perjantai 3. helmikuuta 2017

Potentiaalit esiin

Tämän alkuvuoden pari isointa kohokohtaa ansaitsee oman bloginsa.


Messarista jonkinlaisen uudenajan näyttelykärpäsen puraisemana innostuin ilmoittamaan meillä majailevan Prinsessakoiran Lahden ryhmikseen (ja kalenterin mukaisesti vähän muuallekin). Marisa, Ripa, Rii, Riisi, Riesen.. rakkaalla kotieläimellä on monta nimeä, on käynyt tähän asti harkitusti täsmäiskuina näyttelykehissä. Sen verran, että plakkarissa on Baltian juniorimuotovaliot, pari juniorivoittajatitteliä sekä viime vuoden erikoisnäyttelystä neljänneksi paras narttu vara-sertillä. Jälkimmäinen oli ihan lottovoitto siihen astisella näyttelytaipaleellamme Ripan kanssa!

Siitäkin huolimatta, että treeni ja kokemukset tekevät poikaa, Marisa aloitti vuoden komeasti pesemällä reilu kymmenkunta kilpakumppaniaan Lahdessa virolaisella Dina Kornalla. Arvostelu oli ensimmäistä kertaa minun näyttelyharrastusvuosieni aikana viroksi, noin suunnilleen siitä sai selvän, mutta en edes yritä sitä tänne kirjoittaa ylös.
Tärkeintä on, että ensimmäinen serti on nyt plakkarissa. Kevään tavoite onkin ihan rehellisesti saada Suomen muotovalioon vaadittavat ruusukkeet kasaan sekä inttikello tikittämään.

Seuraavaa näyttelyä odotellessa käydään keräämässä kokemuksia junior handler Lotta Nykäsen viikottaisissa näyttelytreeneissä Otavan Huvihurtalla.
Kerran ollaan oltu ja olipa hassua olla ohjatuissa treeneissä ööö... sitten vuoden 2005?! Jos ei siis lasketa jotain yksittäisiä kertoja tai viikonloppukursseja. Nyt on tarkoitus käydä niin säännöllisesti viikottain, kuin auto löytyy lainaan tai ei olla kaverikoirakeikalla. Ripan kohdalla itse näyttelymenestyksen sijaan isompi voitto tulee olemaan, kun saa pikku hiljaa koirasta enemmän ja enemmän olemassa olevaa potentiaalia kaivettua esiin.



Hyväntekeväisyyskoirat

Kaverikoirahommat ovat vieneet mennessään. Arska on käynyt reilun puolen vuoden ajan vähintään kerran kuussa "töissä" tuomassa iloa ihmisille, välillä tiuhemminkin.
Viime viikonloppuna olin auttamassa uusien Kaverikoirien testaamisessa tänne Mikkelin alueelle ja samalla Ripa pääsi kokeiltavaksi onnistuisiko. Näin kotioloissa se on hyvin ihmissosiaalinen, mutta minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä miten se tulisi suhtautumaan erilaisiin apuvälineisiin, saatika vieressä työskenteleviin koiriin.

Kaikki testatut koirat, Ripa mukaan luettuna, läpäisivät testin. Kun maaliskuun 2. päivä tulee kokonaiset kaksi ikävuotta mittariin, pääsee Ripa aloittelemaan uraansa Kaverikoirana kaikessa rauhassa, Arskan varakoirana.
Kaverikoirailujen lisäksi tuli ilmoittauduttua Kennelliiton Lukukoira-koulutukseen. Tällä kertaa ei oma koira mahtunut testiin, mutta nyt ohjaajakoulutus ja seuraavassa testierässä toivottavasti Arskan vuoro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti