torstai 31. joulukuuta 2015

Nätti vuosi 2015

Tätä aloitellessa vuoden vaihteeseen on vajaa kolme tuntia. Edellisen blogitekstin sain julkaistua noin viisi minuuttia sitten. Pistetään nyt kuitenkin vielä tämä vuosi tilastollisesti pakettiin.

Näyttelyissä käytiin kaiken kaikkiaan veljesten kanssa 23 kertaa, terrierit ja kasvateista Demo osallistuivat muutamiin kinkereihin. Titteleitä kerättiin tälle vuodelle huikea määrä, meidän poppoosta kolmelle tyypille yhteensä 14 titteliä: C.I.B, FI MVA, LV MVA, LT MVA, EE JMVA, LV JMVA, LT JMVA, BALT JMVA, EEV-15, EEJV-15, LTV-15, LVJV-15, BALTJV-15 HEW-15. Team Exåress keräsi näyttelytitteleitä huikeat 43 kappaletta ja siihen päälle vielä Party-pentueen huikea 100% aktiivisuus luustokuvien ja PRA-geenitestin osalta, ensi vuonna jatketaan samalla prosentilla luonnekuvaukseen kaiffarit!


Arskan vuosi on ollut huikea, siinä on Ruutia - Showman nenästä hännänpäähän! 19 näyttelyä, joista 10 Suomessa ja loput Baltiassa. Yhdestä napsahti joka koiran kiintiö EH ja lopuista on tullut vähintään vara-serti. Titteleitä 19kk ikäiseen koiraan mahtuu jo nyt yhdeksän (!), Suomen sertejä on kertynyt kuusi ja cacibeja yhteensä viisi kahdesta maasta. Kolikon kääntöpuolena terveystarkit eivät tuoneet ihan niin onnellisia uutisia, vaan Arskan etupää lausuttiin kyynäristä 2/1 tuloksella ja silmistä silmäguru Axelsson löysi muutaman ylimääräisen ripsen eli distichiasis. Muuten terveys on priimaa, A-lonkat, epävirallisesti terveeksi kuvatut olkapäät, PRA-geenistä vapaa (++) ja sydämestä ei löytynyt virallisestikaan sivuääniä. Siinä pettymyksen hetkellä velloi ajatus rammasta koirasta, josta ei ole mihinkään ja olisi tehnyt mieli heittää hanskat syvemmälle kuin tiskiin... no tuossa se nyt kuitenkin makaa. Kylki kiinni kyljessä. Ei ole köyhä eikä kipeä. Entistä rakkaampi vaan. Justiinsa passeli tuollaisena kun on.


Veljensä Antti taas. No kokeili muutaman kerran Baltiassa onneaan, eikä tärpännyt. Siis minun kanssa. Sen sijaan Henna & Päivi hommasivat sille maaliskuun reissulta Liettuan tuliaiset odottamaan! Kiitos! Suomessa näyttelyyn uskallettiin vasta syksyllä ja johan napsahti kerralla Suomen ja Liettuan valioksi. Sen enempää ei Antti ole päässyt tälle vuodelle karvojaan näyttämään, niissä on meinaan ollut kasvattamista, eikä sitä helpota yksi pikkuveli... karkea turkki, kuluttavat tekijät...


Terrierit Otso & Morris lopettivat (toistaiseksi) ja aloittivat uransa. Otsosta tuli vuoden aikana kansainvälinen ja Latvian muotovalio, jonka saattelemana se on nyt näyttelylomalla. Morris puolestaan aloitteli näyttelyuransa Messarin pentunäyttelystä ja jatkoa seuraa ensi vuonna.


Walma, kuka muistaa hänet? Ei vaineskaan! Mamma kävi silmäpeilissä ja tervettä oli. Herthalla menee omassa kodissaan hulppeasti ja Lempi-husky sai syksyllä neljä pentua. Ihmekaksosista Demolla polvet lausuttiin terveiksi, mutta valitettavasti todettiin laajuudeltaan lievä kaihi. Isla puolestaan on viettänyt vuoden leppoisaa arkielämää.


Ja kuitenkin kaikesta näyttelyhypetyksestä huolimatta meidän elämä on tänäkin vuonna ollut 365 päivänä oheisen videon kaltaista hassuttelua ja elämästä nauttimista. Rentoa vuoden vaihdetta kaikille! Tässä kohtaa vuoden vaihteeseen on aikaa enää tunti ja 15 minuuttia, joten me lähdetään käymään iltapissillä ennen pahinta pauketta (ei sillä, että täällä ulkona vallitseva sotatila jotain merkitsisi, nukkua röllöttävät tassut kohti taivasta).


Katastrofin ainekset

Tämän blogin runko on ollut kasassa jo heti Liettuasta tulon jälkeisenä päivänä. Huoh. Kuka vei kirjoitushalut?!


Reissu oli otsikonmukaisesti täynnä muuttujia, lopputulos olisi voinut olla hyvin hermoja kiristävä, mutta hyvällä huumorilla kartutettiin lähinnä pitkää ikää nauramalla vedet silmissä. Ensinnäkään minun ei pitänyt edes lähteä koko reissulle, ennen kuin sain aivopierun Messarissa, että jos nyt kuitenkin. No se lähtö oli sitten katkolla aina reissua edeltäneeseen keskiviikkoon ja kun siitä oli selvitty niin edeltävänä päivänä päätettiin auttaa ystävää hädässä ja ottaa yksi terriäinen matkaan mukaan. Puhumattakaan kaikesta Päivin säätämisestä reissun onnistumiseksi, unta olisi voitu ottaa alle vähän enemmän ennen reissua, mutta hengissä ollaan.


Reissu oli tulosrikas. Kaikki saatiin mitä lähdettiin hakemaan, olkoonkin ettei meidän "varmin" koira ottanut kahta Cacibia vaan remmin heikoimmat lenkit veti ketterästi kaiken saatavilla olevan kotiin! Alla Arskan Liettuan tuliaiset arvosteluineen. Näiden lisäksi siskolikka Fiilis voitti nartut molempina päivinä ottaen kaksi N-Sertiä ja Cacibia, lauantaina ROP ja sunnuntaina VSP (vaikkakin kotona huomattiin, että sille oli sunnuntaillekin merkattu ROP). Joukon juniori Marisa alias Risa alias Ripa oli ROP-juniori molempina päivinä ja tuli Liettuan juniorimuotovalioksi. Lainaterrieri Divasta tuli myös tarkoituksenmukaisesti reissulla kansainvälinen ja Liettuan muotovalio, onnea Kirsi & Jaana! Diva oli kelpo reissunainen!


19.12.2015 Vilna kv, Liettua - Jane Lawless, Irlanti
19 months. Good size, good coat condition, typical head, well developed body, good neck & topline, excellent sidegait, a bit loose in front, good coat. NUO ERI 1 SA SERT VACA

20.12.2015 Vilna kv, Liettua - Ruth Wagner, Luxemburg
19 months. Correct head & expression. Correct proportions, correct angulation, correct bone substance. Correct movement. NUO ERI 1 SA PU 1 N-SERT CACIB ROP


Kaikkine 1300 kilometria ajoa, kolme maata ja kolme päivää. Ehdittiin vielä hyvin sunnuntaina viimeisellä iltalaivalla yli ja kotiin nukkumaan, olkoonkin että laivassa alkoi silmä luppaamaan jo aika lahjakkaasti. Litratolkulla tuliaisia itselle ja ulkopuolisille. Koirien pissatusta Via Baltican varrelle onnettomuuspaikan raivausta odotellessa. Hotellikuolemasta selvittiin (tavaksi muodostuneella) juusto & viini tarjoilulla ja väsyneenä itku silmässä rätkättäen. Kiitos Päivi yhdestä ehdottomasti hauskimmasta näyttelyreissusta!


Rento Fiilis reissun päällä
(keskity olennaiseen äläkä siihen taustalla häämöttävään vinkkupulloon ;))


Bouvierpennelit
Matkaa ennen ja matkan jälkeen on ollut kunnia tutustua ihan uusiin Exåress-penneleihin ja itselle tuntemattomampaan rotuun, bouvier. Schapepentuja katsoessa tulee heti arvosteltua pennun ominaisuuksia, mutta nuo mustat käkkäräturkkiset möhköt on vaan kaikki niin suloisia, niistä sen enempää ymmärtämättä millaisia niiden kuuluu rakenteellisesti olla. Erityisen suloisia ovat sellaiset, jotka nukahtaa syliin ihan taju kankaalla ja nauttii olostaan. Eivätkä ne ole yhtään samanlaisia piraijia, kuin schapet, ihanan itsevarmoja ja rauhallisia. Vielä olisi pari poitsua vapaalla jalalla! *vink vink*

Lisää kuvia facebookissa Exåress kennel -sivuilla ja lisätietoja osoitteesta www.bouvier.fi.


Exåress Å-pentue reilu 4-viikkoisena



Joulu.. lomalla (??)

Joo on tässä nyt maattu toista viikkoa laakereillaan ja ulkoiltu ja sukuloitu ja syöty ja sukuloitu ja syöty ja... niin, että piti paeta jo ennen sovittua ajankohtaa takaisin kotiin Mikkeliin.

Sukulaisten lisäksi käytiin ilahduttamassa Paula-mummia Vihdissä, schapetytöt ei olleet niin innostuneet kosiskelijoista. Onneksi ulkona Arska ja Ruska sentään keksivät toisistaan leikkikaverit ja Ruska niin nautti juoksuseurasta, kun eihän ne vanhukset enää ole entisen veroisia juoksijoita. Olipa omalla tavallaan surullista nähdä kuinka Seitan hepuli oli vain varjo siitä mitä muistan sen olleen Tuusulan aikoina, jolloin tuleva pariskunta Seita & Roope kirmasivat sydämensä kyllyydestä toisiaan kiinni. Seita pääsi aina tarvittaessa turvaan juoksemalla vesilätäkköön, sinne ei hienohelma pappakoira nuoruusvuosina astunut tassunkärkikarvoillaankaan.

Jos reissaaminen onkin kivaa, niin oma koti ja omat rutiinit ne vasta kivoja onkin. Nyt harjoitellaan kolmen koiran kanssa uusia kujeita ja katsotaan mihin ensi vuosi meidät kuljettaa. Vuoden vaihteen jälkeen aletaan pikku hiljaa laskeutumaan kouluhommien pariin ja kesätöiden hakuun. Varsin jännittävää kun ei ole viiteen vuoteen tarvinnut tällaisia työnhakuhommia edes miettiä.


Morris & Antti

lauantai 12. joulukuuta 2015

Yhdeksän pitkää vuotta

Tässä viime viikonlopun ryhmäkilpailuja fiilistellessä youtubesta on aika kirjoittaa omasta Messari-reissusta.

Hyljättiin Antti kämppiksen hoidettavaksi ja junailtiin Arskan kanssa kahdestaan reissuun. Olipa rentoa yhden koiran kanssa ja Arskakin on itsekseen paljon itsevarmempi ja rennompi kuin itsevarman isoveljensä varjossa kotosalla. Mielenkiintoista tämä kuvio, koska samahan oli aikanaan myös Ollin ja Roopen välillä.

Tiivistettynä reissun saldo: yhdeksän vuoden hiljaiselon jälkeen on minullakin kotona pitkästä aikaa Messarista tittelikoira (ei lasketa äipän terrejä). Ei huono!


Viikonlopun parhaimmat schapendoesit EE LV LT BALT JMVA EEV-15 EEJV-15 LVJV-15, BALTJV-15 HEW-15 Exåress Party Animal & FI LV LT MVA DE (VDH) DE (KLUB) EE LV JMVA BDJSG14 HEJW-14 JV-14 V-14-15 LTJV-15 LVV-15 BALTV-15 Il Tobi di Ròsa van Hoefflaecken's Cocó


Yhdeksän vuoden jälkeen

Sitä kun lähtee takki auki nuortenluokan koiran kanssa tällaiseen tittelinäyttelyyn niin ei oikein odota mitään. Koira ei kilpaile junioritittelistä, mutta on ihan kesken ollakseen voittaja... tai niinhän sitä luulee. Ei sillä etten tietäisi Arskan olevan hyvä, todella hyvä ja tasapainoinen, mutta on se keskenkasvuinen silti. Kaiken kukkuraksi lauantain tavoitteena oli päästä muutaman tunnin Messari-keikalla kotiin ja sen jälkeen pakertamaan maaperäekologian ryhmätyötä ja tutustua kulokauniaiseen (joo ei ole kukka niin kuin itse luulin vielä muutama päivä ennen esitelmän pitämistä.. on meinaan kovakuoriainen).

Yksilöarvostelusta ei jäänyt pätkääkään sellainen olo, että tässä oltaisiin voitolla sillä ainut mitä kirjallisen arvostelun sanelusta kuulin oli sufficient.. erinomainen ja SA kuitenkin ja parhaan uroksen valinnassa odottelin vain koska niitä valioita aletaan nostaa juniori- ja nuortenluokan koiran eteen. Vaan ei. Tuomari siirsi juniorin jonon hännille ja pisti Arskan juoksemaan letkan etunenässä kehää ympäri ja kätteli meidät urosten voittoon! Voihan nenä! Perään järjestyksessään sitten kolme valiourosta, mm. PU3 Tobylle! Rodun parhaan valinnassa iski jo voitonnälkä juniorinarttua vastaan kisatessa ja niin sen Helsinki Winner 2015 -tittelin lisäksi saatiin menolippu areenalle! Eihän siitä ole kuin vaivaiset yhdeksän vuotta, kun oma kotona asuva koira on Messarista tullut tittelin kanssa kotiin. Tuolloin Roope oli Voittaja 2006 -näyttelyssä VSP. 

Alla tanskalaisen tuomarin näkemys Arskasta, ehkä yksi parhaimmista arvosteluista tähän asti.


5.12.2015 Helsinki kv HeW-15, Kresten Scheel, Tanska
19 months old, beautiful very sound stylish dog. Excellent head and expression. Sufficient developed. Not too long. Good bone. Good expression. Correct bite. Good neck. Excellent topline. Well angulated front & hindquarters. Good body proportions. Nice coat. All around free movement with long step, Coming and going parallel. NUO ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB ROP HeW-15


Ryhmäkilpailussa Arska laukkaili videolle joka on nähtävissä youtubesta, kohdassa 3min.

Jos on Messarin loppukilpailut kunnia jokaiselle sinne pääsevälle niin tällä kertaa se sai moninkertaisen tunnearvon. Kuten aikanaan Roopen osallistuessa Champion of Champions -gaalaan vuonna 2006, juonsi "varamummi" Paula silloin kilpailun ja niin myös tälläkin kertaa. Oli sanoin kuvaamattoman hieno tunne tulla juonnetuksi sisään Paulan äänellä ja tulla halatuksi isosta kehästä poistuessa. Kiitos! <3


Tilastonikkari

Sunnuntaina Arskan paukut riitti hollantilaisella Jan Ebelsillä varasertiin. Päästä jäi kiinni korkeampi tulos ja se on ihan totta verrattuna muutoinkin kookkaampiin kilpakumppaneihinsa. Onneksi Toby piti porukan puolia voittaen rodun ja Exåress-tiimin tämän vuoden 42:n tittelin!! Yksistään Arska vastaa tiimin yhdeksästä tittelistä ja Antti kolmesta. (eikä sitten lasketa sitä kulunutta rahamäärää)


6.12.2015 Helsinki kv V-15, Jan Ebels, Alankomaat
19 months, lovely breed type. Lovely siluette. Good head proportions but head is not complete full grown. Correct bite. Beautiful ears. Excellent body. Good coat. Very typical movement. NUO ERI 1 SA VASERT


Pitkän päivän aikana ennätti käydä haaveilemassa isovillakehällä ja esittämässä Morris-terriäisen ROP-pennuksi Puppy Voittaja -näyttelyn puolella. (on muuten viimeinen kerta kun on pentu ja aikuinen samassa paikassa eri tapahtumassa, melkoista *piip* tuo odottelu)
Näiden lisäksi kuvattiin voittajapojat kuvauspaikalla, käytiin katsomassa ryhmäkilpailuja ja shoppailla piti sen verran, että sai A&A:n vuoden aikana ansaitsemat Showlinkin palkintokortit käytettyä eli kotona on nyt uusi torkkupeitto (iki-ihana!) ja toalettilaukku. Mieluummin näitä keräilee kun pyttyjä (tai lasikuutioita) pölyä keräämään. Viikonlopun rusetit tuota Helsinki Winner -ruusuketta lukuunottamatta on jo tässä kohtaa pakattu kaappiin muovipussiin. Ehkä ne joskus jossain kodissa vielä pääsevät oikeutetusti esille jollain konstilla. 


Arska liikkeessä Voittaja-näyttelyn rotukehässä


Viikonlopun söpöstelystä vastasi Marisa di Ròsa van Hoefflaecken's Cocó


Sunnuntaina ennätti käydä myös haaveilemassa. Kuvassa VSP valiouros Martina's Matteo ja ROP sekä lauantain BIS1 & myöhemmin myös sunnuntain BIS2 Da Maya Huffish Copyright Woman