Sitä sun tätä

Höm... mitähän sitä nyt sitten kirjottaisi. Perjaatteessa on tapahtunut paljon, mutta toisaalta taas vain pieni osa niistä on kertomisen arvoisia. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että viime yönä Roope sai kymmenen uutta sisarpuolta. Amelie-Sofie synnytti kuusi poikaa ja neljä tyttöä, viisi poikaa ja kaikki tytöt ovat mustia ja yksi ainut on mustavalkoinen, mutta senkin todellisen värin näkee muutaman päivän päästä, sukulaisuussuhteet saattavat velvoittaa kääntymään mustavalkoisesta siniharmaaksi. On se Amela kyllä varsinainen supermamma, ensimmäinen pentue, josta Roope on syntyi vuonna 2003, tuossa pentueessa oli myös kymmenen pentua, kuusi poikaa ja neljä tyttöä. Toinen pentue tuli sitten kesälle 2004, jossa oli kahdeksan pentua, kolme urosta ja viisi tyttöä. Kolmas pentue, jota jo viimeiseksi kutsuttiin, syntyi heinäkuussa 2005 ja siinä myös kahdeksikko, tällä kertaa sukupuoli jakauma oli neljä ja neljä. Joku voi tietenkin kauhistella tätä neljättä pentuetta, mutta ne jotka Adalmiinan tuntevat ja tietävät, ettei Paula missään nimessä tehtaile pentuja saatika sitten teetä huonokuntoiselle nartulle pentuja, tietävät miten paljon Amelie nauttii lastensa hoidosta ja niiden opettamista koiraintavoille! Minä itse olen tämän Amelien suuren onnen ollut todistamassa moneen kertaan! Nyt jo kihisen odotuksesta koska ensimmäisen kerran pääsen pentulaatikon riemua kurkkaamaan ;)

Sitten siirrytään meidän huusholliin ja kerrotaan hieman näyttelyihin liittyviä juttuja... sillä Roope on viime vuoden näyttelytuloksillaan Vuoden VSP-Schapendoes 2006 sekä paras Schapendoes uros. Sukulaisetkaan eivät pärjänneet hullummin sillä äiti-Amelie on Vuoden Jalostuskoira, isipappa-Nero Vuoden VSP-Jalostuskoira, Trasseli-poika Bendo on Vuoden Urospentu, melkein velipoika Aku on Vuoden Nuori ja Paula-kasvattaja on VUODEN KASVATTAJA!!!!! Ja olihan se Roopen ensimmäisten lasten äitsykkäkin Vuoden Schapendoes mallia 2006, sekä paras Schapendoes narttu, Seita nimittäin. Että ei hullummin tältä Puhving -porukalta!! Hienoa olla osa sitä!
Koululla maalaillessa, kun on välillä aikaa hieman lusmuta niin tulee mietittyä paljon asioita ja kehiteltyä erilaisia suunnitelmia kuin olisi sallittua. Ja tulihan siinä sitten taas muistettua ystäviä kun tauolla soitteli kavereille. Tässä tapauksessa Heini on erittäin lähellä sydäntäni, sillä hän on luvannut maalata pojista kuvat valokuvan pohjalta. Toki hänelle työstä maksan, koska se on hänen tämän hetkinen rahan ansaitsemiskeino, eikä kyllä niillä maalaustaidoilla mikään hullummin keino olekkaan. Innolla odotan valmiita maalauksia, jotta saan ne seinälle. Poikien kuvien lisäksi Heini maalaa Atesta kuva, sekä yhden mainitsemattoman kuvan. Tuota neljättä kuvaa ei voi mainita, koska se menee lahjaksi ja lahjan saaja saattaa lukea blogia, ainakin luulisin niin, jote shh.. olen aivan hiljaa asiasta! Ainakin vielä, kunnes sorrun sen kertomaan. Tänään käyn jo vilkaisemassa muutamaa luonnosta ja sitten siitä mennään taas pikkaisen eteen päin... samalla sitten kierretään poikien ja Heinin+lappalaisten kanssa lenkki. Kunnes palataan taas takaisin ja ryhdytään valmistelemaan sivujen päivityksiä... niin kuin niitä ei olisi jo tänään tarpeeksi tehty! Noh, harrastus mikä harrastus! =)

Alla oleva kuva otettiin eilen siinä toivossa, että siitä tulisi hyvä ja olisi ehkä maalaamisen arvoinen, mutta ei me sitä nyt kuitenkaan valittu... kuvassa on kaikki Roopen Hollannista saamat palkinnot.


Roope ja Hollannin pokaalit