tiistai 29. toukokuuta 2007

Vaihtelevaa säätä

Viikonloppuna kirottiin ensin vesisadetta ja sitten hellettä mikä oli läkähdyttää pienet kulkijat... ainoastaan Olli taisi kovasti nauttia tuosta auringosta, ainakin se loikoili auringossa silmät kiinni, ikään kuin se olisi aurinkoa ottanut. Minä taas olin aivan hätää kärsimässä kun ei kaapista meinaa löytyä mitään sopivaa vaatetta, narutopissa vielä liian viileä ja teepaidassa hikoo kainalot ja nenä nyt valuu koko ajan hikeä oli vaatetus mikä hyvänsä.



Olli ottaa aurinkoa...



...ja nukkuu


Lähes koko viikonloppu viettettiin kotosalla, jos ei oteta lukuun sitä, että lauantaina käytiin Järvenpäässä ostoksilla ja Roope pääsi samalla ekaa kertaa autoilemaan Aten Escortilla. Kyllähän se sieltä oman paikkansa löysi kun ahtautui Aten penkin taakse jalkatilaan nukkumaan. Ja sunnuntaina sitten käytiin Aten pikkuserkun synttärijuhlissa ja sitten vielä kannustamassa Attea jalkapallo-ottelussa (tosin siitäkään mitään hyötyä kun vastapuoli vei Järvenpään Palloseuran A-junnuja loppu maalein 4-0). Kiinnostus ei aivan koko ajan jaksanut pysyä kentällä, mikä meinasikin sitten maksaa pään verran... onneksi naapurissa istunut mies hoksasi pallon ennen kuin se kerkesi tärähtää minun päähäni, taisi vielä olla Aten potkaisema pallo... on se kumma kun ei tyttöystävä saa turvallisin mielin edes futismatsia katsoa ;)

Tänään on jatkettu siitä mihin perjantaina jäätiin siivouksen osalta. Perjantaina siis pyyhittiin pölyjä, imuroitiin ja järjesteltiin tietokonepöydän paperipinot oikeille paikoilleen (eli suurin osa roskiin). Tänään sitten imuroitiin uudestaan sillä eilen oli sellainen laskuvarjokomppanian hyökkäys, että kaikki paikat olivat valkosenaan voikukan hahtuvia. Pestiinpä me vihdoin ja viimein se oman huoneen ikkunakin, minkä alla on aloitettu jo grilli kausi ja sen näköinen oli kyllä ikkunakin.

Hetki sitten jo näytti siltä, että alkaa ukkostamaan oikein kunnolla ja jyrähtelikin siihen malliin. Ajattelin, että käydään ennen kunnon sadetta lenkillä, mutta eikös se kunnon sade sitten iskenyt lenkin puolivälissä ja kotiportille päästessä aurinko alkoi jo pilkistellä pilviverhon takaa ja sade oli enää pientä tihkua. Suunnitelma ei ollutkaan ihan veden pitävä ;)



Roope nautiskelee kesäilmasta
mieluummin viileillä betoniportailla

perjantai 25. toukokuuta 2007

Superkuulo

Äiti jo aikaisemmin on kertonut samaa, mutta itse totesin sen noin kaksi viikkoa sitten. Lähdin äitin pyynnöstä mukaan Mäntsälään viemään Ollia ja Juuliaa agilitytreeneihin ja äitin seuraksi kauppaan ja Roopen kanssa lenkille.





Käytiin jättämässä Juulia ja Olli kentälle ja lähdettiin kauppaan. Ruokaostokset hoidettua vietiin sitten auto takaisin kentän parkkikselle, joka sijaitsee hallin takana koulutuskenttään nähden. Lähdettiin kävelemään Roopen kanssa, minä siinä toivossa, että pääsisin näkemään edes vähän miten se Juuli ja Olli oikeen menee radalla. Kerkesin jo innostumaan kun näin, että Juulia on kouluttajan kanssa... mutta kävelemässä kohti parkkipaikkaa ja Ollia ei näkynyt missään?!?!?!?! Vähän ajan päästä Olli viuhtoo tulemaan meidän autolta päin ilosena kuin sanoen, että "ei ne ollutkaan siellä enää". Tämän tempun se on kuulemma tehnyt joka ikinen kerta aikaisemminkin, aina kun se on kuullut, että "ahaa, meidän auto palasi parkkiin"... se on seuraavalla kerralla, kun on remmistä irti päässyt juossut autolle katsomaan onko siellä muu lauma tallella.

Että sellainen se meidän snautserilta näyttävä schapendoespoika on... aina pitää keksi omaa kivaa kun rupeaa odotus kyllästyttämään! ;)


Kampaajalla

Nyt on viety loppuun tämä Roopen tukan laitto operaatio, joka alkoi jo EILEN!! Iltalenkin jälkeen kiikutettiin koira suihkuun ja pesastiin pissakintut ja ruokanen parta, muut osat suihkautettiin pelkällä vedellä puhtaaksi. Lisäksi laitettiin "pahimpiin" takkukohtiin, peppuun ja niskaan, hoitoainetta, että on helpompi selvittää takut pois. Pahimpiin-sana sitaateissa sitä varten, että jos Roopen nykyistä tukkaa vertaa sen vauva tukkaan niin eihän nämä mitään takkuja enää siihen verrattuna ole!! Aikoinaan ollaan itkun kanssa harjattu ja kammattu, että saadaan tukka auki ja kyllähän se aina loppuen lopuksi saatiin. Ikinä ei ole Roopen tukkaan koskettu saksilla, että saisi takut helpommin auki, eikä tulla tulevaisuudessakaan koskemaan.

Yön yli annettiin sitten kuivua, koska ensinnäkään meillä ei ole kunnollista fööniä, joka jaksaisi kuivata kokonaisen koiran ja toisekseen jos sen olisi harjannut samalla turkki olisi suoristunut eikä olisi Roopelle (ja rodulle) tyypillisesti laineilla. Toki sen olisi voinut kuivata ensin ja sitten vasta harjata, mutta helpompi niin että antaa tukan kuivua omine aikoineen.

Ennen harjaus-operaatiota napsittiin Roopesta uudempia edustuskuvia, joihin olen enemmän ja vähemmän tyytyväinen, jokainen päättäköön itse tykkääkö vai ei.
Roopea on aina niin luksus harjata kun se vaan makaa nätisti paikoillaan, välillä taitaa ihan silmätkin lupsua kiinni. Olin aivan varma, että ei sieltä mitään kunnon takkuja edes löydy, mutta yllätys kyllä niskassa tuntui olevan joka puolelta pohjavilla solmussa. Onneksi oli laitettu hoitista niin senkin solmu-viidakon selvitys onnistui näpsäkästi.






Tällä hetkellä meillä on käytössä pelkästään harja, merkiltään se on Denman, ja se on ostettu Käherryshuollolta Messukseskuksen Voittaja-06 näyttelystä. Kiitos Liisan tämä harja tuli ostettua, kaikissa aikaisemmissa harjoissa on ollut terävät ja ohuet piikit, jotka taipuivat jo muutaman kuukauden käytön jälkeen ihan muodottomiksi. Denmanissa on paksut ja pyöreäpäiset piikit, jotka samalla hieroo koiraa mukavasti. Pyöriväpiikkistä muovikampaa käytetään silloin tällöin, mutta olen omaksunut harjan paremmaksi, sillä se ei revi niin paljoa tervettä karvaa kuin kampa, saatika sitten ne kaikki ihmeelliset takkukammat sun muut... no, jokainen tyylillään. Pesu auttaa myös siihen, ettei harjatessa/kammatessa revi mukana tervettäkin turkkia. Ei aina tarvitse koko koiraa pestä, vaan ne pahimmat paikat, uroksilla tässä tapauksessa jalat ja naama. Meillä Roope pestään noin 3kk välein kokonaan, aina niin, että mahdolliseen tulevaan näyttelyyn on minimissään 2viikkoa, siihen mennessä turkki kerkeää saamaan takaisin luonnollisen "likaisuuden", karheuden.

Kyllä meille eräät tietyt henkilöt aina sanovat pesun jälkeen, että "kauhea kun sen turkki on nyt pehmeä".. minulle pehmeä turkki ja PUHDAS turkki on aivan eri käsite (toisin kuin esimerkiksi meidän mamma, joka aina motkotta pesun jälkeen). Puhtaan koiran turkki on liukkaampi ja kiiltävämpi, koska siinä ei ole hiekkapölyä sun muuta likaa, toisin kuin pesemättömässä turkissa. Tämän takia, myös minusta, pesemätön turkki tuntuu karheammalta. Jos turkkia taas ei koskaan pestäisi se alkaa pikku hiljaa olemaan niin rasvanen ja likanen, että jokainen joka koiraan koskee saa mustat rasvaiset kädet. Pesemättömyys, eikä liikakaan peseminen, ole hyväksi koiran iholle. Schappareilla (ainakin meidän) on onneksi sellainen ominaisuus, että turkki puhdistuu myös jonkun verran harjatessa, tämä mm. vähentää jonkun verran pesun tarvetta. Kerran viikossa kun harjaa niin takut pysyy loitolla, ja turkki sekä iho voi paremmin.


torstai 24. toukokuuta 2007

Dorwest Herbs - vuohenjuuri-valeriana-tabletit

Sitä ollaan kuulemma ihmetelty, että mitä rauhottaviapillereitä oikeen koiralleni olen reissussa antanut. Noo.. tässä teille uteliaille vastaus: vuohenjuuri-valeriana-tabletteja, joka on homeopaattinen rauhoittava lääke, sitä voi mm. käyttää koiran matkapahoinvointiin ja joissain tapauksissa myös epilepsiaan. Että ei tässä mistään sen vakavammasta lääkkeestä ole kyse, koiran olon helpottamiseksi sitä vaan annettiin. Pahempi olohan sille vaan olisi tullut kun se koko ajan juoksi Amelan pepussa kiinni ja läähätti kielensä melkein siniseksi. Dorwest Herbsiltä löytyy muitakin ihan mainioita käyttökelpoisia tuotteita, niitä voi ostaa mm. näyttelyistä FinDogsilta tai heidän nettimyymälästään osoitteesta www.findogs.fi

Ja jos se vielä kiinnostaa niin, ei, en anna koiralleni rauhoittavia pillereitä näyttelyissä. Meillä ei pärjätäkseen niitä tarvitse. Roope on täysin luonnollisena omana itsenään voittanut kaikki meriittinsä ja luonnollisilla vioillaan myös huonot tuloksensa joskus jopa ansainnut.

Seuraavassa linkissä Roopelle antamaani rauhoittavaa: http://www.findogs.fi/kauppa/products.php?p=7c77b2

Ja nyt kun niistä lääkkeistä sitten puhutaan niin katsotaanpas mitä muuta meiltä löytyy koirille...
  • PanAcido - ihmisille tarkoitettu maitohappobakteerivalmiste, ollut todella tehokas selvittämään pahemmatkin ripulitapaukset, valitettavasti valmistus lopetetaan
  • Attapekt - Ravintolisä- ja ruoansulatushäiriöihin tarkoitettu valmiste, ostettu jos PanAcidoa ei ole ollut saatavissa, eli käytetty siis mahan hoitoon
  • PlaqueOff - Pahanhajuista hengitys ja hammaskiveä vastaan, annetaan sekoitettuna ruokaan (tällä yritetään ainakin ehkäistä hammaskiveä niin ei sitten tarvitse ainakaan hampaitten putsauksen takia nukuttaa koiraa, kaikki "turha" nukuttaminen on pahasta, siis ne mille voisi olla ennalta ehkäisy mahdollisuus)
  • Cothivet - haavasumute, jota on käytetty Ollin rasvapatteihin, aine "sulattaa" rasvan pois
  • Exspot - punkkien, täiden ja kirppujen torjuntaan, siitä lähtien kun tätä alettiin käyttää ei meidän pojista ole punkkeja löytynyt
  • Serene-UM - ajaa saman asian kuin edellä mainittu Dorwest Herbs -lääke, on myös homeopaattinen, eli ei mitään sen "kovempaa" tavaraa

Että tälläisiä meidän lääkekaappiin on kertynyt, eikä yksikään ole tarpeeton lääke. Kyllä noi rauhoittavat ovat olleet pelastus kun koira on pelännyt ukkosta tvs.. mutta tietenkin jokainen lääkitsee koiransa miten tykkää.
Minä en kyllä ihan turhan takia koiraani lekuriin raahaisi, enkä todellakaan anna nukuttaa koiraani turhan takia. Että kyllä täällä osataan katsoa mitä koirille oikein annetaan, älkää toki huolehtiko ;)

tiistai 22. toukokuuta 2007

Erossa on vaikea olla

Minä en olisi ikinä voinut kuvitella, että Roopesta erossa oleminen voisi olla näin inhottavaa!! Tulee aina niin paha mieli kun äiti sanoo, että Roope kaipaa ja vahtii ikkunasta, että "koska mamma tulee kotiin", eikä ruokakaan aina maistu kun pieni niin kovasti kaipaa. Kotiin tullessa huomaa myös, että mamman sängyssä on käyty nukkumassa ja nallea lutkuttamassa. Roopella on herttainen tapa ottaa joko rätti tai nalle suuhun ja pitää siitä makuuasennossa etutassuilla kiinni, joskus se saattaa pitää myös sellaista melkein itkun kuuloista hentoa piippausta. Se on sellainen mamman halinalle ja lellikki lapsi!

Syy tähän kotoota poissa oloon on se, että muutama viikko sitten aloitin autokoulun Järvenpäässä ja suurimman osan aikaa olen asunut poikaystävälläni Atella. En minä toki sitäkään pahaksi pistä, että saan olla Aten kanssa, mutta ei se silti kivaa ole koko ajan kaivata toista!! Olisi niin paljon helpompaa jos se isipappa saataisiin suostumaan Järvenpäähän muuttoon niin sitten voisin olla helpommin molempien rakkaideni kanssa. Muuten Roope voisi varmasti tulla Atelle mukaan, mutta kun Aten äidillä on allergia niin siinä on jo estettä tarpeeksi.


Onneksi Roopella on Ollista kaveria ja aina keskiviikkoisin Roope pääsee Ollin agilitytreenien ajaksi Mäntsälän metsiin lenkille, että ei se ihan heitteillä ole vaikka minä en sitä joka päivä olisikaan hoitamassa. Turkin hoidosta ollaan kyllä edelleen pidetty kiinni, kerran viikkoon on tukan selvittely ja muut asiaan kuuluvat hoitotoimenpiteet. Ja tänä viikonloppuna onkin sitten kunnon perusteellinen tukan pesu ja harjaus ja kynsienleikkuu ja silmien - ja korvien putsaus ja polkuanturakarvojen siistiminen!

Onneksi huomenna pääsee kotiin jo aamubussilla, niin saa sitten loppu päivän kuluttaa poikien kanssa touhuamalla... mutta toisaalta taas, kun olen Roopen kanssa enkä näe Attea niin ikävähän se silloinkin iskee! Ihmisen mieli osaa olla monimutkainen, eikä siitä kyllä aina ota ihan selvää... että yritä nyt sitten elää tämän pään kanssa!!

sunnuntai 20. toukokuuta 2007

No kun ne muutkin...

Kun ne muutkin tuntuvat kirjoittavan enemmän blogiin kuulumisiaan niin täytyneeköhän meidänkin kokeilla samaa, jos sitä innostuisi kirjoittamaan kuulumisiaan useammin.

Tästä se siis sitten lähtee...
Helatorstaina käännettiin Fiat Punto kohti Tamperetta, mukaan oli pakattu poikaystävä-kuski-koiranpitäjä-Aten lisäksi Roope ja minulle tyypillisesti tavaraa ainakin viikon reissua varten. Matka sujui ongelmitta, siihen asti kun piti suunnista Tampereen kaupunkiliikenteessä näyttelypaikalle, onneksi Paula-kasvattaja soitti hyvään aikaan ja pienen pyörimisen jälkeen löydettiin perille Kaupin urheilupuiston vinttikoiraradalle.

Näytelmään oli ilmoittautunut kaksi schape-lasta, Roopen poika Lumikuono Zapota de Tierra alias Repe ja Roopen veljentyttö Buffing Jean Harlow, Tzini. Repe aloitti rodun ja esiintyi hienosti minun kanssa, vaikka vasta vähän aikaa sitten oli tutustunut. Tuomarimme ei ymmärtänyt tämän suloisen pusumoottorin päälle, eikä siis antanut kunniapalkintoa, vaikka minusta Repe sen kyllä olisi ansainnut niin hienolla esiintymisellä (liekö isältään perinyt). Tzini sen sijaan otti ja oli ROP-pentu 5,5kk iässä. Onnittelut Tzinille ja koko poppoolle!




Repe & Roope 17.5.07 Tampereella


Pentunäyttelystä suunnattiin Äetsän Kiikkaan, mihin Paula muutti noin kuukausi sitten siskonsa perheen kanssa asumaan. Talo on vanha, mutta piha on aivan uskomaton ja pihalta näkyy Kokemäenjoellekin hienosti ja kaikki palvelut ovat lähellä, metsäänkään ei ole koirien kanssa pitkä matka ja on vielä maan omistajan lupa käydä juoksuttamassa koiria kyseisellä pellolla. Aivan upeata! Kyllä siellä kelpaa pitää koirahuushollia ihanassa ympäristössä!




Hemmet, Kiikka 17.5.


Jos jota kuta siitä huushollista oli kiva nähdä niin Roopen tyttöä Riitua, joka on epäilemättä minulle rakkain Roopen lapsista. Totta kai jokainen on omalla tavallaan tärkeä, mutta Riitua rakastan niin kuin omaani ja jos vain joku päivä on mahdollista niin mielelläni Riitu saa muuttaa minua ja Roopea ilahduttamaan. Siinä vaiheessa kyllä ei tarvitse kauheasti miettiä ottaako mieluummin jonkun hollantilaisen hienon pennun vai Roopen rakkaan Riitu-lapsen... valinta on ihan ehdottomasti Riitu!! Jälleen näkemisen riumu oli niin koskettava, Ripi melkein pissi alleen kun näki, että me tultiin ja illalla se istui pitkän aikaa sylissä ja oikein nojasi minua vasten. Aikaisemmin en edes tajunnut miten kova ikävä Riitua on ollut kaikkine puolineen, siinä on maailman lempein pikkuneiti joka aina tulee olemaan minulle äärimmäisen tärkeä oli se sitten missä tahansa.
Rolle-poika oli kovasti kasvanut sitten viime näkemän, josta ei kuitenkaan ollut kuin vajaa viikko, kuusi päivää. Hyvin se meni siellä porukan jatkona ja pellollakin meni kuin aikuinen koira konsanaan, vaikka nippanappa näkyi ruohikosta! :) Komea koira siitä on kasvamassa, tuskin maltan odottaa, että se pääsee näyttämään näytelmiin mistä on pienet schape-pojat oikeasti tehty!! Ollin äiti Siiri koki pienen muodon muutoksen karvapallosta lyhytkarvaiseksi koiraksi. Siirin tukka lähti ihan nenästä hännän päähän asti ja muistuttaakin nyt melkolailla whippettiä.. sama kohtalo oli myös Roopen veljellä Maunolla, tosin Mauno sai sentään pitää schapemaisen komean päänsä ja häntänsä, muuten mies on yhtä lyhyt tukkainen kuin syntyessään.

Roopella oli hieman hankalampi reissu, kun tuo äitsykän peppu oli niiiin kiinnostava, ettei meinannut yöstäkään tulla mitää. Piti pientä piippausta muutaman tunnin ja aamulla neljän maissa olisi pitänyt jo nousta. Muutamat rauhoittavat pillerit tuli siinä annettua, ettei pojan koko pää olisi seonnut ja yöllä sai sentään nukuttua vähän aikaa. Kotimatkalla Roope olikin sitten aika hiljaista poikaa, taisi pillerit vielä vaikuttaa ja se jatkuvat Amalian hännystelykin. Hyvä reissu-koira Roope kyllä oli, Puntosta on hyvää vauhtia tulossa koira-auto (toivottavasti tässä vielä itse sen ajokortin kesän aikana saa niin ei tarvitse aina Attea tai äitiä hätyytellä mukaan kuskiksi). ;)