tiistai 24. helmikuuta 2009

Terveystarkastuksia

Ei se juokseminen ihan viime kirjoitukseen loppunut... lauantaina käytiin vielä kertaalleen Marille, kun Banjo tarjosi itseään vielä oikein reippaasti. Kannatti kyllä mennä, temput onnistu samantien. Ja Walma pääsi leikkimään lauman uuden tulokkaan Bonbonin kanssa, leikit vaan meni vähän rajuksi molemmin puolin... taisi joutua Walmakin ottamaan muutamaan kertaan lisää turvaetäisyyttä, ettei terävät neulat uppoa ihoon asti. Ticokin oltiin aamupäivästä kaapattu mukaan kun käytiin vanhalla tutulla peltolenkillä kirkon takana joen rannassa ja saatiin hetkittäin nauttia jopa auringosta. Tico ei Marilla välittänyt mistään muusta kun kokoisestaan Bonbonista, jolla olisi ollut hyvä harjoitella tiedätte mitä... mutta liika oli liikaa niin se joutui jäähylle Boogien kanssa, joka pitikin sille jöötä. Yö Ticon kanssa meni enemmän kun hyvin, eihän tuota koiraa edes huomannut. Illalla yritin saada Ticon olemaan porukoissa, kun se tahtoi mennä oven eteen nukkumaan. Ajattelin, että sillä on koti-ikävä, mutta kuulemma nukkuu kotonakin niin. On se vaan niin erilainen kun paimenkoira, etenkin Walma joka mielellään tulee vaikka päälle nukkumaan jos ei muuten mahdu.

Sunnuntaiaamuna jolloin olisi mielellään nukkunut ja omat olisivat niin antaneet tapahtuakin, mutta ei Tico, joka on tottunut papan kanssa heräämään puoli viiden aikaan... Tico etunenässä ja omat perässä hyppäsivät porukalla suoraan päälle ja alkoivat ensin nuolla naamaa ja kun yritin piiloutua alkoi Tico nyppimään korviksia!! Pakkohan se oli jo siinä vaiheessa nousta ja käyttää kolmikko aamutarpeilla, jakaa ruoka ja sitten palattiin hetkeksi takaisin nukkumaan. Walma kyllä yritti hetken saada Ticoa painimaan, mutta tuloksetta. Ei tuo terriäinen sille mitään sano, että mene matkaasi repimästä mun korvia, se vaan olla möllöttää paikallaan ja antaa toisen repiä... saas nähdä miten tuo ens sunnuntaina pärjää kun mennään Mainly&Donut's pentutapaamiseen Kouvolaan.
Käytiin Ticsu viemässä kotiin ja käytiin vielä vähän kävelemässä pelolla ja joella. Joen jää vaan piti sellaista ääntä, että oli ilmeisen parempi siirtyä tukevammalle maalle. Inhottavan kuulosta kun vesi pulputtaa halkeamakohdissa jalkojen alla tai paukkuu kun se lohkeilee lisää, yllättävän kovaäänistä oli tuo jään lohkeilu, aikaisemmin en asiaan ole kiinnittänytkään huomiota. Walma nautti täysin rinnoin Ticon juoksuttamisesta, helppohan tuollaisen koipieläimen on umpihangessa juosta kun tuo makkara kyntää siellä nippa nappa nokka pinnalla. Lenkki loppui peltohiiren kannalta ikävästi, erehtyi työntämään nokkansa ulos hangesta ja Ticohan siihen nappasi kiinni... minä vielä puhelimessa ja aloin huuta ja kiljua, taisi Mari luulla ensin, että jää petti alta. En tiedä kuka pelästyi eniten, luultavasti hiiri, mutta karkuun se pääsi, suoraan mun jalkojen välistä! Yök! Veri tippoja vaan jäi jälkeen, että liekö enää elossakaan.

Loppupäivästä oli hiljaista porukkaa, nukkuivat molemmat ketarat kattoa kohti hyvin elämäänsä tyytyväisen näköisenä. Walman oli kuitenkin pakko edes vähän yrittää jaksaa pitää perjaatteista kiinni ja vingutettava lelujaan ja tarjottava niitä heitettäväksi.

Tänään ollaan saatettu vuoden ensimmäinen lehti postiin painoon lähetettäväksi ja käyty seikkailemassa Malmilla silmätarkastuksen merkeissä. Kaupunkiajo ei todella ole tehty mua varten, mitähän mahtoi kanssa ajajat ajatella... ainakin kerran punaisia päin, kaistan vaihtoa kun ei osannut päättää mikä menee oikeaan suuntaan... ja kuitenkin Apexin uusi paikka on vaan suoraa tietä kehältä radan yli. Ei sen niin vaikeeta pitäisi olla. Selvittiin kuitenkin perille ilman vahinkoa.. hermoromahdus tosin oli lähellä. Roope on yhdistänyt nyt ilmeisesti autolla ajelun naisten tapailuun, ja se pitää piippauksen ja ulvomisen välimaaston tasoista ääntä lähes taukoamatta! Ärsyttävää!!
No itse tarkastukseen: molempien silmät oli terveet. Ollihan olikin ensi kertaa tarkastuksessa ja sanoi silmälääkäri Jalomäki, että tuskin niihin enää mitään tuleekaan. Aavistuksen samentumia, mutta kuuluu kuulemma vanhuuteen ja sanoi sitäkin, että kun laitteet vaan koko ajan kehittyy niin ei koirilla kohta enää kirkkaita silmiä olekaan, kun pystytään havaitsemaan pieninkin samentuma. Kyynelkanavat olivat hieman ahtaat, mutta ovat asiansa ajaneet, kun ei tuolla sen suurempaa rähmimistä ole ollut. Roopella tilanne oli sama kuin vuosi sitten, kaksi pientä pistettä siellä edelleen oleskelee y-saumassa. Jalomäki sanoi, että todennäköisesti kun ei vuodessa ole miksikään muuttunut (katsoi koneeltaan vuosi sitten tehdyn lausunnon) niin ei tulisi muuttumaankaan, mutta kun jalostuskoira on niin kehotti käymään kuitenkin jatkossakin, jotta tilannetta pystytään seuraamaan.

Sellaista, nyt kotisivupäivitysten kimppuun. Jostain syystä niitä on taas kertynyt.

torstai 19. helmikuuta 2009

Sinne, tänne ja vielä tuonne

Kyllä on ollut viikko varsinaista juoksemista, sunnuntaista asti ollaan oltu varmaan enemmän muualla kuin kotona. No kaikki hyvin kuitenkin, Roope on treffannut Banjoa muutamaan otteeseen ja tiistaina sekä keskiviikkona temput onnistui kauniissa talvisessa säässä, taisi peräti olla tähtitaivas molempina iltoina. ;) Tiistaina käytiin ensin otattamassa spermanäyte ja viemässä pissanäyte. Sperma oli normaali, mutta pissassa oli pH korkealla, struviittikiteitäkin jonkin verran ja proteiinia hieman, mutta jälkimmäinen kuulemma liittyy enemmänkin naisten treffailuun. Varsinaisia tulehdus merkkejä ei ollut. Nyt ollaan c-vitamiini kuurilla ainakin pari viikkoa kunnes viedään taas uusi pissanäyte. Ell ei ollut huolissaan, kun pissaaminen on ollut normaalia ja veren tulokin loppui silloin kolme viikkoa sitten kolmen ensimmäisen lääkekuuripäivän aikana. Lisäksi keskustelufoorumeita surffaillessani osui silmiin tapaus jossa ihmisille tarkoitetut karpalopillerit olivat auttaneet (hapattaa virtsan). Niin ja pahin pelkoni, eli eturauhanen oli normaali, joten se liittyi suurella todennäköisyydellä pelkästään pissatulehdukseen.

Palataan vielä sunnuntaihin, jolloin ensimmäisen kerran ajeltiin Röykkään treffeille... jollon astutus ei siis onnistunut, ei siitä huolimatta, että Roope jäi yökylään Walman kanssa: Roope liehittelemään morsiantaan ja Walma harjoittelemaan talon tapoja juoksuaikoja ajatellen. Kyllä oli outoa olla ilman koiria ja itkuhan siinä tuli kun piti yksin lähteä ajamaan kotiin, vaikka kyse olikin vain ainoastaan yhdestä yöstä!! Walma ei ollut moksiskaan mamman häviämisestä, sisällä oli paininut Banjon kanssa ja ulkona Boogien. Kaadetut puunrungot olivat olleet kuulemma suosikki leikkipaikka. Lapset oli Walmalle alkuun vähän outo juttu, mutta äkkiä se tottui, paitsi kun Ellen 4v. leikki koiraa niin sille piti varmuuden vuoksi vähän huutaa. Palautui kyllä kuulemma nopeasti kun Ellen lopetti haukkumisen ja kutsui Walpuria nimeltä. Niin kivaa oli kylässä, että eilen neiti hyppäsi peräti itse autosta ulos!! Tämä on siis hyvin harvinaista, kerran jätin sen autoon ja oven auki, että tulkoot vaan itse ulos ja lähdin Roopen kanssa kävelemään futiskentän toiselle puolelle.... eikä muuten tullut itse ulos vaan huusi kurkku suorana! Nykyään sillä on hauska tapa, kun kaadan etupenkin niin se hyppää etujalat penkkiä vasten ja odottaa, että nappaan sen siitä kainaloon. :)

Tiistaina käytiin aamusta nauttimassa aurinkoisesta säästä Ainolassa Outin kanssa. Walma yritti leikittää Benteä, joka ei ollut ihan varma miten parrasta repivään pentuun taas pitäisi suhtautua, joten päätti jähmettyä paikoilleen. Veetin perässä jo melkeen pysyttiinkin, mutta Veeti ei taas vakuuttunut juoksuseurasta. Ja Roope piti sitten vaan yleisjärjestystä yllä ja harjoitteli illan treffejä varten. ;)

Torstaina poikettiin Tampereella hakemassa Röykkään uusi perheenjäsen Bonbon the bordercollie... voi, että Walma näytti rinnalla isolta, se on ollut porukan pienin vähän aikaa niin oli kyllä vaikea ajatella, että siitäkin on kasvanut jo "iso" tyttö. Sellaista siis tänne, ensi viikolla mennään tiistaina aamupäivällä Ollin ja Roopen kanssa viralliseen silmätarkastukseen: Olli muuten vaan terveystietojen kartoittamiseksi ja Roope Ruotsin morsiamen takia (ei siis peruuntunutkaan kun sperma olikin ok), koska heillä on tarkastus voimassa vain vuoden. Aina se on jännä mennä terveystarkastuksiin, vaikka viimeksi jo lekuri sanoi, että on kauniit kirkkaanväriset silmän pohjat ja muutenkin puhtaat. Olli taas ei aikaisemmin ole ollut, että mielenkiintoista sinänsä nähdä onko simmut ihan terveet.

PS. Tokovideota en ole saanut toimimaan niin, että sen saisi julkastua muillekin... enpä kyllä ihan hirveästi ole kerennyt yrittääkään, ehkä joskus. Nyt on jo uudet möllit katsottuna maaliskuun alkuun. ;) Täytyy päntätä videolta omia virheitä ja yrittää välttää samoja.




sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Suolapatsas

Tänään se sitten oli: möllitoko alokasluokan tyyliin... Roope teki tottelevaisuusliikkeitä, kun ohjaaja yritti ymmärtää annetut ohjeet ja päästä pinteestä mahdollisimman nopeasti pois. Suolapatsas ja pihalla kun lumiukko, tila jonka tajusin vasta katsottuani videon jonka Mari ystävällisesti tuli kuvaamaan... hyi, että melkeen hävettää, mutta jos siitä jotain oppisi. Tulokset olivat seuraavanlaiset:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makuu: 10
Seuraaminen kytkettynä: 8
Seuraaminen taluttimetta: 7
Maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Seisominen: 8
Hyppy: 6
Kokonaisvaikutus: 8
Loppupisteet: 165, 1. tulos

Luoksepäästävyys ja paikalla makaaminen on meidän juttu, ehkä siitä saatiin hieman lisävarmuutta tulevaan... vaikka olisi sitä varmuutta voinut vielä vähän lisääkin olla. Seuraamiset kärsivät omasta "varaslähdöstäni", suurinpiirtein ensin äkkiä liikkeelle että pääsee pois ja sitten vasta.. ai niin"seuraa". Vähemmästäkin koira myöhästyy lähdössä, tuomarin huomautuksen jälkeen muistin asian noin kaksi seuraavaa liikettä! Maahan menossa ei omasta mielestä suurempaa moitittavaa, itse voisi toki pitää nenän meno suuntaan eikä painaa katseella koiraa maahan... luoksetulossa ollaan vaihdettu suoraan sivulle tuloon pari kuukautta sitten ja työtä perjaatteessa vielä riittää, hauskasti Roope nytkähtää "sivulle" kutsun kuullessaan - miettii sekunnin murto-osan ja syöksyy matkaan. Tänään jopa tuli aika tyylikkäästi suoraan sivulle oikeaan asentoon, välillä tuppaa jäämään vähän siihen puolitiehen ollako edessä vai sivulla? Seisomiseen hiffattiin toimiva käsky vahingossa Jeren avulla vajaa kuukausi sitten, ihan hitusen hiippaili, mutta videon mukaan ei minusta melkeen kuin yhden jalan siirron verran. Hyppy taas on enemmän kuin hupaisa juttu: ollaan harjoteltu yhden käden sormin laskettuna moista liikettä sisällä... tuoli&maalarinteippi esteellä, ei siis kovin vakuuttavaa. Tänään tosin sain paikalla olleesta hypystä inspiraation millä rakentaa pieni, kasaan saatava ja kevyt este itse: ohutta viemäriputkea, viemäriliitoksia ja päällystettyä aaltopahvia.
Jos ei omaa kohellusta oteta laskuihin mukaan niin voimme olla ihan tyytyväisiä ja ensi kerralla varmasti paremmin, virheistään oppineena ja paremmin tietoisena miten se homma menee.

Walmakin oli mukana harjoittelemassa hälyisessä parkkihallissa. Reipashan tuo on, mutta kyllä vähän ihmetytti kun neiti käveli melkeen kuin kotiinsa automaattisesti liikkeeseen reagoivasta nosto-ovesta joka meni ylös ja alas ja kolisi kaikenlisäksi. Häntä heiluen käveli sisään, seurasi kavereita, mutta häntä ei kertaakaan laskenut koipien väliin! Kehässä kokeiltiin ennen varsinaisen näytelmän alkua, mutta juokseminen ei tahtonut onnistua, ihan tylsää kaverit kököttää kehän laidalla ja toisen muka pitäs jolkotella kehää. Itse tuomarin koplaukset meni hyvin, ottaen huomioon, että pääsimme ensimmäistä kertaa pöydälle seisomaan. Hyvin meni, täytyy vaan pitää yllä tuota avoimuutta ja reippautta käymällä (+varjelemalla ikäviltä tapahtumilta). Tico osallistui myös pentuihin tuloksena punainen nauha ilman sijoitusta ja Ollille jo totutusti sininen nauha ilman sijoitusta (ja mätsäreissä ei vai ole purennalla väliä?). Ticosta alkaa näkymään terrierin piirteitä kun Roope yritti alistaa sitä ennen lähtöä niin eihän Tico sitä kauaa katsonut vaan rähähti takasin, Roopella oli varmasti lautasen kokoset silmät "Mitä, sanoitko sä mulle takasin?".. mutta keskustelu loppui siihen ja Roope uskoi, että Tico pysyy ruodussaan.

Saatiin lisää tietoa tänään siis mitä harjoitella, joten illat varmasti täyttyvät pienillä liikkeiden osien hiomisella. Ja Walman kanssa tahkotaan näitä perusjuttuja, istumista on yleistetty nyt eripaikoissa, paremminkin voisi keskittyä, mutta antaa olla lapsi. Ei ole kiire, varsinkin jos näyttää että tosissaan päästään Roopen kanssa esteiden yli ja virallisiin kisoihin.

Pari viikkoa Roope on ollut raakaruokavaliolla, alkuun ei meinannut kotitekoiset kasvismömmöt ja jauheet maistua, mutta nyt kun ollaan löydetty suhteet missä niitä voi kerrallaan syödä niin nekin menee... eilen tosin olivat illalla muutaman tunnin yksinolon aikana tutkineet keittiössä kaappeja ja löytäneet Ticon nappulapussin, joka OLI avaamaton. Heti huomasi aamulla, että nyt on syöty nappulaa kun paska lehahti ennen kun pussia sain esille. Walma on opiskellut myös raakaruokintaan ja saanut lihakasvis sörsseleitä omaan kuppiinsa, sen verran ollaan noviiseja etten pentua uskalla pelkästään näin kasvattaa. Rustot ovat olleet kivoja herkkuja, mutta broiskun siipi se saikin eilen neidin ahmimaan. Atte yritti ottaa Roopelta varastettua siipeä pois ja vaihtaa pienempään, mutta neiti kahmasi kokonaisen siiven suuhunsa. Posket vaan pullisteli kun akka juoksi karkuun aarteensa kanssa.

Tällaista tänne siis, videon yritän viikon aikana saada sellaiseen muotoon ja kokoon, että saisin todistusaineistoa näytille!

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

"sairasta" porukkaa

Porukka sairastaa... Walma on muutamana aamuna köhännyt aavistuksen, sellaista räkäsen kuulosta öhkimistä, ei onneksi kummempaa. Roopen pissatulehduksesta ei ole onneksi enää tietoakaan, mutta nyt on takapää jumissa; loppu lenkistä jalan nostoon täytyy selkeesti keskittyä ja aamuiset venkkaukset ei ole enää niin antaumuksellisia kuin aikaisemmin. Back On Track -takkia ollaan pidetty työpäivät ja ennen ja jälkeen lenkkien. Liekö syynä Walman flunssaan ja Roopen jumitukseen tiistainen maksan ja sydämen kokkailu ikkuna auki... Juuri kun olis ollut niiiin kiva lähteä koirien kanssa urheilemaan, kerrankin kun olisi itsellä ollut innostusta liikkua reippaammassa temmossa, eikä siihen tahtiin mitä Roope löytää mielenkiintoisia merkattavia.

Pornaisten päässä Olli ja Ticokin ovat käyneet vaivoineen lääkärillä: Olli pureskelee jalkojaan ja Manninen oli katsonut liikkeitä ja todennut, että toinen etujalka liikkuu myöhässä... ilmeisesti siis hermo puristuksissa, niin ettei viesti mene oikeaa tahtia perille. Olli sai akupunktiohoitoa ja nyt katsotaan muutama viikko jumpan ja Back On Track hoidon kera auttaako vai ei. Tico taas kävi näyttämässä kuivaa ihoaan ja ruoka vaihdettiin Virbaciin (eläinrasvat) ja kalaöljypillereihin.

Sellaisia vaivoja, jos näiden jälkeen päästäisiin kiinni normaaliin arkeen. Osittain näiden sairastamisten johdosta ruotsalaiset päättivät olla käyttämättä Roopea, mutta myös muiden syiden johdosta: Wildan siskolta on leikattu pentuna PDA sydänsairaus ja samanlainen tapaus on myös löydetty vastikään Suomessa samoista linjoista, ei tosin suoraan Roopen linjoista, mutta kuitenkin.

Walman joka iltaiset leikit on hauskaa seurattavaa, mutta eilen pikkuakka totisesti osoitti älykkyytensä: Atte heitti pallon suoraan kenkään ja ei Walma kauaa asiaa pohtinut, kun ei saanut pelkkää palloa niin se toi sitten koko kengän!! Vieläkin naurattaa vedet silmissä kun neidin ilme oli niin vakavan ylpeä! :) Ihana ipana, varmaan on eräät tahot huomanneet, että jaksaisin hehkuttaa prinsessaa vaikka kuinka!!!

Äsken pistettiin BOT-peti tilaukseen, saa sitten vaikka näyttelypäiväksi häkin pohjalle mukaan tai ihan vain kotona Roopen lempi petiin. Yltäpäältä peitteissä, kunhan pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa!
Reipas viikko vielä niin päästään kontrolliin ja saadaan pissa-asioihin lisätietoa. Huomenna vietellään rennosti vapaapäivää, lepuutetaan koko poppoo kotosalla. Jos ei sitten yksin käy sauvomassa, tuntuu vaan hölmöltä lähteä mihinkään ilman koiria, kyllähän nekin liikuntaa tarvitsee.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Lastentauteja

Viime maanantainen vapaapäivä kului puuhastellessa ensin aamusta mukavia, mutta kun lähdettiin käymään Ainolan futiskentällä Roope alkoi pissimään verta ja loppuen lopuksi ei enää tullut mitään... autolla kun oltiin liikenteessä niin ajettiin samantien lekuriin: annettiin pissanäyte, jossa oli ph korkealla ja aavistuksen kiteitä. Lisäksi lääkäri kokeili vielä eturauhasen, joka oli sekin hieman turvonnut; kuulemma tämän takia pissaa ei kerralla tule paljoa ja aiheuttaa verivirtsaisuutta. Saatiin muutama piikki ja kymmenen päivän antibioottikuuri. Tardak-piikistä johtuen näytelmät ja viralliset kokeet on puoleksi vuodeksi meidän osalta kielletty, lisäksi ko. piikki saattanee vaikuttaa myös siittiöiden laatuun. Kun nyt nämä jonossa olevat naiset panttaisivat vähän aikaa juoksujaan niin päästään kontrollikäynnille ja tarkistamaan siittiöiden laatu. Alku kauhistukset, ajatukset kastraatiosta jne, ovat jo laantuneet ja muutenkin Roope on ihan reipas normaali itsensä... ja pissa kulkee niin kuin sen kuuluukin. Saatiinpahan lisäaikaa treenailla BH:ta ja alokasluokkaa varten.. ;)

Walma voi hyvin reippaasti, parina päivänä vähän köhässyt, mutta ei sen vakavampaa... josko tämän jälkeen olisi taudit sairastettu vähäksi aikaa ja päästäisiin kiinni normaaliin elämään. Ymmärrettävistä syistä ei olla treenailtu mitään viikon aikana, ainoastaan Walman iltaisten leikkien suhteen ollaan opeteltu rauhoittumaan ja palloleikkien yhteydessä ollaan harjoiteltu luopumista+paikallaan istumista, 10 sekunnin tavoitteella, jossa ollaan peräti onnistuttukin. Samaten ruokakupin kanssa paikallaan istuminen onnistuu sen 10sek.

Torstaina vietettiin Roopen 6v. synttäreitä ja käytiin ajelemassa eri eläintarvikeliikkeissä tekemässä hintavertailua barf-ruokien välillä... lähinnä broiskun siivet olivat aika tyyriitä joissain liikkeissä, muuten aika samoissa hinnoissa oltiin. Tuusulasta käytiin ostamassa kumpaisellekin ale-kupongilla uudet hienot Hurtan puolikurrarit pehmusteilla. Ja siitä ajettiin varuskunnan metsään ihailemaan hienoja maisemia, melkein kun postikorttimaisemassa olisi lenkkeillyt. Harmi ettei kamera ollut mukana, täytyy toivoa, että joku kaunis aurinkoinen päivä sattuu olemaan vapaata jotta pääsee kuvaamaan talvimaisemia.

Tänään hurtat pääsi hiekkamontulle Veetin, Benten ja Bonon kanssa. Walma ja Bono löysivät samantien toisistaan paini- ja juoksukaverin. Tunnin verran käveltiin montulla ja kyllä oli hiljasta porukkaa kun kotiin päästiin. Ja hetki sitten tultiin toiselta tunnin lenkiltä, tällä kertaa hihnassa suoritettuna. Huomenna hilpasen töiden jälkeen kauppaan ostamaan kävelysauvat, viikonloppuna jo hommasin valjaat sekä vetohihnan ja -vyön itselleni. Jos helmikuun runsaina vapaapäivinä ottaisi urheilutavoitteen... (kuinka kauan tämä innostus sitten kestääkään)