tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kymppijuhlat

Pappakoira 10v

Vastahan sitä oli itse ala-asteikäinen ensimmäisen oman koiran omistaja ja nyt siitä on mukamas jo kymmenen vuotta, kun tämä ihana rotu astui elämääni pysyvästi. Olli on ollut mitä mainion opettaja hyvien hermojensa ansiosta, ja toisaalta jääräpäisyydellään se on myös kasvattanut omaa pitkäjänteisyyttäni. Jo nuorella iällä harmaantunut Olli on edelleen mieleltään kuin nuori poika, kroppa vain ei tahdo kestää mukana hurjissa loikissa rappusten tai pelto-ojien yli. Pieniä ontumisvaivoja on ollut jo muutaman vuoden ajan, silloin tällöin parempana ja huonompana, nyt jälkimmäistä.

Eilen käytiin eläinlääkärissä ottamassa röntgen-kuva vasemmasta etujalasta, jota käytiin jo synttäripäivänä ennen juhannusta näyttämässä päivystyksessä, tuloksena vahvempaa kipulääkettä ja suositus röntgenkuvaukseen. Tutkimus paljasti vasemman etujalan ranteesta rikkinäisen luukalvon, joka on joko tullut näistä hurjista loikista kovan tärähdyksen seurauksena... tai sitten se on ensioire nopeasti etenevästä luusyövästä. Kortisonikuuri ja kontrolliaika muutaman viikon päähän, jolloin selviää kummasta vaivasta on kyse. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.



Olli on perheemme suuri persoona ja maailman paras koira, kiitos Paulalle!



Olli 7-viikkoisena


Buffing C-pentue ensimmäisillä rokotuksilla
Isä-Elvis, Chili, Piu, Oliwer ja Olli


Olli & Piu pentutreffeillä joulukuussa 2001


Lisää nostalgiakuvia lähes vuosikymmenen takaa löytyy kuvagalleriasta:
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/Mixed+photos+from+the+beginning+of+this+all/



Uudet rutiinit


Olemme palautuneet pentukuukausista takaisin uuteen arkeen. Aikuiset ovat nautiskelleet, kun saa nukkua keskellä lattiaa eikä kukaan tule hätyyttelemään. Hertha nauttii suunnattomasti saadessaan takaisin nuorimmaisen aseman ja käyttää sitä härkisti hyväkseen ollen todella suloinen ängetessään suvereenisti suoraan kainaloon tai vaikka päälle jos ei muuten huomata antaa aikaa hänelle.


Arjen uusiin rutiineihin kuuluvat pitkät aamulenkit, hiekkakuoppatreffit Röykän lauman kanssa ja jos vielä käynnistettäisiin viikoittaiset treenit naapurikentällä kaveriporukalla. Varsinkin kun löysin kuin löysinkin muutossa melkein kadonneen treeniliivin.. ehdin jo laittaa viestiä IloWillaan löytyykö samanlaista pinkki-mustaa Berran Pro Lightia johon olen niin rakastunut. Nakkipakettikin odottaa jääkaapissa, pitäisiköhän jo tänään aloittaa treenit...?


Näytelmäkalenteri alkaa olla täyteen buukattu aina syyskuun loppuun saakka. Roope ja Hertha pääsevät koluamaan Suomen kehiä, kun Walmalle on katseltu ulkomaan koitoksia viimeisen Cacibin toivossa. Norjaan on koirat ilmoitettu elokuun lopulle, telttavarustus pitäisi vielä tarkastaa tai alkaa kehittämään varasuunnitelmaa yöpymisille.
Ensi viikonloppuna se sitten alkaa, kesän näyttelyturnee: Tuusula kr, Tuomarinkylä kv, Pori kv, Kuopio kv, Tuomarinkylä ry, Tromssa kv, Vantaa kr.....


Pupet 10 viikkoa


Demon ja Islan ensimmäiset viikot uusissa kodeissaan on sujunut varsin mallikkaasti. Äitinsä tapaan molemmista löytyy dramaattisuutta, mutta myös erinomaista palautumiskykyä, reippaita ja avoimia luonteita. Demon ja Islan kuulumisia voit lukea niiden omista blogeistaan:

Demo http://demonsteri.blogspot.com/
Isla http://daciagabasa.blogspot.com/


Demo puutarhahommissa


Isla & Peppi (Kuva: Saara S.)

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Esikoiset maailmalle

Lähtöitkut

Eilen itkettiin ensimmäiset lähtöitkut omien kasvattien vuoksi, kun esikoispoika Demo lähti valloittamaan maailmaa Vantaan kautta Lapualle kesää viettämään. Demon pitkä kotimatka oli sujunut pienestä itkusta ja ruokahaluttomuudesta huolimatta hyvin. Illalla olivat vielä koukanneet lentokentän kautta hakemassa uuden omistajansa reissusta palannutta veljeä. Sylistä Demo oli tutkiskellut lentokentän hulinaa, vähän oli jännittänyt meno pientä kulkijaa, mutta auton turvassa uni oli taas maittanut kuitenkin samantien, eikä "järkytys" jäänyt häiritsemään.

Walma, joka on ollut oikea superäiti, ei ainakaan silmiin pistävästi ole reagoinut toisen pentunsa katoamiseen. Illalla piiloutui omaan koloonsa nukkumaan tytär kainalossa, ruoka on maittanut ja ulkoilemaan lähdetään mielellään. Isla leikki eilen hieman hämillään yksinään.. siis silloin kun se suvaittiin edes laskea sylistä. Ehditään vielä lelliä pikku kuningatar piloille ennen kuin lauantai aamusta on aika luopua siitäkin. Muuten on pikkulikka pärjännyt ihan hienosti ilman veljeään, ruoka maistuu ja yksinkin osasi hienosti olla kun aamulla kävimme tunnin lenkin isojen kanssa. Isla muistuttaa kyllä hyvin paljon äitiään, "vanhana syntynyt" ja suloinen kuin mikä!

Lähdön aiheuttamasta itkusta huolimatta olen toisaalta huojentunut saadessani puhtaat matot takaisin lattiaan ja rauhan taloon, itselle kuin aikuisille koirillemmekin. Varsinkin alkuviikon mutajalkatempaus sai näkemään luovutuksen hyvät puolet... vaikka suuri syyllinen olikin itse äitikoira, joka sateisena päivänä päätti opettaa pennuilleen, kuinka kaivetaan kuoppa. Eikä mikä tahansa kuoppa, vaan oikein kunnolliseen tuoreeseen multaan joka niin ihanasti sateella kuraa joka paikan. Muutamaksi minuutiksi käänsin selkäni koirien ulkoilulle ja eikös kaivuu hommat olleet käynnissä sen siliän tien, eikä muuten auttanut mennä raivoamaan asiasta ovelle. Sen seurauksena Walma luikki toki sisälle karkuun ja minnes muuallekaan kuin vasta pestylle puti puhtaalle vaalealle päiväpeitolle. Tuossa vaiheessa pisti lievästi sanottuna vihaksi jos saa sanoa, vaikka nyt tilannetta ajatellen se oli aika koominen hetki.

Huomenna on sitten viimeiset itkut Islan lähtiessä uusiin seikkailuihinsa. Tai noh, eiköhän sitä tule vielä vähän illemmallakin itkettyä, kun käydään Ellan kanssa viemässä pentu kanadalaiselle ystävällemme Danielille. Viimeiset järjestelyt on suoritettu ja toivoa sopii, että loppu menisi vähän mallikkaammin, kuin tämä kaiken maailman pennun vaihto ruljanssi.


Harrasteiden pariin

Koko tämä alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän pentu huuruissa. Iso projekti, joka alkaa olla nyt päätöksessään ja näppäimistö on käynyt kuumana, kun näytelmiin ollaan laitettu ilmoittautumisia. Kalenteri alkaakin olla heinäkuun alusta buukattu aina syyskuun loppuun saakka erilaista koiramenoa. Mukava päästä kunnon näyttely turneelle, kun on taas mitä saavuttaakin. Roope kilpailee ensimmäistä vuottaan veteraanikehissä ja Hertha pääsee kilpailemaan Suomen serteistä vuoden tauon jälkeen. Walman kanssa kurkotellaan merta edemmäs kalaan ja tavoitteena on kansainvälisemmät tittelit.

Heti ensimmäistä kertaa, kun kävimme katsomassa nykyistä kotiamme pistin merkille naapurissa sijaitsevan vanhan hiekkakentän, jota kutkuttelisi nyt päästä kokeilemaan. Täytyy käydä varastossa penkomassa tarvikkeet esiin, treeniliivi päälle ja koirien kanssa kentälle. Walma osoitti vielä muutama päivä ennen pentujen syntymää, kuinka hienosti hän tokoilee halutessaan ja nyt himottaisi päästä kokeilemaan vieläkö sama into löytyy vai onko rouva aivan rätti pennuistaan.

Ainoa mikä saa edelleen minun osaltani uinua on yhdistystoiminta, kovin on ollut vapauttava tunne kun ei lehdet, vuosikirjat ja kotisivut kummittele koko ajan muiden töiden ohella. Mielelläni jatkan tällä mallilla keskittyen omaan tällä hetkellä hyvinkin erinomaiseen elämääni... ;)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Villikot

Kohta hiljenee

Kauaa ei enää pennut meidän elämää työllistä, ainakaan samalla tapaa kuin nyt tämän elämänsä ensimmäisen 8 viikon aikana. Torstaina tulee mittariin luovutusikä ja heti tuona iltana Demo-poika lähtee kohti uusia seikkailuita, Pohjanmaalle kesää viettämään. Syksyllä sitten paluu pääkaupunkiseudulle omistajansa opintojen perässä.
Isla - pikku kuningatar - viipyy aina lauantaihin saakka, jolloin perhe Bäcklund noutaa hänet kotiinsa Espoon Mankkaalle Peppi-koiran seuraksi. Käytiin itseasiassa viime lauantaina kyläilemässä Islan uudessa kodissa ja hienosti otti neiti heti huushollin haltuunsa ja uuden isosiskonsa vastaan. Toki olihan Peppi meillä jo aikaisemmin vieraillut, ettei ihan uppo outo kaveri sentään ollut.

Olemme lomailleet tässä muutaman viikon ja täytyy sanoa, että on pentujen päivärytmi vähän hunningolla... vai johtuuko sitten kuumista säistä, mutta tuntuu että yöllä sitä vasta oikein herätään touhottamaan. Demo varsinkin on varsinaista viikarien sukua, itsesuojeluvaistoa se ei tunnu omaavan ainakaan meidän lepsujen aikuisten kanssa, Roopekin saa jo kulkustensa kanssa hypätä korkeammalle turvaan jos meinaa nukkua rauhassa. Vaan ei taida mennä kauaa, kun pennut ovat tarpeeksi korkeajalkaisia että kiipeävät sohvalle perään, Demo ainakin jo kovasti yrittää ponnistella korkeammalle.


Lomatunnelmissa

Tosiaan kesäkuun ensimmäisen viikon oltiin molemmat lomalla ja pennut pääsivät heti tuoreeltaan reissuun mukaan. Ensimmäinen autoreissu tehtiin melkein naapuriin sukuloimaan Dali-mittelin luokse, jossa saatiin lapsi-harjoitusta samalla. Upeasti reipas kaksikko matkusti sylissä pahvilaatikossa (siinä samassa jossa matkustettiin syntymäpäivänä hätäpäivystyksen ultaan..). Reippaasti tutkivat uutta ympäristöä ja Dalinkin kanssa leikki luonnistui varovaisen tutustumisen jälkeen, lapsetkaan eivät tuottaneet ongelmaa. Ja kun tarpeeksi oli rymytty sammuttiin keittiön pöydän alle päiväunille.

Onnistuneen ensimmäisen automatkan seurauksena pystytettiin takapenkille häkki ja otettiin suunta kohti Säkylän mökkiä. Lyhyt, mutta täyteläinen reissu oli hienoa harjoitusta elämää varten pienille pennuille. Reippaat pienet nukkuivat tyytyväisinä alun oksentamisen jälkeen koko kolmen tunnin matkanteon, niin mennessä kuin tullessa. Onni on ilmastoitu auto, mukavampi matkata koirien ja itsenkin kannalta. :)
Mökkireissulla sukuloitiin Esan isovanhemmilla, pelattiin tennistä, saunottiin ja grillattiin... ja kaikessa pennut mukana, tietenkin! Tenniskentän laidalla saivat lenkkipolun kulkijat ihmetellä pystytettyä aitausta pentuineen ja puussa vahtia pitävää kolmea aikuista karvaista kulkijaa.

Eihän loma olisi loma, jos ei sinne olisi ängetty kaikki mahdollinen rästiin jäänyt, joten otettiin siihen samaan syssyyn vielä pentujen lääkäriaika. Keskiviikkona kaksoset kävivät Ellin luona ottamassa mikrosirunsa ja terveystarkastuksensa. Molemmat olivat reippaita uusia koirakansalaisia ja saivat siitäkin oikein merkinnän tarkastuskaavakkeeseen. Muutoin olivat paikat kunnossa, mutta molemmilla löytyy napatyrä ja Demon purennassa on petraamisen varaa. Vieläkin muutama viikko tarkastuksesta purenta on edelleen alapurennan puolella, käytännössä siisti saksipurenta, mutta väärinpäin vain. Pidetään peukut ja varpaat ristissä pojan puolesta, josko tilanne vielä korjaantuisi.
Kaikella on tarkoituksensa -sanonta piti paikkansa tässäkin asiassa... en luvannut ainokaista poikaani Kanadaan ja hyvä niin tässä tapauksessa. Tosin ei Daniel paralla ole putkeen mennyt, sillä Kanadaan lähdössä ollut "varapentu" ei onnistunutkaan saamaan toista kivestään ja piti äkkiä löytää varavarapentu... Amadeus-pentu löytyi Lappeenrannasta Ellan pentueesta, jossa vinkkinä vaan on vielä muutama pentu vailla kotia, pennut tulevat luovutusikään aivan pian (ks. yhdistyksen sivuilta lisää www.schapendoes.fi)!

Lomaan mahtui paljon kyläilyä ja uusia asioita pennuille, on niitä niin ihana seurata kuinka yhtenä päivänä joku voi vähän jänskättää ja toisena päivänä asia onkin ihan tuttu juttu eikä ole mitään hätää. Luonteet ovat tuntuneet kääntyvän päälaelleen alusta, sillä tänä päivänä Demo on varsinainen kiusankappale joka on jatkuvasti menossa ja jäynäämässä muita. Isla taas on mamman syliprinsessa, joka nauttii rapsuttelusta ja ihmisseurasta suunnattomasti. Hellyyttäviä ovat kumpaisetkin, etenkin nukkuessaan.


Uusi arki

Pitkän hakemisen jälkeen nyt tuntuisi löytyneen oma paikka yhteiskunnan työportaassa. Loman jälkeen aloitin nimittäin uudessa työssäni Eukanuban koiranruokien maahantuojalla Severa Pet Foodsilla. Ensimmäinen viikko toi mukanaan paljon uutta oppia ja haasteita, mutta täytyy sanoa että olen nauttinut suunnattoman paljon toimistyön ja -ajan "tylsyydestä" ja mitä parasta, enää ei tarvitse kysellä viikonloppuvapaita näyttely yms menoja varten. ;) Siksi meillä onkin nyt ahkeraan katseltu pappakoiralle veteraanikehiä ja kunhan mammakoira vähän kuntoutuu suunnataan ulkomasmaille viimeisen Cacibin jahtiin sen ja Ticon kanssa.


Semmoista tällä erää, katselkaahan mökki yms. kuvia osoitteesta http://pilviparta.kuvat.fi/