torstai 23. huhtikuuta 2009

Roopen siemenet itää

Kaikenlaista, mistähän sitä nyt aloittaisi. Tico oli tosiaan jonkun aikaa meillä Walman kanssa leikkimässä viime viikolla, vähän meni kaksikolla yli. Walma olisi halunnut leikkiä 24h ja Tico reppana alistui vain korvien repimiseen. Eikä tämä kaupunkiolo paljoa terriäistä hämmästyttänyt, vähän hämmästeli alkuun kovin vilkasta autoliikennettä.
Viikonloppuna jo alettiin odottamaan Roopen ja Banjon lapsosia maailmaan, mutta eipä ne antaneet kuulua itsestään. Huoletta ehdittiin käymään Hämeenlinnassa yhdistyksen kevätkokouksessa, jossa Ollikka palkittiin Esson Kivi 2008 -kilpailun kakkostilasta diplomilla. Onnea Olli ja Juulia! Tänän vuonna sitten vaan sinne avoimeen, ehkä jo ennen kesää. ;)

Ja ne pennut tosiaan antoivat odotuttaa peräti keskiviikkoon asti, oli Banjo kuunnellut tarkkaan mun työvuoroja kun alkoi keskiviikkona synnyttää juuri kun töistä pääsin. Yksi pentu ehti syntyä ennen kuin pääsin paikalle. Viime kätilöinnistä on aikaa reippaasti, mutta kyllähän tuo luonnistui, että ei kai se taito ihan hevin unohdu. Omia siis odotellessa. :)
Komeat neljä poikaa ja kauniit kaksi tytsyä sieltä tuli, Banjo on huolellinen mamma joka kasvattelee antaumuksellaan lapsiaan. Mielenkiinnolla odotellaan mitä muksuista kehkeytyy. Hyvät kodit on jo kyllä melkein kaikille varmistunut.


Roppanan kanssa ollaan tehty jonkun verran tokoa, todella mukavasti on taas mennyt tauon jälkeen. Walma on yleistänyt jo melko hyvin, että maahan voi mennä muuallakin kuin kotosalla, mutta vielä on keskittyminen kovin hataraa. Neitiä kiinnostaa vähän kaikki yhtäaikaa, niin eipä olla siis kovin paljoa panostettu muuta kun ulkoiluun ja juoksenteluun. Pallohullukoira tuosta on tullut, mutta se tuo pallon käteen asti!!!! Lähes 100% varmuudella, jonkun kerran on Roope päässyt väliin ja ottanut palkan pallon tuomisesta vaikka ei sitä palloa edes varsinaisesti mistään hakenutkaan.
Walma on keksinyt puuhasteltavaa yksin ollessaan, vaatekaapista se on taas keksinyt tyhjentää kolme alimmaista hyllyä: kenkiä ja kaikensorttisia vaatteita... jostain kumman syystä ohut olkaimiset topit kiinnostaa ja niihin pitää upottaa hampaat. Yöpäita on tainnut kärsiä eniten, onneksi on venyvät olkaimet jotka on kyllä solmittu jo melko moneen otteeseen.

Ensi lauantaina näytelmässä esittäytyy Tico ja siitä viikon päästä pääsee Walma toistamiseen kehään. Esiintymistä ollaan harjoiteltu vaikka ongelmia ei missään nimessä ole ollutkaan, iloisesti ja reippaasti pikkuakka esittelee liikkeensä ja malttaa seistä tarpeeksi paikoillaan. Että sellaista tähän talouteen, Ruotsin puolella Wilda-morsio on pieniin päin. Näin sanoi ultra parisen viikkoa sitten. Ensi kuun puolessa välissä tiedetään sitten mitä sieltä lopullisesti tupsahtaa. :)

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Pääsiäisviikko

Pääsiäisviikko alkaa olemaan takanapäin, samaten se niin hartaasti odotettu neljän päivän vapaa... miksei aikaa voi pysäyttää? Kaikenlaista on taas kerennyt sattumaan ja tapahtumaan, vaikka alkuviikko vierähti hyvin tiiviisti työn merkeissä ollaan otettu itseämme niskasta kiinni ja herätty aamulla aikaisemmin ihan puhtaasti liikkumaan, eihän se herätys silti aikainen ole, mutta kuitenkin. Koulutussuunnitelmia viikonlopun vapaille oli enemmänkin, mutta vain murto-osa niistä saatiin toteutettua... perhanan ihmiset heräävät talvihorroksestaan ja valtaavat kaikki hyvät ulkoilutus/koulutuspaikat lennokkikerhoillaan sun muilla harrastuksillaan ja heti tulee kitinää kun koiran kanssa ilmaantuu paikalle.

No joo itse asiaan, uusimmassa Canis-lehdessä (vinkkinä vaan) hyvä juttu jäljen opettamisesta takaperin ketjuttamalla. Ollaan saatu Roopen kanssa homma aluilleen, käyty pienimässä koivun oksa kymmenen sentin paloihin ja muutaman kerran harjoituksen jälkeen siellä aivoissa jo hieman on alkanut yhdistymään, että jollain konstia tuo kepukka ja maahan meno yhteen liittyvät, jatkamme harjoituksia. Roopen kanssa on aikanaan kyllä jo makkarajäljellä aloitettu tätä hommaa, mutta vaihdetaan taktiikkaa, kun muutenkin olen tuon naksuttelun omaksunut helpommaksi ja koiralle mielekkäämmäksi tekemismuodoksi. Pikkasen otettiin Roopen kanssa myös kosketusalustaa, sillä silmällä että päästään harjoittelemaan kesällä alokasluokan hyppy kuntoon. Reipastui kummasti herrakoiran mieli, muutaman viikon on toinen ollut niin apaattinen: nukkuu, ulkoilee ja syö. Kevät vaikuttaa kummasti, lisää valoa, lisää energiaa kaikille.
Walman kanssa junnataan maahan menon kanssa, kyllä se käskyn osaa ja yleistettykin asiaa ollaan sopivan rauhallisissa paikoissa, mutta vielä ovat korvat kovin vilkkaat ja keskittyminen herpaantuu nopeasti. Kestoa sen sijaan ollaan saatu jo ettei heti maahan pamahdettuaan kellahda kankulleen. Istumiset sujuu jo melkolailla missä vaan ja hyvällä tahdilla. Vapaa-sanan merkityksen se on oppinut täydellisesti ja luoksetulot sujuu 99,9% varmuudella. Lenkillä kontakti löytyy mukavasti ja näistä ollaan palkattu oma-aloitteisuudestaan, nyt täytyisi alkaa siirtämään sitä kontaktin tarjontaa niihin ohituksiin... Sivulletuloa olisi tarkoitus alkaa harjoitella, kosketuskepin kanssa ollaan jo yritetty, mutta keppi saa semmoisen hulluuskohtauksen aikaan ettei keskittyminen riitä. Täytyypi vaihtaa kosketuskeppi sormeen, sitten joskus. Ei kiire, antaa lapsen kasvaa ja ennen kaikkea kasvattaa keskittymiskykyään.
Viikolla päästiin vähemmän juoksemaan vapaana niin otettiin tätä virhettä kiinni sitten viikonloppuna, käytiin pariin otteeseen Ainolassa heittelemässä palloa ja kerran hiekkakuopalla ottamassa mäkitreeniä. Roope näytti taas että omaa edes jonkinlaiset aivolohkot, Walma pöljänä juoksi hakemaan pallon, mutta innostuksissaan heitti sen vaan jalkoihin jolloin Roope nappasi nopeasti pallon ja toimitti sen polleasti käteen asti: "Kato mamma, kyl mä viel muistan!"... ei ole viime kesän opetus mennyt hukkaan ja pakkohan niistä oli palkita. Walma parka katsoi hölmistyneenä vieressä, että mistäs tuo nyt palkkaa sai. Muutamaan kertaan sekin sai tuotua pallon käteen asti ja ansaitsi palkkansa, liekö rauhottunut päättömästä kirmailusta vai ottanut mallia velipojasta.


Tänään käytiin Pornaisissa vaihdattamassa kesärenkaat alle, nyt luulisi olevan turvallisempi ajaa kun ei tarvitse kytätä jatkuvasti jo kertaalleen puhjennutta ja paikattua rengasta joka mystisesti näytti jatkuvasti vaativan lisää ilmaa vaikka mittari näyttikin ihan oikeaa lukua. Koirat sai taas sellaisen mekkalan aikaan kun Walma kiusasi Ticoa ja Tico Roopea ja Olli komensi vieressä nuorisoa rauhoittumaan.

Mielenkiintoinen viikko tulossa, kun napattiin Tico mukaan kaupunkilaistumaan viikoksi. Juuri tultiin puolentoista tunnin kaupunkilenkiltä, alkuun pää ja korvat pyöri autojen paljoudesta, mutta eipä tuo muuhun reagoinut sen kummemmin. Koirien ohitukset meni paremmin kuin omilla koirilla, vaikka hienosti on Roope rauhoittunut ja ottaa kontaktia hyvin kunhan välimatkat ovat siedettävät. Walma taas ei oikein tiedä kumpi olisi kivempaa pyrkiä leikkimään kaverin kanssa vai syödä namit ulkoiluttajan sormien kera.
Ruokakin maistui pitkän lenkin päätteeksi, paitsi Roopelle joka on taas sitä mieltä että elää siivillä vallan mainiosti. Siipiä ei vain tipu ennen kuin se entinen lihamönjä on syöty. Lusikalla sain sen eilen vähän syömään, toivottavasti ei ole takanapäin se aika kun söi hyvin ihan itse omasta kupistaan. Sellaista siis tällä kertaa.

PS. Irmeli, Ticon trimmeri, yritetään ottaa parempi kuva kotisivuille tällä viikolla ;)


On se niin söpö....

...mutta löytyy siitä tarpeentullen terrieriäkin!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Debut

Eilen se sitten oli, Walman näytelmädebyytti Helsingin messukeskuksessa. Näyttely oli lapsi- ja eläinmessujen yhteydessä, joten tungosta riitti. Tuomarimmekin vaihtui viime tipassa Rainer Vuorisesta espanjalaiseen Javier Sancheziin, jolla tuntui olevan kova kiire vaikka kehä olikin ihan ajallaan. Perjantai iltana kokeiltiin vielä miten liikkeet sujuvat... meinasi paniikki iskeä kun neito tarjosi vaan istumista ja maahan syöksyjä. Naksutin kaivettiin esiin ja alettiin naksuttamaan neljällä jalalla seisomisesta, pikku hiljaa löydettiin se oikea asento ja voitiin rennoin mielin mennä yöpuulle.

Aamulla lähdettiin junalla liikenteeseen, ja eikös käynytkin niin että asemalle kun päästiin huomasin unohtaneeni pyyhkeen ja vesipullon kotiin. Rutinoitunut näyttelyissä kävijä? Ei siltä vaikuttanut. No kaikki hyvin, onneksi oli Pasilasta kävelyn jälkeen aikaa kuivua ja vesipullon sai sieltä ostettua. Pistettiin leiri pystyyn Bomberin ja Wunjon porukan kanssa, kivaa oli pulistessa kaikenlaisesta muustakin kuin päivän tapahtumista. Walma esiintyi niin hienosti koko ajan ja hurmasi tuomarinkin niin, että viimeinen lause arvostelussa lämmittää sydäntä todella paljon, tässä arvostelu kokonaisuudessaan:

7 months. Nice puppy. Moves with typical gait, but narrow behind. Very typical coat & colour. Enough angulation. First class temperament. (Arvostelu vapaasti suomennettuna: 7 kuukautta. Mukava pentu. Liikkuu tyypillisellä askeleella, mutta ahtaasti takaa. Erittäin tyypillinen turkki ja väri. Tarpeeksi kulmautunut. Ensiluokkainen luonne.) PEK 1, KP, VSP-pentu

Saatiin taas rutkasti lisää kokemusta, junamatkailu oli Walmalle uutta ja alkuun junaan mennessä vähän tärisytti, mutta äkkiä se nukahti syliin. Itse en antanut sen junaan kävellä vaan kaappasin syliin ettei jäisi ruuhkassa vaan jalkoihin ja saisi traumoja. Itse kaupunkikävely asemalta messukeskukselle sujui rutiinilla vaikka autoja olikin liikkeellä ruuhkaksi asti. Itse näyttelypaikalla paukkuivat puhkeilevat ilmapallot, ensimmäinen pamaus sattui kun oltiin kehässä, hieman tuo äänen suuntaan kuikuili, mutta menetti mielenkiinnon kun kaivettiin namia esiin. Ja seuraavat paukut eivät sitten enää ihmetyttäneetkään enää.

Kotona oltiin noi kahdeksan tunnin reissun jälkeen, Roopekin oli ollut kiltisti kotosalla yksinään. Ei ollut huutanut kun ei parta ollut märkä ja oven kahvassa roikkunut sitruunapanta ei ollut tuoksuttanut aromiaan. Ilta sitten rentouduttiin kotosalla ja katsottiin Madagascar 2, joka sekin jäi puolitiehen minulta kun ei enää silmät pysyneet auki.

Muutoin viikko on mennyt mukavasti, vain kolme työpäivää on jättänyt aikaa koirien kanssa puuhailuun vaikka kelit ovatkin olleet aivan ahterista. Joka lenkin jälkeen saa mennä tassupyykin kautta.. inhottavaa!! Kuivaisi vain äkkiä ja siivoisi kaupunki tuon inhottavan hiekoitushiekan pois!
Raakaruokailu on sujunut hyvin, nirsoilusta ei mitään tietoa ja molemmat ovat hyvässä kunnossa. Walma saisi ehkä hieman liikkua enemmän ettei kerry vyötärölle. Roopella on kutinat jäänyt jo melkeen pois, aina satunnaisesti vielä rapsuttaa kylkiään. Tänään illalla olisi vielä tukan laitto operaatio edessä, jos vaan löydetään sopiva kuiva rako.