keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!

Faktat kunniaan kiitos

Piti jo messukeskuksen näytelmien jälkeen kirjoitella kipakkaa tekstiä siitä, kuinka onnettomasti ihmiset uskovat ja pitävät suurena totuutena ihmisten omia puheita. Etenkin kun asioista on saatavilla myös omin silmin katsottavaa faktatietoa.

No anyway, en nyt näin Joulun alla ala asiasta riehumaan... mutta kaikesta huolimatta kehoitan ihmisiä pieneen kriittisyyteen kuulemaansa kohtaa ja selailemaan tuota Kennelliiton jalostustietokantaa ja tekemään omia päätelmiään ihan sillä omalla maalaisjärjellä ajateltuna. Ei se pitkään ja paljon kasvattanut kasvattaja ole ainut totuuden torvi, joskus jopa kaukana siitä.


Tämän myötä toivottelen itse kullekkin erinomaista Joulua, sekä menestystä uuteen vuoteen!


torstai 8. joulukuuta 2011

Vuoden viimeiset

Helsinki Winner 2011 - lauantai

Sompailtiin Herthan kanssa aamupäivällä Haarajoen asemalta Pasilaan ja messukeskukselle. Junailun ensikertalaisena Hertha sai ehdottomasti 10+, se pisti täyteen ahdetussa junan eteisessä maate ja käyttäytyi mallikkaasti, kuin kaupunkilaiskoira konsanaan.

Näyttelypäivä venyi mukavasti, kun kehä oli myöhässä lähemmäs kaksi tuntia. Pennut jaksoivat odottelusta huolimatta olla ja esiintyä hienosti. Demo nauratti tuomaria ja varmasti monia muitakin esittämällä kuinka tyypillisesti rodulla häntä heiluttaa koiraa. Isla taas on varsinainen luontainen diiva, se esiintyi paremmin kuin Herthakaan.... ;)

Rodun arvosteli uusi hollantilainen tuttavuus Marion Ten Cate, joka oli muutama viikkoa aikaisemmin arvostellut rodun kotimaan erikoisnäyttelyssä koiria. Pennut olivat tädin mieleen, mutta Hertha pikkarainen taisi olla hieman karvaton kilpasisariensa ympäröimänä. Väitän kyllä, että kotoota lähtiessä sillä oli tukkaa! Alla koko kolmikon arviot ja tulokset.


Hertha: Feminine bitch with light bone. Well propotioned. Skull is broad enough. Muzzle could be shorter. Nice fine bone. Little happy mover. Well presented. VAL ERI 4

Isla: 7 months. Nice type. Light bone. Good body lenght. Nice broad skull. Good lenght of muzzle. Dark eye. Balanced angulations. Good body. Rather narrow behind on the move. Springly movement. PEK 1 KP ROP-pentu

Demo: 7 months, could straighten in the back. Masculine happy little dog with fine bone compared to size. Muzzle could be shorter. Balanced angulations. Good body for age. Moves happy and light with good tail carriage. PEK 1 KP VSP-pentu


Kotio päästiin viiden jälkeen ja illaksi kutsutut vieraat olivatkin jo paikalla ja ruokkineetkin jo itse itsensä, kun emäntä itse liihotteli maailmalla. Siis oikeasti istuin Pasilan asemalla tunnin odottamassa seuraavaa junaa, kun edellinen oli juuri 5 min aikaisemmin mennyt nenän edestä.

Ilta sujahti höpötyksen, lenkin, hyvän ruuan ja juoman kanssa sekä saunan lämmössä. Koiria ei onneksi tarvinnut pahemmin puunata, ehdittiin suorittaa iltatoimenpiteet ennen kuin maa taas vaihteeksi suli kuravelliksi.


Voittaja 2011 - sunnuntai

Sunnuntaina aikaisin liikenteeseen ja päästiin hyvin sisään koirinemme ja häkkeinemme. Vallattiin oma paikkamme ja jäätiin odottamaan kehän alkua. Demosta saatiin napsittua upea 7kk poseeraus ja loppu päivään ei sitten enää kuvaus jaksanut innostaa. Taisi iskeä lievä näyttelyväsymys.

Pennut jaksoivat toisen päivän putkeen mainiosti, Herthakin yhtä iloisesti kuin aina muulloinkin. Tanskalainen tuomari Charlotte Höierin mielestä Pertsa ei vain oikein ollut vielä valion arvoinen tapaus, vaikkei vissiin ihan surkeakaan kun erinomaisen antoi. Alla kolmikon arviot.


Hertha: Very charming but too fine and unmature bitch. Very fining foreface, beautiful eyes. Very straight infront and topline. Moves a bit unsteady. Shows well. VAL ERI 3

Isla: Very feminine. Perfec size. Shows very well! Beautiful head. Perfect expressions. Nice angulations. Good side movements. But she is not parallel behind at the moment. PEK 1 KP VSP-pentu

Demo: Very nice puppy. Beautiful type. Nice contraction. Very typical head. Good neck and topline with slide race over the loin. Moves correct, but bit close behind. Typical tail. Very promising. PEK 1 KP ROP-pentu


Summa summarum

Tämä vuosi on ollut näyttelyiden puolesta varsin erinomainen kokonaisuudessaan. Roope aloitti ja lopetti veteraani-uransa sijoittuen joka näyttelyssä PU-luokassa vähintään kolmanneksi ja ollen jokaisessa näyttelyssä vähintään VSP-veteraani, mm. rodun erikoisnäyttelyssä.
Walma kuntoutui pennuistaan hyvin ja elokuun lopussa suunnattiin viimeisen cacibin metsästykseen Norjaan. Ajokilometrit Tromssaan eivät olleet turhat, sillä kotimatkalla kyydissä istuivat kaksi uutta kansainvälistä ja Norjan muotovaliota; Walma ja Tico-terrieri.
Hertha sai tukkansa kasvatettua näyttelykuntoon ja valmistui Suomen muotovalioksi kolmessa perättäisessä näyttelyssä yhden kuukauden sisällä, kahdessa näistä näyttelyistä se oli ROP ja yhdessä VSP.

Esikoispentue saatettiin maailmaan keväällä pitkän odotuksen jälkeen ja pentuset ovat ottaneet elämän haltuun iloisella ja avoimella asenteella. Molemmat ovat ehtineet korkkaamaan näytelmät ja aloittamaan agility- ja toko-harjoitteet tahoillaan. Treffattu ollaan verrattain jopa melko usein ja on ne muksut hoidossakin käyneet. Ihan loisto muksut ja omistajat, tällaisia minä haluan lisää! (Vink-vink Walma, 2-3 pentua on ihan riittävä määrä seuraavaankin satsiin....)

Vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä ollenkaan, Walma suoritti hyväksytysti ja itsenä näköisesti MH-luonnekuvauksen. Vuoden toko-tavoitteet jäi saavuttamatta ja voi olla että annetaan niiden olla jatkossakin oman onnensa nojassa. Päivämme täyttyvät pitkistä rennoista lenkeistä, aina valon salliessa metsässä vapaana kirmaillen. Nautiskellaan tästä ja annetaan vaikka sitten sen jälkikasvun harrastaa tavoitteellisemmmin. ;)


Kuvia viikonlopulta: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2011/Winner+shows/

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Ristiriitaista

Kiireistä tämä elämä

..että meinaa ressiä pukata. Viime viikonloppu taittui perinteisellä pikkujouluaikaisella koiranhoito-keikalla. Tiibetinterrieri-kolmikko Bertta 12v, Brita 6v ja Bodil 2v ottivat meidät vastaan sopuisasti ja tt-tyyppien sohvan omimista lukuun ottamatta kaikki sujui mainiosti koko viikonlopun. Sulatettiin jopa Bodilin juoksun jälkeinen mökötys ainakin hetkellisesti. :)

Porukkaan sopi mainiosti perjantaina juoksuinen Walma, joka lauantaina vaihtui sitten tyttäreensä Islaan. Melkoinen super sopeutuja koko likka! Päivä Kaapelitehtaalla näyttelyssä, sitten meille höykytettäväksi ja yö aivan uppo-oudossa paikassa ja tyyppi vaan ottaa rennosti ja iloisesti kaiken vastaan.

Vähän piti kasvattajan päästä kokeilemaan pentuturkin laittoa lauantai-illan ratoksi, joka yllätti positiivisesti. Olen vain näkemän perusteella ajatellut, että Islalla on valtava ja pehmeä pentuvilla, että mikähän siitä mahtaa tulla. Mutta lopputulemaksi täytyy sanoa, että tukka on pehmeä, mutta kuitenkin melko harva ja selkälinjassa kasvaa jo uutta karkeampaa karvaa. Lapset on kovaa vauhtia aikuistumassa ja harmaantumassa. Niisk! :(


Jännät paikat

Lauantaina tosiaan ensimmäisen hoitokeikkayön jälkeen hurautin aamulla Espooseen Ipsaa hakemaan ja sieltä sitten navigaattorin opastamana Helsingin Kaapelitehtaalle... minä niin rakastan tuota kaupunkiajoa ja etenkin sitä parkkipaikan etsimistä. Yhtään en tiennyt mikä mahtoi olla parkki pirkkojen linja sinä päivänä, mutta kun muutkin, niin jätin minäkin auton sakkopaikalle pelko persiissä.

Kehää odoteltiin muutama tunti keskenämme. Isla rauhoittui hyvin nukkumaan tuolin viekkuun, kun en laiskana jaksanut häkkiä mukaani ottaa. Esiintymisharjoitukset ennen kehää menivät hyvin, kuten ennenkin Islan kanssa. Kehässä piti sitten näyttää sitä juntturaluonnetta ja välillä sai tyyppiä raahata perässään kuin lehmää konsanaan. Paikallaan pönötti sentää ryhdikkäänä ja iloisena häntä vispaten. Arvostelu itsessään ja tulos ovat ehkä hieman ristiriidassa keskenään... vaikka ehkä tulos ja kuva puhuvat enemmän puolestaan. Ainakaan pituuden ja mataluuden puolesta en allekirjoita tuomarin näkemystä. Kropaltaan Isla on varsin mallikas yksilö, sillä on ikäisekseen mukavasti kurveja: hieno rintakehä ja etuosa ylipäätään, pyöreä runko (jossa toki vähän pentu löysää vielä..) ja mahtava lihaskunto. Kiitos vaan liikkuvaiselle sijoitusperheelle, tytsy saa juoksennella lähes päivittäin metsässä ja pelloilla vapaana Pepin kanssa, vaikka Espoon Mankkaalla asuvatkin. :)

Alla siis Pirjo Aaltosen näkemys:

" Tässä vaiheessa hieman matalan ja pitkän yleisvaikutelman antava. Hyvä runko ja tyypillinen kevyt luusto. Ikään kuuluva karvapeite. Vielä kinnerahtaat takaliikkeet. Liikkuu laiskasti, mutta ajoittain erittäin reippaasti. Käyttää häntäänsä hyvin. " PEK 1 KP ROP-pentu




Kehän jälkeen kaikki tuntui sitten menevän mönkään... Isla pissi kehään kunnon lätäkön ja matkalla autolle astuin suoraan sontaläjään, jota joku mukava koiraihminen ei ollut kerännyt talteen! Tämänkin onnettoman tapahtuman huomasin vasta keskellä vilkasta lauantai-liikennettä jossain päin ydin Helsinkiä matkalla kotiin. Ja tietenkään pysähtyä ei voinut tai muuten eksyy vielä reitiltä jos ajaa sivutielle kenkäänsä putsaamaan.. että loppumatkalla päästeltiin vähän kovempaa pitkin moottoritietä ja akkunat auki.


Voittaja-jännitys

Tällä viikolla ollaan juostu ja juostaan vielä vähän lisää. Joululahjaostokset on suoritettu loppuun eilen ja nyt alkaa se pakkaus urakka. Jouluvalotkin sain asennettua ulos, en tosin siihen pihan puuhun johon ne olisin halunnut... 17,5m ei riittänyt kuin kahteen kierrokseen (eikä ihme jos puolet narusta on pelkkää piuhaa ilman lamppuja!) ja oli pakko laittaa koko härveli pation kaiteeseen.. harmitti aika vietävästi eilen, mutta kyllä se jo aamulla ihan siihen kaiteeseen näytti istuvan. Tuo ainakin valoa koirille iltakakalle. ;)

Loppuviikosta sitten huolletaan Hertha loppuun messukeskuksen koitoksia varten ja kuskaillaan koiria sinne tänne ja tuonne. Otetaan tuo veteraani-kasvattaja Paula hoitoon lauantaina ja laitetaan näyttelykuntoon saunan, hyvien ruokien ja juomien kanssa. Ja ennen kaikkea syvällisten maailmaa parantavien koirakeskusteluiden kautta. ;)

Sen pituinen se, kuullaan ensi viikolla miten meillä meni Herthan, Islan ja Demon kanssa vuoden isoimmissa kinkereissä.



PS. Walman tulevan Rolle-sulhon Reino-poika on käynyt kinttukuvissa tällä viikolla, jännityneenä tuloksia odotellessa. Kuvannut ell arvioi maljat hieman löysiksi, mutta ei mitään muita muutoksia. Vähän jänskättää, mutta oli tulos mikä tahansa niiden monien plussa puolien takia olen edelleen riskin valmis ottamaan. Erinomaisten ja avoimien luonteiden sekä vankan/terveen etuosan puolesta.


maanantai 14. marraskuuta 2011

Pappakoira sairastaa

Vanhuus ei tule yksin

Niin ne koitti pappakoiran ensimmäiset vanhuuden vaivat Roopellakin. Turkin lyhennyksen jälkeen iskäpojasta kuoriutui varsinainen leikkisä nuoriherra. Innostuessaan menee edelleen 360 astetta ympäri paikallaan hypellen, että siinäkö lie mennyt liukkaalla parketilla takajalka linkkuun ja pitkien lenkkien rasittamana alkoi kolmella jalalla linkutus. Viime maanantain iltalenkillä jo huomasin, ettei nyt ravata ihan puhtoisesti... ja levon jälkeen ei kävelty vasemmalla takajalalla enää ollenkaan.

Ensi pelästys oli, että mitä jos tässä on käymässä sama kuin kahdelle sisarukselle!? Miina-sisko meni 7-vuotiaana luusyöpään hyvin nopeasti ja kuluneena kesänä, itseasiassa tasan samana päivänä kun Miina, meni Manu-veli pahaan nivelrikkoon. Nostan hattua Miinan ja Manun perheelle, sillä nämä koirat asuivat samassa taloudessa ja vuoden välein ison päätöksen teko ei ollut helppoa, etenkin kun näillä kahdella olisi vielä muuten ollut elämää edessä useita vuosia.

Nyt näyttäisi kuitenkin, että kyse oli pelkästä venähdyksestä. Muutaman päivän lepo ja pelkkä omalla pihalla ulkoilu + Back On Track vetreyttivät pappakoiran kävelemään jo suht ok. Loppuviikosta lähti innoissaan jo pienelle iltapissalle, mutta kyllä siitä liikkeestä näkyi vielä epävarmuus kipeälle jalalle astumisesta. Himmaillen kohti isänpäivää alkoi patu olla jo kuosissa ja isänpäivän kunniaksi käytiin metsässä kirmailemassa. Eivätkä ongelmat ole palanneet, joten säikähdyksellä selvittiin. Tällä kertaa, kauhea kun tässä on enää muutama kuukausi ja pappa täyttää 9v.


Virtsakiteisiin ceetä

Itseasiassa johan Roopella yksi vanhuuden vaiva on ollut muutaman vuoden. Pari vuotta takaperin talven ongelmaksi muodostuivat virtsakiteet ja kun en alkuun tajunnut ollenkaan mistä oli kyse ravattiin koiran kanssa päivä pihalla, luullen sillä olevan vatsakipuja kun se sillä tavoin peppua painoi maahan ja vinkui. Vasta kun pissan mukana tuli veritippoja (luojalle kiitos, että oli lunta maassa) lähdettiin kiitämällä eläinlääkäriin peläten pahinta, luonnollisesti.

Virtsanäytteestä selvisi struviittikiteet, joiden liuotukseen saimme oman liuotusruokansa. Kuukauden ruokaa syöneenä kiteet kyllä olivat poissa, mutta niin tuntui olevan koko koirakin. Ihan kuihtunut ja apaattinen verrattuna aikaisempaan iloiseen olemukseensa. Vaihtoehtoisia ehkäisykeinoja etsittiin ja tuolloin päädyttiin barffaamaan asiantuntijan ohjeiden mukaan... kiitos näiden ohjeiden, nyt on Roope muutamaa etuhammasta köyhempi ja kulmahampaista on nysät jäljellä. Massa saatiin kyllä lihakuurilla takaisin.

Kaikista yksinkertaisin ratkaisu asiaan oli kuitenkin c-vitamiinijauhe. Nyt on menossa toinen talvi näin ja ei ole ongelmia. Syödään normaali ruokaa, Eukanuba lammasvanhus-sapuskaa. Aamulla puolikas teelusikallinen jauhoa makkarasiivuun niin uppoaa nirsommallekin. Kosteus on kaikista pahin, joten kuivaaminen on ehdottoman tärkeää vetisillä keleillä.


Best-In Puppy Show - alkuharjoitusta messariin

A-pentueen ihmekaksoset osallistuivat ainoina rodun edustajina Helsingin messukeskuksen lemmikkimessujen yhteydessä järjestettyyn pentunäyttelyyn, jossa rodun arvosteli Veli-Pekka Kumpumäki. Kuten kesällä, niin nyt myös jäi hyvä maku tuomarin kirjoittamista arvioista ja kuuleman mukaan oli myös mukava setä ihan noin luonnossa, kuten kesälläkin. Ihana saada tällaisia tuomareita arvostelemaan koiria joita ne oikeasti kiinnostavat vaikkei mistään valtarodusta olekaan kyse.

Kilpasisarusten kesken jakautui niin, että Demo oli ROP-pentu ja Isla VSP-pentu. Molemmille kunniapalkinnot ja arvostelut joissa oikein kahteen kertaan luonteet tapetilla. Positiivisesti. Alla tyyppien arviot Kumpumäen silmin.

Demo: Iloinen pikkupoika jolla hyvät mittasuhteet ja hyvässä kehitysvaiheessa. Kuono-osa saa vielä tanakoitua. Hyvä kallo. Otsapenger voisi olla selvempi. Sopiva luusto. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Käyttää häntäänsä jo taidokkaasti. Hyvälaatuinen pentuturkki. Vielä kinnerahtaat takaliikkeet. Hyvin viehättävä luonne. PEK 1 KP ROP-pentu

Isla: 6kk viehättävä iloinen narttupentu jolla erittäin kaunis pää ja ilme. Lyhyt, tanakka kuono-osa. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä laatuinen pentuturkki. Liikkuu kinnerahtaasti takaa ja vielä epävakaasti edestä, mutta oikea meininki. PEK 1 KP VSP-pentu

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Liikenne käyttäytyminen

Vaara vaanii liikenteessä

Viime viikkoina on tuntunut sattuvan ja tapahtuvan liikenteessä.. tai sitten olen itse ollut harvinaisen skarppina liikkeellä. Enkä puhu nyt pelkästään autolla liikkuessa vaan ihan koirien kanssa kävelyteitä tallaillessa tulee nähtyä (ja kuultua) kaikenlaista. Eräskin pyörällä liikkeellä ollut nainen kommentoi ohi mennessään "..tuollainen lauma..", ja selvästi oli työn ja tuskan takana vaihtaa pyörän liikerataa edes puolikasta metriä vasemmalle, ettei tule yhteen törmäystä risteysalueella. Ja mikä ihme siinä on, että kaupunkilaiset ovat niin juurtuneita oikeanpuoleiseen liikenteeseen vaikka ohje on, että yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä (joita Järvenpäässä kaikki väylät ovat) jalankulkija kulkee JOKO vasemmassa tai oikeassa reunassa, jotta pyörä pääsee ohi KESKELTÄ. Autotiellä kulkiessa suositellaan käytettäväksi tien vasenta reunaa.

Olettaisin, että pyörä tai vaikka vain ne kaksi jalkaa olisi helpompi liikuttaa väistämään, kuin että minä siirryn kolmen koirani kanssa vasemmasta oikeaan reunaan. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että koirani valtaavat puolitietä kävellessään keskellä latua.
Törkein tapaus sattui eräs aamu, kun olimme tulossa sivutieltä ja valmistelin omia koiriani ohittamaan edes jokseenkin kauniisti naapurimme kuuliaisen pk colliepojan ja hieman hankalasti liikkuvan isäntänsä. Isäntä tuli koiransa kanssa kävelytien vasenta laitaa, niin kuin (kunnon) koiraihmisen kuuluukin. Toiselta sivutieltä kurvasi tällainen ylpeä urheilufillaristi suoraan isäntää kohti omaa oikeaa puoltaan ja moinen (anteeksi) kusipää viitsi väistää vasta, kun yhteen törmäys oli varmasti alle metrin päässä. Jos olisi tullut meitä päin olisin ensinnäkin puhkunut pääpunaisena ja vähintään työntänyt pyöränsä kanssa ojaan kuravettä nielemään. Vieläkin saan pelkästä tilanteen ajattelusta posket punaiseksi suuttumuksesta.

Joustavuus liikenteessä helpottaisi, tekisi mukavammaksi ja etenkin turvallisemmaksi jalankulkijan liikkua liikenteessä. Mitä isommalla välineellä olet liikenteessä, sitä varovaisempi ja kunnioittavampi pienempiä kohtaa pitäisi olla. Tiedetään, ei se aina kiireessä helppoa ole, mutta kuka siihen kiireeseen on syyllinen... voin myöntää, että ainakin minä itse omaani (pitää lopettaa aamusiivoilut, ettei tarvitse kaahata töihin).


Ratti raivo

Olen ajatellut, että tämä kohdistuu lähinnä autoilijalta autoilijalle, ei niinkään kävelijöihin.. tai ainakaan sitä ei osoiteta niin räikeästi hitaammin suojatietä ylittävälle rollaattori-mummolle. Vaan tulipa tähänkin se poikkeus joka vahvistaa säännön. Viime viikolla oltiin suojatiellä jäädä koirien kanssa oikeasti auton alle, kun selvästi aamukiireessään hra ja rva Opel tulivat suojatielle renkaat kirskuen ja torvea soittaen. Hämmästyksissäni en edes käsimerkkiä muistanut pariskunnalle näyttää, levittelin vain käsiäni ja kirosin ääneen.

Tunnistan raivon piirteet itsestäni kyllä satunnaisesti liikenteessä. Viimeksi tänään aamulla kiireessä ärsytti vanha pakun rotisko jolla jurnutettiin 10km/h alinopeutta koooko matkan eikä ohitusmahdollisuuksista tietoakaan. Tuolla liikenteen seassa kävellessä ja läheltä-piti-tilanteita kokiessa olen alkanut työstämään omaa liikenne käyttäytymistäni ja toivottavasti se luonnistuu koko ajan turvallisemmin ja joustavammin, ilman kiirettä.

Liikenneturvan sivuilta ohjeita liikkujille.
http://www.liikenneturva.fi/vanhat/862/Jalkankulkija%20suomi.pdf


Lisää näkyvyyttä!!

Ulkona on pimeääkin pimeämpää juuri niinä aikoina, kun toimistotyöaikaiset lemmikkejään ulkoiluttavat ja tapahtuipa ulkoilu sitten maanteiden varsilla tai kaupungissa, niin heijastimet heilumaan. Mielellään vielä vaikka heijastinliivi päälle ja otsalamppu vilkkumaan. Ei ainakaan voida silloin meitä tulla syyttämään jos autoilijat eivät "näe" muita kanssaliikkujia. Mukavia ulkoiluhetkiä kaikille!

maanantai 31. lokakuuta 2011

Poronpolulla

Poronpolulla

Pidettiin perhetreffit Lopella ulkoillen reipas viikko sitten 23. lokakuuta. Kierrettiin 12 neli- ja 7 kaksijalkaisen kanssa hieman vajaan 10 kilometrin lenkki. Hitaasti edeten ja mitä nyt sumulta nähtiin niin kauniita harju-/suomaisemia ihaillen. Mukana oli omien koirieni lisäksi molemmat kasvattini sekä Väinö-isukki perheineen, Väinön naapurischape Mosku (Buffing McMosku) sekä isäni eräoppaana Ollin ja Ticon kanssa. Sää suosi sinänsä näin isoa laumaa ja saatiin melko rauhassa ulkoilla ja koirat nauttia vapaudestaan, hieman pistettiin vauhtia muutamaan ulkoilijaan kun paahdettiin niskaan ehtivän laumamme kanssa.

Porukka tuli erinomaisesti juttuun keskenään, vaikka mukana oli 4 narttu ja 8 urosta... ainoastaan Tico hämmensi kosiskelemalla mixausterrierishitzu-Maxia niin, että jossain vaiheessa tahtoi palaa terrierin käpy Maxilta.

Viikkoa myöhemmin lähdettiin taas isukin mukaan metsiä tarpomaan, ensin oli tarkoitus lainata vain Herthaa mukaan, mutta kunnianhimo iski ja oli itse pakko kammeta ylös sängystä reippailemaan. Pitkään siinä reippailtiinkin, askelmittarin mukaan matkaa kertyi reilut 26 kilometria ja aikaa moisen matkan suorittamiseen meni reipas viisi tuntia, miinus evästauko.

Olen tässä jo hetken miettinyt mitä sitä jaksaisi näiden karvalapsien kanssa harrastaa, kunnes tajusin, että onhan meillä jo hieno harrastus. Lenkkeillään pitkiä ja rentouttavia reittejä hihnassa ja ilman, huonoimpanakin viikkona kilometrejä kertyy noin 60 ja parhaimmillaan jopa 100 kilometriin päästään. Eipä me muuta olla ehditty viime aikoina, eikä kyllä tarvitsekaan, tämähän se on terveintä koiraharrastusta parhaimmillaan. :)


Mitä isoveikka edellä, sitä pikkusisko perässä

Eilen kasvattini ja sijoituskoirani Isla, Walman Actually I'm The One, debytoi näytelmäkehässä Lahdessa. Rotua oli ilmoitettu paikalla neljä kappaletta, Isla ja kolme Roopen keväistä pentua Miisu, Jupe ja Mökö. Tuomarina Päivi Eerola.

Miisu oli päivän ROP-pentu ja Jupe VSP-pentu, Isla tuli toiseksi kunniapalkinnon kera ja Mökö toiseksi heti Jupen perään. Islaa rokotettiin iloisen korkeista etuliikkeistä ja puutteellisista etukulmauksista, hieman takaakin oli ahdas... mutta mitä voi odottaa puolivuotta vanhalta koiranpennulta. Kaikista tärkeintä oli, että Isla oli reipas koko pitkän päivän ja esiintyi reippaasti! Se on kaiken A ja O! Alla Issikan arvostelu:

" Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä, voisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Hyvä narttumainen pää, loiva otsapenger. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko, vahva luusto. Kapeat takaliikkeet, etuaskeleet nousee hyvin voimakkaasti. Avoin ja ystävällinen. "

Onnea pupeille, sekä omalle kasvatille, että Roopen muksuille! :)


Eipä tänne Järvenpään rauhaan sitten oikeastaan tämän kummallisempia kuulu, alla kuvakimaraa viikon takaisilta perhetreffeiltä. Pakkasia odotellessa niin loppuisi tuo kuran kulkeminen sänkyyn...


Porojen jäljillä

Sunnuntain 23.10.2011 lenkkitreffit

Eräoppaana isäni

Sumuisten vuorten gorillat... eikun miten se meni..?!

Ihme(rimppakinttu)kaksoset Isla ja Demo

Olli vanhapoika

Roopen puoliveli, Buffing McMosku "Mosku"

Roope

Hertha

Pointteri ja sen sisko

Väinö Hopeanuoli.. siis väriltään ;)

Back on track,
takaisin radalle pitkänkin reissun jälkeen

perjantai 21. lokakuuta 2011

Sulhasmies

SUOMEN MUOTOVALIO
Zwolle-Rolle van het Rollecaterdeel "Rolle"

Synt. 8.3.2007
Mustavalkoinen

Kasv. Ria & Henk Smit, Alankomaat
Om. Juhani Lehtioksa, Sastamala

Terveet silmät Lonkat C/B Kyynärpäät 0/0
Hyväksytty jalostukseen käytettäväksi Hollannin rotuyhdistyksessä
MH-luonnekuvattu hyväksytysti - Lue tarkemmin


Rolle 2v


Se siitä virallisesta osuudesta. Ajattelin esitellä tulevan pentueen isäkoiraa hieman tarkemmin, kuin vain virallisten tulosten ja kaavioiden verran. Vaikka toki aika pitkälle kaikki niihin perustuukin.

Neljä vuotta sitten, kun Paula keväällä 2007, toi vaihto-oppilaansa Rollen Hollannista olin lentokentällä vastaanottamassa tätä uutta tulokasta. Odotellessa tiirailin mistä se kassialma (Paulalla on aina triljoona kassia mukanaan..) oikein tulee, ja se mikä herätti ensimmäisenä huomioni oli reipas mustavalkoinen pikkupentu, joka tulla tömpsytti autolle ihan omin jaloin siinä ihmismassan vilinässä.


Ryhdikäs jo heti alusta asti.

Rolle vasta Suomeen saapuneena.


Rolle-poika kasvoi, kasvoi ja vielä vähän kasvoi... siitä tuli reipas 53cm korkea komea koirapoika. Suuresta koostaan huolimatta Rolle on mitä lempein kaveri kaikille. Se on pentujen puistosetä, joka jopa saattaa heittää selälleen kellimään pentulaatikkoon, niin että taaperot saavat kiipeillä päällään.

Rolle on syksyllä 2009 suorittanut hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Tietämättäni tulevista hyödyistä olin tuota Rollen kuvausta seuraamassa ja hyvillä mielin katsoin koiran palautumiskykyä ja luottoa omaan ihmiseensä. Rolle ottaa kontaktia itse testinohjaajaan ja lähtee mielellään tämän mukaan.. luottavainen kaveri. Leikkiä Rolle ei osaa, mutta johtunee siitä ettei heillä kotona leikitä leluilla koirien ja ihmisten välillä, tämä on "taito" joka useilla schapeilla sammuu jos sitä ei ylläpidä heti alusta lähtien.

Pelästyksistä (haalari ja räminälaite) radan aikana Rolle pääsi nopeasti yli, eikä ylitsevuotavan dramaattisesti paennut paikalta. Haalarille se uskaltautui omistajan seisoessa haalarin edessä, räminälaitteelle täytyi omistajan jo vähän rohkaista tulemaan.

Aaveet olivat jännät ja uhkan kohdatessa löytyi Rollesta miestä vähän puolustamaan. Vaikka heti, kun aaveet osoittautuivatkin vaarattomiksi otti Rolle-poika iloisesti itse kontaktia niihin.

Laukauksista Rolle häiriintyy, mutta niiden jälkeen se on välinpitämätön.


Juniori-Rolle.

Rolle leikittää Buffing M-pentuja kesällä 2007.



Näytelmissä ei Rollen kovin montaa turhaa kertaa tarvinnut juosta, sillä Suomen sertit napsahti plakkariin helpohkosti. Onhan Rollella upea ja tasapanoisesti kehittynyt runko, sillä on kokoonsa nähden sopivasti kaikkea.. ainoastaan sitä kokoa tuli muutama senttimetri liikaa, mutta ei anneta sen haitata. Ainakin ensimmäisen pentueen näyttö on kaikki rotumääritelmän mukaisissa mitoissa, osa jopa pienemmästä päästä.

Toiveeni onkin, että Rolle toisi Walman kapeaan runkoon lisävoimaa sopivassa määrin. Tämän yhdistelmän tekoon painavimmat syyt oli luonne, sekä Rollen monimuotoisuustestissä saama harvinainen-leima. Siis Suomessa yli 50 rodun edustajaa on tähän mennessä testattu ja laboratorio on löytänyt rodusta 5 eri veri-perhettä, joista Rolle sekä poikansa ovat erittäin harvinaisia Suomen jalostusmarkkinoilla tässä rodussa. Rollen silmät ovat terveet jo useamman tarkastuksen perusteella, viimeisin muutama viikko takaperin. Kyynärpäät ovat terveet 0/0, joka on ehdoton vaatimus. Lonkat tulivat Kennelliitosta takaisin C/B tuloksella, mikä johtuu (asiasta soitettu) matalasta lonkkamaljasta. Ei siis muita muutoksia kuten nivelrikkoa, vain matala lonkkamalja, josta mm. ulkomuototuomari on todennut, että älkää niitä lonkkia pelätkö, vaan kyynäriä. Näin kevyellä ja liikkuvalla, lihaksikkaalla koiralla tuskin koskaan lonkkien kanssa tulee ongelmia, mikäli ei sitten nivelrikko iske vaivoiksi.

Tiedän yhdistelmän riskit, olen rodun monimuotoisuuden vuoksi valmis ne ottamaan ja vastuuni kantamaan. Mutta kuten monissa muissakin käytetyissä C-lonkkaisissa rotumme edustajissa ongelmat ovat tulleet ilmi vasta sukupolvi tai muutama sen jälkeen, että tulevaisuudessa sitten lonkkaseula tästä tiukemmaksi jalostuskseen valitsemilleni koirille. :)




Kerrassaan komea ilme.
Kuvissa Rolle 2-vuotiaana.

maanantai 17. lokakuuta 2011

MH Walma

Läpi mentiin kummatkin

Walma suoritti hyväksytysti MH-luonnekuvauksen Kangasalla viime lauantaina. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Ei tuttuja, ei jännitystä ja kuvaus meni aivan Prinsessan näköisesti.

Alun tervehdykset ja käsittelyharjoitukset olivat tyypillistä Walmaa. Se rakastaa omiaan suurella sydämellä ja vierastaa alkuun uusia tuttavuuksia. Testin ohjaajan mukaan se lähti ja käsitellä antoi kunhan sai tukensa mamman säärestä.
Leikki ei innostanut isolla patukalla ja viisaana se seuraili patukan heittoa sivummalta. Vieheellä sama juttu, ensimmäinen viehe meni pitkän nurmikon vuoksi aika ohi ja toiset kaksi kertaa tuijotellessa ilman suurempaa kiinnostusta saalista kohtaan.
Aktiviteettitasoa mittaillessa seistä tuijotettiin Walman kanssa samassa rintamasuunnassa kolme minuuttia taivaita. Lungi koira, jos mamma jää lenkillä suustaan kiinni..

Etäleikki sama kuin muukin leikki. Vähän katseltiin kiinnostuneena mitä tapahtuu, mutta muuten sai ukko heilua ihan itsekseen patukkansa kanssa.
Ennen haalarille siirtymistä käytiin varovasti moikkaamassa leikittäjää ja pienen tsekkauksen jälkeen asia selvä.

Haalarilla yllätys oli suuri ja aikaisemmin vierastetusta testin ohjaajasta tulikin yhtäkkiä suuri turva. Vaaditussa ajassa Walma ei haalarille tullut, mutta luotto mammaan on suuri ja kun kyykyssä naama haalarissa kutsuin sitä luokse, ei mennyt turhan kauaa kun neito jo heilutteli varovaisesti häntää siinä kainalossa ja nuuski tuota pelottavaa haalari-ilmestystä.
Ohituksilla Walma ei kiinnittänyt mitään huomiota haalariin vaan pomppi iloisena neromaisia hyppyjään tasajalkaa, kun kaikki olikin hyvin.

Räminälaitteella pellin ja metallin räminä oli jo aika paha, Walma sinkosi kuin ammuttu hyvän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Eikä tässäkään tapauksessa aika riittänyt, mutta edelleen kehujen saattelemana se saapui varovaisesti nuuskuttelemaan tätä vaarallista laitetta jonka puoleen mamma oli taas kääntyneenä.
Ohituskerroilla ei häntä ihan enää niin vapautuneesti noussut tanaan, mutta mitään ylitse vuotavaa stressireaktiotakaan ei saatu aikaiseksi.

Aaveilla saatiin aikaiseksi jo sen verran uhkaa, että Walmasta pääsi murinat ja haukahdukset. Suurimmaksi osaksi neito seisoi takanani vasemmalla sivulla tarkkaillen kumpaakin lähestyvää hahmoa. Kerran se nykäisi hihnassa karkuun lähteäkseen, mutta sai lievästä hihnan nykäisystä (en ehtinyt reagoida ja päästää irti) kuvaaja Bastin mukaan tukea. Ajallaan ei Walma tullut tutustumaan aaveisiinkaan, vaan siihen vaadittiin jo hetken houkuttelua. Nopeasti se kävi haistamassa minua lahkeesta ja perääntyi taas muutaman askeleen päähän.

Loppuleikki ei kiinnostanut, pikemminkin Walma alkoi olla jo sitä mieltä, että nyt autolle ja kotiin. Ammuttiin vain kerran, sillä Walma otti siitä sen verran paisetta jo tämän kuorman jälkeen ettei palannut enää leikkiin, jonka oli pienemmän narulelun kanssa aloittanut jopa ihan innoissaan. Autolle rassu yritti lähteä, eikä ihme, oli kuvauspaikka aika tiivis ja omaan turvalliseen autoon lähes koko ajan näköyhteys. Ennen omaa vuoroa kuullut laukaukset se otti lungisti, eikä edes päätään autossa nostanut.

Tällainen on meidän Walma, vähemmän sosiaalinen, vaatii oman aikansa. Mutta toisaalta taas helppo elää ja harrastaa, kulkee vapaana paikassa kuin paikassa ja on hanskassa hienosti. Suhde omiin ihmisiin on sille tärkeä ja onhan se jo kotosalla huomattu. Esan koiraksi se on alkanut enenevissä määrin muuttumaan.
Hitaampi, mutta ihan paras palautumiskyky.. kun homma oli paketissa, puhuttiin viitisen minuuttia kuvaajan kanssa kuvauksen tapahtumista. Tänä aikana Walma näytti ulkoisesti suht relalta, ei läähätellyt kieli polvissa asti sinisenä roikkuen, kuten edeltävät kaksi koiraa tekivät tässä vaiheessa. Kotiin lähtiessä Walma tuijotteli kyllä kulmien alta sen näköisenä kuin sanoakseen, että "Eukko perhana minkä teit, kerrankin kun pääsin kaksin taas reissuun oli se sitten tällaista kiusaamista...". Loppumatkan se sitten nukkui tyytyväisenä auton etupenkillä ja kotona pullisteltiin ihan, kun oltaisiin oltukin kivassa seurassa.


Omia ajatuksia

Loppu lauantain mielessä pyöri mietteet olisiko sitä voinut itse tehdä asioita toisin Walman pentuaikana sosiaalistumisen osalta. Sen molemmat vanhemmat ovat sosiaalisia tapauksia, vaikka eihän se sitä tarkoita että jälkikasvu on sitä samaa.. toki siinä on suuremmat mahdollisuudet olemassa.
Kuitenkin olen tyytyväinen Walman itsenäiseen luonteeseen ja palautumiskykyyn, vaikka hitaaseen, mutta kuitenkin. Parasta on ettei Walmasta löydy rodulle mielestäni epätyypillistä luonteenpiirrettä: terävyys, joka epävarmaan koiraan yhdistettynä saattaisi olla melko haitallinen yhdistelmä. Pentusuunnitelmissa tämä otettiin jo ensimmäisellä kerralla huomioon ja ihan täyskymppi kakaroita luonteeltaan molemmat, voisiko jopa sanoa, että yltiösosiaalisia.. ;)

Kaikesta huolimatta Walma on perusiloinen pikkukoira, jonka kanssa on erityisen helppo elää. Sillä on omat naiselliset oikkunsa ja sitä täytyy hieman ymmärtää, mutta mahtava persoona vaikka myönnän, että seuraavaksi koirakseni haluan aavistuksen sosiaalisemman version Walmasta itsestään.


Syysaurinkoa ja pentusuunnitelmia

Ja mitä pentusuunnitelmiin kuuluu niin kyllä, meillä on sulho valittu. Voi herättää kysymyksiä tahoilla kuin toisilla, mutta on niitä ihme pentueita muillakin syineen. Meidän seuraavien pupsien isä on meinaan FI MVA Zwolle-Rolle v.h. Rollecaterdeel alias Rolle, jolla - kyllä - on C/B lonkat ja kas niin on Walman veljelläkin. Kaihi-riskiä löytyy, niin kuin varmasti kaikissa linjoissa. Tietämättömien on vain niin helppo sanoa, että terve on.

No anyway, syyt tähän yhdistelmään on luonne, Rolle täydentää itsevarmalla ja tasapainoisella luonteellaan Walman herkkiä puolia. Lisäksi toive on saada pennuille samanlaisia tasapainoisia hyvin kulmautuneita terveitä etuosia, mitä Rollella on Walmaan verrattuna, joka taas on aavistuksen keveytensä vuoksi kapea ja suoralapainen. Lisäksi voin taas hyvällä omatunnolla sanoa tuntevani molempien koirien taustat useamman sukupolven taakse, ja esimerkkinä Rollen äidillä Roefiella on ehkä maailman mahtavin luonne ikinä! Hauska klovnikoira, erinomaisessa kropassa. Ja onhan tuo Rolle toki monimuotoisuustestissä todettu omaavan harvinaisempaa verta Suomen markkinoilla, Walman testautan samasta aiheesta kevään 2012 aikana.

Puppejen aika ei ole vielä, vasta ensi vuoden kesäjuoksuista, joten pentujen syntymä ajoittuu enemmän syksyyn ja luovutus vuoden päähän loppuvuodelle. Siihen asti harrastetaan ulkoilua ja epäsäännöllisen säännöllisesti vaikka näytelmiä ja tottelevaisuutta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Pentuviikot

Hulinata

..on riittänyt. Viikko sitten sunnuntaina kävästiin lenkkeilemässä Espoossa Pepin ja Islan kanssa. Roope paukapää ei ota uskoakseen ettei kaikille vastaantulijoille tarvitse pullistella, etenkään kun ei ole hihnan päässä mamman turvissa.. joten pappakoira otti sitten vähän osumaa labbisurokselta, ei onneksi kunnolla, vai pitäisikö sanoa että harmillisesti, tuo ei ottanut asiasta ollenkaan opikseen. Joten viikon verran on koko kööri syönyt ruokansa lenkillä ohitustilanteissa. Raaka peli, mutta nyt on kuri ja järjestys jokseenkin palannut ulkoiluun, eikä tarvitse puhkua ja puhista punaisena joka koiran kohdalla.

No niin, mutta siis asiaan. Espoossa oltiin sitä varten, että haettiin Isla samalla meille hoitoon ja keskiviikkona käytiin hoitamassa napatyräleikkaus pois päiväjärjestyksestä. Isla oli kyllä mahdollisimman ihastuttava ja helppo hoitolainen. Reippaana se oli heti ja löysi tutut pentuaikaiset nukkumapaikkansa eikä se toimistokoiranakaan hullumpi tapaus ollut. Rauhallinen nallukka nukkui suurimman osan päivää ja kävi tervehtimässä toimistoväkeä tasaisin väliajoin.

Keskiviikkona operoitiin napatyrä, joka meni oikein mainiosti Mannisella. Sain olla Islan mukana koko ajan, vaikka vähän alkuun meinasi hirvittää se läskin leikkely. Nyt Ipsa toipuu kovaa vauhtia kotihoidossa, pömpelin kanssa kulkeminen on alkanut sujumaan alku järkytyksen jälkeen ja välillä sen kanssa saattaa jäädä jumiin kun unohtaa koko hökötyksen. Muutama viikko niin kohta mennään taas entistä ehompana pakkauksena.


Demonsteri

Samana keskiviikko-iltana kun Isla kotiutettiin saapui puolestaan velipoika Demo hoitoon. Samaan tyyliin kuin Isla, löysi Demo heti tutut paikat ja ihan yhtä suojeluvaiston puutteessa oleva oli kuin alle luovutusikäisenä.. Herthan rähinät oli vaan ihan sika magee juttu ja mamma unohtu heti kun ovi sulkeutui. Reppana istui ensin oven takana tuijottamassa ja hetken päästä se näytti lähinnä kysymysmerkiltä, että "miksi mä muuten tässä istun?".

Islan jäljiltä levinneet lelut levisivät vieläkin mahdollisimman tehokkaasti Demon toimesta ja intoutuipa meidän talon akat vähän leikkimään myös. Etenkin Hertha intoutui leikkimään oikein painileikkejä, vaikka alkuun esitti semmoista kovanaamaa, ettei mitkään pikku pennut voisi vähempää kiinnostaa..

Viikonloppu vierähti siis hyvin pitkälle koirien kanssa puuhastellessa. Käytiin pitkillä metsälenkeillä, siivottiin kotia sisältä ja ulkoota. Käytiin Pornaisissa viihdyttämässä vanhaa poikaa ja tuorettä isää. Ticon ja Kiran (Donut's Oldie Goldie) saivat 2.10.2011 perheenlisäystä, 2 poikaa ja 2 tyttöä, yhtä joka sorttia: 1 black & tan poika ja tyttö sekä 1 punainen poika ja tyttö. ...niin ja tehtiin uusi ilme omille sivuille vihdoin ja viimein, vähän yksinkertaistettiin ja helpotettiin päivityshommaa.


Villieläintarha

Meillä on mielenkiintoiset lenkkireitit, kun hirvien lisäksi törmättiin tuossa viime viikkolla mäyrään, joka pölvästinä juoksi hätääntyneenä pitkän matkaa meidän edellä tiellä, kunnes tajusi paeta pusikkoon. Ja eilen iltalenkillä ohitettiin fasaani-äiti kuuden, jo isomman poikasensa kanssa. Että sellaista, nokka kohti uutta viikkoa. Tänään kotiutetaan Demo hyvin suoritetun toimistokoiran viran jälkeen ja illalla taas jumppaillaan. :)

torstai 22. syyskuuta 2011

"Hirvikolari"

Näyttelyturneen päätös

Viime viikonloppuna juostiin toden teolla. Lauantaiksi oltiin ilmoittauduttu Hyvinkään ryhmänäyttelyyn Herthan kanssa. Neito korkkasi valioluokan ollen rotunsa paras, ei yhtään paha putki tähän mennessä, kun 4 näyttelyä: 3 x ROP, 1 x VSP, 3 x SERT > Muotovalio. Rodun arvosteli Hyvinkäällä uusi rotutuomari ja partacolliekasvattaja Tarja Löfman.

Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi ja sukupuolileima. Hyvä purenta ja pigmentti. Hienot tummat silmät. Vielä hieman kevyt kallo-osa. Oikeat rungon mittasuhteet. Sopiva luuston vahvuus. Liikkuu erinomaisella keveällä askeleella ja käyttää häntäänsä hyvin. Oikealaatuinen karvapeite. Esitetään erinomaisesti.





VSP Trasseli Coco Mocoma & ROP Aurinkokeijun Please Please Me
Hyvinkään kuvista kiitos Marian Laurila!




Seuraavana päivänä suunnattiin kokka kohti Heinolan erikoisnäyttelyä, jossa paikalla 73 schapea, jotka arvosteli hollantilainen erikoistuomari Erica Bakker-v.d. Woestijne. Tämä oli sitten se Roopen viimeinen esiintyminen näytelmissä, haikeat oli fiilikset ja kehän jälkeen tirautettiin muutama kyynel. Ei sillä, että katuisin päätöstäni. Pikemminkin viime aikaiset tapahtumat ovat vahvistaneet tunnetta, että haluan tarjota omalle rakkaalle vanhalle pojalleni mahdollisimman mukavan ja rennon vanhuuden. Haluan sen jäävän ihmisten mieliin voittajana ja upeassa kunnossa, jossa se edelleen on. Tuomarin sanoin "The best mover of the day!".

Roope esiintyi luotettavasti omana iloisena itsenään, turkista se taas jäi kiinni ja niinpä vanha kilpapari oli jälleen nenät vastakkain veteraanien ROP-kehässä. Seita rotunsa paras ja Roope vastakkaisen sukupuolen paras veteraani. Hyvin kapusi Roope kuitenkin monen nuoremman ohi vielä, ollen 3. komein uros kaikista paikalla olleista 28 uroksesta.
Tytöt edustivat valioseurassa erinomaisesti, mutta kirkkaammat sijoitukset jäivät kookkaammille leideille.

Roopen jälkikasku pärjäsi myös hienosti. Nuorimmaiset pentuluokassa ROP- ja VSP-pentuina, onnea Anne ja Terhi! Ja vanhimmat valioluokassa, joista Basso-poika heti isänsä perään PU4. Ja kaikkea siltä väliltä, mukava oli nähdä paljon tuttuja, vaikka taas se meni siihen pää kolmantena jalkana juoksemiseen ettei oikein kaikkien kanssa malttanut jutella niin paljon kuin olisi halunnut.

Roopen arvostelu: 8,5 years. Dog of good type and size. Good head, a bit fine in foreface. Middle brown eyes. Good mouth. Well set ears. Good body and angulations. Fine bone. Coat rather soft. He is in way good condition. The best of movement from the side, but narrow behind. Good tail.

Walman arvostelu: 3 years. Small feminine bitch. Good proportions. Nice head. Good eye and expression. Good mouth. Thin ears. Good topline. Well angulated. Good body. Fine bone. Nice coat. Moves very well. Good tail action. Could have been more confident.

Herthan arvostelu: 2 years. Small feminine bitch of good proportions. Nice head. Beautiful eyes. Ears a bit big. Good mouth. Good topline and body. Good angulations. Fine bone. Good coat. Fine and easy movement. Good tail action.







Pappakoira vielä viimeisen kerran pitkässsä karvassa,
nyt koitti meinaan eläke karvan verran kevyempänä...

A-pentueen ihmekaksoset olivat erinomaisia
pikku turisteja koko pitkän päivän.
Kuva lainattu Demon blogista... ;)



Urho siirtyy sijoitusperheensä lemmikiksi

Mietintöjen ja pohdiskelujen jälkeen olemme hyvässä yhteisymmärryksessä kaikki kolme omistajapuolta sitä mieltä, että Urho siirtyy Mustosen perheen lemmikkikoiraksi. Valitettavasti Urhon vieraskoreus on kehittynyt huonompaan suuntaan ja ahdisteltuna, esimerkiksi näyttelykehässä, se saattaa varoittaa tunkeilijaa jopa rodulle epätyypillisesti nappaamalla. Kasvatuskriteereissäni tämä ei kuulu rotuun, eikä etenkään jalostuskoiralle. Paperityöt ovat vielä kesken, mutta kuluvan syksyn aikana Urhon oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät sijoitusperheelle. :)

Siitäkin huolimatta, että Urho on mainio perhekoira ja pärjää omassa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa ja on täysin terve paketti, haluamme pitää kiinni kriteereistä jotka jalostuskoirille olemme asettaneet. Hyvässä tasapainossa yritämme näistä kriteereistä pitää kiinni, mistään liikaa joustamatta. Mielestäni kasvattajien tulisikin harkitusti käyttää jalostusmateriaaliksi hankkimiaan ulkolaisia koiria, etenkin jos ilmenee merkittäviä puutteita juuri luonteessa tai terveydessä. Kriteerit kunniaan kasvattajat!


Jaa se hirvikolari vai..?

No siis sehän liittyi tuohon toissa aamuiseen tyypilliseen 6 kilometrin aamujumppaamme... ensin alkoi Halkiantiellä oikealla puolella metsä ryskymään ja hetken ihmeteltyämme todettiin sen olevan hirvi. Jatkettiin hissukseen matkaa ja eikö kohta juossut toinen hirvi about 10 metrin päästä tien yli. Vähän sydän pamppaili tuon kohtaamisen jälkeen ja koiratkin olivat hämmästyksestä hissukseen. Eivät olleet onneksi äkäistä sorttia ja päästiin jatkamaan lenkkiä, eikä traumoja jäänyt ja sama lenkki ollaan tehty senkin aamun jälkeen.

Roope nautiskelee eläkkeestään toden teolla, siitä on kuoriutunut varsinainen pikku paholainen. Olen aivan varma, että olen muistanut laittaa vaatehuoneen oven kiinni joka aamu töihin lähtiessäni, mutta silti se on muutamana iltana ollut auki töistä tullessani. Arvata saattaa ettei vaatehuoneen hyllyssä säilytetyt Eukanuba-keksipussit olleet säilyneet koskemattomina.... siistiä jälkeä ovat tehneet, pussi löytyi puolillaan sängyltä sauma auki ja mitään muuta sotkua ei oltu aiheutettu. Pappa on niin härski, että yritti vielä eilen illalla ihan meidän silmien alla vaatehuoneeseen herkuttelemaan... jäi kyllä iltaruoka pojalla saamatta.

Sellaista tänne tällä erää. Nyt psyykataan hermoja MH-kuvausta varten ja rauhoitetaan tätä menoa ja meininkiä, jos mahdollista... ensi viikolla ainakin on hulinata, kun alkuviikon hoidokiksi tulee Isla joka päätyy keskiviikkona veitsen alle ja siloitetaan napatyrä. Ja samana iltana vaihtuu sitten tyttö pojaksi, kun Demo tulee viikonlopun yli hoitoon. Palaillaan. :)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Herthan hattutemppu

Porvoon potti


Niinhän se sieltä tuli! Hertha on perheemme tuorein muotovalio, se juoksi kovempaa ja paremmin kuin kukaan muu rodussa. Taakse jäivät aikansa menestynein parivaljakko Roope & Seita, joista pappakoira oli VSP ja ROP-vet ja Seita PN2 ja VSP-vet. Hertha napsi sertinsä kolmesta perättäisestä näyttelystä kuukauden sisällä, melkoinen suoritus! Ihan ei tuohon aikaan pystynyt äitinsäkään, vaikka Banjo on myös tullut muotovalioksi kolmella perättäisellä näyttelyllä.


Näyttelypäivä alkoi mukavan lämpimissä tunnelmissa, mutta eikös ne sadekuurot ehtineet pyykäistä oikein kunnolla yli juuri ennen kehää. Ei sattunut Norjasta saadut "työsaappaat" mukaan, olisivat olleet oikein edukseen siellä vetisellä liukkaalla nurmikentällä. Alla arvostelut ja tulokset.

Roopen arvostelu: Erinomainen tyyppi, hyvä koko. Erittäin hyvä pää, hyvä kaula ja ylälinja. Oikea häntä. Riittävä runko ja luusto. Hyvä turkki. Liikkuu erittäin hyvin. VET ERI 1 SA PU 1 ROP-VET VSP


Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Erinomainen pää, kaula ja ylälinja. Oikea häntä. Hyvin kulmautunut. Riittävä runko ja luusto. Liikkuu rodunomaisen kevyesti. Hyvä turkki. AVO ERI 1 SA PN 1 SERT ROP > FI MVA


Urokset junioriluokka:
ERI 1 High Volts I Am A Hooligan

Urokset valioluokka:
ERI 1 SA PU 3 Trasseli Coco Mocoma


Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 1 ROP-VET VSP Buffing Pilviparta
ERI 2 SA PU 2 Trasseli Oikosulku


Nartut nuortenluokka:
ERI 1 Buffing Quibus Seita

Nartut avoinluokka:

ERI 1 SA PN 1 SERT ROP > FI MVA Aurinkokeijun Please Please Me
ERI 2 Olivia Infinity von Happy Shaggy Family

Nartut veteraaniluokka:

ERI 1 SA PN 2 VSP-VET Seita v.h. Rollecaterdeel



Mainio matami mimmimme



Muutoksia suunnitelmissa


Eihän tässä taas suunnitella ollenkaan sen pidemmälle kuin ensi vuoden syksyyn... nälkä kasvaa syödessä ja nyt suunnitellaan kovasti Herthan ulkomaan reissuja. Ja kun ei nyt ensin niitä pentuja pitänyt seuraavana vuonna tulla niin vedetään se takaisin, jos passeli mies löytyy voi meillä kasvaa ensi vuonna uusia tyyppejä. Muutama on kiikarissa, mutta katsotaan niitä sitten tarkemmin ensi vuonna.


Viikonloppua odotellaan kuin kuuta nousevaa.. joo on näyttelyvuoden päätapahtuma erikoisnäyttely ja 76 ilmoittautunutta schapea, mutta eniten kiehtoo tieto siitä että tähän se hetkeksi loppuu. Pieni näyttelyväsymys alkaa painaa, kun ei sellaisesta kuin vapaa-aika ole mitään tietoa. Vaikka vähän sentään jotain puuhataan ennen Voittaja-näyttelyitä, lokakuun puolessa välissä meinaan käydään Walman kanssa uusimassa MH-luonnekuvaus ja Isla aloittaa näyttelyuransa lokakuun lopulla Lahden pentunäyttelystä.


Vuosi sitten keskeytetty luonnekuvaus kun meni poskelleen ja se on jäänyt omaa mieltä hieman kaivelemaan.. että pitää itse olla oikea herkkänahka, kun ei oman koiran kanssa kuvaukseen uskaltanut. Mitä muuta voi odottaa mamman prinsessakoiralta, että jossain vaiheessa riittää ja nykyinen rouva, silloinen neiti, lähtee etsimään tukea ja turvaa p-paikalle jääneestä omistajastaan. Ensimmäisellä kerralla se oli haalari jossa se otti hatkat, jos nyt paremmalla onnella.. yritän keksiä käyttööni kaikki mahdolliset rentouttavat tekijät ennen omaa vuoroa. Omistajan douppaaminen ei ole kielletty, eihän?

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kyllä autot tietää

BOB, BBI, BIR, CCC...

Aivan selviä merkkejä taas koko viime viikon ennen Vantaan kr-näyttelyä, kyllä ne rekisterikilvet vaan osaa ennustaa. Ja jos ei joku ymmärrä tuota kolmen C:n riviä niin sehän tarkoittaa nimenomaa sitä itseään, meinaan kolmen sertin putkea, nyt niitä on jo kaksi!
Ja huom. kyllä minä sitä tietäkin katson ettei tarvitse liikenteessä pelätä törmäävänsä kirjaimellisesti minuun... ;)

Lauantaina kipaistiin Hakunilan urheilupuistoon näyttelemään isän ja tyttären kanssa. Molemmat hoitivat osuutensa niin kuin on harjoiteltu, Pappakoira oli rotunsa paras kaikista mahdollisista kategorioista ja tyttärensä oli peräti ainut SA:n saanut neitokoira rodussa, joten toinen serti plakkarissa putkeen. Ensi viikonloppuna on sitten ensimmäinen mahdollisuus valioitua, jos äitinsä temput toistaa niin sertin pitäisi tulla. Banjo meinaan tuli kesän 2008 aikana muotovalioksi kolmella perättäisellä näyttelyllä.
Rodun arvosteli uudempi suomalainen tuomari Veli-Pekka Kumpumäki, joka yllätti positiivisesti arvostelemalla koirat pöydällä ja antoi huolelliset ja tarkat arviot koirista. Allekirjoitan omien koirieni arvostelut täysin, mm. huomautus Roopen pienistä silmistä, siitä on jo sanonut aikanaan Hollannin erikoisnäyttelyssä 2004 Jan de Gids, että toivoisi herralla näkyvän hieman vähemmän valkuaista. Rodulla kun ei kuuluisi näkyä yhtään valkuaista koiran katsoessa suoraan eteensä. Vaaleista silmistäkin Kumpumäki valitteli, joten rotumääritelmää on selvästi tankattu! Mielelläni menen tämän tuomarin kehään uudestaan, mukava rauhallinen ja ystävällinen tapa käsitellä koiria! Kiitos ja kumarrus, tällaisia lisää!

Alla omien kirjalliset arvostelut ja rodun tulokset kokonaisuudessaa.

Roopen arvostelu: 8,5-vuotias, mittasuhteiltaan erinomainen hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Sopiva luuston vahvuus. Hieman pienet silmät, mutta hyvä pää. Kaunis ylälinja ja oikein kiinnittynyt häntä. Hyvät kulmaukset. Hyvä runko. Ihanat vapaat liikkeet, jossa oikea rytmi. Todella mallikas.

Herthan arvostelu: Miellyttävä narttumainen kokonaisuus. Hyvät vapaat liikkeet ja mukava olemus. Kaunisilmeinen narttumainen pää, jossa hyvä kallo ja kuono-osa. Kaunis ylälinja. Sopiva luusto. Hyvä runko. Hyvin kannettu häntä. Erittäin hyvä karvapeite.


Urokset valioluokka:
ERI 1 SA PU 2 Trasseli Coco Mocoma

Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 1 ROP ROP-VET Buffing Pilviparta
ERI 2 SA PU 3 Trasseli Oikosulku

Nartut nuortenluokka:
EH Buffing Quintessa
H La Familia's Chakka Tosca Tosela

Nartut avoinluokka:
ERI 1 SA PN 1 SERT VSP Aurinkokeijun Please Please Me

Nartut veteraaniluokka:
ERI 1 VSP-VET Boisterous Quilatera


Kuningatar on poissa

Maanantaina ikiuneen nukutettiin Roopen Kuningataräiti. Amelie-Sofie oli liki 12-vuotias, kun kasvaimet ottivat ylivallan elämän ilosta ja viimeinen päätös oli aika tehdä. Amelie oli maailman kaunein ja iloisin musta schapendoes, samanveroista ei maa päällään kanna, pientä briardia jonka mielestä kaikki vieraat olivat tulleet vain häntä katsomaan.

Kiitos tuhannesti Amelie elämäni koirasta, esikoispentueesi pojasta. Paulalle paljon haleja ja lämpimiä ajatuksia, nyt on aika surra, mutta kultaiset muistot jäävät lämmittämään mieltä.

Hyvää matkaa Amelie-Sofie rakas!


Pentutreffit iskän luona

Jos ei jotain surullista niin vähän iloistakin. Käytiin eilen treffaamassa omien kasvattieni, Amelien lastenlasten, kanssa Väinö-iskän luona Klaukkalassa. Kasvattaja itse saapui tyylikkäästi viimeisenä paikalle.. mitenkäs muuten.

Niin niin ylpeä voin olla näistä ihmekaksosista, reippaita ja iloisia vauvoja! Islalla tosin hetki kesti lämmetä veikan hurjille juoksu/törmäys leikeille.. eikä Hertha lämmennyt niille illan loppuun mennessäkään. Molemmat ovat kehittyneet lupaavasti, vaikka kaksi aivan eri tyyppiä selkeästi ovatkin. Demo on tullut äitiinsä pitkine säärineen ja ohuemmalla turkilla, väritys on säilynyt toistaiseksi hyvin mustana, mutta niin se oli Väinölläkin ennen kuin alkoi harmaantumaan. Isla taas on isänsä ja nyt edesmenneen isoäitinsä kaunis kopio, turkki näytti veljensä rinnalla kokonaan ruskealta ja harmaata juurikasvua alkaa olla melko reippaasti. Isla on myös luonteeltaan kuin isänsä, rauhallinen ja keskittymiskykyinen, kun taas Demo on tullut äitiinsä ja on hauska höseltää mukana koko ajan täysillä.. arvaatte varmaan kummalta sujui pienet näyttelytreenit paremmin. ;)
Näyttelyistä tuli mieleen, että nyt sen uskaltaa ääneen sanoa kun itse on asian omin silmin todistanut. Demo-pojan purenta on kunnossa!! Täydellinen saksipurenta hampaiden vaihduttua, aivan mielettömän hienoa ja poitsu pääseekin jo syyskuun lopussa Tampereelle pentunäyttelyyn treenaamaan. :) Islaa odottaa ennen näyttelyuran alkua napatyräleikkaus, aivan kuin isoäitiäänkin aikanaan.

Kasvattaja-täti ei voi kun maireana hymyillä, laatu todella korvaa määrän!! Eikä kyllä helpota omaa pentukuumetta treffailla näitä ihanuuksia! ;) Tosin Walman seuraavat mahdolliset pennut tulevat vasta vuodelle 2013 ja sellainen tavallista parempi mieskoira on hakusessa ulkomasmailta tällä hetkellä. Sellaista tällä erää, palataan astialle viikonlopun näytelmien jälkeen.. jos meillä vaikka juhlittaisiin uutta muotovaliota. ;)

tiistai 6. syyskuuta 2011

European Dog Show 2011

Schapendoes kehän tuloksen Euroopan Voittaja 2011 -näyttelystä Hollannin Leeuwardenista, rodun arvosteli hollantilainen kasvattaja-tuomari Godelieve de Wit-Bazelmans, kennel Korte Toren.

‎Urokset junioriluokka:
ERI1 EUJV-11 ROP-juniori Tiny Scoundrel Benny Hill (Onnea jälleen Tiina!)
EH2 Tibor Luna v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset nuortenluokka:
ERI1 VA-SERT VACA Follow Me Clowny's Joker des Uns des Autres
ERI2 Simon Sil v.d. Rietveldsche Vaart
EH3 Stoere Sam v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset avoinluokka:
ERI1 Eldrick Akqi v.d. Korte Toren
ERI2 Buniwa Quatro van Os Doezehofke
ERI3 Italian Shoothing Star des Uns et des Autres
ERI4 Fanica Tip Top Tjano
EH Eyeballs Bonjo-The-Xen-Peak

Urokset valioluokka:
ERI1 SERT CACIB ROP EUV-11 Yanneman Cado v. Wietse Sebastiaan
ERI2 Jamiroquai des Uns et des Autres 2ex
ERI3 Carrezando´s Don Diego

Urokset veteraaniluokka:
ERI1 EUVV-11 Charming Clown's Special Edition des Uns et des Autres

Nartut pentuluokka:
1. (Erittäin Lupaava) ROP-pentu Fanica Wiola Willemine

Nartut nuortenluokka:
ERI1 Ròsa Ke-Sera van Hoefflaecken's Cocó
EH2 Roxroro's Bonni Akqi Obali

Nartut avoinluokka:
ERI1 VA-SERT VACA Fanica Tinka Tulipa
ERI2 Elly's Boefje Zofie de Olde Grise

Nartut valioluokka:
ERI1 SERT CACIB EUV-11 Bibi Meike v.h. Molengat
ERI2 Almira les Bijoux de la Princesse
POISSA Carezzando's Drama Queen

Nartut veteraaniluokka:
ERI1 ROP-veteraani EUVV-11 Enya v.d. Jimferhoeve
ERI2 Fanica Lilli Lucia
ERI3 Fotje Jutha v.h. Haskerhûs

perjantai 2. syyskuuta 2011

Leeuwarden (NL) CAC Show

Näyttelytulokset Euroopan Voittaja 2011 -näyttelyn yhteydessä järjestetystä serti-näyttelystä torstaina 1.9.2011. Rodun arvosteli hollantilainen Rony Doedijns.
Sunnuntaina 4.9.2011 arvostellaan sitten Euroopan Voittaja 2011 -näyttelyssä schapendoesit, tuomarina Korte Toren-kasvattaja Godelieve de Wit-Bazelmans.

Urokset junioriluokka:
ERI 1 VA-SERT JUN-SERT Tiny Scoundrel Benny Hill (Onnea Tiina!)
EH 2 Tibor Luna v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset nuortenluokka:
ERI 1 Follow Me Clowny's Joker des Uns et des Autres
ERI 2 Bikkel Lycke v.d. Korte Toren
H Stoere Sam v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset avoinluokka:
ERI 1 Buniwa Quatro van Os Doezehofke
ERI 2 Fanica Tip Top Tjano
ERI 3 Italian Shoothing Star des Uns et des Autres
EH 4 Binke Lycke v.d. Korte Toren
EH Eldrick Akqi v.d. Korte Toren

Urokset valioluokka:
ERI 1 SERT Yanneman Cado v. Wietse Sebastiaan
ERI 2 Jamiroquai des Uns et des Autres

Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 Charming Clown's Special Edition des Uns et des Autres


Nartut pentuluokka:
1. (Erittäin Lupaava) Fanica Wiola Willemine

Nartut junioriluokka:
POISSA Fairy Dust des Uns et des Autres
POISSA Femke Akqi v.d. Korte Toren

Nartut avoinluokka:
ERI 1 SERT ROP Fanica Tinka Tulipa
ERI 2 Elly's Boefje Zofie de Olde Grise
POISSA Eveline Akqi v.d. Korte Toren

Nartut valioluokka:
ERI 1 Almira les Bijoux de la Princesse

Nartut veteraaniluokka:
ERI 1 VA-SERT ROP-Veteraani Fotje Jutha v.h. Haskerhûs
ERI 2 Fanica Lilli Lucia

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Pohjolan Pariisi

Järvenpää-Saarijärvi-Muonio-Tromssa-Järvenpää



Torstaina aloitettiin matkan teko kohti Jäämeren rantakaupunkia Tromssaa. Ensimmäinen pysäkki töiden jälkeen oli sukulaisten luona Saarijärvellä, jossa syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin ennen seuraavan päivän pidempää ajomatkaa Muonioon.Perjantain matkanteko sujui suht kivuttomasti, suoraa tietä suurimmaksi osaksi Muonioon saakka ja yöpaikka aivan Muonion joen rannalla, siis oikeasti rannalla, jokeen matkaa noin 5m mökkiovelta. Ainoa pikku mutta oli moottorin varoitusvalo joka syttyi palamaan jokunen kilometri ennen Pelloa.. pikkaisen meinasi hätä iskeä! Pellon Seolla selvitettiin, että vika on jossain katalysaattori-pakoputki akselilla. Muonion majapaikalla sitten testaamaan mahdollisia pakoputki vuotoja ja seuraavana aamuna ajeltiin hissukseen eteenpäin ja yritettiin löytää jotain millä tukkia mahdollinen vuotokohta. Kilpisjärvellä (200km Muoniosta..) sitten folioteippiä pakoputken ympärille ja voilá moottorin varoitusvalo sammui. Toistaiseksi ollaan päästy etenemään terveellisen kuuloisella autolla, mutta eiköhän sitä kohta taas vaihteeksi mennä autolääkäriin. Uhkasin jo Esalle, että tästä lähin käytän vain polkupyörää liikkumiseen...



Tromssaan saavuttiin iltapäivällä vähän hitaanlaisesti, kun jokaisella vuonolla, vuorella ja rotkolla piti pysähtyä kuvailemaan maisemia ja koiria.. niitä mahdollisia voittaja-poseerauksia. ;) Siis olihan matkalla nähty jo hyviä enteitä autojen rekkareista, kuten EXC, BIR, BOB, CIB, BBI... aivan selvä peli!

Kilpisjärven mahtava Saana ei ollut mitään verrattuna Norjan loputtomiin vuorijonoihin, aivan uskomattoman upeita maisemia, kuvat eivät anna pienintäkään oikeutta sille komeudelle, se pitäisi jokaisen kokea itse. Hotelli oli aivan huippu hieno, palvelu oli ystävällistä vaan oli se myös kallista. Kaksi yötä kahden koiran kanssa hieman vajaa 400€, että kiitos äipälle sponssista! :) Muutenkin oli kyllä kallis paikka, perhepizzan kokoisesta lätystä piti maksaa reipas 40€, BurgerKingin ateriat 10-15€... onneksi ei tankata tarvinnut, olisi ollut lähes 2€ litra. Liikennekin oli mahdollisimman hankalaa, mihinkään ei saanut ajaa, kaikki oli kiellettyä ja yhdelle tielle pääseminen vaati hirveät reittisuunnittelut, alkuun ei meinannut löytää kaupungista ulos ilman navigaattoria, vaikka kuinka näki, että tuolla noin kilometrin päässä linnuntietä se silta seisoo. Luojan kiitos puhelimen navi toimi ulkomasmailla, eikä sammunut rajalle.





Ei mikään turha matka



Edellisen päivän ihana aurinkoinen vuoristoilma oli aamulla muisto vain. Mitäpä muuta koiranäyttely kaipaa kuin suoranaista koiranilmaa... Aamulla ennen aamupalaa pakattiin näyttelytähdet tarvikkeineen autoon ja syötiin erinomaisen runsas aamupala pannukakkuineen ja kaikkineen (mikä laihdutus kuuri?!).Näyttelypaikka oli varsinainen Lost-sarjan tai Jurassic Parkin kopio; vuoret kohosivat molemmin puolin ja paksu sumu/pilviverho roikkui niin alhaalla ettei vuorten huippujen korkeudesta ollut tietoakaan. Ja vettä ripotti tulemaan koko ajan, onneksi kehät oli sentään ymmärretty sijoittaa betonille, eikä keskialueen "nurmikolle".



Schapet olivat kehässä heti yhdeksältä, tuomarina norjalainen Mona K. Selbach. Uroksia oli kehässä 4, kaikki saivat erinomaisen ja CK:n, mutta paras tuli kuitenkin Suomesta. Rudolf otti varsinaisen potin titteleitä, sillä tämän sertin ja cacibin myötä siitä valmistui kansainvälinen, pohjoismaiden sekä norjan muotovalio! Onnea komealle pojalle, nyt uutta koiraa taloon! ;)Nartuissa lukumäärä oli samat 4kpl, mutta Walman lisäksi vain avoimenluokan narttu sai CK:n. Walman prinsessamaiset hypyt vesisateen kastelemalla betonilla eivät tulosta pahentaneet vaan neito otti sen mitä hakemaan tultiin: paikallinen serti ja cacib, norjan sekä kansainvälinen muotovalio! ROP-taistossa komeampi vei voiton ja Walma oli VSP. :)



Tico-rotuiset olivat sitten vasta puolenpäivän jälkeen kehässä, aika reippaastikin. Jännitys oli melkoinen, Tico oli meinaan ainut uros rodussaan, 5 nartun lisäksi. Kasvattaja tosin jäi pois kahden narttunsa kanssa, eli paikalla kaiken kaikkiaan 4 folkkia. Tuomari norjalainen Marit Sunde oli oikein ihastuksissaan Ticosta ja loppujen lopuksi oltiinkin ainoat CK:n saaneet rodussa. Niin kuin Walmasta, myös Ticosta tuli tämän päivän myötä kansainvälinen ja norjan muotovalio! Mieletön reissu, mielettömän mahtavat tulokset!! Kyllä on kevyt ajaa kotia 1400km.

Ryhmäkilpailuissa käytiin kartuttamassa Ticon kokemusta, nenä maata viistäen.. olisi voinut olla mahdollisuus muuhunkin, kun tuomari niin moneen kertaan kävi esiarvostelussa katselemassa (koska siellä se osasi vielä esiintyä...).

Näytelmässä nähtiin myös Roopen Ruotsista lähtöisin oleva Casper-poika. Isänsä kopio, kroppa vaatii aikaa kehittääkseen uroksen maskuliinisen mallinsa, mutta isänsä aivan ihastuttava päänmalli ja ilme. Turkki onneksi äidiltä peritty. :)





2 800 kilometrin jälkeen



On se matkan teko avartavaa, mutta koti on vaan se maailman paras paikka jossa rentoutua. Lyhyen työviikon päätteeksi isä ja tytär esiintyvät Vantaan kr-näyttelyssä lauantaina. Enää vain muutamia viikkoja aikaa Roopen lopulliseen eläkeputkeen näytelmistä ja turkin ruoppaamisesta, mamman henkinen valmistautuminen on alkanut. Ei ole meinaan ihan kevyt päätös ottaa multivoittajalta turkkia alas ja tunnustaa sen olevan jo vanha poika.. :/



Matkakuvia laittelen galleriaan heti, kun ehdin tyhjentämään 8 gigatavun täyteen kuvatun muistikortin. Ihanaa syksyä kaikille, minulle ehdottomasti maailman paras vuoden aika! :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Nyt nappas!

Uusi serti-voittaja

..taloudessamme! Hertha the pitkänlinjan varakoira nappasi viime sunnuntaina Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä koko potin. Vaikkei tosin ollut kilpailuakaan kummoisesti paikalla, mutta olisi se Tuovisen setä muutakin voinut antaa halutessaan.



Hertha oli hieman hämillään joutuessaan yksin reissuun, mutta hienosti se haldasi tilanteen vaikka oli vielä juoksun parhaimmat päivät päällä. Arvostelu oli mukavaa luettavaa ja tulos puhuu puolestaan.



Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi. Hyvä luusto. Kaunis pää. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet. Oikea karvanlaatu.





Nuortenluokan urokset:

HYL Dancing Bears Incredible Iceman



Junioriluokan nartut:

EH Lumikuono Hermanita Bonita



Avoimenluokan nartut:

ERI 1 SA PN 1 SERT ROP Aurinkokeijun Please Please Me





Mieskoira Urho

Kuten yltä tuloksista huomaatte esiintyi Urhokin pitkästä aikaa kehässä. Urholle on ollut viimeaikoina vaikea sietää vieraiden käsittelyä ja olin sunnuntaina aivan hämmästynyt kuinka se rimpuili tuomarin käsien alta, eikä antanut tutkia itseään. Koskaan ennen se ei ole kehässä tuolla tavoin käyttäytynyt... :/

Urhon seuraava ja tämän vuoden viimeinen karkelo on erikoisnäyttely syyskuun lopussa, toivottavasti pieni tehotreeni auttaa asiaa tai muuten täytyy miettiä tulevaisuutta uudemman kerran.





Muuta mukavaa

Eilen käytiin tosiaan David Daltonin kuvattavana, niin kuin viimeksi kerroin. Kuviin pääsivät malliksi Roope, Walma ja Tico. Roope oli itselleen uskollinen vuotavan leukansa ja märkien partakarvojen kanssa... Tico oli tyypilliseen tapaansa ei-niin-innokas poseeraaja vaan saatiin juosta ihan oikeasti pitkin pihaa pitäen mitä eriskummallisempia ääniä jotta saatiin skarppia ilmettä herralle. Walmaan taas voi aina luottaa, se on niin ylväs ja kuvauksellinen aina! Ainoa josta oikeasti odotan kuvien jopa onnistuneen. Daltonin kuvauspaikka keksinnöistä innostuneena on varmaan pakko tarttua omaan kameraan ja lähdettävä metsälle koiruuksien kanssa. Tai sitten viimeistään Norjan matkalla pitää silmät auki jos ja kun hyviä kuvauspaikkoja ilmaantuu.



Siihenkään ei enää kauaa ole. Ensi keskiviikkona käydään hoitamassa Mannisella paperit kuntoon ja vaihdetaan koiria. Roope pääsee isoveikan kaveriksi Pornaisiin reissun ajaksi ja Hertha onkin jo valmiiksi kasvattajallaan juoksu-hoidossa.



Silviisii täl kertaa. Ensi viikonloppuna se ainokainen vapaaviikonloppu koirariennoista ja vihdoin ja viimein on tupaantuliaiset sovittu perjantaille. Tai ei ehkä ihan vapaat, Isla ja perhe tulevat lauantaina kyläilemään, mutta eihän tuota lasketa, eihän? ;)







keskiviikko 10. elokuuta 2011

Yhtä koiraa koko elämä

Syksyn kuntokoulu

Viileämmät lämpötilat ovat sitten vaan niin paljon miellyttävämpiä, että ollaan oikein herätty taas koirien kanssa nauttimaan ulkoilusta. Kesän aikana se oli sellaista ikävää pakko pullaa ja väkisin hiki päissä puurtamista. Vielä ei olla lähdetty Lopen mökille kiertämään luontoreittejä, kun on näitä näytelmiä ollut jokaiselle viikonlopulle ihan riittämiin.. ja sen 18 kilometrin kiertämiseen vaaditaan muutama tunti ettei sinne ihan enää iltasella töiden jälkeen lähdetä. Etenkin kun tuo rekkamies ehtii nipin napin kotiin edes nukkumaan enää.



Erkkariin tämäkin rupeama sitten loppuu, näyttelyt meinaan. Ja niin loppuu myös pappakoiran ura, parempi lopettaa huipulta kuin rupuskana kehäraakkina, jota lähes pyörien päällä jo kehässä raahataan. Samalla lähtee sitten tukka joten saa siitä sitten vähän mamma myös enemmän vapaa-aikaa huoltaa pappakoiraa muuten niin huolella ja rakkaudella. Roopen turkki on palannut ihan juniori-ikään, pohjavillaa pukkaa enemmän kun ehdin siitä ruopata irti.... joka viikko vähintään kaksi tuntia kiltisti harjataan koko koira auki. Ei sillä tekisin sen kyllä muutenkin, mutta kyllä kaksi tuntia on jo työpäivän jälkeen aika paljon muusta pois ja viikonlopuille kasaa muutoinkin niin paljon kaikkea sille kallisarvoiselle vapaa-ajalleen. Kyse ei kuitenkaan meillä ole siitä etteikö turkkia osattaisi/haluttaisi hoitaa, jos pappa jää eläkkeelle niin se sitten myös jää sitä ihan kunnolla. :)

Viimeksi itkin verta kuvainnollisesti kun leikkasin turkin alas, mutta silloin oli vielä veteraanikehät käymättä. Nyt on niissäkin käyty pyörimässä ja näyttämässä vanhoille ja uusille ihmisille, että komeassa kunnossa herrakoira on edelleen ja tulee olemaan vielä monen monta vuotta. Ennen sitä täytyy kuitenkin tehdä spesiaali juttuja ja ensi viikolla mennäänkin porukan kanssa kuokkimaan Falamandus-tibbejen kuvauskeikalle, kun kuuluisa englantilainen David Dalton tulee kuvaamaan koiria.



David Daltonin kotisivuilta voi muun muassa käydä ihastelemassa hänen ottamiaan kuvia: http://www.daviddalton.org/





Kuopio kv

Viime perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Kuopioon mökille ja niin kuin arvaatte näytelmäreissulle. Matka tyssäsi Lahden motarille kolarin vuoksi aivan kokonaan, kaksi tuntia meni ennen kuin päästiin edes Lahteen asti. Ja tietenkin juuri kun oltiin päästy kiertotielle radiossa ilmoitettiin, että motari vetää taas.... tyypillistä tuuria! Vaikka eipä sillä, ei meillä kiire ollut. Huvittava seurata kuinka lyhyellä pinnalla ihmiset ovat silloin tällöin varusteltu, osa ohitteli jonoa pientareen kautta, siis ei vain moottoripyörät vaan ihan isolla maasturillakin oli sieltä pakko lähteä ohi. Toisia taas ärsytti pientareelta ohi menevät niin paljon, että siirtyivät sinne tien tukoksi ajamaan.... tai ajoivat kuskin ovi auki etteivät moottoripyörät pääse keskeltä ohi, voi luoja kuinka nauratti aikuisen ihmisen tyyli liikenteessä... varsinkin kun alla oli vielä joku pikkanen vuokra/mainosauto täynnä Ristoranten pizza-mainoksia ja takalasissa luki 19,95e/vrk. Siitä saatiin matka hupia hetkeksi aikaa, vaikka loppumatkasta alkoi jo pikkuhiljaa vesisateen ja sumun keskellä tuntumaan siltä ettei mökkitie lopu koskaan.



Lauantai vietettiin lyhykäisyydessään nukkuen, syöden, kalastaen, taas vähän syöden, saunoen, uiden ja viela kerran vähän syöden. Koirat kirmailivat vapaana sen minkä nyt sateelta pystyi, Hertha päivysti rannassa kalastuspuuhia ja jäi huolissaan rantaan ihmettelemään kun lähdettiin soutamaan järvelle. Illalla saunan jälkeen pesastiin näyttelykaluilta pahimmat liat pois ja valmistauduttiin heräämään ajoissa seuraavan päivän näytelmää varten.





Tälläkin kertaa rodun arvosteli hollantilainen erikoistuomari Rob Douma, jolla eivät aikaisemmin ole Roope ja Hertha olleet. Päivä alkoi sateisena, mutta onneksi kehän ajaksi saatiin kasvattajan noitumana aurinkoa ja säilyttiin kuivana.

Roope pärjäsi urosten kesken erinomaisesti ja oli rotunsa parhaan veteraanin lisäksi kolmanneksi komein mieskoira. Hertha olisi tuomarin makuun saanut saada 2cm lisää jalkoja, jonka osasin jo arvata kun viimeksi hänen kehässään olen ollut niin lähes jokatoisen arvostelussa luki että herra kaipaa hieman lisää jalkaa peliin. Alla koiruuksien arviot ja rodun tulokset kokonaisuudessaan.







Roopen arvostelu: 8,5 years. A real veteran. Shown in tiptop condition. Masculine head, good eye shape. Correct bite. Good neck. I'd like to see more harder topline. Good tailset. Angulations in balance. Light bone, good feet. Correct coat. Moves very easily, a bit narrow behind. VET ERI 1 SA PU 3 ROP-VET



Herthan arvostelu: 2 years. I'd like to see this bitch 2cm higher in front legs to get a better balance. Feminine head, typical expression. Good bite. Thin ears. Good neck. Correct topline and tailset and action. Well angulated behind and just enough in front. Nice coat. Light bone. She moves easily. AVO EH







Nartut pentuluokka 7-9kk:

1. KP ROP-PENTU Nalle-Haukun Äyri



Urokset nuortenluokka:

ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB ROP Buffing Quu-Ukko



Urokset avoinluokka:

EH Buffing Pajatso

H Lumikuono Äveriäs Ällikkä



Urokset valioluokka:

ERI 1 SA PU 2 VACA Buffing Pelleas

ERI 2 SA PU 4 Lumikuono Basajaun



Urokset veteraaniluokka:

ERI 1 SA PU 3 ROP-VET Buffing Pilviparta



Nartut nuortenluokka:

ERI 1 Swifty's Dandelion

H Buffing Quinevere



Nartut avoinluokka:

EH Aurinkokeijun Please Please Me





Kuvia on kertynyt kameraan sekä Porista, että nyt Kuopiosta... kyllä mä ne joku päivä puran muidenkin katsottavaksi. ;) Ja jos sitä muutoinkin alkaisi taas intoutumaan kuvaamisesta kun tuli eilen tilattua uusi objektiivi ja muutamia lisävarusteita. Palaillaan taas aikanaan astialle.



tiistai 2. elokuuta 2011

Perintöprinsessa

3xVASERT voisi olla 3xSERT

...niin siis voisi olla, vaan ei ole. Viime sunnuntaina näyteltiin Porin raviradalla kansainvälisissä merkeissä. Rodun arvosteli hollantilainen erikoistuomari Hans v.d. Berg. Roope ei pettänyt luottamustani vaan oli ainut pojista, joka ansaitsi laatuarvosanan erinomainen ja SA:n kaupan päälle, lopputulos olikin sitten VSP ja VSP-veteraani kauniimman sukupuolen jatkaessa loppukilpailuihin.

Hertha osallistui piiitkästä aikaa mukaan menoon ja ei yhtään hassummin, vaikka se näyttää tyytyvän tuohon perintöprinsessan rooliinsa... Vähäisistä esiintymisistään huolimatta Hertha esiintyi mallikkaasti, joskin seisominen on hieman levotonta kun toinen ei oikein osaa kuin istua. Tarttis ilmeisesti tehdä jotain asialle. Hertha oli yksi harvoista päivän erinomaisista SA:lla palkittuna, PN-kilpailussa viitattiin kolmannelle pallille ja annettiin nippuruusukkeita, siis ne varat. Noh, tästä on hyvä jatkaa, meni siellä monilla "huonomminkin". Eikä sillä että huonommalle oltaisiin hävitty, kyllä Teslalle oli hyvä hävitä. :)
Alla omien kirjalliset selosteet tuomarin silmin ja rotutulokset.

Roopen arvostelu: Well trained. Light in bone. Good expression. Good earset. Strong muzzle. Short back. Sufficient angulations in rear. Strog topline. Good tailset. Good rear. Coat texture could be slighlty better. Very nice in temperament. Excellent in the move.

Herthan arvostelu: Excellent in type, but slightly short in legs, but very nice in head expression. Ear carriage could be better. Dark eyes. Excellent front and rear. Like the tailset. Good coat texture. Excellent temperament. Excellent mover.


Urokset pentuluokka 7-9kk:
1 KP ROP-PENTU Nalle-Haukun Änkyrä

Urokset junioriluokka:EH Harco Abbe de Olde Grise
EH Nalle-Haukun ZenithEH Purzel Maxima von Happy Shaggy Family
Urokset avoinluokka:H Nalle-Haukun Turkka
Urokset valioluokka:

EH Beau Meike v.h. Molengat
Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 1 VSP-VET VSP Buffing Pilviparta
Nartut junioriluokka:
ERI 1 Lumikuono Hermana Pastora
H Tiny Scoundrel Beatrix Kiddo

Nartut nuortenluokka:
ERI 1 SA PN 4 Buffing Quibus Seita
EH Swifty's Design

Nartut avoinluokka:
ERI 1 SA PN 1 SERT CACIB ROP > FI MVA Flying Duster's Time Bomb
ERI 2 SA PN 3 VASERT VACA Aurinkokeijun Please Please Me
ERI 3 Nalle-Haukun Yönkuningatar
EH Bijou Meike v.h. Molengat
POIS Buffing Miss North Star
POIS Trasseli Eloveena


Nartut veteraaniluokka:
ERI 1 SA PN 2 ROP-VET Seita v.h. Rollecaterdeel


Rakas treenipäiväkirja

Viime perjantaina kävimme Kiljavan sairaalan pihamaalla treenimässä tyttöjen kesken. Pappakoira oli mukana henkisenä tukena ja maskottina. Walman kanssa harjoittelimme kosketuskepin kanssa seuraamista, kun imuttaminen/muu yritys tuotti ainoastaan erinäisiä koikkalointeja ja epäkeskittyneisyyttä. Kepin pään seuraamisen pitää keskittyä ja askellaji muuttui heti tasaisemmaksi ja helpommaksi käsittää. Paikkamakuuseen saatiin häiriö treeniä hyvin ees sun taas menneistä uimareista ja autoilijoista, joten siihen nähden meni hyvin vaikka muutaman kerran joutui korjaamaan. Walma omaa tarkan "henkilökohtaisuusrajan" joka on vaikea ylittää, usein se johtaa vierelle palatessa koiran väistöliikkeeseen. Ei voi käsittää kun Roopen yli sai kävellä ihan miten vain ja tyyppi vain oli.. joutuu opettelemaan ihan uusia juttuja uuden koiran kanssa. Ihana päästä vähän vaivaamaan omiakin aivonystyröitä pitkästä aikaa ja treenailemaan, josko sitä tulosta syntyisi ensi kevääseen mennessä.

Hertha harjoitteli tulevaa näyttelyturneeta varten ja hiffasikin hienosti ravaamisen ja hihnassa käyttäytymisen. Seisominen on enemmän semmoista "kakat housussa" näköistä touhua "istunko?". Naksun kanssa vahvistetaan oikeaa asentoa, jos vaan tässä ehtii kun nuo nelipyöräiset vempaimet aiheuttavat toimenpiteitä. Viime viikollahan vietiin Punto huoltoon lukkosepälle. Sitä ei saatukaan kerralla kuntoon vaan nyt se odottelee uutta osaa Mäkelän Koneella... matkalla kotiin Porista hajosi Primeran viitosvaihde ja nyt se on levitettynä osiin Pornaisissa. Peukut ja varpaat ristissä toivotaan että saadaan auto viikonlopuksi takaisin kasaan, jotta päästään Kuopioon mökkeilemään ja näytelmiin. Ja jos ei nyt niin ihan viimeistään Norjan matkalle auto on pakko olla kunnossa, telttailuvälineet on jo huollettu ja tarkastettu. Innolla odotan, että pääsen viettämään tämän 5 päivän minikesälomani autossa ja ulkomaan näyttelyssä. Siis ihan oikeasti odotan tätä innolla. :)


Paras porukka ikinä!
Boogie, Hertha, Walma, Banjo ja Roope

tiistai 26. heinäkuuta 2011

10v rodussa

Eukanuba Summer Show
Lauantaina päivä urakoitiin Eukanuban ständillä ja illalla vedettiin läpi ensimmäinen Suomessa järjestetty Eukanuba Breeders Party, jossa syötiin ja juotiin hyvin, kerättiin huutokaupalla varoja koirien terveystutkimusrahastoon ja arvottiin paikalla olleiden kesken Tapiolan ja Severan lahjoittamia tuotteita.
Hyvällä syyllä pääsin livistämään kotia jo kahdeksan pintaan, kun loput olivat poistuneet tahoilleen siinä kymmenen maissa. Ehdinpä vielä saunavuorolle ja koiraa viimeistelemään seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina pakkasin autoon ennätysmäärän näyttelykamaa, harvoin sitä tämän rodun kanssa pöytiä ynnä muuta roinaa raahaa mukaansa. Telttakin tulee otettua mukaan ehkä liiankin harvoin. Lastin kanssa selvittiin kehän laidalle loistavasti ja saatiin hyvä paikka kehän vierestä. Roopella oli pitkästä aikaa kilpakumppani jo omassa ikäluokassa, eikä huono kumppani ollutkaan. Pappakoirat esiintyivät molemmat ikänsä tuomalla kokemuksella ja itsevarmuudella. Roope oli tällä kertaa menestyksekkäämpi ollen päivän päätteeksi VSP-veteraani ja PU-luokassa kolmas. Tuomari Harri Lehkosen arvio Roopesta alla, niin kuin loput rotu-tuloksetkin.

Hyvin säilynyt 8-vuotias uros. Oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa. Hyvät kulmaukset, oikea-asentoinen häntä. Hyvänlaatuinen turkki. Esiintyy ja liikkuu ryhdikkäästi.

Roope kuvassa 8,5-vuotias


Nartut pentuluokka 7-9kk
1 KP ROP-pentu Lumikuono Hasta La Vista

Urokset nuortenluokka
ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB VSP Buffing Quu-ukko
EH Buffing Quiz Of Stoffel

Urokset avoinluokka
ERI 1 SA PU 2 VASERT VACA Buffing Pavarotti
ERI 2 SA PU 4 Buffing Pajatso
EH Buffing Henkie Smit

Urokset valioluokka
ERI 1 SA Buffing Pelleas
ERI 2 SA Buffing Kuuraparta

Urokset veteraaniluokka
ERI 1 SA PU 3 VSP-vet Buffing Pilviparta
ERI 2 Lumikuono Hombre Habanero

Nartut nuortenluokka
ERI 1 SA PN 3 SERT VACA > CACIB Buffing Quibus Seita
EH Buffing Quintessa

Nartut valioluokka
ERI 1 SA PN 2 CACIB Buffing Irma La Douce

Nartut veteraaniluokka
ERI 1 SA PN 1 ROP-vet ROP Seita v.h. Rollecaterdeel

Kasvattajaluokka
1 KP ROP-kasv Kennel Buffing


Buffing-schapet 10v
Kehästä päästyämme juhlistettiin paikalla olleen Buffing-porukan kanssa 10-vuotista schapendoestaivalta, syöden, juoden, kuvaten ja kisaillen. Buffing-koiria olikin mukavasti paikalla kun 14 ilmoittautuneesta 11 oli Buffing-kasvattia ja yksi tuontikoira. Ja ihmisiä oli ainakin tuplasti.

Ollin Piu-sisko oli myös paikalla varsinaisena juhlakaluna, velipoika sai jäädä kotiin lepuuttamaan vaikka ihan hyvässä kunnossa tuo pappakoira nyt onkin pitkän kortisonikuurin jäljiltä. Harmaa Piupali ei pahemmin ollut muuttunut vuosien saatossa, aivan yhtä iloinen ja ihanainen pikkuneiti.

Kiitos kaikille mukavasta sunnuntai-päivästä! Loppupäivän työurakka ständillä meni mukavan leppoisasti purkuhommista huolimatta.



Buffing-koiria ja ihmisiä vuosien varelta



Hoitopalvelu Kallinen

Maanantaina aamuna kello kuusi reikäleipä Olli ja Tico tulivat hoitoon, kun omahoitajat lähtivät Köpikseen hurvittelemaan. Viisi koiraa on mennyt aika kätevästi täytyy myöntää, jopa yhdellä ihmisellä kulkevat lenkillä aika mainiosti ja jos ei tarvitse vastaantulijoita moikata niin pärjätään mainiosti. Itseasiassa vieraiden koirien ohitukset menee viiden kanssa paremmin kuin kolmen..?!! Ei tuota Esaa paljoa tarvitse ympäri puhua jos koiran haluaisi, folkin voisin melkein ottaakin, eihän tuommoinen pieni ole kuin puolikas koira laumassa, 3,5 koiraa ei kuulosta pahalta. ;)


Sen lisäksi, että tässä on hoideltu koiria niin autojakin täytyy huollattaa. Punto pääsee vihdoin torstaina lukkosepälle ja sitä kautta takaisin Pornaisiin porukoiden käyttöön, sillä meillähän on alla olevan kuvanmukainen uusi lelu. Ehei, älkää luulko että farmarista on luovuttu, Primera on ja pysyy, TT on sellainen "kakkosauto". ;)

Uusi perheenjäsenemme Audi TT Coupé 1.8T

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Pentutreffailuja

Ensimmäiset rokotukset

Pennelit ovat käyneet ensimmäisillä rokotuksilla ja molemmat saivat kiitosta eläinlääkäriltä, reippaita pentuja! Isla on tullut isäänsä ja vyötärön ympärysmitta joutuu suurennuslasin alle, alempana kuvaa Islan tihutöistä... Demolla taas muutoin kaikki passelisti, mutta purenta on edelleen 3kk iässä alapurennan puolella. Siisti saksipurenta, mutta väärinpäin.

Demo kävi kyläilemässä meillä viikko sitten tiistaina käydessään opettelemassa talvisen kotikaupunkinsa julkisen liikenteen saloja. Reipas poika ei ottanut yhtään itseensä äidin ja puistotädin rähinöintiä, pitihän se kurinpalautus antaa, kun sillälailla lietsuun lähdettiin niin huomaamatta. Demo oli kasvanut mukavan sopusuhtaisesti, vaikka odotin huomattavasti honkkelimpaa ilmestystä. Hieno ja etenkin reipas poika, kyllä näiden luonteita vain jaksaisi hehkuttaa vaikka kuinka!! Pikku miinuksena pakko kyllä kertoa, että yksin jäädessään ihmekaksoset antavat kuulua kaikin palkein, vaikka kotiin tullessa löytyvätkin ihan tyytyväisen oloisina omista oloistaan.. toivottavasti ajan kanssa nämä ihmisiä rakastavat pallerot oppivat tämänkin asian.

Islan luona kyläiltiin maanantaina. Kätevästi Esa sai napattua koirat kuorma-auton kyytiin jo ennen työpäivän loppua ja päästiin suoraan työmaalta Espooseen. Vastassa oli iloiset tytöt, eikä Peppi ollut yhtään mustasukkaisen oloinen kun oli oikeasta rodusta kyse... tai sitten kolmen lauma oli jo niin vakuuttava ettei uskaltanut sanoa sanottavaansa.
Isla oli ihana iloinen itsensä ja kiersi sylistä syliin pusuttelemassa (ja puremassa..). Roope oli edelleen tosi kiinnostava leijonamurinoineen ja huisku häntineen. Ihanasti Isla on perinyt äidiltään tavan levätä tilanteessa kuin tilanteessa. Nytkin se meni pation nurkkaan lepäämään vaikka kuinka oli vieraita ja varmasti olisi ollut kiva touhuta mukana. Isla on kuningatar-isoäitinsä kopio, pieni berninpentu pörröisine karvoineen ja väreineen. Vaikea sanoa kumman turkkiin Isla tulee, pituutta on yllättävän paljon ollakseen ikää 3kk huomenna. Sormet ja varpaat ristissä, että perisi äitinsä turkin... nimim. kyllästynyt 2h kerran viikossa kampaussessioihin tuon poikakoiran kanssa! Demon tukkalaite onneksi näyttäisi samalta kuin äitinsä nuorena. :)

Vähän on jo Islan loppuvuoden suunnitelmia käyty läpi: napatyrä leikataan syys-lokakuun vaihteessa ja ensimmäiset näytelmät käydään marraskuussa Helsingissä. Messukeskukseenkin Pikku-Kuningatar pääsee patsastelemaan.


Kaikella on tarkoituksensa

Kehtaako kiittää sitä joka yritti muutamisen viikkoa sitten anastaa rakkaan autoni? Ehkä pitäisi, ei varmaankaan ilman sitä oltaisi ajateltu unelmien toteuttamista ja oltaisi ostamassa uudempaa ja urheilullisempaa kulkupeliä. Ei tämäkään projekti ihan tuosta noin vaan onnistunut, ensimmäinen kappale myytiin nenän edestä ja toisesta autokauppa pyysi kilometreihinsa nähden hieman ylihintaa.. "Onhan se sentään Riitta Väisäsen entinen auto", sanoi autokauppias. Ja? Nyt näyttäisi olevan pullat paikoillaan uunissa ja jos katsastus näyttää vihreää valoa auto saadaan pian, ehkä jo huomenna jos ehditään pankkiin vaihtamaan rahaa autoa vastaan.

Urheillulliset ovat olleet viikot tässä muutoinkin, nyt kun ei niin törkeän kuumat ilmat ole olleet ollaan päästy koirien kanssa kiertämään pidempää lenkkiä iltaisinkin. 5+5km päivittäin, kai se jossain joskus näkyy? Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa kävelemässä myös Hyrylän varuskunta-alueen metsissä, sateisestä säästä huolimatta muutama otos 1,5h kierrokselta odottaa kameralla purkamista koneelle.
Ensi viikolla vietetään viikkoa viiden koiran kanssa, kun Pornaisten porukka tulee neljäksi päivää hoitoon. Toiset kun lähtee lomailemaan Kööpenhaminaan.... mikä loma, koska ja missä? Ehkä ensi vuonna sitten! Tästä syystä viikonloppu menee sitten työn merkeissä Helsingin kv-näyttelyssä, sunnuntaina sentään pyörähdetään oman rodun kehässä ja juhlitaan vähän Buffingin 10v schapendoeskasvatusta. :)

PS. Olli voi mainiosti, vaikka edelleen siis kortisoonikuuri päällä uusintakuvaukseen saakka. Tico-terrieri kävi virallisessa sydänkuuntelussa ja tervettä oli, samalla putsattiin hampaat Norjaa varten ja trimmattiin tukka kuosiin. Siihenkään reissuun enää kuin kuukausi aikaa, jännää!



Kasvattini Isla Ahne Bäcklundin tekosia