sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Syystapaaminen

Henna sai taas potkittua meitä schape-ihmisiä tutustumaan toisiimme ja harrastamaan koiruuksien kanssa. Paljon oli nimenomaan näitä uusia pentuja mukana, parhaiten oli edustettuna Tiny Scoundrel A-pentue, josta oli peräti 5 kpl mukana, sitten oli Buffing L-pentue, josta paikalla kolme ja nuorimmaisena mukana oli Buffing Miss Northstar. Ja tottahan toki mukana oli myös näitä vanhempiakin naamoja mukana koirineen.

Jaettiin porukka kahteen osaa, pikku-pikku pentuihin ja sitten näihin aikuisiin/nuoriin koiriin. Minulle jäivät näytelmä harjoituksiin ensin vanhempien porukka, jossa oli aika kirjavaa menoa. Toivottavasti sain mahdollisimman monelle edes jotain uutta oppia. Kontaktin harjoittelua vaativat lähestulkoon kaikki, paitsi Saaga, joka kylläkin oli vääränrotuinen muihin koiriin nähden, että ehkä se johtui siitäkin. Nämä meidän lentävät hollantilaiset sen sijaan pitivät mieluummin hauskaa kuin opettelivat näytelmä-temppuja.

Pikku-pennut taisivat olla Hennan ja Silvan toko-opista jo niin väsyneitä, että siksi käyttäytyivät kuin malli-oppilaat. Hienosti meni kaikilla ja hienoja koiria tuli nähtyä.

Roope seuraili vierestä kateellisenä piipaten, kun mamma vaan toinen toisensa perään kopeloi ja kehui muita. Ja kaiken lisäksi syötti vielä eilen pilkotut namit oppilaille. Hyvää se vaan teki kun joutui katselemaan vierestä, huomio oli ainakin kokonaan minussa sitten kun päästiin pikkasen tottistelemaan keskenämme. Ei me tosin paljoa, oli sen verran turta olo itsellä, että ei siinä paljoa jaksanut. Hyvä, että jaksoi loppuun asti keskittyä jälki-"luentoon", vaikka mielenkiintoinen olikin. Ei sinänsä ihme, että oli nuutunut olo. Kotona kuumemittari näytti 38.9 astetta lämpöä. Onneksi burana on keksitty ja se helpottaa ainakin näin väliaikaisesti olotilaa.

Kuvia ei kerennyt napsimaan kuin ne pakolliset, eli siis uudet edustuskuvat Buffing-pennuille, jotka löytyvät Buffing-sivuilta.

perjantai 21. syyskuuta 2007

Tallikoirat

Eilen rupesi nyppimään koneella istuminen ja jatkuva työn teko. Ulkona oli nätti ilma, niin mitäpäs siinä muuta kuin puhelin soitto kaverille, joka juuri silloin sattui olemaan tallilla. Viideksi ajettiin poikien kanssa tallin pihaan ja siitä lähdettiin sitten metsätielle kävelemään. Pojat sai painella vapaana ja kyllä ne nauttikin. Olli touhottaessaan putosi vielä ojaankin, äkkiä se siitä järkytyksestä toipu ja meno jatkui samanlaisena kuin aikaisemmin. Roope kiersi Venne-hepan kaukaa, mutta Ollia kyllä kiinnosti mikä tämä iso ja valkoinen otus on. Yritti se muutaman kerran kokeilla paimennustakin Venneen, mutta Vensku vaan katteli pää kallellaan, että "mitäs tuo oikein meinaa?". Reilu tunti käveltiin metsässä ja kyllä oltiin kaikki sen näköisiäkin. Lenkin jälkeen käytiin koko kopla ala-kerran kautta suihkussa ja sitten tyytyväisenä vällyjen alle nukkumaan... tai siis koirat meni kuivattelemaan ja nukkumaan vällyjen alle, minä istuin jälleen tietokoneen ääreen töitä tekemään.

Sunnuntaina onkin sitten koiramaista touhoa tiedossa, kun schapet kohtaavat syystapaamisen merkeissä Helsingin Viikissä. Olli ja Roope lähtee mukaan katselemaan nuorempien menoa ja sitten lopuksi pääsevät koko porukan mukaan lenkille, ainakin jos sää sallii pidemmän lenkin.

Juupa juu, nyt sitten takas koulu hommiin. Tai siis ottamaan selvää tämän koulun toiminnasta. Huoh! Onneksi keväällä pääsee pois! Koitan saada tänään laitettua joitain kuvia näytille eiliseltä lenkiltä.

torstai 20. syyskuuta 2007

Harjoitus tekee mestarin

Eilen olikin sitten ilta treenien paikka. Vietiin ensin Olli ja Juulia agilitytreeneihin ja koska käsky kävi, ettei heidän harjoituksiaan saa jäädä katsomaan, meidät häädettiin lenkille.

Mäntsälän koirakerhon kentältä on uudelle oikoradalle vajaa kilometrin matka, käpsyteltiin Roopen kanssa sinne ja alettiin opettelemaan kertaalleen vanhoja asioita. Aseman parkkiksella oli juuri sopivasti menoa ja meininkiä, että saatiin kerrankin tehdä häiriönalaista työskentelyä. Voi, vitsi mulla on hieno koira!! Roope oli aivan mahtava! Tehtiin seuraamista normaalisti - ja hitaasti kävellen, juosten, tehtiin erilaisia käännöksi, ympyröitä. Kaikki onnistu ja vielä niin, että ei ollut namia kuin taskussa mistä se palkka sitten saatiin. Katsekontakti toimi erinomaisesti ja luoksetulot olivat niitä samoja iloisia hyppelyitä. Vähän on luoksetulon paikassa hakua, "mennäkö eteen istumaan vai ei, siinä vasta pulma". Sama se vika oli Ollillakin, että ei kai se niin kummoisesti vaikuta BH-kokeen läpi pääsyyn. Jos viime syksyyn vertaa niin ollaan me edistytty aika huimin askelin, vaikkei niin ahkerasti ja säännöllisesti ollakaan treenailtu. Reilu pari viikkoa aikaa treenailla vielä ja pitää sitten itse kokeeseen tekaista noita maksanameja ja pitää pieni paasto ennen h-hetkeä.

Tottiksen jälkeen kierrettiin reilun tunnin lenkki ja löydettiinkin sellainen ihan kiva metsäreitti missä Roppana pääsi juoksemaan vapaana. Vaikka kuinka yritettiin vetkuilla ja pitkittää niin tultiin silti 20min liian aikaisin ja "jouduttiin" katsomaan muutama harjoitus. Eikä hullumpi harjoituksia ollutkaan, ehkä vähän huomaa, että kilot painaa lanteilla, koiralla siis, ja ehkä vähän mullakin. Me sovittaisiin Ollin kanssa paremmin ulkonäöllisesti toistemme pariksi, mutta minkäs teet. Toisaalta taas, kun Roope on laiha ja filmaattinen niin kukaan ei kiinnitä minuun niin paljoa huomiota... toivottavasti ainakaan. No joo, se näistä puheista. Puhki oltiin koko porukka kun päästiin kotiin ja virheellisesti menin vielä katsomaan sähköpostini ja mitäs muuta siellä odottikaan kuin lisää töitä. Tosin iloinen töihin liittyvä yllätys oli se, että nyt on vuosikirjan kaikki materiaalit minulla ja enää pitää lajitella arvostelut koirakohtaisesti jonka jälkeen enää taitto ja painoon. Ensi vuoden arvosteluita on jo kuulemma tullut, joten ensi vuonna yritetään saada homma pyörimään vähän aikaisemmin. On tämä aika rankkaa ollut itse kullekin kun kaikki pakkaa syksylle. Tosin keväällä on sitten taas viimeinen rutistus koulussa, että eipä se varmaan helppoa tule silloinkaan olemaan. Ja kaiken lisäksi Atte lähtee tammikuun 7. päivä inttiin, on siinä kyllä jotain hyvääkin. Saa viikolla keskittyä tekemään töitä kunnolla, ettei iltasin tarvitse lähteä mihinkään. Onneksi vielä on sentään reilu 3 kk jäljellä.

tiistai 18. syyskuuta 2007

Kaksi tehty, kolme jäljellä

Niin siinä sitten taas kävi, että pitkän tekstin olin kerennyt kirjoittaa kunnes painoin tasan yhtä nappia ja "puff" koko teksti katosi bittiavaruuteen!! Että ottaa päähän... ei pelkästään tämä tekstin kadottaminen vaan Keuda Sipoon ammattikoulun toiminta, tai pikemminkin toimimattomuus. Mikään ei tunnu toimivan, opettajat unohtavat merkata suorituksia, meidän koko luokalta on unohdettu liikunnan kurssi kokonaan opetussuunnitelmasta, vaikka se on osana pakollista koulutustamme. Onneksi liikunnan kurssi on nyt ainakin suullisesti järjestetty kolmanteen jaksoon, saa sitten nähdä miten käytännössä on. Vaikka tuota koulun haukkumisaihetta voisin jatkaa ikuisuuksiin, niin säästän teidät siltä ja mennään tuohon otsikon viittaamaan aiheeseen.

Elikkäs tämän vuoden loppuun kasautui viisi isompaa projektia joista on nyt kaksi saatettu päätökseen. Moilasen Leenan kautta nämä kaksi mukavaa snautseri-ihmistä ottivat yhteyttä ja pyysivät tekemään sivuilleen uuden ulkoasun, sekä päivittämään niitä tulevaisuudessa. Työskenteleminen on sujunut melko mutkattomasti ja olen saanut toteuttaa aika vapaasti omaa näkemystäni. Hankalinta oli varmaan sukutaulujen tekeminen, tässä omassa karvarodussa kun muistaa ainakin suurinpiirtein jokaisen koiran tausta kolmanteen sukupolveen asti. Snautseri-sukutauluihin piti katsoa joka kahden sekunnin välein, että "miten se nimi nyt kirjoitettiinkaan".

Nyt kun nämä kaksi työtä on valmiina niin voidaan alkaa tosissaan keskittymään vuoden kolmeen viimeiseen isompaan projektiin, jotka kaikki palvelevat meidän schape-yhdistystä. Enismmäisenä listalla on vuoden 2006 vuosikirja, johon on tähän asti kasattu ja taitettu jo kaikki koe- ja terveystulokset, rekisteröinnit, alkusanat, hallitukset + muut toimihenkilöt. Paula on kääntänyt ja puhtaaksi kirjoittanut jo suurimman osan arvosteluista, joita siis on noin tuhat kappaletta. Tällä hetkellä arvostelut ovat näyttelyittän ja minun hommaksi jää arvosteluiden koirakohtaisesti laittaminen... joka sekin on tehty jo siihen malliin, että muutamia alkuvuosien näyttelyitä on jo lajiteltu, sekä kaikki Euro Schapendoes Show'ssa ja Euroopan Voittaja näyttelyssä vierailleet ulkomaan elävät. Paljon niitä on vielä jäljellä ja järki siinä varmaan menee... mutta samaan hommaan sitä on ensi vuodellekin jo lupauduttu, joten ei auta valittaa.

Roopen vuoden viimeiset näytelmät ovat erikoisnäyttely Hyvinkäällä syyskuun lopussa, Lahti KV lokakuussa ja Voittaja-07 joulukuussa. Tädin Bente ja Veeti pääsevät metsästämään cacibeja Jyväskylään ja ensi vuodelle katsotaan tälle kaksikolle ulkomaan näytelmiä muutama kappale.

Tälle päivää on suunniteltu tottis treeniä, seuraamiseen tiiviimpiä käännöksiä ja paljon kivaa yhdessä tekemistä. BH-koe nimittäin lähestyy turhan kovaa vauhtia ja olisihan siellä ihan kiva jotain osatakin, ettei ihan urpoilta näytetä.
Kerran tai kaksi olisi kiva päästä reenaamaan niitäkin juttuja Ollin siskon Piun omistajan Hennan valvovan silmän alle, jotta tietää mitä voisi vielä pikkasen petrata (niitä löytyy varmaan aika pirusti).

Tämän viikon sunnuntaina on schape-syystapaaminen Helsigissä ja jos olen oikein ymmärtänyt porukkaa on tulossa ihan mukavasti. Etenkin näitä uusia naamoja joita sinne ollaankin houkuteltu. Henna joka tämänkin tapaamisen järkkäsi valjasti minut ohjaamaan näytelmäharjoituksia, joten pitäisi kai alkaa sitäkin miettimään, että mitä ja miten opettaa.

torstai 13. syyskuuta 2007

Kakkosen koira

Tanskan matka on nyt takana päin. Ei ehkä ihan sellaisena kuin odotin, mutta minkäs sille voi. Bussissa istuminen oli rankkaa ja vielä rankempaa oli kuunnella kun oma koira piippaa koko ajan. Roopen ensimmäinen naisystävä Seita oli mukana juoksuisine peppuineen... tokihan Roopen piti piipata sitten sen perään oikein urakalla. Taisivat välillä käydä Seidan kanssa vuoropuheluakin, Seita haukkuu komentoja omasta häkistään ja Roope piippaa surkeana omassa häkissään, ettei pääse tulemaan. Mennessä Roppana oli suhteellisen rauhallinen, mutta paluumatkalla ensimmäiset kolme tuntia se piippasi ja haukkui taukoamatta... se oli mulle ihan liikaa. Itkua sai pidellä kun kuunteli toisen surkeaa vinkumista. Onneksi oltiin vanhalla bussilla liikenteessä niin sain ottaa Roopen loppumatkaksi viereeni. Siihen se sitten onneksi rauhottui nukkumaan.

Mutta palataan pikkasen taaksepäin... :)
Torstaina puolen yön aikaan oltiin perillä Aabenraassa, leirintäalueella jossa majoittuisimme Tanskan maalla oltaessa. Mökit olivat uusia puulattiaisia, ei siis mitään koiraihmisen unelmia sinänsä. Kyllä sinne muutamat kynnen jäljet lattiaan meidän jäljiltä jäi. Meidän kanssa samassa mökissä asustivat Anja ja Laku (Lumikuono Viva Balumba), Mirja ja Retu (Nalle-Haukun Swing Honey) sekä Paula joka yöpyi pe-su Seidan kasvattajien vuokraamassa mökissä, jotta mieskoirilla olisi hieman helpompi elämä.


Perjantai aamusta lähdettiin Roopen kanssa kävelemään Aabenraan kylään ja löydettiinkin ihan mukava rannan pätkä missä pystyi pitämään Roopea vapaana ja itse keräilemään pieniä valkoisia simpukan kuoria joita oli joka paikassa.
Hieman yhden jälkeen lähdettiin katsomaan schappareiden toko-kilpailuja. Paljoa ei jäänyt tuloksista käteen, kun piti juosta kuvaamassa kahdella eri kehällä ja vielä kahdella eri kameralla. Sen verran kyllä huomioin, että olisi Roopenkin perjaatteessa voinut alokasluokkaan ilmoittaa, liikkeet oli "helppoja" ja tuomari jopa kysyi pitääkö koiraa pitää kiinni luoksetulossa.


Lauantaina oli sitten se matkan päätarkoitus ja aamusta aikasin herättiin keräämään viimeisiä näyttelyyn tarvittavia tavaroita. Näyttelypäivä aukeni melko tuulisena ja sellaisena se pysyi melkein koko päivän. Välillä ripotti vettäkin ihan kiitettävästi. Onneksi oli sateenvarjo ja häkinpäälinen piti vettä.
Roope esiintyi ensin urosparaatissa, jossa kierrettiin vain kerran juosten kehä ympäri ja kuuluttaja kuulutti luottelonumeron.
Sitten pitikin odottaa pitkälle iltapäivää, että päästiin seuraavan kerran kehään. Ennen sitä kerettiin kiertämään pieni lenkki ja kuvaamassa hienoa merimaisemaa joka aukeni pienen kävelymatkan päästä näyttelypaikalta. Kehään päästyä Roope oli jo pikkaisen piristynyt aamusta ja liikkui omasta mielestäni hyvin, ja taisi se Tapanisen Markkukin kehua Roopen liikkeitä. Urokset tuomaroi hollantilainen kasvattajatuomari Godelieve de Wit-Bazelmans (kennel Korte Toren).
Ensin Roope koplattiin pöydällä ja sitten juostiin muutamaan kertaan kehä ympäri. Tuomarimme oli jo kirjoittamassa arvostelua, kun harjoitusarvostelija vielä koplaili Roopea. Vähän aikaa koplattuaan hän meni tuomarin luo ja totesi ettei Roopella ole rintakehää ollenkaan ja siihen tuomari totesi, että "kyllä sillä äsken oli kun se pöydällä seisoi, nyt se seisoo etujalat etunojassa". Sitten tuli tuomari kokeilemaan ja totesi vain että "no eipä sillä olekkaan rintakehää"... sitten juostiin vielä muutamaan kertaan kehä ympäri ja vikoja löytyi vielä lisää. Nyt oli heikot välijalat. Ja sitten vielä liikaa turkkia joka on aivan pumpulia ja liian laskeva selkälinja... näin siis tulokseksi Tanskan säännöillä kakkonen, Suomen säännöille käännettynä siis laatuarvosana hyvä. Kummasti se Roope on rupsahtanut kun viimeksi kaksi vuotta sitten oli kyseisellä tuomarilla rotunsa paras, ja tämä ROP-voitto tuli vielä Suomessa erikoisnäyttelyssä. Sen myönnän, että pehmonen sen turkki olikin, kun pohjavillaa ei oltu kammattu kunnolla pois, mutta mutta... muuta en ihan allekirjoita. Arvostelua en ole itse edes lukenut vaan annoin sen Paula-kasvattajalle luettevaksi ja hänelle se sitten jäikin kun minä uhkasin repiä koko lapun. Hieman kallis kakkonen, matkan kokonaissummaksi tulee yli 600 euroa, kun laskee kaikki syömiset sun muut.

Meidän mökkiporukan paras tulos oli Retulla, joka sijoittui toiseksi urosten nuorten luokassa. Kyseisen luokan voitti tuomarin oma kasvatti!!
Seita sijoittui avoimissa nartuissa kolmanneksi ja suomalainen Ada-schape (Lumikuono Naranjada Amada) oli loppuen lopuksi päivän kaunein narttu ja VSP. Adasta tuli myös Tanskan muotovalio! Onnittelut Adalle ja Marikalle vielä kerran!!
Muutkin suomalaiset menestyivät hyvin, mm. avoimissa nartuissa kolme neljän parhaan joukkoon sijoitettua oli suomalaisia, Seita siis yski niistä, Ada yksi ja Liina oli neljäs. Toinen avoimissa nartuissa oli ruotsalainen Tuva, jonka olemme tavanneet Ruotsissa viime vuonna muutamaankin kertaan. Tuva oli loppuen lopuksi myös kolmanneksi paras narttu! Grattis tuva och Johonna!
Euro Schapendoes Show 2007 ROP oli hollantilaissyntyinen Tanskassa asuva Willem Bowie v.h. Fijne Oord.

Sunnuntaina sitten olisi ollut agilityä, mutta me jäätiin Roopen kanssa nukkumaan ja iltapäivästä käytiin perhe Tapanisen kanssa kävelemässä Aabenraan vanhassa kaupungissa. Reippailtiin sellainen kolme tuntia ja käytiin kaupassa ostamassa vähän evästä seuraavan päivän matkaa varten.

Maanantaina herättiin puoli neljä aamulla ja pakattiin äkkiä viimeiset kamat kasaan ja siivottiin mökki. Viideltä startattiin kohti Tukholmaa. Koko matkan ajan satoi ja pysähdyksiä ei tarvinnut tehdä niin tiheään, kun ei koirat kauheasti välittäneet mennä vesisateeseen. Tukholmassa oltiin ennen seitsemää ja laivaan päästiin kahdeksan aikaan. Meidät oli laitettu Paulan ja Seidan kanssa samaan hyttiin kuten tullessakin, mutta Paula otti oman hytin ettei tarvitse koko ajan kuunnella Roopen piippausta.
Turun satamassa oltiin sitten aamulla kahdeksan aikaan ja kotiin päästiin yhden jälkeen. Ai että oli ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Kyllä matkustamisessa parasta on aina kotiin paluu ja elämän normalisoituminen.

tiistai 4. syyskuuta 2007

Lähtötunnelmia

Yhdellä sanalla: jännittää. Tuohon yhteen sanaan kyllä sisältyy aika paljon eri aiheita ja asiaa. Näyttely ja sen tulos toki jännittää... mutta niin jännittää tuo bussimatkakin. Roopelle on ihan ok matkustaa bussissa häkissä, paljon rauhallisesmpi se on omassa häkissään kuin jos istuisi vieressäni penkillä. Matkaan on lähdössä paljon erilaista schappari-porukkaa ja eri lajien harrastajia. Mukaan lukien Roopen kasvattaja Seita-koiran kanssa jolla on vielä kaiken kukkuraksi juoksu. Kokemuksesta tiedän sanoa, ettei matka suju ongelmitta kun on uroksia ja juoksuinen narttu. Meidän hyttijärjestelyt on vielä tehty niin, että minä ja Roope oltaisiin Paulan ja Seidan kanssa samassa hytissä, mutta siihen _toivottavasti_ saadaan muutos! Ei ole kiva jos Roope joutuu olemaan häkissä koko reissun ajan. Ei se toki Seidallekaan kiva ole jos joutuu häkissä olemaan juoksunsa takia... täytyy siis löytää joku kompromissi tähän.

Roopelle on hommattu jos jonkilaista ruokaa ja herkkua mukaan, ettei laihdu tuon Seidan pepun perässä juoksemisesta; penturuokaa, kuivattuamahalaukkua, kissanpurkkiruokaa (normaalisti kiellettyä herkkua niin luulisi maistuvan), luita ja muutamaa eri laatua nameja, mm. niitä omatekoisia maksanameja. Toivotaan parasta ettei Roppana ihan hirveän huonoon kuntoon mene, viimeksi tälläisellä reissulla missä oli juoksuisia narttuja mukana se laihtui niin paljon, että kylkiluut tuntuivat, lapa ja lonkkaluut näkyivät, karva oli kiilloton ja sitä lähti... edellä mainittua en halua toista kertaa kokea. Itkun kanssa sitä ruokaa yritettiin väkisin saada alas kurkusta ja pientämiestä lihomaan.

Tällä hetkellä tukka on hyvässä kunnossa ja kiiltävämpi kuin aikoihin... mustat osat ovat vähän sellaisia rusehtavia ja mattapintaisia, mutta niin ne ovat aina olleet. Kropaltaan pieni on hyvässä lihassa ja mielialakin on ollut kohdallaan kun on taas aloitettu tottelevaisuustreenit ja muu pieni aivoaktiviteetti. Meillä on onneksi Tanskan päässä ennen näyttelyä yksi palautumispäivä.... saa nukkua, käydä kunnon lenkillä ja tehdä pientä tottista hyvän tuulen ylläpitämiseksi. Ja iltasella sitten käydään katsomassa schappareiden toko-kisat. Lauantaina on meidän matkan päätarkoitus, Euro Schapendoes Show. Urokset tuomaroi hollantilainen kasvattajatuomari Godelieve de Wit-Bazelmans, kennel Korte Toren. Viimeksi kyseisen tuomarin kehässä, Suomen erikoisnäyttelyssä, Roope on ollut ROP ja saanut erinomaisen arvostelun. Godelieve meinasi tuolloin unohtaa tarkistaa purennan kun ihastui niin kovasti Roopen kauniisiin silmiin... olen voinut kirjoittaa tämän aikaisemminkin tai sitten olen vain ajatellut kirjoittavani tämän jossain vaiheessa... no jaa, ei kai se katastrofi ole jos toiseen kertaan tämän kerroin. :)

Tänään on viimeisten pyykkien pesu ja koiran tukan perusteellinen selvitys. Huomenaamulla saa sitten ihan rauhassa pakata viimeiset tavarat ja käydä suihkussa. Bussi lähtee Lahden rautatieasemalta kohti Turkua viimeistään klo 17:30 joten ollaan aikataulutettu niin, että hieman ennen viittä oltaisiin Lahdessa.

Eilen alkoi taas circuit-jumppa ja heti on paikat kipeenä... taidettiin olla kaverini Lauran kanssa pahemmassa kunnossa kuin mummut joiden kanssa siellä jumppaillaan. Pirhana kun ensimmäisen viiden minuutin lämmittelyn jälkeen tuntui, että takareidet on niin maitohapoilla, että tärinä vaan käy. Pitäisiköhän tässä aktivoitua liikkumaan enemmän ja harrastamaan edes pientä jumppaa kotosallakin... katsotaan nyt miten käy... lupauksia en tee, koska tiedän, ettei ne kuitenkaan pidä! :)

lauantai 1. syyskuuta 2007

Onnellinen koira

Voi, että Roope oli eilen onnellinen!! Se pääsi ensimmäistä kertaa mukaan Atelle. Pääsyynä oli se, ettei Atte olisi muuten kerennyt peliin jos oltaisiin viety Roope vielä kotiin ennen sitä, joten Roope pääsi yökyläilemään.Ensin piti kysellä lupaa Aten äidiltä sillä hänellä on allergia. Hyvin kuitenkin on mennyt, eikä Irja ainakaan ole sanonut mitään oireista. Roope tosin on ollut aika rauhallinen... maannut Aten sängyn alla ja seurannut sieltä kerrostalohuoneiston menoa. Normaalisti Roope on vieraassa paikkaa aluksi stressaantunut ja ei oikein tiedä mihin rauhottua, mutta täältä löytyi heti ihana pölyinen sängyn alunen missä on hyvä makoilla turvassa putoavilta esineiltä ja pystyy sieltä hyvin seuraamaan talon tapahtumiakin.

Atte lähti puolen seiskan aikaan peliin, joka alkoi klo 19.15. Ennen kun Roopen kanssa päästiin iltalenkille piti järjestää Aten koneella kaikki vanhojen kovalevyjen tiedot uudestaan järkeviin kansioihin. Jäi hieman viime tippaan tämä koneen korjaus... meinasi jo käydä niin, että se kovalevy jolla kaikki musiikki ja lukiotehtävät sun muut ei olisi enää millään aukaissut itseään tiedon kopioimiselle. Jonkin aikaa siinä piti venkslata ja kyllä se sen yhden kerran vielä suostui aukeamaan. Onneksi! Mutta niin takaisin siihen onnellisen koiran -aiheeseen... elikkäs siinä vähän ennen puolta kasia lähdettiin Roopen kanssa kiertämään ensin lenkki, oltaisiinko kierretty sellainen 35min, sillä kun päästiin peliä katsomaan niin lähestulkoon samantien vihellettiin ensimmäinen puoliaika päättyneeksi. Viiden minuutin tauko ja sitten peli jatkui uudestaan. Ei me kauaa jaksettu sitä katsella kun ei voinut penkillä kunnolla istua kun juuri oli satanut ja kylmäkin siinä rupesi tulemaan. Kentän laidalta suunnattiin päättäväisesti viereisen lukion parkkikselle jossa pyöri jos jonkinlaista nuorta, jos jonkinlaisessa kunnossa.

Valittiin semmonen "hiljasempi" nurkka ja otettiiin muutamat toko liikkeet. Ei olla pitkään aikaan treenattu ihmistenilmoilla ja ajattelin, että Roopea häiritsee poikien mopon huudatuskilpailut ja kikattavat tytöt jne... mutta mitä tekee Roope!! Tapittaa silmiin niin kuin ei maailmassa mitään muuta olisi, hakee itse koko ajan perusasentoa... se oikeen lehahti siihen viereen istumaan kun itse otin asennon ja olin kutsumassa sivulle istumaan. Seuraamista otettiin aluksi vain max. kymmenen askelta kerrallaan, olisi varmaan voinut enemmänkin, mutta jumankeuta kun se meni hienosti niin eihän sitä viitsi rikkoa. Sitten muutamat luoksetulot, missä nyt ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Paikalla makuutin noin 3min ja sinä aikana eräs herra käväisi autollaan ja ihmetteli kovasti, että mitä tuo koira yksin makaa... vasta vähän ajan kuluttua herra tajusi minut. Oli äärimmäisen hauska seurata hänen ilmeitään... saatika että mitähän mahtoi päässä liikkua. :)
Lopuksi otettiin pidempi seuraamiskaavio johon otin mukaan yhden käännöksen suuntaansa, ensin vasen, sitten oikea ja lopuksi täyskäännös. Yleensä käännöksessä Roope hidastaa ja jää jälkeen, mutta ei tänään. Tämä onnellinen mukaan päässyt koiruus teki työtä kuin paremminkin koulutettu tottelevaisuuskoira! Ylpeä saa olla! Todella!

Kohtapuoliin aletaan lähtemään aamulenkille ja suunnataan Tuusulanjärven rantaan, Järvenpään vanhankylän niemeen missä voi hyvin pitää poikaa vapaana. Täytyy katsoa jos vaikka hakisi tädin schapet; Veetin ja Bentenkin mukaan. Saisi Roope lenkki- ja leikkiseuraa. :)

Tanskan-matka lähestyy ja eilen siis käytiin hakemassa matkaa varten tarvittavat paperit. Tästäkin aiheesta on saanut vääntää eräiden henkilöiden kanssa kättä, että mitä sinne tarvitaan ja mitä ei, mutta Kennelliiton sivuilta linkki ohjaa Eviran sivuille jossa selkeästi kerrotaan mitä tarvitaan ja meillä ne nyt on. Tehköön muut miten lystäävät. Olen toki tietoinen, ettei niitä papereita varmasti missään katsota, mutta sitten jos katsotaankin niin meillä on ainakin oikeanlaiset merkinnät passissa.