torstai 15. toukokuuta 2014

So far so good

Käytiin Anteron kanssa jälkitarkastuksessa näin muutamaa päivää vajaa kolme viikkoa leikkauksesta ja kaikki on niin hyvin kuin tässä vaiheessa pitääkin.

Liikunta on normaalia, eikä jalkaa taivuteltaessa aristuskohtia löydy ja olkapään liikerata on normaali. Seistessä molemmat jalat ovat symmetriset. Leikatussa jalassa on luonnollisesti käynyt pieni lihaskato, mutta se korjaantuu nyt kun saamme viikoittain alkaa lisäämään lenkille pituutta, aina viisi minuuttia per viikko. Tällä viikolla se on kortteli ja seuraavalla viikolla kaksi...

Kolmen viikon päästä Antti saa lisää vapautta, kun sitä voi pitää omassa pihassa vapaana ja lenkillä se vapaus koittaa sitten 4-5 viikon kohdalla. Muiden koirien kanssa päästään vapaasti leikkimään vasta kuuden viikon päästä, eli Jussin jälkeen koittaa kauan odotettu NORMAALI arki.

Ei mikään (koulutus)hifistelijä

Vähän ollaan koitettu naksutella temppuja, mutta kun ei se nyt oikein nappaa tuollainen hifistely... Käydään siis viikonloppuna hakemassa verta ja mennään tekemään suurpiirteisiä nenätöitä. Tulee sillekin pakkasessa makaavalle hirven jalalle käyttöä jälleen. Antin suuri Aarre.

Ainoa missä jaksan viilata pilkkua on näyttelyt. Ihan niin paljon, että olen puolivakavissani harkinnut seuraavaksi koiraksi isovillakoiraa, mustaa urosta, jonka nimeksi tulee ehdottomasti Arvi. Eikä villakoiraa pelkästään sen näyttävyyden vuoksi, vaan luonteen. Schapeissa saa osua lottovoitto kohdalle, että saisi uuden Antin henkisesti (ja fyysisesti). Ja olisihan uusi rotu erilaisen turkin kanssa haaste, joka sopisi tähän elämäntilanteeseen (kunhan nyt ainakin yksi koira ensin saatetaan sateenkaarisillalle).

Onneksi Anterosta on näyttelykaveria vielä riittämiin, että ei hätiköidä, mutta suunnitellaan uuden elämän sisältöä itselle mieluisaksi. Eilisen kontrollikäynnin jälkeen uskalsin taas laittaa rahaa haisemaan, näyttelykesä alkaa meidän osalta näin ollen Karjaalta. Siihen asti hoidellaan hellästi lihaskuntoa, turkkia ja mieltä.

Ja kyllä kaikesta huolimatta meidän rakkain päälaji on kuitenkin tuo arkinen ulkoilu. Ihanaa kun voi välillä töissäkin livistää koiran kanssa Malmin lentokentän varteen käppäilemään päivälenkille, ottaa vaan toimistolta käännön kännykkään. Ihania aurinkoisia ulkoilupäiviä muillekin! Nautitaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti