maanantai 9. maaliskuuta 2020

Viisikon seikkailut

Lammaspiskit saivat uuden asuinpaikkakunnan myötä uusia laumanjäseniä saksalaisista metsästyskoirista. Vielä ovat hollannikkaat kuitenkin voitolla.

Ärrieri

Helga oli Päähänpisto isolla P:llä. Oltiin joulupäivänä 2018 Järvenpäässä sukuloimassa, kun isäntä keksi matkalla katsella myytävänä olevia saksanmetsästysterrieripentuja. Sellainen kun oli metsästyskoirakokoonpanosta puuttunut jonkun aikaa jo edellisen telottua itsensä viimeisen kerran mäyrän kanssa. Minua nyt ei tunnetusti tarvitse paljoa yllyttää koiran hankinnassa - harmi vaan, että soitto kasvattajalle kertoi, että ainut vapaana ollut narttupentu oli luvattu juuri toisaalle. Se siitä sillä erää.

Päivän sukuloinnin aikana oli tullut viesti vai puhelu vai molemmat, joka kuitenkin johti siihen, että kotimatkalle lähdettiin automaatin kautta Pornaisiin pentua katsomaan. Pormestarin Helga kävi kodiksi nopeasti ja löysi pienestä koostaan huolimatta nopeasti reitit sänkyyn muiden joukkoon. Terrierin sinnikkyydellä se on ratkonut vähän liiaksikin erinäisiä reittivaihtoehtoja, että tässä ollaan oltu helisemässä kyllä aitausratkaisujen kanssa.

Helgan kanssa on aloiteltu pienpetojen eli supikoiran, mäyrän ja ketun pyynti vuoden vaihteen jälkeen ja tähän mennessä sen töihin on saatu viisi supikoiraa. Viisi supia vähemmän häiriköimässä lintujen pesintää.

Seisoja

Sauli-seisoja puolestaan on ollut semmoinen oma pikku haave, jonka hankinnan mahdollisti metsästävä mies ja asuinolosuhteet. Oikean pentueen löytyminen otti hetken ja olin jo heittämässä hanskoja tiskiin ettei semmoista tule tai me ei niistä ainakaan pentua saada - kunnes sitten nappasi. Vaikka kasvattajan asuinpaikka on Ivalo, niin pennut löytyivät Helsingistä ja päästiin niihin kertaalleen tutustumaan ennen luovutusta. Hauska sattuma vielä, että Saulin emän perheellä on mökki Luumäellä eli lähes naapurissa, niin ollaan päästy näkemäänkin melko usein luovutuksen jälkeen.

Projekti pennusta osaavaksi lintukoiraksi on hyvin aluillaan, eikä se taida päättyä koskaan. Pentuesisarusten kanssa treffattiin treeneissä Vehniällä Jyväskylän yläpuolella jo kolmikuisina ja sitten ollaan hyödynnetty Luumäellä lintukoirille treenejä tarjoavaa Hyytiäisen Jenniä (Nastasti).

Lyhyessä ajassa ollaan jo opittu, että Sauli on poikkeuksellisen haasteellinen motivoida, ei rotuisilleen tyypillisen ahne. Oppii, tekee ja toistaa halutun tiettyyn vireystilaan asti, mutta kun se vieteri riistalla katkeaa, niin saattaapi unohtua kuunnella ne ohjeet. Isoin haaste on siis päästä Saulin kanssa treeneissä niin korkeaan vireystilaan mitä todellisessa riistatilanteessa, että saadaan ne käskyt aina perille asti.

Ensimmäinen pohjoisen kanalintureissu on tehty jo ja seuraavaa suunnitellaan! Jos ei muuta niin jokainen koira tai lemmikki ylipäänsä tuo elämyksiä, joita muistella myöhemmin enemmän tai vähemmän hymyillen.


Nykykokoonpano kesällä 2019 - nuorin ei ole enää pienin.

Pikku-Helkku töissä mukana Antin valvovan silmän alla.

Helga-kirppu kesällä 2019

Pientä ärsyttää niin maan p*rkeleesti, kun tollain roiskitaan...


Sauli vähän luovutusiän jälkeen

Sauli vähän isompana uimatreeneissä

Sauli treenaa linnun siivellä noutoa/pitoa/luovutusta

Arska-setä pitää pennut kurissa ja nuhteessa

Lapset on ihan poikki

Saulin tyypillinen ilme korvat väärinpäin lerpallaan ja kieli pitkällään

Parhaat (taistelu)kamut <3

perjantai 7. helmikuuta 2020

Lammaspiskit goes Miehikkälä

(Salaa) olen pitänyt yllä blogin muita sivuja, mutta tekstiä ei ole syntynyt muutamaan vuoteen. Uutta blogia eri näkökulmastakin koitin, mutta eih.

Mikkelin opiskelijaelämä on kuitenkin vaihtunut vakiintuneempaan elämään Miehikkälässä. Tarkemmin sanottuna Suur-Miehikkälän kylän Yläpäähän. Ihan tosissaan kartalta löytyy kylältä Ylä- ja Alapää-nimiset paikat.

Rakentamisesta alunperin haaveiltiin, mutta pankintädin kanssa juttusilla vilkuiltiin siihen malliin toisiamme, että mitäpä jos käytäs katsomassa tätä valmista kohdetta kanssa. Minun luonteella se tarkoitti samaa iltaa. Eikä siitä sitten kauaa mennyt, kun allekirjoitettiin kauppakirjat ja vappuna 2019 muutettiin maksamaan omia seiniä.

Ennen kiivasta hirvenmetsästyskautta siivottiin tiluksia, vaihdettiin ulko-ovi, saatiin uusi portti paikoilleen ja sorastettiin pihaa. Jälkimmäistä ei kyllä riittävästi, kun ei se talvi tullutkaan ja suojellut nurmialueita. Keväällä sitten ensitöiksi lisää soraa kulkureiteille.

Reilussa hehtaarissa on riittänyt puuhastelua ja riittää jatkossakin tällä eläinorkesterilla, johon kuuluu viitisen koiraa ja pari hevosta.


Oikeasti tykästyin uuden kodin myynti-ilmoituksessa eniten meidän vanhaan tiilinavettaan, joka on rakennettu 1940-luvulla.

Ensimmäiset kuvat uudesta kodista ostopäivän jälkeen
Ovi uusittiin ennen talvipakkasia... niitä odotellessa

Kasattiin paikallisen sahurin esivalmis hirsikoppi karhukoiralle

Vaikka meidän edeltäjät olivat siivonneet jo valtavan paljon paikkoja ennen meitä,
niin jostain sitä roinaa aina kertyy ja vietiin yksi kuorma kaatikselle kierrätettäväksi

Palavat roskat poltettiin omassa kokossa (tai useammassa pitkin syksyä)

Uuden portin tolpat kaivettiin reilun metrin syvyyteen ja niille tehtiin betonijalat

Annoin isukille kuvan millaisen portin halusin ja hän taitavana toteutti metallista meille tämän kylän komeimman
portin, joka on sinkitty ennen ruiskumaalausta. Kaikki kunnia toteuttajalle, ei meillä olisi näin hienoa porttia ilman häntä - iso kiitos!

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Pikku pikku päivitys

Kirjoitusinto on nolla, zero, nada... päivitin pitkästä aikaa tulokset, tittelit ja kalenterin kyllä kohdilleen. Seuraava blogipostaus on ollut valmistumassa aina kesäkuun Norjan reissusta lähtien, vaan kun ei saa aikaiseksi.

Katellaan tätä kirjoituspuolta, sitten kun siihen riittää rahkeet. Mukavaa kevättä!


maanantai 29. toukokuuta 2017

Lahden muotovalio

Morris on kokeillut viimeistä sertiään
muutamissa kinkereissä, mutta reipas
koko on rokottanut tuloksia.
Kuva Laura Pulli.
Marisa aka Ripa/Riisi/Riesen... valioitui vappupäivänä Lahden ryhmänäyttelyssä tiukkaakin tiukemmalla Soile Bisterillä, joka heitteli koiria tyydyttävästä lähtien kaikella mahdollisella ulos kehästä. Tästä syystä neidin arvostelu on aika muikeaa luettavaa.

Lahti rn 1.5.2017, Soile Bister
Hyvin kaunis ja tasapainoinen feminiininen narttu. Oikeat mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Hyvät raajat ja häntä. Toivoisin lisää volyymia runkoon. Kaunis karva. Erittäin hyvät liikkeet. Ihastuttava luonne. AVO ERI 1 SA PN 1 SERT ROP > FI MVA



Ennen ja jälkeen valiojuhlien käytiin Imatran ja Tampereen kansainvälisissä näyttelyissä ottamassa kakkostila hyvässä kilpailussa. Tampereella Arska pääsi pitkästä aikaa kehään myös, vähän treenaamaan ennen Viron ja Norjan reissuja.


Imatra kv 15.4.2017, Marco Ljutic, Kroatia

Marisa - Excellent 3 (eli 2v) years old female. Excellent temperament. Excellent head, shape of eyes and pigment. Not heavy at all. Excellent front, topline and typical rear. Very good tail carriage. Excellent color and coat texture. Moving balance. AVO ERI 1 SA PN 2 VASERT VACA


Tampere kv 6.5.2017, Hans van den Berg, Alankomaat

Arska - Excellent in type. I like him a lot. Excellent size, not heavy in body. Good eyes. I like his head. Good lenght of muzzle. Ear carriage could be better. Good lenght of body. Excellent coat. Excellent mover. VAL ERI 3 SA PU 3

Marisa - Excellent in type. Very nice head shape and broad skull. Ear carriage could be better. Strong muzzle. She needs more angulation in front. Excellent level topline. Sufficient body. Nice coat. Good tail carriage. AVO ERI 1 SA PN 2 CACIB



Soile Bister pohtimassa tuomiotaan. Kuva Laura Pulli.


Kasvattajatuomari

Kun Suomeen saadaan kasvattajatuomari arvostelemaan rotua on minusta väärin olla ilmoittamatta koiriaan kehään ihan silkan kannatuksen vuoksi. Osallistujamääristä ne näyttelytoimikunnat näkevät vetikö tuomari rotua paikalle vai ei. Sen lisäksi koen, että kasvattajatuomarilla on suuremmat edellytykset tuntea rotu läpikotaisin kuin tavan tuomarilla. Siitäkin huolimatta, että jokaisella meillä on se oma tulkintamme rotumääritelmästä ja siitä mikä/mitkä ominaisuudet nousevat ylitse muiden. Salon ryhmänäyttelyssä oli yhtä ilahduttava määrä koiria kuin viikkoa aiemmin Tampereella, noin 30 kappaletta, plusmiinus poissa olleet koirat.


Salo rn 13.5.2017, Godelieve de Wit-Bazelmans, Alankomaat (Korte Toren)
Arska - 3 years, brown roar. Excellent type, size and proportions. Beautiful head, broad skull and thin ears. Good eyes & dentition. Steep shoulder, correct angulation behind. Would like more forechest. Good depth of chest. Light bones. Tail could be longer. Regular movement. Good coat. Nice temperament. VAL ERI 4

Marisa - 2 years. Excellent size, type, proportion. Very feminine head. Could be broader in skull. Well carried ears.Beautiful eyes. Correct bite. Abandoned topknot. (noottia runsaasta otsatukasta ja sen nyörittämisestä vapaa-ajalla). Could have more filling by elbows. Thin bones. Excellent movement. Typical tail carriage. Excellent coat. Nice like picture. Good temperament. AVO ERI 2 PN 2




Elämää näyttelykehien ulkopuolella
Kiivain näyttelyrumba on siis näytelty ja nyt keskitytään muutamaan ulkomaan reissuun, kesätöihin ja nauttimaan kesästä. Stora Enson leivissä saa polkea kaasupoljinta kilometrin, jos toisenkin taimikonhoitotarpeiden, omavalvonnan tarkistusten ynnä muun mukavan merkeissä.

Alkujaan ajattelin, että jes, kesällä pääsee koirat paljon metsään höntsäämään töiden ohessa. Mutta. Tässä on joutunut (tai päässyt..) sulattamaan yhteen saman harrastuksen kahden eri katsantakannan näkemyksiä koirien irtipidosta. Laki sanoo toki kaikille yhteisesti, että koirat on pidettävä kytkettynä maaliskuun alusta elokuun puoliväliin. Kyseessä on siis pesintärauhan antaminen metsäneläimille. Tähän asti en ole paljoa korvaa lotkauttanut moiselle lakiasialle.

Alkujaan syy olla ottamatta koiria mukaan maastoon tänä keväänä oli laiskuus. En jaksa joka jorpakossa uivia koiria puunata joka ikinen päivä; kuraa, hakkuutähteitä, kanervaa jne. jne. Sitten sattui se kohtaaminen mikä kirvoitti ajattelemaan omaa napaa pidemmälle, kun eräällä työmaalla lehahti pesästään teeri karkuun. Pelästyttiin molemmat varmasti yhtä paljon. Tuon kohtaamisen jälkeen olen ajatellut vähän enemmän pesimärauhaa ja koirat saavat viettää työpäivät kotona. Ei niillä kivaa olisi kuumassa ilmastoimattomassa autossakaan körötellä pitkin maakuntaa.

Ei me silti ihan hihnassa visusti vain ulkoilla jatkossakaan. Katsotaan vaan vähän tarkemmin missä rallatellaan vapaana. Kaupunkimetsissä, metsäteillä, hiekkakuopilla, kyllä niillä kärsii käydä lenkkeilemässä. Ja sitten taas Juhannuksen jälkeen pahimman pesimäkauden jälkeen rennommin kaikkialla. Schappari onneksi harvemmin niin kovin kaukana omistajastaan juoksenteleekaan. Sen sijaan vältetään niitä avohakkuualoja ja taimikoita, joista parhaat pesimäpaikat löytyvät mm. niille maassa pesiville linnuille.

Et sellaista Mikkeliin tällä erää. Loppuun pieni kuvapäivitys.


Arskalla on rankka duuni Kennelliiton Lukukoirana


Arska on ansainnut kiitokset hyvästä työstä Kaverikoira-keikalla


Sit ollaan käyty revittelemässä hiekkakuopilla...

Marisa

Antti

Ei parane käydä persvilloihin kiinni liian montaa kertaa...

Pikku Nukke <3

Kaislikossa suhisee

Käytiin tutustumassa Astuvansalmen kalliomaalauksiin Ristiinassa, oli huikeita maisemia. Ja pari ällöä käärmettä.

Onneksi meillä on kaupungissakin kaunista. :)


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevään loppukiri

Kevät keikkuen tulevi. Lumi on sulanut hurjaa kyytiä, viime viikolla käytiin viimeistä kertaa jäällä ja nyt tyydytään remmilenkkeilemään hetki, että metsäpolut ennättää sulaa jäästä. Ehkä vähän suojellakseni myös itseäni jatkuvalta hiekan lappamiselta. Onneksi kadut alkaa olla hyvin putsattuna, että aika vähällä siivolla ollaan tänä keväänä toistaiseksi päästy.

Kuukauden päästä on pyörähtänyt Stora Ensolla kesätyöt käyntiin jo ja tentitään viimeiset kurssit loppuun tältä toiselta vuodelta. Ensi syksylle on ilmoittauduttu sekä kolmannen, että neljännen vuoden opintoihin, sillä ajatuksella, että saisin paperit ulos keväällä 2018. Vuotta aiemmin kuin olin suunnitellut. Hieman hirvittää oman jaksamisen puolesta, mutta onneksi mikään ei ole kiveen hakattua, jos ruuti loppuu kesken kaiken.
Onneksi on aikataulutuksen mestari, ettei tarvitse luopua Kaveri- ja Lukukoirahommista. Niistä saa paljon iloa, vaikka olisi kuinka apea päivä muutoin!


Luonnetestiin

Jos odotellaan kesää, niin kyllä odottelen syksyäkin ihan mielenkiinnolla. Eikä vähiten koulun, vaan Arskan luonnetestin vuoksi. Schapendoesyhdistys järjestää luonnetestin 14.-15.10. Hämeenlinnassa tai Kärkölässä, paikka varmistuu myöhemmin. Tuomarit ovat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi, jotka ovat luonnetestanneet monen monia schapeja ennestään eli rotutuntemusta luonnetestin valossa löytyy, muusta kokemuksesta puhumattakaan.

Ilmoittautumiset ja lisätietoa testistä antaa Kari Iivonen sähköpostilla karipekka.iivonen(a)gmail.com tai puhelimitse 041-545 2091.

Alla muutamia syitä miksi luonnetestaan ja/tai MH-luonnekuvaan koirani:

+ voimakkaasti periytyvä ominaisuus, jonka kanssa elämme 365 päivää vuodessa koko koiran eliniän
+ myös jalostukseen käyttämättömien koirien testaaminen antaa erinomaista lisätietoa rodusta
+ riippumatonta ja vertailukelpoista tietoa koirayksilön luonteesta
+ tietoa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi koulutuksen tukena
+ voi saada yllättävää tietoa koiran arkipäiväisen käyttäytymisen syistä

Olisikohan siinä riittävästi syitä mainittuna, joku muu voi keksiä toisenlaisia syitä. Henkilökohtaisesti tärkeimpänä pidän juuri tuota jalostukseen kerättävää tietoa, koska tasapanoisen luonteen omaavan koiran kanssa on vain yksinkertaisesti miellyttävämpi elää jokapäiväistä arkea.
Testitilanne ei aiheuta normaalille kotikoirallekaan pysyviä traumoja. Ammattitaitoiset tuomarit osaavat kuormittaa jokaista koiraa sille riittävällä tasolla ja ääritapauksissa testi keskeytetään, ennen kuin koiralla menee kuppi nurin kokonaan.

Kannustan reilusti kaikkia joita asia vähääkään kiinnostaa testaamaan koiransa. Emmehän me voi tietää millaisen luonteen omaava kultakimpale sinulla on, jos siitä ei ole saatavilla vertailukelpoista ja riippumatonta tietoa. Syksyn testiä siis odotellessa!


Käytiin makkaranpaistossa ja naatiskelemassa kevään tulosta 


Toista putkeen

Lahti on ollut armollinen paikka Ripalle näytellä. Tammikuussa ensimmäinen serti ja muutama viikko takaperin Lahden kansainvälisessä näyttelyssä toinen serti putkeen ja kaupan päälle ensimmäinen cacib, jotta jos reilun vuoden päästä voitaisiin juhlia uutta kansainvälistä muotovaliota tässä taloudessa.

Feminin tik, fint huvud & utryck, men kunde ha bredare skalle, korrekt bett, mörka ögon. Välvinklad fram & bak. Tillräckligt bröstkorg. Rör sig mycket rastypiskt. Väl presenterad. AVO ERI 1 SA PN 1 SERT CACIB VSP

Meidän tiimin miesvahvistus eli Robban voitti rodun ja herätti kiinnostusta ryhmätuomarissakin, mutta jatkoon poimimatta jäi kuitenkin vielä tällä kertaa. Hauska tyyppi esittää, vilpittömän iloinen tapaus!

Seuraavan kerran näytellään viikon päästä Imatralla, jossa koitellaan sitten sitä Ripan viimeistä sertiä. Ja jos ei siellä, niin katsotaan tuleeko kaikki sertit Lahdesta, kun vappupäivänä näytellään Jokimaan raviradalla. Kesäreissutkin alkaa olla toteutusta vailla valmiina; Viron voittajanäyttely sekä Norjan Tromssa.

Lahden kuvista kiitos Tuija Laurila!


EE LV LT BALT JMVA LVJV-16 SEJV-16 Carnac's Tricky Tseen Ke "Robban" SERT CACIB ROP

EE LV LT BALT JMVA TLJW-16 LVJV-16 Marisa Diròsa van Hoefflaecken's Cocó "Marisa" SERT CACIB VSP 

Marisa & Robban <3

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kuukausiraportti

Viime kerralla blogia kirjoitellessa lähdettiin testaamaan uutta otsalamppua. Kyllä kannatti panostaa satasella valoon, aika miellyttävä tunne nähdä nenäänsä pidemmälle. Voin siis tällä käyttökokemuksella suositella muillekin metsässä pimeän aikaan liikkuville 950 lumenin Fenix HL60R Raptoria.

Vapaaehtoistoiminta vei koko käden

Jossain vaiheessa koko koiraharrastus tai oikeammin yhdistyskenttä rassasi urakalla. Ajattelin, että ei ole minua varten ja keskityn tekemään omien koirien kanssa omia juttuja. Omaksi jutuksi löytyi vuosi sitten kesällä Arskan kanssa Kaverikoiratoiminta, joka vei pikkurillin. Seuraavaksi tuli testattua Ripasta Arskalle kollega ja backup-koira.

Kaverikoiratuttavat innostivat ilmoittautumaan Lukukoirakoulutukseen Arskan kanssa, koska se on niin ihanan rauhallinen ja luottavainen ihmisten kanssa. Tähän periaatteessa sopisi "yeah right!"... mutta itseasiassa tuossa koirassa on kaksi ihan eri puolta. Se rakastettava kaikki erinomaiset Kaveri- ja Lukukoira -ominaisuudet omaava (rauhallinen, itsevarma, sosiaalinen, huomionkipeä, ei vartiointiviettiä yms) sekä se itse perkele, jolta ei patterit meinaa loppua millään ilveellä... Lukukoiratesti meni läpi niin, että heilahti. Luonnetestituomarin sanoin Arska on valmis ammattilainen, ei muuta kuin töihin! Seuraavaksi käyn itse ainakin yhdellä Lukukoirakeikalla ilman koiraa tutustumassa toimintaan ja sitten kartoitetaan meille sopivia kohteita.

Palatakseni tuohon ensimmäiseen lauseeseen yhdistystoiminnasta. Tällainen vapaaehtoistoiminta, jossa ihmiset tekevät asiaa suoraan sydämestä, jossa ymmärretään toiminnan vapaaehtoisuus ja puhalletaan yhteen hiileen. Tuntuu hyvältä olla mukana. Miksei sama toimi rotuyhdistyksissä, rakkaus samaa rotua kohtaan tuntuu aika ajoin enemmän erottavan kuin yhdistävän. 




Kotikuulumisista mainitsemisen arvoisia juttuja on varmaan ihan ensimmäiseksi Antin ystävänpäivänä vietetyt 4v synttärit ja tämän päivän 2v synttärisankari Marisa. Sitten Arskan jokusen viikon vaivannut kynnen katkeaminen, joka onneksi meni muutaman viikon levolla, putsaamisella ja pönttö päässä. Onneksi sattui hyvät pakkaskelit niin ulkona päästiin käymään ilman tossua, kun vaan joka kerta sisälle tullessa putsasi ja kerran päivässä suihkutteli kynnen lämpimällä vedellä.

Ripan kanssa on käyty säännöllisesti Huvihurtalla näyttelytreeneissä, jotka ovat tuottaneet huikeaa edistystä. Neidin häntä, joka tahtoo olla aina vähän hukassa löytyi yhtäkkiä muutama treeni sitten ja ei sen koommin ole laskenut! Jes! Toki nyt on halli ja pääasiassa useimmat treenikaverit tuttuja, jotta voi johtua siitäkin. Lahdessa kuun lopulla pääseekin sitten testaamaan kuinka helpolla se häntä ja itsevarma esiintyjä löytyy oikeassa näyttelytilanteessa. Toiveet on ainakin korkealla, että näyttely näyttelyltä, se pieni esiintyjä Ripan sisällä olisi herätetty.

Muuten meillä puuhataan ahkerasti kouluhommia, kesätyöt selvisi viime viikolla ja vasta nyt alkaa tajuamaan kuinka pirun onnekas sitä olikaan saadessaan halutun toimihenkilöpaikan Stora Enson Mikkelin toimistolta. Toimistolta joka sijaitsee kotoa nähden tuossa Naisvuoren toisella puolen. Ensi kesänä työnkuva on pikkaisen eri kuin viime vuonna, nyt pääsee maastoon kartoittamaan taimikon/nuorten metsien hoitotarpeita, kontaktoimaan uusia asiakkaita yms. Päälimmäinen tunne on ehkä jännitys, pidän itseäni toimistotätinä verrattuna niin moniin muihin, mutta otan haasteen vastaan ja halu hankkia maastokokemusta on iso.  



perjantai 3. helmikuuta 2017

Potentiaalit esiin

Tämän alkuvuoden pari isointa kohokohtaa ansaitsee oman bloginsa.


Messarista jonkinlaisen uudenajan näyttelykärpäsen puraisemana innostuin ilmoittamaan meillä majailevan Prinsessakoiran Lahden ryhmikseen (ja kalenterin mukaisesti vähän muuallekin). Marisa, Ripa, Rii, Riisi, Riesen.. rakkaalla kotieläimellä on monta nimeä, on käynyt tähän asti harkitusti täsmäiskuina näyttelykehissä. Sen verran, että plakkarissa on Baltian juniorimuotovaliot, pari juniorivoittajatitteliä sekä viime vuoden erikoisnäyttelystä neljänneksi paras narttu vara-sertillä. Jälkimmäinen oli ihan lottovoitto siihen astisella näyttelytaipaleellamme Ripan kanssa!

Siitäkin huolimatta, että treeni ja kokemukset tekevät poikaa, Marisa aloitti vuoden komeasti pesemällä reilu kymmenkunta kilpakumppaniaan Lahdessa virolaisella Dina Kornalla. Arvostelu oli ensimmäistä kertaa minun näyttelyharrastusvuosieni aikana viroksi, noin suunnilleen siitä sai selvän, mutta en edes yritä sitä tänne kirjoittaa ylös.
Tärkeintä on, että ensimmäinen serti on nyt plakkarissa. Kevään tavoite onkin ihan rehellisesti saada Suomen muotovalioon vaadittavat ruusukkeet kasaan sekä inttikello tikittämään.

Seuraavaa näyttelyä odotellessa käydään keräämässä kokemuksia junior handler Lotta Nykäsen viikottaisissa näyttelytreeneissä Otavan Huvihurtalla.
Kerran ollaan oltu ja olipa hassua olla ohjatuissa treeneissä ööö... sitten vuoden 2005?! Jos ei siis lasketa jotain yksittäisiä kertoja tai viikonloppukursseja. Nyt on tarkoitus käydä niin säännöllisesti viikottain, kuin auto löytyy lainaan tai ei olla kaverikoirakeikalla. Ripan kohdalla itse näyttelymenestyksen sijaan isompi voitto tulee olemaan, kun saa pikku hiljaa koirasta enemmän ja enemmän olemassa olevaa potentiaalia kaivettua esiin.



Hyväntekeväisyyskoirat

Kaverikoirahommat ovat vieneet mennessään. Arska on käynyt reilun puolen vuoden ajan vähintään kerran kuussa "töissä" tuomassa iloa ihmisille, välillä tiuhemminkin.
Viime viikonloppuna olin auttamassa uusien Kaverikoirien testaamisessa tänne Mikkelin alueelle ja samalla Ripa pääsi kokeiltavaksi onnistuisiko. Näin kotioloissa se on hyvin ihmissosiaalinen, mutta minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä miten se tulisi suhtautumaan erilaisiin apuvälineisiin, saatika vieressä työskenteleviin koiriin.

Kaikki testatut koirat, Ripa mukaan luettuna, läpäisivät testin. Kun maaliskuun 2. päivä tulee kokonaiset kaksi ikävuotta mittariin, pääsee Ripa aloittelemaan uraansa Kaverikoirana kaikessa rauhassa, Arskan varakoirana.
Kaverikoirailujen lisäksi tuli ilmoittauduttua Kennelliiton Lukukoira-koulutukseen. Tällä kertaa ei oma koira mahtunut testiin, mutta nyt ohjaajakoulutus ja seuraavassa testierässä toivottavasti Arskan vuoro.