tiistai 26. helmikuuta 2008

Helpotuksia

Paljon on taas kerennyt tapahtumaan kahden viikon aikana. Sekalaisia tapahtumia ennen tätä päivää ovat mm. olleet Ollin fysioterapeutilla käynnit viime viikon maanantaina ja eilen. Liikunta on ollut paljon vapaampaa ja rennompaa näiden käyntien jälkeen. Ja omatoiminen venyttelykin on taas alkanut maistumaan. Kotitehtäviksi saatiin jumppaohjeita jotka vahvistavat syviä lihaksia. Fysioterapeutin näkemys Ollin ontumisesta oli sellainen, että sillä ei olisi etuosassa tarpeeksi syviälihaksia ja voimaa ottaa koiran painoa vastaan esim. agihypyltä, jonka seurauksena siitä heijastuisi kipu takaosaan. Sanoi kuitenkin eilen myös, että ihan mielenkiinnosta voisi selkärangan kuvauttaa, jos sieltä ei mitään löydy niin olisi ainakin poissuljettu taas yksi ongelman aiheuttaja. Mutta tosiaan ontuminen on vähentynyt melkoliki olemattomiin ja riekkuminen Roopen kanssa maistuu. Siitä lisää todistusaineistoa huomenna kotisivuille kuvagalleriaan, kun saan kameran purettua.

Tämä päivä sitten taas alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: Aten ilmoituksella, että selviää armeijasta puolella vuodella!! Helpotus oli kyllä todella suuri, 4.7. jälkeen se on sitten ohi, enää 4 kuukautta jäljellä. :)
Juhlan kunniaksi... ja ehkä vähän oman laiskuudenkin vuoksi, käveltiin koirien kanssa tuohon parin sadan metrin päähän kirkon taakse heinäpellolle juoksemaan. Tai siis koirat juoksi ja minä kökötin pellossa kamera kourissa. Ihana keväinen auringonpaiste ja kuiva keli, voiko parempaa toivoa, saisi pysyä päivät samanlaisina.

Tälle päivää touhua riitti kun iltasella tuli sitten Mari hoitamaan ongelmakoirakouluttajan virkaansa ja arvioimaan meidän remmirähinä-ongelmaa ja hieman BH-juttuja.
Kierrettiin alkuun aika pitkä lenkki, ainakin siihen verrattuna mitä ollaan lähiaikoina tehty, reipas puoli tuntia siihen meni ja koko matkan aikana saatiin tasan kaksi ohitustilannetta. Oikeen tyypillistä, aina kun oikeen lähtee yrittämään harjoituksia tai jotain pitäisi näyttää niin yhtään koiraa ei tule vastaan. Ensimmäinen ohitus meni kuin vettä vaan, muutaman kerran vilkaisi ohitettavaa koiraa ja that's it. Toisella kertaa oli tarkoitus yrittää vähän lähempää, jotta Mari näkisi vähän miten lähelle voidaan tätä nykyä mennä. Läheltä päästiin kyllä kun kapealla hiekkatiellä tuli vastaan kaksi mopsia, mutta eihän Mari mitään nähnyt kun paikkaa varjosti isot kuuset. No sen verran kuitenkin sai selvää tilanteesta, että Roope on alkanut kuuntelemaan ohitustilanteessa minun komentoani, välillä meinaan saattaa edelleen ilmetä urinaa, mutta sekin loppuu kun sanon tiukan ei:n. :) Vitsi, nyt vasta kyllä ymmärtää, ettei me todellakaan olla melkein kolmea kuukautta turhaan naksuteltu lenkillä.
Lenkin jälkeen jäätiin "keskustaan" katselemaan josko siitä sattuisi muutama koira lisää kulkemaan ohi. Samalla otettiin sitten pieniä harjoituksia BH-koetta silmällä pitäen terkkarin parkkipaikalla. Kauaa ei keretty siinä olemaan kun samaiset mopsit kävelivät ohi ja koska Roope oli vapaana se toki lähti räyhäämään, erona entiseen, se kuunteli kun karjaisin koko kylä raikuen "Roope perkele" ja palasi takaisin ruotuunsa ja vierelle istumaan. Loput koirat jotka siitä sitten ohi kulkivat saivat olla Roopen puolesta ihan rauhassa. Joten voin olla ilmeisesti helkkarin tyytyväinen. Tästä saatiin taas lisää pontta harjoituksiin. :) Tuhannet kiitokset Marille neuvoista ja kannustuksesta!!

Niin ja Marille vielä toiset kiitokset siitä, että kutsui minut mukaan Royal Caninin järjestämään tilaisuuteen jossa he kertoivat uutuus ruuistaan ja mansikkana kakun päällä sain myös kuulla pienimuotoisen Hannes Lohen luennon. Paljon mielenkiintoista kuultavaa, osan sain jopa paperille raapustettua.
Ei kai tässä sitten oikeastaan muuta olekkaan tapahtunut, hiihtoloma oli ja meni yhdistyksen lehteä tekiessä ja vuosikirja matskuja kasatessa. Työpaikkaa olen kovasti yrittänyt metsästää ja hakemuksia on tullut lähetettyä lähemmäs 20kpl viimeisen parin viikon aikana. Kaipa se jostain tärppää... olisi meinaan työpaikka tarpeen jos kesällä meinataan toteuttaa Aten kanssa yhteenmuutto. Kämppiä on tullut katsottua, mutta ei vielä mitään varmaa, ensin täytyy hankkia tulonlähde. :)


Taipuisa koira...


... ja löytyy tältäkin mamman pojalta ainakin yksi hurja ilme ;)

tiistai 12. helmikuuta 2008

Kuulumisia kuulumisten perään

Kaipa näitä kuulumisiakin pitää välillä kirjuuttaa ylsö muiden luettavaksi... onhan tässä kaikenlaista kertomisen väärtiä tapahtunutkin. :)

Viime perjantaina käväisi Roopen tyttöystävä Tessu moikkaamassa sulhoaan, kauaa eivät pariskunta olleet ihmetelleet kun homma oli jo hoidettu ja Tessu isäntineen pakkautuivat kotimatkalle. Eikä minun edes tarvinnut evääni liikauttaa koko toimenpiteen eteen, minä kun olin reissun päällä Vekaranjärvellä katsomatta Aten sotilasvalaa.
Komean kokoinen tilaisuus oli sekin, katsojia oli kerääntynyt paikalle pyöreän arvion mukaan 5000 ja valaa vannovia oli hieman vajaa 2000 muistaakseni. Koko päivä reissu ja kyllä oli seisomisesta selkä ja jalat kipeenä. Nyt ei sitten puhuta enää alokas Arosta vaan panssarijääkäri Arosta. :)

Viikonloppu meni taas aikaliki saman kaavan mukaan löhöillen ja telkkaria tuijotellen. Roope oli hieman levoton, mutta kaipa sen voi pistää Tessun vierailun piikkiin. :)
Lauantaina tuhlattiin rahaa oikein reippaasti, onneksi osa oli sentään joululahjaksi saaduilla lahjakorteilla hankittua. Täytyy varmaan alkaa vanhimmasta päästä karsimaan vaatekaappia, muuten ei mene enää ovi kiinni. ;)

Koulussa alkoi viimeinen jakso, jossa vain muutama hassu ja helppo kurssi jäljellä + päättötyö. Minä olen onnellisessä asemassa päättötyöni kanssa, ei tarvitse kuin kasata kirjallinen osuus niin homma on hoidossa, valmis tuotos, eli meidän oman rotuyhdistyksen kotisivut ovat jo valmiina esiteltäväksi. Kevään viimeisen työharjoittelujakson olen jo hoitanut, joten nyt olen kovasti yrittänyt hakea töihin. Toivottavasti jostain tärppää niin pääsee laittamaan rahaa säästöön mahdollista omaan kämppään muuttoa ajatellen. :)

Koulutusrintamalla on ollut Roopen kanssa vähän hiljaista, ollaan hiottu lähinnä seuraamisen kulmia ja jääviä liikkeitä, välillä sujuu ja välillä ei. Lenkillä remmirähinä on edelleen olemassa, onneksi Mari tulee ensi viikolla etelän lämmöstä ja päästään kuulemaan lisää oppeja ja neuvoja ongelmaamme.

maanantai 4. helmikuuta 2008

Kuulumisia

Niin se tammikuu taas vaihtui helmikuuksi. Tammikuun lopussa vietettiin Roopen 5v. synttäreitä ja heti helmikuun alussa 2. päivä iskäpoika Neron 10v. synttäreitä. Seuraavaksi juhlii 4v. synttäreitään Bente ja muu Buffing E-pentue, nämä pennut valitsivat syntymäpäivänsä hyvin. Siiri aloitteli jo synnytystään 13. päivä perjantaina, mutta pennut päättivät toisin ja lauantaina 14.2., ystävänpäivänä, Siiri-mamma keisarinleikattiin ja syntyi seitsemän pientä vauvaa.

No mutta tämän päivän kuulumisiin... viikonloppua vietettiin taas Järvenpäässä Atella. Lähinnä flunssaa parannellessa ja kurjaa ilmaa kirotessa. Sunnuntaina sentään oli hieman parempi, mutta perjantai ja lauantai olivat ihan kauheita. Piti käydä ostamassa uudet kengät kun luulin pärjääväni ohuemmilla kengillä koko viikonlopuna, p*skan marjat kengät oli jo lauantaisen 15min aamulenkin jälkeen niin märät että vettä tippui. En kyllä kadu ostosta, kumppareita kävin katsomassa mutta päädyin Catmandoon talvikenkiin... näillä kelpaa kyllä kävellä ja ei puhettakaan että vesi menisi läpi.

Roopen kanssa päästiin hieman ahkerammin treenaamaan remmissä kulkemista ja kyllä tuo tuntuu muistavan mikä on homman nimi, mutta olisiko se ego kasvanut jo niin, että pitää sen takia räyhätä pienimmällekin pölypallolle. Täytyy ottaa taas pakkia välimatkaan jos se siitä korjaantuisi. Henkilökohtainen opettajamme makoilee Thaimaassa auringon alla ja palaa tänne kylmään pohjolaan vasta parin viikon päästä... jos sitten saataisiin taas teho-oppia ja lisää tsemppiä hommaan. :)
Tokoiltu ollaan jonkun verran ja etenkin seuraamisen kulmia ja jääviä liikkeitä ollaan otettu. Kulmat sujuu jo aika hyvin ilman häiriötä ja jäävätkin liikkeet toimivat. Liikkeestä maahan menee jos ei ole märkää (hienohelman perhana), istuminen on vielä vähän epävarma, onnistuu jos ei olla otettu liikkeestä maahan ennen istumista. Miten musta tuntuu, että kotona yksinäisessä ylhäisyydessä kaikki sujuu kuin rasvattu, mutta ihmisten ilmoilla sitten otetaan molemmat hirveet paineet. Eilen esiteltiin osaamista Atelle ja alku oli kyllä sellaista takkuamista ja ihmettelyä, täytyy treenailla enemmän julkisesti jos se auttaisi munkin jännitykseen.

Tänään voisi päivitellä muutaman uuden gallerian omille sivuille, vanhoja kuvia tosin. Eipä meille muuta kummallista. :)