perjantai 18. syyskuuta 2009

Walma 1v

Vihdoin ja viimein, vuosikirja on paketoitu ja postitettu painoon. Kyllä oli taas urakka koota kaikki viime vuoden koe- ja kilpailutulokset, terveystulokset, rekisteröinnit, arvostelujen puhtaaksi kirjoitus+lajittelu koirakohtaisesti ja sitten vielä asetella kaikki itse vuosikirjan muottiin. 171 koiraa käynyt viime vuonna näyttelyissä, että jokainen voi mielessään miettiä mikä kirjoittaminen arvostelujen puhtaaksi kirjoittamisessa on ollut, ei siis pelkästään minulla vaan kiitos myös Paulalle ja Marianille. Vaikka on se äärimmäisen mielenkiintoista, tulee tutustuttua eri koiriin. No nyt sitten taidetaan vähän rentoutua ja totutella ajatukseen, että töistä kotiin tultaessa ei tarvitse kiirehtiä koneen ääreen. Vaikka on me nytkin nautittu aamuisin metsälenkeistä ja koirat on päässeet kirmaamaan vapaana heti aamusta.. jos ei niitä tuhoja olisi sitten niin laajalti kotiin tultaessa. Kaapit pursuaa ja kellariin on viety kaikki ylimääränen mikä voisi joutua koirien hampaissa väärin käytetyksi.

Syksyn viimeiset näytelmätkin tuli käytyä: parisen viikkoa sitten Vantaalla Walma oli hollantilaisen Jan de Gidsin kehässä EH1, Tico sen sijaan jatkaa voittokulkuaan ollen toiseksi komein poika ja viides serti, tuomarina Hassi Assenmacher-Feyel Saksasta.
Porvoossa viime lauantaina - Walman 1v. synttäreinä - oltiin toisen hollantilaisen tuomarin Jo Schepersin kehässä ja Walmalle vihdoin ja viimeinen irtosi se vaaleanpunainen ERI, luokkavoitto, PN3 ja rotunsa paras juniori Royal Caninin sponsoroimassa kilpailussa. Eikä Ticollakaan huonommin, paras uros, VSP ja kuudes serti ruotsalaisen Ove Germudssonin arvostelussa. Illasta sitten juhlittiin Walpurin synttäreitä paistetuilla polvilumpioilla ripulista huolimatta ja varmaan arvaatte ettei ainakaan helpottanut ripulitauti.

Viikko sitten sunnuntaina Roope osallistui Kylmäkoskella MH-luonnekuvaukseen, jonka kuvasivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Pääsin alkuun seuraamaan useamman koiran ennen omaa vuoroa, mutta vielä mielenkiintoisempi oli oma vuoro, että pystyi pitämään itsensä koossa ja olemaan reagoimatta koiran käytökseen niin kuin normaalissa elämässä. Ja sen huomasi schapeista ja kuvaajatkin moisen totesivat, että ohjaajakeskeisiä koiria, jotka etsivät tukea omistajistaan. Kuitenkin mielestäni kaikki schapet läpäisivät osiot melko rodunomaisesti ja muutaman positiivisen yllätyksenkin koin. Roope oli sitä mitä ajattelinkin, vaikka jäi hieman harmittamaan, kun se joutui turhaan pelästymään vieheellä hihnaa, joka oli vedetty sen kaulapannan ali, jotta se olisi helpompi vapauttaa nopeasti. Vedin hihnan niin rivakasti kaulapannan ali, että loppuosa läppäsi Roope-rassua suoraan korvaan ja sitten alkoi vielä kutittaa poika parkaa kasseista.
Kuvauksen arvostelulomake kertoo minusta melko tarkkaan miten kuvauksen kulku on mennyt, joten lukaiskaapa se kotisivuilta. Ainoa minkä haluan erikseen mainita on se miten paljon koirat haistavat: räminälaitteella Roope haistoi lähtöpaikalla kerran maata ja ei enää suostunut tulemaan minun ja räminälaitteen väliin, moneen kertaan yritettiin ihan niin, että otin hihnan lyhyelle, mutta ei. Se haistoi pelon aikaisempien koirien jäljiltä, kukapa sitä ehdoin tahdoin pelottavaan paikkaan menisi.

Ylipäätään kuvaus oli hyvin mielenkiintoinen ja arviointilomaketta lukiessaan saa paremman kuvan koiran käytöksestä, kuin luonnetestin pisteitä katsellessa. Ja osiot viedään loppuun asti, niin ettei koiralle jää pelkotiloja ja kuvaajat todella osasivat asiansa. Harvassa vaan oli schapejen osallistuminen, jäi näiden meidän "näyttelypuudeleiden" varaan melkeenpä kokonaan. Missä olivat ahkerat harrastajat ja luonteista paasaajat? Ensi vuonna toivottavasti sankemmalla joukolla, omasta mielestäni MH-kuvaus sopii paremmin rodullemme kuin (kokemani mukaan) nopea tempoisempi luonnetesti. (älkääkä vetäkö herneitä nokkiinne, mielipiteensä kullakin...)




Keskiviikkona käytiin rentoutumassa sienimetsällä, eli siis Marian keräsi sieniä ja minä nappailin kuvia koirista, sen mitä nyt kostealla säällä sai otettua. Koirat nautti metsässä melskaamisesta ja puistotädit piti huolta, että jokaisella oli leikkiparinsa. Roopekin joka on ollut aina onneton metsässä liikkuja nautti helposta kulkemisesta ja liehitteli Boogieta. Kotiin päin lähdettäessä ajettiin yhdestä risteyksestä harhaan ja sillä tapaa löydettiin upea pieni järvi, joka päätettiin joku päivä lähteä kiertämään porukalla. Hertha ehti käydä järvessäkin ja tokihan se löysi juuri sen pahimman liejukohdan, hyi helkkari kun autossa haisi kotimatkan suomuta. Eikä se meinannut pesussakaan lähteä, vieläkin taitaa vieno haju olla jäljellä.

Huomenna lähdetään lenkkeilemään samoille suunnille Lopen mökille Ollin ja Ticon kanssa. Eipä meille siis paljoa kummempaa, katsotaan jos tästä päästäisiin taas kiinni harjoittelun makuun, että saadaan kaikki irti Roopen lyhyestä tukasta. Jalostussuunnitelmiakin tässä ollaan tehty ja tulevaisuutta ajatellen katseltu uusia linjoja ulkomailta, katsotaan mitä sieltä syntyy ja meneekö kaikki suunnitelmien mukaan. ;)

torstai 3. syyskuuta 2009

Harvahampaat

Hertha 4kk


Pitkästä aikaa, vuorokaudessa saisi olla mieluusti muutama tunti enemmän, että ehtii kaiken tarpeellisen tehdä. Lehden sain postiin alku viikosta ja vuosikirjaan on vihdoin saatu kirjoitettua puhtaaksi kaikki näyttelyarvostelut, kaikki muu onkin jo valmiiksi taitettuna. Vielä pitää lajitella arvostelut koirakohtaisesti ja sitten vielä vuosikirjaan ne kuvineen, 94 koiran arvostelut on jo lajiteltu, jäljellä on varmaan parisenkymmentä. Töissäkin riittää taas vähän oppimista kun minut vaihdettiin Tuusulan liikkeestä Keravalle jossa olen käynyt vain muutaman kerran asiakkaana. Tunninkin se on pidempään kuin Tuusula, että pitkät päivät silloin kun koko päivän on, onneksi sen vastapainoksi on muutama viikonloput vapaat ja muutama lyhyempi päivä.

Viikko sitten maanantaina käytiin vieraisilla Herthan veljen Keken luona Veikkolassa. Kierrettiin ensin tunnin metsälenkki koirien kanssa ja sitten vielä saivat riehua isolla pihalla keskenään. Walmaa kauhistutti alkuun isot leonbergpojat, mutta kun ne pysyivät tarhassaan metelistä huolimatta niin rentoutuihan tuokin lapsia leikityttämään... Keke tosin olisi halunnut harjoittaa jo miehisiä taitojaan tyttöjen kanssa. Kotiin päästyä olikin koko porukka väsyneitä ja tyytyväisiä, oltiinhan me sentään reissussa melkeen kuutisen tuntia matkoineen.

Hertha & Keke solmussa


Kovin paljoa ei muuta ihmeellistä ole tapahtunut, melko kotipainoitteisesti ollaan menty. Ihan pienet treenit pidettiin kapulan ja kupin kanssa... Kapulan kanssa meni pelleilyksi, mutta joku on tämän tauon aikana kyllä opettanut Roopelle, että kun palkka tulee kupista sinne tosiaan saa mennä sillä "ole hyvä" vihjeellä. Jotain positiivista siis.
Herthan kanssa harjoiteltiin näyttelyhihnan ja naksun kanssa seisomista, piti kyllä olla todella nopea jos meinasi naksauttaa seisomisesta kun tuo tarjoaa salamana istumista kaikkeen. Hyvin se kyllä rupesi asiaa tajuamaan ja saatiin ainakin joku pohja kehäkäyttäytymiselle.
Walma on edelleen pannassa herkkiskäytöksensä kanssa, mutta otettiin senkin iloksi vähän istumisia ja maahan menoja.

Niin ja tosiaan meillä pudotellaan nyt hampaita, siis muutkin kun Hertha. Roopella on mitä ilmeisemmin luuta syödessä lohjennut alaetuhammas, pieni nysä sieltä näkyy kun tarkkaan katsoo, lekuriin emme vaivaudu ennen kuin näyttää siltä, että se kipeytyy. Ei tarvinnut Ollikaan erityishoitoa katkenneeseen hampaaseensa, joka on katkennut jo noin 6v sitten. Herthan hampaisto taas näyttää tällä hetkellä olevan ok.

Viikon järkyttävin tapahtuma sattui eilen kun pitkän pohdinnan jälkeen otin koneen käteen ja ajoin Roopen tukan lyhyeksi. Ei asia niinkään Roopea ole järkyttänyt, minua sitäkin enemmän. Täytyy sanoa, että on sitä muille helppo sanoa, että senkus leikkaat, mutta tämä taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kun oman koiran kynin. Asia on sitten eri kun koira alkaa olla niin vanha, että se turkittomuus jo helpottaa oloa ja elämää. On se kuitenkin niin iso osa Roopen persoonaa, olkoonkin, että se on ollut vaikea kuin mikä junnuna ja pehmonen vielä aikuisiälläkin. Ei se ongelma missään nimessä ole ollut, sitä on ihan turha kenenkään kuvitella. Puolitoista vuotta aikaa kasvattaa uusi ja upeampi tukka veteraanikehiin, että sillon sitten seuraavan kerran kehissä. Jos nyt saataisiin tässä välin tottisteltua ykköstulos ainakin alokasluokasta. ;)

Roopen syysmuoti