sunnuntai 23. elokuuta 2009

Eestimaal

Tosiaan, taas matkalla, tällä kertaa suuntana eteläinen naapurimme Viro ja Tallinna. Lauantaina iltaselle lähdettiin matkaan LindaLinen pika-aluksella, hieman keikutti matka ja pahiten taisin voida minä. Matkakumppanit Boogie ja Walma nukkuivat rauhassa häkissään ja satamaan saavuttuamme olivat reippaasti lähdössä. Tallinnassa on helppo matkustaa ilman autoa, takseja on jonossa asti joka nurkalla ja siitä ensimmäinen vapaa ja hotellille. Majoituimme hotelli Metropoliin joka oli tuttu jo aikaisemmalta reissulta ja sijaitsi hyvin keskustan tuntumassa josta pääsi mukavasti myös koirien kanssa ulkoilemaan vanhan kaupungin puistoihin. Meillä kävi melkonen tuuri kun kirjoittauduttiin hotelliin sisään sanottiin hotellin olevan niin täynnä, että meidät "jouduttiin" majoittamaan junior sviittiin omalla saunalla!!! Ihan mieletön tuuri ja aivan upea huone ja hotelli muutenkin, yhtään ylimääräistä ei jouduttu pulittamaan vaan saatiin sviitti normaali kahdenhengen huoneen hinnalla. Ei muuta kun sitten sauna päälle ja ulkoilemaan lämpenemisen ajaksi koirien kanssa. Oli sen verran hiljaista vanhan kaupungin puistossa, että koirat saivat kirmata vapaana ja purkaa matka ressiään. Tyytyväisenä palattiin hotellille saunomaan ja nauttimaan sviitin ylellisyyksistä.

Sunnuntaina ei tarvinnut herätä aikaisin, vasta puolen yhdeksän tienoilla noustiin ja lähdettiin taas juoksuttamaan koiria puistoon, josta sitten tietty jalkahuuhteluun aamukasteen ja hiekan ansiosta. Onneksi oli aikaa kuivua. Aamupala oli ihanan runsas, joskin ruokailusali olisi saanut olla hotellin kokoon nähden isompi. Rauhassa kerättiin kamppeet kasaan aamupalan sulattelun jälkeen ja taas huristeltiin taksilla upealle näyttelypaikalle Kalevi stadionilla.

Kehää katsellessa yritettiin muista roduista päätellä miten meidän käy, mutta ei kyllä ollut päätä eikä häntää siinä hommassa. Walma esiintyi kauniisti ja rutinoituneesti, mutta iloisesti, kuten aina. Laatuarvosana erinomainen saatiin, mutta juniorivoittaja-titteli jäi pykälän päähän kun oltiin luokassa toisia. Boogiella ei mennyt sen paremmin vaan jostain selittämättömästä syystä tulos oli erittäin hyvä ja avoimen luokan ykkönen... arvostelusta ei syytä tulokseen löydy. Walman lopputulos oli siis toiseksi paras narttu. Ei kyllä ollut ihan linjaa siinä kehässä, mutta mitäpä vinkuintiaanilta voi odottaa. Ketutus oli aikamoinen ja lähdettiinkin vähin äänin pois, edes shoppailu ei kiinnostanut vaan painuttiin syömään ja kerjäämään aikaisempaan laivaan paikkoja. Saatiin onneksi paikka viiden laivaan ja kotona oltiin jo siinä vähän ennen kahdeksaa.

Sellainen reissu, järjestelyt onnistuivat hyvin ja mukavaa oli. Kiitos Marille ja Boogielle hyvästä matkaseurasta. Loppu vuoden suunnitelmia pikkaisen muutetaan ja taidetaan vähän kasvaa kotosalla ennen kuin lähdetään uudestaan maailmalle. Jos vaikka saisi lehden ja vuosikirjan pois jaloista ja pääsisi treenaamaan säännöllisemmin. Parit näyttelyt on vielä syyskuulle, molemmissa erikoistuomari, joten niihin lähdetään ihan mielellämme. Palaillaan, nyt omiin lakanoihin, vaikka oli se sviittikin aika ihana! ;)

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Näytillä Ruotsissa

Viikonloppu vierähti Ruotsissa näyttelyissä ja vanhoja sekä uusia tuttavuuksia tavaten. Perjantaina vietettiin tuskallisen pitkä päivä laivassa, nelijalkaiset matkalaiset saivat sentään loikoa häkeissään, itse istuttiin persaus puuduksissa melkein 12h. Koirat yllättivät reippaalla asenteella, koliseva autokansi ja ihmismassa ei hetkauttanut. Roope tosin on jo tottunut matkalainen, mutta ensikertalaiset Walma ja Boogiekin suoriutuivat matkan vaiheista erinomaisesti. Hauskan pieni on maailma kun samalla laiva kyydillä tuli vanhempi pariskunta kahden chow chow'n kanssa ja kun pääsimme Nyköpingiin leirintäalueelle oli samainen seurue sielläkin. Majoittauduimme aivan meren rannalla olevalle leirintäalueelle, mökki oli mukava, mutta pieni miinus oli ulkohuussi ja melko pitkällä sijainnut suihku. Olin ajatellut saavani hienoja merimaisema kuvia koirista, mutta p*skan marjat, toisella puolella rantaa laidunsivat lampaat niin, että meri oli pieni piste horisontissa ja toisella puolella oli ruma venesatama... että se niistä kuvista sitten!

Lauantaina oli lyhyt matka näyttelypaikalle vaan onnistuttiin kyllä silti eksymään mysteerinsen Jupitervägenin etsinnän ansiosta, googlen kartta sanoi että ko. tie kääntyy meidän tulosuuntaan nähden vasemmalle, mutta loppuen lopuksi se tie löytyi oikealta kun haettiin pizzeriasta evästä. Nettikartat on todellakin vain suuntaa antavia.
Näyttelypaikka oli Ruotsille uskolliseen tyyliin ihana iso nurmikenttä missä oli isot tasaiset kehät. Rouva Carnac's oli koirineen paikalla joten korkeimmat sijat oli jaettu jo ennen kehän alkua. Tuomari Per-Erik Wallin oli kyllä todella ihana vaikka sijoittikin ennalta arvattavasti Carnac'sit kärkeen, tuomari jutteli koirille mukavia ja käsitteli niitä todella kauniisti. Roope oli heti voittajan kannassa kiinni ollen toiseksi komein uros. Walma tuntui hurmanneen tuomarin, niin ettei tuomari osannut oikein päättää laittaako sittenkään Carnac'sin junioria voittamaan, pitkän pohdinnan ja juoksuttamisen jälkeen Walma oli kuitenkin toinen ja sai kunniapalkinnon. Kehän ulkopuolella moni ruotsalainen tuli sanomaan ajatukseni ääneen: tuomari pohti enemmän ystävyyttään rouva C:n kanssa, kuin koirien laatua. Boogie esiintyi matomatalana pää nurmikkoa viistäen, että varanartun (ns. paras narttu 5) sijaan täytyy olla tyytyväinen. Roopen morsiamesta Wildasta tuli Ruotsin muotovalio, grattis Anne-Lie o Wilda!
Näyttelyputiikeista mukaan tarttui yksi koirapeitto ja halpa kolmen litran BioGroom WiryCoat pönikkä: lähtö hinta oli noin 45 euroa ja siitä vielä -30% tarjous niin hintaa jäi vain noin 37 euroa. Suomessa samasta määrästä saa maksaa yli 60 euroa!! Riittää vähäksi aikaa pesuainetta kun tuo on vielä laimennettavaa.

Walma lauantaina Nyköpingissä

Näyttelypaikalta päästyämme etsittiin itsellemme ruokaa ja tankattiin auto, sitten nopeasti käymään mökillä ja takaisin reissuun, tällä kertaa Bryngansin kenneltapaamiseen mihin osallistuivat myös neljä Roopen ja Wildan pentua, uros Babar (B. Benny Goodman), nartut Myra (B. Dinah Washington), Molly (B. Nina Simone) ja Pim (B. Sara Vaughan).

Paikalla oli yhteensä 15 koiraa, kaikki tulivat erinomaisesti juttuun keskenään. Pojat olivat sulassa sovussa vaikka Roopen tunteita kuumensikin ihastuttava Siri-neito. Kuumakalle joutuikin sitten lukuisten raiskausyritystensä jälkeen autoon jäähylle. Walma leikitti nätisti pentuja ja ihastutti yleisöä vauhdikkailla spurteillaan, joihin Mille-poikakin yhtyi. Millen isäntä piti taas seuraa meille kertomalla paimennusharrastuksestaan. Kiva kun joku oikeasti tekee mihin rotu on alkujaan tarkoitettu. Kun olisi itselläkin mahdollisuus edes käydä katsomassa miten nämä omat reagoisivat. Nähtiin samalla Paulan kasvatti Buffing Harley Davidson, jolta oli tukka ja miehisyys viety, mutta Harley oli vain niin suloinen kuin aikaisemminkin. Oli ihana nähdä kaikkia niitä ihmisiä ja koiria joita vain on netissä bongaillut, kiitos kaikille mukavasta illasta!

Roope ja rakkauden kohde Siri, Bryngans Santa Helena

Roopen ja Wildan tyttö Pim, Bryngans Sara Vaughan

Boogie ja Walma


Sunnuntaina ajettiin ongelmitta Norrköpingin kansainväliseen näyttelyyn, jossa oli paikalla noin 20 schapea.
Walmaa vastassa oli varsinainen vastaanottokomitea, veljet Aron ja Lotus omistajineen, sisko Sarah Barbron kanssa sekä tietenkin kasvattajat Annette ja Anders. Walpuria vähän hämmensi mitä niin monen ihailijan kanssa pitäisi tehdä, onneksi sentään yksitellen tulivat paijaamaan. Annette oli kovin hämmästynyt Walman pienestä koosta, oli kuvien perusteella luullut sitä isommaksi kuin siskoaan. Sarah on kuulemma 43,5cm ja pentueen pojat 48-50cm. Tyypiltään paikalla olleet sisarukset olivat kyllä hyvin paljon samanlaisia kevyine luustoineen ja kauniine liikkeineen. Siskokset ovat perineet vahvemmin toinen toiselta vanhemmalta ja toinen toiselta: Sarah on aivan Neron mallinen ja näköinen ilmeeltään, kun taas Walma on sekä malliltaan, että käytökseltään kuin ilmetty äitinsä. Yaya rakastaa miehiä, samaten kotona jos pyydän Walmaa halittavaksi se mieluummin menee Aten kainaloon...

Sunnuntain tuomari Leif Ragnar Hjort Norjasta oli myös erittäin mukavan oloinen ja sääkin oli koirille mukavan vilpoinen. Roope oli launtaita pykälää parempi: paras uros ja ROP-kehässä piti taipua naiskauneuden edessä VSP:ksi, kun Walman siskopuoli Iza, SE&FI Mva Chappers Sunny Girl oli ROP. Walmakin pisti paremmaksi edellispäivästä voittaen juniorinartut ja oli loppuen lopuksi varanarttu (tuomari kyllä ohjasi nelospallille, mutta arvostelussa luki toisin...). Boogie taas ei ollut tuomarin mieleen tarpeeksi hyvässä turkissa ja tällä kertaa kakkospalkinto. Walma osallistui myös kasvattajansa ROP-ryhmään ja äiti-Yayan ROP-jälkeläisryhmään. Isoon kehään ei jääty näytille nuorikon kanssa vaan saatiin mekin painua takaisin mökille siivoamaan.

Walma sunnuntaina Norrköpingissä

Chappersit Norrköpingissä: Son Of Fievel, äiti-Yaya, Aron The Great, A Spirit Of Love, Sunny Girl, Walma (kuvasta puuttuu Sarah)

Siivoamiset jäi sikseen kun ajettiin ruokailun jälkeen Sussin luo katsomaan Foppaa ja Suddenia, piti olla vain hetki siellä mutta muutama tunti siihenkin taas kului. Roope joutui vain valitettavasti autoon odottamaan kun Sudden antoi niin hurjaa kyytiä loppuen lopuksi, että Roopella on kyljessä vekki.
Tytöt saivat leikkiä ja juosta kunnolla päivän stressit pois, pojatkaan eivät ahdistelleet niin pahasti ja jos ahdistelivat niin Boogie piti hyvin kovaäänisesti huolta sen loppumisesta. Walma ja Boogie ovat reilu puoli vuotta nähneet toisiaan erilaisissa olosuhteissa, mutta vasta nyt reissun aikana niistä selkeästi tuli hyvät kaverit. Kirmasivat lelut suussa toisiaan karkuun ja kiinni, painivat murinaleikkejä jne.

Walma, Sudden ja Boogie

Maanantai-aamuna oli aikainen herätys, eikä väsymystä auttanut yhtään se että puolen yön aikaan Roope oksensi ja vähän sen jälkeen Walma väänsi ripulit pöydän alle... sen jälkeen sitten Boogie vahti möhisten pieniäkin tuulen aiheuttamia ääniä. Ja klo 4:00 kun piti nousta ja oltiin juuri pääsemässä koirien kanssa ulos, vääntää Walma uudet ripulit, tällä kertaa keskelle mattoa... onneksi matossa on kaksi puolta! Laivalla nukuttiinkin sitten lähes koko matka Tukholmasta Turkuun koko kööri. Röykässä käytiin vain vaihtamassa kotimatkalla autoa ja koiria, kiitos Marille ja Ilkalle Herthan hyvästä hoidosta (ja väsyttämisestä) ja tietenkin auton lainasta!!

Kotiin päästyä käytiin pesemässä koko lauma matkan pölyt pois ja tiistaina sitten suorittiin kaikkien tukat kuntoon. Ja koska tekemistä ei ole ikinä liikaa, käytiin illalla vielä Riihimäellä tokokisoissa. Omat ja koiran tunnelmat oli paremmat kuin aikaisemmin, ehkä reissuväsymyksen johdosta vähän "hällä väliä" -fiilis. Mutta tulosta se ei silti tuottanut, vaan huolimattomuutta puolin ja toisin:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 10 (Roope väisti taas samaista tuomarisetää vähän, ei onneksi niin paljon kun viimeksi)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Roope toimi tällä kertaa ensimmäisistä käskyistä)
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 7 (Otin itse epähuomiossa hihnan liian kireälle ja tuomarin mielestä hinasin koiraa perässäni)
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7,5 (Alut oli reippaita, kulmat löysiä ja pysähdykset epätarkkoja. Ja kaavio väsyneille aivoille ihan liian vaativa.)
MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Ei vaan kehässä taivu maahan, ulkopuolella kylläkin, onko niin herkkä äänen painoille?)
LUOKSETULO: 9 (Mistä lie rokotti, hyvin meni)
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 8 (Seuraamisen löysyydestä rokotti)
ESTEHYPPY: 0 (Liikaa käskyjä, Roope tuijotteli kehän ulkopuolen tapahtumia.)
KOKONAISVAIKUTUS: 8

LOPPUPISTEET 135 - 3. tulos


Kokonaiskuva oli kyllä omasta mielestä paljon reippaampi ja rennompi kuin aikaisemmin, itse vain mokailin vaikeassa seuraamiskaaviossa joka meni suunnilleen näin: 10 askelta, käännös vasempaan, 10 askelta, käännös oikeaan, täyskäännös, 10 askelta, täyskäännös, liike seis. Ja siellä eri kohdissa ne kaksi istumista ja juoksu. Tein täyskäännöksiä molemmin päin, steppasin paikallani ja ihmettelin mitä sitä olikaan tekemässä. Ja tuomarilla ja liikkurilla tuntui olevan hirveä kiire pois sateen pelossa, hyvä kun koiraa ehti kiittämään edellisestä kun liikkuriakka kysyi jo oletko valmis seuraavaan. Ei taidettu olla ihan loppuun asti valmiita, nyt taidetaan pitää luova tauko ja katsoa missä kiikastaa ja koittaa saada lisää häiriö treeniä, vaikka omaan jännitykseen ei kyllä tule auttamaan koskaan mikään muu kuin kisaaminen.

Sellaista tänne, väsyneissä tunnelmissa ollaan ja viikonloppuna pitäisi taas lähteä ulkomasmaille Tallinnaan Baltian Voittaja -näyttelyyn. Palataan astialle sen jälkeen!

Walma

tiistai 11. elokuuta 2009

Hitusen paremmin jo

Tänään seikkailtiin (kirjaimellisesti) Riihimäen koirakerhon kennelmajalle, joka oli kyllä niin keskellä metsää kun vaan voi olla. Neljän aikaan aloin soittelemaan ajo-ohjeita Riksun keskustasta ja viiden maissa pääsin vihdoin perille. Täytyy sanoa, että rento tunnelmani latistui tuona aikana kokonaan.

Tänään Roope oli paljon veltompi mitä sunnuntaina ja kehässä olon jälkeen siltäkin pääsi oksennnus... autoon! Oli melko kuuma vaikka iltaa kohden oltiinkin liikkeellä ja yhtään en ihmettele oksennusta kun herkuttelivat koko lauma päivällä sukulaisissa käydessä heidän kissan jättämillä myyrän jämillä... ei pusuja vähään aikaan kiitos!! No jotain meni kuitenkin paremmin kun kerta tulosta parempi saatiin aikaan viime kertaan nähden. Eikä tuomarikaan ihan löysäillyt kun yhdestätoista koirakosta vain 2 sai ykköstuloksen, Roopekin olis pisteissä neljänneksi paras.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 9 (Väisti tuomarisetää jonkun verran...)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Jouduin taas antamaan molemmissa päissä kaksoiskäskyt, tuomari antoi meille kylläkin kasin, mutta kehäsihteeri ei ilmeisesti ollut hereillä...)
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 8,5 (Tässä Roope oli vielä jokseenkin hereillä, kulmat löysiä ja perusasentoon meno hidasta.)
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7 (Mato matala perässä hiippaillen ja mitä enemmän koira jäi sitä enemmän oma rintamasuunta kääntyi koko ajan koiraan päin tuijottamaan...)
MAAHAN MENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Kehän ulkopuolella meni maahan aivan kuin harjoituksissa, erinomaisesti, kehässä ei tietoakaan mikä liike oli kyseessä.)
LUOKSETULO: 7 (Katseli taas maisemia kutsun aikana, tuli toisella kuitenkin ihan reippaasti ja nätisti perusasentoon.)
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 8 (Kymppi olisi tullut jos seuraaminen olisi ollut parempaa, muutoin siis hyvin.)
ESTEHYPPY: 9 (Itse liikkeeseen ei huomautusta, piste lähti siitä, etten sanonut seiso-käskyä... olisi kuulemma itsenäisesti pitänyt sanoa, Hkissä kyllä liikkuri käskytti tässäkin kohtaa...)
KOKONAISVAIKUTUS: 7

KOKONAISPISTEET: 146p, 2. tulos

Sellainen päivä siis, ensi viikolla samassa paikassa. Tällä kertaa tietää mihin menee ja tietää vähän tuomarin linjankin. Tosin takana on sitten viikonloppu Ruotsissa, joten odotuksia ei todellakaan ole vaikka linja näyttääkin ihan suotuisalta. :)


Päivän ehkä tärkein juttu oli kuitenkin kennelnimipaperit... tai näin alkuun lasku. Toisella kertaa ensimmäinen vaihtoehtoni meni läpi. Elikkä tulevat kasvattini kantavat nimessään etuliitettä WALMAN. Kennelnimi perustuu toki tulevaan (toivottavasti) kantanarttuun Walmaan, mutta myös äitini äitiin, Valma, jota en koskaan ole kylläkään saanut tuntea. Kennelnimelle julkaistut kotisivutkin ovat jo netissä, vielä vaihdetaan nettiosoitteet nimeen sopiviksi. :)

Tälläistä sii tänne, huomenna eläinlääkärille porukan kanssa ja torstaina jo aloitetaankin matka siirtymällä töiden jälkeen suoraan Röykkään ja sieltä perjantaiaamuna Turun kautta päivälaivalla Tukholmaan. Reissukuulumisia sitten seuraavan kerran.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Roope ALO3

Ihanaa, nyt se on ohi Roopen kanssa: ensimmäinen virallinen tottelevaisuuskoe! Ei ollut kyllä helppoa, muutama uneton yö ja jatkuva vessassa ravaaminen ei tehnyt työpäivistä helppoa. Saatika sitten nousta tänään niin, että ehti hieman jälkeen kahdeksaksi Konalaan Purina Areenalle. Paikanpäällä Roope höyrysi hajujen perään siihen tahtiin jo, että epäilin sen keskittymiskyvyn riittävän senkään vertaa itse arvostelussa.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 10 (Ei huomauttamista, istui paikallaan sivulla ja antoi tuomarin koskea.)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Tuomari ei huomannut (onneksi), jouduin antamaan kaksoiskäskyn sekä maahan mennessä, että istumaan noustessa, muuten ei mitään, pysyi hyvin skarppina pää pystyssä.)
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 7 (Jäi alkuun hieman jälkeen, liikkeestä pysäytyksessä meinasi jatkaa eteenpäin, ymmärrettävää kyllä kun pysäytys tuli noin kolme askelta liikkeelle lähdöstä. Muuten seuraaminen suht ok, pysyi tahdissa, hieman väljyyttä kulmissa ja osassa seuraamista, juoksu meni hyvin.)
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7 (Aika samalla tyylillä kuin hihnassakin.)
MAAHAN MENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Piti olla varma liike, mutta uskoisin, että se ei kuullut koska käveltiin suoraan toista kehää kohden jossa toiset teki omiaan, jäi siis seisomaan epävarmana.)
LUOKSETULO: 7 (Ensimmäisen kutsun aikana katsoi toiseen kehään, toisella käskyllä tuli kyllä ihan kivasti laukaten ja nätisti perusasentoon.)
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 9 (Meni hyvin, jäi seisomaan nätisti, mistä lie otti yhden pisteen pois?)
ESTEHYPPY: 5 (Kaksoiskäsky, meni ensin haistelemaan estettä + itse jännityksissäni tein vanhan virheeni ja astuin askeleen estettä kohti jotta Roope hypppäisi, mielestäni hyppy oli myös laudan verran korkea.)
KOKONAISVAIKUTUS: 7

KOKONAISPISTEET: 138p, 3. tulos

Ensimmäinen tunne oli tietenkin pettymys, että menikö se nyt noin huonosti, mutta kotimatkan mietittyä oli jo ihan hyvä fiilis. Ensimmäinen kerta on ohi ja häiriöitä oli todella paljon, ei olla edes ikinä treenattu missään hallissa jossa kaikuisi. Ja Roope muutenkin sellainen herkkis, että jos esim. seuratessa kävellään puskaa kohden se rupee jo neljä metriä ennen puskaa hidastamaan ja katselemaan siihen malliin, että "Eihän me tonne olla menossa?".
Tulevana tiistaina on heti uusinta Riihimäellä, jossa on kuulemma tilava hiekkakenttä ja huomattavasti vähemmän koiria. Ja jännityskin luulisi pysyvän jo paremmin kurissa. :)

Muutoin tässä aletaan valmistautumaan ensi viikonlopun Ruotsin reissuun. Tukat pitäisi laittaa ja kamaa alkaa pikku hiljaa katsomaan mitä sitä mukaan tarvitsee. Ja huolehtia, että ne koirien paperit tulee mukaan, eläinlääkärilläkin täytyisi käydä hakemassa madotukset.
Hertha pääsi matkavalmisteluinnostuksessa eilen pesulle kanssa, tai Atte sen pesi. Nyt sillä on ihana mohikaani tukka, otsatukka on ihan pystyssä. Harmi kun kamerassa on akkuloppu, pitäisi saada kuva näytille, se on niin huvittavan näkönen sen kanssa... lippa heiluu vaan kun neito painelee menemään.

Ei siis tämän ihmeempiä, tiistaina taas uudestaan samoilla aiheilla, toivottavasti jo paremmin pistein. :)

tiistai 4. elokuuta 2009

Arki rullaa

Kauhistus, ne tokokokeet lähestyy!! Olen pantannut treenaamista siinä pelossa, että ilmenee joku ylitsepääsemätön ongelma... turhaan ilmeisesti, koska eilen liikkeet läpi käydessä kaikkia meni lähes täydellisesti. Jos nyt väkisin jostain haluaa viilata, niin käännökset oikealle jää aavistuksen löysiksi ja sen jälkeen seuraaminen on hetken väljää. Eipä siis oikeastaan muuta. Innokasta tekemistä ja iloinen koira. Nyt pidetään loppu viikko normi oleilua, ei ylimääräisiä nameja ja lauantai paastotaan, siis Roope, en minä vaikka voisi se hyvää tehdäkin. ;) Sunnuntaina ollaankin jo toimessa heti yhdeksältä luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla, sitten kehään vuoronumerolla kolme. Helpottaa pikkasen omaa jännitystä kun ei tarvitse puolille päivin odottaa vuoroaan ja kasvattaa jännitystä.
Eilen otettiin alokasluokan liikkeiden lisäksi noutoa, meinasin ensin, että kun ulkona otetaan ko. liikettä ekaa kertaa niin ottaisin sen ensin osissa. Mutta tuo oli niin innoissaan, että nouti sen ihan kokonaisena liikkeenä. Huolellisempi saisi olla sen kanssa miten kapulan suuhun ottaa ja varasti sivulta kun heitin kapulan, mutta ei se mitään. Tärkeintä, että se on innoissaan liikkeestä jota ei aikaisemmin ole voinut sietää!!! Jee!!! Kaikki näyttää olevan sittenkin naksuttimen oikealla käytöllä ja oikeilla vahvisteilla mahdollista!

Ruotsin reissu alkaa olemaan buukattu täyteen suunnitelmia ja varaukset on vahvistettu ja maksettu. Jännityksellä odotetaan mitä Walma meinaa jo kuukausia kehitteillä olevan juoksunsa kanssa... toivoisin, ettei niitä reissulle tee, ainakaan tärppipäiviä.
Viime lauantaina olivat ruotsalaisilla oma paikallinen erikoisnäyttelynsä jossa oli kilpaillut yli 140 schapea! Voi kun meillekin saataisiin joskus niin paljon koiria paikalle, ens vuonna on pakko itse päästä näkemään tämä ruotsalaisten järjestämä mahtitapahtuma. Perjantaina tokoa, lauantaina näyttely ja sunnuntaina agilityä ja jalostustarkastus. Walman Lotus-veli oli voittanut 10,5kk iässä ison junioriluokan ja ollut vielä loppuen lopuksi viidenneksi paras uros (varauros niin kun ruotsalaiset asian ilmaisee). Grattis Lotus!

Muutoin meille ei oikeastaan mitään hirmu ihmeellistä kuulu, töitä alkaa kesän jäljiltä olemaan melko normaalisti. Flunssan poikanen meinaa jo iskeä ensimmäistä kertaa, ei tarvitsisi, kun vielä on noita pyöräilysäitä jäljellä. Niin ostettiin tosiaan uusi fillari, mummo mallin tilalle ostettiin monimonivaihteinen käsijarrullinen urheilupyörä, jossa saa selän kipeäksi ja koko ajan pieni pelko ahterissa, muistaako että ne jarrut on käsissä... olen meinaan joskus ala-asteella ajanut moisella pyörällä alamäestä suoraan lähikaupan seinään. Oli aika tälli, vaikkei mustelmia ihmeellisempää käynytkään.
Jonain vapaapäivänä olisi mukava päästä tervehtimään Herthan veljeä Kekeä, asiasta jo soiteltiinkin, kunhan löytyy sellainen vapaapäivä, joka passaa molemmille. Voi olla, että menee tuonne reissujen jälkeen vasta kun on aikaa.

Nyt varmaan tarttis lähteä koirien kanssa ulkoilemaan lähimetsään ja sitten pitäisi tarttua imuriin ja siivota villakoirat nurkista pois.