maanantai 22. helmikuuta 2010

Koiran elämää vai koiraelämää?


Juu että näin, meidän lauma on taas hetkellisesti kasvattanut kokoaan kun napattiin viime viikonlopun Tampereen reissusta Amelie "laihdutusleirille". Amelie-Sofie on ollut tosi helppo hoitolainen, menee tässä laumassa kun olisi aina ollut. Pitää Herthan kurissa ja nuhteessa, Roope saa tehdä mitä lystää, ja Walma taas ei ole ihan varma antaisiko vanhan rouvan kukkoilla rauhassa vai pitäskö sitä omaa reviiriään puolustaa..? Reppana yrittää murista mummokoiralle takasin ja kiertelee ja kaartelee, kuin kissa kuumaa puuroa. Sekin pieni yritys puolustaa omaa murenee kun Amalia-Kamalia ärähtää miehekkääseen tyyliinsä. Saa nähdä miten tässä käy, on ne jo muutamaan kertaan hammasta esitelleet toisilleen, kun homma lähtee lapasesta esim. ulos lähtiessä. Itseasiassa mä olen tyytyväinen tähän, että meidän poppoosta rupee löytymään enemmän sitä niin sanottua munaa, vaikka naisia ollaankin! ;)

Reipas viikko sitten ajeltiin Tampereelle ulkomuototuomarit ry:n järjestämään tukinäyttelyyn, johon rotua oli kutsuttu tuomitsemaan hollantilainen, aivan ihana herra, Jan de Gids. Olen aivan rakastunut tähän tuomariin, vaikka muutamassa viime näyttelyssä omat rakkineet onkin saaneet "vain" laatuarvosanan erittäin hyvä. Tällä kertaa keskityin itse valokuvaajan hommiin ja melkein kaikista koirista taisinkin saada kuvan otettua, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hertha esiintyi hienosti ensimmäisen kerran junnuluokassa Miitan kanssa, iso kiitos Pertsan viemisestä! Junnutyttöjä oli paikalla kahdeksan kappaletta ja ainoastaan yksi sai pinkin nauhan, onnea Tiina & Mandi, kateeksi käy (Mandista siis)! ;) Perttu sai EH:n ja jäi sijoittumatta, arvostelu oli kuitenkin hyvä ja olen tyytyväinen:

"Nice bitch that has to mature. Good head and expression. Good ears, eyes and teeth. Light boned and light bodied. Good coat and tail. Movement according to her age."

Ensi kerralla katson tarkemmin mihin ilmoittaudun, meinaan itselle selvisi vasta numerolapun tultua, että näyttelypaikka on ratsastuskeskus.. oli varpaat kotimatkalla niiiiin jäässä, ettei meinannu pedaaleja tuntea jalkojen alla! Kiitos kaikille mukavasta näyttelypäivästä kylmyydestä huolimatta, mukava oli taas nähdä paljon vanhoja ja uusia tuttuja! Ja kiitos tuomarille haastattelusta kehän jälkeen, saatte schapeihmiset sitten lehdestä lukea pätkän mitä mieltä Jan oli rodustamme tuon päivän näkemän perusteella.

Tänä viikonloppuna oltiinkin sitten taas Tampesterin suunnalla tai siitä vielä vähän ohikin Sastamalan Kiikassa Paulaa ja Q-pentuja katsomassa. Torstaina haettiin illalla töiden jälkeen Urho Nummelasta mukaan ja perjantaina startattiin heti kl0 7 matkaan. Ei ole hetkeen tullut herättyä niin aikaisin.. vähän meinasi silmä painaa suoralla tiellä, muttei viitsinyt turvallisuus syistä valita kyllä sitä mutkasempaakaan vaihtoehtoa. Meitä vastassa oli vain Paula, Seita ja pennut, muut koirat olivat jo aikaisemmin aamulla lähteneet Riitan ja Jussin mukaan "maanpakoon" Paulan kotiin Suodenniemelle. Hyvin meni lauman kohtaaminen ja saivat meidän porukkakin hyvin käydä pentuja katsomassa Seidan vahtimisesta huolimatta. Urho jopa leikitytti pentuja, kuin Rolle aikanaan: selällään pentuhuoneen lattialla ja pennut päällä pomppien ja tukasta kiskoen, ihana pieni mies ja niin sopeutuvainen, kotona siellä missä muutkin!

Reissun kohokohta oli ehdottomasti Onno ja Leonie Folkersien tapaaminen, he siis omistavat sekä Paulan viimeisimmän pentueen uroksen Stoffelin sekä Urhon isän Zwabberin. Heidän koiriensa nimillä on muuten hauskat ja "rotutyypilliset" merkitykset: kaiken alku Zwabber tarkoittaa moppia ja kun koko nimi on vielä Malle Zwabber on se iso moppi. Stoffel taas on vääntynyt sanasta stoffer, joka tarkoittaa rikkalapiota, koko nimen etuliite Nilus taas tulee heidän vävypoikansa nimestä, koska pentue alkoi tuolloin N-kirjaimella. Seuraava koira tulee Leonien mukaan olemaan sitten Swiffer (Suomessakin mainostettu pölyhuiska).

Vietettiin mukava perjantai Folkersien kanssa pentuja kuvaillen ja kahvitellen. Urhosta olivat ihastuksissaan ja sanoivat sen muistuttavan kovin isäänsä pienenä. Mukaansa sen olisivat ottaneet jos olisin antanut, ei onnistu on se sen verran hiano mies, että kyllä siitä vielä meille iloa on, ja Lindalle ja Miikalle toki nyt jo perheenjäsenenä. Illalla he vielä tarjosivat suomalaisen illallisen Vammalan seurahuoneella, kiitos Onno & Leonie! Oli itselle ihan yhtä kokemus syödä kanttarellisoppaa kuin hollantilaisillekin.. pureksimatta alas, niin kyllä ne "limaklimpit" upposi, muuten kyllä maistui ihan mainiolle täytyy sanoa. :)

Lauantaina kestittiin vielä aamupäivästä kertaalleen Folkersit ennen kuin he jatkoivat matkaansa TomTomin opastuksella Tampereelle. Puolen päivän jälkeen olivat sitten parit pennun ostajat.. ei tarvinnut käyttää kovin paljo myyntipuheita Pässilän perheeseen, että saadaan Fiinan kaveriksi "poika nimeltä Päivi" = pentu jota luultiin kaksi viikkoiseksi asti urokseksi, kun ell oli niin keisarinleikkauksessa sanonut, että uroksia 6 ja narttuja 3. JOS se vaan olisi sattunut olemaan vielä vapaana, meidän laumaan olisi kyllä oikeen hyvin mahtunut neljäs koira... se oli niin syötävän sulonen pakkaus!

Poika nimeltä Päivi, Buffing Quintessa


Kotimatkalle päästiin kolmen jälkeen ja Nummelan kautta matkaan meni melkein nelisen tuntia, käytiin palauttamassa lainakoira Urho kotiinsa, Miikan seuraksi olympialaisia katsomaan. Hyvin mahtui viisi koiraa sopuisasti Punton takapenkille, eikä purnausta kuulunut. Tosin Hertha matkusti (tosi turvallisesti) hattuhyllyllä ja Amelie jalkatilassa. Isompi auto oli pop, Paulan Focus oli niin ihana ajaa, että semmosen voisin ottaa.

Semmosia meidän (koira)elämään.. hyvä syy kiertää pidempiä lenkkejä, kun on tuommoinen "projektikoira". Muu vapaa-aika sitten meneekin taas vuosikirjan merkeissä kun alkoi taas tämä arvosteluiden puhtaaksi kirjoittamisrumba... siinä välissä sitten joskus töissäkin kun käy kääntymässä. Tulevaa ei olla kovinkaan suunniteltu, tokoiluinnostus sammahti taas kiireisiin ja pakkasiin.. katsotaan myöhemmin keväällä uudestaan, jos ei hukuta lumien joskus sulaessa.

tiistai 9. helmikuuta 2010

KoiraExpo PART II.

Sunnuntain expopäivä vierähti kokonaan Minna Koljosen verkkoviestinnän luennolla. Ensimmäiset kolme tuntia käytiin läpi miten kirjoitetaan ja mietittiin mitkä ovat kohderyhmät mm. koirayhdistysten kotisivuille, mitä sivuilla tulisi olla. Saatiin todella hyviä keskusteluita ja niistä rikkaimmat ideat ovat näytilla schapeyhdistyksen sivuilla.. ei siis mitään suurta, mutta esim. yhteystiedot selkeämmin esillä, "pikalinkit" etusivulla sekä kuvaavammat otsikot teksteissä ja hieman suoritin karsintaa harrastuspuolen teksteihin. Lontooversio on vielä päivittämättä ja saa hetken ollakin, että saa lehden kasattua tässä välissä. :)

Iltapäivällä käytiin sitten läpi mitä sinne nettiin kirjoittaa. Käytiin lukemassa muun muassa koirankakka-keskusteluja ja kuten ko. foorumillakin saatiin luokkahuoneessakin melko hanakkaa sanan vaihtoa. Häpeän puna taisi nousta monen poskille kun kennelliiton viestintäpäällikkö piti "puhetta" siitä miten niiden kakkaläjien hoidetuille alueille jättäminen vaikuttaa myös kennelliiton maineeseen meidän kaikkien koiraihmisten pääorganisaationa. Arvatkaapa vaan onko ollut pussit mukana lenkillä sen jälkeen, kokonainen pussirulla housun taskussa (kolme koiraa jättää jälkensä..) ja jopa polviamyöten olen niitä hangesta käynyt keräämässä ettei keväällä tarvitse ainakaan itse hävetä. Ja miksei sitä jokainen koiraihminen tekisi osuuttaan ja ottaisi keväisin sen muovipussin ja lapion ja lähtisi siivoamaan niitä tienvarsia? Ja itseasiassa niin meillä Pornaisissa on pieni porukka tehnytkin.. lumien sulamista odotellessa. ;)
KoiraExpo 2010 päättyi Jorma Uotisen esiintymiseen ja kakkukahveihin. Kiitos järjestäjille, oli mukava opettava viikonloppu. Kun vaan olisi ehtinyt osallistumaan useammalle luennolle, jospa sitä ensi vuonna vaikka pääsisi uudemman kerran.

Sunnuntaina pakattiin vielä koirat Outin kanssa autoon ja ajettiin Pornaisiin kyläilemään. Muutama tunti vierähti ja Urhostakin saatiin jonkin sortin poseerauskuva pöydällä. Tico ihastui Urhoon jostain kumman syystä vaikka olisi siinä noita naisiakin ollut. Urho meni kyllä tässä porukassa oikeen mainiosti, vähän opeteltiin itsenäisemmäksi sillä ettei ihan joka huoneeseen ollut asiaa tulla perässä.. muuten se nukkui jaloissa tietokoneella, ruokaa tehdessä, yöllä sängyn vieressä ja vessaankin piti tulla mukana. Ja alkuun tarhaan ei voinut jäädä ja siitä meinasikin tulla kunnon hippaleikki, että saatiin poitsu aitojen sisäpuolelle. Lenkit sujui neljän koiran kanssa suht hyvin, nuorimmat meinasi vaan pistää leikiksi ja vaati vähän muistutusta satunnaisesti miten sitä käveltiinkään nätisti.

Tänään ollaan suorittu Herthan tukka tulevan viikonlopun näytelmää varten ja Urho lähti jo puolen päivän jälkeen kotiinsa. Maaliskuun schapelehden taittotyö on alkanut ja exposta saamien muiden rotuyhdistysten jäsenlehtien inspiroimana jotain uutta ilmettä tiedossa. Palaillaan ystävänpäivän jälkeen näytelmätunnelmissa. :)

lauantai 6. helmikuuta 2010

KoiraExpo PART I.

Ensimmäinen luentopäivä takana ja täytyy sanoa, että kyllä tuli taas tuutin täydeltä tietoa, että kestää hetken sulatella ja jäsennellä asioita aivolokeroissaan. Hienosti järjestetty ainakin näin ensimmäisen päivän perusteella ja Järvenpää-talo sopi mainiosti ihan jo noin matkankin puolesta itselle.. kerrankin sai kävellen lähteä koiratapahtumaan! Päivä alkoi klo 10 Kennelliiton puheenjohtajan Helena Sunin avajaispuheella ja samassa salissa jatkoin sitten kuunnellen Kirsi Sainion, Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajan, luentoa "Jalostuksen tavoiteohjelmat, rotukohtaiset PEVISA-ohjelmat ja jalostus-strategia jalostuksen apuvälineinä - vai jarruina?". Lopputulemana tultiin siihen tulokseen, että kyllä ne JTO:t ja PEVISA:t ihan asiaansa ajaa, kunhan ne on järjen kanssa suunniteltu ja mahdollista toteuttaa, ei ole mitään mieltä kirjoittaa hienoja tiukkoja sääntöjä joita kenenkään on mahdotonta noudattaa, asioihin voi pyrkiä lyhyiden välietappien kautta. Keskustelua herätti paljolti poikkeuslupa-anomukset ja EJ(ei jalostukseen)-rekisteri, josta jälkimmäistä meidänkin rodussa voitaisiin käyttää selkeästi pentulaatikossa jo viallisten pentujen rekisteröintiin, joita ei halua jalostukseen käytettävän.

Ruokailun jälkeen pääsin seuraamaan päivän toiseksi mielenkiintoisinta luentoa koiran hajuaistin kouluttamisesta. Luennon piti Hämeenlinnan poliisikoiralaitoksen kouluttaja ja esimies Ilkka Hormila, sekä neljä eri koulutusvaiheessa ollutta saksanpaimenkoiraa. Luento oli äärimmäisen mielenkiintoinen, joskin voin sanoa, että ihan tuttuakin asiaa, kun naksutinkoulutuksen perusteita esittelivät. Mukava oli huomata, että ihmisiä ne poliisitkin on ja virheitähän siellä tuli naksuttelun ajoituksen, käskyjen ja palkkauksenkin kanssa.. mutta niin kuin kouluttajat totesivat, koirilla on joka tapauksessa hauskaa ja sen näki kuka tahansa: kaikillä hännät viuhui ja kielipitkänä odottivat seuraavaa tehtäväänsä. Luennon loppuun katsottiin video eri koirien asfalttijälkikoulutuksesta ja täytyy sanoa, että oma innostus heräsi. Poliisit opettivat koiriaan jäljelle niin, että suihkepulloon oli veteen sekoitettu jäljen tekijän kuollutta ihosolukkoa hajuksi, sillä ne suihkivat eteensä ja kävelivät itse perässä jäljen. Koirat jotka eivät olleet aikaisemmin olleet edes jäljellä oppivat suunnilleen neljällä kerralla... vaikka ensimmäiset kerrat olikin sellaista hyppimistä ja ohjaajalta kysymistä, upee video, pitää kokeillä miten näiden nenä toimii! Pääsinpä vielä loppuun antamaan koirien koulutuskäyttöön oman hajuni metallisiin kapuloihin, joilla hajutunnistusta niille opetetaan, täytyy olla jatkossa joutumatta virkavallan kanssa tekemisiin. ;)

Viimeinen ja ehdottomasti mielenkiintoisin luento oli Chix Choix kasvattajan Juha Kareksen luento "Koiranjalostuksen uusi aika". Päällimmäisenä luennolta jäi elinvoimaisen jalostuskoiran valinta pentueesta, jonka pitäisi varmaan olla itseselvyys, mutta jää usein jalkoihin kun ruvetaan analysoimaan välijalan pituutta, niin kuin Juha asian ilmaisi. Pentu joka on ns. "piru" laatikossa, ensimmäisenä tissillä, kasvaa tasaisesti, on ensimmäisenä jaloillaan ja reipas uuden avoimesti vastaanottava. Kares neuvoi mm. asettamaan pennut mieluummin aitaukseen kymmenen metrin päähän ja jos ei minuutissa laatikosta löydy mielekästä pentua, koko pentueessa ei sellaista ole.. mielestäni ihan paikkaansa pitävä, kyllä näihin omiin kolmeenkin on silmä iskenyt heti pienestä pitäen, siinä täytyy olla se jokin! Puhe ei ehkä niinkään ollut uusista jalostusmenetelmistä vaan vanhaan ja luonnonmukaisempaan valintaan palaamista: jalostuskoirien tulisi astua normaalisti, antaa astua ja synnyttää normaalisti, juoksujen tulisi olla kunnollisia. Juha itse haistaa onko koiralla juoksu kohdallaan ja jos ei jo ensimmäisen juoksun aikana nartun peräpeili ole kuin donitsi ja "veri lennä", lähtee koira lemmikiksi. Olihan luento toki kärjistetty, mutta hyvin herättävä ja ajatuksia antava. Etenkin itseäni ajatellen, tiedän miten valitsen omista mahdollisista pentueistani ne itselle/sijoitukseen jätettävät koirat.. vaikka tuli siis kyllä taas mietittyä että haluanko sittenkään työntää lusikkaa siihen soppaan teettämällä pentuja.
Vaikka päivän aikana oli paljon puhetta siitä miten olemme menossa kohti vääjäämätöntä pullon kaulaa rotujemme jalostuksen* kanssa, oli Kari Järvinen päivän päätteeksi niin vakuuttunut että eihän meidän tulevaisuus nyt niin musta voi olla ja oli oikeinkin positiivisin mielin koko expo-tapahtumasta, johon ensimmäistä kertaa itse on ehtinyt mukaan.

* Kares oli lisäksi sitä mieltä, että sana jalostus on väärin ymmärretty, hänestä on kolme eri asiaa vain teettää pentuja, harrastukseksi kasvattaa ja sitten ne jotka jalostavat ja valitsemalla valitsevat elinvoimaiset koirat, jotka ominaisuuksiltaan parantavat rotua.


Urholla on mennyt oikein mainiosti, ahne kuin mikä, jos se pääseekin toisen kupille se imee itsensä kuin imuri kiinni kuppiin ja syö niin paljon kuin vain suinkin ehtii. Herthan kanssa nuo painivat sisällä ja ulkona, Walma taas vähän äksyilee moiselle riehumiselle ja Roope taas viisveisaa pikku seuraajastaan. Lenkit on mennyt suhteellisen hyvin neljän koiran kanssa, vaikka semmosta hihnojen selvänä pitämistä se melkeen onkin. Onneksi on tuo tarha mihin ne voi pistää vielä lisäksi purkamaan energiaansa. Yö meni suhteellisen hyvin nukkuessa, viiden aikaan Urtsi oli sitä mieltä, että nyt on aika nousta, mutta meilläpäs ei noustakaan ihan niin helposti vaan hammasta tuli kaikilta kolmelta ja nukuttiinkin sitten sinne kellon soittoon asti. Yhdet pissat oli yön ja expopäivän aikana tullut.. ja nyt illalla sitten sattui vahingot kun käytiin pikaisesti vielä serkun synttäreillä. No annetaan anteeksi, eihän sillä ole ikää kuin 4,5kk, että ihan hyvin.
Muuten Urho on mainio pakkaus, reipas, avoin ja erittäin sosiaalinen. Huomaa, että on pientä miestä kuskattu eripaikoissa ja ottaa todella lungisti vieraissakin oloissa, eikä yhtään vierasta ihmisiä ja uusia tilanteita. Ainoastaan alkuun piti pienimmätkin äänet vahtihaukkua, mutta siitäkin ollaan päästy jo yli. Purenta saa vielä tiivistyä millin pari, alakulmureita lukuunottamatta hampaat on jo vaihtunut, joten toivotaan, että niiden mukana kasvaa se puuttuva milli leukaa. Turkista on tulossa helppo ja karkea, vaaleasta väristä huolimatta "juurikasvun" perusteella väri tulee tummumaan vielä jonkun asteen. Kasvupatit jaloissa on vielä olemassa, vaikka tuo on jo ainakin Walman kokoinen (~43cm), että iso mies siitä on tulossa. Häntä on koomisen pitkä, yltää maahan asti tällä hetkellä, kai se siitä tasottuu kun koipea tulee lisää. Hyvä maskuliininen uroksen pää, liikkeet vielä pentumaisen löysät niin kuin ikään kuuluu. Hyvin se täyttää meidän narttujen rakenteelliset puutokset, joten tulevaisuutta odotellessa.

Nyt lähdetään iltajuoksulle ja huomenna expo jatkuu verkkoviestinnän parissa. :)

**********

Edit. Kares oli muuten laskeskellut kuinka paljon on koiriinsa käyttänyt aikaa ja kilometrejä... tarkkoja lukuja ei jäänyt mieleen, mutta 30 vuoden aikana käytettynä aikana hän on yhteenlaskettuna seissyt noin vuoden koiria föönatessa, jos hän olisi käyttänyt aikansa opiskeluun hänellä olisi 18 maisteritutkintoa ja kilometreissä hän olisi kiertänyt maapallon kuudesti... siinä meille mietittävää, että mitenkä terveitä me koiraihmiset oikein ollaan, siis noin mielenterveydeltä?! ;) Jos vaan on mahdollista niin menkää ihmeessä kuuntelemaan Kareksen luentoa, hänellä on mieltä avartavia mielipiteitä ja erinomaisia kertomuksia vuosiensa varrelta ja hän osaa arvostella jopa omaa kasvatustyötään ja "haukkua" huippuvoittajiaan jalostuksellisesti hyödyttömiksi, siihen ei varmasti kovin monen kantti riitä! Lämpimästi suosittelen!

tiistai 2. helmikuuta 2010

Syntymäpäiviä

Synttärijuhlia ollaan vietetty meidän "suvussa" tiuhaan tässä viimeaikoina. Ensimmäisenä juhlivat, tammikuun 20. päivä, Roopen ja Seidan esikoiset Buffingin G-pennut 5-vuotispäiväänsä, onnea siis Riitu, Veeti, Kaapo, Onni, Jesse ja Torsti! Seuraavaksi oli itse isän vuoro, Roope täytti 7v. tammikuun 29. päivä: lahjaksi melkein pappakoira sai fleecetossut, että raaskii kireimmillä pakkasilla ulkoilla ilman kolmijalkaloikkaa.. vaikka varmasti se onkin tehokasta etupäänlihasten vahvistamista. Lisäksi kammattiin vesikoiran kikkaratukka suoraksi ja odotetaan vielä vuosi tukan kasvua ja sitten veteraanikehiä valloittamaan. Tänään 2. helmikuuta vietetään Roopen ja Walman isän, Herthan isoisän, Neropapan 12-vuotis synttäreitä. Paljon onnea Neropatti, me ollaan ylpeitä linjoistamme!!
Tuoreimmat synttärisankarit ovat Roopen ja Boogien syntyneet pienokaiset jotka syntyivät aamusta 1. helmikuuta. Kaksi poikaa ja kolme tyttöä, kuvia odotellessa. :)

Lontoon matkan ajan tytöillä oli mennyt hyvin Villen hoidossa ja koti oli suhteellisen siisti kun lauantaina kotiin tultiin... jääkaapista tosin oli syöty kaikki paitsi valo. Roopella oli mennyt melkein yhtä hyvin Ollin ja Ticon seurassa, nappularuoka oli maistunut ja oli äiti-Amelielta myöhään ilmestynyttä ahneusperintöään esitellyt ja imuroinut muidenkin kupit jos jäivät ilman vartijaansa. Tico oli kerran joutunut sanomaan kovan sanan, kun Roope meinasi ottaa lelun toisen suusta.. oli ihan nahkoihin napannut kun oli ulahdus kuulunut. Kuulostaa varmaan raa'alta, mutta olen itseasiassa vain ainoastaan tyytyväinen, että Ticsistä on alkanut puhkeamaan enemmän terrierimäisiä piirteitä! Jos se luonne siellä näytelmäkehässäkin sitten joku päivä näkyisi.

Reissusta väsyneenä jätettiin Herthan kanssa Turun kv-näyttely väliin, hieman harmitti kun tuo omasta mielestäni on melko mainio pakkaus ja olisi siellä siskolikka Leiakin ollut näytillä. No seuraavat koitokset ja ensimmäinen junnuesiintyminen onkin jo puolentoista viikon päässä Tampereella. Turkusessa Leia oli ollut junioriluokassa ERI/2 ja Keke-veli junnuissa EH/3. Onnea molemmille, hieno debyyttinäyttely virallisissa luokissa! Me tullaan perässä, saa nähdä mitä tiukka erikoistuomarimme Jan de Gids on mieltä meidän kainalokoirasta, 39 muun ilmoittautuneen joukossa.

Ollaan nautittu lumisista lenkeistä ja keksitty taas yksi uusi metsälenkki kaupunkialueella missä koirien voi antaa melko huoletta juoksennella vapaana.. ja jos nyt puolen yön aikaan ollaan satuttu lenkki kiertämään niin voi aika huoletta pitää asutusalueellakin porukan irrallaan, ei ole tähän mennessä arki-iltoina ketään sattunut vastaan Kinnarin pesiskenttää kierrettäessä, ja onneksi on hyvin näkyvyyttä niin ehtii itsekin reagoimaan.
Tänään käytiin rämpimässä metsälenkki Hyrylän varuskunta-alueella, melkein 1,5 tuntia meni rämpiessä vaikka ei ihan hirveän pitkälle päästykään. Pahimmillaan lunta oli reiteen asti.. oli siinä koirillakin hommaa päästä eteenpäin kun ei jalat yltänyt pitävälle pinnalle. Joitain kuvia löytyy galleriasta: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2010/02-02-2010/

Semmottista, tulevaisuutta suunnitellaan ja silmäpeilaus Roopelle, Walmalle ja Ticolle on varattuna maaliskuun 25. päivälle, lisäksi Ticolle otetaan virallinen polvitarkastus. Perjantaina haetaan Urho-poika hoitoon ja viikonloppu vierähtää KoiraExpon merkeissä mielenkiintoisia luentoja kuunnellessa.. harmi vaan, että luentoja menee päällekkäin ja kaikkea ei ehdi kuulemaan. Mukavia lumisia päiviä, nautitaan näistä ennen kuin tämä valtava lumimäärä sulaa viikkojen kurakeleiksi keväällä... (kauhulla sitä odotellen)