lauantai 30. kesäkuuta 2007

Varsin erinomainen päivä, jos saa sanoa

Aamu ei näyttänyt ihan niin ruusuiselta, kun se sitten loppuen lopuksi oli. Ensinnäkin taivaalta tuli vettä ja ilma oli muutenkin aivan harmaa... oma mielikin oli hieman kireä ja tuli siinä muutaman kerran päästeltyä paineitakin meno matkalla.

Näyttelypaikka ei kyllä saa laatuarvostelussa erinomaista jos edes tyydyttävää arvosanaa. Muhkurainen hiekkakenttä, jossa oli äärimmäisen hankala vetää tavaroita, joita oli hieman kun trimmauspöytäkin piti ottaa mukaan Buffing-picniciä varten. Pienet kehät jossa meinasi joko kompastua kuoppiin tai koiraan jonka oli hankala juosta niin pienessä tilassa ja epätasaisella alustalla. Kaiken kukkuraksi Paulan teltasta hajosi muutama tukijalka ja niitä piti teippailla ilmastointiteipillä... ei olisi voinut hankalammin alkaa. Ennen kehään menoa sitten kuvailtiin muutamista koirista uusia kuvia nettisivuja varten.

Ensimmäisenä kehään menivät penut joita oli yksi uros ja yksi narttu. Urospentu, Of Collieclo Tin-Tin Diktver oli loppuen lopuksi VSP-pentu ja jo Tampereella minun kanssa esiintynyt pikkuneiti Tzini (Buffing Jean Harlow) oli ROP-pentu! Onnittelut Tzini-Pinin perheelle!! Uroksissa Roopen esikoispoika-Veeti oli ainut joka kilpaili sertistä ja hienostihan se Veeti homman hoiti kotiin, kolmas Suomen serti ja Suomen muotovalioksi valmistuminen!! Suuren suuret onnittelut Veetille ja Marille!! Niin sitä pitää!! Veetin jälkeen kehään pääsi valiourokset, eli Roope ja Outi-kummitädin Veeti (Trasseli Oltermanni). Roope esiintyi niiiin iloisesti ja tällä kertaa itsekin annoin sen asetella itseään ja sehän onnistuikin todella hyvin. Roope, jolla ei ennen ole häntä heilunut seistessä heilutteli sitä niin kuin se olisi täysin normaalia toimintaa. Tosin hyvähän se vaan oli. Roope oli ERI 1 ja Veeti ERI 2 valioluokassa. Paras Uros -kehän sijoitukset jakautuivat seuraavasti: Roope numero yksi, Veeti numero kaksi ja Pikku-Veeti numero kolme. Nartuissa esitelmöin Roopen esikoistytön Riitun (Buffing Gravin Ria) jolla ei ollut maailman paras mieliala näyttelyä ajatellen, häntä oli jossain ihan kadoksissa ja juoksun tulokin vaivaa jo kovasti, tuloksena siis EH 2 avoimissa nartuissa. Roopen puolisisko, Fiina, oli avoimissa nartuissa ERI 1 ja loppuen lopuksi toiseksi kaunein narttu, ensimmäisen sertinsä kera! Onnittelut!! Valionartuissa Seita oli ERI 1 ja Roopen sisko Melusina oli ERI 2, PN-kisassa Seita oli ykkönen ja Melusina kolmonen.



Pikku-Veetin valiokuva Tuusulassa 30.6.
AVO ERI 1, PU 3, SERT --> FIN MVA



Buffing -kasvattajaryhmään osallistui Roopen lisäksi Miina (Melusina), Pikku-Veeti ja Fiina. Tällä ryhmällä ansaittiin tulos 1, KP, ROP-kasvattaja. Ryhmiin ei kuitenkaan jääty kun ilma oli niin inhottavan painostava ja jokaisella taholla oli hieman muuta iltama suunnitelmaa.

Kehän jälkeen sitten kertoiltiin kuulumisia sekä juotiin ja syötiin kunkin tuomia herkkuja. Etenkin Fiinan Kirsin tekemät jauheliharullat menivät kaupaksi!! ;) Sitten pikku hiljaa porukka alkoi vähentyä ja loppuen lopuksi pakattiin me loputkin tavarat kasaan ja suunnattiin kulku kohti autoja ja kotia. Oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa näitä Buffing-ihmisiä koirineen.

Kehän laidalla meitä käväisi moikkaamassa mm. Aten vanhemmat ja Mia-serkku bullterrierinsä kanssa. Unelma vaan seisoa möllötti niin kuin ei olisi maailman menosta mitään tietänytkään. Roope sai kerrankin haistella ihan rauhassa toista koiraa ilman, että tarvii pitää hirveää huuto show'ta pystyssä! ;)

perjantai 29. kesäkuuta 2007

Sekavaa säätä

Tänään on meillä ainakin nautittu erittäin sekavasta säästä, välillä on tullut vettä niin, että eteensä ei nää ja toisaalta taas jossain välissä aurinko paistaa niin, että märinkin paikka kuivuu. Pakattiin koirat Puntoon hieman puoli kahden jälkeen ja lähdettiin Aten kyydittämänä ajamaan kohti Järvenpäätä tarkoituksena mennä vanhankylänniemeen, Tuusulanjärven rannalle, juoksuttamaan poikia isolle nurmikkoalueelle. Mutta perhana, eihän sinne sitten päässytkään kun paikallinen Puisto Blues on käynnistynyt taas viime keskiviikkona ja kyseiselle nurmikkoalueelle pystytetään tapahtuman pääkonserttilavaa, jossa sitten koko Puisto Blues tapahtuma huipentuu tulevana sunnuntaina. Ei kun auto ympäri vaan ja miettimään uutta paikkaa... ajeltiin ristiin rastiin Järvenpäässä ja mietittiin mihin voitaisiin mennä, kauheasti ei aikaa enää ollut pitkälle lähteä sillä minun piti sitten olla autokoululla klo 15 harjoittelemassa teoriakoetta varten (joka on 12.7. JAIKS!!). Ennen autokoululle menoa päästettiin koirat pikapissille yhdellä hiljaisella hiekkatienpätkällä ja sitten kyytiin ja menoksi. Lupasin pojille ennen kuin poistuin harjoituksiini, että pääsevät sitten sen jälkeen Tuusulaan urtsille missä aikoinaan ollaan Paula-kasvattajan kanssa käyty useamman kerran päivässä juoksuttamassa koiria.

Ennen urtsille pääsyä pojat odottivat kiltisti autossa, kun me hoideltii huomista näyttelyä varten tarvittavat ruokaostokset Hyrylän S-Marketissa. Roope ei enää tunnista reittiä urtsille (onneksi), toisin kuin aikoinaan aina kun tajusi mihin ollaan menossa, se aloitti presis samanlaisen huudon kuin äitinsäkin "kaasua, kaasua, nyt on kiire!!". Koirat on kyllä kummallisia kun ne oppivat autoreittejäkin, sama juttu kun mennään Kuopion mökille.
Niin siis... käännyttiin sitten urtsille päin ja rupesin ihmettelemään mitä kylttejä siellä on tien varressa ja joku solttupoika ohjaamassa liikennettä... ei auttanut muuta kuin kysyä asiaa ja jotkut puolustusvoimien tapahtumathan siellä oli!! Emme siis päässeet urtsillekaan!! Voi hemmetti, että otti päähän!! Siellä olisi pojat saanut juosta isolla hiekka-alueella niin paljon kuin sielu sietää ja olisi vielä päässet varuskunnan metsäänkin kävelemään... mutta ei niin ei.

Käytiin katsomassa sitten muutama muu paikka missä Paulan kanssa on aikoinaan käyty, mutta nekin alkavat olemaan niin täyteen ahdettu kaikenmaailman logistiikka keskuksista sun muista teollisuusrakennuksista. Viimeisenä vaihtoehtona sitten lähdettiin ajamaan Sipooseen, jossa viime syksyisessä Postin työssäni havaitsin muutaman mukavan koirapolun, muutaman kerran näin kun koiraihmiset lähtivät koirineen kulkemaan polkua tai tulivat kuraisen ja tyytyväisen näköisen koiran kanssa takaisin. Sitä reittiä siis käytiin kokeilemassa tänään, eikä ollut ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Peltojen keskellä kulkee siisti melko kova maastoinen raktoritie joka muuttuu jossain vaiheeksi poluksi missä ilmiselvästi on runsaasti liikennettä, sen verran leveä ja tallattu se oli. Pellolta siirrytään sitten metsään kävelemään, jossa risteilee polkuja joka ilman suuntaan. Polku kiersi metsässä niin, että loppuen lopuksi tulimme samaan kohtaan missä peltopolku päättyi metsään. Minä jo luulin, että lenkki on pojille pelkkää uusien paikkojen tutkimista ja kintun nostoa, mutta saihan ne hieman vauhtia siinä viimeisillä kymmenillä metreillä... tuli niitä vähän huijattuakin juoksemaan kun ensin sanoo, että mennääs autolle ja sitten huutaakin, että "mennään tännepäin".

Kyllä kotona maistui ruoka, pistettiin oikein herkkuateria; nappulaa, mahaa ja maksalaatikkoa. Päälle vielä piimää samasta kupista, kuten aikaisemmin kerroin. Ja Roope sai vielä extrana kananmunan keltuaisen.
Nyt sitten enään pissikoipien huuhtasu ennen huomista ja tietenkin ne kunnon yöunet, että jaksaa kunnolla. Puntoon on pakattu jo päivällä kaikki tarpeellinen ja tarpeeton tarvike.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2007

Hulinaa riittää vaikka muille jakaa

Millään ei meinaa kerkeä kaikkea tekemään vaikka kuinka haluaisi saada valmista ja päästä välillä lepuuttamaan pääkoppaansa. On sivujen päivittelyä, yhdistyksen lehden tekoa, vuosikirjan kasausta, kesätyötä, omien sekä vieraiden koirien hoitoa ja niin edelleen. Tässä kiireessä kun ei ole kaikkea kerennyt samantien tekemään, niin kuin minulla on ollut tapana, on tullut hieman noottia etenkin sivujen päivittelystä... tai oikeastaan päivittämättömyydestä. Sitä asiaa tässäkin korjaillaan kun yritän keretä kirjoittamaan omaakin blogia.

Mitään sen kummallisempaa ei ole tapahtunut... paitsi, että Olli täytti juhannuslauantaina 6 vuotta ja minulle tuli yksi vuosirengas lisää melkein heti perään 26. päivä. Taitaa tulla yksi rengas lisää mahankin kohdalle, kun tuli käytyä Tallinnassa synttärimatkalla ja sitä karkkiahan sieltä ostettiin jonkun verran muille sekä itselleen ;) Hauska reissu vaikkakin menomatkalla muutaman kerran keinauttikin niin ettei ollut kaukana aamupalan ylösnousemus. Ensimmäiseksi kierreltiin Aten kanssa vanhaa kaupunkia ja käytiin ihailemassa yhtä kirkkoa ihan sisältä asti, harmi vaan, ettei siellä saanut kuvata, oli nimittäin todella upeita maalauksia lattiasta kattoon asti. Vanha kaupunki oli kierretty melko nopeasti koska siellä oli hieman liikaa tungosta minulle, joka nurkan takaa tuppasi tulemaan opas joko saksalaisten, englantilaisten tai muiden ulkomaalaisten vierailijoidensa kanssa. Keskustan kierrokseen kuului sitten lähinnä vaatekaupat mistä tarttui sitten mukaan muutama vaatekappale ja monta kipeää rakkoa jalkoihin. Kotona odotti onneksi sauna ja sitten samantien nukkumaan... ja kyllä muuten nukutti.




Tallinnan vanhassa kaupungissa oleva muuri 26.6.


Aikajärjestys meni hieman pyllylleen, mutta pitäähän tässä nyt kertoa miten pojat viettivät Ollin juhlapäivää. Minun vieraillessa Aten tutuilla juhannuslauantaina olivat meidän porukat lähteneet käymään ukin mökillä Lopella, käyneet siellä saunomassa ja muuten nauttimassa luonnosta. Pojat oli saaneet temmeltää vapaana koko kauniin päivän ja sitten iltaruuan aikaan olivat saaneet oikeen herkkuannoksen, maksalaatikkoa, jossa kummankin iän verran nakkeja. Taisi tulla ennätys molempien ruokailuaikoihin ;) Ja ahne synttärisankari taisi nuolla molempien kupeista vielä hajujakin pois.



Olli ja Roope juhla-ateriansa kanssa 23.6.


Aikajärjestys on taas hieman omanlaisensa, mutta eikös se ole pääasia, että juttu luistaa =) Ajettiin nimittän juhannusaattona Kiikkaan tervehtimään Paula-kasvattajaa ja Roopen kymmentä sisarusta. Kyllä ne olivat sitten suloisia ja niiiin mustia. Päivän aikana kerkesi sattumaan ja tapahtumaan... veimme Riitalle ja Jussille ystäväni Heinin maalaaman taulun heidän ikiomasta talostaan ja pääsipä se taulu oikein olohuoneen kunniapaikallekin. Ja Paulalle, päivän nimpparisankarille, vietiin sitten viinipullo ja koirille paljon hammasharjanameja. Selvittelin myös Amelie-mamman tukan jota lähtee nyt varmasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta onpahan viileetä ja jaksaa olla lastensa kanssa. Tukanlaiton jälkeen se taisikin nukkua, hoitaa ja puunata lapsiaan muutaman tunnin putkeen ilman, että tuli kuuma. Oli se kyllä nautinnollista katsottavaa ja erittäin hyvää kiitosta työstään kun huomaa toisen nauttivan lastensa hoidosta vielä enemmän. Perjantai oli niin rankka päivä, että takaisin Atelle päästyämme käytiin hyödyntämässä saunavuoro ja sitten hieman ysin jälkeen nukkumatti jo korjasikin meidät parempaan talteen.



Talon isäntä ja emäntä lahjansa kanssa 22.6.



Amelie-Sofie pentuineen nukkumassa 22.6.



Buffing MacCloud 22.6. ikää viikko ja kolme päivää


Eilen Ollilla oli viimeiset agilitytreenit vähään aikaan, olivat harjoitelleet pieniä radan pätkiä ja Olli oli sitten vielä varsinaisen treenin jälkeen joutunut tankkaamaan A-esteen alastulo pintaa... mutta sehän syöksyy sieltä harjanteelta niin kovaa vauhtia alas, ettei se kerkeä edes mitään namia näkemään. Eiköhän sekin sitten joskus rupea sujumaan. Roope taas pääsi Ollin treenien ajaksi ajelemaan iskän kanssa, kun odottivat minua ajotunnilta. Olivat käyneet ukilla ja joutuneet kellosepäksikin, kun piti muutamasta rannekellosta patterit vaihtaa. Kotiin kierrettiin pienemmän tien kautta, että minä sain ajaa ja se taisikin mennä paremmin kuin itse ajotunnilla. Minä kyllä keksin sammuttaa auton joka ikiseen risteykseen ja muuhun mahdolliseen ja mahdottomaankin paikkaan. Taskuparkkeeraus ja mäkilähtö onnistuivat sentään hyvin tällä kertaa. Tänään sitten uudestaan liikenteeseen ajotunnin merkeissä ja pitäisi se teoriakoekin sopia tuonne muutaman viikon päähän, että kerkee tarpeeksi lukemaan ja käymään autokoululla treenailemassa niitä kuvia.

Koiramaisesti elämä ei ole niin kovin riehakasta tällä hetkellä, kunhan päivän peruslenkit ja ruokinta tulee hoidettua niin siinä alkaa olemaan se mitä kerkeää tällä hetkellä. Lauantaina sentään päästän pitkästä aikaa näyttelyyn, kun mennään Tuusulaan moikkaamaan Buffing -koiria ja pyörähtämään Saija Juutilaisen kehässä.

Niin ja se mikä piti kertomani jo aikaisemmin, niin omille sivuillemme on tulossa uusi ulkoasu jossain vaiheessa ja sen tekeminen on myös syönyt aikaa blogin ja sivujen päivittämiseltä. Suomenkieliset sivut alkaa olemaan kunnossa pikkuhiljaa, että eiköhän nekin tässä muutaman viikon sisään ole julkaisukunnossa.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2007

Sitä sun tätä

Höm... mitähän sitä nyt sitten kirjottaisi. Perjaatteessa on tapahtunut paljon, mutta toisaalta taas vain pieni osa niistä on kertomisen arvoisia. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että viime yönä Roope sai kymmenen uutta sisarpuolta. Amelie-Sofie synnytti kuusi poikaa ja neljä tyttöä, viisi poikaa ja kaikki tytöt ovat mustia ja yksi ainut on mustavalkoinen, mutta senkin todellisen värin näkee muutaman päivän päästä, sukulaisuussuhteet saattavat velvoittaa kääntymään mustavalkoisesta siniharmaaksi. On se Amela kyllä varsinainen supermamma, ensimmäinen pentue, josta Roope on syntyi vuonna 2003, tuossa pentueessa oli myös kymmenen pentua, kuusi poikaa ja neljä tyttöä. Toinen pentue tuli sitten kesälle 2004, jossa oli kahdeksan pentua, kolme urosta ja viisi tyttöä. Kolmas pentue, jota jo viimeiseksi kutsuttiin, syntyi heinäkuussa 2005 ja siinä myös kahdeksikko, tällä kertaa sukupuoli jakauma oli neljä ja neljä. Joku voi tietenkin kauhistella tätä neljättä pentuetta, mutta ne jotka Adalmiinan tuntevat ja tietävät, ettei Paula missään nimessä tehtaile pentuja saatika sitten teetä huonokuntoiselle nartulle pentuja, tietävät miten paljon Amelie nauttii lastensa hoidosta ja niiden opettamista koiraintavoille! Minä itse olen tämän Amelien suuren onnen ollut todistamassa moneen kertaan! Nyt jo kihisen odotuksesta koska ensimmäisen kerran pääsen pentulaatikon riemua kurkkaamaan ;)

Sitten siirrytään meidän huusholliin ja kerrotaan hieman näyttelyihin liittyviä juttuja... sillä Roope on viime vuoden näyttelytuloksillaan Vuoden VSP-Schapendoes 2006 sekä paras Schapendoes uros. Sukulaisetkaan eivät pärjänneet hullummin sillä äiti-Amelie on Vuoden Jalostuskoira, isipappa-Nero Vuoden VSP-Jalostuskoira, Trasseli-poika Bendo on Vuoden Urospentu, melkein velipoika Aku on Vuoden Nuori ja Paula-kasvattaja on VUODEN KASVATTAJA!!!!! Ja olihan se Roopen ensimmäisten lasten äitsykkäkin Vuoden Schapendoes mallia 2006, sekä paras Schapendoes narttu, Seita nimittäin. Että ei hullummin tältä Puhving -porukalta!! Hienoa olla osa sitä!
Koululla maalaillessa, kun on välillä aikaa hieman lusmuta niin tulee mietittyä paljon asioita ja kehiteltyä erilaisia suunnitelmia kuin olisi sallittua. Ja tulihan siinä sitten taas muistettua ystäviä kun tauolla soitteli kavereille. Tässä tapauksessa Heini on erittäin lähellä sydäntäni, sillä hän on luvannut maalata pojista kuvat valokuvan pohjalta. Toki hänelle työstä maksan, koska se on hänen tämän hetkinen rahan ansaitsemiskeino, eikä kyllä niillä maalaustaidoilla mikään hullummin keino olekkaan. Innolla odotan valmiita maalauksia, jotta saan ne seinälle. Poikien kuvien lisäksi Heini maalaa Atesta kuva, sekä yhden mainitsemattoman kuvan. Tuota neljättä kuvaa ei voi mainita, koska se menee lahjaksi ja lahjan saaja saattaa lukea blogia, ainakin luulisin niin, jote shh.. olen aivan hiljaa asiasta! Ainakin vielä, kunnes sorrun sen kertomaan. Tänään käyn jo vilkaisemassa muutamaa luonnosta ja sitten siitä mennään taas pikkaisen eteen päin... samalla sitten kierretään poikien ja Heinin+lappalaisten kanssa lenkki. Kunnes palataan taas takaisin ja ryhdytään valmistelemaan sivujen päivityksiä... niin kuin niitä ei olisi jo tänään tarpeeksi tehty! Noh, harrastus mikä harrastus! =)

Alla oleva kuva otettiin eilen siinä toivossa, että siitä tulisi hyvä ja olisi ehkä maalaamisen arvoinen, mutta ei me sitä nyt kuitenkaan valittu... kuvassa on kaikki Roopen Hollannista saamat palkinnot.


Roope ja Hollannin pokaalit

maanantai 4. kesäkuuta 2007

Nyt on juhlat juhlittu

Nyt on juhlat juhlittu ja loma loppu. Lauantaina juhlittiin Aten ylioppilaaksi pääsyä parinkymmenen hengen voimalla, tungosta oli kerrostalo-asunnossa, mutta sopu tilaa antaa, niinhän se menee. Mukavaa oli vaikka aluksi vähän jännittelinkin miten minulle uusien ihmisten tapaaminen sujuu ja onnistuuko korkokengillä kävely tälläiseltä hömelöltä lenkkari-ihmiseltä. Ja piti vielä edeltävänä päivänä nyppiä säärikarvat vahaliuskoilla ja perhana eihän se punotus ole vieläkään laskenut niin piti sitten taistella sukkahousut jalkaan! Onneksi ei kuitenkaan ollut ihan törkeän kuuma ilma vaikka aurinko mukavasti paistoikin. Itse koululla järjestetty juhlatilaisuus oli AAVISTUKSEN liian pitkä, minulle olisi riittänyt jo pelkkien todistusten jako ja suvi-virsi, mutta piti sitten kuunnella vielä muutama kuiva puhe siihen päälle ja klassista kitaran pimputustakin vielä. Huoh.. juhlatilaisuudet eivät ole minun lajini!!
Juhlien jälkeen ajeltiin sitten meille kun ei se Atte sitten loppuen lopuksi halunnutkaan lähteä juhlimaan kavereitten kanssa valmistumistaan. Noo.. kävihän se niinkin, tulipahan hoidettua koiria ja vielä pestyä ja vahattua auto ;) Nyt kehtaa ajella taas vähän aikaa!



Atte koululla järjestetyn juhlan jälkeen


Huomenna alkaa sitten kuukauden työrupeama Pornaisten kunnan kiinteistönhoitajan apulaisena, eli toisin sanoen nurmikko tulee varmasti leikeltyä enemmän kuin tarpeeksi. Onhan siinä se hyvä puoli, että saa olla ulkona ja jos se aurinko jatkaa paistamistaan niin ihan kivan rusketuksenkin voisi saada ;) Maanantaista torstaihin päivät alkavat aamulla klo 7 ja loppuu illalla klo 16, perjantaina sitten vähän lyhyempi päivä kun mennään klo 7 ja päästään noin klo 14. Siihen päälle vielä kaksi mukavan pituista kahvitaukoa ja ruokis, jolloin pääsee hyvin kotona käymään ja päästämään pojat pihalle pissille ja pystyy syömään kotona jotain kunnon ruokaa, ettei tarvitse kyllästymiseen asti syödä mikropitsaa. Seuraava kuukausi sitten vierähtää kivasti kotosalla ollen, niin saapi olla sitten koirien kanssa oikeen urakalla. Jos sitä iltasella jaksaisi sitten aina pikkasen kerrallaan treenailla Roopen kanssa tottistakin mielen virkistykseksi. Seuraava näyttely on sitten Tuusulassa, Ollin ja Roopen syntymäpaikkakunnalla, tämän kuun lopussa. Samaan syssyyn sitten pidetään ne Buffing-sivuilla mainitut Buffing-treffit. Täytyy toivoa, että moni lähtee mukaan!

Tämän kuun aikana tapahtuu paljon muutakin kivaa... Olli täyttää 23. päivä kuusi vuotta, ei kyllä uskoisi, tuntuu ihan oikeasti siltä kuin se olisi tuossa ollut vasta korkeintaan vuoden tai kaksi. Ja toinen juhlapäivä on sitten 26. päivä kun minä itse vietän synttäreitä, 18 vuotta tulee silloin täyteen ja toivottavasti sen siivittämänä sitten se ajokorttikin saadaan siinä heinäkuun alkupuolella. Autokoulu on nyt siinä vaiheessa, että kaksi viimeistä teoriatuntia ovat enää jäljellä ja ensimmäiset jännät ajotunnit ovat jo takana. Liikenteen seassa on jo käyty ja pikku hiljaa se rupeaa sujumaan paremmin ja paremmin ;)