lauantai 19. helmikuuta 2011

Triplasti odotusta.

Siemenet istutettu



Väinön hiihtoloma viikko tuotti toivottua tulosta ja pienet koiranpennun idut on laitettu alulle keskiviikkona ja vielä kertaalleen perjantaina. Viikon 11 lopulla käydään ultrassa tarkastamassa odotuksen laatu, jos (toivottavasti!) kaikki menee hyvin pikku Walmat ja Väinöt syntyvät viikon 15-16 vaihteessa.



Siementen lisäksi täytyy kiittää Väinöä myös ihanan leppoisasta ja rauhallisesta luonteesta. Rento kuin mikä, helppo hoitolainen. Ja sentään ihan uusissa ympyröissä, ensimmäistä kertaa kerrostalossa vieraiden ihmisten kanssa. Jokainen on toki oma yksilönsä, mutta herran jestas sentään kun Väinö muistuttaa meidän vanhaa Olli-poikaa. Ei vain väriltään tai malliltaan, mutta myös erityisesti luonteeltaan ja olemukseltaan. Tasapainoinen, rauhallinen, itsevarma, iloinen, avoin, ihmisrakas ja niin edelleen, ei voi koiralta parempaa luonnetta toivoa. Ei mikään haukkuherkkä tapaus, rapussa sai mellastaa eikä Väbä ilmotellut asiasta (tosin ei kyllä meillä muutenkaan..). Lenkillä vastaantulijat saivat kävellä Väinön puolesta aivan rauhassa... Hertha on erimieltä... -.- Niin sydämestäni toivon pentujen perivän vanhempiensa iloiset, reippaat, tasapainoiset luonteet.



Tuoreesta vihkiparista kuvia galleriassa:

http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2011/V%E4in%F6+and+Walma+17th+Feb+2011/









Esiliina



Hertha, varsinainen vastarannan kiiski... mur!! Pikkuakka toimi parhaiden kykyjensä mukaan Walman esiliinana ja yritti jarrutella pariskunnan lemmen leikkejä. Nyt se onkin nautiskellut oikein olan takaa saamastaan huomiosta, kun Väinö on palautettu omaan kotiin ja tytöt ovat saaneet paapomista osakseen. Tänään nautiskeltiin hieman vähemmästä pakkasmäärästä aurinkoisissa merkeissä pelto- ja metsälenkillä. Tytöt nautiskeli vapaana kirmaamisesta ja kameraan tallentui hauskoja otoksia, joita voitte kurkkia galleriasta.



Hertha-äkäpussi opettelee remmikäytöstapoja nyt kun isukki (lue: yllyttäjä) on poissa vielä viikon. Ahneudesta on onneksi hyötyä ja homma on huomattavasti paremmin hallussa jo muutaman päivän jälkeen.. vielä kun saisimme sen pappakoiran tajuamaan parhaansa.



Päivän aurinkoiset hetket tallennettuna kuvin galleriaan:

http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2011/Walma+and+Hertha+20th+Feb+2011+/







Tico & Wilma



Hetki sitten kotiuduin Pornaisten kodista.. jossa jatkettiin alkuvuoden tapaan lemmekkäissä tunnelmissa. Terrieripoika Tico kosiskeli ensimmäistä morsiantaan onnistuneesti ja mikäli kaikki menee loppuun saakka hyvin Wilma, Hooligan Hot Sasha, jakaantuu huhtikuun loppupuolella. Lisää Hooligan kotisivuilta: http://www.koskelo.net/hooligan/index.htm





Jotta nyt sitten odotellaan aikajärjestyksessä ensin Roopen muksuja syntyväksi Lahteen, seuraavaksi kotipesään Walpurin pieniä tänne Klaukkalan kylälle ja vielä Turkuseen Ticolle pikku purriaisia. Jännä ja kiireinen kevät tulossa. :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

No vihdoin! Part II

Pakko raapustaa, kun tuli tuossa eilen kotiin päästyäni mieleen kokeneen kasvattajan sanat viime vuoden KoiraExposta.

Ajatushan ylipäätään sytytti siinä vaiheessa, kun avasin töiden jälkeen kotioven.. ei edes koirat ehtineet ensin ovelle, kun vastaan löyhähti ällöttävän ummehtunut haju. Hajua yökötellessäni, tuli mieleen edellisen päivän puheet, kun olin kiitellyt, ettei meillä tytöt haise juoksuaikaan. Vaan perunpa puheeni (siis turha syyttää etten siivoaisi..), mikä muu sellainen ummehtunut veren haju voisi olla? Ja tästä johtui mieleeni nuo Juha Kareksen (Chix Choix) sanat, että jos ei nartun juoksua haista, ei se ole kunnon juoksu se... no meilläpäs nyt sitten on kunnon juoksu, joten jospa vaikka ripustaisimme wunderbaumeja neutralisoimaan tuota Walman hajustetta, joka varmasti hänen itsensä mielestä on aivan mainio tuoksu.

Ainakin Väinö tykkäsi eilen, kun käytiin ulkoilemassa poikien kanssa. Iltasella on mukava kierrellä katuja, kun pystyy hyvin pitämään porukkaa vapaana jalkakäytävillä. Hertha sai purkaa meno halujaan ja Walma antoi pojille kyytiä. Yritettiin kauheasti selittää Walmalle, ettei se auttanut asiaa vaikka olikin Väinön kalenterista katsonut, että tuolloin se mies on reissussa, että tähän väliin on hyvä pitää parhaat päivät. Jos ei viikonloppuna natsaa niin poikakaveri lomailee sitten ensi viikon Klaukkalan keskustassa. ;)

Aamulla oli Roope jo enemmän kiinnostunut asiasta ja Walpurilla pissaa tuntui riittävän joka risteykseen. Kasvattaja Ruotsista kertoi Yaya-äidin ensimmäisessä kahdessa pentueessa astutuksen tapahtuneen jo 9. ja 10. juoksupäivä, tällä hetkellä odotettavat pennut Yayalla on laitettu alulle 10. ja 12. päivä. Pidetään peukkuja, että Prinsessakoira tulisi tässäkin asiassa äitiinsä, niin kuin monessa muussakin... se mm. palvoo miehiä!! Tässähän saa jo kohta alkaa kilpailemaan huomiosta koiran kanssa.... ;)

Semmottista tällä erää, tällä kanavalla. Kotisivuja päivittelen tässä kunhan joudan ja saan pikku muutokset valmiiksi. :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

No vihdoin!

Vauvakuumetta

Kyllä sen nyt uskaltaa ääneen sanoa: Walma on aloittanut juoksunsa!! Jippii!!

Viime perjantaina huomasin ensimmäisen kerran turvotusta neidon takapuolessa ja viikonlopun olen pähkäillyt uskoako asiaa todeksi vai ei? Pakko se on jo uskoa, ja onhan tämä täysin oikea aikakin. Neiti on niin ylpeä toosastaan, Herthasta oikein näkee, kuinka sitä ällöttää moiset seksileikit.. korvat luimussa se hyppää ahdistelijaansa karkuun sohvalle tai pappakoiran viereen. Roope taas on oma herrasmies itsensä, se vaivihkaa nuuhkaisee, jos Walma pysähtyy viereen seisomaan tai nukkuu (sohvatyynyjen seassa..). Pappakoira on kyllä oiva mittari oikeille päiville, se ei hötkyile yhtään aikaisemmin.

Walmalle tyypillisesti kaikki ei mene ihan niin kuin kirjoissa.. Prinsessan parhaat päivät ovat meinaan juuri samaan aikaan, kun Väinön pitäisi lähteä sukuloimaan ja hiihtolomaa viettämään Tahkolle. Niin tyypillistä Walmaa! No kokeillaan sunnuntaina ensimmäisen kerran ja jos ei natsaa niin Väinö-poika tulee sitten lomailemaan Tahkon sijaan meille. Portti makkarin oveen ja korvatulpat yöksi, pitäisikö sitä itsekin ottaa lomaa tuolle aikaa... voi olla, että yöunet häiriintyy lemmenserenaadeista. Mutta mitä sitä ei tekisi tämän niin odotetun tapahtuman eteen? Eiköhän selitykseksi riitä yksinkertaisesti se, että on koiraihminen, eikö se kerro jo kaiken oleellisen? ;)


Urheiluhullut

Aina aika ajoin iskee tällainen liikuntahimotus. Viime viikkoina ollaan ahkeroitu ulkoilun saralla oikein kunnolla, pisimmillään aamulenkki on ollut 13 kilometriä ja lyhyimmilläänkin 5km. Aikaa menee 45 minuutista reiluun pariin tuntiin lenkkeillessä. Nautiskellaan koirien kanssa pitkistä aamuista, lenkkeineen, ruuan laittoineen ja siivoillessa, joskus jopa ehtii leffan katsomaan ennen töihin lähtöä. Illasta taas ei paljoa ehdikään kun pienen pissalenkin kiertää ja se on siinä, sitten taas nukkumaan, että jaksaa seuraavana päivänä. Valokuvaus on jäänyt harmittavan vähälle, viime viikolla olisin mennyt pellolle kuvaamaan ihanassa auringonpaisteessa, mutta arvatkaa vaan paistoiko se aurinko enää kun pellolle pääsin... no ei tietenkään! Kovasti himottaisi ostaa kameraan lisäosia, etenkin tuon rikkinäisen objektiivin tilalle pitäisi saada samanmoinen uusi ennen pentujen syntymää niin saisi laadukkaampia sisäkuvia pupseista. :)

Semmoisia meille, ensi viikolla sitten toivottavasti astutuspäivitystä. :)

tiistai 1. helmikuuta 2011

Virallisesti veteraani.

Pentupäivitys.

Ei, älkää edes kuvitelko... Walman takapuoli on ja pysyy näköjään pysyvästi tuossa tilassa, vaikka taas hetken näytti käytöksen perusteella, että kohta alkaa. Jos jotain positiivista, niin kai tässä oppii väkisin vähän odottamisen-taitoa, ei kuulu vakiovarusteluuni. Jos se aikataulu pitäisi paikkansa, juoksun pitäisi alkaa just nyt.............

Roopen morsian Luna, BALTJV-09 Swifty's Bofoori, sen sijaan aloitti kyllä juoksunsa ja kyläili ahkeraan viikonloppuna meilläpäin. Maanantaina eivät eteistä pidemmälle päässeet kun hommat oli jo hoidettu. Meinasi ottaa vähän pappakoiran kunnon päälle moiset kosioleikit ja liehittely, mutta homma tuli hoidettua joka tapauksessa Roopemaisesta herrasmies-tyylistä tinkimättä. Lunakin antoi hienosti kokeneen miehen hoitaa homman, vähän vaan itketti lopussa, mutta hienosti se ensimmäinen kerta meni. :) Näitä lemmenlapsia odotetaan sitten syntyväksi maalis-huhtikuun vaihteelle, lisää pentueesta Swifty's kennelin kotisivuilla www.kennelswiftys.com.


Pappakoira.

Näin alkuvuodesta vietetään koirasuvussa kauhiasti syntymäpäiviä, tänään mm. Roopen ja Boogien lapsukaiset Tarmo, Sälli, Dana ja Säde täyttävät kokonaista yksi vuotta! Hurrrrjan paljon synttärionnea kaikille tahoilleen! Edellä mainitut ovat Roopen viimeisimpiä siis vuoden takaa, mutta esikoismuksut (ne Hollannissa tehdyt..) täyttivätkin jo 20. tammikuuta kuusi vuotta, onnea siis Riitu veljineen, Veeti, Kaapo, Jesse, Onni & Torsti!

Lauantaina meidän oma juhlakalumme täytti sen maagisen veteraaniluokan rajapyykin 8v. Joten näytelmät varokaahan, täältä me taas tulemme, entistä ehommalla turkilla... ja hieman vajaalla purukalustolla... (kuka noita ny enää laskee..?). Parempaa lahjaa ei varmasti poikakoira voi toivoa synttärijuhliinsa, kun Luna saapui herkkupeppuineen ensimmäiselle yritykselle. Siis jos ei sitä lasketa mukaan, että äippä vei yöllä pissalle Espoon Westendiin saakka! ;)

Ikäisekseen Roope on virkeässä ja viriilissä kunnossa. Äidin ahne luonne on syttynyt hieman hitaasti ja tästä johtuen, meillä ei tätä nykyä koirapoika syö enää muita kuin nahkaluita. Jokaikinen kerta kun erehtyy viemään aitoja (tuoreita tai paistettuja) luita löytyy suusta uusi hammaskato tai vähintään heiluva hammas. Tähän mennessä on katkennut molemmat ylä kulmahampaat, edessä alhaalla ei ole kuin kokonaista kaksi kokonaista hammasta, lopuissa vain jämät jäljellä ja taisi sieltä poskihampaistakin paloja puuttua... Kop, kop, onneksi vielä ei mikään hampaista vaivaa eikä olla tarvittu tämän ongelman takia eläinlääkärin hoitoa. Virtsakiteet ne ovat mitkä tuppaavat haittaamaan jonkun verran, marsujen c-vitamiinia kun muistaa antaa aamuin illoin teelusikallisen, niin ollaan selvitty ilman liuotusruokia. Tämän vaivan puolesta toivoisin kuivan ja lämpimän kevään/kesän koittavan nopeasti, sillä kostea ja kylmä ovat ongelman ydin. Mutta muuten patu on hienossa kunnossa, että varokaahan nuoremmat! ;)


Tähän loppuun (ennen kuin pakkaan kamat kotia lähtöä varten) Roope ja Walma haluavat muistaa, että huomenna heidän maaaaailman hienoin, lempein, kaunein ja ihanin iskäpoikansa Nero olisi viettänyt 13v syntymäpäiväänsä, jos ei peräsuolityrä olisi tehnyt oloa hankalaksi liian aikaisin. Huomenna huiskutetaan Nerolle ja Siirille taivaalle, jossa ne syövät onnellisena nakkeja puusta. Nero oli ihan kuin oma koira, jota on suuri ikävä, toista samanlaista ei maaillmasta löydy!