisellä ja painuu yleensä syömään luuta tai hyppää sängylle turvaan nukkumaan. Yksinolot ovat sujuneet odotettua paremmin, vaikka yleensä tuon olenkin pyrkinyt jättämään joko nukkumaan tai syömään. Mutta eipä tuo ollut moksiskaan kun tänään aamusta jätin sen oven taakse ja lähdettiin isojen kanssa treenaamaan/lenkille, poissa oltiin tunnin verran. Itse tokotreenit sujuivat hyvin, Roope oli niin innoissaan että vähän seuraaminen kärsi edistämisestä, muuten alo-luokan liikkeet sujuu niin että voitaisiin oikeesti niitä kisoja jo melkein harkita, ehkäpä elokuussa. Hyppyä ollaan treenattu sillä kotikonstilla ja kerran ollaan päästy taitoja kokeilemaan ihan oikealla hypyllä ja kyllähän se sujuu. Roope vaan on niin herkkis, että kun kierrän hypyn mennäkseni sen rinnalle niin herran pitää varuiksi väistää etten vaan tule yli ja astu varpaille. Selkeä syy tälle käytökselle löytyy siitä, että Roopea on jalalla törkitty pois edestä silloin (hyvin usein) kun edessä sattuu olemaan, paljon vaan makupaloja ja palkansuunnan avulla niin eiköhän sekin kuntoon saada. Muuten tuo alokasluokka alkaa siis olemaan kunnossa.
Walman kanssa alotettiin tehokuuri seuraamisen alulle. Koska tuo on valitettavasti sisäistänyt hyvin tarkkaan että liikkeet tehdään mamman edessä, niin täytyy hyödyntää hieman ympäristön rajausta. Otettiin hihna mukaan harjoitukseen, hihna oikeaan käteen naksun kanssa, hihna kiersi itseni takaa, jotta se estäisi Walmaa hyppäämästä eteeni koko ajan. Sitten vaan käveltiin edestakaisin ja naksuttelin katsekontaktista ja palkkasin reidestä (palkansuunta = oppii pikkuhiljaa oikean paikan, koira ei viitsi tehdä turhaa työtä ja rupeaa ennen pitkää kävelemään lähempänä reittä saadakseen nopeammin palkan). Yllätyin ettei prinsessa ottanut paineita hihnasta vaan teki tosi kivasti, pääsin palkkaamaan noin 30 kertaa kontaktista ja se sai riittää tälle kertaa. Kivasti meni siis sekä tokotreenit, että Herthan yksinolo, sieltä se pieni pentu kömpi tietokonepöydän alta nukkumasta kun kotiin päästiin.

Peruutetaan vielä viikonloppuun, jolloin lauantaina Juulia ja Olli starttasivat ensimmäisissä tokon avoimenluokan kisoissaan. Ykköstulos sieltä tuli, vaikka aika rajoilla sekin oli, 161,5 pistettä kun ykköstuloksen alaraja on 160. No se jokatapauksessa riitti ykköstulokseen ja sillä selvä. Olli ja Juulia sijoittuivat kuudesta avoimen kilpailijasta neljänneksi, eikä voittajakaan saanut kuin hieman yli 170 pistettä. Ollin kompastuskivet olivat seuraaminen, jossa hitaus vaivasi jo viime treeneissä sekä luoksetulo, jossa olisi pitänyt pysähtyä, mutta Olli ei ilmeisesti kuullut pysähdys-käskyä ja paineli suoraan Juulian sivulle. Seuraamis-, ääni- ja kapulanheitto harjoittelua siis tiedossa. :) Muuten kisat menivät kuulemma kivasti.

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen taluttimetta: 5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Noutaminen: 8,5
Kauko-ohjaus: 8
Estehyppy: 8,5
Kokonaisvaikutus: 8,5
Loppupisteet 161,5 - 1-tulos

Sunnuntaina edustettiin kauneutta Kotkan Ruusussa Walman ja Ticon kanssa... vaikka kakkosiksi jäätiinkin. Molemmat olivat junioriluokissaan toisia arvosanalla erittäin hyvä. Schapet tuomaroinut Annukka Paloheimo oli sitä mieltä, että Walma on niin vauva että tarvitsee lisää aikaa kehittyäkseen... mhh... mitä muuta voi koira olla joka on vasta kaksi päivää sitten täyttänyt 9kk? Tico taas olisi saanut Matti Luoson mielestä olla leveämpi rintainen ja -päinen. Niin ja Paloheimo myös mittasi Walman ja sai tulokseksi 42cm. Ihan ilman mitään ei matkaseurueen tarvinnut poistua kotiin kun Boogie nappasi itselleen viimeisen sertin, ensimmäisen cacibin ja oli loppuen lopuksi VSP ja valmistui siis Suomen muotovalioksi! Onnea Boogie & Mari!!! :)

Walman arvostelu: Hyvin pentumainen. Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko pysty olkavarsi. Tanssivat etuliikkeet. Erinomainen karva. Hyvä häntä. Melko ahtaat takaliikkeet, kevyet sivuliikkeet.

Ticon arvostelu: Erittäin hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen uros, pää saa kauttaaltaan voimistua, hyvä purenta, tummat silmät, hyvä purenta, hyvä luusto, eturaajat voisivat olla suoremmat, eturinta saa vielä kehittyä, sopivat kulmaukset, hyvä häntä, liikkuu edestä hieman ahtaasti, muuten hyvin, hyvä karvan laatu ja käytös.

Tänään saatiin myös Evirasta Walman rabiesvasta-ainetulos ja se oli kuin olikin yli raja-arvon, elokuussa Ruotsiin siis! Walman siskolla ei ollut vasta-aineet nousseet, joten sitä vähän jännäiltiin, että miten meidän käy. Nyt pääsee tosissaan sitten suunnittelemaan (ja valitettavasti myös maksamaan..) Ruotsin reissua. Kiva päästä näkemään sikäläisiä uusia koiria ja uusia ihmisiä, sekä Roopen pentuja Bryngansin pentutapaamiseen.

Walman kanssa pyöräiltiin eilen pieni kaupunkikierros kun käytiin pankissa, autokoululla ja kaupassa. Hyvin Walma osasi olla pyörän kanssa ja jos tämä auttaisi siihen peitsaamiseen mitä ilmenee omasta mielestäni ihan liikaa hihnalenkeillä. Siskolla on sama kuin veljellään, että laukalle ei nosteta vaan viimeiseen asti täytyy yrittää ravata. Hyvä vaan, vahvistaa selkää.

Eipä meille varmaan muuta kummempaan ole sattunut, koirat on pestyjä ja puhtaita pitkästä aikaa, joten taidetaanpa siirtyä koko kööri sänkyyn katsomaan leffaa. :)

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Pentumaista


Se tapahtui sitten nopeammin kuin kuvittelimmekaan - kolmas koira meinaan. Roopen tytär Hertha, Aurinkokeijun Please Please Me, kotiutui maanantai-iltana. Muutamalla sanalla kuvaillen pikkunen on erittäin hyvin sopeutuva, avoin, iloinen ja utelias. Kotimatkalla Herthan oli tarkoitus matkustaa etupenkillä sylissäni, mutta eihän se siihen rauhoittunut vaan pyrki jatkuvasti olan yli takapenkille kavereiden joukkoon... sinne se sitten puolessa välissä matkaa pääsi ja sinne se myös rauhoittui nukkumaan hetken haisteltuaan. Kotiin päästyä käytiin ensin tutustumassa uuteen pissapaikkaan ja tuli ensimmäiset pissitkin sinne tehtyä samantien. Sisällä Hertha haisteli nopeasti paikat läpi ja meni kenkäröykkiöön nukkumaan, ensimmäisen illan aikana se viettikin paljon aikaa kenkäkasan kanssa, liekö luuli jähmettyneiksi pentuesisaruksikseen. Yön aikana pieni siirtyi sitten olohuoneen puolelle kuikuilemaan oikeita unikavereita, mutta niin kuin Paula sanoo, lohikäärmeet olivat paenneet vuorille (lue: sänkyyn), eikä Roopea saanut potkimallakaan sängystä alas pennun kaveriksi. Walma kävi sentään välillä lattialla pitämässä seuraa, ettei toisen ihan yksinään tarvitse olla. Loppuen lopuksi kävin siellä lattialla itsekin nukkumassa muutaman tunnin, mutta se loppui siihen kun pentu alkoi syömään korvaani... ja tuolla on ihan extra terävät hampaat ja hirveät puruvoimat, että se oikeasti jo sattui.
Tiistai aamuna herättiin kuuden aikaan ulkoilemaan koko sakki ja hienosti tuli pennulta pissat ja kakat ulos. Pienoista söhellystä oli tuo ulkoilu, mutta nyt näin perjantaina tätä kirjoittaessani sekin alkaa sujumaan.

Viikon teemana on ollut sisäsiisteys, autoilu sekä uudet ihmiset ja koirat. Ulkona on juostu niin ahkeraan ettei päivisin ole sattunut vahinkoja sisälle lainkaan ja yölläkin vain muutamat pissat paperille/eteisen matolle. Tänään olivat 5h yksin ja sinä aikanakaan ei ollut tullut mitään sisälle, taisi olla vahinko. Vaikka toivoisin ettei, huomenna nähdään uudestaan miten se yksin olo sujuu kuivana.
Uusia koiratuttavuuksia on ollut serkun bullterrierinarttu Unelma ja Pornaisten porukka Olli & Tico (...joista jälkimmäinen oli sitä mieltä, että pentu on hyvä harjoituskappale tulevaisuuden jalostuskoiran uraa ajatellen). Ja uudet ihmiset ovat tulleet siinä kylkiäisinä, serkkua, mummia, tätiä jne. Isukki ei edes tiennyt uudesta tulokkaasta ja ensimmäinen mitä suustaan sai Herthan nähtyään oli että, "Mikä toi on?". Esittelin Herthaksi ja toinen kommentti oli vain, "Hullu, joku järki tossakin.". Ja niin sai isukki tietää... ;) Autoilu on tullut sitten tämän kaiken oheistuotteena, ensi viikolla teemana on sitten yksinolot, joita ollaan ihan minimaalisesti jo aloitelleet. Olen koittanut isompien kanssa ulos lähtiessä jättää pennun joko nukkumaan tai syömään, jottei jäisi ovelle huutamaan. Eikä se ole vielä ainakaan kertaakaan ollut ovella vastassa suru puserossa.


Myös yhden tärkeimmistä Hertha on oppinut nopeasti: meillä herätään vasta kun herätyskello soittaa. ;) Tämä on ehdottomasti yksi elämän peruskivistä.
Ruokailut sujuvat ihan mallikkaasti, ruoka-ajat ovat silloin tällöin, mutta mahdollisimman usein päivässä. Ja ruokavalio on raakaruokinta, pakko mainostaa tätä taas, mutta kun on tuoreessa muistissa millainen oli Walma pienenä nappulan syöjänä niin nyt on hyvä vertailla. Walman kakka oli jatkuvasti hieman pehmeää ja tuli ulos sellaisena nauhana ja se teki lähes poikkeuksetta joka ulkoilukerralla kakat vs. Herthan kakat ovat kuivia kiinteitä papanoita ja kakat tulee päivässä noin 3-4 kertaa. Ruokavalioon kuuluu lähinnä jauhetut broilerin siivet, jauhettu broileri, kalkkunan läski, kasvissose ja kerta viikkoon sisäelimet ja öljyt. Myös joitain hapanmaitotuotteita; piimää, kermaviiliä ja raejuustoa. Näillä eväillä on siis jo pentulaatikosta asti syötetty, joten mielenkiintoista nähdä miten kasvu etenee.
Mitähän muuta tuo on ehtinyt, ainakin se on kerran purrut Roopea pippelistä ja roikkuu ulkona molempien perskarvoissa ja murisee hurjana. Tällä hetkellä se makaa Roopen naaman vieressä noin 10cm päässä ja Roope yrittää syödä luuta ja murisemalla saada sen häipymään - ei onnistu.
Huomenna on pesupäivä koko porukalla ja sunnuntaina Walman ensimmäinen junioriluokan esiintyminen, jännittäää!!!