maanantai 22. marraskuuta 2010

Tarton täyspotti.

2 x Tarto kv

Parisen viikkoa sitten oltiin viikonloppureissussa Vironmaalla, tarkemmin ottaen koiranäyttelyssä Tartossa. Kaupunki osoittautui paljon mieleisemmäksi kuin Tallinna ikinä, aivan ihania maisemia ja mielettömän upea kylpylähotelli johon meidän bussilastillinen (ja aika moni muukin..) oltiin hyväksytty asiakkaiksi koirinemme. Näyttelypaikkakin oli luksusta verrattuna Tallinnan laululavaan tai Kalevi-stadioniin.. Siistit vessat, joista pidettiin päivän aikana huolta!! Iso plussa siitä!

No mutta siis itse asiaan, kuka nyt vessojen hehkutusta jaksaa kauaa lukea... ;) Laupäev kehät oli (tietenkin!) päällekkäin, joten siinä hirveellä tutinalla jännitettiin ehdinkö itse Walman kanssa kehään vai rynnistänkö Tico-terrierin kanssa kokonaan toiseen halliin ennen sitä. Noh, niin olisin ehtinyt esittää molemmat, jos schapejen uruguaylainen tuomarisetä ei olisi päättäny pitää vessa paussia juuri ennen meidän vuoroa. Ei auttanut sitte muu kuin iskeä Walma muihin käsiin, joista se sitten päätyi vielä toisiin käsiin ennen kehän alkua.
Jännät oli paikat kun tiesin että toisaalla oma koira ottaa kisaa titteleistä ja itse piti "makkarakoiran" kanssa yrittää tehdä sama toisaalla... No, makkara teki hienosti, esiintyi niin ettei varmasti ikinä ole ollut niiin iloinen ja reipas, vaan ei riittänyt sillä kertaa ja tulos toiseksi paras uros ja vara-cacib. Saksalaissyntyinen Venäjällä asuva Allright-uros oli irlantilaisen tuomarin ROP-valinta.
Ja takaisin Walmaan, joka oli esiintynyt ilmeisen reippaasti ja iloisesti kehässä, kun häkin päällä odottivat kaikki mahdollinen, Viron serti, cacib ja se paras rotunsa paras-rusetti! :) Kiitos tuhannesti Viiville handlerin työstä, nyt meidän perheessä on uusi Viron muotovalio ja enää yhtä ulkomaan cacibia vaille kansainvälinen muotovalio! Vielä keväällä olin heittämässä hanskoja tiskiin ettei tästä mitään valiota koskaan tule... vaan mitä aika tekeekään, neidosta on kasvanut hurmaava aikuinen nainen. :)

Näyttelyalue sijaitsi mukavasti pellon vieressä jossa oli hyvä käyttää kaksikko kirmaamassa, ennen ryhmiä tietenkin.. jälkikäteen hieman kirosin kun ei Walma kuivunutkaan muutamassa tunnissa toivotunlaisesti. Vaikka ei meillä hätää ollut, olihan meillä jättimäiset "föönit" käytössä, eli käytiin seisoskelemassa lämpöpuhaltimen vieressä hetken verran ja jo oli kauniit liehukarvat. :) Vaikka ryhmistä tietenkin "kiitos ja näkemiin", mutta käytiin näytillä.

Pühapäev pakattiin kaikki kamat takaisin bussiin ja suunnattiin ajoissa näyttelypaikalle. Ei onneksi omia kehiä tarvinnut kauaa odotella ja tällä kertaa sain juosta molempien koirieni kanssa itse. Ensimmäisenä kehään asteltiin Ticon kanssa.. kissojen märkäruoka on meidän uusi kehäherkku, oli meinaan taas niin upean reipasta esiintymistä, yleensä laiskana ja haluttomana tunnetulta, Ticolta!! Suomalaisen tuomarin ihastuneen kommentin "Tämä on kyllä tosi kiva." saattelemana saavutettiin se mitä haettiin, ensimmäinen ulkomaan cacib ja lisäksi Ticci oli vielä rotunsa paras! :) Jee jee!! Ilo oli ylimmillään ja kun soitin kotiin tuloksia, niin eihän ne edes tajunneet kenestä puhuin kun itkua sopertaen luettelin tuloksia... kehtasivat suunnitella siellä uutta Viron reissua jo, kiitos luottamuksesta hei! ;) Seuraavaksi lähdetään sitten Norjaan tai Ruotsiin onnea kokeilemaan terrieriherran kanssa.

Walman kanssa päästiin kehään kauaa odottelematta ja siitä voisi melkein sanoa, että peace-of-cake... se meinaan esiintyisi varmaan yksinäänkin kehässä yhtä hienosti kuin kuka tahansa hihnan päässä, ilo esitellä tuollaista kaunotarta! Tulos vastasi edeltävää päivää, toinen cacib ja rotunsa paras, kiitos ja suuri kumarrus tuomarille jonka tuomarityöskentelystä ja tavoista pidän! :) Ryhmäkehiin ehdittiin pienellä kiireellä, tulos se tuttu "kiitos ja näkemiin", mutta oli enemmän kuin ilo huomata miten reippaana molemmat koirat jaksoivat koko pitkän viikonlopun.

Kotimatka sujui liukkaasti, ihan kirjaimellisestikin otettuna.. muutama kolari jouduttiin matkalla Tallinnaan ohittamaan ja muutamissa mukana suomalaisautojakin, inhottava ajatella että joidenkin matka on päättynyt kolaripaikalle. Onneksi selvittiin bussin kanssa turvallisesti satamaan ja laivalla Suomen puolelle. Kiitos KingToursille ja muille matkalaisille mukavasta matkasta! :)


Muita juttuja

Viimeisen Schapendoes-lehden sain kasattua viime viikonlopun aikana, joten eiköhän tuon uskoisi olevan jäsenistöllä heti joulukuun alussa. Ensi vuoden lehdestä, vuosikirjasta sekä kotisivuista sitten vastaa joku muu, kun meillä aletaan keskittyä pentupuuhiin. :)

Mitään uutta pentusuunnitelmista ei Walman puolesta ole kuulunut, Hertha sen sijaan pitelee juoksuaan parhaillaan ja toivotaan että se edesauttaisi Walmaa aloittamaan juoksunsa hieman aikaisemmin. Pentuopasta olen kovasti yrittänyt kirjoittaa ja miettiä mikä on todella tarpeellista ja mikä tarpeetonta tietoa, ja millaista tietoa haluan uusille pennun hankkijoille jakaa. SuKoKan Kasvattaja-lehtiä lueskellessa on noussut paljon uusia ajatuksia pinnalle ja suurella mielenkiinnolla odotan tulevaa. Etenkin J.A.U. Yrjölän kirjoittama juttu "Rotukoirien kasvatuksen pohdiskelua, kasvattajien oman innostuksen ja ilon säilyttämisen näkökulmista" sai pohtimaan asioita ja täytyy todeta, että Yrjölä on onnistunut kirjoittamaan hauskasti ja selkeästi ymmärrettävän, mutta myös arvostelevan tekstin kaikista säädöksistä ja rajoituksista joilla hankaloitetaan koirankasvatus harrastusta.

Loppuun pieni lainaus teksistä jota voitte sitten itse omissa mielissänne pohtia: "On pidettävä jostakin sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen täytyisi olla. Kukaan ei sirottele harrastuksemme tielle ruusunkukkia ja niiden terälehtiä, eikä tien kulkeminen ole meille pelkästään ruusuilla tanssimista. Epäoikeudenmukaisuutta, toistuvia ja pahoja pettymyksiä tulemme tiellämme jatkuvasti kohtaamaan. Jos kuitenkin vakavasti pidämme valitsemastamme koirarodusta, emme vaihda sitä toiseksi, vaan opettelemme elämään rotumme kanssa. Asiat kun eivät juurikaan vaihtaen parane. Usein on viisasta vilkaista myös peiliin kun syitä tyytymättömyyteen etsii."

tiistai 2. marraskuuta 2010

Kuukausikatsaus.

Jees, eiköhän sitä jo olla toivuttu kotimatkan kauheuksista ja olisi aika rustata pientä päivitystä blogin muodossa myös. Lepuutettu ei olla reissun jälkeen, paitsi saikulla muutama päivä..


Viimeistä vailla

Walpurin syyskuisten "kakkosten" jälkeen odotukset eivät olleet korkealla Tuuloksen ryhmänäyttelyyn ajellessa.. etenkin kun matkalla näyttelypaikalle sain vielä puhelun, että tuomari on vaihtunut viime tipassa. Jes, ei mitään käsitystä mitä Gunnel meidän pienestä tykkää, saatika Urhosta.
Urho kisasi omassa seurassaan ja sai kauan kaivatun punaisen laatuarvostelunauhansa. Jässikkä esiintyi taas omaan tapaansa iloisesti ja ihanasti, eikä tällä kertaa tarvinnut punnertaa sitä pöydällekään. Raskasluustoiseksi ja aavistuksen pitkäksi Gunnel Holm Urhon arvosteli, mutta muuten kuulemma miellyttävä nuori mies.
Walma ja kolmekilpasisartaan avoimessa luokassa aiheuttivat pientä jännitystä vatsan pohjassa, vaikka ei olisi tarvinnut. Holm oli aivan ihastunut meidän pieneen hännän heiluttajaan ja palkitsi sen erinomaisella, luokkavoitolla ja pisti vielä PN-kisassa valionarttujen edelle. Näin meillä on perheessä uusi muotovalio!! ROP-ruusukkeenkin Holm ojensi meille saatesanoin: "Minä sitten niin tykkään tästä, niin rotutyypillinen."! Ryhmiin ei jaksettu jäädä kokeilemaan.


Lainaohjaajat on yhtä kuin virhe!

Walma oli hetken mielijohteestani ilmoitettu sittenkin schapeyhdistyksen järjestämään MH-luonnekuvaukseen.. ei olisi kannattanut! Omat piuhat petti juuri, kun olisi ollut Walman vuoro ja jonkin sortin paniikkikohtaus se kai oli. Ei siis toivoakaan että olisin itse uskaltanut Prinsessan viedä kuvaukseen koeteltavaksi. Marian oli lupautunut varaohjaajaksi, kaikki meni haalarille asti ihan ok, mutta siinä tuli aikaraja vastaan, kun Walma jäi selvästi videolta katsottuna kahden vaiheille totellako Marianin kutsua tulla luokse vai juoksisko autolle mamman kainaloon. Niinpä kuvaus keskeytettiin ja uusintamahdollisuutta odotellaan. Yritin jo marraskuulle päästä, muttei onnistunut ja seuraavana keväänä aikeen estää pennut. Syksymmällä sitten toivottavasti, ikää on karttunut siihen mennessä enemmän ja tuon videopätkän perusteella uskallan viedä koirani itse, se oli juuri sellainen kuin sen tiesinkin olevan. Ja senkin tiedän, että jos itse olisin ollut haalarilla kutsumassa, se olisi tullut luokse aivan varmasti.. selityksen makua, mutta uskokaa tai älkää.

Schapeyhdistys järjestää seuraavaksi MH-luonnekuvauksen käsittääkseni vuonna 2012, siihen tuskin Walman kanssa odotetaan, mutta sinne toivottavasti päästään Urhon ja Herthan kanssa.


Viimeisimmät

Viime sunnuntaina Walma korkkasi valioluokan Lahden kv-näyttelyssä, missä se oli luokassaan kolmas vaaleanpunaisen nauhan kera. Tuomarina meille uudempi suomalainen tuttavuus Tanya Ahlman-Stockmari. Mukava arvostelu, ei mitään vikaa, mutta ei mitään erityistäkään, peruspiski. :)
Roopen poika Lumikuono Basajaun "Basso" voitti valiourokset ja oli loppupeleissä PU2 ja avasi Cacib-tilinsä vihdoin! Onnea uudemman kerran Kata & Basso! :) Basson siskolikka Besadora esiintyi avoimissa sinisen nauhan verran, kova kiire kehästä ulos oli Pessillä, eikä juoksemisesta tahtonut tulla mitään. Kuvia näytelmästä löytyy galleriasta: http://pilviparta.kuvat.fi/

Viime viikonloppuna Kinnaria viihdytti viisikko, kun Olli ja Tico olivat hoidossa. Olli-pappa ei ole enää ihan parhaimmassa vedossa, lenkkivauhti on hidastunut ja taitaa niitä jalkoja taas kolottaa, kun ei perjantaina meinannut sohvalle päästä hyppäämään. BOT auttaa onneksi jonkun verran jäykkyyteen. Kuulosta en tiedä onko enemmän jääräpäisyyttä vai onko se todella heikentynyt kesän aikana niin huomattavasti. Muutamat rasvapatitkin vaivaa... Toivottavasti tämä olisi vaan hetkellinen alamäki. :/
Tico sen sijaan voi oikein reippaasti. Lauantaina se oli päivähoidossa Irmelillä.. siistittävänä samalla. Hieno linjakas mies kuoriutui sen pöhöttyneen karvapöheikön alta. Kelpaa lähteä Viroa valloittamaan ensi viikonloppuna. :)

Terveystuloksetkin ollaan saatu viimeisimmästä kirjoituksesta: terveiden silmien lisäksi, Walman ja Urhon PRA-geenitestit palautuivat tuloksella ++ (terve, ei PRA-geenin kantaja). Lisäksi Walman sulholla Väinöllä sekä Urtsilla on terveimmät mahdolliset lonkat ja kyynärät, A/A ja 0/0. Nyt vaan odotellaan sitten Walman juoksuja alkavaksi ja Urholle (vähintään) viimeinen EH, toivottavasti seuraavasta näytelmästä.

Semmosia meille, ensi viikonloppuna tosiaan bussireissulla Tartoon kv-näytelmiin Walman ja Ticon kanssa. Lauantaina kehät päällekäin ja tietty ihan eri puolilla hallia... handleri-ehdokkaita otetaan vastaan. ;)