maanantai 14. marraskuuta 2011

Pappakoira sairastaa

Vanhuus ei tule yksin

Niin ne koitti pappakoiran ensimmäiset vanhuuden vaivat Roopellakin. Turkin lyhennyksen jälkeen iskäpojasta kuoriutui varsinainen leikkisä nuoriherra. Innostuessaan menee edelleen 360 astetta ympäri paikallaan hypellen, että siinäkö lie mennyt liukkaalla parketilla takajalka linkkuun ja pitkien lenkkien rasittamana alkoi kolmella jalalla linkutus. Viime maanantain iltalenkillä jo huomasin, ettei nyt ravata ihan puhtoisesti... ja levon jälkeen ei kävelty vasemmalla takajalalla enää ollenkaan.

Ensi pelästys oli, että mitä jos tässä on käymässä sama kuin kahdelle sisarukselle!? Miina-sisko meni 7-vuotiaana luusyöpään hyvin nopeasti ja kuluneena kesänä, itseasiassa tasan samana päivänä kun Miina, meni Manu-veli pahaan nivelrikkoon. Nostan hattua Miinan ja Manun perheelle, sillä nämä koirat asuivat samassa taloudessa ja vuoden välein ison päätöksen teko ei ollut helppoa, etenkin kun näillä kahdella olisi vielä muuten ollut elämää edessä useita vuosia.

Nyt näyttäisi kuitenkin, että kyse oli pelkästä venähdyksestä. Muutaman päivän lepo ja pelkkä omalla pihalla ulkoilu + Back On Track vetreyttivät pappakoiran kävelemään jo suht ok. Loppuviikosta lähti innoissaan jo pienelle iltapissalle, mutta kyllä siitä liikkeestä näkyi vielä epävarmuus kipeälle jalalle astumisesta. Himmaillen kohti isänpäivää alkoi patu olla jo kuosissa ja isänpäivän kunniaksi käytiin metsässä kirmailemassa. Eivätkä ongelmat ole palanneet, joten säikähdyksellä selvittiin. Tällä kertaa, kauhea kun tässä on enää muutama kuukausi ja pappa täyttää 9v.


Virtsakiteisiin ceetä

Itseasiassa johan Roopella yksi vanhuuden vaiva on ollut muutaman vuoden. Pari vuotta takaperin talven ongelmaksi muodostuivat virtsakiteet ja kun en alkuun tajunnut ollenkaan mistä oli kyse ravattiin koiran kanssa päivä pihalla, luullen sillä olevan vatsakipuja kun se sillä tavoin peppua painoi maahan ja vinkui. Vasta kun pissan mukana tuli veritippoja (luojalle kiitos, että oli lunta maassa) lähdettiin kiitämällä eläinlääkäriin peläten pahinta, luonnollisesti.

Virtsanäytteestä selvisi struviittikiteet, joiden liuotukseen saimme oman liuotusruokansa. Kuukauden ruokaa syöneenä kiteet kyllä olivat poissa, mutta niin tuntui olevan koko koirakin. Ihan kuihtunut ja apaattinen verrattuna aikaisempaan iloiseen olemukseensa. Vaihtoehtoisia ehkäisykeinoja etsittiin ja tuolloin päädyttiin barffaamaan asiantuntijan ohjeiden mukaan... kiitos näiden ohjeiden, nyt on Roope muutamaa etuhammasta köyhempi ja kulmahampaista on nysät jäljellä. Massa saatiin kyllä lihakuurilla takaisin.

Kaikista yksinkertaisin ratkaisu asiaan oli kuitenkin c-vitamiinijauhe. Nyt on menossa toinen talvi näin ja ei ole ongelmia. Syödään normaali ruokaa, Eukanuba lammasvanhus-sapuskaa. Aamulla puolikas teelusikallinen jauhoa makkarasiivuun niin uppoaa nirsommallekin. Kosteus on kaikista pahin, joten kuivaaminen on ehdottoman tärkeää vetisillä keleillä.


Best-In Puppy Show - alkuharjoitusta messariin

A-pentueen ihmekaksoset osallistuivat ainoina rodun edustajina Helsingin messukeskuksen lemmikkimessujen yhteydessä järjestettyyn pentunäyttelyyn, jossa rodun arvosteli Veli-Pekka Kumpumäki. Kuten kesällä, niin nyt myös jäi hyvä maku tuomarin kirjoittamista arvioista ja kuuleman mukaan oli myös mukava setä ihan noin luonnossa, kuten kesälläkin. Ihana saada tällaisia tuomareita arvostelemaan koiria joita ne oikeasti kiinnostavat vaikkei mistään valtarodusta olekaan kyse.

Kilpasisarusten kesken jakautui niin, että Demo oli ROP-pentu ja Isla VSP-pentu. Molemmille kunniapalkinnot ja arvostelut joissa oikein kahteen kertaan luonteet tapetilla. Positiivisesti. Alla tyyppien arviot Kumpumäen silmin.

Demo: Iloinen pikkupoika jolla hyvät mittasuhteet ja hyvässä kehitysvaiheessa. Kuono-osa saa vielä tanakoitua. Hyvä kallo. Otsapenger voisi olla selvempi. Sopiva luusto. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Käyttää häntäänsä jo taidokkaasti. Hyvälaatuinen pentuturkki. Vielä kinnerahtaat takaliikkeet. Hyvin viehättävä luonne. PEK 1 KP ROP-pentu

Isla: 6kk viehättävä iloinen narttupentu jolla erittäin kaunis pää ja ilme. Lyhyt, tanakka kuono-osa. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä laatuinen pentuturkki. Liikkuu kinnerahtaasti takaa ja vielä epävakaasti edestä, mutta oikea meininki. PEK 1 KP VSP-pentu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti