maanantai 4. marraskuuta 2013

Verijäljellä

Viikonloppu vierähti osin työn täyteisesti, mutta suurimmaksi osaksi laiskoteltiin kun kerrankin siihen oli mahdollisuus. Okei no lehden deadline oli tietty perjantaina ja taitto-hommia olisi riittänyt, mutta kerrankin tälläkään projektilla ei ole kiire - kolme viikkoa aikaa saada lehti painoon ja silti saadaan lukupaketti hyvissä ajoin ennen messaria jäsenistölle.

Lauantaipäivä meni hujauksessa aamulenkin, siivouksen, verijäljen teon ja rotuun tutustujien parissa. Keravalainen perhe sai parituntisesta vierailustaan toivottavasti paljon irti - ainakin sen verran että keskiviikkona heille muuttaa musta urospentu Swifty's Foppahoppa. Onnea uudesta tulokkaasta, nähdään varmasti jatkossakin!


MEJÄ = Metsästyskoirien jäljestämiskoe

Antti on osoittanut pienestä pitäen suurta mielenkiintoa hajuja kohtaan ja muutama kuukausi takaperin kokeiltiin ensimmäistä kertaa verijälkeä. Aloitettiin noin tunnin vanhalla 20 metrin mittaisella jäljellä, jonka päässä palkkiona paistettua hirven kylkiluuta. En olisi uskonut vaikka netistä näin moneen kertaan luin, että koira saattaa ensin suorastaan pelästyä jälkeä. Antti joka useimmiten hyörii ja heiluu holtittomasti koko ajan vakavoitui ja 

Nyt on päästy aika nopeasti pidentämällä ja vanhentamalla jo 400 metriin ja 4 tuntiin. Vielä haaveilisin kokeilevani tälle syksylle pidempää ja noin 6 tuntia vanhaa jälkeä, jos ei sitä lunta nyt ihan vielä tulisi. Tähän aikaan vuodesta tämä vaatii vain jo viikonloppua, kun arkena on pimeää töihin lähdettäessä ja töistä tultaessa. Maastotkaan eivät ole ihan nurkalla vaan yhden harjoituksen takia tulee ajettua yhteensä 60 kilometria, kun käyt ensin aamulla tekemässä jäljen, sitten palaat kotiin puuhaamaan vanhenemisen ajaksi muuta ja iltapäivällä taas uudestaan itse koiran kanssa ajamaan tehty jälki.

Tämä oli siis Antin kuudes jälki muutaman kuukauden sisään; matkaltaan pisin ja vanhin sellainen. 90-asteen kulmia jälki sisälsi kolme. Ensimmäistä kertaa saatiin kuvattua harjoitus ja samalla saatiin häiriöharjoitusta kun perässä käveli joku muukin kuin ohjaaja. Myös hirven/peuran hajut saivat aikaan pientä pyörimistä, useamman papanaläjän päältä käveltiin, mutta ei ollenkaan paha suoritus vajaa 9 kuukauden vanhalta hössöltä! Viimeinen makaus juostiin vain läpi, liekö johtui siitä, että seuraavaksi vastassa olisi ollut isompi ojan ylitys ja yhdet (tyttö)pissat piti päästää kesken matkan. Lopussa en huomannut sanoa yleisölle, ettei jää kaadon kohdalle seisoksimaan ja loppu meni hieman ihmettelyksi sen osalta. Löydetty hirven jalka oli kyllä mieluinen ja vapaaksi päästyään Antero painelikin pellon viimeiseen nurkkaan piilottamaan aarrettaan...

400m ja 4h vanha verijälki, OSA 1

400m ja 4h vanha verijälki, OSA 2

Tarvikkeet ja metsälle

Paljoa ei tarvitse investoida tähän lajiin, mutta aikaa ja vähän viitseliäisyyttä se vaatii siihen nähden miten lyhyt itse suoritusaika sitten koiran kanssa on.

Verta saa ostettua hyvin varustelluista ruokakaupoista pakastepuolelta, kauppojen veri taitanee useimmiten olla naudan verta. Toistaiseksi en ole keksinyt mistä saisi treeneihin hommattua hirven verta.
Veren lisäksi sieni, narua, vettä ja merkitsemiseen esimerkiksi pyykkipoikia. Sieni kannattaa oman kokemuksen mukaan olla pyöreä/pehmeä, ei jää kiinni niin helposti maastoon ja pehmeä sieni imee hyvin. Sieni sidotaan naruun, jolla veretettyä sientä sitten vedetään perässään maastossa haluttu matka ja kuvio. Omaksi iloksi harrastellessa ei ole niin nuukaa millaisen jäljen tekee, mutta mikäli mielii kokeisiin kannattaa harjoittelukin tehdä jo koesääntöjä silmällä pitäen. Omissa harjoituksissani olen laimentanut verta niin, että 1/3 verta ja loput vettä. Laimennettu verijälki vanhentaa jälkeä odotetun ajan lisäksi.

Antti tuntuisi olevan lajissa niin luonnon lahjakkuus, että jo olemme katselleet tulevan vuoden koetarjontaa sillä silmällä, että mentäisiin kokeilemaan onneamme heti keväästä. Kesäkuumalla voi turkkikoiralle tällainen laji tuottaa tuskaa ja pk-seudulla tai edes Uusimaalla koetarjonta on vähäistä osallistujiin nähden. Ei auta kuin kokeilla onneaan jokaiseen vähänkin lähempänä olevaan kokeeseen, sillä MEJÄ-koe alkaa jo edellisenä päivänä jäljen teolla, joista sitten seuraavana päivänä arvotaan kenen koira tekee kenenkin jäljen.

Antin ensimmäinen kohtaaminen hirven jalan kanssa omalla kotipihalla! Mikä aarre!
 

Avoimessa luokassa jälki on 900-1000 metriä pitkä ja jäljen ikä on vähintään 12 tuntia. Jälki sisältää kaksi suorakulmaista mutkaa, joissa makuut. Lähdöstä, makuilta ja kaadolta rikottu maata 30x30cm alueelta, jossa maahan ja sieneen on lisätty verta. Verta jäljellä käytetään 1/3 litraa.

Luokkaan voivat osallistua vähintään 9kk ikäiset kennelliittoon rekisteröidyt koirat ilman näyttelytulosta.
Esimerkki avoimen luokan jälkikaaviosta

Voittajaluokassa jälki on 1200-1400 metriä pitkä ja vähintään 18 tuntia vanha. Jälki sisältää kolme suorakulmaista mutkaa, joista yhdellä veretön osuus kaavion mukaan. Neljä haavoitetun riistaeläimen makuupaikkaa jäljen suorilla osuuksilla, yksi makuupaikka/osuus; makaus ei saa olla 50m lähempänä kulmaa tai kaatoa. Katkos vähintään 300m ennen kaatoa; katkos tehdään kulmalle kulkemalla verisientä vetäen  15m ja sen jälkeen siirtymällä sieni ylhäällä n. 2-5 metriä maastosta riippuen jäljen sivussa  15m takaisinpäin ja sen jälkeen suorakulmaisesti eteenpäin noin 10 m. Lähdöstä, makuilta ja kaadolta rikottu maata 30x30cm alueelta, jossa maahan ja sieneen on lisätty verta. Verta jäljellä käytetään 1/3 litraa.

Luokkaan voivat osallistua koirat, jotka ovat saavuttaneet avoimesta luokasta kaksi 1-tulosta ja saaneet virallisesta näyttelystä vähintään laatuarvosanan tyydyttävä.

Esimerkki voittajaluokan jälkikaaviosta

Aikaa molemmissa luokissa jäljen suorittamiseen on 45 minuuttia. Ja jokainen koe aloitetaan testaamalla koirien paukkuarkuus ampumalla haulikolla tai vähintään 6mm starttipistoolilla. Koira jätetään yksin kytkettynä 6m liinaan ja ohjaaja siirtyy noin 10m päähän, laukaus ammutaan noin 25 metrin päästä koirien edestä. Mikäli tuomari havaitsee koirassa paukkuarkuutta suljetaan koira kokeesta. Pelokkaaksi koiraksi luetaan koira, joka yrittää paeta, piiloutua tai hakea ohjaajasta turvaa. Hätkähdystä tai äänen ihmettelyä ei lasketa paukkuarkuudeksi.

Koira saa jäljestämisvalion arvon, kun sillä on 3 x 1-tulos MEJÄ-kokeen voittajaluokassa vähintään kahdelta eri tuomarilta. Lisäksi vaaditaan, että koiralla on vähintään laatumaininta "hyvä" näyttelyssä vähintään 15kk iässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti