perjantai 30. toukokuuta 2014

Elämä kantaa

Antti-Fantin pikkuveli Möhkö-Fantti
Uskokaa tai älkää, nyt on jo viisi kokonaista viikkoa leikkauksesta kulunut ja kohti parempaa mennään kaikin puolin. Tällä viikolla on nostettu lenkin pituutta jo sellaiseen, että saatan käyttää koko jengin kerralla aamulenkillä (noin 15min). Lisäksi jumppaillaan kuuliaisesti fyssarin ohjeilla, vaikka välillä tuntuu ettei itse enää huomaa mitään eroa painon varauksessa puolelle tai toiselle... ehkä se on sitä kehitystä?

Sallittujen lenkkien ja jumppien lisäksi ollaan viihdytetty itseämme näyttelyturisteina Järvenpäässä ja eilen Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Säätila saisi olla vähän vähemmän vaihtelevaa, kun viikko sitten lauantaina grillattiin itseämme hikipäissä Järvenpäässä niin eiliseen näyttelyyn piti kaivaa pitkät kalsarit, pipo ja hanskat mukaan!

Järvenpäässä Otso terriäinen oli PU3 ja Ruska Roopentytär oli kasvattajatuomarilla rodun paras kera 11. sertinsä!! Alkaa olla rodun sertiennätyslukema käsillä, kun parhaimmillaan sertejä on Suomessa kerännyt aikanaan tuon 11kpl Essi (Tiny Scoundrel Beatrix Kiddo). Antilla tulee kiire jos meinaa päihittää tytöt ennen kuin maaginen 2v tulee täyteen ensi Ystävänpäivänä... näyttelyitähän riittää, mutta ennätyksen rikkominen vaatii jo melkoista onnistumisprosenttia.

Möhkö-Fantti

Käytiin tsiigailemassa Antin pikkusisaruksia ja voi vitsi miten me oikein saataisiin tuo pikkuveli mahdutettua porukkaan... Sillä on Luonnetta isolla ällällä! Eikä se ulkoisestikaan ole pilattu.. Ihan ei vielä sunnuntaina 3,5 viikkoisena ottanut jalat pöydällä alle niin hyvin, että oltaisiin saatu posekuvat aikaan, mutta otetaan uusi yritys ensi viikolla kun ikää on mittarissa jo viisi viikkoa! Möhkis olisi vailla aktiivista kotia, kurkkaa lisää www.bouvier.fi.

Antin aarteista suurin! Aito hirven jalka!
Raato

Tehtiin vuoden ensimmäinen verijälki viikko sitten, olisi jätetty väliin jos olisi tajuttu miten törkeä kuumuus iltapäivällä on. Jäljen alku oli siistiä työtä, mutta kulmat hukkui matkalla ja loppu meni haahuillessa jossain niillä main mihin jälki oli vedetty. Löytyi se hirven raato kuitenkin ja pikkumies oli varsin onnellinen jälleennäkemisestä.


Ne ainokaiset ja erityiset Walman kasvatit ovat ahkeroineet harrastusten parissa, tällä kertaa ihan siinä rodun alkuperäisessä tarkoituksessaan paimenessa. Alla muutama Sipilän Tiinan kuvatus leiriltä.
Reilun viikon päästä molemmat kaunistautuvat näytelmiin ja yrittävät valmistua uusiksi muotovalioiksi tahoillaan. Tsemppiä!




tiistai 20. toukokuuta 2014

Vasemmalle kallellaan

Kohta alkaa olla neljäs lepoviikko takana ja tänään käytiin hakemassa niitä fysioterapeutin jumppaohjeita turvalliseen tervehtymiseen. Jatketaan tässäkin kohtaa Aistin asiakkaana, kun palvelu on ollut niin mainiota ja kaikki on mennyt kivuttomasti. Fysioterapeutti Petra Snellman-Niemenpato selitti tekemisiään koko tunnin terapiasession ajan ja siinä sivussa jutun juurta riitti koirista noin muutenkin.

Edelleenkään ei ontumaa liikkeessä, suoralla eikä ympyrällä. Antti nojaa seistessään hieman vasemmalle eli terveelle puolelle, edestä ja takaa yhtälailla. Lievää tukkoisuutta löytyi rintarangasta ja lannerangan lopusta, enemmän vasemmalta puolelta. Ei siis periaatteessa mitään normaalista poikkeavaa vaan koiran pitkään kipumuistiin liittyvää lievää "kipeän" puolen kevennystä vaikka kipu onkin jo poissa.

Kotiin saatiin päivittäiset jumppaohjeet ja tulosta tarkistellaan kolmen viikon päästä uudella käynnillä. Jokaisen harjoituksen tarkoitus on saada koira käyttämään tasaisesti painoaan jokaisella jalalla.
  
  • Lenkillä ravin lisäksi rauhallista kävelyä niin, että Antti joutuu tasaisesti askeltamaan jokaisella jalalla kerrallaan
      
  • Lenkin jälkeen laajaa kahdeksikkoa, noin neljä kertaa suuntaansa
      
  • Etu- ja takajalkojen vuorotellen nostelua, noin 10 toistoa/jalka/päivä
      
  • Sivutaivutukset (nenä häntää kohti) rangan liikkuvuutta lisäämään, noin 2-3 kertaa/puoli/päivä


perjantai 16. toukokuuta 2014

Kuvasaastetta pentulaatikosta

Varoitus pentukuumeisille.

Käytiin katsomassa Antin pikkusisaruksia keskiviikkona ja tässä kameralta purettu kuvasato. Kyllä oli sitten viehättävän tyytyväistä väkeä koko viisikko!

Pentueen tarkemmat tiedot Exåress kotisivuilta osoitteesta www.bouvier.fi

PS. Meille ei ole tulossa uutta koiraa, vaikka pojasta voisikin olla potentiaalia uudeksi Antiksi... ;)



Etualalla pentueen ainut poika

Poitsu

Poitsu








Paksu Bertta?



Poikakoila


torstai 15. toukokuuta 2014

So far so good

Käytiin Anteron kanssa jälkitarkastuksessa näin muutamaa päivää vajaa kolme viikkoa leikkauksesta ja kaikki on niin hyvin kuin tässä vaiheessa pitääkin.

Liikunta on normaalia, eikä jalkaa taivuteltaessa aristuskohtia löydy ja olkapään liikerata on normaali. Seistessä molemmat jalat ovat symmetriset. Leikatussa jalassa on luonnollisesti käynyt pieni lihaskato, mutta se korjaantuu nyt kun saamme viikoittain alkaa lisäämään lenkille pituutta, aina viisi minuuttia per viikko. Tällä viikolla se on kortteli ja seuraavalla viikolla kaksi...

Kolmen viikon päästä Antti saa lisää vapautta, kun sitä voi pitää omassa pihassa vapaana ja lenkillä se vapaus koittaa sitten 4-5 viikon kohdalla. Muiden koirien kanssa päästään vapaasti leikkimään vasta kuuden viikon päästä, eli Jussin jälkeen koittaa kauan odotettu NORMAALI arki.

Ei mikään (koulutus)hifistelijä

Vähän ollaan koitettu naksutella temppuja, mutta kun ei se nyt oikein nappaa tuollainen hifistely... Käydään siis viikonloppuna hakemassa verta ja mennään tekemään suurpiirteisiä nenätöitä. Tulee sillekin pakkasessa makaavalle hirven jalalle käyttöä jälleen. Antin suuri Aarre.

Ainoa missä jaksan viilata pilkkua on näyttelyt. Ihan niin paljon, että olen puolivakavissani harkinnut seuraavaksi koiraksi isovillakoiraa, mustaa urosta, jonka nimeksi tulee ehdottomasti Arvi. Eikä villakoiraa pelkästään sen näyttävyyden vuoksi, vaan luonteen. Schapeissa saa osua lottovoitto kohdalle, että saisi uuden Antin henkisesti (ja fyysisesti). Ja olisihan uusi rotu erilaisen turkin kanssa haaste, joka sopisi tähän elämäntilanteeseen (kunhan nyt ainakin yksi koira ensin saatetaan sateenkaarisillalle).

Onneksi Anterosta on näyttelykaveria vielä riittämiin, että ei hätiköidä, mutta suunnitellaan uuden elämän sisältöä itselle mieluisaksi. Eilisen kontrollikäynnin jälkeen uskalsin taas laittaa rahaa haisemaan, näyttelykesä alkaa meidän osalta näin ollen Karjaalta. Siihen asti hoidellaan hellästi lihaskuntoa, turkkia ja mieltä.

Ja kyllä kaikesta huolimatta meidän rakkain päälaji on kuitenkin tuo arkinen ulkoilu. Ihanaa kun voi välillä töissäkin livistää koiran kanssa Malmin lentokentän varteen käppäilemään päivälenkille, ottaa vaan toimistolta käännön kännykkään. Ihania aurinkoisia ulkoilupäiviä muillekin! Nautitaan!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Toipilasviikko nro 2

Lelut on kerätty pikku hiljaa takan päälle säilöön
Täytyy sanoa, että aika menee yllättävän nopeasti vaikka kyseessä onkin lepoa, lepoa ja vähän lisää lepoa. Eilen tuli kaksi viikkoa leikkauksesta täyteen, tähystyshaavat ovat ummessa, ruvet pudonneet pois ja karva kovassa kasvussa. Enää ei olla tarvittu paitaa ja hyvä niin, oli se aikamoinen solmu koko koira viikon jälkeen.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että Antti on päässyt yrityksistä huolimatta hyppimään. Töissä kaikki menee rauhallisesti nukkuen pääosin, mutta kotona, etenkin aamulla, meinaa tehdä tiukkaa. Joka kerta kun se pääsee loikkaamaan portin yli sydän itkee verta ja tunnen kipua omissa nivelissäni... Onneksi siivotulle nivelelle kuitenkin pahin takaisku olisi pitkäaikainen rasitus. Nyt on annettu toipilaan olla muiden kanssa samassa tilassa, että loppuisi tuo pahin hyppely ja toimii huomattavasti paremmin. Onneksi suurimman osan päivästä kuitenkin nukkuu rauhassa.

Ulkoilua on jatkettu noin kuusi kertaa päivässä epämääräisiä lyhyitä aikoja, tuskin viittä minuuttia kauempaa kerrallaan. Sen verran, että Antin tulee tehtyä asiansa. Eilen otettiin viimeinen kipulääke, että nyt sitten katsotaan mitä tapahtuu todelliselle liikkumiselle. Haluaisin kovasti että kontrolliin mennessä saisimme lopetettua lääkkeen syönnin, jotta ortopedi näkee arvioida Antin luonnollisessa tilassaan. Kontrolli itseasiassa siirtyi muutamaa päivää aikaisemmaksi, eli mennään jo tulevana keskiviikkona Silvia-ortopedin tarkasteltavaksi ja siitä sitten viikon päästä tiistaina fysioterapiaan saamaan jumppaohjeita.

Antti 15kk (cacib-ikä)

Pornaisten Match Show

Käytiin Roopen kanssa vähän sosialisoimassa paikallisessa mätsärissä ja kannustamassa serkku Dali-mittelin kanssa pienten punaisten voittoon ja lopulta BIS-6:ksi! Onnea Enni ja Dali, se meni hienosti! Henkilökohtaisesti emme voineet osallistua, sillä mätsärin tuotot lahjoitetaan Espanjaan hylätyille koirille, kissoille et cetera... eiköhän näitä apua tarvitsevia elukoita olisi kotimaakin pullollaan.




Hiski <3


Catastrofe's Morning Flower (pienellä varauksella)


Hulmukan Dali




Otso aka Kassikoira tai Kahvakuula


Vanhan papan rivi alkaa olla lievästi harva..
syötiin taas raakaluita meinaan.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Muotovalio

Käytiin Otson kanssa tuulettumassa Tampereen Pirkkahallilla kansainvälisessä koiranäyttelyssä, jossa norfolkinterrierit arvosteli virolainen Siret Lepasaar. Uroksia paikalla neljä joiden lisäksi yksi narttu.

Otso suoriutui O'Shean oppien mukaan hallitun riehakkaasti, mikä ehkä vähän kostautui liikkeessä, mutta annettakoon anteeksi tälle normaalisti vähän liiankin rauhallisesti esiintyvälle terrierille.

Valiouroksen kohdalla oli pakko viestittää jo kotiin, että varma serti, kun oltiin ainut SA:n saanut sertistä kilpaileva uros. Lopulta Otso oli vielä urosten paras & VSP, sai toisen cacibinsa ja tosiaan sen viimeisen valionarvoon vaadittavan sertin!

"Correct proportions and size. Strong bones. Correct shape of head. Dark eyes. Strong jaws. Short, strong neck. Enough spring ribs. (?) Could be just a bit shorter in loins. Correct angulation in front and rear. Moves with enough long steps, but could be more parallel in front and rear. Correct coat texture." 
AVO ERI 1 SA PU 1 SA SERT CACIB VSP > FI MVA 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Toipilasviikko nro 1

Ensimmäinen viikko onnistuneesti takana ja tänään on laajennettu Antin toipilasyksiötä keittiöön, jossa se majailee sitten loput viisi lepoviikkoaan. Yläkerrassa nukutaan pentuaitauksessa ja häkki viedään työpaikalle. Portaita kuljetaan varovasti valjaissa roikotellen, siis koiran omaa painoa vähän keventäen... eli todennäköisesti kävelee ylös ja kannetaan alas, ettei satu vahinkoa.

Unohdin edelliseen blogiin kirjoittaa, että vakuutus on onneksi korvannut tähän asti kaiken paitsi Manskulta haetut kipulääkkeet, tai siitä ei ole siis vielä tullut päätöstä. Yhteensä tämä lysti on kustantanut 1320 euroa tähän mennessä, josta minä olen Tapiolan vakuutusehtojen mukaan maksanut 90 euron omavastuun + 25% jäljelle jäävästä osuudesta.

Viimeisen viikon meiningin saa koottua hyvin kuvin, kun sain facebook-haasteen kuvata arkeani viiden päivän ajan, joka koostui ymmärrettävästi lähinnä Antista.


Leikkauksen jälkeinen viikonloppu kärsittiin
ripaskasta ja juostiin ulkona pahimmillaan
kahden tunnin välein...


Täytyyhän työntekijällä olla firman paita, tämän
helmat pissittiin kyllä jo kertaalleen ja
loppuviikosta paita oli vaaleanpunainen.

Ei näyttelyviikonloppua meille, jotta tulokset luettiin netistä

Walma (sikaniska)

Lääkitys kohdillaan jokaisella

Jossain kohtaa viikkoa alettiin haikailla ulos..

..että tuotiin se liikunta sitten toipilaan seuraan.

Sitten käytiin parina päivänä katsomassa Antin kanssa kisuja

Anttia kiinnosti lähinnä lelut (tänään
kakkakierroksella huomasin, että tuosta
huiskasta osa on päätynyt Antin suoliston kautta
meidän pihaan..)

Uudet kevätvärit pantoihin

Uudet kupit kanssa,
kun meidän Ikean murokulhoja on arvosteltu

Vahtikoira vaihtaa paikkaa Antin mukana, nyt päivystetään keittiön ovella

Yläkerran yökarsina

Yhden koiran sairastelu ei ole luonnollisesti riittävä,
joten pappakoiralla on sitten etutassussaan
varpaan päällä sormen pään kokoinen paise, josta se
on nuollut ihon rikki...