tiistai 25. helmikuuta 2014

Iso paha hammas

Exåress Valentine Special tuomarin syynissä
Lauantainen Jyväskylän näyttely sai rodun ihmiset kohkaamaan löytyneistä hammaspuutoksista, jopa hieman asiattomaan sävyyn arvioiden kasvattajatuomarimme ammattipätevyyttä.

Hammaspuutokset eivät kuitenkaan ole rodussamme uusi juttu, vuosikirjoja lukiessa löytyy kevyesti reilun 150 koiran lista, joilta puuttuu useimmiten 1-2 hammasta, jotka ovat pääasiassa P1 ja P2 hampaita. Koirilla voi myös olla siistissä rivissä tuplahampaita, eikä kukaan koskaan huomaa mitään. Yhtälailla voi olla niin, ettei maitohammas ole koskaan irronnutkaan ja se irtoaa mahdollisesti myöhemmällä aikuisiällä, ilman että sen alta koskaan tulee mitään uutta hammasta kasvamaankaan.

Ei kukaan koskaan aikaisemminkaan

Hämmästys oli suuri kun ei kukaan tuomari koskaan aikaisemmin ollut asiasta sanonut. Voi hyvin johtua siitä ettei rotumääritelmässämme ole sanottu muuta kuin, että purennan tulee olla normaalisti kehittynyt leikkaava purenta. Rotumääritelmän tulkinnassa tarkennetaan, että sanalla normaali tarkoitetaan täyttä hampaistoa. Näyttelytuomarit kuitenkin lukevat rotumääritelmäämme, eikä useimmille heistä ole edes tietoa tulkinnan esittämästä tarkennuksesta tai osa katsoo vain asian sormien läpi mainitsematta asiaa arvostelussa. Rodun kehityksen alkuaikoina ei paljoa muuhun kiinnitetty huomiota, kuin rotutyypin ulkomuodolliseen yhtenäistämiseen, hampaat oli mitä oli ja se näkyy edelleen.

Ajankohtainen teema

Uskallan väittää, että hammaspuutokset ovat tuomarin mielestä ajankohtainen huoli rodussamme, sillä edellisellä kerralla vuonna 2005 hänen arvostellessaan Suomessa SSKY:n erikoisnäyttelyssä, syynäsi hän varpaiden lukumääriä. Tuohon aikaan oli ilmennyt varvasanomalia tapauksia.

Hammaspuutokset eivät ole leikin asia, mikäli hammas makaa puhkeamattomana ikenessä. Puhkeamattomat hampaat voivat aiheuttaa kystan eli nesterakkulan, joka tuhoaa leukaluuta ja ympäröiviä hampaita, altistaen leukaa jopa murtumille. Aiheesta voi lukea lisää Anidentin eläinlääkärin Helena Kuntsi-Vaattovaaran kirjoittamasta artikkelista, Puhkeamaton hammas ja sen aiheuttama leukaluukysta.

Käsisydämellä, kuka on oikeasti laskenut koiriensa hampaita ja tietää mitä siellä suussa on ja mitä ei? Henkilökohtaisesti tiedän ainoastaan sen mitä tuomarit ovat aikuisiällä sanoneet, ja että maitohampaiden vaihtumisen olen seurannut noin suunnilleen, ainakin vähintään kulmureiden osalta. Walmalla on tupla P4 toisella puolella, enkä edes muista oliko ylhäällä vai alhaalla. Jyväskylän tuomarin mukaan Antilla on täysi kalusto, mutta Roopesta ja Herthasta en osaa sanoa... tai siis ei pappakoiralla enää täysikalusto ole ja hammasrivit on aika vinksallaan, mutta noin niin kuin ruuhkavuosina ajateltuna. Ja vaikka nyt menisin Herthankin suuta tarkastelemaan, niin en välttämättä osaisi sanoa jos joku pysyvältä näyttävä hammas onkin maitohammas, joka seuraavaan näyttelyyn mennessä onkin irronnut.

Pääasiassa kuitenkaan terveet pysyvät hampaat eivät irtoile itsestään tai sitten voisi miettiä mitä vikaa koiran suussa noin muuten on. Kuulin myös mielenkiintoisesta tutkimuksesta jossa hammaspuutokset olisi yhdistetty muihin luusto-ongelmiin, kuten lonkkiin, kyynäriin, polviin, olkiin tms.


Koiran täysi hammaskalusto

lauantai 22. helmikuuta 2014

Jyväskylä kv

Ei huono lainkaan! Antille Jyväskylän kv-näyttelystä kolmas serti putkeen! Schapendoesit arvosteli hollantilainen kasvattajatuomari Godelieve de Wit-Bazelmans. Päivän teema: hampaat tai pikemminkin niiden puuttuminen.


12 months, rather tall. Excellent proportions. Excellent type. Beautiful, masculine head. Thin, well carried ears. Dark eyes. Full dentition. Broad muzzle. Excellent angulations. Good reach of neck. Elbows could be tighter. Correct bone. Coat according to age. Correct tail lenght and carriage. Typical movement, a bit narrow behind. 
-- JUN ERI 1 SA PU 1 SERT VSP


Kasvattipoika Demo (Walman After Eight) palkittiin valioluokassa laatuarvosanalla erinomainen. Roopen jälkikasvu piti pappakoiran kunniaa yllä, kun Ruska (Buffing Ruska Quibus) oli rodun paras kahdeksannen sertinsä ja ensimmäisen cacibin kanssa sekä Basso (Lumikuono Basajaun) joka oli Antin jälkeen toiseksi paras uros!


Kuvia päivitetty albumiin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Mielipiteet vai faktat

"Schapendoes ei saa rappeutua pelkäksi näyttelykoiraksi."

Yllä oleva lause löytyy rotumääritelmästä aikaa ennen nykyistä 1999 hyväksyttyä FCI:n mukaista rotumääritelmää. Nykyään se on luettavissa rotumääritelmän tulkinnasta.

Henkilökohtaisesti haluan ymmärtää lauseen niin ettei sillä sentään lytätä näyttelyharrastusta ja -harrastajia. Sillä seuraavassa lauseessa rotumääritelmän tulkinnassa sanotaan, että; "Sana pitkäkarvainen ei selityksiä kaipaa. Koira, jonka turkki on lyhyt tai leikattu ei voi olla voittaja.". Toki menestynyt koira tarvitsee muutakin kuin komean turkin peitteekseen...

Schapendoes ei ole tyypillinen "näyttelykoira" ja silti se on suurin harrastusmuoto rodussa ympäri maailman. Hyvä kasvattaja pystyy pitämään koko paketin kasassa, sisällyttämään ulkomuodollisesti kauniiseen koiraan yhteiskuntakelpoisen luonteen ja terveyden. Rotumääritelmä antaa erityisesti raamit ulkomuodon suhteen ja rotumääritelmän tulisi olla kasvattajan raamattu. Yhteiskunta määrittelee hyvin pitkälle millainen nykykoiran tulisi luonteeltaan olla; sosiaalinen ja ennen kaikkea turvallinen. Terveys taas... se on jokaisen oman omatunnon asia, koirien kasvattaminen on riskien hallintaa.

Kaikesta suunnittelusta, tai suunnittelemattomuudestakaan, huolimatta tuskin yksikään kasvattaja, missään rodussa, tarkoituksellaan kasvattaa miltään osin riittämättömiä yksilöitä. Kauniista vanhemmista voi tulla rumia pentuja tai toisin päin, terveistä vanhemmista sairaita jne. Ison osan tekee koiran oma perhe, millaiseksi koira kasvaa henkisesti- ja fyysisesti.

Toistaiseksi rodun onni on sen monipuolisuus, siitä on kaikkeen mihin omistaja keksii ryhtyäkään. Ei ehkä BIS-voittajaksi näyttelyihin tai agilityssa/tokossa bc-tasolle .. tai miksei sinnekin oikean henkilön kanssa.

Lähinnä rotumääritelmää

Kiitos tuttavan facebook linkityksen luin brittiläisen kasvattajatuomarin Andrew Bracen artikkelin koiranäyttelytuomarien kompastuskivistä - Different opinions and the danger of numbers. Sanomattakin selvää on ettei arvostelevan tuomarin työ ole helppoa ja etteikö näyttelytulokset olisi useimmiten pienten asioiden summa, oli se sitten koira itse, sen aikaisemmat saavutukset tai handleri.

Brace kirjoittaa ettei se, että kehässä on 10 saman tyyppistä koiraa vs. yksi eri tyyppinen koira, kerro siitä mikä on rotumääritelmänmukainen oikea tyyppi. Schapendoes tuppaa olemaan siitä hankala, että kaikki kymmenen kehässä olevaa koiraa ovat usein niitä eri tyyppejä, jolloin tuomarin henkilökohtainen näkemys rodusta nousee ratkaisevampaan asemaan. On rodun ja sen harrastajien rikkaus, kun jokainen voi olla hyvä.

Suurimmat mielipide-erot ovat ehdottomasti rodun mittasuhteet ja rungon vahvuus. Rotumääritelmä sanoo rodun olevan; "Hieman korkeuttaan pitempi, kevytluustoinen, notkea ja joustava.". Missään ei kuitenkaan ole määritelty tarkemmin esimerkiksi juuri rungon mittasuhteita, kuten lancashirenkarjakoirasta on määritelty rotumääritelmässään seuraavasti; "Noin 2,5 cm säkäkorkeutta pitempi säästä hännäntyveen mitattuna.".

Kasvattajatuomari Annigje Schneider-Louter (van de Warwinckel) kertoo schapendoesien osalta asian hyvin kirjoittamassaan rotumääritelmän tulkinnassa.

Mittasuhteita hän kuvailee seuraavasti; "Hieman ei tarkoita paljon, joten koira ei saa olla pitkä eikä neliömäinen ja lyhyt. Koira on matalajalkainen, jos etäisyys maasta rintakehän alimpaan kohtaan on pienempi kuin etäisyys rintakehän alimmasta kohdasta säkään tai jos rintakehä laskeutuu kyynärpäiden alapuolelle. Lyhytselkäinen schapendoes liikkuu vähemmän joustavasti eikä kykene kääntyilemään vaivattomasti."
Rungon vahvuutta hän puolestaan kuvailee seuraavasti; "Schapendoes jolla on raskas luusto, ei selvästikään ole tyypillinen. Tällä ei ole mitään tekemistä koiran koon kanssa, kuten joskus oletetaan. Joskus näkee myös liian hentoa luustoa, mikä ei myöskään ole hyvä. Tällaisilla koirilla on alikehittynyt rintakehä ja ne ovat koostaan riippumatto melko heiveröisiä ja kapeita."

Andrew Brace päättää kirjoituksensa edesmenneen brittiläisen kasvattajatuomari Nigel Aubrey-Jonesin (1914-2003) usein käyttämään mietelauseeseen; "some things are a matter of opinion, other things are a matter of fact.". Vapaasti suomennettuna; "jotkut asiat ovat mielipidekysymys, toiset taas tosiasioita.".

Vaikeassa kehitysvaiheessa

Erityisesti schapendoesin arvostelusta hankalan tekee tämä suunnaton muuntelu eri ikävaiheissa, turkki ja runko muovaantuvat aina nelivuotiaaksi asti, muutokset saattavat olla hyvinkin voimakkaita suuntaan tai toiseen, kuten alla kuvin on esitetty. Toki on sitten niitä valmiiksi rungoltaan "täyteläisiä" koiria, joiden turkki on aina iskuvalmiina senkun pituuttaan vaan kasvattaa. Omasta kokemuksesta edellisen lauseen kaltaisia tuntuvat ennemminkin olevan uroskoirat kuin nartut; Roopella oli turkki ja Antilla runko, sen turkista en vielä tiedä kärsiikö se inflaation jossain kasvun vaiheessa.

Alla kuvasarja yhdenlaisen schapendoesin kehityskaaresta, saanko esitellä C.I.B FI NO EE MVA Chappers All For Love "Walma" vauvasta tähän päivään. Huomioittehan ystävällisesti, että turkin kunnostus on suuri intohimoni, eikä koiran turkkia missään vaiheessa ole raastettu vaan pikimminkin suortuva kerrallaan viikoittain huollettu suurella rakkaudella.. silti siinä kävi näin!

8 viikkoa

8 kuukautta

10 kuukautta

14 kuukautta

19 kuukautta

23 kuukautta

2 vuotta 5 kuukautta

3 vuotta 9 kuukautta

Ollakseen taas vajaa 5-vuotiaana syntymäasussaan... ;)


Sen sijaan toiset ovat näyttäneet aina lähinnä tältä....

Roope noin 2 vuotiaana

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Antti 1v

Antti Elefantti täytti perjantaina vuoden. Tällainen kuvanmukainen kiusankappale se on ollut heti alusta lähtien. Paras vahinko pitkään aikaan! Näitä Ystävänpäivä-pentuja piti vain mennä katsomaan ja kommentoimaan, mutta kuis kävi... pari päivää myöhemmin Anterosta oli tehty sijoitussopimus.

Kovasti olin suunnitellut, että viikonlopun aikana otetaan virallinen 1v poseeraus, mutta miten nämä vapaat osaakin olla niin laiskoja. Paljon enemmän tulee saatua aikaan sellaisina päivinä, kun on menoa muutoinkin. Jos nyt ei lasketa mukaan sitä, että vuoden ensimmäinen jäsenlehti on paketoitu ja toimitettu painoon...

Antin kasvukäyrää kuvastaa erinomaisesti kommentti siitä, kuinka se oli tullessaan tyynyn lyhyen sivun mittainen ja nyt se tarvitsee kokonaisen sängynpäädyn... Onnea Antti ja siskokset!



PS. Silmät, lonkat ja kyynärät tarkastuksessa 2,5 viikon päästä!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Tallinna nro 1

Ensimmäinen monista tämän vuoden ulkomaan matkoista takana ja kuten arvata saattaa ei suuntana ollut mikään rantaloma vaikka etelämmäs mentiinkin. Lauantaina otettiin paatti alle ja suunnattiin sunnuntaiksi Tallinnan kansainväliseen koiranäyttelyyn Antin ja Islan kanssa. Kilpakumppaneita ei tällä kertaa ollut ja ranskalainen tuomari Jean-Jacques Dupas oli suopealla mielellä.

Täytyy myöntää, että vielä on hieman sulateltavaa täydellisen helposti sujuneessa matkassa, josta tuliaisetkin oli kaikkea sitä mitä toivottiin! Normaalisti kun matkassa mättää aina jokin, joko itse matka tai ne saadut tulokset...

Toivomme kolmen viikon päästä uutta samanlaista reissua, jolloin edellä mainitun kaksikon seuraan liittyy Antin sisko Essi. Alla tuomarin sanomaa matkakumppaneista.

Exåress Be My Valentine (Antti)
Masculine, well balanced. Beautiful head, excellent ears. Excellent neck & topline. Very good chest. A little straight behind. Excellent coat. Very good movement. JUN ERI 1 PU 1 JUNSERT ROP-JUN ROP

Walman Actually I'm The One (Isla)
Small feminine bitch. Very good head & expression. Little straight shoulder in front, excellent chest. Very good topline, excellent coat, good movement. AVO ERI 1 PN 1 SERT CACIB VSP

Varsinaisia vahvistettavia titteleitä ei tästä näyttelystä tullut, mutta oli arvostelulomakkeeseen kirjattu "Tallinn Winter Cup Winner 2014" sekä "Tallinn Winter Cup Junior Winner 2014".


Tämä liittyy ihan muuhun kuin itse matkaan, tässä testattiin pakkasilla
takin käyttöä, kauhiasti tekis mieli sellaisia kivan värisiä Pomppa-takkeja
hankkia koirille. Tässä Antilla Ollin vanha takki.

Antti yksilöarvostelussa

Isla liikkeessä

ROP & VSP potretti tuomarin kanssa

Tästä tulee vielä hyvä yhteiskuva rusettien kanssa...

..ja siitähän tuli! Ihana!

Ja jottei homma mene liian vakavaksi niin käytiin myös viihteellä!