sunnuntai 21. syyskuuta 2014

MH Antti

Kuvaajat Anja Jauhiainen ja Heidi Kaatiala.

1a KONTAKTI Tervehtiminen - 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI Yhteistyö - 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c KONTAKTI Käsittely - 3 Hyväksyy käsittelyn

2a LEIKKI 1 Leikkihalu - 3 Leikkii aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b LEIKKI 1 Tarttuminen - 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu - 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta

3a TAKAA-AJO 1. kerta - 2 Aloittaa, mutta keskeyttää
3b TARTTUMINEN 1. kerta - 1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3c TAKAA-AJO 2. kerta - 1 Ei aloita
3d TARTTUMINEN 2. kerta - 1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään

4 AKTIVITEETTITASO - 3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus - 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio - 1 Ei osoita uhkauseleitä
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus - 1 Ei saavu avustajan luo
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu - 1 Ei osoita kiinnostusta
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö - 1 Ei osoita kiinnostusta

6a YLLÄTYS Pelko - 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio - 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus - 1 Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/Ei mene ajoissa
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko - 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus - 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko - 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus - 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko - 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus - 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a AAVEET Puolustus/aggressio - 3 Osoittaa useita uhkauseleitä
8b AAVEET Tarkkaavaisuus - 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c AAVEET Pelko - 5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/Pakenee
8d AAVEET Uteliaisuus - 1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois/Ei mene ajoissa
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen - 1 Torjuu kontaktia/Ei mene ajoissa

9a LEIKKI 2 Leikkihalu - 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b LEIKKI 2 Tarttuminen - 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

10 AMPUMINEN - 1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön


Yllä oleva kuvaus on ihan koiran näköinen, erityisen onnellinen olo on tuosta rodun ensimmäisestä 1-tuloksesta ampumisen osalta, jossa Antti tosiaan keskittyi leikkimään patukalla ja passiivisena kuunteli pienet (ja vähän isommatkin räjäytystyömaan (?)) paukut ilman suurempia korvan lotkautuksia.

Siskot Essi ja Rose suorittivat myös päivän aikana kuvauksen hyväksytysti läpi.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Showman

Kesäloman jälkeen on taas näytelmiä riittänyt joka viikonlopulle, Kouvola, Heinola, Tervakoski, Helsinki, Porvoo... tulevana lauantaina Tampere, sitten parin viikon päästä Tuulos ja niin edelleen...

Ihan ei ole ollut kunto kohdillaan. Takaosaan on kehittynyt kivasti lihaksia, koska sinne kohdistuu luonnollisesti enemmän ponnistusvoimaa ja sitä kautta "helppoa" treeniä. Etuosaan täytyisi saada vesijumppaa ja alamäki treeniä + tasapainolaudalla pieniä lihaksia, jotka tukevat runkoa.

Huoltotoimenpiteet

Käytiin siis tämän johdosta viime perjantaina fysioterapeutilla kahden kuukauden tauon jälkeen. Petran mammalomaillessa kokeiltiin Tuusulan Askel eläinlääkäriasemalla vastaanottavaa Jenni Laaksosta.

Fyssari oli oikein pätevä. Katsottiin ensin koiran liikkumista kävellen, ravissa ja portaissa - ihan tasapainoisesti askeltaa kaikille neljälle jalalle. Hieroessa löytyi parit kipupisteet, toinen leikatun olkapään lavasta ja lavan takaa selästä. Pahimpiin jumeihin annettiin sähköä ja molemmat saatiin sillä avattua - koira ei huomannut mitään. Antti nautiskeli kyllä pääasiassa käsittelystä vaikka pieni hiki meinaa karvakoiralle tulla siinä patjalla. Takaosasta löytyi "tavallista" treenijumia, ei mitään kummallista. Lopuksi katsottiin vähän jumppaliikkeitä nimenomaan tuolle tasapainolaudalle, että saadaan etuosaan rakennettua lihaksistoa. Tällaisen operaation jäljiltä sitä osaa arvostaa kyllä tervettä koiraa, joka rakentaa pennusta pitäen sitä lihaskuntoaan kuin huomaamatta. Ei sillä, Antin luonne on niin kultaa, että kaikki tämä on sen arvoista.

Alla viimeisimpiä arvosteluita.

23.8.2014 KOUVOLA KR - TOMAS ROHLIN, TANSKA
18 months big boy. Good head shape, but bit strong in scull. Good muzzle, nice dark eyes, good ears. Nice body proportions. Must not be stronger in bone. Good ribcage. Nice feet. Enough angulations front and back. Good tail with great action. Still young coat. Nice mover. Excellent temperament. NUO ERI 1

24.8.2014 HEINOLA KR - OLE STAUNSJAER, TANSKA
Up to size. Nice head. Good strong muzzle. Correct bite. Well set ears. Nice neck and front. Could have better topline. Well set tail. Needs a bit more angulation in rear. Good substance in body and bone. Nice colour and coat. Moves well, but a bit close in rear. NUO ERI 1

30.8.2014 TERVAKOSKI KV - CARLOS FERNANDEZ RENAU, ESPANJA
Arvostelu paikassa X. NUO ERI 1

6.9.2014 HELSINKI KR - ROGER VANHOENACKER, BELGIA
Arvostelu paikassa X. NUO EH 1

13.9.2014 PORVOO KR
Masculine male, upper size. Excellent type. Enough underjaw. Correct bone. Typical topline. Moves with typical drive. Good coat texture and colour. Good temperament. NUO ERI 1 SA PU 1 SERT VSP

Antti 19kk

Arska 4,5kk

Rahan menoa ei voi estää

Niin kovasti olin jo päättänyt, että Antero jää kasvattelemaan loppuvuodeksi lihaskuntoa ja turkkia, mutta ei. Muutama seteli tuli tuhrattua loppuvuoden näytelmiin, mutta on se sen arvoista vaikkei tuloksilla juhlittaisikaan ihan joka kerta. Ainoat viikonloput joita odotan lievällä kauhulla on loka-/marraskuun tuplat - Seinäjoki-Lahti ja Helsinki-Jyväskylä.

Otso Porvoossa VAL ERI 3
Viikkoa aiemmin Helsingissä ROP


Ei schape mitään beautyboxia tartte... niin vissiin, 
ei edes mahtunut kaikki vermeet, piti karsia huonoimmat.


Huom. Vaaleanpunainen on meidän poikain boxi. ;)

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kaikki tekeminen on hyvästä

Koiraharrastuksen kurjin puoli on ehdottomasti harrastuslajien välinen kuilu ja ihmisten kyräily, vaikka itseasiassa molemmista osapuolista tuntuu aivan samalta - kummatkin ajattelevat toistensa vähättelevän toisen harrastusvalintoja ja omien harrastuksiensa määrittelevän hyvän koiran.

On kuitenkin varmasti ihan jokaisen koiraharrastajan mielestä aivan se ja sama mitä sen koiran kanssa tehdään, kunhan tehdään! Right?

Henkilökohtaisesti pidän koiranäyttelyiden helppoudesta ja estetiikasta. Pidän lenkkeilystä, sillä se on koirieni fyysistä valmistautumista näyttelyihin - hyvän lihaskunnon omaava koira liikkuu ja kantaa itsensä paremmin. Unelma tilanteessa löytäisin kuitenkin myös motivaation ja ajan treenata tokoa, agilitya tai ottaa hyötykäyttöön pakkasessa möllöttävän hirven jalan. Elämässä on kuitenkin tehtävä valintoja ajankäytön suhteen, koska arjestani ison osan syö palkkatyö ja yhdistystoiminta (luen tämän myös yhdeksi harrastukseksi) haluan käyttää vapaa-aikani liikkumalla luonnossa. Joku toinen tekee taas toisen valinnan ja hän on siihen oikeutettu, me kaikki olemme.

Millä harrastajat saisi kohtaamaan toisensa sulassa sovussa? Ilman, että kumpikaan osapuoli tuntisi olonsa vähätellyksi tai huonoksi koiran omistajaksi.

Potentiaali

Kasvattajat vastaavat jalostusvalinnoillaan kysyntään. Jokaisen kasvattajan tulisi kuitenkin kunnioittaa rotumääritelmää näillä valinnoilla. Rotua ei tule kasvattaa harrastusten sanelemaan suuntaan - ei minkään harrastelajin! Ei pyrkiä medi-kokoisiin agilitykoiriin tai överikulmautuneisiin näyttelyiden turkkihirmuihin.

Kasvattajat tekevät erilaisilla kriteereillään yhdistelmiä, joissa pääasiassa yhteinen tavoite on kaikilla rodunomaiset terveet koirat. Jokaisella on oma näkemyksensä sille mikä on rodunomainen ulkomuoto ja luonne. Terveys on kaikille yhteinen tärkeä asia, mutta siinäkin kasvattajilla on erilaisia asioita mitä he painottavat - mikä kenenkin henkilökohtaisten kokemusten perusteella tuntuu tärkeimmältä. Jotain mitä ei ehkä halua kenenkään muun kokevan koiransa kanssa.

Pentuja myydessään kasvattajan tulee muistaa aina myyvänsä esineeksi rinnastettavaa materiaalia. Kuluttajasuojalaki suojelee asiakasta eli pennun ostajaa ja mikäli kasvattaja mainostaa kovasti myyvänsä tiettyyn käyttötarkoitukseen soveltuvaa materiaalia eikä pennusta sellaista loppupeleissä tule voidaan olla ikävien asioiden äärellä.

Kuluttajasuojalaki sanoo markkinoinnista näin: "Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt."

Mitkään valtakunnan tulokset eivät vanhemmilta periydy jälkeläisille. Schapendoes on yleisesti ottaen potentiaalinen lajiin kuin lajiin, koiran omistajan työmotivaatio ja kyvyt näyttelevät suurinta osaa siitä mitä koirasta loppupeleissä tulee, erityisesti käyttölajeissa. 

Edit. huom. Koskee yhtälailla koirien terveysasioita, niistä kertomista tai kertomatta jättämistä.

Kruununa kakun päällä yhdistystoiminta

Tämä on henkilökohtainen purnaus koskien jäsenlehteä.

Syyslehden ilmestyttyä tällä viikolla tuli taas tapansa mukaan kaikkea pientä korjattavaa ilmi. Asia ok, no bad feelings. MUTTA. Eikö lehdessä ole riittävän montaa kertaa mainittu materiaalin toimittamisesta, kuten tuloksista? Mikäli joku tulos puuttuu kurkkaa ensin kopiot omista lähteneistä sähköposteistasi, että oletko sellaisia edes toimittanut? Tähän asti olemme aktiivisesti pyrkineet päätoimittajan kanssa kursia kasaan tuloksia kuvineen. Ja tästä eteenpäin, mutinaan kyllästyneenä, julkaisemme ainoastaan meille toimitetut tulokset, että jos ne koskevat vain esim. näyttelyitä joissa minun koirani ovat esiintyneet niin.... voi voi... Tulosten julkaisu millään sosiaalisen median sivustolla ei ole sama kuin tulosten toimitus lehteen, jonka sähköposti on schapelehti@gmail.com. Ettäs tiedätte. Ja kuten on ohjeistettu; tulokset tulee julkaista koko tapahtuman osalta, esim kaikki ko. näyttelyn PU/PN-tulokset, yksittäisen koiran näyttelytuloksia ei julkaista. Agilityt, tokot yms. julkaistaan koirakohtaisesti.

Vai mitä jos lopetetaan tulosten julkaisu kokonaan, kaikista lajeista?

Eniten tässä nyppii se, että minut haluttiin taittamaan lehteä pari vuotta sitten, jotta jäsenistö saisi vastinetta jäsenmaksulleen. Nopeasti ne ihmiset unohtavat tyytyväisyytensä ja alkaa se nurina, joka suoraan sanottuna syö työmotivaatiotani tehdä yhtään mitään teidän eteenne. Minä kyllä keksin tälle lehdelle ja nettisivuille käytetylle ajalle myös muuta aktiviteettia. Tyytyväisyys on vaativa laji.

Ugh.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

AA-kerho

Anonyymit alkoholistit, eikun... Antti ja Arska tarkoitan.

Neljä pitkää kuukautta pidin pintani ja kieltäydyin tämän ruskean nappisilmän huoltajuudesta. Vitsailin vain, että sitten jos Roopesta aika jättää tulen hakemaan Arskan kotiin.

Ihan oikeasti meinasin Roopen jälkeen, että nyt mennään Anteron kanssa kahdestaan hetken aikaa ja katsellaan rauhassa. Rauhassa. Mikä se on? Järki hoi älä jätä.. meni jo! Viikko ja yksi päivä, eikä se vaatinut sen enempää kun Antinkaan kohdalla; "tuu hakemaan".

Mielenkiintoinen ilmiö lauantai-aamuna lenkillä, kun jo viikon jälkeen mielessä pyöri miten sitä pärjää kahden koiran kanssa, riittääkö aika, mitä jos laiminlyön toisen, riittääkö rakkautta jaettavaksi?

Bile-eläin

Isot on Arskalla saappaat joihin astua Roopen jäljiltä, mutta olkoon ne merkki menestyksestä. Ihan ei ole vaatimaton pennelin nimikään, Exåress Party Animal

Arska on siis Antin pikkuveli oikeastikin, Iris-mamman huolella suunnitellut (tähän mennessä) ainoat pojat. Isä puolestaan sekin on ruotsalainen, kuten Antilla, multimenestynyt Filuren, Carnac's X-Man, jolla on tilillään yli 100 ROP-voittoa, RYP- ja BIS-sijoituksia ynnä muuta muikeaa. Filuren oli yksi Walman tulevaisuuden sulhaskandidaateistakin, mutta kohtalo päätti kasvatussuunnitelmieni suhteen toisin.

Exåress Party Animal "Arska" 4kk

No riittääkö sitä rakkautta?

Riittää, riittää. Ja jos ei riittävästi niin kyllä pojat osaa omat kainalopaikkansa ottaa, kun siltä tuntuu. 

Ensimmäisiin päiviin on mahtunut jo menoa jos toista, eilen käytiin mm. hammaslääkärissä näyttämässä millainen reikä jäi jo aikaisemmin katkenneesta ja nyt pudonneesta maitokulmurista ja myöhemmin illalla saateltiin Roopen tuhkat haudan lepoon Ollin, Ticon, Benten ja Lillin seuraksi.

Näillä mennään. Poikien yhteiselo on alkanut mallikkaasti; jopa 24 neliöisessä pikku kopperossa pystyy vetämään rallia, niin että irtaimisto kiipeää seinille...

Yhteispose... ei ihan vielä





Majakka ja Perävaunu

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Onnellisena saappaat jalassa


Buffing Pilviparta "Roope"

29.1.2003 - 28.8.2014



Vielä viikko sitten ajattelin seuraavassa blogissa kertoa vietetystä kolmesta kesälomaviikosta. Sitten tuli yllättävä käänne elämässä, kun Pappakoirasta aika jätti ja ajattelin, että tapoihin kuuluu tehdä muistovärssy kuluneesta elämästä ja saavutuksista...

Ei tällainen legenda esittelyjä kaipaa.

En ala siis muistelemaan menneitä kovin pitkälle, vaan ihan muutamia viikkoja taakse päin. Näissä kuvissa vietetään kesälomaa Pohjois-Karjalassa mummin lapsuudenkodissa, jossa päivät kuluivat ulkona perinteisissä marjanpoimintapuuhissa tai metsämaiden rajoihin tutustuessa.

Lopullinen päätös

Roope oli kesän aikana ontuillut epämääräisesti oikeaa etujalkaansa, liikkui välillä ihan kolmijalkaisena. En kuitenkaan ottanut asiaa kovin vakavasti, koska kipuilu tuntui olevan niin hetkellistä, että tunnin kuluttua jalalle saattoi taas varata painoa. Töihin palattua varasin kuitenkin ajan, että mennään tarkistamaan tilanne.
Tähän väliin täytyy todeta, että onpa vaikea soittaa vanhalle koiralle aikaa, kyllä siinä käy kuitenkin jo kaikki kauhuskenaariot läpi mielessään mihin se käynti voi päättyä.

Alkuviikko meni murehtiessa olisiko käynti tosiaan viimeinen, mutta kun koiraa katsoi ei sitä olisi voinut uskoa 11,5-vuotiaaksi. Viimeisen viikon aikana se ei ollut edes ontunut kertaakaan ja haastoi kavereita leikkimään, lenkkeili saman kuin muutkin. (Mikä on siis todella onnellista!)

Vastaanotolle mennessä olin jo sillä asenteella, että haetaan korkeintaan Cartrophen-piikit nivelrikkoon ja tullaan kotiin. Eikä eläinlääkärimmekään koiraa tunnustellessa uskonut siihen, mitä röntgen meille kertoi.
Oikean etujalan ranteesta löytyi selkeitä luusyövän aiheuttamia muutoksia, jotka olivat jo hyvää vauhtia rikkoneet luun pintaa. Aggressiivisena parantumattomana sairautena ratkaisumme oli vähintään yhtä aggressiivinen ja samalla käynnillä Pappakoira nukutettiin ikiuneen. Olisi sen kotiinkin saanut ottaa, mutta kipulääkkeillä ei olisi pitkälle pötkitty, kun elinajanodote oli korkeintaan kuukauden ja jalka olisi saattanut joku kaunis päivä vain murtua alta. Se jos mikä olisi ollut kauhea tapa lähteä!

Niin pahalta kun se tuntuikin nukuttaa niin positiivinen kaveri ikiuneen, oli se ainut ratkaisu jonka Roope ansaitsi (tai mikä tahansa koira ansaitsee)! 

Luopuminen

Kaikkeen "tottuu", jos niin voi sanoa. Kaikista tunteikkain menetys oli ehdottomasti ensimmäisen oman koiran kuolema. Olli oli vaikea jättää eläinlääkärin huoneen lattialle yksin "nukkumaan", josta se toimitettiin tuhkattavaksi. Sitä mietti montako päivää tai viikkoa tapahtuneesta on ja kuinka ikävä se ajatus olikaan, että sinun rakas lemmikkisi poltetaan tuhkaksi, haudataan matojen möngittäväksi maahan.

Vuosi Ollin jälkeen meni Tico ja nyt taas vuotta myöhemmin oli Roopen vuoro. Ei se elämän mitta vaan elämänlaatu!


Kaunis maisema viettää viimeisiä hetkiään

Keljonmäellä Enossa

Tällaisena haluan Pappakoiran muistaa, aina iloisena, valmiina leikkiin!

Loppuun asti jaksoi Roope pyörähtää bravuurinsa 360 astetta ympäri

Antti piti pappakoiran loppuun asti virkeänä