torstai 30. tammikuuta 2014

Vanha Pilviparta

Kyllä voi kirjoittaminen olla rankkaa, viime sunnuntaina saatiin toistaiseksi päätökseen schapendoesien uusi jalostuksen tavoiteohjelma ja nyt on parit viime päivät saanut heilutella käsiään tekemisen puutteessa.. oikeasti olen jättänyt läppärin tällä viikolla tarkoituksella töihin, sillä olisihan tuossa tuo lehti, jonka materiaalin toimituksen suhteen deadline on lauantaina! *vink vink*

Maanantaina sentään käytiin ensimmäistä kertaa tälle talvea hiihtämässä, ihan loistavaa tuo jäällä ulkoilu kun voi hiihtäessään juoksuttaa samalla koirat (siis jos jaksaa hiihtää riittävästi). Sillä edellytyksellä tietenkin ettei tuota lunta tulisi enää kovin paljoa enempää jään päälle, että suksilla pääsee luistellen etenemään. Kovin tekisi mieli käydä kokeilemassa tuon sikaniskan (lue Antti) kanssa vetohiihtoa, kun muuten niin pannassa tykkää kiskoa menemään, mutta saisi tuo tuuli laantua ennen sitä yritystä. Ja huomio, ihan vain kokeilemassa, jos siihen ensi talveen mennessä oltaisiin kuivaharjoiteltu itsemme uutta talvikautta varten kuntoon.

Vanha Pilviparta

...täytti eilen keskiviikkona 29. päivä 11 vuotta! Täytyy sanoa, että on kovin vaikea edes muistaa aikaa ilman Roopea, ei ihan vielä puolta elämästäni, mutta melkein, se on kulkenut kanssani tätä matkaa muksusta aikuisuuteen. Toistaiseksi en jaksa uskoa edes lopun olevan vielä lähelläkään, mikäli ei suorilta jaloiltaan aio heittäytyä. Muutama vuosi sitten kenkkuillut polvi ei ole puhua pukahtanut pitkään aikaan, useamman talven vaivanneet virtsakiteet ovat pysytelleet poissa nekin jo muutaman vuoden... se on siis parhaimmillaan se oma "ärsyttävä" itsensä! Turkki on ja pysyy lyhyenä, joka trimmin jälkeinen ilmiö on aina yhtä hämmästyttävä (erityisen mieluinen), koira on kuin uudesti syntynyt - kuin pentukoira konsanaan!

Sisaruksista ei kaikista ole kuulunut, mutta mukavia ylläreitä on sattunut tähän lähenevään syntymäpäivään mennessä. Turun näyttelyssä moikattiin velipoika Rasa, jonka tie on kulkenut Oulun kautta Raisioon. Sähköpostiviesti Niitti-siskolta, joka kuulemma äitinsä tapaan kaipaisi jatkuvaa hoikistumista. Ada-siskokin kuuluu olevan erittäin elossa, eikä naapurit meinaa uskoa sen todellista ikää alkuunkaan, niin on pennun elkeet sielläkin.
Ainoat varmaksi koirataivaaseen jo lentäneet ovat Miina & Manu, Miinan vei luusyöpä 7-vuotiaana ja paha etuosan nivelrikko Manun vain vuotta myöhemmin.

Uskoisin, että Roope on kuullut ja sisäistänyt uusi-koira-suunnitelmani kompastuskiven eli sitten kun Roope....... mikäs se pahan tappaisi vaikka kuinka odottaa.. Noei nyt tosissaan, mutta kyllä se vaan on niin, että Antin energisyyden ja Roopen armollisten vanhuudenpäivien vuoksi ei ole uutta koiraa tulossa ainakaan harkitusti, harkitsemattomuus on sitten asia erikseen.

Kuukautta ennen synttäripäivää ei ollut vielä lumesta tietoakaan!


Erilainen kaveri

Viikko sitten lauantaina käytiin ensimmäistä kertaa minun historiassani Tuusulanjärven jäällä, kuinka sitä onkaan jäänyt huomaamatta noin loistava koirien ulkoilutuspaikka! Tällä erää mukaan pääsi Antti, ettei tarvitse joka ilman suuntaan revetä omaa laumaansa vahtimaan, vaikka kyllä siellä tilaa tuntui riittävän ihan jokaiselle ulkoilijalle lajista riippumatta.

Antin seurana oli kummitädille mutkan kautta muuttanut kastroitu rottweileruros Jefe. Autossa meinasi käydä takaluukku ahtaaksi, mutta hyvin piti Jefen hermot vaikka Antin leikit olikin alusta loppuun alla olevan kaltaista...

Kuvia katsellessa ei voi olla miettimättä onko Jefe pieni... vai Antti oikeasti toooodella iso!? Tulevana sunnuntaina treffataan Keravalla asuvaa neljän kuukauden vanhaa Foppa-schapea.

Leikit oli kyllä lähinnä tätä tasoa...


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kaksin kaunihimpi

Kirjoitusinto hoi, missä olet?! Ei, on tähän ihan syynsä, juuri sain kirjoitettua loppuun rodun jalostuksen tavoiteohjelman (70 sivua) ja nyt alkaa tarkistusrumba ja sitten se kierrätetään kennelliitossa, rotuyhdistyksellä, rotujärjestöllä ja vielä kerran kennelliitossa, jokaisessa välissä sitä sitten varmaan myös korjaillaan parempaan suuntaan. Kiitos työryhmälle, homma on edennyt sutjakasti ja täytyy kyllä olla tyytyväinen, kyselyvastauksista saatiin kattava otos erityisesti rodun arkipäivän käyttäytymisestä ja se kyllä herätti ajattelemaan. Miksi ihmeessä luonnetta määrittelevistä testeistä ja kokeista saatuja tuloksia ei arvosteta samalla tavalla kuin terveystuloksia; vertaa 0-kyynärät vs. 1-kyynärät tai luonnetestissä pieni toimintakyky vs. kohtuullinen tai jopa hyvä toimintakyky! Ei tietenkään ole niitä täydellisiä koiria, mutta sitten on se tärkeääkin tärkeämpi kuin valinnan mahdollisuus parituskumppania etsiessä.

No mutta se siitä, viikon päästä kokoustetaan JTO-toimikunnan kanssa ja tehdään viikon aikana huomatut korjausta vaativat kohdat kuntoon, sitten päästetään kirjoittamisen ammattilainen korjaamaan teksti kieliopillisesti oikeaoppiseksi. Sen jälkeen se lähtee kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan tarkasteltavaksi, josta se tulee sitten aikanaan korjauskehoitusten kanssa takaisin. Kevätkokoukseen pitäisi ehtiä sitten kaiken kansan luettavaksi, jos vaikka hyvällä tuurilla saataisiin tämä hyväksytysti läpi ensimmäisellä kertaa... toivossa on ainakin hyvä elää!

Se ensimmäinen ..ja toinen

Vuosi avattiin tammikuun 11. päivä Lahden ryhmänäyttelyssä, jossa rodun arvosteli Pirjo Aaltonen. Antti kohelsi itsensä kahdesta junnu-uroksesta voittoon ja sai ensimmäisen sertinsä. Vähäinen osallistujamäärä ja taas oli Isla ilmoitettu ihan väärään paikkaan... seuraavaksi viikonlopuksi Turkuun, jonne oli ilmoitettu 20 schapea. Alla Antin arvostelu Lahdesta;

Selvän sukupuolileiman omaava kookkaampi uros. Oikeat mittasuhteet. Erittäin hyvä pää. Tyypillinen ilme. Riittävät kulmaukset. Hyvä karvapeite. Käyttää häntäänsä hyvin. Liikkuu ryhdikkäästi sivulta, kapeasti takaa. JUN ERI 1 SA PU 1 SERT VSP (Pirjo Aaltonen)

Niin ja se toinen sitten. Eilen vietettiin päivä Turku Winter Dog Show'ssa, jossa rodun arvosteli nuoremmanoloinen puolalainen Anna Dominiak. Antti esiintyi kuin maailman valloittaja konsanaan ja juoksi itsensä aina serti-voittajaksi asti. Päivän teema oli hyvin pitkälti koko sekä turkin mitta, sillä näytti menestyvän. ROP-voitto meni ihan oikeutetusti kauniille ruotsalaiselle valioluokan nartulle, siinä oli liikkeet joissa silmä lepää!

Antin lisäksi meidän poppoosta mukana oli kasvatti Isla (Walman Actually I'm The One), joka oli avoimen luokan toinen laatuarvosanalla erinomainen. Erityisesti mieltä lämmitti pitkän tauon jälkeen arvostelun lause "excellent temperament" ja hänti iloisesti viuhuen Isla juoksikin kehässä sekä sen ulkopuolella.
Antin sisko Rose voitti juniorinartut ja jäi juuri sijoittumatta paras narttu kehässä, mutta ensimmäiseksi näyttelyksi suoritus oli laatuarvosanan mukaankin erinomainen ja Rose esiintyi kauniisti. Alla Antin arvostelu;

Typical. Masculine. Very nice head. Good body. Moves typical for the breed, but a little narrow in going. Very nice coat. Super temperament. JUN ERI 1 SA PU 3 SERT (Anna Dominiak, Puola)

Kiitos kaikille mukavasti päivästä, seuraavaksi näyttelyt vie meidät lahden toiselle puolen Tallinnaan. Nyt naatiskellaan muutaman viikon "lomasta" ja pakkaskeleistä, ihanaa kun ei ole hiekkaa joka nurkka täysi! Alla kuvia tämän päivän Ainolan reissulta; olkoon nuoria tai vanhoja, isoja tai pieni, yhtä kaikki ketteriä!
















maanantai 6. tammikuuta 2014

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui ja homma taitaa lähinnä vain hurjemmaksi muuttua...

Kuin kuuta nousevaa odotellaan Antin ja sisarusten helmikuisia terveystutkimuksia ja jos näyttää siltä miltä pitää niin laitetaan hakemus paikalliseen agilityseuraan, josko kelpuuttaisivat meidän kaahottajan koulutukseensa kevään katselmuksessa. Verijälkeä pitäisi päästä ajamaan muutama pidempi pätkä, jos sitten kävisi ihan kokeessa asti kokeilemassa koiran kykyjä... ainakin tällä hetkellä nostaa kyllä vapaana ollessaan jälkiä missä ja mistä tahansa, että kohta harkitaan pelkkää flexi-ulkoilua tuollaiselle rynnistäjälle!

Show must go on...

Näyttelyt - tietenkin! - ovat katsottu jo aikaa sitten tälle uudelle vuodelle ja tuomaritietojen myötä sitten vain varmistellaan osallistumisiamme sinne sun tänne. Viikon päästä alkaa näyttelyvuosi Lahden ryhmänäyttelystä ja jo se seuraava ulkomaan näytöskin on jo kohta, kun helmikuun alussa otetaan suunnaksi Tallinna Antin ja Islan kanssa. Nähtäväksi jää sitten onko näyttelyvuosi täynnä onnistumisia vai pelkkiä pettymyksiä meidän körmyn kanssa...

Monimuotoisuus edellä puuhun

Joskus olisi hyvä sitoa silmänsä kaiken maailman pentusuunnitelmilta...!
Helmikuussa olisi Hollantiin syntymässä melko mukavanoloinen yhdistelmä noin monimuotoisen jalostuksen kannalta - koira jonka sukutaulusta ei löydy ainuttakaan Rollecaterdeel, Molengat tai Wietse Sebastiaan koiraa ja vain yksi ainut Korte Toren - kolmannesta polvesta. Ei silti, ei tämäkään mitään niin uutta ja ihmeellistä ole, mutta sentään eritavalla kasattua ja kaikin puolin suomalaisille käyttökelpoista. Ajatuksia neljännestä koirasta on siis vaihdettu, mutta ihan vielä en ole itsekään ajatukselle sulanut... kerran jo päätin ettei pentua tule, kunnes kasvattaja ilmoitti nartun olevan astutettu ja 9.1. tulevasta ultrasta. Ihminen on sitten heikko!!

Sitä mukaa kun rodun JTO (jalostuksen tavoiteohjelma) edistyy on monimuotoisuus noussut ajatuksissa entistä korkeammalle jalostussuunnitelmia pyöritellessä. Huomisesta alkaa rankka arki ja kuluvan kuukauden tavoitteeksi on asetettu JTO:n loppuun kirjoitus lehti artikkeleineen. Eikä asiaa helpota yhtään ettei tänä vuonna ole enää töissä luppoaikaa kirjoitella omiaan - teemana töistä töihin ja jossain välissä pitäisi myös huolehtia vyötärölle kertyineiden makkaroidenkin riittävästä ulkoilutuksesta koirien ohella!


Alla kuvin Antin jalkapalloharjoitukset vuoden vaihteesta... ei haitannut rakettien paukkeet meidän elämää, keskiyöllä otettiin vain juoksurallia rakettien tahtiin omassa pihassa!