torstai 3. syyskuuta 2009

Harvahampaat

Hertha 4kk


Pitkästä aikaa, vuorokaudessa saisi olla mieluusti muutama tunti enemmän, että ehtii kaiken tarpeellisen tehdä. Lehden sain postiin alku viikosta ja vuosikirjaan on vihdoin saatu kirjoitettua puhtaaksi kaikki näyttelyarvostelut, kaikki muu onkin jo valmiiksi taitettuna. Vielä pitää lajitella arvostelut koirakohtaisesti ja sitten vielä vuosikirjaan ne kuvineen, 94 koiran arvostelut on jo lajiteltu, jäljellä on varmaan parisenkymmentä. Töissäkin riittää taas vähän oppimista kun minut vaihdettiin Tuusulan liikkeestä Keravalle jossa olen käynyt vain muutaman kerran asiakkaana. Tunninkin se on pidempään kuin Tuusula, että pitkät päivät silloin kun koko päivän on, onneksi sen vastapainoksi on muutama viikonloput vapaat ja muutama lyhyempi päivä.

Viikko sitten maanantaina käytiin vieraisilla Herthan veljen Keken luona Veikkolassa. Kierrettiin ensin tunnin metsälenkki koirien kanssa ja sitten vielä saivat riehua isolla pihalla keskenään. Walmaa kauhistutti alkuun isot leonbergpojat, mutta kun ne pysyivät tarhassaan metelistä huolimatta niin rentoutuihan tuokin lapsia leikityttämään... Keke tosin olisi halunnut harjoittaa jo miehisiä taitojaan tyttöjen kanssa. Kotiin päästyä olikin koko porukka väsyneitä ja tyytyväisiä, oltiinhan me sentään reissussa melkeen kuutisen tuntia matkoineen.

Hertha & Keke solmussa


Kovin paljoa ei muuta ihmeellistä ole tapahtunut, melko kotipainoitteisesti ollaan menty. Ihan pienet treenit pidettiin kapulan ja kupin kanssa... Kapulan kanssa meni pelleilyksi, mutta joku on tämän tauon aikana kyllä opettanut Roopelle, että kun palkka tulee kupista sinne tosiaan saa mennä sillä "ole hyvä" vihjeellä. Jotain positiivista siis.
Herthan kanssa harjoiteltiin näyttelyhihnan ja naksun kanssa seisomista, piti kyllä olla todella nopea jos meinasi naksauttaa seisomisesta kun tuo tarjoaa salamana istumista kaikkeen. Hyvin se kyllä rupesi asiaa tajuamaan ja saatiin ainakin joku pohja kehäkäyttäytymiselle.
Walma on edelleen pannassa herkkiskäytöksensä kanssa, mutta otettiin senkin iloksi vähän istumisia ja maahan menoja.

Niin ja tosiaan meillä pudotellaan nyt hampaita, siis muutkin kun Hertha. Roopella on mitä ilmeisemmin luuta syödessä lohjennut alaetuhammas, pieni nysä sieltä näkyy kun tarkkaan katsoo, lekuriin emme vaivaudu ennen kuin näyttää siltä, että se kipeytyy. Ei tarvinnut Ollikaan erityishoitoa katkenneeseen hampaaseensa, joka on katkennut jo noin 6v sitten. Herthan hampaisto taas näyttää tällä hetkellä olevan ok.

Viikon järkyttävin tapahtuma sattui eilen kun pitkän pohdinnan jälkeen otin koneen käteen ja ajoin Roopen tukan lyhyeksi. Ei asia niinkään Roopea ole järkyttänyt, minua sitäkin enemmän. Täytyy sanoa, että on sitä muille helppo sanoa, että senkus leikkaat, mutta tämä taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kun oman koiran kynin. Asia on sitten eri kun koira alkaa olla niin vanha, että se turkittomuus jo helpottaa oloa ja elämää. On se kuitenkin niin iso osa Roopen persoonaa, olkoonkin, että se on ollut vaikea kuin mikä junnuna ja pehmonen vielä aikuisiälläkin. Ei se ongelma missään nimessä ole ollut, sitä on ihan turha kenenkään kuvitella. Puolitoista vuotta aikaa kasvattaa uusi ja upeampi tukka veteraanikehiin, että sillon sitten seuraavan kerran kehissä. Jos nyt saataisiin tässä välin tottisteltua ykköstulos ainakin alokasluokasta. ;)

Roopen syysmuoti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti