torstai 24. kesäkuuta 2010

Onnea itse kullekin!

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjotuksesta, vaikka olisi ollutkin kirjotettavaa useampaankin juttuun. Ja tämäkin piti jo eilen julkaista, mutta sitten prakasi nettilinjat...


Onnea Olli 9v.
Ihan ensimmäiseksi paljon onnea Olli 9v ja C-pentueen sisarukset; Piu, Diva, Cindy ja Oliwer. Velipoika-Chili ei nähnyt yhdeksättä syntymäpäiväänsä, vaan kurkussa olleen kasvaimen nujertamana sen oli aika lähteä jo alkuvuodesta 2010 Siiri-äidin kanssa koirien taivaaseen missä kasvaa kuulemma nakkeja puissa. Olli voi ikäisekseen ihan passelisti, vähän on vanhuuden kankeutta, mutta Back On Track -takki hoitaa pahimmat, eikä mitään ontumisia ole esiintynyt pitkään aikaan.

Hassua ajatella, että ensi vuonna tulee kymmenen vuotta rodun parissa vaikkei itsellä ole ikääkään juuri mitään. Roopesta se aktiivisin kausi alkoi, mutta kyllä Ollin kanssa osallistuttiin heti alusta asti rodussa järjestettyihin koulutuksiin ja tapahtumiin, mm. Viikissä ja Humppilassa. Ja 10-vuotis"juhlan" kunniaksi on sitten suunnitteilla ensimmäinen oma pentue, eiköhän tässä olla tarpeeksi kauan seurattu sivusta ja hoidettu muiden kasvatteja, että on aika ottaa vastuulle oma kasvatustyö. Mutta nämä ensi vuonna sitten.


Tallinnassa (mieluummin kuin valmistujaisissa..)
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna käytiin Tallinna Eestin Voittaja -näyttelyssä.. vaikka serkku ja oma veli viettivät valmistujaisjuhliaan samaan aikaan (koirasuvun tärkeysjärjestys). Walma on aivan huippu matkaseuralainen, se ei ollut moksiskaan sataman vilkkaasta menosta ja kulki hienosti liukuportaissa, hississä, laivan rapuissa, matkusti laivalla kenneltiloissa jne. Stressata se toki osaa, niin kuin kenneltiloissa se oli kuulemma louskuttanut yksinäisyyttään jonkun verran, mutta heti kun kaikki on taas hyvin ja mamma on paikalla kaikki on ok ja stressi on poissa. Ihana reissukoira, jonka kanssa mielellään matkustaa pidemmällekin.

Lauantain näytelmässä Walma oli turistina ja matkaseuran terrierit kehässä. Tico VSP ja Eestin serti + EEV-10. Cacibia tuomari Tiina Taulos ei antanut, koska Tico esiintyi taas tapansa mukaan haluttomasti ja nokka kohti nurmenpintaa. Naksu-junnu esiintyi EH:n verran ja voitti luokkansa.
Sunnuntaina oli koko kolmikko kehässä, Walma voittaja-näyttelyssä ja terrierit erkkarissaan. Tico oli ROP aivan huiman hyvän arvostelun kera (lue kotisivuilta uutiset-osiosta). Naksu oli ROP & ROP-juniori! Onnea! Walma oli irlantilaiselle tuomarillemme liian pieni säkäkorkeudeltaan, tulos siis EH1 nuortenluokasta. Schape-ROP oli Ollin siskontyttö Dima, onnea! Seuraavaa ulkomaan matkaa ollaan jo suunnittelemassa ja tällä kertaa se kohdistuu rodun kotimaahan Hollantiin.. ;)


Nyt se tulos tuli
Roopen kanssa on nyt osallistuttu muutamiin tokokisoihin ja se tavoitteena ollut ykköstulos saatiin Hyvinkäällä 1. kesäkuuta. Jännitys oli aivan valtava, mutta sen verran hyvin selvittiin että pisteet riitti ykköstulokseen. Paikallamakuussa Roopea häiritsi selän takana liehunut kehänauha ja se nousi ylös juuri kun aika oli täyttynyt, ei onneksi lähtenyt viipottamaan mihinkään. Seuraamiset meni taas siihen haahuiluun, enkä muistanut vapauttaa ja kiittää koiraa liikkeen lopussa... Liikkeestä jäävät oli hyvät, samaten luoksetulo. Hyppyesteelle mentiin kaulapannasta kiinni pitäen ettei mies pääse loikkimaan miten sattuu.

Seuraava koe oli Valkeakoskella 12.6. (joo, vannoin etten tokon takia lähde ajamaan pääkaupunkiseutua kauemmas..). Paikalla makuussa Roopen kanssa kolme muuta koirakkoa (tämä oli niiiiiiin paras suoritus kuin ikinä vaan voi olla): härdelli alkoi noin minuutin jälkeen kun partacollie nousi ylös haastamaan leikkiin naapurin kelpietä, joka taas lähti rähisten partiksen päälle, josta pelästyneenä spinonetyttö lähti turvaan ohjaajansa jalkoihin ja Roope vaan pysyi paikallaan! Sydän valahti jalkoihin ja hiki rupesi valumaan otsalta, että kello liikkuisi ja päästäisi siitä odotuksesta.. Paikoillaan pysyi ja kymppi tuli! Alku oli niin lupaava, että kehään mentiin suorittamaan liikkeitä melko levollisin mielin, vaan jotain sattui ja vain kolmesta pisteestä jäi uupumaan ykköstulos. Seuraamiset meni paremmin, vähän nurmikenttä veti nenää mukanaan, liikkeestä jäävät ok (jopa maahanmeno vaikka oli märkää), luoksetulo laajassa kaaressa sivulle ja sitten se viimeinen minkä ei pitänyt tuottaa ongelmia vaan kuinkas kävikään: herra vaan katselee kehästä ulos jokaisella hyppy-käskyllä.. nolla ja ai, että on sen jälkeen hieman v*tuttanut!

Treeneissä ollaan otettu ymmärrettävistä syistä tehokuuria hypylle lähestymisiä, sitten on alettu Roopen kanssa tekemään luoksetulon pysäytyksiä ja kaukkareita. Walma taas on pitkästä aikaa otettu mukaan ja ollaan tehty suurimmaksi osaksi seuraamista, viimeksi otettiin myös luoksetuloja ja paikallamakuuta. Se on treeni "tauollaan" oppinut itsekseen selkeästi asioita.. ;)


Kesän näyttelytavoite täyttyi heti alkuunsa
Keväällä näyttelykauden alettua tavoitteena oli kesän aikana saada Walmalle kaksi sertiä ja kaksi cacibia. Ensimmäiset tuli toukokuussa Helsingin jäähallilla Aptus Show'ssa erikoistuomarilla ja seuraavat viime viikonloppuna kansainvälisessä Kotkan Ruusu -näyttelyssä. Kotkassa ei tosin kilpailua ollut, liekö kukaan muu uskaltanut Lena Dankerille ilmoittaa koiriaan..? Minä olisin mielelläni hänelle koirani esitellyt, mutta näyttelytoimikunta päätti toisin ja tuomarina oli Annukka Paloheimo (jolta vuosi sitten Walmalle EH). Pieni oli jännitys näyttelyn lähetessä, että onko tuo ruippana kehittynyt tarpeeksi. Kierros kehän ympäri ja Paloheimo jo kommentoi, että "Sehän on ihan passelin näköinen, vaikka onkin ainut". Arvostelu oli erinomainen ja niin oli tuloskin, serti, cacib ja rotunsa paras!! Jippiii! Tico jäi pallin verran halutusta, toiseksi paras uros ja "turhat" vara-serti ja vara-cacib. Ticsin valioksi yritys jatkuu Mäntsälässä ja Walma ja Urho menee seuraavaksi Karjaalle, sitten onkin seuraava vasta elokuussa, erikoisnäyttely Heinolassa.


Muuta mukavaa
Vuosikirjan kasaus on taas käynnissä ja agilitytuloksia puhtaaksi kirjoittaessani huomasin ilokseni, että Roopen ja Riinan tyttö Trasseli Polkkatukka alias Nona on aloittanut agilityn kisaamisen viime vuonna. Hienoja sijoituksia ja midi-kakkosiin nousu tänä keväänä ja vielä agilitysertin kera! Hurjan paljon onnea Nona ja Camilla, tsemppiä tulevaan!

Että semmoisia meille kuuluu, tänään tehtiin Marin kanssa koirien vaihto ja Hertha lähti Banjo-äitinsä kanssa mökkeilemään Juhannukseksi ja Boogie tuli viihdyttämään (vai kiusaamaan?) Roope-sulhoaan. Mukavaa keskikesän juhlaa siis kaikille!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kesä on täällä!

Ja kaikki kesän kiireet, kalenterissa ei montaa vapaapäivää ole etenkään viikonloppuisin.. vaikka tosin nytkin aloitettiin viikon loma, mutta siihenkin mahtuu tämän illan tokokisat, viikonloppu Tallinnassa ja tiibetinterrierivanhukset Blackie ja Bertta. Ja kaiken järjestelyn kruunaa vielä Walman juoksu.. onneksi on useampikin paikka jo tarjoutunut ottamaan Roopen hoitoon, vaikka hyvinhän tuo Roope on tähän asti jo viikon ollut kotona ja seurannut juoksun etenemistä.


Aptus Show
Parisen viikkoa sitten osallistuttiin pitkästä aikaa Helsingin jäähallilla pidettävään kv-näyttelyyn.. paikanpäällä ihmettelin miksei olla siellä moneen vuoteen oltu, ehdottomasti yksi mukavimmista näyttelypaikoista ja hyvin järjestetty. Mitä nyt aavistuksen oli harjoitushallissa trooppinen ilmasto. Edellisenä iltana tuli opiskeltua Helsingin karttaa ahkeraan, ei ole meinaan tullut ajettua Viikkiä pidemmälle Helsingissä.. 2,5 tuntia ennen kehän alkua lähdettiin jo matkaan, ettei vain myöhästytä jos lähden sompailemaan ihan väärille reiteille. No näin jälkikäteen pakko myöntää ettei se reitti Pasilan kautta nyt niin vaikea ollutkaan, etenkin kun bongasi jo motarilta häkillä varustetun koira-auton. ;)

Kaikki paikalle ilmoitetut 19 schapea oli paikalla ja hollantilainen erikoistuomarimme, Roel van Veen-Keur, oli hyvällä tuulella ja laatuarvosanat olivat melko vaaleanpunaista. Walman punainen linja katkesi sitten viime syyskuun, ja tuli siinä kaupan päälle sitten kerralla kaikki muukin: paras narttu, serti, cacib ja rotunsa paras! Pitkä päivä siitä tuli kun vielä jäätiin ryhmiin näytille, eihän sieltä siis mitään muuta saatu kun lämmintä kättä. Kokemusta tosin ja Walma oikein tuntui "heräävän" musiikista ja ihmisten taputuksista, se oli itselle tosi upea fiilis katsoa kun neiti selvästi nautti! Nyt kun kasvatetaan vielä tukkaan sama pituus kun Yaya-mammalla niin katsotaan sitten miten ryhmissä käy. ;)


Kaikkien rotujen kansallinen kotinäyttely
Siis niin lähellä kuin näyttely meille vain voi olla, Järvenpäässä. Kehäkin oli vasta reippaasti iltapäivän puolella, Ritva Raita arvosteli hartaudella jokaisen koiran, niin että meidän viimeisten aika oli vasta puolen neljän tienoilla. Hertha esiintyi mukavasti kokemukseensa nähden, hieman koikkailoi, mutta sai erinomaisen nauhan ja loppujen lopuksi päätyi kolmanneksi kauneimmaksi nartuksi kera vara-sertin, siitä huolimatta että tuomarin mielestä vuoden vanha Hertha oli vielä kooovin pentumainen.

Walma palasi takaisin totuttuun ja sai punaisen sen niiin tutun punaisen nauhan ja oli nuorten luokassa toinen. Oli kuulemma laiha (ja p*skan marjat, se on normaalia paksumpi juoksuistaan), korkeajalkainen (pitää paikkansa ja lyhyt tukka vielä korostaa).. ja ehkä se oli tuomarin linjaan vielä vähän väärää väriäkin.

Kumpikaan näyttely, Aptus eikä Järvenpää, huolinut pentuja näyttelyynsä, joten Urho pääsee kehään seuraavan kerran vasta heinäkuussa junnuluokkaan Maret Kärdillä Karjaalla.

Seuraavaksi sitten ensi viikonloppuna Tallinnaan Eestin Voittaja 2010 -näyttelyyn. Lauantaina kehässä 2 norfolkinterrieriä, Tico ja toinen osallistuja on narttu. Sunnuntaina Walma + 9 muuta schapea (mennään siis ottamaan ..toivottavasti.. aurinkoa) ja Tico terrierien erkkarissa ainut folkki.


Schapetreeniä ja -treffiä
Tänään mennään sitten mittaamaan kevään ahkeraa treenaamista, nyt tarttis taas olla kirjailtu liiviin "kyllä se kotona osaa"... No mennään katsomaan mitä me siellä paikanpäällä osataan ja onko Walman kosiskelu vieny kaikki voimat ja keskittymisen.

Vaikka ihan hyvää treeniä ollaan saatu, kun on ollut eri liikkureita ja eri paikkoja ja rotuja mukana. Mutta ainahan se vaan tuntuu siltä että enemmänkin olisi voinut tehdä.

Ollaan me treenien ohessa rentouduttukin ja osallistuttu Mäntsälän hiekkakuopalla schapetreffeille jossa oli kaiken kaikkiaan 16 schapea paikalla, uroksia ja narttuja, eikä mitään ongelmaa. Huippu rotu kun ei mitään kärhämöintiä poikienkaan kesken vaikka kaksi narttua porukasta alotti treffien jälkeisellä viikolla juoksut. Kiitos kaikille mukana olleille, meillä oli väsynyttä porukkaa kun kotiin päästiin. :)