keskiviikko 31. elokuuta 2011

Pohjolan Pariisi

Järvenpää-Saarijärvi-Muonio-Tromssa-Järvenpää



Torstaina aloitettiin matkan teko kohti Jäämeren rantakaupunkia Tromssaa. Ensimmäinen pysäkki töiden jälkeen oli sukulaisten luona Saarijärvellä, jossa syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin ennen seuraavan päivän pidempää ajomatkaa Muonioon.Perjantain matkanteko sujui suht kivuttomasti, suoraa tietä suurimmaksi osaksi Muonioon saakka ja yöpaikka aivan Muonion joen rannalla, siis oikeasti rannalla, jokeen matkaa noin 5m mökkiovelta. Ainoa pikku mutta oli moottorin varoitusvalo joka syttyi palamaan jokunen kilometri ennen Pelloa.. pikkaisen meinasi hätä iskeä! Pellon Seolla selvitettiin, että vika on jossain katalysaattori-pakoputki akselilla. Muonion majapaikalla sitten testaamaan mahdollisia pakoputki vuotoja ja seuraavana aamuna ajeltiin hissukseen eteenpäin ja yritettiin löytää jotain millä tukkia mahdollinen vuotokohta. Kilpisjärvellä (200km Muoniosta..) sitten folioteippiä pakoputken ympärille ja voilá moottorin varoitusvalo sammui. Toistaiseksi ollaan päästy etenemään terveellisen kuuloisella autolla, mutta eiköhän sitä kohta taas vaihteeksi mennä autolääkäriin. Uhkasin jo Esalle, että tästä lähin käytän vain polkupyörää liikkumiseen...



Tromssaan saavuttiin iltapäivällä vähän hitaanlaisesti, kun jokaisella vuonolla, vuorella ja rotkolla piti pysähtyä kuvailemaan maisemia ja koiria.. niitä mahdollisia voittaja-poseerauksia. ;) Siis olihan matkalla nähty jo hyviä enteitä autojen rekkareista, kuten EXC, BIR, BOB, CIB, BBI... aivan selvä peli!

Kilpisjärven mahtava Saana ei ollut mitään verrattuna Norjan loputtomiin vuorijonoihin, aivan uskomattoman upeita maisemia, kuvat eivät anna pienintäkään oikeutta sille komeudelle, se pitäisi jokaisen kokea itse. Hotelli oli aivan huippu hieno, palvelu oli ystävällistä vaan oli se myös kallista. Kaksi yötä kahden koiran kanssa hieman vajaa 400€, että kiitos äipälle sponssista! :) Muutenkin oli kyllä kallis paikka, perhepizzan kokoisesta lätystä piti maksaa reipas 40€, BurgerKingin ateriat 10-15€... onneksi ei tankata tarvinnut, olisi ollut lähes 2€ litra. Liikennekin oli mahdollisimman hankalaa, mihinkään ei saanut ajaa, kaikki oli kiellettyä ja yhdelle tielle pääseminen vaati hirveät reittisuunnittelut, alkuun ei meinannut löytää kaupungista ulos ilman navigaattoria, vaikka kuinka näki, että tuolla noin kilometrin päässä linnuntietä se silta seisoo. Luojan kiitos puhelimen navi toimi ulkomasmailla, eikä sammunut rajalle.





Ei mikään turha matka



Edellisen päivän ihana aurinkoinen vuoristoilma oli aamulla muisto vain. Mitäpä muuta koiranäyttely kaipaa kuin suoranaista koiranilmaa... Aamulla ennen aamupalaa pakattiin näyttelytähdet tarvikkeineen autoon ja syötiin erinomaisen runsas aamupala pannukakkuineen ja kaikkineen (mikä laihdutus kuuri?!).Näyttelypaikka oli varsinainen Lost-sarjan tai Jurassic Parkin kopio; vuoret kohosivat molemmin puolin ja paksu sumu/pilviverho roikkui niin alhaalla ettei vuorten huippujen korkeudesta ollut tietoakaan. Ja vettä ripotti tulemaan koko ajan, onneksi kehät oli sentään ymmärretty sijoittaa betonille, eikä keskialueen "nurmikolle".



Schapet olivat kehässä heti yhdeksältä, tuomarina norjalainen Mona K. Selbach. Uroksia oli kehässä 4, kaikki saivat erinomaisen ja CK:n, mutta paras tuli kuitenkin Suomesta. Rudolf otti varsinaisen potin titteleitä, sillä tämän sertin ja cacibin myötä siitä valmistui kansainvälinen, pohjoismaiden sekä norjan muotovalio! Onnea komealle pojalle, nyt uutta koiraa taloon! ;)Nartuissa lukumäärä oli samat 4kpl, mutta Walman lisäksi vain avoimenluokan narttu sai CK:n. Walman prinsessamaiset hypyt vesisateen kastelemalla betonilla eivät tulosta pahentaneet vaan neito otti sen mitä hakemaan tultiin: paikallinen serti ja cacib, norjan sekä kansainvälinen muotovalio! ROP-taistossa komeampi vei voiton ja Walma oli VSP. :)



Tico-rotuiset olivat sitten vasta puolenpäivän jälkeen kehässä, aika reippaastikin. Jännitys oli melkoinen, Tico oli meinaan ainut uros rodussaan, 5 nartun lisäksi. Kasvattaja tosin jäi pois kahden narttunsa kanssa, eli paikalla kaiken kaikkiaan 4 folkkia. Tuomari norjalainen Marit Sunde oli oikein ihastuksissaan Ticosta ja loppujen lopuksi oltiinkin ainoat CK:n saaneet rodussa. Niin kuin Walmasta, myös Ticosta tuli tämän päivän myötä kansainvälinen ja norjan muotovalio! Mieletön reissu, mielettömän mahtavat tulokset!! Kyllä on kevyt ajaa kotia 1400km.

Ryhmäkilpailuissa käytiin kartuttamassa Ticon kokemusta, nenä maata viistäen.. olisi voinut olla mahdollisuus muuhunkin, kun tuomari niin moneen kertaan kävi esiarvostelussa katselemassa (koska siellä se osasi vielä esiintyä...).

Näytelmässä nähtiin myös Roopen Ruotsista lähtöisin oleva Casper-poika. Isänsä kopio, kroppa vaatii aikaa kehittääkseen uroksen maskuliinisen mallinsa, mutta isänsä aivan ihastuttava päänmalli ja ilme. Turkki onneksi äidiltä peritty. :)





2 800 kilometrin jälkeen



On se matkan teko avartavaa, mutta koti on vaan se maailman paras paikka jossa rentoutua. Lyhyen työviikon päätteeksi isä ja tytär esiintyvät Vantaan kr-näyttelyssä lauantaina. Enää vain muutamia viikkoja aikaa Roopen lopulliseen eläkeputkeen näytelmistä ja turkin ruoppaamisesta, mamman henkinen valmistautuminen on alkanut. Ei ole meinaan ihan kevyt päätös ottaa multivoittajalta turkkia alas ja tunnustaa sen olevan jo vanha poika.. :/



Matkakuvia laittelen galleriaan heti, kun ehdin tyhjentämään 8 gigatavun täyteen kuvatun muistikortin. Ihanaa syksyä kaikille, minulle ehdottomasti maailman paras vuoden aika! :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Nyt nappas!

Uusi serti-voittaja

..taloudessamme! Hertha the pitkänlinjan varakoira nappasi viime sunnuntaina Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä koko potin. Vaikkei tosin ollut kilpailuakaan kummoisesti paikalla, mutta olisi se Tuovisen setä muutakin voinut antaa halutessaan.



Hertha oli hieman hämillään joutuessaan yksin reissuun, mutta hienosti se haldasi tilanteen vaikka oli vielä juoksun parhaimmat päivät päällä. Arvostelu oli mukavaa luettavaa ja tulos puhuu puolestaan.



Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi. Hyvä luusto. Kaunis pää. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet. Oikea karvanlaatu.





Nuortenluokan urokset:

HYL Dancing Bears Incredible Iceman



Junioriluokan nartut:

EH Lumikuono Hermanita Bonita



Avoimenluokan nartut:

ERI 1 SA PN 1 SERT ROP Aurinkokeijun Please Please Me





Mieskoira Urho

Kuten yltä tuloksista huomaatte esiintyi Urhokin pitkästä aikaa kehässä. Urholle on ollut viimeaikoina vaikea sietää vieraiden käsittelyä ja olin sunnuntaina aivan hämmästynyt kuinka se rimpuili tuomarin käsien alta, eikä antanut tutkia itseään. Koskaan ennen se ei ole kehässä tuolla tavoin käyttäytynyt... :/

Urhon seuraava ja tämän vuoden viimeinen karkelo on erikoisnäyttely syyskuun lopussa, toivottavasti pieni tehotreeni auttaa asiaa tai muuten täytyy miettiä tulevaisuutta uudemman kerran.





Muuta mukavaa

Eilen käytiin tosiaan David Daltonin kuvattavana, niin kuin viimeksi kerroin. Kuviin pääsivät malliksi Roope, Walma ja Tico. Roope oli itselleen uskollinen vuotavan leukansa ja märkien partakarvojen kanssa... Tico oli tyypilliseen tapaansa ei-niin-innokas poseeraaja vaan saatiin juosta ihan oikeasti pitkin pihaa pitäen mitä eriskummallisempia ääniä jotta saatiin skarppia ilmettä herralle. Walmaan taas voi aina luottaa, se on niin ylväs ja kuvauksellinen aina! Ainoa josta oikeasti odotan kuvien jopa onnistuneen. Daltonin kuvauspaikka keksinnöistä innostuneena on varmaan pakko tarttua omaan kameraan ja lähdettävä metsälle koiruuksien kanssa. Tai sitten viimeistään Norjan matkalla pitää silmät auki jos ja kun hyviä kuvauspaikkoja ilmaantuu.



Siihenkään ei enää kauaa ole. Ensi keskiviikkona käydään hoitamassa Mannisella paperit kuntoon ja vaihdetaan koiria. Roope pääsee isoveikan kaveriksi Pornaisiin reissun ajaksi ja Hertha onkin jo valmiiksi kasvattajallaan juoksu-hoidossa.



Silviisii täl kertaa. Ensi viikonloppuna se ainokainen vapaaviikonloppu koirariennoista ja vihdoin ja viimein on tupaantuliaiset sovittu perjantaille. Tai ei ehkä ihan vapaat, Isla ja perhe tulevat lauantaina kyläilemään, mutta eihän tuota lasketa, eihän? ;)







keskiviikko 10. elokuuta 2011

Yhtä koiraa koko elämä

Syksyn kuntokoulu

Viileämmät lämpötilat ovat sitten vaan niin paljon miellyttävämpiä, että ollaan oikein herätty taas koirien kanssa nauttimaan ulkoilusta. Kesän aikana se oli sellaista ikävää pakko pullaa ja väkisin hiki päissä puurtamista. Vielä ei olla lähdetty Lopen mökille kiertämään luontoreittejä, kun on näitä näytelmiä ollut jokaiselle viikonlopulle ihan riittämiin.. ja sen 18 kilometrin kiertämiseen vaaditaan muutama tunti ettei sinne ihan enää iltasella töiden jälkeen lähdetä. Etenkin kun tuo rekkamies ehtii nipin napin kotiin edes nukkumaan enää.



Erkkariin tämäkin rupeama sitten loppuu, näyttelyt meinaan. Ja niin loppuu myös pappakoiran ura, parempi lopettaa huipulta kuin rupuskana kehäraakkina, jota lähes pyörien päällä jo kehässä raahataan. Samalla lähtee sitten tukka joten saa siitä sitten vähän mamma myös enemmän vapaa-aikaa huoltaa pappakoiraa muuten niin huolella ja rakkaudella. Roopen turkki on palannut ihan juniori-ikään, pohjavillaa pukkaa enemmän kun ehdin siitä ruopata irti.... joka viikko vähintään kaksi tuntia kiltisti harjataan koko koira auki. Ei sillä tekisin sen kyllä muutenkin, mutta kyllä kaksi tuntia on jo työpäivän jälkeen aika paljon muusta pois ja viikonlopuille kasaa muutoinkin niin paljon kaikkea sille kallisarvoiselle vapaa-ajalleen. Kyse ei kuitenkaan meillä ole siitä etteikö turkkia osattaisi/haluttaisi hoitaa, jos pappa jää eläkkeelle niin se sitten myös jää sitä ihan kunnolla. :)

Viimeksi itkin verta kuvainnollisesti kun leikkasin turkin alas, mutta silloin oli vielä veteraanikehät käymättä. Nyt on niissäkin käyty pyörimässä ja näyttämässä vanhoille ja uusille ihmisille, että komeassa kunnossa herrakoira on edelleen ja tulee olemaan vielä monen monta vuotta. Ennen sitä täytyy kuitenkin tehdä spesiaali juttuja ja ensi viikolla mennäänkin porukan kanssa kuokkimaan Falamandus-tibbejen kuvauskeikalle, kun kuuluisa englantilainen David Dalton tulee kuvaamaan koiria.



David Daltonin kotisivuilta voi muun muassa käydä ihastelemassa hänen ottamiaan kuvia: http://www.daviddalton.org/





Kuopio kv

Viime perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Kuopioon mökille ja niin kuin arvaatte näytelmäreissulle. Matka tyssäsi Lahden motarille kolarin vuoksi aivan kokonaan, kaksi tuntia meni ennen kuin päästiin edes Lahteen asti. Ja tietenkin juuri kun oltiin päästy kiertotielle radiossa ilmoitettiin, että motari vetää taas.... tyypillistä tuuria! Vaikka eipä sillä, ei meillä kiire ollut. Huvittava seurata kuinka lyhyellä pinnalla ihmiset ovat silloin tällöin varusteltu, osa ohitteli jonoa pientareen kautta, siis ei vain moottoripyörät vaan ihan isolla maasturillakin oli sieltä pakko lähteä ohi. Toisia taas ärsytti pientareelta ohi menevät niin paljon, että siirtyivät sinne tien tukoksi ajamaan.... tai ajoivat kuskin ovi auki etteivät moottoripyörät pääse keskeltä ohi, voi luoja kuinka nauratti aikuisen ihmisen tyyli liikenteessä... varsinkin kun alla oli vielä joku pikkanen vuokra/mainosauto täynnä Ristoranten pizza-mainoksia ja takalasissa luki 19,95e/vrk. Siitä saatiin matka hupia hetkeksi aikaa, vaikka loppumatkasta alkoi jo pikkuhiljaa vesisateen ja sumun keskellä tuntumaan siltä ettei mökkitie lopu koskaan.



Lauantai vietettiin lyhykäisyydessään nukkuen, syöden, kalastaen, taas vähän syöden, saunoen, uiden ja viela kerran vähän syöden. Koirat kirmailivat vapaana sen minkä nyt sateelta pystyi, Hertha päivysti rannassa kalastuspuuhia ja jäi huolissaan rantaan ihmettelemään kun lähdettiin soutamaan järvelle. Illalla saunan jälkeen pesastiin näyttelykaluilta pahimmat liat pois ja valmistauduttiin heräämään ajoissa seuraavan päivän näytelmää varten.





Tälläkin kertaa rodun arvosteli hollantilainen erikoistuomari Rob Douma, jolla eivät aikaisemmin ole Roope ja Hertha olleet. Päivä alkoi sateisena, mutta onneksi kehän ajaksi saatiin kasvattajan noitumana aurinkoa ja säilyttiin kuivana.

Roope pärjäsi urosten kesken erinomaisesti ja oli rotunsa parhaan veteraanin lisäksi kolmanneksi komein mieskoira. Hertha olisi tuomarin makuun saanut saada 2cm lisää jalkoja, jonka osasin jo arvata kun viimeksi hänen kehässään olen ollut niin lähes jokatoisen arvostelussa luki että herra kaipaa hieman lisää jalkaa peliin. Alla koiruuksien arviot ja rodun tulokset kokonaisuudessaan.







Roopen arvostelu: 8,5 years. A real veteran. Shown in tiptop condition. Masculine head, good eye shape. Correct bite. Good neck. I'd like to see more harder topline. Good tailset. Angulations in balance. Light bone, good feet. Correct coat. Moves very easily, a bit narrow behind. VET ERI 1 SA PU 3 ROP-VET



Herthan arvostelu: 2 years. I'd like to see this bitch 2cm higher in front legs to get a better balance. Feminine head, typical expression. Good bite. Thin ears. Good neck. Correct topline and tailset and action. Well angulated behind and just enough in front. Nice coat. Light bone. She moves easily. AVO EH







Nartut pentuluokka 7-9kk:

1. KP ROP-PENTU Nalle-Haukun Äyri



Urokset nuortenluokka:

ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB ROP Buffing Quu-Ukko



Urokset avoinluokka:

EH Buffing Pajatso

H Lumikuono Äveriäs Ällikkä



Urokset valioluokka:

ERI 1 SA PU 2 VACA Buffing Pelleas

ERI 2 SA PU 4 Lumikuono Basajaun



Urokset veteraaniluokka:

ERI 1 SA PU 3 ROP-VET Buffing Pilviparta



Nartut nuortenluokka:

ERI 1 Swifty's Dandelion

H Buffing Quinevere



Nartut avoinluokka:

EH Aurinkokeijun Please Please Me





Kuvia on kertynyt kameraan sekä Porista, että nyt Kuopiosta... kyllä mä ne joku päivä puran muidenkin katsottavaksi. ;) Ja jos sitä muutoinkin alkaisi taas intoutumaan kuvaamisesta kun tuli eilen tilattua uusi objektiivi ja muutamia lisävarusteita. Palaillaan taas aikanaan astialle.



tiistai 2. elokuuta 2011

Perintöprinsessa

3xVASERT voisi olla 3xSERT

...niin siis voisi olla, vaan ei ole. Viime sunnuntaina näyteltiin Porin raviradalla kansainvälisissä merkeissä. Rodun arvosteli hollantilainen erikoistuomari Hans v.d. Berg. Roope ei pettänyt luottamustani vaan oli ainut pojista, joka ansaitsi laatuarvosanan erinomainen ja SA:n kaupan päälle, lopputulos olikin sitten VSP ja VSP-veteraani kauniimman sukupuolen jatkaessa loppukilpailuihin.

Hertha osallistui piiitkästä aikaa mukaan menoon ja ei yhtään hassummin, vaikka se näyttää tyytyvän tuohon perintöprinsessan rooliinsa... Vähäisistä esiintymisistään huolimatta Hertha esiintyi mallikkaasti, joskin seisominen on hieman levotonta kun toinen ei oikein osaa kuin istua. Tarttis ilmeisesti tehdä jotain asialle. Hertha oli yksi harvoista päivän erinomaisista SA:lla palkittuna, PN-kilpailussa viitattiin kolmannelle pallille ja annettiin nippuruusukkeita, siis ne varat. Noh, tästä on hyvä jatkaa, meni siellä monilla "huonomminkin". Eikä sillä että huonommalle oltaisiin hävitty, kyllä Teslalle oli hyvä hävitä. :)
Alla omien kirjalliset selosteet tuomarin silmin ja rotutulokset.

Roopen arvostelu: Well trained. Light in bone. Good expression. Good earset. Strong muzzle. Short back. Sufficient angulations in rear. Strog topline. Good tailset. Good rear. Coat texture could be slighlty better. Very nice in temperament. Excellent in the move.

Herthan arvostelu: Excellent in type, but slightly short in legs, but very nice in head expression. Ear carriage could be better. Dark eyes. Excellent front and rear. Like the tailset. Good coat texture. Excellent temperament. Excellent mover.


Urokset pentuluokka 7-9kk:
1 KP ROP-PENTU Nalle-Haukun Änkyrä

Urokset junioriluokka:EH Harco Abbe de Olde Grise
EH Nalle-Haukun ZenithEH Purzel Maxima von Happy Shaggy Family
Urokset avoinluokka:H Nalle-Haukun Turkka
Urokset valioluokka:

EH Beau Meike v.h. Molengat
Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 1 VSP-VET VSP Buffing Pilviparta
Nartut junioriluokka:
ERI 1 Lumikuono Hermana Pastora
H Tiny Scoundrel Beatrix Kiddo

Nartut nuortenluokka:
ERI 1 SA PN 4 Buffing Quibus Seita
EH Swifty's Design

Nartut avoinluokka:
ERI 1 SA PN 1 SERT CACIB ROP > FI MVA Flying Duster's Time Bomb
ERI 2 SA PN 3 VASERT VACA Aurinkokeijun Please Please Me
ERI 3 Nalle-Haukun Yönkuningatar
EH Bijou Meike v.h. Molengat
POIS Buffing Miss North Star
POIS Trasseli Eloveena


Nartut veteraaniluokka:
ERI 1 SA PN 2 ROP-VET Seita v.h. Rollecaterdeel


Rakas treenipäiväkirja

Viime perjantaina kävimme Kiljavan sairaalan pihamaalla treenimässä tyttöjen kesken. Pappakoira oli mukana henkisenä tukena ja maskottina. Walman kanssa harjoittelimme kosketuskepin kanssa seuraamista, kun imuttaminen/muu yritys tuotti ainoastaan erinäisiä koikkalointeja ja epäkeskittyneisyyttä. Kepin pään seuraamisen pitää keskittyä ja askellaji muuttui heti tasaisemmaksi ja helpommaksi käsittää. Paikkamakuuseen saatiin häiriö treeniä hyvin ees sun taas menneistä uimareista ja autoilijoista, joten siihen nähden meni hyvin vaikka muutaman kerran joutui korjaamaan. Walma omaa tarkan "henkilökohtaisuusrajan" joka on vaikea ylittää, usein se johtaa vierelle palatessa koiran väistöliikkeeseen. Ei voi käsittää kun Roopen yli sai kävellä ihan miten vain ja tyyppi vain oli.. joutuu opettelemaan ihan uusia juttuja uuden koiran kanssa. Ihana päästä vähän vaivaamaan omiakin aivonystyröitä pitkästä aikaa ja treenailemaan, josko sitä tulosta syntyisi ensi kevääseen mennessä.

Hertha harjoitteli tulevaa näyttelyturneeta varten ja hiffasikin hienosti ravaamisen ja hihnassa käyttäytymisen. Seisominen on enemmän semmoista "kakat housussa" näköistä touhua "istunko?". Naksun kanssa vahvistetaan oikeaa asentoa, jos vaan tässä ehtii kun nuo nelipyöräiset vempaimet aiheuttavat toimenpiteitä. Viime viikollahan vietiin Punto huoltoon lukkosepälle. Sitä ei saatukaan kerralla kuntoon vaan nyt se odottelee uutta osaa Mäkelän Koneella... matkalla kotiin Porista hajosi Primeran viitosvaihde ja nyt se on levitettynä osiin Pornaisissa. Peukut ja varpaat ristissä toivotaan että saadaan auto viikonlopuksi takaisin kasaan, jotta päästään Kuopioon mökkeilemään ja näytelmiin. Ja jos ei nyt niin ihan viimeistään Norjan matkalle auto on pakko olla kunnossa, telttailuvälineet on jo huollettu ja tarkastettu. Innolla odotan, että pääsen viettämään tämän 5 päivän minikesälomani autossa ja ulkomaan näyttelyssä. Siis ihan oikeasti odotan tätä innolla. :)


Paras porukka ikinä!
Boogie, Hertha, Walma, Banjo ja Roope