perjantai 29. marraskuuta 2013

Näyttelyvalmistautuminen

..vai oikeastaan ihan onnellisen koiran peruselämän edellytykset..

Rapareiskat Hertha ja Antti
Antti on ilmoitettu tuleville viikoille kolmeen isoon näyttelyyn, joista ensimmäinen viikon päästä lauantaina lahden toisella puolen Tukholmassa. Eilen kirjoitin naamakirjaan, että fyysinen valmistautuminen voittaja-näyttelyihin on nyt aloitettu, kun Antti (ja Hertha) kävi kokovartalo pyykillä. Osittain syynä oli kyllä tiistain tempaus, kun lähdettiin otsalampun valossa kävelemään Pornaisista kotiin. Vaikkei koko 17 kilometria tarvinnutkaan talsia, niin kyllä koirat oli sen kuljetun 8 kilometrin jälkeen jo niin täynnä sitä itseään, että hiekkaa valui turkeista vielä seuraavana päivänä... turkkeihin jäi ällöttävä tahmainen pakokaasukerros, että päätin sitten pyykätä koirat kerralla kokonaan. Tässä on Antilla vielä reipas viikko aikaa kerätä sellainen siisti luonnollinen kakkakerros turkkiin, ettei ole liian laitettu rotunsa edustaja.

Huippuunsa viritetty näyttelykoira

Monet mieltävät koiranäyttelyharrastuksen suurena huuhaana ja turhuutena... mutta pysähdypä miettimään mitä hyötyä tästä harrastuksesta on monille koirayksilöille (on toki harrastuksessa kuin harrastuksessa omat ääripäänsä!). Usein aktiivisesti kilpailevat näyttelykoirat ovat henkisesti ja fyysisesti erinomaisesti hoidettuja, ei riitä, että turkki on kauniisti puunattu, koska pelkästään turkin kunto koostuu niin monesta muusta tärkeästä seikasta kuten laadukkaasta ruoasta, saadusta liikunnasta/aktiviteetista (koiran henkinen terveys) sekä näyttelyiden välillä tehtävästä turkin ylläpitohoidosta näin esimerkkinä.

Huippuyksilöiden fyysisestä kunnosta huolehditaan ulkoilemalla riittävästi ja omasta mielestäni ehdottomasti parasta on antaa koiran liikkua vapaana, niin paljon kuin mahdollista sekä erilaisilla alustoilla, joissa lihaksisto sekä koiran ruumiinhallinta kehittyy. Erityisesti nuoren koiran liikeradat kehittyvät luonnolliseksi ja vältytään hihnassa kiskomiselta (niskavammat!), joka edesauttaa koiraa kehittämään itselleen mahdollisesti ahtaat/töpöttävät näyttelyissä epäedulliset liikkeet. Toki edelliseen vaikuttaa koiran fyysinen rakenne myös, hyvin liikkuva koira on myös yhtä kuin hyvin sekä terveesti rakentunut ja vastaavasti toisinpäin.

Ja yhtälailla kun muidenkin urheilukoirien lihaksistot on näyttelykoirankin lihashuollosta pidettävä huolta, vapaana liikkuessa kun sattuu ja tapahtuu, niin kuin pitääkin. Koiran tulee saada elää täyttä koiranelämää ja nauttia elämästään, silloin se on myös henkisesti paras näyttelykoira joka esiintyy ilolla omistajansa rinnalla ja jaksaa pitkän päivän rotukehältä aina ryhmiin asti. Tällaisen koiran kanssa on myös ilo käydä näyttelyissä ja tällainen koira on myös usein menestyksekäs esiintyjä.

Iso osa koiran terveyttä on myös ruokinta. Ruoan tulee olla koiralle riittävän laadukasta, jotta siitä pystytään hyödyntämään kaikki ravintoaineet ja koira itse on paras mittari mikä sopii millekin yksilölle - oli se sitten nappula tai lajityypillinen ruokinta. Meillä (kuten bannerista näkyy) rouskutellaan 24/7 tarjolla olevia Eukanuba Adult Lamb&Rice nappuloita ja kerran päivässä liha-aterialla useimmiten mahaa tai vähintään jotain mahdollisimman rasvaista, että saadaan nuorella herralla pysymään liha luiden päällä, kun tuppaa tuo meno olemaan aika kuluttavaa.... Lihasta saatava proteiini on myös erittäin hyvää turkille, niin kuin erilaiset öljyt yhtälailla. Siitä tulikin mieleeni, että Nutrolin Senioria voisi seuraavaksi ostaa lisukkeeksi lihalle niin pysyy papparaisellakin nivelet liikkeessä vielä pitkään. Roope onkin erinomainen esimerkki hyvin huolletusta näyttelykoirasta, joka edelleen lähes 11-vuotiaana kiertää kaikki samat lenkit nuorempien kanssa, oli ne sitten pissakiepit kotinurkilla tai lähemmäs 30km vaellukset - jalka ei paina toistaiseksi.

Näinne diskovalot näkyi hetken aamulenkeillä, mutta eipä näistä parin viikon jälkeen ole enää
toiminnassa kuin vihreä.. sekin heikosti..

PS. Kohta "hihnakäytös" on meillä hieman hakusessa ja siksipä me juostaankin tukkaputkella aina metsään, että pääsee kolmikko painamaan pahimmat höyryt pois ja sitten voidaan katsoa jatkoa remmilenkille hieman rauhallisemmalla tahdilla... edes minä en ole täydellinen vaikka haluaisin...!

torstai 21. marraskuuta 2013

Unohtumaton matka

Tasan yhdeksän vuotta sitten, vuonna 2003, tehtiin ensimmäinen matka Hollantiin Paulan kanssa. Kahden viikon matkaan mahtui pari näyttelyä, tapaamisia, lenkkejä tyypillisissä hollantilaisissa maastoissa ja turistiseikkailut kaupungeissa.


Matka Hangosta Saksan Rostockiin laivalla oli lievästi sanottuna myrskyinen, tämä taisi olla ainut kerta kun kävimme kannella edes yrittämässä pissattaa koiria. Tuuli puhalsi suurimman osan matkasta myrskylukemissa ja kiitos tämän reissun laivalle ei tarvitse lähteä enää muussa mielessä kuin pakollisia veden ylityksiä varten... jo satamassa keinuttaa ajatuskin laivassa olemisesta.

Rollecaterdeel puutarha syksyisessä asussaan

Henkin rakentaman saunan, jonka kiuas on muuten Suomesta sinne viety,
ikkunasta näkee viereisen maatilan lehmät vehreine peltoineen.

Rotunsa PARAS Roope kunniakierroksella, oli muuten aika hieno kokemus 14-vuotiaalle handlerille!

Tässä kuvassa Hollantiin jääneet pytyt

ROP Buffing Pilviparta ja VSP edellisen kahden vuoden voittaja Lokke Lonneke Hop van't Sassenhoes, yksi kauneimmista schapendoeseista joita olen nähnyt. Harmillisesti Lonniesta ei koskaan tullut äitiä ja pian tämän jälkeen päättyi myös Sassenhoes -kasvatustyö. Tuomarit keskellä Roel van Veen-Keur sekä Anne-Marie Beenen-Sluyters.

Club Winner 2004, kotiin saadut pytyt
Roope oli nuortenluokan uroksista (15kpl) ainut laatuarvosanan erinomainen saanut, luokan arvosteli Jan de Gids.

Roope ja Bente parikilpailun kolmansia, Bente voitti myös narttujen junioriluokan jossa kilpaili 24 muuta nuorta narttua


Kolme sukupolvea Rollecaterdeel puutarhassa -- isoäiti Jinne, äiti Amelie ja poika Roope

Roopen mummi, ehdottomasti yksi lempikoiristani, vaikka isompi narttu olikin!
Jinne van het Rollecaterdeel (Grover Does v.d. Korte Toren * Warrig v.d. Stam Dolerna)
Enemmän kuin matkan näyttelymenestys on mieleeni jäänyt vierailu rodun pitkäaikaisimman kasvattajapariskunnan luona la Richesse kennelissä, josta on lähtöisin schapendoesien lisäksi briardeja sekä vehnäterriereitä. Ensimmäinen schapendoespentue heille on syntynyt 1969 ja viimeinen 2010. Rotua ensi vuoden erikoisnäyttelyyn arvostelemaan tuleva Jettie Alberts on pariskunnan oma kasvatti, joten näkemys rodusta on vankka. Itseasiassa alla olevan kuvan menestyksen arvosteli juurikin Jettie, Roopesta voiton vei Lonnie.

Amsterdamin Voittaja 2004 -- Buffing Pilviparta
Roopesta tuli ensimmäinen Hollannin muotovalio, joka on pohjoismaissa syntynyt ja siellä asuva schapendoes. Hollannin muotovalioon vaaditaan neljä sertipistettä, kolmesta näyttelystä, kolmelta tuomarilta, jonka saa ainoastaan paras uros- ja narttu. Voittajanäyttelyssä sekä erikoisnäyttelyssä pisteet jaetaan tuplana. Roopesta tuli valio käytännässä kuudella sertipisteellä ja neljällä näyttelyllä!

Nieuw Balingen lenkkireitin kauniit maisemat, vierailimme Rietveldsche Vaart kasvattajan Margot'n luona


Kuvia Hollannin matkoilta löytyy galleriasta, alla myös linkit:

- Hollanti 2004
- Hollanti 2005
- Hollanti 2010

Seuraava reissu Hollantiin on ihan viimeistään vuoden 2018 maailmanvoittajanäyttelyyn! Toivottavasti jo ennen sitä... jos vaikka kesäaikaan seuraavan kerran.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Hyvä startti

Hyvä on hyvä. Käytiin siis Jyväskylän kansainvälisissä karkeloissa avaamassa viralliset luokat Leni Finnen kehässä Antin kanssa. Meillä oli tänään liikaa raajoja ja turhan vankka luusto maustettuna takaa rungon alle jäävillä liikkeillä. Alla arvostelu kokonaisuudessaan kaikkine kauheuksineen...

Aavistuksen korkearaajainen, turhan vankka luusto. Lähes oikealinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Niukahko eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Oikeanlainen rintakehä. Jyrkkä lantio ja niukat takakulmaukset. Líikkuu takaraajat rungon alla. Käyttää hyvin häntäänsä liikkeessä. JUN H -- Jyväskylä kv, Leni Finne

Tulipahan samalla testattua ensimmäistä yhteisreissua Päivin kanssa - sanoisin että jatkossakin voidaan reissata samassa kaarassa, seuraavan kerran kolmen viikon päästä lahden toiselle puolen. Tästä reissusta tarttui mukaan lähinnä hyvä mieli ja koirille ledvalot metsälenkeille. Mutta jos jotain hyvää, niin ei tarvinnut kukonlaulun aikaan lähteä ajamaan ja kotonakin oltiin melko ajoissa. Sisarusten äiti sentään oli Lenille riittävän matalaraajainen ja Iris oli toiseksi paras narttu cacibin kanssa.

Tästä on matka vain ylöspäin!

Jatkossa pimeässä metsässä juoksee värikoodatut koirat; Roope - vihreä, Antti - sininen ja Hertha - pinkki

maanantai 11. marraskuuta 2013

Jalostusneuvottelut

Omasta mielenkiinnosta ja käynnissä olevan schapendoesien jalostuksen tavoiteohjelman päivityksen takia osallistuin Hyvinkäällä kennelliiton järjestämään jalostusneuvojien neuvottelupäivään lauantaina. Aiheina oli lähinnä tulevat terveysasiat, kuten jalostustarkastuslomakkeet, syringomyelia- ja sydäntutkimukset sekä DNA-testit.

PE-rinnöllisten VI-kojen ja SA-irauksien vastustamisohjelma

Tässä on alkanut mietityttämään ihmisten rehellisyys meidänkin pienessä rodussa (itseä ja muita kohtaan) ja ajatusta pentujen rekisteröinnin rajoittamisesta PEVISAn avulla on herättänyt keskustelua (sekä kannatusta). Meillä toimii kyllä vallan hyvin vapaaehtoisuuskin ja jalostuskoiria tutkitaan monipuolisesti ilman pakkoa, MUTTA sitten nämä tapaukset joissa koira on viety esimerkiksi lonkka- ja kyynärkuviin, joista ainoastaan lonkkakuvat on toimitettu kennelliittoon virallisesti lausuttavaksi... jokainen voi sitten itse miettiä mikä se syy on ollut jättää kyynärkuvat toimittamatta, sillä kennelliiton yleisesti kaikkia koskeva jalostusstrategia estää lonkka-, kyynärnivel, polvilumpioluksaatio- sekä spondyloosilausunnon huonoimman tuloksen jalostuskäytön - tällaisen koiran jälkeläiset rekisteröidään ainoastaan EJ (ei jalostukseen) -rekisteriin.

Tämä on nyt se syy miksi itse toivoisin rodulle PEVISA -ohjelmaa silmien, lonkkien ja kyynärien osalta. Ensimmäinen tuloksella terve ja lonkat sekä kyynärät ilman rajoituksia, sitten jokaisen kasvattajan olisi rehellisesti ja julkisesti tehtävä jalostuspäätöksensä terveiden ja sairaiden koirien osalta - ainakin näillä osa-alueilla. Luonne onkin sitten hankalampi asia rajoittaa, mutta ehkä siihenkin voi olla tulevaisuudessa työkalu kennelliiton tarjoamasta jalostustarkastuksen luonneosiosta.

Jokainen voi käydä itse tutustumassa tarkemmin kennelliiton jalostusstrategiaan tästä.

Jalostustarkastukseen oma luonneosionsa?

Meillä on ollut vuosia hyvä tilanne rodun ulkomuodollisen jalostustarkastuksen osalta, melkein vuosittain on erikoisnäyttelyn yhteydessä tarkastettu keskimäärin kymmenisen koiraa per kerta. Alkuperäinen Hollannin lomake sisältää kyllä kohdan luonteen arvioimiseksi, mutta riittääkö luonteen arvioimiseksi se miten koira on kehässä? Toki siinä nähdään miten koira antaa käsitellä itseään ja miten se "kantaa" itsensä = itsevarmasti vai muuten.

Kennelliitto tarjoaa ensi vuoden aikana omat lomakepohjansa ja järjestämisohjeensa sekä ulkomuodon, että luonteen jalostuskelpoisuuden tarkastelulle. Ulkomuodon osalta lauantaina asia käytiin pintapuolisesti läpi ja mieleeni jäi kuva, että ehkä me emme tarvitse tässä apua kennelliiton puolesta ja vaikutti myös jossain määrin työläältä jos tulisi järjestää samaan aikaan jalostustarkastus ulkomuodon ja luonteen osalta, joissa molemmat osiot vievät noin vartin koiraa kohden. Sen lisäksi luonneosio tulisi järjestää häiriöttömässä tilassa, eli ei mitään mahdollisuutta hoitaa tällaista esimerkiksi erikoisnäyttelyn kylkiäisinä.

Luonteen osalta jalostustarkastuksessa koira kohtaa kuristamattomassa pannassa kahden metrin liinassa passiivisen ihmisen, tervehtivän ihmisen, vastaan kävelevän ihmisen, vieraan ihmisen kosketuksen nenästä hännän päähän, kokeillaan lähteekö koira vieraan ihmisen matkaan, koira kiertää saman kierroksen omistajansa kanssa kuin vieraan kanssa hetki aikaisemmin, koira kohtaa ihmisjoukon (kuten esimerkiksi liikennevaloissa tietä ylitettäessä) kävellen, juosten ja käsiä taputtaen, koira on ohjaajan kanssa passiivisen ja liikkuvan ihmisympyrän sisällä, aktiivisuus/passiivisuus (kuten MH), epätavalliset alustat, kuten ritilä ja liukas muovi, jahtaaminen, vieraskoira, äänet (vappupilli, kattilan kansi sormella sekä vasaralla naputtaen, akkuporakone). Testin aikana kaksi henkilöä, joista toinen vähintään kennelliiton kouluttama arvioivat koiran yleiskuvaa ja siinä tapahtuvia muutoksia - rauhallinen/levoton/pelokas/epävarma... miten koiran käytös muuttuu tarkastuksen edetessä?

Tällainen tarkastus kuulosti ja näytti juuri passelilta meidän rodullemme, luonnetestiin ja luonnekuvaukseen on monilla korkea kynnys mennä, vaikka niissäkään ei koiran mitään tarvitse osata ja omistajakin seuraa ainoastaan annettuja ohjeita eli on lähinnä tekemättä mitään. Jalostustarkastus luonteen osalta on pehmeämpi kuin kumpikaan edellä mainituista testeistä, se käsittelee lähinnä jokapäiväiseen elämään kuuluvia kohtia joista jokaisen kunnon koirakansalaisen tulisi selviytyä. Se ei myöskään pisteytä tuloksia vaan kuvailee koiran käytöstä, eikä mitään kohtaa ole pakko suorittaa, ohitetuista kohdista tulee merkintä tarkastuslomakkeeseen. Kerran hylätyn tarkastuksen voi suorittaa uudestaan aikaisintaan vuoden kuluttua ja tämä on nyt se kohta jota mietin, että jos koira on kaksi kertaa hylätty luonteen vuoksi jalostustarkastuksessa ei sitä tulisi jalostukseen käyttää. Tarkastus on kuitenkin sen verran pehmeä, että koiran luonteen tulee olla jo todella epävarma etteikö se siitä kykenisi selviämään, tällainen koira ei missään nimessä olisi minulle jalostuskoira.

Kennelliitto kouluttaa ensi kevään aikana ensimmäisiä eriä jalostustarkastustusten luonneosiota arvostelemaan, joten syksyllä voisi olla mahdollisuus järjestää jo ensimmäinen meidänkin rodulle jos saadaan muutama henkilö käymään kurssi ja saamme järjestävän porukan kasaan. Kahden tarkastuksen suorittavan lisäksi tarvitaan vähintään kuusi avustajaa, jotka kennelliiton kouluttamat tarkastajat ohjeistavat tehtäväänsä. Paikkana voisi toimia esimerkiksi kennelliiton koulutustilat Klaukkalassa tai Lahdessa Renkomäen halli.

Geenitutkimusten tulokset jalostustietojärjestelmään

Tieto geenitutkimuksista tuli kreivin aikaan, sillä olin jo alkanut kallistumaan MyDogDNA passin erinomaisuuteen... kunnes kautta rantain luennolla saimme ymmärtää, ettei Genoscoperin muut, kuin DNA-tunnisteet ja polveutumismääritykset, tutkimukset "nauti kennelliiton luottamusta". Esimerkiksi heidän tarjoamansa PRA-geenitesti ei ole yhtä luotettava kuin alkuperäisen saksalaisen yliopiston, joka on tehnyt työn löytääkseen rotumme PRA:a aiheuttavan mutaation. Luennolla puhuneiden ja muidenkin paikalla olleiden asiantuntijoiden mittari luotettavalle geenitestille on, että siitä pitää olla julkaistua tietoa, kuten artikkeli tai muu kirjoitettu ja julkaistu tutkimusmateriaali. Nyt kun se on ääneen sanottu, niin tuonhan pitäisi olla ihan itsestäänselvyys...

Edellä mainitulla kriteerillä kennelliitto alkaa myös tallentamaan geenitestituloksia KoiraNet -jalostustietokantaan ensi vuoden aikana. Kirsi Sainion esittelemästä Pohjoismaiden Kennelunionin listauksesta kävi jo ilmi, että Tanskan sekä Norjan kennelliitot tallentavat rotumme osalta PRA-geenitestin tuloksia tietokantoihinsa, joten meilläkin asia on vain anomisen päässä tapahtuakseen. Sitä millä tavalla Tanska ja Norja saavat tietonsa ja ne tallentavat ei Sainio osannut kertoa, Suomen kennelliiton tämän hetkinen ajatus on, että tutkiva laboratoria tekisi tallennukset suoraan tai jos tulokset lähetetään kennelliiton kirjattavaksi niistä otettaisiin jonkinlainen maksu, jonka suuruudestakaan Sainio ei vielä osannut kertoa. Tämä asia selvinnee odottelemalla niin kuin moni muukin.

Mitä monimuotoisuustutkimukseen tulee kennelliiton JTT on luvannut selvittää uutta mahdollisuutta aloittaa DLA-tutkimukset, jotta rotuyhdistysten tähän uhraamat isot rahat eivät menisi hukkaan. Tällä hetkellä yksikään laboratorio ei tarjoa DLA-tutkimuksia, eikä Genoscoperin MyDogDNA passiin kuuluva monimuotoisuuskartoitus korreloi vanhan testin kanssa. Genoscoper on saamassa ensi vuonna kilpailijan Movet nimisestä labrasta ja Sainio varovaisesti sanoi, että DNA-tunnisteiden ja polveutumismääritysten lisäksi on neuvoteltu monimuotoisuustutkimuksesta. Tätäkin jäämme siis odottamaan mielenkiinnolla.


Tässä Antin näkemys siitä miten vessassa odotetaan kuivamassa...

maanantai 4. marraskuuta 2013

Verijäljellä

Viikonloppu vierähti osin työn täyteisesti, mutta suurimmaksi osaksi laiskoteltiin kun kerrankin siihen oli mahdollisuus. Okei no lehden deadline oli tietty perjantaina ja taitto-hommia olisi riittänyt, mutta kerrankin tälläkään projektilla ei ole kiire - kolme viikkoa aikaa saada lehti painoon ja silti saadaan lukupaketti hyvissä ajoin ennen messaria jäsenistölle.

Lauantaipäivä meni hujauksessa aamulenkin, siivouksen, verijäljen teon ja rotuun tutustujien parissa. Keravalainen perhe sai parituntisesta vierailustaan toivottavasti paljon irti - ainakin sen verran että keskiviikkona heille muuttaa musta urospentu Swifty's Foppahoppa. Onnea uudesta tulokkaasta, nähdään varmasti jatkossakin!


MEJÄ = Metsästyskoirien jäljestämiskoe

Antti on osoittanut pienestä pitäen suurta mielenkiintoa hajuja kohtaan ja muutama kuukausi takaperin kokeiltiin ensimmäistä kertaa verijälkeä. Aloitettiin noin tunnin vanhalla 20 metrin mittaisella jäljellä, jonka päässä palkkiona paistettua hirven kylkiluuta. En olisi uskonut vaikka netistä näin moneen kertaan luin, että koira saattaa ensin suorastaan pelästyä jälkeä. Antti joka useimmiten hyörii ja heiluu holtittomasti koko ajan vakavoitui ja 

Nyt on päästy aika nopeasti pidentämällä ja vanhentamalla jo 400 metriin ja 4 tuntiin. Vielä haaveilisin kokeilevani tälle syksylle pidempää ja noin 6 tuntia vanhaa jälkeä, jos ei sitä lunta nyt ihan vielä tulisi. Tähän aikaan vuodesta tämä vaatii vain jo viikonloppua, kun arkena on pimeää töihin lähdettäessä ja töistä tultaessa. Maastotkaan eivät ole ihan nurkalla vaan yhden harjoituksen takia tulee ajettua yhteensä 60 kilometria, kun käyt ensin aamulla tekemässä jäljen, sitten palaat kotiin puuhaamaan vanhenemisen ajaksi muuta ja iltapäivällä taas uudestaan itse koiran kanssa ajamaan tehty jälki.

Tämä oli siis Antin kuudes jälki muutaman kuukauden sisään; matkaltaan pisin ja vanhin sellainen. 90-asteen kulmia jälki sisälsi kolme. Ensimmäistä kertaa saatiin kuvattua harjoitus ja samalla saatiin häiriöharjoitusta kun perässä käveli joku muukin kuin ohjaaja. Myös hirven/peuran hajut saivat aikaan pientä pyörimistä, useamman papanaläjän päältä käveltiin, mutta ei ollenkaan paha suoritus vajaa 9 kuukauden vanhalta hössöltä! Viimeinen makaus juostiin vain läpi, liekö johtui siitä, että seuraavaksi vastassa olisi ollut isompi ojan ylitys ja yhdet (tyttö)pissat piti päästää kesken matkan. Lopussa en huomannut sanoa yleisölle, ettei jää kaadon kohdalle seisoksimaan ja loppu meni hieman ihmettelyksi sen osalta. Löydetty hirven jalka oli kyllä mieluinen ja vapaaksi päästyään Antero painelikin pellon viimeiseen nurkkaan piilottamaan aarrettaan...

400m ja 4h vanha verijälki, OSA 1

400m ja 4h vanha verijälki, OSA 2

Tarvikkeet ja metsälle

Paljoa ei tarvitse investoida tähän lajiin, mutta aikaa ja vähän viitseliäisyyttä se vaatii siihen nähden miten lyhyt itse suoritusaika sitten koiran kanssa on.

Verta saa ostettua hyvin varustelluista ruokakaupoista pakastepuolelta, kauppojen veri taitanee useimmiten olla naudan verta. Toistaiseksi en ole keksinyt mistä saisi treeneihin hommattua hirven verta.
Veren lisäksi sieni, narua, vettä ja merkitsemiseen esimerkiksi pyykkipoikia. Sieni kannattaa oman kokemuksen mukaan olla pyöreä/pehmeä, ei jää kiinni niin helposti maastoon ja pehmeä sieni imee hyvin. Sieni sidotaan naruun, jolla veretettyä sientä sitten vedetään perässään maastossa haluttu matka ja kuvio. Omaksi iloksi harrastellessa ei ole niin nuukaa millaisen jäljen tekee, mutta mikäli mielii kokeisiin kannattaa harjoittelukin tehdä jo koesääntöjä silmällä pitäen. Omissa harjoituksissani olen laimentanut verta niin, että 1/3 verta ja loput vettä. Laimennettu verijälki vanhentaa jälkeä odotetun ajan lisäksi.

Antti tuntuisi olevan lajissa niin luonnon lahjakkuus, että jo olemme katselleet tulevan vuoden koetarjontaa sillä silmällä, että mentäisiin kokeilemaan onneamme heti keväästä. Kesäkuumalla voi turkkikoiralle tällainen laji tuottaa tuskaa ja pk-seudulla tai edes Uusimaalla koetarjonta on vähäistä osallistujiin nähden. Ei auta kuin kokeilla onneaan jokaiseen vähänkin lähempänä olevaan kokeeseen, sillä MEJÄ-koe alkaa jo edellisenä päivänä jäljen teolla, joista sitten seuraavana päivänä arvotaan kenen koira tekee kenenkin jäljen.

Antin ensimmäinen kohtaaminen hirven jalan kanssa omalla kotipihalla! Mikä aarre!
 

Avoimessa luokassa jälki on 900-1000 metriä pitkä ja jäljen ikä on vähintään 12 tuntia. Jälki sisältää kaksi suorakulmaista mutkaa, joissa makuut. Lähdöstä, makuilta ja kaadolta rikottu maata 30x30cm alueelta, jossa maahan ja sieneen on lisätty verta. Verta jäljellä käytetään 1/3 litraa.

Luokkaan voivat osallistua vähintään 9kk ikäiset kennelliittoon rekisteröidyt koirat ilman näyttelytulosta.
Esimerkki avoimen luokan jälkikaaviosta

Voittajaluokassa jälki on 1200-1400 metriä pitkä ja vähintään 18 tuntia vanha. Jälki sisältää kolme suorakulmaista mutkaa, joista yhdellä veretön osuus kaavion mukaan. Neljä haavoitetun riistaeläimen makuupaikkaa jäljen suorilla osuuksilla, yksi makuupaikka/osuus; makaus ei saa olla 50m lähempänä kulmaa tai kaatoa. Katkos vähintään 300m ennen kaatoa; katkos tehdään kulmalle kulkemalla verisientä vetäen  15m ja sen jälkeen siirtymällä sieni ylhäällä n. 2-5 metriä maastosta riippuen jäljen sivussa  15m takaisinpäin ja sen jälkeen suorakulmaisesti eteenpäin noin 10 m. Lähdöstä, makuilta ja kaadolta rikottu maata 30x30cm alueelta, jossa maahan ja sieneen on lisätty verta. Verta jäljellä käytetään 1/3 litraa.

Luokkaan voivat osallistua koirat, jotka ovat saavuttaneet avoimesta luokasta kaksi 1-tulosta ja saaneet virallisesta näyttelystä vähintään laatuarvosanan tyydyttävä.

Esimerkki voittajaluokan jälkikaaviosta

Aikaa molemmissa luokissa jäljen suorittamiseen on 45 minuuttia. Ja jokainen koe aloitetaan testaamalla koirien paukkuarkuus ampumalla haulikolla tai vähintään 6mm starttipistoolilla. Koira jätetään yksin kytkettynä 6m liinaan ja ohjaaja siirtyy noin 10m päähän, laukaus ammutaan noin 25 metrin päästä koirien edestä. Mikäli tuomari havaitsee koirassa paukkuarkuutta suljetaan koira kokeesta. Pelokkaaksi koiraksi luetaan koira, joka yrittää paeta, piiloutua tai hakea ohjaajasta turvaa. Hätkähdystä tai äänen ihmettelyä ei lasketa paukkuarkuudeksi.

Koira saa jäljestämisvalion arvon, kun sillä on 3 x 1-tulos MEJÄ-kokeen voittajaluokassa vähintään kahdelta eri tuomarilta. Lisäksi vaaditaan, että koiralla on vähintään laatumaininta "hyvä" näyttelyssä vähintään 15kk iässä.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Yhteenveto pentuluokista

Sitä vähän tuli innostuttua uudesta lupaavasta koirasta ja onhan tuo näyttelyuran alku ollutkin aika lentoa, mutta otetaan se näin yhdessä postauksessa kaikki kerrallaan niin päästään jatkamaan uusista seuraavaksi...


3.8.2013 Helsinki epn, Karin Bergbom
Oikeaa rotutyyppiä. Hyvät mittasuhteet. Lupaava oikeanmallinen pää, hyvä ilme. Erinomainen runko. Hyvät raajat. Erinomainen pitkä alati liikkuva häntä. Kauniit liikkeet. Lupaava karva. Ihastuttava luonne. PEK 1 KP ROP- & RYP2-PENTU



17.8.2013 Mouhijärvi epn, Olli Kokkonen
6kk vanha. Erinomainen tyyppi. Riittävän vahva luusto. Hyvän lihaskunnon omaava urospentu. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä ylälinja. Oikea-asentoinen iloinen häntä. Oikeat pään mittasuhteet. Leikkaava purenta. Ikäisekseen erittäin hyvä rintakehä. Oikea turkin laatu. Liikkuu hyvin. PEK 1 KP ROP-PENTU


18.8.2013 Turku epn, Tarja Löfman
Arvostelu jossain teillä tiettymättömillä... PEK 1 KP VSP-PENTU
Essi-siskon kanssa myös BIS4-pari!!



BIS 4 -pari Antti & Essi

Koko Exåress Valentine -pentue Turun pentunäyttelyssä 18.8.2013
Exåress Valentine Kiss "Venla", - Valentine Special "Essi", - Valentine Rose "Rose"
ja - Be My Valentine "Antti" 

31.8.2013 Helsinki epn, Maija Sylgrén
Reilu 6kk. Oikeat rungonmittasuhteet omaava urospentu. Lupaava pään malli. Raskaat korvat, ilmeikkäät silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula ja rintakehän malli. Vankka luusto. Riittävän tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu takaa hieman ahtaasti, halutessaan sopiva sivuaskel. Hyvä häntä ja sen käyttö. Lupaava karvanlaatu. PEK 1 KP VSP-PENTU

7.9.2013 Aabenraa 'Euro Schapendoes Show' (Tanska), Jörgen Hindse, Tanska
Godt middelstor maskulin, kraftigt hoved, god næse og skalle, god øjne og ører, lidt kort ryg, god topline, velvinklet, passende krop, god pels energiske bevægelser, godt temperement. 4. luokassaan laatuarvosanalla erittäin lupaava




Tanskan matkan parasta antia taisi olla kuitenkin uimareissut läheiselle rannalle, Itämeri sai kyllä kerralla kyyti!

21.9.2013 Heinola SSKY er, Hartmut Mohr, Saksa (kennel fünf Mohren)
7 months old male, blueish roan, in excellent type of breed and sex. Should not be higher. Excellent broad head. Dark eyes. Excellent pigment. Excellent angulations front and rear. Excellent coat. Moves fluently with good drive. PEK 1 KP ROP-PENTU


Tuomari ja tuomarikokelas arvioimassa Antin liikkeitä.. lievästi saa jarrutella herran menoa!

26.10.2013 Lahti kv, Cindy Kerssemeier, Alankomaat
Lovely 8 months old puppy. Harmonically constructed. Masculine head. Good broad skull. Lovely round eyes. Lovely expression. Correct ears. Good muzzle. Good topline and tail. Sufficiently light bones. Large feet. Well bodied and angulated. Good light movement. Super temperament. Very promising. PEK 1 KP ROP-PENTU


Antti lempipuuhassaan halimassa