AA-kerho

Anonyymit alkoholistit, eikun... Antti ja Arska tarkoitan.

Neljä pitkää kuukautta pidin pintani ja kieltäydyin tämän ruskean nappisilmän huoltajuudesta. Vitsailin vain, että sitten jos Roopesta aika jättää tulen hakemaan Arskan kotiin.

Ihan oikeasti meinasin Roopen jälkeen, että nyt mennään Anteron kanssa kahdestaan hetken aikaa ja katsellaan rauhassa. Rauhassa. Mikä se on? Järki hoi älä jätä.. meni jo! Viikko ja yksi päivä, eikä se vaatinut sen enempää kun Antinkaan kohdalla; "tuu hakemaan".

Mielenkiintoinen ilmiö lauantai-aamuna lenkillä, kun jo viikon jälkeen mielessä pyöri miten sitä pärjää kahden koiran kanssa, riittääkö aika, mitä jos laiminlyön toisen, riittääkö rakkautta jaettavaksi?

Bile-eläin

Isot on Arskalla saappaat joihin astua Roopen jäljiltä, mutta olkoon ne merkki menestyksestä. Ihan ei ole vaatimaton pennelin nimikään, Exåress Party Animal. 

Arska on siis Antin pikkuveli oikeastikin, Iris-mamman huolella suunnitellut (tähän mennessä) ainoat pojat. Isä puolestaan sekin on ruotsalainen, kuten Antilla, multimenestynyt Filuren, Carnac's X-Man, jolla on tilillään yli 100 ROP-voittoa, RYP- ja BIS-sijoituksia ynnä muuta muikeaa. Filuren oli yksi Walman tulevaisuuden sulhaskandidaateistakin, mutta kohtalo päätti kasvatussuunnitelmieni suhteen toisin.

Exåress Party Animal "Arska" 4kk

No riittääkö sitä rakkautta?

Riittää, riittää. Ja jos ei riittävästi niin kyllä pojat osaa omat kainalopaikkansa ottaa, kun siltä tuntuu. 

Ensimmäisiin päiviin on mahtunut jo menoa jos toista, eilen käytiin mm. hammaslääkärissä näyttämässä millainen reikä jäi jo aikaisemmin katkenneesta ja nyt pudonneesta maitokulmurista ja myöhemmin illalla saateltiin Roopen tuhkat haudan lepoon Ollin, Ticon, Benten ja Lillin seuraksi.

Näillä mennään. Poikien yhteiselo on alkanut mallikkaasti; jopa 24 neliöisessä pikku kopperossa pystyy vetämään rallia, niin että irtaimisto kiipeää seinille...

Yhteispose... ei ihan vielä

Majakka ja Perävaunu