maanantai 29. toukokuuta 2017

Lahden muotovalio

Morris on kokeillut viimeistä sertiään
muutamissa kinkereissä, mutta reipas
koko on rokottanut tuloksia.
Kuva Laura Pulli.
Marisa aka Ripa/Riisi/Riesen... valioitui vappupäivänä Lahden ryhmänäyttelyssä tiukkaakin tiukemmalla Soile Bisterillä, joka heitteli koiria tyydyttävästä lähtien kaikella mahdollisella ulos kehästä. Tästä syystä neidin arvostelu on aika muikeaa luettavaa.

Lahti rn 1.5.2017, Soile Bister
Hyvin kaunis ja tasapainoinen feminiininen narttu. Oikeat mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Hyvät raajat ja häntä. Toivoisin lisää volyymia runkoon. Kaunis karva. Erittäin hyvät liikkeet. Ihastuttava luonne. AVO ERI 1 SA PN 1 SERT ROP > FI MVA



Ennen ja jälkeen valiojuhlien käytiin Imatran ja Tampereen kansainvälisissä näyttelyissä ottamassa kakkostila hyvässä kilpailussa. Tampereella Arska pääsi pitkästä aikaa kehään myös, vähän treenaamaan ennen Viron ja Norjan reissuja.


Imatra kv 15.4.2017, Marco Ljutic, Kroatia

Marisa - Excellent 3 (eli 2v) years old female. Excellent temperament. Excellent head, shape of eyes and pigment. Not heavy at all. Excellent front, topline and typical rear. Very good tail carriage. Excellent color and coat texture. Moving balance. AVO ERI 1 SA PN 2 VASERT VACA


Tampere kv 6.5.2017, Hans van den Berg, Alankomaat

Arska - Excellent in type. I like him a lot. Excellent size, not heavy in body. Good eyes. I like his head. Good lenght of muzzle. Ear carriage could be better. Good lenght of body. Excellent coat. Excellent mover. VAL ERI 3 SA PU 3

Marisa - Excellent in type. Very nice head shape and broad skull. Ear carriage could be better. Strong muzzle. She needs more angulation in front. Excellent level topline. Sufficient body. Nice coat. Good tail carriage. AVO ERI 1 SA PN 2 CACIB



Soile Bister pohtimassa tuomiotaan. Kuva Laura Pulli.


Kasvattajatuomari

Kun Suomeen saadaan kasvattajatuomari arvostelemaan rotua on minusta väärin olla ilmoittamatta koiriaan kehään ihan silkan kannatuksen vuoksi. Osallistujamääristä ne näyttelytoimikunnat näkevät vetikö tuomari rotua paikalle vai ei. Sen lisäksi koen, että kasvattajatuomarilla on suuremmat edellytykset tuntea rotu läpikotaisin kuin tavan tuomarilla. Siitäkin huolimatta, että jokaisella meillä on se oma tulkintamme rotumääritelmästä ja siitä mikä/mitkä ominaisuudet nousevat ylitse muiden. Salon ryhmänäyttelyssä oli yhtä ilahduttava määrä koiria kuin viikkoa aiemmin Tampereella, noin 30 kappaletta, plusmiinus poissa olleet koirat.


Salo rn 13.5.2017, Godelieve de Wit-Bazelmans, Alankomaat (Korte Toren)
Arska - 3 years, brown roar. Excellent type, size and proportions. Beautiful head, broad skull and thin ears. Good eyes & dentition. Steep shoulder, correct angulation behind. Would like more forechest. Good depth of chest. Light bones. Tail could be longer. Regular movement. Good coat. Nice temperament. VAL ERI 4

Marisa - 2 years. Excellent size, type, proportion. Very feminine head. Could be broader in skull. Well carried ears.Beautiful eyes. Correct bite. Abandoned topknot. (noottia runsaasta otsatukasta ja sen nyörittämisestä vapaa-ajalla). Could have more filling by elbows. Thin bones. Excellent movement. Typical tail carriage. Excellent coat. Nice like picture. Good temperament. AVO ERI 2 PN 2




Elämää näyttelykehien ulkopuolella
Kiivain näyttelyrumba on siis näytelty ja nyt keskitytään muutamaan ulkomaan reissuun, kesätöihin ja nauttimaan kesästä. Stora Enson leivissä saa polkea kaasupoljinta kilometrin, jos toisenkin taimikonhoitotarpeiden, omavalvonnan tarkistusten ynnä muun mukavan merkeissä.

Alkujaan ajattelin, että jes, kesällä pääsee koirat paljon metsään höntsäämään töiden ohessa. Mutta. Tässä on joutunut (tai päässyt..) sulattamaan yhteen saman harrastuksen kahden eri katsantakannan näkemyksiä koirien irtipidosta. Laki sanoo toki kaikille yhteisesti, että koirat on pidettävä kytkettynä maaliskuun alusta elokuun puoliväliin. Kyseessä on siis pesintärauhan antaminen metsäneläimille. Tähän asti en ole paljoa korvaa lotkauttanut moiselle lakiasialle.

Alkujaan syy olla ottamatta koiria mukaan maastoon tänä keväänä oli laiskuus. En jaksa joka jorpakossa uivia koiria puunata joka ikinen päivä; kuraa, hakkuutähteitä, kanervaa jne. jne. Sitten sattui se kohtaaminen mikä kirvoitti ajattelemaan omaa napaa pidemmälle, kun eräällä työmaalla lehahti pesästään teeri karkuun. Pelästyttiin molemmat varmasti yhtä paljon. Tuon kohtaamisen jälkeen olen ajatellut vähän enemmän pesimärauhaa ja koirat saavat viettää työpäivät kotona. Ei niillä kivaa olisi kuumassa ilmastoimattomassa autossakaan körötellä pitkin maakuntaa.

Ei me silti ihan hihnassa visusti vain ulkoilla jatkossakaan. Katsotaan vaan vähän tarkemmin missä rallatellaan vapaana. Kaupunkimetsissä, metsäteillä, hiekkakuopilla, kyllä niillä kärsii käydä lenkkeilemässä. Ja sitten taas Juhannuksen jälkeen pahimman pesimäkauden jälkeen rennommin kaikkialla. Schappari onneksi harvemmin niin kovin kaukana omistajastaan juoksenteleekaan. Sen sijaan vältetään niitä avohakkuualoja ja taimikoita, joista parhaat pesimäpaikat löytyvät mm. niille maassa pesiville linnuille.

Et sellaista Mikkeliin tällä erää. Loppuun pieni kuvapäivitys.


Arskalla on rankka duuni Kennelliiton Lukukoirana


Arska on ansainnut kiitokset hyvästä työstä Kaverikoira-keikalla


Sit ollaan käyty revittelemässä hiekkakuopilla...

Marisa

Antti

Ei parane käydä persvilloihin kiinni liian montaa kertaa...

Pikku Nukke <3

Kaislikossa suhisee

Käytiin tutustumassa Astuvansalmen kalliomaalauksiin Ristiinassa, oli huikeita maisemia. Ja pari ällöä käärmettä.

Onneksi meillä on kaupungissakin kaunista. :)


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevään loppukiri

Kevät keikkuen tulevi. Lumi on sulanut hurjaa kyytiä, viime viikolla käytiin viimeistä kertaa jäällä ja nyt tyydytään remmilenkkeilemään hetki, että metsäpolut ennättää sulaa jäästä. Ehkä vähän suojellakseni myös itseäni jatkuvalta hiekan lappamiselta. Onneksi kadut alkaa olla hyvin putsattuna, että aika vähällä siivolla ollaan tänä keväänä toistaiseksi päästy.

Kuukauden päästä on pyörähtänyt Stora Ensolla kesätyöt käyntiin jo ja tentitään viimeiset kurssit loppuun tältä toiselta vuodelta. Ensi syksylle on ilmoittauduttu sekä kolmannen, että neljännen vuoden opintoihin, sillä ajatuksella, että saisin paperit ulos keväällä 2018. Vuotta aiemmin kuin olin suunnitellut. Hieman hirvittää oman jaksamisen puolesta, mutta onneksi mikään ei ole kiveen hakattua, jos ruuti loppuu kesken kaiken.
Onneksi on aikataulutuksen mestari, ettei tarvitse luopua Kaveri- ja Lukukoirahommista. Niistä saa paljon iloa, vaikka olisi kuinka apea päivä muutoin!


Luonnetestiin

Jos odotellaan kesää, niin kyllä odottelen syksyäkin ihan mielenkiinnolla. Eikä vähiten koulun, vaan Arskan luonnetestin vuoksi. Schapendoesyhdistys järjestää luonnetestin 14.-15.10. Hämeenlinnassa tai Kärkölässä, paikka varmistuu myöhemmin. Tuomarit ovat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi, jotka ovat luonnetestanneet monen monia schapeja ennestään eli rotutuntemusta luonnetestin valossa löytyy, muusta kokemuksesta puhumattakaan.

Ilmoittautumiset ja lisätietoa testistä antaa Kari Iivonen sähköpostilla karipekka.iivonen(a)gmail.com tai puhelimitse 041-545 2091.

Alla muutamia syitä miksi luonnetestaan ja/tai MH-luonnekuvaan koirani:

+ voimakkaasti periytyvä ominaisuus, jonka kanssa elämme 365 päivää vuodessa koko koiran eliniän
+ myös jalostukseen käyttämättömien koirien testaaminen antaa erinomaista lisätietoa rodusta
+ riippumatonta ja vertailukelpoista tietoa koirayksilön luonteesta
+ tietoa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi koulutuksen tukena
+ voi saada yllättävää tietoa koiran arkipäiväisen käyttäytymisen syistä

Olisikohan siinä riittävästi syitä mainittuna, joku muu voi keksiä toisenlaisia syitä. Henkilökohtaisesti tärkeimpänä pidän juuri tuota jalostukseen kerättävää tietoa, koska tasapanoisen luonteen omaavan koiran kanssa on vain yksinkertaisesti miellyttävämpi elää jokapäiväistä arkea.
Testitilanne ei aiheuta normaalille kotikoirallekaan pysyviä traumoja. Ammattitaitoiset tuomarit osaavat kuormittaa jokaista koiraa sille riittävällä tasolla ja ääritapauksissa testi keskeytetään, ennen kuin koiralla menee kuppi nurin kokonaan.

Kannustan reilusti kaikkia joita asia vähääkään kiinnostaa testaamaan koiransa. Emmehän me voi tietää millaisen luonteen omaava kultakimpale sinulla on, jos siitä ei ole saatavilla vertailukelpoista ja riippumatonta tietoa. Syksyn testiä siis odotellessa!


Käytiin makkaranpaistossa ja naatiskelemassa kevään tulosta 


Toista putkeen

Lahti on ollut armollinen paikka Ripalle näytellä. Tammikuussa ensimmäinen serti ja muutama viikko takaperin Lahden kansainvälisessä näyttelyssä toinen serti putkeen ja kaupan päälle ensimmäinen cacib, jotta jos reilun vuoden päästä voitaisiin juhlia uutta kansainvälistä muotovaliota tässä taloudessa.

Feminin tik, fint huvud & utryck, men kunde ha bredare skalle, korrekt bett, mörka ögon. Välvinklad fram & bak. Tillräckligt bröstkorg. Rör sig mycket rastypiskt. Väl presenterad. AVO ERI 1 SA PN 1 SERT CACIB VSP

Meidän tiimin miesvahvistus eli Robban voitti rodun ja herätti kiinnostusta ryhmätuomarissakin, mutta jatkoon poimimatta jäi kuitenkin vielä tällä kertaa. Hauska tyyppi esittää, vilpittömän iloinen tapaus!

Seuraavan kerran näytellään viikon päästä Imatralla, jossa koitellaan sitten sitä Ripan viimeistä sertiä. Ja jos ei siellä, niin katsotaan tuleeko kaikki sertit Lahdesta, kun vappupäivänä näytellään Jokimaan raviradalla. Kesäreissutkin alkaa olla toteutusta vailla valmiina; Viron voittajanäyttely sekä Norjan Tromssa.

Lahden kuvista kiitos Tuija Laurila!


EE LV LT BALT JMVA LVJV-16 SEJV-16 Carnac's Tricky Tseen Ke "Robban" SERT CACIB ROP

EE LV LT BALT JMVA TLJW-16 LVJV-16 Marisa Diròsa van Hoefflaecken's Cocó "Marisa" SERT CACIB VSP 

Marisa & Robban <3

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kuukausiraportti

Viime kerralla blogia kirjoitellessa lähdettiin testaamaan uutta otsalamppua. Kyllä kannatti panostaa satasella valoon, aika miellyttävä tunne nähdä nenäänsä pidemmälle. Voin siis tällä käyttökokemuksella suositella muillekin metsässä pimeän aikaan liikkuville 950 lumenin Fenix HL60R Raptoria.

Vapaaehtoistoiminta vei koko käden

Jossain vaiheessa koko koiraharrastus tai oikeammin yhdistyskenttä rassasi urakalla. Ajattelin, että ei ole minua varten ja keskityn tekemään omien koirien kanssa omia juttuja. Omaksi jutuksi löytyi vuosi sitten kesällä Arskan kanssa Kaverikoiratoiminta, joka vei pikkurillin. Seuraavaksi tuli testattua Ripasta Arskalle kollega ja backup-koira.

Kaverikoiratuttavat innostivat ilmoittautumaan Lukukoirakoulutukseen Arskan kanssa, koska se on niin ihanan rauhallinen ja luottavainen ihmisten kanssa. Tähän periaatteessa sopisi "yeah right!"... mutta itseasiassa tuossa koirassa on kaksi ihan eri puolta. Se rakastettava kaikki erinomaiset Kaveri- ja Lukukoira -ominaisuudet omaava (rauhallinen, itsevarma, sosiaalinen, huomionkipeä, ei vartiointiviettiä yms) sekä se itse perkele, jolta ei patterit meinaa loppua millään ilveellä... Lukukoiratesti meni läpi niin, että heilahti. Luonnetestituomarin sanoin Arska on valmis ammattilainen, ei muuta kuin töihin! Seuraavaksi käyn itse ainakin yhdellä Lukukoirakeikalla ilman koiraa tutustumassa toimintaan ja sitten kartoitetaan meille sopivia kohteita.

Palatakseni tuohon ensimmäiseen lauseeseen yhdistystoiminnasta. Tällainen vapaaehtoistoiminta, jossa ihmiset tekevät asiaa suoraan sydämestä, jossa ymmärretään toiminnan vapaaehtoisuus ja puhalletaan yhteen hiileen. Tuntuu hyvältä olla mukana. Miksei sama toimi rotuyhdistyksissä, rakkaus samaa rotua kohtaan tuntuu aika ajoin enemmän erottavan kuin yhdistävän. 




Kotikuulumisista mainitsemisen arvoisia juttuja on varmaan ihan ensimmäiseksi Antin ystävänpäivänä vietetyt 4v synttärit ja tämän päivän 2v synttärisankari Marisa. Sitten Arskan jokusen viikon vaivannut kynnen katkeaminen, joka onneksi meni muutaman viikon levolla, putsaamisella ja pönttö päässä. Onneksi sattui hyvät pakkaskelit niin ulkona päästiin käymään ilman tossua, kun vaan joka kerta sisälle tullessa putsasi ja kerran päivässä suihkutteli kynnen lämpimällä vedellä.

Ripan kanssa on käyty säännöllisesti Huvihurtalla näyttelytreeneissä, jotka ovat tuottaneet huikeaa edistystä. Neidin häntä, joka tahtoo olla aina vähän hukassa löytyi yhtäkkiä muutama treeni sitten ja ei sen koommin ole laskenut! Jes! Toki nyt on halli ja pääasiassa useimmat treenikaverit tuttuja, jotta voi johtua siitäkin. Lahdessa kuun lopulla pääseekin sitten testaamaan kuinka helpolla se häntä ja itsevarma esiintyjä löytyy oikeassa näyttelytilanteessa. Toiveet on ainakin korkealla, että näyttely näyttelyltä, se pieni esiintyjä Ripan sisällä olisi herätetty.

Muuten meillä puuhataan ahkerasti kouluhommia, kesätyöt selvisi viime viikolla ja vasta nyt alkaa tajuamaan kuinka pirun onnekas sitä olikaan saadessaan halutun toimihenkilöpaikan Stora Enson Mikkelin toimistolta. Toimistolta joka sijaitsee kotoa nähden tuossa Naisvuoren toisella puolen. Ensi kesänä työnkuva on pikkaisen eri kuin viime vuonna, nyt pääsee maastoon kartoittamaan taimikon/nuorten metsien hoitotarpeita, kontaktoimaan uusia asiakkaita yms. Päälimmäinen tunne on ehkä jännitys, pidän itseäni toimistotätinä verrattuna niin moniin muihin, mutta otan haasteen vastaan ja halu hankkia maastokokemusta on iso.  



perjantai 3. helmikuuta 2017

Potentiaalit esiin

Tämän alkuvuoden pari isointa kohokohtaa ansaitsee oman bloginsa.


Messarista jonkinlaisen uudenajan näyttelykärpäsen puraisemana innostuin ilmoittamaan meillä majailevan Prinsessakoiran Lahden ryhmikseen (ja kalenterin mukaisesti vähän muuallekin). Marisa, Ripa, Rii, Riisi, Riesen.. rakkaalla kotieläimellä on monta nimeä, on käynyt tähän asti harkitusti täsmäiskuina näyttelykehissä. Sen verran, että plakkarissa on Baltian juniorimuotovaliot, pari juniorivoittajatitteliä sekä viime vuoden erikoisnäyttelystä neljänneksi paras narttu vara-sertillä. Jälkimmäinen oli ihan lottovoitto siihen astisella näyttelytaipaleellamme Ripan kanssa!

Siitäkin huolimatta, että treeni ja kokemukset tekevät poikaa, Marisa aloitti vuoden komeasti pesemällä reilu kymmenkunta kilpakumppaniaan Lahdessa virolaisella Dina Kornalla. Arvostelu oli ensimmäistä kertaa minun näyttelyharrastusvuosieni aikana viroksi, noin suunnilleen siitä sai selvän, mutta en edes yritä sitä tänne kirjoittaa ylös.
Tärkeintä on, että ensimmäinen serti on nyt plakkarissa. Kevään tavoite onkin ihan rehellisesti saada Suomen muotovalioon vaadittavat ruusukkeet kasaan sekä inttikello tikittämään.

Seuraavaa näyttelyä odotellessa käydään keräämässä kokemuksia junior handler Lotta Nykäsen viikottaisissa näyttelytreeneissä Otavan Huvihurtalla.
Kerran ollaan oltu ja olipa hassua olla ohjatuissa treeneissä ööö... sitten vuoden 2005?! Jos ei siis lasketa jotain yksittäisiä kertoja tai viikonloppukursseja. Nyt on tarkoitus käydä niin säännöllisesti viikottain, kuin auto löytyy lainaan tai ei olla kaverikoirakeikalla. Ripan kohdalla itse näyttelymenestyksen sijaan isompi voitto tulee olemaan, kun saa pikku hiljaa koirasta enemmän ja enemmän olemassa olevaa potentiaalia kaivettua esiin.



Hyväntekeväisyyskoirat

Kaverikoirahommat ovat vieneet mennessään. Arska on käynyt reilun puolen vuoden ajan vähintään kerran kuussa "töissä" tuomassa iloa ihmisille, välillä tiuhemminkin.
Viime viikonloppuna olin auttamassa uusien Kaverikoirien testaamisessa tänne Mikkelin alueelle ja samalla Ripa pääsi kokeiltavaksi onnistuisiko. Näin kotioloissa se on hyvin ihmissosiaalinen, mutta minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä miten se tulisi suhtautumaan erilaisiin apuvälineisiin, saatika vieressä työskenteleviin koiriin.

Kaikki testatut koirat, Ripa mukaan luettuna, läpäisivät testin. Kun maaliskuun 2. päivä tulee kokonaiset kaksi ikävuotta mittariin, pääsee Ripa aloittelemaan uraansa Kaverikoirana kaikessa rauhassa, Arskan varakoirana.
Kaverikoirailujen lisäksi tuli ilmoittauduttua Kennelliiton Lukukoira-koulutukseen. Tällä kertaa ei oma koira mahtunut testiin, mutta nyt ohjaajakoulutus ja seuraavassa testierässä toivottavasti Arskan vuoro.

torstai 2. helmikuuta 2017

Pikakelaus puolesta vuodesta

Jostain oli karsittava.
Viime syksyn jatkoin kesätöiden perään Stora Ensolla pari päivää viikossa kotitoimistolla it-hommia, siihen päälle koulu, koirat sekä sosiaalinen elämä. Ei liiemmin innostanut istua blogia kirjoittamassa aiheista joita on koluttu jo moneen kertaan. Kiitos yllättävältä taholta tulleen kiitoksen blogista ajattelin, että jos tämän nyt kuitenkin vielä herättelisi henkiin. Tykkään kuitenkin rustailla ajatuksia ylös.


Tuplasti on parempi

Jos nyt käväisee läpi mitä kuluneen puolen vuoden aikana on tapahtunut näyttelyrintamalla, niin pojat ovat tehneet tuplasti hienoa työtä. Elokuun lopulla Tallinnan tuplainttinäyttelyssä pojista tuli kumpaisestakin kansainvälinen sekä Eestin muotovalio! Hiljaa mielessä keväällä ajattelin, kun Antti heitti parit aikacacib-yritykset hukkaan, että pojat varmaan valioituu sitten samalla keikalla minun iloksi... hehhe.

Ihan muikea reissu oli, seitsemästä koirasta kuusi sai tasan sen mitä haettiin, eikä seitsemännelläkään huonosti mennyt.



Lokakuussa tuli sitten toinen tuplavalioituminen, kun käytiin Latvian Valmierassa ja pojista tuli saman viikonlopun aikana molemmista Latvian sekä Baltian muotovaliot. Antille ostettiin valiolahjaksi Andiksen trimmikone ja 12mm terä. Näin kohta kolme kuukautta sitten trimmattuna se alkaisi olla uutta alasajoa vailla valmis, mutta jos odottelisi vielä maaliskuun alkuun, että säät lämpiää pysyvämmin.

Tältä reissua kaikki viisi mukana ollutta koiraa sai kaiken tarvitsemansa, lisäksi Morris-terriäinen sijoittui lauantain ryhmäkilpailuissa toiseksi terrieriryhmässä! Kotiin tuomisina oli seitsemän titteliä ja kahdeksas jäi odottelemaan valioitumista Suomessa.

Maijoitusvinkiksi voisi jakaa muillekin noin puolen tunnin matkan päässä Valmierasta sijaitsevan Strenči Guesthousen, jossa pari yötä maksoi vaivaiset 80 euroa, eikä koirista ylimääräistä maksua otettu. Rauhallinen sijainti plussaa, miinusta yhteiset wc-/suihkutilat, mutta kelpasi näin budjettimatkalaiselle.

Saksasta tuotu kummipoika Riffi (Blind Date des charmantes crapules), Antti, Arska,
lainakoira Sade (Exåress Shades Of Blue) sekä Morris-terriäinen
Heilurihännän Power Of Love "Morris" 17kk


The Messari

Loppuvuodesta ei sitten muuta odoteltu kuin The Messaria, joka tarjosi jälleen parastaan. Siitäkin huolimatta, että melkoisen pettymyksen aiheutti myöhäinen tuomarimuutos. Melko moni jätti tulematta lauantaina, mutta lähdettiin kokeilemaan onnea, olihan Leni Finne tehnyt Arskasta kesällä Ruotsin muotovalion.
Tulevana kesänä katselin, että ainakin Kuopiossa olisi mahdollista päästä alkuperäisen Helsinki Winnerin tuomarin Lena Dankerin kehään. Erittäin mukava ja asiansa osaava tuomari, eikä varmaan mieltymystä vähennä yhtään, että omat koirat ovat aika pitkälti aina sijoittuneet Dankerin arvostellessa hyvin.

Takaisin Messariin, jossa suoritettiin tasaisen hyvin molemmissa roduissa. Arska lammaspiskeissä molempina päivinä urosten kolmas, lauantaina vara-cacibilla varustettuna.
Morrison puolestaan terriereissä pisti hyvin kampoihin aikuisemmille uroksille ja sijoittui molempina päivinä heti voittajan hännille sertin ja vara-cacibin kera. Sunnuntain VACA saadaan anoa varsinaiseksi cacibiksi, sillä voittajauros tuli lauantain cacibilla kansainväliseksi muotovalioksi. Morriksen inttikello siis tikittää ja ulkomaan näyttelyitä on tsiigailtu sillä silmällä.

Arskassa on sitä jotain.. ryhtiä, tasapainoista rakennetta, jotain mikä tekee siitä spesiaalin! Vielä turkkia pikkaisen enemmän päälle omaan makuun, niin jätkä on aika bueno. Kiitos kuvasta Voittajassa kuvanneelle Pauliina Hakaselle.


Surua juhlan keskellä

Yksi vuosi ehtikin olla välissä, ettei yhtään koiraa tarvinnut saattaa viimeiselle matkalle. Joulun alla pitkään muhinut päätös löysi oman aikansa ja paikkansa. Oman kennelnimeni takaa löytyvä kantanarttu, ensimmäisen ja ainoan pentueeni äitikoira Walma nukutettiin ikiuneen 22. joulukuuta.

Walma ei koskaan ollut helppo koira. Jo pikkupennusta lähtien se oli omapäinen herkkäsielu. Se ei ehkä enää olisi koira, jota käyttäisin jalostukseen juuri luonteensa vuoksi, mutta onni onnettomuudessa sen muksut ovat lupsakoita luonteeltaan. Pääasiassa Walma sai siis nukkua ikiuneen ennen kuin elämän stressi käy liiaksi vanhenevan koiran voimille.

Päätös nukuttaa verrattain nuori ja sinällään terve koira ei ollut helppo, aika paljon itsesyytöksiä tuli käytyä läpi ja jossiteltua. Läpi käydyt vaihtoehdot Walman elämän jatkon kannalta tulivat kuitenkin kaikki siihen lopputulokseen, ettei Walma kestä muutoksesta johtuvaa stressiä ja epäonnistumisen riski on suuri. Siksi halusin itse kantaa vastuun päätöksestä päästää koira viimeiselle matkalleen vielä, kun elämä oli elämisen arvoista.

Walmasta kaunis kiitos ennen kaikkea isäkoira-Neron ja ensimmäisten schapendoesieni kasvattajalle Paulalle, joka mahdollisti Walman saamisen. Ja toinen iso kiitos Ruotsiin Walman kasvattajalle Anettelle koirasta, ystävyydestä ja ymmärryksestä.



Palataan lähemmäs nykyhetkeä

Jos palataan lähemmäs tätä helmikuun alkua, niin tammikuussa on käyty yksi näyttely, ilmoittauduttu aika moneen muuhun. Testattu kotolaumaan yksi uusi kaverikoira Arskalle varakoiraksi ja ilmoittauduttu lukukoirakoulutukseen. Vapaaehtoistoiminta koirien kanssa meinaa viedä koko käden kohta, mutta ei se mitään. Niistä käynneistä tulee iloa paitsi itse kohteissa asiakkaille, niin myös itselle ohjaajana.

Voisin palata tähän alkuvuoteen uudemman kerran myöhemmin tällä viikolla ja kehitellä jotain fiksua kirjoitettavaa. Nyt lähdetään testaamaan uutta otsalamppua tuonne pimiään metsään.