perjantai 18. syyskuuta 2009

Walma 1v

Vihdoin ja viimein, vuosikirja on paketoitu ja postitettu painoon. Kyllä oli taas urakka koota kaikki viime vuoden koe- ja kilpailutulokset, terveystulokset, rekisteröinnit, arvostelujen puhtaaksi kirjoitus+lajittelu koirakohtaisesti ja sitten vielä asetella kaikki itse vuosikirjan muottiin. 171 koiraa käynyt viime vuonna näyttelyissä, että jokainen voi mielessään miettiä mikä kirjoittaminen arvostelujen puhtaaksi kirjoittamisessa on ollut, ei siis pelkästään minulla vaan kiitos myös Paulalle ja Marianille. Vaikka on se äärimmäisen mielenkiintoista, tulee tutustuttua eri koiriin. No nyt sitten taidetaan vähän rentoutua ja totutella ajatukseen, että töistä kotiin tultaessa ei tarvitse kiirehtiä koneen ääreen. Vaikka on me nytkin nautittu aamuisin metsälenkeistä ja koirat on päässeet kirmaamaan vapaana heti aamusta.. jos ei niitä tuhoja olisi sitten niin laajalti kotiin tultaessa. Kaapit pursuaa ja kellariin on viety kaikki ylimääränen mikä voisi joutua koirien hampaissa väärin käytetyksi.

Syksyn viimeiset näytelmätkin tuli käytyä: parisen viikkoa sitten Vantaalla Walma oli hollantilaisen Jan de Gidsin kehässä EH1, Tico sen sijaan jatkaa voittokulkuaan ollen toiseksi komein poika ja viides serti, tuomarina Hassi Assenmacher-Feyel Saksasta.
Porvoossa viime lauantaina - Walman 1v. synttäreinä - oltiin toisen hollantilaisen tuomarin Jo Schepersin kehässä ja Walmalle vihdoin ja viimeinen irtosi se vaaleanpunainen ERI, luokkavoitto, PN3 ja rotunsa paras juniori Royal Caninin sponsoroimassa kilpailussa. Eikä Ticollakaan huonommin, paras uros, VSP ja kuudes serti ruotsalaisen Ove Germudssonin arvostelussa. Illasta sitten juhlittiin Walpurin synttäreitä paistetuilla polvilumpioilla ripulista huolimatta ja varmaan arvaatte ettei ainakaan helpottanut ripulitauti.

Viikko sitten sunnuntaina Roope osallistui Kylmäkoskella MH-luonnekuvaukseen, jonka kuvasivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Pääsin alkuun seuraamaan useamman koiran ennen omaa vuoroa, mutta vielä mielenkiintoisempi oli oma vuoro, että pystyi pitämään itsensä koossa ja olemaan reagoimatta koiran käytökseen niin kuin normaalissa elämässä. Ja sen huomasi schapeista ja kuvaajatkin moisen totesivat, että ohjaajakeskeisiä koiria, jotka etsivät tukea omistajistaan. Kuitenkin mielestäni kaikki schapet läpäisivät osiot melko rodunomaisesti ja muutaman positiivisen yllätyksenkin koin. Roope oli sitä mitä ajattelinkin, vaikka jäi hieman harmittamaan, kun se joutui turhaan pelästymään vieheellä hihnaa, joka oli vedetty sen kaulapannan ali, jotta se olisi helpompi vapauttaa nopeasti. Vedin hihnan niin rivakasti kaulapannan ali, että loppuosa läppäsi Roope-rassua suoraan korvaan ja sitten alkoi vielä kutittaa poika parkaa kasseista.
Kuvauksen arvostelulomake kertoo minusta melko tarkkaan miten kuvauksen kulku on mennyt, joten lukaiskaapa se kotisivuilta. Ainoa minkä haluan erikseen mainita on se miten paljon koirat haistavat: räminälaitteella Roope haistoi lähtöpaikalla kerran maata ja ei enää suostunut tulemaan minun ja räminälaitteen väliin, moneen kertaan yritettiin ihan niin, että otin hihnan lyhyelle, mutta ei. Se haistoi pelon aikaisempien koirien jäljiltä, kukapa sitä ehdoin tahdoin pelottavaan paikkaan menisi.

Ylipäätään kuvaus oli hyvin mielenkiintoinen ja arviointilomaketta lukiessaan saa paremman kuvan koiran käytöksestä, kuin luonnetestin pisteitä katsellessa. Ja osiot viedään loppuun asti, niin ettei koiralle jää pelkotiloja ja kuvaajat todella osasivat asiansa. Harvassa vaan oli schapejen osallistuminen, jäi näiden meidän "näyttelypuudeleiden" varaan melkeenpä kokonaan. Missä olivat ahkerat harrastajat ja luonteista paasaajat? Ensi vuonna toivottavasti sankemmalla joukolla, omasta mielestäni MH-kuvaus sopii paremmin rodullemme kuin (kokemani mukaan) nopea tempoisempi luonnetesti. (älkääkä vetäkö herneitä nokkiinne, mielipiteensä kullakin...)




Keskiviikkona käytiin rentoutumassa sienimetsällä, eli siis Marian keräsi sieniä ja minä nappailin kuvia koirista, sen mitä nyt kostealla säällä sai otettua. Koirat nautti metsässä melskaamisesta ja puistotädit piti huolta, että jokaisella oli leikkiparinsa. Roopekin joka on ollut aina onneton metsässä liikkuja nautti helposta kulkemisesta ja liehitteli Boogieta. Kotiin päin lähdettäessä ajettiin yhdestä risteyksestä harhaan ja sillä tapaa löydettiin upea pieni järvi, joka päätettiin joku päivä lähteä kiertämään porukalla. Hertha ehti käydä järvessäkin ja tokihan se löysi juuri sen pahimman liejukohdan, hyi helkkari kun autossa haisi kotimatkan suomuta. Eikä se meinannut pesussakaan lähteä, vieläkin taitaa vieno haju olla jäljellä.

Huomenna lähdetään lenkkeilemään samoille suunnille Lopen mökille Ollin ja Ticon kanssa. Eipä meille siis paljoa kummempaa, katsotaan jos tästä päästäisiin taas kiinni harjoittelun makuun, että saadaan kaikki irti Roopen lyhyestä tukasta. Jalostussuunnitelmiakin tässä ollaan tehty ja tulevaisuutta ajatellen katseltu uusia linjoja ulkomailta, katsotaan mitä sieltä syntyy ja meneekö kaikki suunnitelmien mukaan. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti