tiistai 28. joulukuuta 2010

Viimeisiä viedään tältä vuodelta

Aika päivittää kuulumiset loppu vuodelta.. vaikka eipä tässä nyt ihan kauheita ole tapahtunutkaan. Elämä koirien kanssa rullailee rauhallisesti samoilla raiteilla, satunnaisia muutoksia laumassa, kun parisuhteen kautta silloin tällöin hoidossa kaksi vilkasta tolleria. Alkuun neidoilla oli hieman kärhämää, mutta nyt mennään lenkeillä hienossa viuhkassa niin kuin aina oltaisiin oltu.. voimia tuo viiden koiran pitäminen kyllä hieman kysyy.. onneksi ahneutta löytyy sen verran, että sillä pystyy suurinta osaa hallitsemaan.




Voittaja 2010


Vuoden viimeinen näyttely käytiin meidän osalta sunnuntaina 12. joulukuuta Helsingin messukeskuksessa Voittaja 2010 -näyttelyssä, jossa schapendoesit arvosteli ihastuttava ja hauska hollantilainen erikoistuomari. Urho esiintyi taas tapansa mukaan hienosti ja pöydällekin tuon sain taas punnerrettua, vaikka vähän pelotti juhlamekon puolesta repeääkö sauma kun rempasen reippaan 20 kiloa ylös.. ei onneksi! Tuomarisedän mukaan Urhossa on paljon positiivista, mm. kaunis maskuliininen leveä pää, hyvä turkki ja ihastuttava luonne.. mutta koska yleisvaikutelmaan vaikuttaa niin paljon tuo pitkä lanneosa ja etujaloista puuttuvat 2cm laatuarvosana oli tällä kertaa hyvä. Siitä huolimatta vaikkei pojasta ole tuomareiden lellikkiä kehkeytynyt, pakko todeta, että joka kerta kun Urhoa näkee, siihen vaan ihastuu enemmän ja enemmän!! Luonne on ehdottomasti sen parhaimpia puolia, iloinen, avoin ja taspainoinen hännän heiluttaja, parempaa ei voisi toivoa! ...pieni miinus Urholle messarista kyllä revenneet sukkahousut (prkl!)... kiitos Liinulle neulasta ja langasta, kehtasi kehään mennä sentään! ;)


Walma esiintyi kehässä tuttuun tapaan iloisena itsenään.. sitä en tiedä mistä tuomari repäisi kommenttinsa "saisi olla lyhyempi..", ja minun mielestä kun tuo prinsessa muistuttaa jo nyt laatikkoa mittasuhteiltaan? No anyway se oli sen päivän mielipide, ja koska tuomari oli tarkka yleisilmeestä ja mittasuhteista, Walmalle laatuarvosana erittäin hyvä ja luokassaan kolmas. Tyytyväinenhän tuohonkin kyllä saa olla, koska kyllä kehästä lensi valiokoiriakin sinisellä nauhalla pellolle.


Harvinaista kyllä tällä kertaa noinkin isosta näyttelystä tarttui mukaan ainoastaan harja kotiin viemisiksi ja muutama pinssi joululahjaksi.. jälkikäteen kirosin kun en huolella kiertänyt kojuja läpi. Ostin meinaan seuraavalla viikolla töiden kautta kivan musta/harmaa/vihreä raidallisen pedin 75 eurolla ja jouluna Pornaisissa käydessäni sain kuulla äidiltä että samoja petejä myytiin messarissa 30 eurolla!!!!!!!! Mennyt raha, mikä mennyt raha.. tuli kannatettua ainakin omaa kauppaa, kai sekin on jo jotain. :)

Messukeskuksen mainostetuista ruuhkista selvisimme loistavasti.. menomatkalla ei mitään ongelmaa, saatiin auto parkkihalliin kohtuullisen matkan päähän ja iltapäivästä pääsimme jouhevasti kotiin pudotettuamme pari täti-ihmisiä matkalle, siis Ticon henkilökohtainen trimmaaja Keravalle ja kummitäti Järvenpään keskustaan. :)




Jouluaika


Tänä vuonna tuntui hieman siltä että joulu tuli ja meni.. lahjoista parhaat taisivat olla koirien saamat uudet pedit, kotiin ihana krumeluuri pinkki/musta patja ja "toiseen" kotiin Klaukkalaan se surullisen kuuluisa kallis peti. Itselle tällä kertaa ei mitään paloturvallisuuteen liittyvää, sen sijaan kokkis-kirjoja tuli kolmin kappalein, että kai se olis alettava harjoittamaan kokin/leipurin taitoja. Television orjuutus loppui tähän kun sain viimein tallentavan digiboxin, villasukkia ja Harry Potter -sarjasta ensimmäiset kolme osaa.. ja siis nämä jälkimmäiset on saatava vain siksi että ne näyttää kirjahyllyssä hyvältä. ;) Alkuilta aatosta vietettiin perinteisesti mummilla syöden ja lahoja jakaen, hieman pienemmällä porukalla mitä ollaan normaalisti, mutta menihän tuo noinkin. Loppuilta vietettiin Klaukkalassa, Pornaisissa käytiin joulupäivänä pikaisesti syömässä.. Tico oli taas kovin innoissaan kun pääsi hätyyttelemään Roopea.




Mitään niin ihmeellistä ei ole tapahtunut, loppuvuosi vietetään töissä ja kotosalla koiruuksien kanssa. Uusi vuosi toivottavasti tuo tullessaan ne kauan odotetut Walman juoksut ja pennut, Herthalle tukan ja valio-sertit, sekä Roopelle toivottavasti paljon veteraani-voittoja.



Hauskaa uuden vuoden 2011 odotusta kaikille, nähdään ensi vuonna ja tuhannet kiitokset ystäville tästä vuodesta!! :)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Tarton täyspotti.

2 x Tarto kv

Parisen viikkoa sitten oltiin viikonloppureissussa Vironmaalla, tarkemmin ottaen koiranäyttelyssä Tartossa. Kaupunki osoittautui paljon mieleisemmäksi kuin Tallinna ikinä, aivan ihania maisemia ja mielettömän upea kylpylähotelli johon meidän bussilastillinen (ja aika moni muukin..) oltiin hyväksytty asiakkaiksi koirinemme. Näyttelypaikkakin oli luksusta verrattuna Tallinnan laululavaan tai Kalevi-stadioniin.. Siistit vessat, joista pidettiin päivän aikana huolta!! Iso plussa siitä!

No mutta siis itse asiaan, kuka nyt vessojen hehkutusta jaksaa kauaa lukea... ;) Laupäev kehät oli (tietenkin!) päällekkäin, joten siinä hirveellä tutinalla jännitettiin ehdinkö itse Walman kanssa kehään vai rynnistänkö Tico-terrierin kanssa kokonaan toiseen halliin ennen sitä. Noh, niin olisin ehtinyt esittää molemmat, jos schapejen uruguaylainen tuomarisetä ei olisi päättäny pitää vessa paussia juuri ennen meidän vuoroa. Ei auttanut sitte muu kuin iskeä Walma muihin käsiin, joista se sitten päätyi vielä toisiin käsiin ennen kehän alkua.
Jännät oli paikat kun tiesin että toisaalla oma koira ottaa kisaa titteleistä ja itse piti "makkarakoiran" kanssa yrittää tehdä sama toisaalla... No, makkara teki hienosti, esiintyi niin ettei varmasti ikinä ole ollut niiin iloinen ja reipas, vaan ei riittänyt sillä kertaa ja tulos toiseksi paras uros ja vara-cacib. Saksalaissyntyinen Venäjällä asuva Allright-uros oli irlantilaisen tuomarin ROP-valinta.
Ja takaisin Walmaan, joka oli esiintynyt ilmeisen reippaasti ja iloisesti kehässä, kun häkin päällä odottivat kaikki mahdollinen, Viron serti, cacib ja se paras rotunsa paras-rusetti! :) Kiitos tuhannesti Viiville handlerin työstä, nyt meidän perheessä on uusi Viron muotovalio ja enää yhtä ulkomaan cacibia vaille kansainvälinen muotovalio! Vielä keväällä olin heittämässä hanskoja tiskiin ettei tästä mitään valiota koskaan tule... vaan mitä aika tekeekään, neidosta on kasvanut hurmaava aikuinen nainen. :)

Näyttelyalue sijaitsi mukavasti pellon vieressä jossa oli hyvä käyttää kaksikko kirmaamassa, ennen ryhmiä tietenkin.. jälkikäteen hieman kirosin kun ei Walma kuivunutkaan muutamassa tunnissa toivotunlaisesti. Vaikka ei meillä hätää ollut, olihan meillä jättimäiset "föönit" käytössä, eli käytiin seisoskelemassa lämpöpuhaltimen vieressä hetken verran ja jo oli kauniit liehukarvat. :) Vaikka ryhmistä tietenkin "kiitos ja näkemiin", mutta käytiin näytillä.

Pühapäev pakattiin kaikki kamat takaisin bussiin ja suunnattiin ajoissa näyttelypaikalle. Ei onneksi omia kehiä tarvinnut kauaa odotella ja tällä kertaa sain juosta molempien koirieni kanssa itse. Ensimmäisenä kehään asteltiin Ticon kanssa.. kissojen märkäruoka on meidän uusi kehäherkku, oli meinaan taas niin upean reipasta esiintymistä, yleensä laiskana ja haluttomana tunnetulta, Ticolta!! Suomalaisen tuomarin ihastuneen kommentin "Tämä on kyllä tosi kiva." saattelemana saavutettiin se mitä haettiin, ensimmäinen ulkomaan cacib ja lisäksi Ticci oli vielä rotunsa paras! :) Jee jee!! Ilo oli ylimmillään ja kun soitin kotiin tuloksia, niin eihän ne edes tajunneet kenestä puhuin kun itkua sopertaen luettelin tuloksia... kehtasivat suunnitella siellä uutta Viron reissua jo, kiitos luottamuksesta hei! ;) Seuraavaksi lähdetään sitten Norjaan tai Ruotsiin onnea kokeilemaan terrieriherran kanssa.

Walman kanssa päästiin kehään kauaa odottelematta ja siitä voisi melkein sanoa, että peace-of-cake... se meinaan esiintyisi varmaan yksinäänkin kehässä yhtä hienosti kuin kuka tahansa hihnan päässä, ilo esitellä tuollaista kaunotarta! Tulos vastasi edeltävää päivää, toinen cacib ja rotunsa paras, kiitos ja suuri kumarrus tuomarille jonka tuomarityöskentelystä ja tavoista pidän! :) Ryhmäkehiin ehdittiin pienellä kiireellä, tulos se tuttu "kiitos ja näkemiin", mutta oli enemmän kuin ilo huomata miten reippaana molemmat koirat jaksoivat koko pitkän viikonlopun.

Kotimatka sujui liukkaasti, ihan kirjaimellisestikin otettuna.. muutama kolari jouduttiin matkalla Tallinnaan ohittamaan ja muutamissa mukana suomalaisautojakin, inhottava ajatella että joidenkin matka on päättynyt kolaripaikalle. Onneksi selvittiin bussin kanssa turvallisesti satamaan ja laivalla Suomen puolelle. Kiitos KingToursille ja muille matkalaisille mukavasta matkasta! :)


Muita juttuja

Viimeisen Schapendoes-lehden sain kasattua viime viikonlopun aikana, joten eiköhän tuon uskoisi olevan jäsenistöllä heti joulukuun alussa. Ensi vuoden lehdestä, vuosikirjasta sekä kotisivuista sitten vastaa joku muu, kun meillä aletaan keskittyä pentupuuhiin. :)

Mitään uutta pentusuunnitelmista ei Walman puolesta ole kuulunut, Hertha sen sijaan pitelee juoksuaan parhaillaan ja toivotaan että se edesauttaisi Walmaa aloittamaan juoksunsa hieman aikaisemmin. Pentuopasta olen kovasti yrittänyt kirjoittaa ja miettiä mikä on todella tarpeellista ja mikä tarpeetonta tietoa, ja millaista tietoa haluan uusille pennun hankkijoille jakaa. SuKoKan Kasvattaja-lehtiä lueskellessa on noussut paljon uusia ajatuksia pinnalle ja suurella mielenkiinnolla odotan tulevaa. Etenkin J.A.U. Yrjölän kirjoittama juttu "Rotukoirien kasvatuksen pohdiskelua, kasvattajien oman innostuksen ja ilon säilyttämisen näkökulmista" sai pohtimaan asioita ja täytyy todeta, että Yrjölä on onnistunut kirjoittamaan hauskasti ja selkeästi ymmärrettävän, mutta myös arvostelevan tekstin kaikista säädöksistä ja rajoituksista joilla hankaloitetaan koirankasvatus harrastusta.

Loppuun pieni lainaus teksistä jota voitte sitten itse omissa mielissänne pohtia: "On pidettävä jostakin sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen täytyisi olla. Kukaan ei sirottele harrastuksemme tielle ruusunkukkia ja niiden terälehtiä, eikä tien kulkeminen ole meille pelkästään ruusuilla tanssimista. Epäoikeudenmukaisuutta, toistuvia ja pahoja pettymyksiä tulemme tiellämme jatkuvasti kohtaamaan. Jos kuitenkin vakavasti pidämme valitsemastamme koirarodusta, emme vaihda sitä toiseksi, vaan opettelemme elämään rotumme kanssa. Asiat kun eivät juurikaan vaihtaen parane. Usein on viisasta vilkaista myös peiliin kun syitä tyytymättömyyteen etsii."

tiistai 2. marraskuuta 2010

Kuukausikatsaus.

Jees, eiköhän sitä jo olla toivuttu kotimatkan kauheuksista ja olisi aika rustata pientä päivitystä blogin muodossa myös. Lepuutettu ei olla reissun jälkeen, paitsi saikulla muutama päivä..


Viimeistä vailla

Walpurin syyskuisten "kakkosten" jälkeen odotukset eivät olleet korkealla Tuuloksen ryhmänäyttelyyn ajellessa.. etenkin kun matkalla näyttelypaikalle sain vielä puhelun, että tuomari on vaihtunut viime tipassa. Jes, ei mitään käsitystä mitä Gunnel meidän pienestä tykkää, saatika Urhosta.
Urho kisasi omassa seurassaan ja sai kauan kaivatun punaisen laatuarvostelunauhansa. Jässikkä esiintyi taas omaan tapaansa iloisesti ja ihanasti, eikä tällä kertaa tarvinnut punnertaa sitä pöydällekään. Raskasluustoiseksi ja aavistuksen pitkäksi Gunnel Holm Urhon arvosteli, mutta muuten kuulemma miellyttävä nuori mies.
Walma ja kolmekilpasisartaan avoimessa luokassa aiheuttivat pientä jännitystä vatsan pohjassa, vaikka ei olisi tarvinnut. Holm oli aivan ihastunut meidän pieneen hännän heiluttajaan ja palkitsi sen erinomaisella, luokkavoitolla ja pisti vielä PN-kisassa valionarttujen edelle. Näin meillä on perheessä uusi muotovalio!! ROP-ruusukkeenkin Holm ojensi meille saatesanoin: "Minä sitten niin tykkään tästä, niin rotutyypillinen."! Ryhmiin ei jaksettu jäädä kokeilemaan.


Lainaohjaajat on yhtä kuin virhe!

Walma oli hetken mielijohteestani ilmoitettu sittenkin schapeyhdistyksen järjestämään MH-luonnekuvaukseen.. ei olisi kannattanut! Omat piuhat petti juuri, kun olisi ollut Walman vuoro ja jonkin sortin paniikkikohtaus se kai oli. Ei siis toivoakaan että olisin itse uskaltanut Prinsessan viedä kuvaukseen koeteltavaksi. Marian oli lupautunut varaohjaajaksi, kaikki meni haalarille asti ihan ok, mutta siinä tuli aikaraja vastaan, kun Walma jäi selvästi videolta katsottuna kahden vaiheille totellako Marianin kutsua tulla luokse vai juoksisko autolle mamman kainaloon. Niinpä kuvaus keskeytettiin ja uusintamahdollisuutta odotellaan. Yritin jo marraskuulle päästä, muttei onnistunut ja seuraavana keväänä aikeen estää pennut. Syksymmällä sitten toivottavasti, ikää on karttunut siihen mennessä enemmän ja tuon videopätkän perusteella uskallan viedä koirani itse, se oli juuri sellainen kuin sen tiesinkin olevan. Ja senkin tiedän, että jos itse olisin ollut haalarilla kutsumassa, se olisi tullut luokse aivan varmasti.. selityksen makua, mutta uskokaa tai älkää.

Schapeyhdistys järjestää seuraavaksi MH-luonnekuvauksen käsittääkseni vuonna 2012, siihen tuskin Walman kanssa odotetaan, mutta sinne toivottavasti päästään Urhon ja Herthan kanssa.


Viimeisimmät

Viime sunnuntaina Walma korkkasi valioluokan Lahden kv-näyttelyssä, missä se oli luokassaan kolmas vaaleanpunaisen nauhan kera. Tuomarina meille uudempi suomalainen tuttavuus Tanya Ahlman-Stockmari. Mukava arvostelu, ei mitään vikaa, mutta ei mitään erityistäkään, peruspiski. :)
Roopen poika Lumikuono Basajaun "Basso" voitti valiourokset ja oli loppupeleissä PU2 ja avasi Cacib-tilinsä vihdoin! Onnea uudemman kerran Kata & Basso! :) Basson siskolikka Besadora esiintyi avoimissa sinisen nauhan verran, kova kiire kehästä ulos oli Pessillä, eikä juoksemisesta tahtonut tulla mitään. Kuvia näytelmästä löytyy galleriasta: http://pilviparta.kuvat.fi/

Viime viikonloppuna Kinnaria viihdytti viisikko, kun Olli ja Tico olivat hoidossa. Olli-pappa ei ole enää ihan parhaimmassa vedossa, lenkkivauhti on hidastunut ja taitaa niitä jalkoja taas kolottaa, kun ei perjantaina meinannut sohvalle päästä hyppäämään. BOT auttaa onneksi jonkun verran jäykkyyteen. Kuulosta en tiedä onko enemmän jääräpäisyyttä vai onko se todella heikentynyt kesän aikana niin huomattavasti. Muutamat rasvapatitkin vaivaa... Toivottavasti tämä olisi vaan hetkellinen alamäki. :/
Tico sen sijaan voi oikein reippaasti. Lauantaina se oli päivähoidossa Irmelillä.. siistittävänä samalla. Hieno linjakas mies kuoriutui sen pöhöttyneen karvapöheikön alta. Kelpaa lähteä Viroa valloittamaan ensi viikonloppuna. :)

Terveystuloksetkin ollaan saatu viimeisimmästä kirjoituksesta: terveiden silmien lisäksi, Walman ja Urhon PRA-geenitestit palautuivat tuloksella ++ (terve, ei PRA-geenin kantaja). Lisäksi Walman sulholla Väinöllä sekä Urtsilla on terveimmät mahdolliset lonkat ja kyynärät, A/A ja 0/0. Nyt vaan odotellaan sitten Walman juoksuja alkavaksi ja Urholle (vähintään) viimeinen EH, toivottavasti seuraavasta näytelmästä.

Semmosia meille, ensi viikonloppuna tosiaan bussireissulla Tartoon kv-näytelmiin Walman ja Ticon kanssa. Lauantaina kehät päällekäin ja tietty ihan eri puolilla hallia... handleri-ehdokkaita otetaan vastaan. ;)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Oma maa mansikka..

Vuotavia laivoja ja ryskyviä renkaita...

...vai miten se kotimatka menikään. Maanantaina pakattiin kaara ääriään myöten täyteen, koirat matkustivat korotetulla takapenkillä (kenellä hullulla on kymmeniä petejä muutaman kymmenen neliön asunnossa....?) ja etupenkillä Paula sai istua lähestulkoon polvet suussa. Onni olla kuski siinä mielessä, että jaloilla oli tilaa polkea autoa vauhtiin.

Kaikessa lyhykäisyydessään kotimatka oli suoraan sieltä ja syvältä.... määränpäähän päästyämme vuoti toinen takarengas johon vaihdettiin "mopon rengas", siis max 80km/h vararengas. Ja kaiken lisäksi toisessa eturenkaassa oli kupla joka olisi voinut revetä koska vaan, nice, turvallista matkaa! No selvittiin laivaan ja saatiin koirat ja laivakassit hyttiin ja eikun nukkumaan. Tiistai meni sängyn pohjalla maaten ja oksentaen.. aina mun matkalle sattuu syysmyrskyt, noin 30m/s myrskytuulta avomerellä ja laiva ryskyi aalloissa kuin olisi joku kylkeen ajanut. Aallot heittivät vettä etukannen yli kun nokka sukelsi aaltoihin, hurja näky hytin ikkunasta. Vuosaaren satamaan päästiin 1,5h myöhässä aikataulusta.

Pienempää tietä varovasti vararenkaalla ajellen Järvenpäähän. Ihana päästä kotiin, on se vaan paras paikka maailmassa rentoutumiseen. Meinaan ei ollut ihan kevyt tämä Hollannin matka, vähän liiankin haipakkaa mentiin joka päivä jossain ja tulihan tuo alava maa ajettua lähes päästä päähän kun käytiin pohjoisessa Groningenissa ja etelässä Maastrichtissa.

Kiitos kuitenkin mukavasta matkasta Paula, Ria, Henk, Joke, Ben + koiralauma!


Merkintä pentupäiväkirjaan

Eilen illalla hermoiltiin terveystuloksia eläinklinikka Laumassa. Ensi kevääksi suunnittelemani pentueen vanhemmat Walma ja Väinö osallistuivat silmäpeilaukseen, molemmilla terveet silmät. Lisäksi molemmista otettiin laaja verenkuva ja kaikki arvot kohdillaan, mitä nyt Väinöllä vaan hieman kolesteroli koholla kilosen oltermannin jäljiltä. Maksa- ja munuaisarvot normaalit! Huh helpotusta! Lisäksi Väinö nukutettiin koipireisikuvia varten ja terveinä ne Kennelliittoon lausuttavaksi lähtivät. Walmasta lähetettiin samalla veren ottamisella verta Saksaan PRA-geenitestiä varten.

Saksalainen nuoripoikamme Urho pääsi myös ensimmäisiin terveystarkastuksiinsa. Silmät peilattiin terveiksi perinnöllisistä sairauksista, laaja verenkuva näytti normaaleja arvoja, myös maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit. Lisäksi tiputettiin verta pari pullollista Saksaan samaista PRA-geenitestiä varten ja tuikattiin niskaan vielä vuotisrokotuksetkin. Urhon koipireisikuvat otetaan sitten Tuuloksen näyttelyn jälkeen, sitten olisi mies näyttelytuloksia vaille morsiamille valmis.


Kaik yhes koos

Kolmen viikon jälkeen on taas Kinnarin remppajengi kasassa. Kiitos hoitopaikoille hyvästä hoidosta, vaikka tytöt muutaman kilon kevyemmässä kunnossa ovatkin. Mamman mussukat pääsee lihotuskuurille herkkupatojen äärelle, jos ne luut saisi taas piilotettua pyöreän jäntevän lihaksiston alle.. ei ihme että oli Walpuri kehittymätön avoimeen, kyllä mä sitä hakiessa katsoin hetken että onko se tosiaan noin pieni?! Vaikka kai sitä täytyy alkaa arvostamaan enemmän kun sen tulevista pennuista ollaan kiinnostuneita Kanadaa myöden.. ja useampi kasvattaja kotomaastakin. Ilopilleri se ainakin on, jos ei mitään muuta! <3

Roope-pappa ei kärsinyt niin pahoja vieroitusoireita, kun sai viettää vapaansa tutussa paikassa, tutussa seurassa. Lilli-katti sai kyytiä ihan niin kuin ennenkin, Tico taas nautti Roopen härnäämisestä. Ja olivat ne entiset "lenkkikaverit" vielä tunnistaneet kuka sieltä matkan päästä jo alkaa huutamisen ja kiemurtelun.. Doriksen rouva oli oikein kaukaa huutanut kysyäkseen onko se Roope, joka on tullut kotiin käymään. :)

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

The Netherlands PART 4

Uusi pala Hollantia

Perjantaina sitten koitti se kauhun päivä ja pitkä ajo ala eteläisimpään Hollantiin... moottoritie oli juuri niin ruuhkainen ja täynnä itsekkäitä autoilijoita kuin vain pystyin kuvitella. Loppumatkasta edellä ajanut Joke kyllästyi ruuhkassa jonotteluun ja kierreltiin ja kaarreltiin loppuaika upeissa maisemissa pikku kylien läpi. Hauskin muistoreitin varrelta taitaa olla kerrostalon pihassa laiduntaneet hevoset!! Kuinka epäreilua, eikö meille Kinnariinkin menis oikein hyvin yksi friisiläinen koiratarhaan?

Perille Valkenburgiin löydettiin viiden tunnin ajon jälkeen... yhdestä pysähdyksestä huolimatta oli paikat piiikkasen puuduksissa ja raajat jäykkänä. Sormien kesti hetken vertyä hurjasta puristusotteesta jännittävän reitin jälkeen.. pieni lenkki hevostarhojen lomitse auttoi kummasti. Kolmen tähden hotellimajoituksemme oli aivan mahtava, ystävällinen palvelu ja hyvä kielitaito.. useassa paikkaa kun hollantilaiset eivät ihan heti taivu puhumaan kovin sujuvaa englantia.. jännitystä vai mitä lie. Illallinen oli meille järjestetty kahvi/baarihuoneeseen, koska illallishuoneeseen niitä ei olisi saanut viedä ja mukavahan tuo oli omassa rauhassa olla, kuin kunniavieraat konsanaan. Mahat täynnä paikallista ruokaa ja tiramisua kömmittiin kolmanteen kerrokseen koiria suorimaan. Mac pääsi oikein suihkuun, harvinaista herkkua hollantilaisille koirille... ja kyllä sitä kakkavettä tulikin ja alta paljastui hienot vaalean harmaat jalat, aivan kuin isänsä kopio koko mies!


Maastrichtin sopimus

Sopimus pitäisi kuulemma purkaa naureskeli Paula kun ei tullut toivottuja sertipisteitä... Eikä tullut tulosta Suomessakaan. Walma esiintyi kaikesta huolimatta Karkkilassa, vaikka olisi ilmeisesti voinut neidin jättää kotiinkin kasvamaan: laatuarvosana hyvä, tarvitsee aikaa kehittyäkseen oli tuomarin terveiset. Maastrichtin kehässä ensin vuorossa oli meidän poppoosta Mac, joka oli tuomarillemme liian feminiininen ja tuloksena toinen sija ja laatuarvosana erittäin hyvä. Quibus sentään piti suomalaista lippua korkealla olemalla rodun paras pentu, kun äitinsä taas joutui tyytymään luokkavoittoon laatuarvosanalla erinomainen.

Hollannissa näyttelyistä ei lähetetä etukäteen aikatauluja vaan kaikki tulevat aamusta yhdeksäksi näyttelypaikalle ja vasta kehästä lunastetaan numerolaput ja saadaan tietää monelta oma rotu on kehässä. Ja näyttelyssä ollaan ja vietetään aikaa aina sinne iltapäivään, tällä kertaa ovet avattiin kolmelta ja "turhat" koirat ihmisineen pääsivät lähtemään. Kyllä sitä Suomen näyttelykulttuuria taas arvostaa ihan eri tavalla, on se niin paljon joustavampaa ja rennompaa. Vaikka omalla tavallahan se oli hieno katsella kehässä olleita koiria vielä jälkikäteen. Harmi vaan ettei kameran objektiivi oikein toiminut halutulla tavalla...

Kovasti olin suunnitellut ostavani tuliaisia näyttelystä, mutta paskan marjat eihän siellä ollut kun sitä samaa kamaa mitä kotomaassakin. Pennuille sentään löysin hienot ja edulliset syöttökaukalot, Suomessa katselemani pentubaarit maksavat reippaasti yli 50 euroa, nyt maksoin kahdesta 12,50e/kpl. Ja löytyi sieltä vähän tuliaisiakin, ettei ihan tyhjin käsin tarvitse kotiin tulla.

Quibus kävi esiintymässä reippaasti pentujen kunniakehässä, niin kuin hollantilaiset ryhmäkehiään kutsuvat. Takaisin ajettiin huomattavasti reippaammin, vaikkei edes mitään merkittävää ylinopeutta, oli vain huomattavasti helpompi liikenne eikä matka kestänyt kuin 2,5 tuntia. Napattiin Rollecaterdeelista hoitoon jääneet Amelie ja Riitu kyytiin ja kaupan kautta Ruusuhoviin.


Tänään nautiskellaan aamurauhasta ja kohta puoliin lähdetään lenkkeilemään, sitten pitää alkaa suunnittelemaan jo tavaroiden pakkausta ja huomenna otetaankin jo suunta satamaan Saksan Travemündeen. Illalla käydään vielä nauttimassa Henkin suomalaisesta saunasta ja pizzasta. Ihana ja tapahtumarikas reissu takana, mutta kotiin on jo ikävä omaan sänkyyn ja omiin rutiineihin.


PS. Walman Yaya-mamma oli Eckerössä ROP ja tuli Suomen muotovalioksi! Grattis!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

The Netherlands PART 3

Groningen

Tiistaina startattiin aamusta ajoissa liikenteeseen, jotta ehdimme muutaman mutkan kautta ajoissa Groningeniin viettämään kaupunkipäivää. Ensin pudotettiin Paulan lauma Rollecaterdeeliin Henkin hoitoon ja Rian kanssa ajettiin Norgin kautta hakemaan Joke kaupunkioppaaksi.

Groningen on upea pohjoinen hollantilainen suurkaupunki, jossa ei ainakaan pyöräilijöistä ollut puutetta... herranjesus kun tuntu että on koko ajan jonkun edessä. Vaikuttavin näky oli ehdottomasti vanhan yliopistorakennuksen edusta jossa oli fillareita lähes silmän kantamattomiin. Hollannissa todellakin pyöräillään ja pyöräilijät tuntuvat olevan etuoikeuttettuja lähes mihin vaan ratkaisuun.

Tiistaisin Groningenissä on upeat markkinat, kukkia, vihanneksia, erilaisia ruokia ja muita kojuja vaatteineen ja pikku tilpehööreineen.. sekä niitä himoitsemiani oliebolleja, siis hollantilaista perinneherkkua, munkin tyyppisiä, joissa on sisällä rusinaa ja ne on huolella pyöritelty tomusokerissa.. voi luoja mikä herkku! Harmittaa ihan suunnattomasti että jäi kuitenkin oliebollsit saamatta kun oli niin herkullinen ja ennen kaikkea täyttävä luonas Stockan tapaisessa kauppakeskuksessa, jossa saimme itse kerätä tarjottimelle haluamamme ja kassan kautta kattoterassille syömään ja nauttimaan lähes kesäisestä auringosta. Upeat näköalat vanhan kaupungin ylle, upeita torneja ja linnamaisia rakennuksia, mm. kirkkoina ja yliopistoina.
Shoppailun tulokset jäivät melko laihoiksi: housut, koru, koiranäyttelymekko lauantaille, tuliaisiksi pientä hollantilaista krääsää.. niin ja laitoin mä kotiin ja mummille postikortitkin, tulevat kun tulevat. :)

Illalla vietettiin muutama tunti Ruusuhovin puolella Theon ja Editan, sekä heidän muutamien ystäviensä kanssa. Ennen olen karttanut juustoja, mutta nyt täytyy sanoa että tällä reissulla olen löytänyt jo muutaman aivan ihanan juuston, vanha gouda ja ananasjuusto ovat ehdottomasti sellaiset mitä pitää saada kotiin.


(Cheek: Raplaulajan) vapaapäivä

Keskiviikkona vietettiin Paulan ja koiruuksien kanssa rauhallista päivää lähiseudulla. Aamusta ja illasta kierrettiin pitkät lenkit ihanassa kesäisessä säässä, tyypillisissä hollantilaisissa maaseudunmaisemissa. Iltalenkillä oli niin kuuma, että koirat päättivät mennä tooodella liejuiseen syvään ja ennen kaikkea korkeareunaiseen kanavaan uimaan... nuoremmat osasivat homman ihan hyvin, mutta voi Amelie alias matami Makkara, se meni jäämään jumiin mutapohjaan ja tiheään rantakasvillisuuteen. Ja epäilen ettei se niine makkaroineen olisi selvinnyt edes pystysuorasta noususta takaisin tielle vaikka ei kiinni olisi jäänytkään, oli se rinne kuitenkin sentään metrin verran korkea. Hyvä ettei huonommin käynyt, Paula sai mummon ylös vaikka joutui siinä oman kenkänsäkin kastelemaan. Minä en edes paikalla ollut vaan olin juoksemassa kierrostani edempänä.. eikä tietenkään puhelimia mukana. Selvittiin säikähdyksellä onneksi.

Päiväksi jätettiin koirat mökkiin nukkumaan ja suunnattiin pieneen Hoogeveeniin jossa oli yllättävänkin paljon kauppoja ollakseen niin pieni kylä, tai no Järvenpään kokoinen suunnilleen mutta paljon runsaampi kävelykatu kuin Janne. Päivän ostossaldo oli huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä ja ehdittiin rauhassa nautiskella pientä lounasta katukahvilassa ja antaa melkein kesäisen auringon hyväillä ihoa.

Illasta nautiskeltiin hyvän ruuan, rusinaviinin ja auringonlaskun kera... niin ja pidettiin pyjamabileet uusien pyjamahousujen kunniaksi.


Komeat pojat Edamista

Aamusta oltiin heti yhdeksältä Rollecaterdeelissa ja jätettiin koirat sinne päiväksi. Henk parka on jatkuvasti koirapiikana. Tarkoitus oli ajaa Edamiin Damin kautta moottoriteitä pitkin... ou nou, ei olis onnistunut, liittymät oli ihan täyteen pukattuja ja aikaa olisi tuhraantunut pelkkään jonotteluun. Lucky us, Ria valitsi aivan ihanan reitin pienten kylien läpi, jossa näimme aivan mahtavia rakennuksia, puutarhoja, kanavia jne. Lelystadista Edamiin menimme uskomatonta monien kymmenien kilometrien pituista ohuen ohutta maakaistaletta joka on nostettu merestä padotun järven keskelle. Onneksi ei itse tarvinnut ajaa, muutenkin olen aina p*skajäykkänä kun pitää ajaa ihan kanavan vieressä jossa ei edes aitaa ole välissä.. iik!!

Edamissa oli paljon erilaisempia rakennuksia kuin täällä Zwollen suunnalla, paljon rivitalon tyyppisiä ohuita rakennuksia. Pojat joita olimme menossa katsomaan, 6,5-vuotias Roemer (Roemer van't Ruinerveld) ja 3-vuotias Floris (Floris van de Hazelinde), asuivat uudenaikaisemmassa rivarimaisessa rakennuksessa. Ineke ja Frans kestitsivät meidät oikein kunnolla: ensi nautittiin kahvia ja teetä, jonka jälkeen suunnattiin katsomaan vielä asuinkäytössä ja upeassa kunnossa olevaa tyypillistä tuulimyllyä olkikattoineen ja kanavineen. Samalla reissulla käveltiin kanavan viertä joka kesäisin on täynnä lomalaisten upeita purjelaivoja.. oli niitä siinä vieläkin joitain, hollantilaiset kun lomailevat yllättävän paljon syksylläkin.

Kevyen keittopäivällisen jälkeen ajettiin pieni matka Volendamiin, joka on pieni turistikylä rantakahviloineen ja turistikauppoineen. Ihania pieniä putiikkeja, joista tuli ostettua taas vähän lisää pientä krääsää tuliaisiksi. Istuttiin hetki rantakahvilassa juomassa kuka mitäkin ja niin kuin Hollannissa kuuluu, koirat olivat mukana. Roemer ja Floris olivat oikein hyväkäytöksisiä yksilöitä sakeassakin turistiliikenteessä ja ihastuttivat ihmisiä ja koiria myös. :)

Palattiin turistikierrokseltamme lähes suoraan ruokapöytään ja nautimme illallisen Ineken ja Fransin kanssa. Ennen sitä ehdittiin ottamaan pojista poseeraukset ja olin kyllä todella tyytyväinen näkemääni, joskin Floris on vielä nuoresta iästään johtuen hieman "täyttymätön" osittain. Luonteeltaan pojat olivat aikuisella tapaa rauhallisia ja sosiaalisia.. vaikka kyllä Ineke näytti että niistäkin löytyy leikkisyyttä ja Floriksesta oikein taistelutahtoakin vetoleikkeihin.

Kohta on ajettu Hollantia ihan ristiin rastiin: palattiin Rollecaterdeeliin pohjoisemmasta Leeuwardenin kautta ja huomenna sitten huristellaan aivan eteläisimpään kärkeen Maastrichtiin, joka sijaitsee pienellä maakaistaleella Saksan ja Belgian välissä. Taas takana pitkä päivä uusine upeine kokemuksineen, nyt vähän ananasjuustoa ja untenmaille, huomenna aamusta ehtii pakkaamaan ennen lähtöä.

maanantai 20. syyskuuta 2010

The Netherlands PART 2

Roomalaisella tiellä

Eilen vietettiin rauhallisempaa päivää ulkoillen koirien kanssa ja ilman. Aamusta olin ahkerana heti juoksulenkillä, tällä kertaa ilman Riitua. Ripi tosin yritti perään pariinkin otteeseen ja Paula sai sen hihnassa tuoda takaisin mökkiin, onneksi ei liiketunnistimella aukeava portti reagoinut koiraan vaan pysyi kiinni.

Päivällä Ria tuli Roefien, Karelian ja Maarten kanssa ja tarkoituksemme oli mennä ulkoiluttamaan koiria Dwingeloon kansallispuistoon, jossa koirien on aikaisemmin ollut luvallista kulkea vapaana.. ei ollut enää, säännöt alkavat kiristyä täälläkin idioottien vuoksi. Suunnitelmien muutos, koska emme halunneet ulkoilla 7 koiraa hihnassa kiskoen, auton nokka kohti Echteniä.

Sunnuntai ei ole paras päivä lähteä metsään koirien kanssa, koska siellä ovat kaikki muutkin. Onneksi rotumme on sen verran sosiaalinen tapaus, että saimme melko rauhassa pitää koiriamme vapaana. Ilma oli valitettavan harmaa ja tiiviin lehvästön läpi ei paljoa aurinkoa siivilöitynyt, että kuvat jäi hieman vähiin, mutta jotain aina kuitenkin. Ainakin upeaa vanhojen puiden reunustamaa roomalaisten aikaista mukulakivitietä tuli kuvattua.. hassua ajatella tallaavansa samaa tietä kuin tuhansia vuosia sitten eläneet.

Viiden aikaan oli jo pakko päästä syömään aikaista illallista, täällähän ei siis tosiaan syödä ruokaa päivällä vaan illalla myöhään koko perhe samassa pöydässä. Sen jälkeen oli hyvä ottaa kolmen tunnin päikkärit ja siitä melkein suoraan sitten yöunille.


Mustalaishevonen Lindi

Pitkien yöunien ansiosta oltiin ajoissa ylhäällä ja aamulla kiersin Rian näyttämän lenkin, jottei aina tarvitse edestakas samaa reittiä juosta. Hevosia on täällä maalla joka torpassa niin, että johan tässä alkaa itsekin tekemään mieli omaa uljasta mustaa friisiläistä. Vaikka tämä Paulan vuokraisännän ihastuttava friisi aamulla sotkikin tehokkaasti mustaksi asti koko takin etumuksen kun menin omenan sille syöttämään... löppäleuka.

Norgiin lähdettiin hyvissä ajoin kaupan kautta. Koska Paulakin oli reitistä hieman epävarma jouduttiin turvautumaan navigaattoriin... ja voihan v... eihän mun luonteeseen sovi kuunnella ohjeita, meinasi hermo mennä jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Löydettiin perille alun hankaluuksien jälkeen ja moottorietielläkin ajaminen sujui vaikka vähän nämä "mustat nuolet" hurjia ovatkin ohituksineen.

Lähdettiin samantien koirien kanssa pellolle juoksemaan. Paulan kasvatit Mac ja Oodi, Amelien sisko Akke-Lijs sekä Jimbo olivat jo valmiiksi Benin kanssa pellolla ja tapasimme heidät siellä. Mac esitteli upeita loikkiaan juostessaan keppien perässä, Oodi taas katoili omille reissuilleen pikku eläimiä metsästämään ja Jimbo kiukutteli kun kukaan ei leikkinyt hänen kanssaan. Aurinko pilkisteli sen verran että sain aivan mahtavia laukauksia ja nyt on se ensimmäinen hieman alle 2000 kuvaa vetävä muistikortti täynnä.

Ria ja Henk saapuivat viiden koiransa kanssa kolmen maissa ja jaoimme porukan kahtia: Paula, Ria ja Joke keräsivät 13 koiran laumansa ja lähtivät uudestaan lenkkeilemään, kun minä taas pääsin Benin ja Henkin kanssa hevostelemaan. Haettiin mustavalkoinen Lindi-tinker, jonka Ben valjasti ajovaunujen eteen ja lähdimme kiertämään Norgia. Ensin ajoimme kylän vanhimman osan läpi, jossa taloissa on olkikatot, ikkunaluukut ja kuten aina; upeat puutarhat vaikka pihaa olisikin minimaalisesti. Ajettiin myös vastaan tätä hurjaa 13:n koiran laumaa joka huuta karjui kyllä hevosvaunuyhdistelmällemme, mutta hienosti Lindi otti asian, rauhassa oli ja antoi koirien möykätä omiaan. Ben kehuikin Lindin olevan erinomainen hevonen, johon voi luottaa täysin, siksi hän ei mm. käytäkään edes kuolaimia hevosia ajaessaan.
Ajettiin upeita hiekkateitä joita lehmuspuut vierustivat ja Henk vitsailikin, että jos eläisimme 100 vuotta sitten he olisivat viemässä minua tulevan sulhoni luo... johon toivoin että sulhanen olisi edes komea, mutta Henkin mielestä perillä odottaa sammakko, jota täytyisi vielä pussatakin.. hahhaa!
Pääsin näkemään myös palan historiaa, kun ajettiin luvallisesti yksityisen maa-alueen läpi, jossa oli ristin muotoinen kanava. Ben kertoi sen olevan oikeastaan natsien hakaristi 2. maailman sodan ajalta, jolloin alue toimi natsien tukikohtana ja he paikansivat sen ilmasta juuri tämän hakaristin ansiosta.

Ajelun päätteeksi vietiin vaunut takaisin talliin ja Benin huoltaessa Lindiä sain yksinoikeudella kuulla karnevaalimusiikkia vanhanaikaisesta posetiivista, upea vanha ja omistajalleen erittäin rakas esine, jonka kanssa he kiertävät kuulemma edelleen karnevaaleilla ja markkinoilla silloin tällöin.
Tästä ei Lindi päässyt vielä suoraan tyttärensä luo laitumelle, vaan satuloitiin sen pientä ratsastuskierrosta varten. Ihana oli päästä pitkästä aikaa satulaan, vaikka meno ja meininki uupui niin oli se vaan mahtava fiilis tuntea hevonen allaan monien vuosien jälkeen. Miten upeita ja jaloja eläimiä ne ovatkaan! Tahtoo oman friisiläisen...

Antaumuksellisen ulkoilun jäljiltä rauhoituttiin kaikki Benin ja Joken upeaan kotiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta, suunnittelimme huomista shoppailu matkaamme Groningeniin.. ihana saada "ihmisten" vaatteet päällensä vihdoin, johan näitä koirarytkyjä on kulutettu tarpeeksi, harmittaa niin pirusti että tuli tuulihousut jätettyä kotiin, voi miten niin yksinkertaista asiaakin voi kaivata niin suunnattomasti!

Joten eiköhän se ole aika lähteä nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna olla ajoissa valmistautumassa lähtöön: ensin koirat Henkin huomaan Punthorstiin, sieltä Norgiin hakemaan Joke ja sitten shoppailemaan Groningeniin.. illaksi meidät on vielä kutsuttu syömään varsinaiseen Ruusuhoviin, ihana nähdä tämä jo ulkoa uskomattoman upea koti. :)

lauantai 18. syyskuuta 2010

The Netherlands PART 1

Matkaan mars

Eilen aamulla kello soitti 04.45 ja ihana pappa piti kiltisti vapaapäivän viedäkseen tyttärensä heti aamuvarhain Tampereelle Pirkkalan lentokentälle, kaunis kiitos! Perillä oltiin reipppaasti etuajassa ja pissatettiin rauhassa Walpuri ja käytiin kahvilla ennen kuin yhdeksän maissa oli aika siirtyä turvatarkastuksen kautta lentokoneeseen. Ryanair oli positiivinen ylläri, homma hoitui sutjakkaan ja lento oli 20min etuajassa, ihan niin kuin mainoksissakin luvattiin lennot ovat aina ajallaan. Paula ja Ria olivat koirien kanssa vastassa Saksan Bremenissä ja sieltä ajeltiin reipas pari tuntia Hollannin puolelle nauttimaan illasta Rollecaterdeelissa Rian ja Henkin ihanassa puutarhassa.

Sitä ennen poikettiin koirien kanssa ihanassa luvallisessa koirametsässä uittamassa ja juoksuttamassa yhdeksän koiran schapelaumaa. Aivan ihania raparoiskuu-kuvia Kareliasta ja Maartesta ja paljon muuta ihanaa satumetsästä. Ihana tämä vapaampi koirakulttuuri, vaikka on täälläkin viime aikoina sääntöjä kiristetty ja mm. jos poliisi sattuu tarkistamaan koiran ulkoiluttajan taskut eikä mukana ole kakkapussia rapsahtaa satojen eurojen sakot. Harmitti aivan vietävästi kun ei ollut omaa koiraa mukana jotta olisi saanut kuvata niitä näissä upeaakin upeimmissa olosuhteissa.

Illalla Henk lievitti suomalaisten koti-ikävää laittamalla Suomesta tuodun (jo kolmannen) puukiukaansa lämpiämään ja päästiin saunaan rentoutumaan ja eukalyptuksen tuoksusta nauttimaan. Illalliseksi tarjottiin aivan ihanaa kiinalaista satékastikkeella ja kanatikuilla... Nam ja iso kiitos!!

Yöksi tultiin syysasuunsa pukeutuneeseen Ruusuhoviin: sanoin ei voi kuvata tätä kauneutta kun pihaan käännytään takorauta portista ja pihatietä reunustavat upeat vanhat puut, lampaat, ankat sekä maailman hellyydenkipein friisiläinen, joka juuri on menettänyt lähes 30 vuotta vanhan heppa kaverinsa. Kaunisvalkoinen kivisora johtaa polkuja eri puolille upeaa puutarhaa, jossa aina joku kukka on loistossaan. Ihan kuninkaallinen olo ja kunnia saada viettää aikaa täällä!


Oodi jalostustarkastuksessa

Hyvin nukutun yön jälkeen pakattiin aamutoimien jälkeen lauma autoon ja oli aika ottaa ensimmäinen "ajotunti" Hollannin liikenteessä. Ei tuo huonosti mennyt omasta mielestä, ja jos hollantilaisten kaahailuun vertaa niin minähän olen teiden tukko. Ei ollut kovin herkkua ajaa välttämättä edes rajoitusten mukaan, kun tiet ovat niin kapeita ettei siinä 60km/h vauhdissa mitään autoja ohiteltu.. ojaan sai melkein väistää jos ei meinannut sivupeiliään menettää, toisaalta toisella puolella taas olivat tietä reunustavat puut. Täällä on puita lähes poikkeuksetta jokaisen pienemmän tien varrella.. kuin olisi koko ajan matkalla kartanon tanssiaisiin, saahan sitä aina unelmoida. ;)

Aamulla satoi vettä lähtiessä, mutta Ria lupasi että Lochemissa on aina paistanut aurinko ja niin se vain sieltä pilvien seasta alkoi pilkottamaan ja päivä saatiin viettää kuivin jaloin. Lähdettäessä taivas kyllä repesi ja vettä tuli oikein kunnolla. Paulan kasvatti Oodi oli ilmoitettu toiseen jalostustarkastukseensa ja hyvin tuloksin sillä on nyt kaksi tarvittavaa jalostustarkastusta sekä silmätarkastus ensi kevääksi suunniteltuja pentuja varten. Oodi oli kokenut positiivisen muutoksen vuosi sitten näkemääni, Joke on tehnyt töitä ja louskuleuasta josta en suoraan sanottuna pitänyt pätkääkään, on muuttunut iloinen ja avoin aikuinen, joka muistuttaa aivan isoäitiään Ellua. Hatun noston arvoinen suoritus Joke!

Päivä sujahti koiria kuvatessa ja yrittäessä kartoittaa kuka oli kuka, hieman yritin kirjata ylös missä järjestyksessä niitä tuli kuvattua. Koiria oli paljon paikalla ja tunnelma oli ihanan välitön, kaikilla näytti olevan mukavaa ja oli aivan ihana tavata tuttuja monen vuoden takaa sekä tehdä uusia sellasia. Pääsin myös kalastelemaan juttua schapendoesien paimennustyylistä, Dieter joka on harrastanut aikaisemmin paimennusta koiriensa kanssa kertoi hauskoja juttuja ja totesi mm. narttujen olevan työkykyisempiä paimenia kuin heidän uroksensa, jotka olivat vain kiinnostuneet naisista. Siis tyypillisiä miehiä. Dieter kertoi myös miehestä joka on käyttänyt schapendoeseja oikeissa paimenen töissä, mutta on nyt vaihtanut rodun pois vuosien jälkeen, koska se paimentaa niin kova äänisesti haukkumalla.. schapea ei kuulemma hiljaiseksi kuulu saadakkaan, koska sen kuuluu paimentaa äänellään laumaa ympäri juosten ja kasassa pitäen. Paimen josta Dieter kertoi, oli kyllä todennut että schapendoes on tehokkaampi työssään, siihen mihin tarvitaan yksi schapendoes tarvitaan kaksi bordercollieta, sanoi Dieter. Mikäli Dieterillä on aikaa hän lupasi kirjoittaa minulle jutun lehteen sekä auttaakseen saamaan lisää tietoa schapendoesien oikeasta tavasta paimentaa, jotta ymmärtäisimme koiriamme ja niiden alkuperää paremmin. Mielenkiinnolla odotellen.

Kotiin lähdettiin taskut pullollaan käyntikortteja ja yhteystietoja joihin täytyy reissun jälkeen osata lähettää oikean koiran kuvia. Hollantilaiset ovat niin ihanan reipasta kansaa etteivät kaihda tulla puhuttelemaan ja suurin osa puhui sujuvasti englantia. Oli ihana tavata Rian kasvatteja, totesinkin ääneen että kaikki näkemäni koirat pitävät taustoissaan joko Rollecaterdeelin kantanartun Warrig v.d. Stam Dolernan tai veljensä Wolfgangin, tyyppi on niin minun silmääni sopiva. Helpottava oli huomata ettei ne hollantilaisetkaan aina onnistu ja paikalla oli myös niitä "kotiin piilotettuja" kippura häntäisiä, matalaraajaisia, pitkä selkäisiä, yliturkkisia... ja niitä joita luulin ensin briardeiksi...

Kotimatkalla poikkesimme turistikaupunkiin Ommeniin, josta saa kuulemma Hollannin parasta jäätelöä. Olihan tuota pakko päästä maistamaan ja kieltämättä hyvää oli, mutta voi vitsi kun oli ähky sen annoksen jäljiltä. Ihana koiraystävällinen maa Hollanti ei kaihda koiria kahviloissa eikä muissakaan liikkeissä, kävimme Ommenia kävellen kierrellessä mm. ihastuttavassa korukaupassa josta Joke osti minulle lahjaksi kolmet kauniit korvakorut joita ihailin (onneksi eivät olleet kalleimmasta päästä..). Päivän syömisten päälle oli pakko käydä illan näyttelyharjoitusten päälle juoksulenkillä Riitun kanssa. Nyt on vähän kevyempi olo.. valkkaria ja juustomaistiaisia siis. :)

Palaamisiin, huomenna Walma on ensimmäistä kertaa näytillä avoimessa luokassa Hyvinkäällä, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Pentutreffit

Aurinkokeijujen pentuteffit

Lauantaina osallistuttiin Aurinkokeijun pentutreffeille koko lauman kanssa: Hertha moikkaamaan sisaruksiaan ja Roope lapsiaan. Röykänmäen valtasi 24 ihmistä ja 14 koiraa. Koiruudet pelasivat hyvin yhteen, ainoastaan Urholta puuttui itsesuojeluvaisto, jos joku pyysi sitä poistumaan paikalta.. pöljä olisi vain pistänyt leikiksi.

Roopen ja Banjon pesueesta paikalle Herthan lisäksi pääsi Hockey Kuopiosta saakka. Leia jotui jäämään kotiin juoksun vuoksi, Klasulla ja Juusolla oli muuta menoa. Ja Keke-pikku nukkuu ikiunta, takajalkojen nivelsiteiden pettämisen vuoksi, ei siteet jalassa liikkuminen ole koiran elämää, eikä jalat olisi ell mukaan kestänyt kuin ensimmäisiin liukkaisiin. Voimia Keken rakkaalle perheelle, kiitos että annoitte pikkumiehelle parhaan mahdollisen elämän!
Boogien pesueesta paikalle pääsi jopa kolme neljästä: Tarmo Vihdistä, Säde Tampereelta ja Dana Luumäeltä. Hyvinkään Sälli jäi kotiin potemaan kennelyskää.

Sisarukset löysivät hyvin toisensa, P-pentueen kolmikko telmi keskenään ja lihrasivat piha-altaissa aivan niin kuin äitinsäkin. Roope ei moiseen osallistu, eikä oikeen ollut moksiskaan muksuistaan, vaikka aika hienoja olivatkin. Se piti vahtia patiolla ja tyytyi näyttämään hyvältä. ;) Herthalla oli selvästi väsy-päivä menossa, eikä se oikein lämmennyt Hockey-veljen leikkeihin, eikä oikein muidenkaan. Ihanasti P-pennut ovat perineet hyviä luonteenpiirteitä molemmilta vanhemmiltaan, Boogien vilkkautta ja Roopen tasapainoisuutta.

Kiitos kaikille tasapuolisesti, meillä oli oikein mukava päivä ja jopa suppiskeitto upposi, vaikken mikään sienien suurkuluttaja olekkaan... hyvää opetustyötä Mari! ;)


Synttärisankari

Hertha jäi samalla reissulla hoitoon Hollannin matkan ajaksi, joten sunnuntaina nautittiin prinsessan synttäreistä pienemmällä porukalla. Siitä huolimatta, että emännän kotiintuloaika taas venyi aamun pikkutunneille aamusta kierrettiin reipas 10km lenkki, jonka jälkeen nautittiin nakki-kakkua Walman 2v. synttäreiden kunniaksi. Loppu sunnuntai nautittiin sohvalla loikoillen elokuvia tsiigaillen.

Schapeyhdistyksen MH-kuvausta järjestellessä ensin päätin etten Walmaa vielä vie... no himotus iski kun paikkoja vapautui ilmottautumisen umpeuduttua ja nyt neidon ilmoittautuminen on maksettu. Eipähän ole kovin suurta massaa koulutusta alla, mielenkiintoista ja samalla jännittävää. :)

perjantai 10. syyskuuta 2010

Oikea lapsi.

Pinocchio Hertha

Hertha the Pinocchio haluaa ihan selvästi olla oikea ihmislapsi. Semmoista se meno ainakin viime aikoina on ollut, kun naapurin lapset jo tulevat ovelle asti kysymään saako Hertha tulla ulos leikkimään. Hertha rrrakastaa lapsia aivan mielettömän paljon ja on niiden leikkejä mukava katsellakin, lapsilauma kirmaa onneasta soikeana pallo suussa juoksevan Kerttulin (Herthalla, rakkaalla lapsella on tziljoona nimeä eri käyttötarkoituksiin) perässä... vaikka välillä täytyy "emännän" muistuttaa pelisäännöistä, ettei pienen koiratytön pää mene ihan sekaisin kun kymmenestä suunnasta huudetaan noutamaan palloa.

Eilen Hertha jopa jäi lasten kanssa leikkimään siksi aikaa kun painelin itse pappakoiran ja prisessan kanssa kuntoa kohottamaan. Hienosti oli kuulemma mennyt, olivat kiertäneet ohjeiden mukaan pienen iltalenkin ja leikkineet tarhassa. Vaikka olihan tuo pikkukoira onnessaan kun sai laumansa taas kasaan. :)


Kehitystä

Toko-innostus on palannut pikku hiljaa stressitekijöiden poistuttua elämästäni (hetkeksi). Etenkin Walman kanssa on pikkiriikkisen treenailtu hyvin sujuvaa paikalla makuuta: jopa niin hyvin sujuvaa, että häiriötekijät = lapset & Hertha+pallo, saavat juoksennelle nenän editse eikä neiti kiinnitä huomiotakaan heidän touhuihinsa. Lisäksi ollaan treenattu luoksetuloa, joka menee oikeen mallikkaasti ja reippaan loppu hypähdyksen kera sivulle asti. Seuraaminen on vähän semmosta koikkaloitsemista lähes tulkoon edessä peruuttaen... katsekontakti, se on kaiken A ja O. ;) Treeniä, treeniä, niin kyllä se tästä suttaantuu. Jos tavoitteita pitää asettaa niin katsellaan sitten ens kesänä mahdollisten pentujen jälkeen. Vielä on kuitenkin kokonaan opettamatta liikkeestä jäävät ja estehyppy.. sen sijaan Walma on kyllä harjoitellut jo noutokapulan pitoa, sille se on ollut huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin Roopelle, jolle se edelleen on pakko pullaa ja etuhampaissa varovasti, moista ällötystä, kantamista.

Roope on tehnyt alokasluokan juttuja mielen virkistämiseksi, uutena treeniohjelmistoon tosissaan on otettu kaukokäskyt. Roopen ongelma istumaan nouseminen on unohdettu, mutta nyt se pirulainen nousee ensin seisomaan ja liikkuu eteenpäin vähintään koiran mitan ennen kuin peba painuu maahan. No takapalkka siihen, mutta sitten se kehtaa olla niinkin pikkutarkka, että "nousee istumaan" ainoastaan jos käsimerkkinä käytetty käden nosto taivasta kohti tapahtuu niin että kämmenselkä osoittaa maata vasten.. ei muuten oikeesti ymmärrä käskyä jos käsimerkki tehdään väärin. Huoh!

Hertha taas ei ole tehnyt mitään.. sen työtä on leikki ja siihen se on tyytynyt. :)


Aikuinen nainen

Walpuri ja sisarukset ylittävät maagisen koirien aikuisuusrajan (siis valioitumisikä) tulevana sunnuntaina 12. syyskuuta, kaksi vuotta plakkarissa ja monen monta onnellista jäljellä. Grattis Sarah, Lotus, Aron, Pelle & Nisse! Harmillisesti ei vielä tänä viikonloppuna voinut kilpailla valio-sertistä Porvoossa, mutta seuraavana viikonloppuna sitten Hyvinkäällä. Pidetään peukkuja, että tärppäisi.


Eipä tänne muuta, tai semmonen pieni-suuri juttu, että vuosikirja on pistetty viime maanantaina postiin ja kohti painotaloa, tervemenoa, ei totisesti ole ikävä! Että over and out tältä erää. :)

perjantai 3. syyskuuta 2010

Siivoojat.

Taas ehti kuu vaihtua ennen kuin ehdin tänne rustata lisää kuulumisia. Vaikka mitä erikoista tässä oikeastaan on edes tapahtunut...? Ollaan lenkkeilty ahkerasti jotta saataisiin nelijalkaiset ystävät timmiin kuntoon ja itsellä painokäyrän nokka osottamaan lattiaa. Muu aika on mennyt lehteä ja vuosikirjaa vuorotellen kasatessa, niin ja oon mä oikeissa töissäkin siinä välissä käynyt. ;) Lehti lähti painoon viikko sitten, joten eiköhän se tämän kuun puolessa välissä tipahda jäsenistön postiluukkuihin. Facebookissa lehden julkaisin pdf:nä ja sähköinen versio saikin yllättävän positiivisen vastaanoton, vaikka en siis tarkoittanutkaan että tästä mitään tapaa tulisi.. kunhan muissa asioissa siirsin sen nettiin luettavaksi. Mutta kai tätäkin ideaa voisi kehittää jatkossa, saisi ainakin ne himoitut värit.. :) Vuosikatsaus -09 alkaa olla aika hyvissä kantimissa ja on enää vailla näyttelyarvosteluiden taittoa.. siinäkin hommassa mennään jo kirjaimessa H.

Hertha on kehittänyt itselleen hauskan leikin. Töistä tullessani päästän ne yleensä valtoimenaan juoksemaan pihalle ja jätän oven auki (lue: tuuletan märän koiran hajua pois). Sillä välin kun saan itselleni lenkkivarusteet päälle Hertha on kantanut koko lelukorin sisällön pihalle, ja minua yhtään tuntevat tietävät että meidän mussukoilla leluja riittää... Reippaasti olen niitä jaksanut keräillä, mutta eilen oli sitten itsellä "huono päivä" niin saivat itse opetella siivoamaan lelunsa takaisin sisälle. Ei ehkä ihan oikeaoppista naksutella kaikille kolmelle yhtä aikaa, mutta hyvin tuntui menevän jakeluun mistä niitä palkkioita saa. Roope-pappa oli ihan innoissaan tästä uudesta tavasta ansaita nameja.. täytyy vaan jalostaa hieman tätä toimintaa siihen, että lelut vietäisiin sinne koriin asti, eikä niin että ne nopeasti vaan sylkäistään mamman jalkoihin ja ruvetaan odottamaan palkkiota. Nyt viskoin ne vaan äkkiä ovesta sisään ja ovi kiinni ettei Hertha hae niitä uudestaan ulos. Täytyy kyllä myöntää, että mieli koheni huomattavasti tästä siivous-leikistä ja lähdettiin lenkille hyvillä mielin puhelin korvalla (as usual..).

Mitään varsinaisia treenejä ei olla tehty, mitä nyt lehdestä eroon päästyä pari kertaa olen Roopea seuruuttanut ja ottanut luoksetulot ennen lenkille lähtöä. Innoissaan papparainen seuraa niin että etujalat nousee, kuin parhaalla Wienin-ratsastuskoulun ratsulla. Eilen kokeiltiin jopa miltä avoimenluokan kaukkarit näyttää...................... tässä kohtaa Roopen on täytynyt tehdä omia salaisia treenejään: otin heti alkuun maasta istumaan nousun noin kolmen metrin etäisyydellä (hyvä kun on onnistunut ennen niin että olen 50cm päässä) ja SE ONNISTUI!!!! :D Ei edes peppu liikkunut paikoiltaan! Ja kun ahne on niin pitihän sitä sitten kokeilla koko liikesarjakin läpi (istu-maahan-istu-maahan); ONNISTU!! Wau! Roopen kanssa pitäs selkeesti lähteä kisoihin pitkän treenitauon päätteeksi.. ei ehkä nyt enää syksyllä mutta jos sitten ens keväänä katselis jos mahdollisilta pennuilta ehtisi avoimeen osallistua. Roope on kyllä niin mainio pappakoira, parempaa treenikaveria ei kyllä ole, se on niin hauskan kekseliäs tapaus! Ei Walma ja Herthakaan varmasti huonoja olisi, mutta kun osaisi alkaa treenaamaan koiraa jolla ei ole käsitystä siitä mitä siltä halutaan.. nyt tytöt on saanu häröillä vieressä omiaan kun ollaan Roopen kanssa tehty pikku juttuja. Jos niiden kanssakin sitten vasta kun ne on vanhoja ja viisaita? ;)

Viikon päästä lauantaina osallistutaan Aurinkokeijun-pentutreffeille ja siitä viikon päästä perjantaina Tampereen kautta Saksan Bremeniin ja sieltä Hollantiin Paula-mummia ja muita ystäviä tapaamaan! Ihana, varmasti tapahtumarikas matka tulossa.. ainakin rouvat ovat siellä suunnitelleet mitä kaikkea sitä pitäisi ehtiäkään. Viikonloput on pyhitetty koirille kun ensimmäisenä viikonloppuna osallistutaan Schapendoesien viikonlopun viettoon, jossa jalostustarkastuksia, leikkimielisiä kilpailuja ja mukavaa yhdessä oleskelua. Ja seuraavana viikonloppuna ajetaan aivan alas Maastrichtiin näyttelyyn, jonne Seita ja Quibus on ilmoitettu.


Pornaisten porukkakin on vielä hengissä vaikkei niistä mitään ole tullut kirjoitettua. Tico ja Ulla-sisko olivat "napit vastakkain" Tervakoskella viikko takaperin, Ulla-neiti on sen verran uhkea, että pikku-Ticsin oli tyytyminen VSP:hen. Mutta toinen Suomen cacib tuli ja muutaman kuukauden päästä lähdetään Viroon kokeilemaan onneamme.
Olli on kesän aikana vanhentunut ja jos nyt harmaasta koirasta voi sanoa, niin harmaantunut lisää. Jäykkyysongelmat ovat palanneet, mutta eihän tuo lapsenmielinen sitä tajua vaan mennä loikkii reippaasti, niin että jo yksi vahinko on sattunut ja lepokuurille joutui tultuaan alas metrin korkeudesta. BOTti kuuria vaan niin jos se siitä taas.


Semmosia meille tällä kertaa, ihanat syksyiset ilmat ovat saapuneet! <3

maanantai 23. elokuuta 2010

Pentupäiväkirja PART 1.

Väinölässä..
Tästä se sitten lähtee. Eilen käytiin tsekkaamassa Walman esikoispentueen tuleva isukki Väinö, virallisesti papereissa lukee Buffing Henkie Smit. Väinö on meidän Roopen velipuoli ja Ollin veljenpoika.. sukua siis ollaan ja sen huomasi, Väbä oli paitsi ulkoisesti myös luonteeltaan aivan samanlainen kuin Olli. Juuri sellainen itsevarma, tasapainoinen ja rauhallinen uros, joka tietää oman paikkansa, eikä turhista hötky. :)
Väinön takaa löytyy paitsi ihastuttava matami-mimmi Amelie-Sofie, niin sieltä löytyy myös muumimamma Siiri ja komea Karl-Elvis. Rakenteeltaan se täydentää Walpurin kapeita linjoja täydellisesti, vahvalla rungolla ja leveällä täyteläisellä rintakehällään toivon sen tuovan hieman "volyymia" kroppaan.

Terveystarkastuksille ollaan varattu aika torstaille 30.9., jolloin silmätarkastuksille pääsevät Walma, Urho ja Väinö, lisäksi kaikista otetaan maksa- ja munuaisarvot ja Väinö pääsee lonkka- ja kyynärkuviin. Lisäksi Urhosta lähetetään verta Saksaan PRA-geenitestiä varten.

Kiitos Marille, Väinölle, Veetille ja Maxille mukavasta vierailusta! :)


Erikoisnäytelmä..
Ja niin kuin on usein todettu: niinä viikon ainoina vapaa-aamuina on aina joku kissanristiäinen sovittuna ja niinpä viikko sitten sunnuntaina karautettiin Puntolla Heinolaan rodun erikoisnäyttelyyn. Aamusta tutustuttiin Roopen ja Boogien 6kk vanhoihin lapsukaisiin joista oli hyvä prosentti paikalla, kolme neljästä. Tarmo ja Dana kävivät pikkupentujen kehässä ja saivat mukavat arvostelut Kristiina Niemelältä. Sälli ajeli Hyvinkäältä sitten turistiksi vain moikkaamaan sisaruksiaan.. niin ja isukkiaan, joka ei tosin edelleenkään ollut vakuuttunut siitä että ne on hänen tekosiaan. Hauskan näköisiä lapsukaisia, kevyitä kuin vanhempansakin, hauskat ruskeat sävyt löytyi pojilta kintuista ja Dana oli pysynyt sievän mustavalkoisena. Toivottavasti tavataan taas kaikki Aurinkokeijun -pentutreffeillä muutaman viikon päästä.

Urho pääsi siis kehään sitten Karjaan, Mäntsälässä kun tuo ontui etujalkaansa... tosin näyttelyn eläinlääkärin mukaan "Joo, ontuu selvästi takajalkaansa.". Noh, se siitä kisasta.
Tällä kertaa hollantilainen erikoistuomarimme ei ollut niin ihastunut Urhon luuston vahvuuteen vaan piti sitä hyvinkin suurena virheenä, lisäksi Urholla on kokoonsa nähden hieman kapea kallo. That's true. Allekirjoitan kaiken, mutta oli kyllä varmaan mun "urani" ensimmäinen sininen nauha jonka arvosteluun olin tyytyväinen.. sen lisäksi riemuitsin vielä tietty siitä, että Urtsi esiintyi niiin loistavasti (no jos nyt muutama perkele pääsi ennen kehään menoa..).

Nartuissa "jouduin" ensin kilpailemaan junnuissa Selman kanssa, jonka esitin jo Mäntsälässä vara-sertin ja ROP-juniorin verran, eikä nytkään yhtään pahemmin kun nostettiin toukokuusta tulosta punaisesta nauhasta pinkkiin. :)
Walpuri kisasi kovassa seurassa 9 muun nuortenluokan nartun kanssa. Erinomainen ja luokassaan kolmas ja hyvä arvostelu, liika kepeys/kapeus hieman häiritsee, kun on sillä keveydelläkin ne rajansa..

Näyttelyn päätteeksi oli vielä perinteinen jalostustarkastus, jossa koira arvioidaan milli milliltä läpi ja kaavakkeeseen merkataan kohdittain laatuarvosanat: extraordinary (b), good (g), sufficient (v) ja jotain, ei mun tarvii muistaa huonompia, mullahan on niin hyvät koirat... ;)
Asiaan: Walma osallistui jalostustarkastukseen joka oli päivän ehdoton kohokohta. Rodunomaisesta yleisilmeestään Walma sai extraordinaryn ja sitä ei ihan hepposesti anneta, yleensä rivi on tylsää g:tä ja v:tä. Pikkasen olen leijunut sen jälkeen ja nyt odotellaan kopiota koko tarkastuspaperista, jotta pääse tarkistamaan mitä muuta siellä oli, mitä kuulin/muistan muutama muukin kohta oli b:tä ja olihan siellä v:tä seassa myös. Jalostustarkastustulokset kertovat kyllä niin paljon enemmän, kuin mitkään arvostelut.. ja niitä tässä viime aikoina on tullut kirjoitettua puhtaaksi melkoinen nippu. Ei sillä, kyllä niistäkin oppii ja niiden avulla on tullut raakattua pois koiria omista jalostusvalinnoistaan.

Semmottista erkkarista. Paula-mummua itketettiin urakalla, kun Buffing-kasvatit olivat sekä pentujen, että aikuisten ROP & VSP + molempien sukupuolten sertit vielä! Onnea P-mummu ja tietty kaikki voittajakoirat kaksijalkaisineen! Meillä oli mukana, pitkä, aurinkoinen erkkaripäivä!


Mitä muuta..
No ei oikeastaan muuta, tässä tää arki pyörii. Heinäkuun alusta on ollut melkoinen määrä oikeita töitä ja siihen päälle vuosikirja, lehti ja kotisivujen päivitykset.. maanista koneella istumista siis. Tosi tervettä. Nyt ollaan päästy ihan hyvään vaiheeseen lehden ja vuosikirjan teossa, että ollaan alettu taas, ilmojen mukavasti viilennyttyä, lenkkeilemään pidemmän kaavan mukaan. Treenaamiseen ei ole aika riittänyt, voi olla että menee taas ensi kevääseen ennen kun inspiraatio iskee uudestaan.. vaikka silloin toivottavasti aika menee pentuja hoidellessa.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Polttavan kuumaa.

Ei saisi valittaa, mutta ei tämä kuumuus enää mitään herkkua ole.. ei ainakaan kun on polttanut nahkansa ja käytellyt ilmastointia sisällä niin kylmällä, että kurkku on karheana. Koiruudet makaavat reporankana sisällä vaan, ulos ei ole paljoa asiaa. Treenailut on jäänyt vähälle, taitaa olla useampi viikko edellisestä kerrasta jo. Ja jätettiin me yhdet tokotkin väliin, ei vain yksinkertaisesti jaksa tällä säällä.. ehkä sitten syksyllä suoraan avoimiin Roopen kanssa.

Viime aikoina vaikka noin koirien itsensä kanssa ollaan eletty hiljaiseloa niin kaikkialla muualla tapahtuu. Yhdistykselle järjestettiin epäviralliset tokokilpailut Vantaan Ojangossa, jossa kerättiin varoja schapendoesien monimuotoisuustutkimukseen. Ihan mukava summa saatiin kassaan ja jo ruvettiin puhumaan josko syksymmällä uusiksi, kun niin hyvin selvittiin tällä pienellä ydinporukallamme.


Kaikissa meissä on jotain vikaa
Sunnuntaina taas huristeltiin Karjaalle koiranäyttelyyn. Polttavan kuuma sää aukealla nurmikentällä, vaikka noin muuten hyvä näyttelypaikka Sisu Areena onkin. Virolainen Maret Kärdi oli todella tiukalla päällä ja Urho aloitti rotumme sekä oman uransa laatuarvosanalla hyvä.. kovin montaa kaunista sanaa ei tuomaritäti Urtsista sanonut, mutta ei me sentään turhaan ajeltu sinne asti: Walpuri oli toinen ainoista laatuarvosanan erinomainen saaneista koirista ja koska toinen ERIn saanut olit veteraani, serti oli jo varmistettu. Siihen päälle vielä punavalkoinen ROP-ruusuke ja ryhmien odotus alkakoon. Onneksi oltiin vasta iltapäivästä kehässä niin ei kovin kauaa tarvinnut odotella, muuten oltaisiin varmaan lähdetty kotimatkalle viilentymään.

Ryhmäkilpailuista tuttu "kiitos ja näkemiin", ei oltu Rainer Vuorisen makuun.. mutta ei se mitään, Walma on kyllä semmonen showdog, että sen kanssa on ilo käydä edes näytillä!

Walman arvostelu: 22 kk. Erinomaista tyyppiä, mutta vielä runko on leveyttä kaipaava. Ryhdikäs ja pirteästi esiintyvä narttu. Erinomainen pää ja ilme. Korrekti hampaisto. Riittävän tummat silmät. Oikeasentoiset hiukan kookkaat korvat. Hyvin kannettu kaula, hyvä ylälinja ja oikea-asentoinen häntä. Juuri riittävät kulmaukset, hieman korkea kinner ja vielä litteäkylkinen rintakehä. Erinomaiset sivuliikkeet, kapeahkot edestä ja takaa katsottuna. Oikeanlaatuinen karvapeite. NUO ERI 1, PN 1, SERT, ROP

Urhon arvostelu: Hiukan raskaantekoinen ja hieman pitkänomaiselta vaikuttava nuori uros, jolla etuasentoiset eturaajat eivät tue riittävästi runkoa ja rintakehä "roikkuu" lapojen välissä. Hyvin rakennettu takaosa. Hiukan tukevatekoinen pää, ilmettävä häiritsevät alas kiinnittyneet suuret korvat. Korrekti hampaisto. Oikeanlaatuinen karvapeite. Pirteä luonne. Puuttuva tasapainoisuus etu- ja takaliikkeiden välillä. JUN H

Semmoiset tuomiot siis. Pakko kommentoida, että Walman korvat on kyllä pienimmästä päästä mitä olen nähnyt, mutta tuomarilla taisi muutenkin olla sellainen päivä, että joko jotain on liikaa tai liian vähän. Urho taas ei mistään suunnasta ollut hyvä ja kyllä mä sen allekirjoitan, että sen kehitys vaatii tooodella paljon aikaa. Löysä ja epätasapainoinen liikunta on fakta, mutta siihen ei auta kuin se kuuluisa aika. Ja pitkähkö selkä sillä on, ihan niin kuin pienestä asti on tiedetty mitä otettiin. Positiivinen yllätys oli, että kauan sahannut hampaisto oli vihdoin kunnossa, vajaa 10kk iässä. Annetaan pojalle aikaa. :)

Niin ja se miksi otsikoin Karjaan näyttelyn näin, johtui siitä kun kiitin kauniisti tuomaria ROPista, hän tokaisi hieman tylyyn sävyyn, että "kaikissa niissä jotain vikaa oli..". Anteeksi kauheasti, mutta itse siitä ROPin kuitenkin teit.. hemmetti kun siitäkään olisi ilmeisesti saanut iloita.


Hoitolapsi
Urho-poika lähti Karjaan kuumuudesta meille viikon reissulle ja päivät sen kanssa on mennyt ihan mukavasti. Niillä pienillä lenkeillä mitä tässä helteessä on viitsinyt tehdä pojat nostavat kilpaa koipeaan.. tytöt pitävät kuria ja järjestystä, Roope taas menee mieluummin alta pois omaan rauhaansa kun Urtsi saa hepulin.
Yksinolot on sujunut hienosti, ainakin kun töihin lähden ja töistä tulen on ihan hiljaista. Jotain pientä ovat Herthan kanssa keksineet päivisin, mutta ei mitään sen kummempaa onneksi.

Lauantaina olisi Mäntsälän näyttely jonne Urtsi on ilmotettu, saa vaan nähdä päästäänkö kehään asti kun se linkkaa etujalkaansa... kasvukipuja (toivottavasti) kun ei ell mitään vikaa löytänyt ja itsekin tuota on väännelty ja mistään kohti sitä arista. Nyt otetaan ilta rauhassa ja koitetaan saada liike kuntoon. :)

torstai 24. kesäkuuta 2010

Onnea itse kullekin!

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjotuksesta, vaikka olisi ollutkin kirjotettavaa useampaankin juttuun. Ja tämäkin piti jo eilen julkaista, mutta sitten prakasi nettilinjat...


Onnea Olli 9v.
Ihan ensimmäiseksi paljon onnea Olli 9v ja C-pentueen sisarukset; Piu, Diva, Cindy ja Oliwer. Velipoika-Chili ei nähnyt yhdeksättä syntymäpäiväänsä, vaan kurkussa olleen kasvaimen nujertamana sen oli aika lähteä jo alkuvuodesta 2010 Siiri-äidin kanssa koirien taivaaseen missä kasvaa kuulemma nakkeja puissa. Olli voi ikäisekseen ihan passelisti, vähän on vanhuuden kankeutta, mutta Back On Track -takki hoitaa pahimmat, eikä mitään ontumisia ole esiintynyt pitkään aikaan.

Hassua ajatella, että ensi vuonna tulee kymmenen vuotta rodun parissa vaikkei itsellä ole ikääkään juuri mitään. Roopesta se aktiivisin kausi alkoi, mutta kyllä Ollin kanssa osallistuttiin heti alusta asti rodussa järjestettyihin koulutuksiin ja tapahtumiin, mm. Viikissä ja Humppilassa. Ja 10-vuotis"juhlan" kunniaksi on sitten suunnitteilla ensimmäinen oma pentue, eiköhän tässä olla tarpeeksi kauan seurattu sivusta ja hoidettu muiden kasvatteja, että on aika ottaa vastuulle oma kasvatustyö. Mutta nämä ensi vuonna sitten.


Tallinnassa (mieluummin kuin valmistujaisissa..)
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna käytiin Tallinna Eestin Voittaja -näyttelyssä.. vaikka serkku ja oma veli viettivät valmistujaisjuhliaan samaan aikaan (koirasuvun tärkeysjärjestys). Walma on aivan huippu matkaseuralainen, se ei ollut moksiskaan sataman vilkkaasta menosta ja kulki hienosti liukuportaissa, hississä, laivan rapuissa, matkusti laivalla kenneltiloissa jne. Stressata se toki osaa, niin kuin kenneltiloissa se oli kuulemma louskuttanut yksinäisyyttään jonkun verran, mutta heti kun kaikki on taas hyvin ja mamma on paikalla kaikki on ok ja stressi on poissa. Ihana reissukoira, jonka kanssa mielellään matkustaa pidemmällekin.

Lauantain näytelmässä Walma oli turistina ja matkaseuran terrierit kehässä. Tico VSP ja Eestin serti + EEV-10. Cacibia tuomari Tiina Taulos ei antanut, koska Tico esiintyi taas tapansa mukaan haluttomasti ja nokka kohti nurmenpintaa. Naksu-junnu esiintyi EH:n verran ja voitti luokkansa.
Sunnuntaina oli koko kolmikko kehässä, Walma voittaja-näyttelyssä ja terrierit erkkarissaan. Tico oli ROP aivan huiman hyvän arvostelun kera (lue kotisivuilta uutiset-osiosta). Naksu oli ROP & ROP-juniori! Onnea! Walma oli irlantilaiselle tuomarillemme liian pieni säkäkorkeudeltaan, tulos siis EH1 nuortenluokasta. Schape-ROP oli Ollin siskontyttö Dima, onnea! Seuraavaa ulkomaan matkaa ollaan jo suunnittelemassa ja tällä kertaa se kohdistuu rodun kotimaahan Hollantiin.. ;)


Nyt se tulos tuli
Roopen kanssa on nyt osallistuttu muutamiin tokokisoihin ja se tavoitteena ollut ykköstulos saatiin Hyvinkäällä 1. kesäkuuta. Jännitys oli aivan valtava, mutta sen verran hyvin selvittiin että pisteet riitti ykköstulokseen. Paikallamakuussa Roopea häiritsi selän takana liehunut kehänauha ja se nousi ylös juuri kun aika oli täyttynyt, ei onneksi lähtenyt viipottamaan mihinkään. Seuraamiset meni taas siihen haahuiluun, enkä muistanut vapauttaa ja kiittää koiraa liikkeen lopussa... Liikkeestä jäävät oli hyvät, samaten luoksetulo. Hyppyesteelle mentiin kaulapannasta kiinni pitäen ettei mies pääse loikkimaan miten sattuu.

Seuraava koe oli Valkeakoskella 12.6. (joo, vannoin etten tokon takia lähde ajamaan pääkaupunkiseutua kauemmas..). Paikalla makuussa Roopen kanssa kolme muuta koirakkoa (tämä oli niiiiiiin paras suoritus kuin ikinä vaan voi olla): härdelli alkoi noin minuutin jälkeen kun partacollie nousi ylös haastamaan leikkiin naapurin kelpietä, joka taas lähti rähisten partiksen päälle, josta pelästyneenä spinonetyttö lähti turvaan ohjaajansa jalkoihin ja Roope vaan pysyi paikallaan! Sydän valahti jalkoihin ja hiki rupesi valumaan otsalta, että kello liikkuisi ja päästäisi siitä odotuksesta.. Paikoillaan pysyi ja kymppi tuli! Alku oli niin lupaava, että kehään mentiin suorittamaan liikkeitä melko levollisin mielin, vaan jotain sattui ja vain kolmesta pisteestä jäi uupumaan ykköstulos. Seuraamiset meni paremmin, vähän nurmikenttä veti nenää mukanaan, liikkeestä jäävät ok (jopa maahanmeno vaikka oli märkää), luoksetulo laajassa kaaressa sivulle ja sitten se viimeinen minkä ei pitänyt tuottaa ongelmia vaan kuinkas kävikään: herra vaan katselee kehästä ulos jokaisella hyppy-käskyllä.. nolla ja ai, että on sen jälkeen hieman v*tuttanut!

Treeneissä ollaan otettu ymmärrettävistä syistä tehokuuria hypylle lähestymisiä, sitten on alettu Roopen kanssa tekemään luoksetulon pysäytyksiä ja kaukkareita. Walma taas on pitkästä aikaa otettu mukaan ja ollaan tehty suurimmaksi osaksi seuraamista, viimeksi otettiin myös luoksetuloja ja paikallamakuuta. Se on treeni "tauollaan" oppinut itsekseen selkeästi asioita.. ;)


Kesän näyttelytavoite täyttyi heti alkuunsa
Keväällä näyttelykauden alettua tavoitteena oli kesän aikana saada Walmalle kaksi sertiä ja kaksi cacibia. Ensimmäiset tuli toukokuussa Helsingin jäähallilla Aptus Show'ssa erikoistuomarilla ja seuraavat viime viikonloppuna kansainvälisessä Kotkan Ruusu -näyttelyssä. Kotkassa ei tosin kilpailua ollut, liekö kukaan muu uskaltanut Lena Dankerille ilmoittaa koiriaan..? Minä olisin mielelläni hänelle koirani esitellyt, mutta näyttelytoimikunta päätti toisin ja tuomarina oli Annukka Paloheimo (jolta vuosi sitten Walmalle EH). Pieni oli jännitys näyttelyn lähetessä, että onko tuo ruippana kehittynyt tarpeeksi. Kierros kehän ympäri ja Paloheimo jo kommentoi, että "Sehän on ihan passelin näköinen, vaikka onkin ainut". Arvostelu oli erinomainen ja niin oli tuloskin, serti, cacib ja rotunsa paras!! Jippiii! Tico jäi pallin verran halutusta, toiseksi paras uros ja "turhat" vara-serti ja vara-cacib. Ticsin valioksi yritys jatkuu Mäntsälässä ja Walma ja Urho menee seuraavaksi Karjaalle, sitten onkin seuraava vasta elokuussa, erikoisnäyttely Heinolassa.


Muuta mukavaa
Vuosikirjan kasaus on taas käynnissä ja agilitytuloksia puhtaaksi kirjoittaessani huomasin ilokseni, että Roopen ja Riinan tyttö Trasseli Polkkatukka alias Nona on aloittanut agilityn kisaamisen viime vuonna. Hienoja sijoituksia ja midi-kakkosiin nousu tänä keväänä ja vielä agilitysertin kera! Hurjan paljon onnea Nona ja Camilla, tsemppiä tulevaan!

Että semmoisia meille kuuluu, tänään tehtiin Marin kanssa koirien vaihto ja Hertha lähti Banjo-äitinsä kanssa mökkeilemään Juhannukseksi ja Boogie tuli viihdyttämään (vai kiusaamaan?) Roope-sulhoaan. Mukavaa keskikesän juhlaa siis kaikille!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kesä on täällä!

Ja kaikki kesän kiireet, kalenterissa ei montaa vapaapäivää ole etenkään viikonloppuisin.. vaikka tosin nytkin aloitettiin viikon loma, mutta siihenkin mahtuu tämän illan tokokisat, viikonloppu Tallinnassa ja tiibetinterrierivanhukset Blackie ja Bertta. Ja kaiken järjestelyn kruunaa vielä Walman juoksu.. onneksi on useampikin paikka jo tarjoutunut ottamaan Roopen hoitoon, vaikka hyvinhän tuo Roope on tähän asti jo viikon ollut kotona ja seurannut juoksun etenemistä.


Aptus Show
Parisen viikkoa sitten osallistuttiin pitkästä aikaa Helsingin jäähallilla pidettävään kv-näyttelyyn.. paikanpäällä ihmettelin miksei olla siellä moneen vuoteen oltu, ehdottomasti yksi mukavimmista näyttelypaikoista ja hyvin järjestetty. Mitä nyt aavistuksen oli harjoitushallissa trooppinen ilmasto. Edellisenä iltana tuli opiskeltua Helsingin karttaa ahkeraan, ei ole meinaan tullut ajettua Viikkiä pidemmälle Helsingissä.. 2,5 tuntia ennen kehän alkua lähdettiin jo matkaan, ettei vain myöhästytä jos lähden sompailemaan ihan väärille reiteille. No näin jälkikäteen pakko myöntää ettei se reitti Pasilan kautta nyt niin vaikea ollutkaan, etenkin kun bongasi jo motarilta häkillä varustetun koira-auton. ;)

Kaikki paikalle ilmoitetut 19 schapea oli paikalla ja hollantilainen erikoistuomarimme, Roel van Veen-Keur, oli hyvällä tuulella ja laatuarvosanat olivat melko vaaleanpunaista. Walman punainen linja katkesi sitten viime syyskuun, ja tuli siinä kaupan päälle sitten kerralla kaikki muukin: paras narttu, serti, cacib ja rotunsa paras! Pitkä päivä siitä tuli kun vielä jäätiin ryhmiin näytille, eihän sieltä siis mitään muuta saatu kun lämmintä kättä. Kokemusta tosin ja Walma oikein tuntui "heräävän" musiikista ja ihmisten taputuksista, se oli itselle tosi upea fiilis katsoa kun neiti selvästi nautti! Nyt kun kasvatetaan vielä tukkaan sama pituus kun Yaya-mammalla niin katsotaan sitten miten ryhmissä käy. ;)


Kaikkien rotujen kansallinen kotinäyttely
Siis niin lähellä kuin näyttely meille vain voi olla, Järvenpäässä. Kehäkin oli vasta reippaasti iltapäivän puolella, Ritva Raita arvosteli hartaudella jokaisen koiran, niin että meidän viimeisten aika oli vasta puolen neljän tienoilla. Hertha esiintyi mukavasti kokemukseensa nähden, hieman koikkailoi, mutta sai erinomaisen nauhan ja loppujen lopuksi päätyi kolmanneksi kauneimmaksi nartuksi kera vara-sertin, siitä huolimatta että tuomarin mielestä vuoden vanha Hertha oli vielä kooovin pentumainen.

Walma palasi takaisin totuttuun ja sai punaisen sen niiin tutun punaisen nauhan ja oli nuorten luokassa toinen. Oli kuulemma laiha (ja p*skan marjat, se on normaalia paksumpi juoksuistaan), korkeajalkainen (pitää paikkansa ja lyhyt tukka vielä korostaa).. ja ehkä se oli tuomarin linjaan vielä vähän väärää väriäkin.

Kumpikaan näyttely, Aptus eikä Järvenpää, huolinut pentuja näyttelyynsä, joten Urho pääsee kehään seuraavan kerran vasta heinäkuussa junnuluokkaan Maret Kärdillä Karjaalla.

Seuraavaksi sitten ensi viikonloppuna Tallinnaan Eestin Voittaja 2010 -näyttelyyn. Lauantaina kehässä 2 norfolkinterrieriä, Tico ja toinen osallistuja on narttu. Sunnuntaina Walma + 9 muuta schapea (mennään siis ottamaan ..toivottavasti.. aurinkoa) ja Tico terrierien erkkarissa ainut folkki.


Schapetreeniä ja -treffiä
Tänään mennään sitten mittaamaan kevään ahkeraa treenaamista, nyt tarttis taas olla kirjailtu liiviin "kyllä se kotona osaa"... No mennään katsomaan mitä me siellä paikanpäällä osataan ja onko Walman kosiskelu vieny kaikki voimat ja keskittymisen.

Vaikka ihan hyvää treeniä ollaan saatu, kun on ollut eri liikkureita ja eri paikkoja ja rotuja mukana. Mutta ainahan se vaan tuntuu siltä että enemmänkin olisi voinut tehdä.

Ollaan me treenien ohessa rentouduttukin ja osallistuttu Mäntsälän hiekkakuopalla schapetreffeille jossa oli kaiken kaikkiaan 16 schapea paikalla, uroksia ja narttuja, eikä mitään ongelmaa. Huippu rotu kun ei mitään kärhämöintiä poikienkaan kesken vaikka kaksi narttua porukasta alotti treffien jälkeisellä viikolla juoksut. Kiitos kaikille mukana olleille, meillä oli väsynyttä porukkaa kun kotiin päästiin. :)




maanantai 10. toukokuuta 2010

Viikkokatsaus (tai parin)

Erittäin Hyvä Walma
Viime lauantaina startattiin Walman näyttelykesä SPKL:n päänäyttelystä Tuomarinkartanosta, samainen näytelmä oli myös saksalaispojan, Urhon, ensimmäinen ja viimeinen pentunäyttely. Rodun arvosteli Piia Enlund, joka ei ainakaan Urhon päälle ymmärtänyt.. antaa kuulemma matalan vaikutelman, vaikka säkää on 49-50cm?! Sillä on vain pitkä selkä. Luokkavoittoon ilman kunniapalkintoa sai olla tyytyminen, arvostelu oli kuitenkin muilta osin hyvä ja paikkansa pitävä. Ja purentakin on pojalla korjaantunut ihan mukavasti, ettei siitä ainakaan tullut sanomista. :)

Walpuri esiintyi tapansa mukaan ilopillerin lailla ja olisi seisomisen sijaan tarjoillut toko juttuja. Arvostelu oli niin hyvä, että olisi se täti ERIn voinut antaa, mutta oli tiukkis tuulella ja punainen nauha oli kauden avaus. No seuraavalla kerralla ollaan ammattilaisen kehässä Aptus Show'ssa, Veen-Keur ainakin ymmärtää koiran kehitysvaiheiden päälle, kun pisti Roopenkin voittamaan Hollannin erkkarissa, kun ikää oli mittarissa vain 22kk ja urokseksi silloin melko rimppakinttu muhkean tukan alla.

Agilityn alkeita
Kyllä sitä aikaa jostain aina uuteen harrastukseen ottaa, nyt ollaan hurahdettu agilityyn Walman kanssa ja saatiinpa oma "pien"vuoro Impivaaran Halleilta lauantaiksi. Siis minä ja Mari treenaillaan keskenään koirinemme, ei tarvitse odotella vuoroaan.. mutta toisaalta ei ole kyllä ketään muitakaan kantamassa esteitä.. No anyway, hyvin ollaan saatu homma liikenteeseen. Yksittäisiä esteitä ollaan tässä opeteltu ja Walma menee tällä hetkellä hypyn, renkaan, putken, A-esteen, puomin, pussin ja olikohan vielä jotain..? Hyppytekniikkaan ollaan keskitytty alkuun tai tullaan sitä jatkossakin harjoittelemaan, mutta se on ollut nyt joka kerta mukana ohjelmassa. Keinun kanssa vielä pähkäillään miten tehdään, kun molemmat Marin kanssa tiedetään että tulee täysi toppi sille esteelle jos pääsee kerrankin pamahtamaan kunnolla, pitäisi saada madallettua sitä keinautusta vähän. Onneksi on koko kesä aikaa treenailla ja oman vuoron lisäksi pystytään käymään vapaasti treenailemassa aina kun kenttä ei ole vaan varattu muuhun käyttöön, siis todennäköisesti hyvin usein.

Roopesta on kuoriutunut myös agilitykoiraa, hypyt, putken, pussin, A:n, puomin, renkaan se tekee jo ihan kivasti. Herra on vaan huomattavasti rauhallisempi tahdiltaan kun neiti Walma. Samaten Hertha on päässyt hyppimään muutaman kerran ja on isänsä lailla rauhallinen menijä.

Tokoa koko elämä, niinhän se kirja sanoo..
Ja sitä se kyllä on ollut viime aikoina. Roopen treenaus on ollut ihan huipussaan ja huippu on tuota ollut treenailla, sillä on moottori kyllä kehittynyt ihan huimasti. Tänään tehtiin kisamaiset treenit: paikalla makuu 2min, jonka jälkeen Roope odottelemaan "vuoroaan" ja tein Walman kanssa välissä. Roope vuorollaan taas L-mallinen seuraamiskaavio pysähdyksineen ja juoksuineen, oli niin innoissaan että meinasi edistää ja ensimmäisen pysähdyksen kohdalla jatkoikin matkaansa ennen kuin peruutti vikkelään sivulle. Liikkeestä jäävät eivät ole tällä hetkellä mikään ongelma, saas nähdä sitten miten kisoissa menee. Ja luoksetulo on Roopen lempiliike. Nyt kun saataisiin vaan estehyppy kotia, vaaleanpunainen sellainen, niin päästäisiin treenailemaan sitä hypyn lähestymistä. Liikkeessä itsessään ei siis mitään ongelmaa, mutta kun kävellään estettä kohti Roope varastaa lähes poikkeuksetta aina...
Avoimenluokan liikkeitä ollaan reenailtu satunnaisesti, vahvistettu noudon hauskuutta ja kaukkareita on tehty kuppipalkalla, nyt vaan kun saisi välimatkan kuntoon, tällä hetkellä toimaa muutamalla metrillä korkeintaan. Luoksetulon pysäytystäkin kokeiltiin ja kyllä tuo käskyä kuuntelee ja hidastaa, mutta pysähtyminen kestää niin kauan että ehtii tulla melkein luokse asti.

Walma harjottelee seuraamista ja istumiset sekä maahanmenot ollaan jo suht hyvin saatu ärsykekontrolliin. Sivulletulot on aika kivat, reippaat, suorat, mutta tökkii käteen.. siis käsi sivulla on sille vihje ei niinkään se sanallinen käsky = jos käden pistää selän taakse ja sanoo "sivulle" tarjoaa neiti kaiken muun repertuaaristaan paitsi sen oikean liikkeen. No ei tämä maata kaada, olkoon näin nyt. Kunhan päästään etenemään harjoituksissa niin otetaan tuo työn alle jossain vaiheessa.

Ruokakuppi treeninä meillä on tällä hetkellä kauaskantoisesti kaikilla paikalla istuminen, minuutti on nyt pisin aika millä olen kokeillut. Walmalla on ehdottomasti tiukimmin peppu lattiassa, Roope piippaa ja kuolaa ruokaansa ja Herthalle on annettu perjaatteessa kotikoiran vapaus vaikka seistä päällään, kunhan odottaa lupaa päästä kupille.

Muuta mukavaa
Päivän treenien jälkeen huristettiin lauman kanssa Jäniksenlinnaan hiekkamontuille juoksemaan. Koirat nautti vapaudesta ja mäkien valloituksesta.. ja Boogie kuralammikoista. Kuvia näyttelystä ja montulta: http://pilviparta.kuvat.fi/

Seuraavat viikonloput täyttääkin koiratoimet, kun on Schapendoespäivä Lahdessa, Aptus Helsingissä, Järvenpään näyttely, Roopen toko Hyvinkäällä, Tallinnan reissu Ticon ja Walman kanssa, Roopen toko Valkeakoskella, Kotkan Ruusu... Juhannus sentään vapaa, mutta sitten onkin taas Roopen toko Porvoossa ja Karjaa, Mäntsälä, Hki........... Ei varmaan tarvitse kysyä mihin olen rahani tuhlannut? ;)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Sapiskaa

Tuli sapiskaa kun ei ole blogia päivitetty hetkeen... onhan tässä kaikenlaista koko ajan koirien kanssa tapahtunut, muttei nyt mitään ihan hirvittävän maata mullistavaa.

Viimeisen parin viikon aikana ollaan aktivoiduttu huomattavasti tokon kanssa ja Roopen liikkeestä maahanmeno ongelmakin on taas vaihteeksi ratkaistu. Itse päästin homman vakavoitumaan niin etten muistanut palkkailla satunnaisemmin, siis tein vain valmiita liikkeitä.. ei onnaa Roopen kanssa, se tarvitsee "välipalkkaa" treeneissä, jotta pysyy vireessä. Heinäkuulle ollaan ilmoittauduttu kisoihin, tuskin aikaisemmin ehditään ja onpahan aikaa hioa, aina on jotain mitä voi tarkentaa. ;) Vaikka Roopella on kyllä niin mahdottomasti kevättä rinnassa, että se suorastaan lentää seuraamisessa ja lempiliikkeessään luoksetulossa.

Walman ja Herthan tokotreenit on pidetty sisätiloissa ja edistys on hidasta.. mutta kai niistäkin joku päivä jotain tulee. Walma on aina niin innoissaan treeneistä, että hyppii vaan kaniloikkia eikä keskity tekemiseen, siinä tuppaa menemään omat pasmat niin sekasin ettei enää muista mitä sitä oli tekemässä. Hertha taas on toinen ääripää: niin rauhallinen, että se istuu vaikka 5min ja vain katselee, että mitäs tässä nyt on tarkoitus tehdä. Raukka parka elänyt pellossa elämänsä ensimmäisen vuoden ettei edes kosketuskeppiä ja -alustaa ole opetettu. Kiitos Marille saatiin ihan fantastinen kosketuskeppi jossa on naksutin samassa, click stick, Mustissa&Mirrissä näin saman tyyppisen itseasiassa pari päivää sitten. ;)

Agilityä odotetaan innolla alkavaksi, toivottavasti saadaan vaan haluamamme vuoro, jotta päästäisiin mahdollisimman usein hyödyntämään yksityistä treeniaikaamme. Omat kepit oli näin alkuun pakko pystyttää koiratarhaan, siis auraskeppejä rautakaupasta, hyvin toimaa ja koirat on tykänneet toisenlaisesta tekemisestä.. ei aina samaa tokon pilkun viilaamista.

Viime tiistaina pitkästä aikaa oli koko remppajengi kasassa, kun Olli ja Tico tulivat käymään.. tai siis minä toimin herroille hovikuskina rokotuksille ja trimmaukseen. Ollista otettiin samalla verinäyte DLA-monimuotoisuustutkimukseen, Roopesta näyte on annettu jo aikaisemmin. Kallis, mutta toivottavasti todella hyödyllinen työväline tulevaisuuden kasvatustyölle. Torstain vapaa taas pyörähti Hyrylässä varuskunnan metsässä sompaillessa, kumpparit olisi ollut pop, kengät meinaan lotisi ihan mukavasti kun kotiin päästiin... tästä viisastuneena kävinkin sitten ostamassa kadonneiden saappaiden tilalle vaaleanpunaiset sellaiset, ihanat! Koirat nautti suunnattoman paljon vapaudestaan, vähemmän sitten siitä risusavotasta mikä tehtiin pesun ja kuivumisen päätteeksi.. Illalla käytiin Herthan 1v synttäreiden kunniaksi silmäpeilauksessa Nurmijärvellä, kauniit terveet silmät olivat!

Terveysteemalla jatketaan maanantaina kun käydään Roopen, Herthan ja Banjon kanssa ottamassa verikokeista maksa- ja munuaisarvot. Herthan kahdella sisaruksella on todettu korkeat maksa-arvot.. kaikki tosin lähti siitä että ensimmäistä tapausta hoidettiin/hoidetaan ksylitolimyrkytyksenä, vaikka ell jo silloin ihmetteli ettei arvot niin korkeat niin pienellä ksylitoli määrällä voi olla. Kiitos kunniallisen kasvattajan, Mari pyysi ottamaan seuraavilla rokotuksilla muiltakin arvot ja näin selvisi toinen. Hertha on nyt seuraava joka menee ottamaan kokeet, toivottavasti muut seuraavat perässä. Tästä viisastuneena aion kyllä omilta jalostuskoiriltani ottaa kaikilta tästä lähin arvot, ei voi sanoa koiraa terveeksi, jos ei sitä ole tutkittu....

Nyt pihalle nauttimaan auringosta ja jos sitä treenaisi noi, lähes vihreät, nakit pois jääkaapista, ennen kuin uusia ostaa.. Palaillaan.. :)

PS. Galleriassa uusia kuvia pitkästä aikaa (äipälle tiedoksi: Lontoon kuvat tuloillaan..) http://pilviparta.kuvat.fi/

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Kuulumisia

Pitäisikös tätä elämää hieman päivitellä.. hulinaa on riittänyt niin koirien, töiden kun muunkin elämän kanssa. Hoitolaiset Amelie ja Quibus on lähetetty kotiaan jo aikaa sitten: Amelie menetti täällä ollessaan viiden viikon aikana kolme kiloa ja Quibus sai kolmen viikon tehokkaan sosiaalistumiskuurin. Täytyy kyllä tämän "höykytyksen" jälkeen sanoa, että meille ei pentua tule piiiiitkään aikaan, lyökää jos kuulette mun puhuvan edes mitään siihen suuntaan viittaavaa. Ylipäätään on tullut mietittyä haluaako sitä alkaa edes pennuttamaan näitä omia narttujaan, on se kuitenkin todella iso vastuu saattaa pennut tähän maailmaan ja löytää rakastavat ja huolehtivat kodit. No onneksi nämä ovat sen verran nuoria, ettei ole mihinkään kiire.

Herthasta tuli vihdoin aikuinen nainen, se alotti kunnon juoksut parisen viikkoa sitten ja pääsi hoitoon kasvattajalleen. Hyvin oli viihtynyt hoidossa ja nauttinut Banjo-äipän leikeistä, mutta kyllä kun tuo on nyt pari päivää kotona ollessaan ollut niiin mamman sylivauva! Walmallakin alkaa selvästi juoksut olemaan tuloillaan, tunteet käyvät neidoilla hieman ylikierroksilla ja meinasivat jo napata yhteen, muuten ollaan pelkin jäykistelyin selvitty. Ja ulkona painellaan menemään ihan niin kuin ennenkin. Walmalla on muutenkin luonne topakoitunut huomattavasti, se on aikaisemmin ollut semmonen nyyhöttäjä, mutta nykyään se on oikein reipas itsenäinen nainen joka ei anna muiden pompottaa.

Ollaan taas aktivoitu toko-harrasteita ja aiheena on lähinnä ollut Walmalle sivulletulo (juu ei olla harjoiteltu aikaisemmin..) ja Roope harjottelee noutoa, kuppipalkkaa ja liikkeestä jääviä liikkeitä. Sisällä on lähinnä treenailtu, mutta siirrytään pihalle kun pikkasen kuivaa lisää. Herthan kanssa olisi tarkoitus alottaa treenaamaan jäljen ilmaisuja ja esineruutua. Keväämmällä päästään sitten treenaamaan asiantuntijan valvovan silmän alle lisää jäljestystä.

Näytelmiä olisi tulossa taas rutkasti, lähinnä Walmalle yritettäisiin juosta sertit kasaan, josko siitä muotovalion syksyllä saisi. Karvat on alkaneet kasvamaan ihan kiitettävästi ja hieman muotoilin pentuhapsuja siistimmäksi..




Reipas viikko sitten käytiin tosiaan silmätarkastuksessa Walman ja Ticon kanssa, lisäksi mukana oli Roopen äiti Amelie. Toistetaan täällä vaikka kotisivuilla sama jo onkin: Walmalla siis täysin terveet silmät, Ticolla muuten terveen paperit, mutta linssin saumojen kärjissä on minimaaliset vihreäkaihi pisteet. Eivät kuulemma ell Juha Pärnäsen kokemuksen mukaan tule leviämään. Amelie-mummulla oli terveet vanhuksen silmät, joissa linssissä oli hieman samentumaa, joka kuuluu 10v ikään lähes poikkeuksetta. Harvinaisia ovat kuulemma ne tapaukset, joissa silmät pysyvät kirkkaina loppuun asti.. tosin Roopen isä Nero on yksi niistä jolla on vielä 10v ollut kirkkaat silmät kauttaaltaan.

Eipä meille nyt sen enempää, odotetaan agilityharjoituksia alkavaksi ja kesän kilpakoitoksia.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Koiran elämää vai koiraelämää?


Juu että näin, meidän lauma on taas hetkellisesti kasvattanut kokoaan kun napattiin viime viikonlopun Tampereen reissusta Amelie "laihdutusleirille". Amelie-Sofie on ollut tosi helppo hoitolainen, menee tässä laumassa kun olisi aina ollut. Pitää Herthan kurissa ja nuhteessa, Roope saa tehdä mitä lystää, ja Walma taas ei ole ihan varma antaisiko vanhan rouvan kukkoilla rauhassa vai pitäskö sitä omaa reviiriään puolustaa..? Reppana yrittää murista mummokoiralle takasin ja kiertelee ja kaartelee, kuin kissa kuumaa puuroa. Sekin pieni yritys puolustaa omaa murenee kun Amalia-Kamalia ärähtää miehekkääseen tyyliinsä. Saa nähdä miten tässä käy, on ne jo muutamaan kertaan hammasta esitelleet toisilleen, kun homma lähtee lapasesta esim. ulos lähtiessä. Itseasiassa mä olen tyytyväinen tähän, että meidän poppoosta rupee löytymään enemmän sitä niin sanottua munaa, vaikka naisia ollaankin! ;)

Reipas viikko sitten ajeltiin Tampereelle ulkomuototuomarit ry:n järjestämään tukinäyttelyyn, johon rotua oli kutsuttu tuomitsemaan hollantilainen, aivan ihana herra, Jan de Gids. Olen aivan rakastunut tähän tuomariin, vaikka muutamassa viime näyttelyssä omat rakkineet onkin saaneet "vain" laatuarvosanan erittäin hyvä. Tällä kertaa keskityin itse valokuvaajan hommiin ja melkein kaikista koirista taisinkin saada kuvan otettua, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hertha esiintyi hienosti ensimmäisen kerran junnuluokassa Miitan kanssa, iso kiitos Pertsan viemisestä! Junnutyttöjä oli paikalla kahdeksan kappaletta ja ainoastaan yksi sai pinkin nauhan, onnea Tiina & Mandi, kateeksi käy (Mandista siis)! ;) Perttu sai EH:n ja jäi sijoittumatta, arvostelu oli kuitenkin hyvä ja olen tyytyväinen:

"Nice bitch that has to mature. Good head and expression. Good ears, eyes and teeth. Light boned and light bodied. Good coat and tail. Movement according to her age."

Ensi kerralla katson tarkemmin mihin ilmoittaudun, meinaan itselle selvisi vasta numerolapun tultua, että näyttelypaikka on ratsastuskeskus.. oli varpaat kotimatkalla niiiiin jäässä, ettei meinannu pedaaleja tuntea jalkojen alla! Kiitos kaikille mukavasta näyttelypäivästä kylmyydestä huolimatta, mukava oli taas nähdä paljon vanhoja ja uusia tuttuja! Ja kiitos tuomarille haastattelusta kehän jälkeen, saatte schapeihmiset sitten lehdestä lukea pätkän mitä mieltä Jan oli rodustamme tuon päivän näkemän perusteella.

Tänä viikonloppuna oltiinkin sitten taas Tampesterin suunnalla tai siitä vielä vähän ohikin Sastamalan Kiikassa Paulaa ja Q-pentuja katsomassa. Torstaina haettiin illalla töiden jälkeen Urho Nummelasta mukaan ja perjantaina startattiin heti kl0 7 matkaan. Ei ole hetkeen tullut herättyä niin aikaisin.. vähän meinasi silmä painaa suoralla tiellä, muttei viitsinyt turvallisuus syistä valita kyllä sitä mutkasempaakaan vaihtoehtoa. Meitä vastassa oli vain Paula, Seita ja pennut, muut koirat olivat jo aikaisemmin aamulla lähteneet Riitan ja Jussin mukaan "maanpakoon" Paulan kotiin Suodenniemelle. Hyvin meni lauman kohtaaminen ja saivat meidän porukkakin hyvin käydä pentuja katsomassa Seidan vahtimisesta huolimatta. Urho jopa leikitytti pentuja, kuin Rolle aikanaan: selällään pentuhuoneen lattialla ja pennut päällä pomppien ja tukasta kiskoen, ihana pieni mies ja niin sopeutuvainen, kotona siellä missä muutkin!

Reissun kohokohta oli ehdottomasti Onno ja Leonie Folkersien tapaaminen, he siis omistavat sekä Paulan viimeisimmän pentueen uroksen Stoffelin sekä Urhon isän Zwabberin. Heidän koiriensa nimillä on muuten hauskat ja "rotutyypilliset" merkitykset: kaiken alku Zwabber tarkoittaa moppia ja kun koko nimi on vielä Malle Zwabber on se iso moppi. Stoffel taas on vääntynyt sanasta stoffer, joka tarkoittaa rikkalapiota, koko nimen etuliite Nilus taas tulee heidän vävypoikansa nimestä, koska pentue alkoi tuolloin N-kirjaimella. Seuraava koira tulee Leonien mukaan olemaan sitten Swiffer (Suomessakin mainostettu pölyhuiska).

Vietettiin mukava perjantai Folkersien kanssa pentuja kuvaillen ja kahvitellen. Urhosta olivat ihastuksissaan ja sanoivat sen muistuttavan kovin isäänsä pienenä. Mukaansa sen olisivat ottaneet jos olisin antanut, ei onnistu on se sen verran hiano mies, että kyllä siitä vielä meille iloa on, ja Lindalle ja Miikalle toki nyt jo perheenjäsenenä. Illalla he vielä tarjosivat suomalaisen illallisen Vammalan seurahuoneella, kiitos Onno & Leonie! Oli itselle ihan yhtä kokemus syödä kanttarellisoppaa kuin hollantilaisillekin.. pureksimatta alas, niin kyllä ne "limaklimpit" upposi, muuten kyllä maistui ihan mainiolle täytyy sanoa. :)

Lauantaina kestittiin vielä aamupäivästä kertaalleen Folkersit ennen kuin he jatkoivat matkaansa TomTomin opastuksella Tampereelle. Puolen päivän jälkeen olivat sitten parit pennun ostajat.. ei tarvinnut käyttää kovin paljo myyntipuheita Pässilän perheeseen, että saadaan Fiinan kaveriksi "poika nimeltä Päivi" = pentu jota luultiin kaksi viikkoiseksi asti urokseksi, kun ell oli niin keisarinleikkauksessa sanonut, että uroksia 6 ja narttuja 3. JOS se vaan olisi sattunut olemaan vielä vapaana, meidän laumaan olisi kyllä oikeen hyvin mahtunut neljäs koira... se oli niin syötävän sulonen pakkaus!

Poika nimeltä Päivi, Buffing Quintessa


Kotimatkalle päästiin kolmen jälkeen ja Nummelan kautta matkaan meni melkein nelisen tuntia, käytiin palauttamassa lainakoira Urho kotiinsa, Miikan seuraksi olympialaisia katsomaan. Hyvin mahtui viisi koiraa sopuisasti Punton takapenkille, eikä purnausta kuulunut. Tosin Hertha matkusti (tosi turvallisesti) hattuhyllyllä ja Amelie jalkatilassa. Isompi auto oli pop, Paulan Focus oli niin ihana ajaa, että semmosen voisin ottaa.

Semmosia meidän (koira)elämään.. hyvä syy kiertää pidempiä lenkkejä, kun on tuommoinen "projektikoira". Muu vapaa-aika sitten meneekin taas vuosikirjan merkeissä kun alkoi taas tämä arvosteluiden puhtaaksi kirjoittamisrumba... siinä välissä sitten joskus töissäkin kun käy kääntymässä. Tulevaa ei olla kovinkaan suunniteltu, tokoiluinnostus sammahti taas kiireisiin ja pakkasiin.. katsotaan myöhemmin keväällä uudestaan, jos ei hukuta lumien joskus sulaessa.

tiistai 9. helmikuuta 2010

KoiraExpo PART II.

Sunnuntain expopäivä vierähti kokonaan Minna Koljosen verkkoviestinnän luennolla. Ensimmäiset kolme tuntia käytiin läpi miten kirjoitetaan ja mietittiin mitkä ovat kohderyhmät mm. koirayhdistysten kotisivuille, mitä sivuilla tulisi olla. Saatiin todella hyviä keskusteluita ja niistä rikkaimmat ideat ovat näytilla schapeyhdistyksen sivuilla.. ei siis mitään suurta, mutta esim. yhteystiedot selkeämmin esillä, "pikalinkit" etusivulla sekä kuvaavammat otsikot teksteissä ja hieman suoritin karsintaa harrastuspuolen teksteihin. Lontooversio on vielä päivittämättä ja saa hetken ollakin, että saa lehden kasattua tässä välissä. :)

Iltapäivällä käytiin sitten läpi mitä sinne nettiin kirjoittaa. Käytiin lukemassa muun muassa koirankakka-keskusteluja ja kuten ko. foorumillakin saatiin luokkahuoneessakin melko hanakkaa sanan vaihtoa. Häpeän puna taisi nousta monen poskille kun kennelliiton viestintäpäällikkö piti "puhetta" siitä miten niiden kakkaläjien hoidetuille alueille jättäminen vaikuttaa myös kennelliiton maineeseen meidän kaikkien koiraihmisten pääorganisaationa. Arvatkaapa vaan onko ollut pussit mukana lenkillä sen jälkeen, kokonainen pussirulla housun taskussa (kolme koiraa jättää jälkensä..) ja jopa polviamyöten olen niitä hangesta käynyt keräämässä ettei keväällä tarvitse ainakaan itse hävetä. Ja miksei sitä jokainen koiraihminen tekisi osuuttaan ja ottaisi keväisin sen muovipussin ja lapion ja lähtisi siivoamaan niitä tienvarsia? Ja itseasiassa niin meillä Pornaisissa on pieni porukka tehnytkin.. lumien sulamista odotellessa. ;)
KoiraExpo 2010 päättyi Jorma Uotisen esiintymiseen ja kakkukahveihin. Kiitos järjestäjille, oli mukava opettava viikonloppu. Kun vaan olisi ehtinyt osallistumaan useammalle luennolle, jospa sitä ensi vuonna vaikka pääsisi uudemman kerran.

Sunnuntaina pakattiin vielä koirat Outin kanssa autoon ja ajettiin Pornaisiin kyläilemään. Muutama tunti vierähti ja Urhostakin saatiin jonkin sortin poseerauskuva pöydällä. Tico ihastui Urhoon jostain kumman syystä vaikka olisi siinä noita naisiakin ollut. Urho meni kyllä tässä porukassa oikeen mainiosti, vähän opeteltiin itsenäisemmäksi sillä ettei ihan joka huoneeseen ollut asiaa tulla perässä.. muuten se nukkui jaloissa tietokoneella, ruokaa tehdessä, yöllä sängyn vieressä ja vessaankin piti tulla mukana. Ja alkuun tarhaan ei voinut jäädä ja siitä meinasikin tulla kunnon hippaleikki, että saatiin poitsu aitojen sisäpuolelle. Lenkit sujui neljän koiran kanssa suht hyvin, nuorimmat meinasi vaan pistää leikiksi ja vaati vähän muistutusta satunnaisesti miten sitä käveltiinkään nätisti.

Tänään ollaan suorittu Herthan tukka tulevan viikonlopun näytelmää varten ja Urho lähti jo puolen päivän jälkeen kotiinsa. Maaliskuun schapelehden taittotyö on alkanut ja exposta saamien muiden rotuyhdistysten jäsenlehtien inspiroimana jotain uutta ilmettä tiedossa. Palaillaan ystävänpäivän jälkeen näytelmätunnelmissa. :)

lauantai 6. helmikuuta 2010

KoiraExpo PART I.

Ensimmäinen luentopäivä takana ja täytyy sanoa, että kyllä tuli taas tuutin täydeltä tietoa, että kestää hetken sulatella ja jäsennellä asioita aivolokeroissaan. Hienosti järjestetty ainakin näin ensimmäisen päivän perusteella ja Järvenpää-talo sopi mainiosti ihan jo noin matkankin puolesta itselle.. kerrankin sai kävellen lähteä koiratapahtumaan! Päivä alkoi klo 10 Kennelliiton puheenjohtajan Helena Sunin avajaispuheella ja samassa salissa jatkoin sitten kuunnellen Kirsi Sainion, Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajan, luentoa "Jalostuksen tavoiteohjelmat, rotukohtaiset PEVISA-ohjelmat ja jalostus-strategia jalostuksen apuvälineinä - vai jarruina?". Lopputulemana tultiin siihen tulokseen, että kyllä ne JTO:t ja PEVISA:t ihan asiaansa ajaa, kunhan ne on järjen kanssa suunniteltu ja mahdollista toteuttaa, ei ole mitään mieltä kirjoittaa hienoja tiukkoja sääntöjä joita kenenkään on mahdotonta noudattaa, asioihin voi pyrkiä lyhyiden välietappien kautta. Keskustelua herätti paljolti poikkeuslupa-anomukset ja EJ(ei jalostukseen)-rekisteri, josta jälkimmäistä meidänkin rodussa voitaisiin käyttää selkeästi pentulaatikossa jo viallisten pentujen rekisteröintiin, joita ei halua jalostukseen käytettävän.

Ruokailun jälkeen pääsin seuraamaan päivän toiseksi mielenkiintoisinta luentoa koiran hajuaistin kouluttamisesta. Luennon piti Hämeenlinnan poliisikoiralaitoksen kouluttaja ja esimies Ilkka Hormila, sekä neljä eri koulutusvaiheessa ollutta saksanpaimenkoiraa. Luento oli äärimmäisen mielenkiintoinen, joskin voin sanoa, että ihan tuttuakin asiaa, kun naksutinkoulutuksen perusteita esittelivät. Mukava oli huomata, että ihmisiä ne poliisitkin on ja virheitähän siellä tuli naksuttelun ajoituksen, käskyjen ja palkkauksenkin kanssa.. mutta niin kuin kouluttajat totesivat, koirilla on joka tapauksessa hauskaa ja sen näki kuka tahansa: kaikillä hännät viuhui ja kielipitkänä odottivat seuraavaa tehtäväänsä. Luennon loppuun katsottiin video eri koirien asfalttijälkikoulutuksesta ja täytyy sanoa, että oma innostus heräsi. Poliisit opettivat koiriaan jäljelle niin, että suihkepulloon oli veteen sekoitettu jäljen tekijän kuollutta ihosolukkoa hajuksi, sillä ne suihkivat eteensä ja kävelivät itse perässä jäljen. Koirat jotka eivät olleet aikaisemmin olleet edes jäljellä oppivat suunnilleen neljällä kerralla... vaikka ensimmäiset kerrat olikin sellaista hyppimistä ja ohjaajalta kysymistä, upee video, pitää kokeillä miten näiden nenä toimii! Pääsinpä vielä loppuun antamaan koirien koulutuskäyttöön oman hajuni metallisiin kapuloihin, joilla hajutunnistusta niille opetetaan, täytyy olla jatkossa joutumatta virkavallan kanssa tekemisiin. ;)

Viimeinen ja ehdottomasti mielenkiintoisin luento oli Chix Choix kasvattajan Juha Kareksen luento "Koiranjalostuksen uusi aika". Päällimmäisenä luennolta jäi elinvoimaisen jalostuskoiran valinta pentueesta, jonka pitäisi varmaan olla itseselvyys, mutta jää usein jalkoihin kun ruvetaan analysoimaan välijalan pituutta, niin kuin Juha asian ilmaisi. Pentu joka on ns. "piru" laatikossa, ensimmäisenä tissillä, kasvaa tasaisesti, on ensimmäisenä jaloillaan ja reipas uuden avoimesti vastaanottava. Kares neuvoi mm. asettamaan pennut mieluummin aitaukseen kymmenen metrin päähän ja jos ei minuutissa laatikosta löydy mielekästä pentua, koko pentueessa ei sellaista ole.. mielestäni ihan paikkaansa pitävä, kyllä näihin omiin kolmeenkin on silmä iskenyt heti pienestä pitäen, siinä täytyy olla se jokin! Puhe ei ehkä niinkään ollut uusista jalostusmenetelmistä vaan vanhaan ja luonnonmukaisempaan valintaan palaamista: jalostuskoirien tulisi astua normaalisti, antaa astua ja synnyttää normaalisti, juoksujen tulisi olla kunnollisia. Juha itse haistaa onko koiralla juoksu kohdallaan ja jos ei jo ensimmäisen juoksun aikana nartun peräpeili ole kuin donitsi ja "veri lennä", lähtee koira lemmikiksi. Olihan luento toki kärjistetty, mutta hyvin herättävä ja ajatuksia antava. Etenkin itseäni ajatellen, tiedän miten valitsen omista mahdollisista pentueistani ne itselle/sijoitukseen jätettävät koirat.. vaikka tuli siis kyllä taas mietittyä että haluanko sittenkään työntää lusikkaa siihen soppaan teettämällä pentuja.
Vaikka päivän aikana oli paljon puhetta siitä miten olemme menossa kohti vääjäämätöntä pullon kaulaa rotujemme jalostuksen* kanssa, oli Kari Järvinen päivän päätteeksi niin vakuuttunut että eihän meidän tulevaisuus nyt niin musta voi olla ja oli oikeinkin positiivisin mielin koko expo-tapahtumasta, johon ensimmäistä kertaa itse on ehtinyt mukaan.

* Kares oli lisäksi sitä mieltä, että sana jalostus on väärin ymmärretty, hänestä on kolme eri asiaa vain teettää pentuja, harrastukseksi kasvattaa ja sitten ne jotka jalostavat ja valitsemalla valitsevat elinvoimaiset koirat, jotka ominaisuuksiltaan parantavat rotua.


Urholla on mennyt oikein mainiosti, ahne kuin mikä, jos se pääseekin toisen kupille se imee itsensä kuin imuri kiinni kuppiin ja syö niin paljon kuin vain suinkin ehtii. Herthan kanssa nuo painivat sisällä ja ulkona, Walma taas vähän äksyilee moiselle riehumiselle ja Roope taas viisveisaa pikku seuraajastaan. Lenkit on mennyt suhteellisen hyvin neljän koiran kanssa, vaikka semmosta hihnojen selvänä pitämistä se melkeen onkin. Onneksi on tuo tarha mihin ne voi pistää vielä lisäksi purkamaan energiaansa. Yö meni suhteellisen hyvin nukkuessa, viiden aikaan Urtsi oli sitä mieltä, että nyt on aika nousta, mutta meilläpäs ei noustakaan ihan niin helposti vaan hammasta tuli kaikilta kolmelta ja nukuttiinkin sitten sinne kellon soittoon asti. Yhdet pissat oli yön ja expopäivän aikana tullut.. ja nyt illalla sitten sattui vahingot kun käytiin pikaisesti vielä serkun synttäreillä. No annetaan anteeksi, eihän sillä ole ikää kuin 4,5kk, että ihan hyvin.
Muuten Urho on mainio pakkaus, reipas, avoin ja erittäin sosiaalinen. Huomaa, että on pientä miestä kuskattu eripaikoissa ja ottaa todella lungisti vieraissakin oloissa, eikä yhtään vierasta ihmisiä ja uusia tilanteita. Ainoastaan alkuun piti pienimmätkin äänet vahtihaukkua, mutta siitäkin ollaan päästy jo yli. Purenta saa vielä tiivistyä millin pari, alakulmureita lukuunottamatta hampaat on jo vaihtunut, joten toivotaan, että niiden mukana kasvaa se puuttuva milli leukaa. Turkista on tulossa helppo ja karkea, vaaleasta väristä huolimatta "juurikasvun" perusteella väri tulee tummumaan vielä jonkun asteen. Kasvupatit jaloissa on vielä olemassa, vaikka tuo on jo ainakin Walman kokoinen (~43cm), että iso mies siitä on tulossa. Häntä on koomisen pitkä, yltää maahan asti tällä hetkellä, kai se siitä tasottuu kun koipea tulee lisää. Hyvä maskuliininen uroksen pää, liikkeet vielä pentumaisen löysät niin kuin ikään kuuluu. Hyvin se täyttää meidän narttujen rakenteelliset puutokset, joten tulevaisuutta odotellessa.

Nyt lähdetään iltajuoksulle ja huomenna expo jatkuu verkkoviestinnän parissa. :)

**********

Edit. Kares oli muuten laskeskellut kuinka paljon on koiriinsa käyttänyt aikaa ja kilometrejä... tarkkoja lukuja ei jäänyt mieleen, mutta 30 vuoden aikana käytettynä aikana hän on yhteenlaskettuna seissyt noin vuoden koiria föönatessa, jos hän olisi käyttänyt aikansa opiskeluun hänellä olisi 18 maisteritutkintoa ja kilometreissä hän olisi kiertänyt maapallon kuudesti... siinä meille mietittävää, että mitenkä terveitä me koiraihmiset oikein ollaan, siis noin mielenterveydeltä?! ;) Jos vaan on mahdollista niin menkää ihmeessä kuuntelemaan Kareksen luentoa, hänellä on mieltä avartavia mielipiteitä ja erinomaisia kertomuksia vuosiensa varrelta ja hän osaa arvostella jopa omaa kasvatustyötään ja "haukkua" huippuvoittajiaan jalostuksellisesti hyödyttömiksi, siihen ei varmasti kovin monen kantti riitä! Lämpimästi suosittelen!