sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Nyt se on loppu

Walman pentuluokat ja toukokuu meinaan. Tänään vietettiin äärimmäisen lämmin päivä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla, Beauceron yhdistyksen järjestämässä pentunäyttelyssä. Onneksi saatiin pikatoimituksella VipVescorsilta teltta joka suojasi pahimmalta helteeltä. Teltan kasaaminen vaan oli omanlainen kokemuksensa ja aiheutti kyllä useamman hikipisaran ennen kuin hökötys oli kasassa. Jos se jo ensi kerralla sujuisi jouhevammin.

Walmalla nenä veti kehässä nurmikkoon oikein urakalla, jatkuvasti sai olla hinaamassa nenää ylös ja sillä seurauksella, että liikkeet olivat varmasti vielä epävakaamman näköiset mitä ne tuolla ovat olleet. Seisoi kuitenkin kauniisti ja antoi tuomarin kopeloida itseään ilman että kyykistyin viereen antamaan tukeani. Lopputulos oli luokkavoitto, kunniapalkinto ja ROP-pentu! Mukava lopetus pentuluokille, nyt vaan nokka kohti uusia saavutettavia.
Muutamat tunnit jouduttiin ryhmiä odottelemaan, mutta kiitos teltan pentu jaksoi erinomaisesti vielä ryhmien ajan. Vaikka harvoin tuon ihan väsyksiin saakaan... korkeintaan muutaman tunnin sikeät saa sen jo jaloilleen ja taas pitäisi olla menossa. Näistä muutamasta tunnista pitää siis ymmärtää ottaa kaikki irti. ;) Ryhmän tulos siis kovin tuttu, "kiitos ja näkemiin".




Roope pääsi turistin ominaisuudessa mukaan ja voi, että herra nautiskeli oikein kunnolla. Näyttelypaikalle kun saavuttiin Roope piippasi autossa vauhtia liikenteen ohjaukseen ja näyttely alueella patsasteltiin pentusille maailman omistajan elkein. Mutta toisaalta taas tuo oli niin unelma kiltisti omassa teltassa vapaana, ei tietoa mistään remmirähinä ongelmista vaikka ohi käveli kaikenlaista kulkijaa! Heinäkuisessa erikoisnäyttelyssä koittaa vasta Roopen vuoro päästä kehään, siihen asti treenaillaan tokoliikkeitä. Aloitettiin itseasiassa vihdoin ja viimein alokasluokan hypyn opettelu. Kerrostalossa asuessa on hieman hankaluuksia päästä oikealla hypyllä harjoittelemaan joten täytyi käyttää luovuutta ja käytössämme on ollut pöytäsilityslauta kumoon kaadettuna, noin metrin leveä ja noin 40cm korkea. Roope ei ole mikään kovin hyppeleväinen koira, mutta kyllä se tuosta kevyesti ponnistaa ja pohja on jo saatu. Jäljellä ei olla nyt käyty, jos sää sallii niin keskiviikon ja torstain vapaapäivinä pitää käydä pistämässä asiaa eteenpäin.



Eilen Tico paistatteli samaisella näyttelyalueella niin erinomaisesti, että ensimmäinen serti irtosi irlantilaiselta tuomarisedältä. Lisäksi Ticsu oli VSP! Onnea Juulia & Tico, siitä se lähtee! Nyt on kaikilla Ticon pentueen sisaruksilla serti-tilit auki, siskolikoilla useampikin jo plakkarissa.
Erinomainen näyttelyviikonloppu siis takana, ensi viikko kuluu pitkälle töissä ja match show'n viime hetken valmisteluissa. Täytyy kyllä myöntää, että kun ensi viikonloppu ja match show on ohi niin täytyy olla hyvin helpottunut olotila! Niin paljon aivokapasiteettia ja toimen aikaa jää muihin hommiin... vaikka toki nekin nopeasti täyttyy muilla puuhilla, kuten ne puhutut arvostelujen puhtaaksi kirjoittamiset, beauceronyhdistyksen kotisivujen kasaus jne. Huomenna on sitten jo kesäkuu ja uudet kujeet! Hauskaa kesää kaikille!

maanantai 25. toukokuuta 2009

Harjoitus tekee mestarin...

...kuuluu sanonta, ja harjoituksia ollaan toteutettu nyt peräti kolmena päivänä perättäin. Lauantai aamusta reenailtiin omissa oloissa lähi kentällä. Ei mitään varsinaista ihmeellistä kerrottavaa tästä treenistä, otettiin alokasluokan liikkeet läpi ja jatkettiin jäljen keppien merkkausharjoituksia. Hyvin meni koko homma Roopen kanssa (jos ei oteta lukuun sitä että yhden koiran se siinä pääsi haukkumaan...). Walman kanssa otettiin istumisia ja maahan menoja naksun kanssa ja lopuksi neitokaisen niin rakastamaan kosketusalustaa! Hienosti neiti pysyy alustan luona vaikka välimatkaa oli jo reipas kolme metriä. Harjoituksen jälkeen molemmat ansaitsivat, ainakin sillä hetkellä, vapautensa ja kirmailtiin pururadan metsässä hetki ennen kuin jatkettiin matkaa. Roope ei ehkä olisi vapauttaan ansainnut kun korvat hukkuivat samantien naisten hajuihin, naapuruston naisilla taitaa kerralla olla juoksut, kun yhtäkin puskaa piti erikseen merkkailla useampaan otteeseen.

Sunnuntaina aamusta iski siivousvimma ja pistettiin pieni, mutta erittäin pölyinen, huusholli kuntoon. Pesin peräti ikkunatkin, oli muuten aika likaiset. Ihmettelen miten noista on ulos nähnytkään... olisko syynä tuo ikkunaprinssi-Roope jonka lempi puuhaa on roikkua ikkunalaudan varassa takajaloillaan ja katsella lintujen lentoa (ja vähän haukkua ulkoilijoitakin...) No mutta pääasia on että nyt on taas siistiä, vähän aikaa. Kunnes Walma pääsee puuhailemaan keskenään, johan tuo tänään vartin yksinolon aikana ehti levittää treenirepun sisällön ja kaluamaan Roopen jälkikeppejä. Taitaa löytyä illalla sängystä puusilppua, sen normaalin hiekan lisäksi.

Mutta siis takaisin sunnuntaihin, jolloin haettiin Juulia, Olli ja Ticokin mukaan treenaamaan. Tällä kertaa ajettiin Röykkään asti. Ensin kuvattiin Beatles-lapset ja tänä aikana Roope kulutti itsensä ihan puhki kosiskelemalla Banjoa, joten siinä meni herran treenit.
Siirryttiin lyhyen matkan päähän kentälle treenaamaan lähinnä Juuliaa ja Ollia, joilla koittaa ensimmäinen avoimenluokan kisa kesäkuun alussa. Rauhallisin mielin saavat kisoihin lähteä, mitään suurta vikaa missään liikkeessä ei ole. Muistuttelee vain ennen kisaa miten ne liikkeet menikään. Kaukkarit ja luoksetulon pysäytyksen onnistuu takapalkalla erinomaisesti, hyppy sujuu vanhalta agilitykoiralta hyvin ja malttia löytyy tarpeeksi. Voi kun itsekin saisi Ollin kanssa treenata, se on niiiin helpon näköistä ja mielekästä hommaa. Roopen kanssa saa aina pikkasen jännittää mikä on vire minäkin hetkenä.
Walman kanssa otettiin porukalla näyttelyharjoituksia ja kontakti ja istumisharjoituksia. Niin hyvin meni, kuin tuollaisen pikakiitäjän kanssa vaan voi mennä. Marian sanoikin, että olen sen verran rauhallinen ohjaaja, että nyt tuollainen energinen menijä tuottaa vaikeuksia. Roopella on oikein passeli tempo mammalle. :)

Varsinaisten treenien jälkeen käytiin vielä viereisellä agilitykentällä katsomassa esteitä ja kokeilemassa kuka mitäkin. Olli konkari näytti miten homma hoidetaan.
Ja vielä kaiken treenaamisen jälkeen Marian hieroi Ollin isoimmat lihakset ja kyllähän tuosta jäykkiksestä jumejä löytyi. Takareidet, ristiselkä ja lavat olivat pahimmat paikat. Lauantaina käydään uudestaan hieronnassa ja reenaamassakin mikäli ehtii.

Tänään taas sain nauttia pitkään nukkumisesta kun Atte hoiti kiltisti koirien aamupissatuksen. Ylös päästyäni hoidinkin sitten lehden loppukasauksen ja sain sen postiinkin ajoissa. Jee, yksi asia vähemmän!! :) Ette uskokaan kuinka vapauttava tunne on saada joku isompi juttu päätökseen, vaikka toki lehden tekoajan täyttää nyt muut hommat, silti se on yksi isompi tehtävä vähemmän. :)

Illasta ajettiin pitkästä aikaa Viikkin schape-treeneihin jossa olikin mukava osallistuja joukko, 9 ihmistä ja 10 koiraa. Jännitin aivan pirun paljon etukäteen muille "esiintymistä", mutta huoli oli (onneksi) turha. Walman kanssa ei paineita toki ollutkaan kun ei tuo mitään vielä osaakaan sen ihmeellisemmin, Roopen kanssa asia oli eri. Kiitos kiltille yleisölle joka ei syönytkään meitä elävältä ja kommentitkin oli mieltä lämmittäviä. Ja kiitos Roopelle, että pitkästä odottelusta ja louskutuksesta huolimatta löytyi virtaa tehdä niinkin hyvin. Isoakin isompi kivi putosi sydämeltä ja nyt voidaan huolettomammin osallistua muutamiin mölleihin vielä ennen virallisia kokeita. Ja se hyppyhän on edelleen harjoittelematta, tässä on vielä pari vapaapäivää aikaa hioa enemmän liikkeitä ennen kun taas työt vievät päivisin aikaa.

Mukavat fiilikset jäi treeneistä ja kyllä noissa koiramenoissa vaan viihtyy, niin väittää ainakin kello. Tänään oltiin kolmisen tuntia Viikissä ja sunnuntaina Röykässä vierähti peräti viisi tuntia. Joskus vieläkin enemmän, mutta ei sitä ajan kulua edes huomaa näissä puuhissa. Homma vie vaan totaalisesti mukanaan, niin ihanaa tämä on vaikka välillä se onkin hammasten kiristelyä. Esimerkiksi silloin kun Walma keksii näitä puuhastelujaan yksin ollessaan, aurinkolaseja, treenikamojen levittelyä, kirjojen lukemista ja sitä kaikista ihaninta lempihommaa... vaatekaapin tyhjennystä. Aina se keksii jotain vaikka kuinka yrittää lähtiessään minimoida vahingot. Kekseliäs pikku piru! Mutta niin pirun ihana, ettei tuolle osaa suuttuakaan. :)


torstai 21. toukokuuta 2009

Hela viikko

Työ "viikko" ja 64 pyörällä poljettua kilometria takana. Nyt on taas viikon verran vapaata, eli kesäkuun jäsenlehden kokoominen, vuosikirjan materiaalin kasausta, match show järjestelyjä ja kaikkea muuta pientä puuhaa. Treenaamaankin mieli tekisi, mutta jo nämä ensimmäiset "vapaat" on osoittautunut melkoiseksi juoksuksi. Eilen aamusta tosin nautittiin pitkään nukkumisesta ja sain potkittua tuon isännänkin koirien kanssa lenkille aamusta niin sai itse kerrankin löhötä pitkään ja hartaasti. Loppu päivä, kun sängystä ylös pääsin olikin sitten tukan selvittelyä kun ensin kävin läpi omat karvakasat ja sitten ajettiin vielä iltapäivästä Röykkään suorimaan Aapelia.

Kiva oli huomata taas kuinka sosiaalinen rotu meillä on käsissä, kun pihassa vilisti kolme schape urosta ja kolme narttua + bordercollie Bonbon. Poikien päät meni sekaisin kenellä kunkin pepusta, veljeksillä, Roopella ja Turolla, maku oli samanlainen kun molemmat hännystelivät Banjoa. Aapo taas ihastui tummaan pitkäsääriseen Bonboniin.
Sai koirat taas aimo annoksen liikuntaa kun Roope yritti kaikin mahdollisin keinoin saada lastensa äitiä lämpenemään lemmen leikkeihin. Ja Walma taas juoksutti minkä ehti Bonbonia (ja siinä samalla Aapoa). Reipas nelisen tuntia taisi taas vierähtää vieraisilla ja pentujakin siinä käytiin ihastelemassa. Kyllä ne on vaan niiiiin ihania!






Muutoin eilen saatiin sitten ottaa vain vastaan muiden näyttelytuloksia... tylsää! Olisi itsekin pitänyt ilmoittautua mukaan menoon. :)

Tico the terrier osallistui Kellokoskella match show'hun ja hienosti menikin, pienten punaisten voittaja ja loppuen lopuksi päivän BIS-2!!!! Nappiin meni treenit! Viikon päästä sitten varsinainen koitos Tuomarinkartanossa Ladies Kennel Clubin näyttelyssä irkku tuomarilla. Hienoa Juulia & Tico!
Toinen hieno näyttelyuutinen kuului Ruotsin puolelta jossa Walman majesteettisen kaunis Yaya-äiti saavutti viimeisen Ruotsin sertinsä ja valmistui Ruotsin muotovalioksi! Grattis Annette och Anders!

Tänään taas on jatkettu menoa shoppailemalla ensin Keravalla koirille oikeaoppista evästä, siitä sitten Hyvinkään kautta Riihimäelle hakemaan match show'hun sponssilahjoja, kiitos Sirpa! Kuusi tuntia saatiin menemään aikaa ja koirat oli toki mukana.... Roope luuli pääsevänsä naisiin kun piti taas piipitystä yllä koko auton liikkeellä olo ajan!! Argh!!!

Treenaamaan ei siis olla tänään ehditty, mutta jos jo huomenna olisi siihen aikaa. Muutoin viikko on mennyt melko hissukseen, loman aikana täytyy sitten repäistä ja yrittää hoitaa kaikkia asiat kuntoon kerralla.

Loppuun Roopen Ruotsin muksuista muutama kuva...


keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Ruotsissa on lapsia!

Eilen saatiin aamulla herättiin mukavaan tekstiviestiin, joka tuli Ruotsista. Wildan ja Roopen pennut olivat syntyneet aamuyöstä, yhteensä pentulaatikossa Wilda-mamman helmoissa pussuttelee yhdeksän kirjavaa pupsia, joista viisi on poikaa ja neljä tyttöä. Grattis till valparna Inga-Brit och Anne-Lie! Harmillisesti kesän Ruotsin matka ei osu niin, että olisi koko pesueen päässyt näkemään, mutta jos edes kuvia pääsisi ihailemaan usein. :) Roopen Neropapan periyttämä eripari takajalat, toinen jalka musta ja toinen valkoinen/harmaa, näkyy periytyneen tähänkin pentueeseen.


Pentu-uutisista iloisina pistettiin siivousvälineet heilumaan, jotta kehtasi Paulaa kutsua sisälle asti. Vaikka eipä se puhtaus näkynyt kuin hetken kun Walma on taas suolistanut pehmolelujaan ja nyhtänyt Roopea... johan ne villakoirat vähemmästäkin alkaa nurkissa pyörimään. Riitu siis lähti eilen Paulan matkaan ja tänään on nauttinut kotona suunnattomasti auringosta ja omasta pihasta. Onhan tämä kerrostalossa asuminen tälläistä koppielämää, että mielellään sitä oman pihan ottaisi jos vaan mahdollisuus olisi.
Kyllä se kolmas koira lisäelämää taloon toi, meinaan hiljaista on. Kukaan ei koputa hännällään lattiaa kun ohi kävelee (tai aamuyöstä hiemankin kylkeä kääntää...)

Hommat eivät vähentyneet koiramäärän pienentyessä, Paula toi matkassaan puhtaaksikirjoitettavia näyttelyarvosteluja vuosikirjaa varten. Alkuun piti vain kokeilla miten se kirjoittaminen lähtee luonnistumaan, mutta nyt on puhtaaksi kirjoitettuna jo lähes puolet saadusta pinosta eli 11 näyttelyä. Kuulostaa vähältä, mutta on se tehtyyn tuntimäärään nähden melko paljon. Täytynee kuitenkin jättää nämä nyt hetkeksi ja kasata lehti ensin alta pois, sitten taas sen jälkeen keskittyä puhtaaksi kirjoittamiseen. Kaikenlaista muutakin pikku sälää olisi tehtävänä, kun vain ehtisi kaikkeen hommaan tarttua. Syksyllä voisi pikkasen rauhoittaa hommaa ja koittaa keskittyä koirien kanssa treenaamiseen ja mahdollisesti kilpailemiseenkin.

Tänään käytiin heti aamulenkin yhteydessä viereisellä kentällä treenaamassa. Otettiin Walman kanssa alkuun näyttelytreeniä, seisominen sujuu erinomaisesti, asettelee jo hienosti itseään, ja liikkuminen menee hyvin lukuunottamatta sitä etujalkojen steppailua silloin kun ottaa kontaktia. Tätä ongelmaa pohdiskelin jonkun aikaa ja voi hyvin olla, että olen joskus alkuun kävellyt harjoitellessa prinsessan yli ja siitä tämä ympyrällä kontaktin tarjoaminen johtuisi, ympyrällähän kuitenkin tavallaan juoksen koko ajan sitä päin. Suoralla tätä ongelmaa ei ole ja silloin liikkeet näyttääkin siltä miltä pitää. Ei auta ottaa kun urheilun kannalta ja ottaa ympyrällä juokseminen työn alle, pari viikkoa seuraavaan näyttelyyn.
Lisäksi otettiin naksulla muistutusta mitä se istuminen liikkeenä oikein tarkoittikaan, tarjoaisi mieluummin maahan menoja joka tilanteeseen. Muutaman naksun jälkeen homma oli selvä ja siirryttiin kosketusalustaan, johon pentu on ihan hulluna. Hyvin se jo jaksaa pysyä metrinkin päässä alustalla sinne mentyään, ens kerralla voitaisiin jo kokeilla pidemmälläkin matkalla. Kuulostaa helpoilta ja maailman yksinkertasimmilta asioilta joidenkin korvaan, mutta tarvitseeko 8kk vanhan pennun niin paljoa osatakaan. Etenkin kun tuo on vähän tuommoinen ADHD, edetään hitaasti ja katsotaan mihin rahkeet riittää milläkin kerralla. Tavoitteet on kuitenkin asetettu melko korkealle, joten mokata ei haluta, mieluummin vähän varman päälle.

Riittää Walman harjoituksista, tehtiinhän me Roopenkin kanssa. Jälkitreenit saatiin sekä heinäpellossa, että hiekalla. Tällä kertaa otettiin kepit jo janalle, viime kerrallahan siis kokeiltiin ruutua. Täytyy sanoa, että meni aivan perhanan hyvin ollakseen toiset ulkotreenit vasta tällä tekniikalla. Nyt ei etsitty makkaroita vaan keppejä, toisella jäljellä huomasi jo selkeästi varsinaista jäljestämistäkin eikä vain katseella keppien etsimistä. Ja viime kerralla Roope merkkasi kepit kyllä oikein maahan menemällä, mutta joka kerta kääntyi naama minuun päin, tällä kertaa muutaman palkansuunnan korjauksen jälkeen oli enää kylki minun suuntaan!!! :) Loppuun otettiin muutaman minuutin tottis-sessio, seuraamista, liikkeestä maahan, - istu ja luoksetulo. Hyvät oli aamun treenit, äärimmäisen tyytyväinen olo jäi koko hommasta.

Niin ja eilenhän me huristettiin vielä illalla Pornaisiin lenkkeilemään Ollin ja Ticon kanssa, kun ei täältä kaupungista meinannut löytyä paikkaa missä olisi saanut pitää koiruuksia hetken edes vapaana. Walma kyllä otti ilon irti ja sai sellasia hepuleita, että muistikortille ei tarttunut kun harmaamusta raita aina silloin tällöin. Lisää kuvia reissusta löytyy galleriasta.


Huomenna sitten töihin pitkästä aikaa, onneksi aurinko ei laske aikaisin niin ehditään vielä treenailemaan töiden jälkeenkin. :) Treenikärpänen pääsi puraisemaan taas, hyvä niin! ;)

maanantai 11. toukokuuta 2009

Lomaillessa

Mistähän sitä aloittaisi... viime torstaista olen ollut lomalla ja koirain kanssa on ollut aikaa touhuta. Torstaina hoidettiin yhdistyksen match show asioita ja ajeltiin hakemassa jos jonkilaisesta paikkaa luvattua sponssikamaa, nippa nappa riitti autossa tila ja kotiin tultiin perä maata viistäen. Häkkivarastossakin oli järjestelemistä, että sai kaiken mahtumaan muuttolaatikoiden joukkoon, vähän oltaisiin voitu naapurin koppiakin lainata, mutta kaipa ne tuolla säilyy kunnes on aika uudestaan pakata ne auton perään ja kuljettaa itse tapahtuman paikan päälle. Tuolloin toivottavasti isompi auto lainassa...

Perjantaina otettiin niskapers-ote harjoituksiin ja ajettiin koiralauman kanssa Ainolaan treenaamaan. Sää suosi auringolla, mutta tuulla olisi saanut pikkasen vähemmän (pitikin leikata kesätukka joka ei edes ponnarille yllä). Neidot saivat jäädä autoon parakin taakse varjoon, siitäkös se huuto sitten syntyikin kun yksi pääsi ja he eivät. Pikkaisen otti Roope häiriötä ensin Walman karjumisesta ja tuulen tuiverruksesta, mutta kun mentiin pidemmälle kentän toiseen päähän ja tehtiin liikkeitä perse tuulta kohti, niin homma sujui melko tarkkaavaisesti ja virheittä. Häiriöistä johtuvaa hitautta oli hitusen, mutta ei mitään sen kummempia vikoja ilmennyt. Roopelle tekee ajoittainen treenaaminen hyvää, pysyy treeni into... tai sitten se hivelee omaa itsetuntoa kun koira näyttää osaavan. ;) Roopen kanssa siis tehtiin alkuun perus alokasluokan/BH-kokeen liikkeitä, sen perään pieni näyttelytreeni (niin kuin se ei jo lihasmuistissa olisi multi muotovaliolla) ja siihen vielä uusin innostuksemme jäljestäminen. Tai ei tämä jäljestäminen perjaatteessa ihan uusi ole, onhan me sitä aloitettu joskus aikaisemmin, mutta ihan eri metodilla. Nyt mennään takaperin ketjuttamalla ja tehdään ensin keppien ilmaisu kuntoon ja siitä sitten mennään jäljelle ilman mitään makkaroita. Tähän asti ollaan sisällä opeteltu keppien ilmaisuja, kyllä se jo tajuaa että keppi ja maahan meno liittyy toisiinsa, mutta ei sitä että kepin luona pitäisi suorittaa maahan meno... kiitos Marin huomion tämäkin saadaan kuntoon palkansuunnalla! Otettiin siis ensimmäistä kertaa ulkona ilmaisuja ja hyvin meni, toki se oli taas sitä vieressä makaamista ja keppeihin ja muhun tuijottelua, mutta parempi sekin kuin ei olisi tiennyt yhtään mitä tehdä. Ja ahne kun on niin pitihän sitä vähän kokeilla miten onnistuu metri kertaa metrin tallattu alue ja viiden kepin ilmaisu, mitä luulette? No tottahan se onnistui! Vielä on lomaa vähän jäljellä joten muutamaan kertaan taidetaan vielä ehtiä ottaa ulkotreeniä. :)

Walma sai hyvän autossa-ollaan-hiljaa-harjoituksen kun Roopen kanssa harjoittelu kesti sen verran kauan, että neiti ei enää jaksanut pitää älämölöä yllä. Itse harjoitteluaikeet menikin sitten enemmän sählingin puolelle ja tyydyttiin lyhyeen näyttelytreeniin ja narun vetoon. Sitten saivat koko lauma juosta... ja Riitu nauttia ihanan kuraisesta-liejuisesta-haisevasta-mutaojasta, yök! Onneksi ei ollut sen näyttelyvuoro seuraavana päivänä. Muutama kuva leikeistä löytyy galleriasta.

Seuraavana päivänä oli siis Walmalla jälleen esiintymisvuoro, tällä kertaa matka ei ollut pitkä ja reitinkin piti olla tuttu Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle... no niinhän siinä kävi että ohituskaistalla huomasin, että tuostahan se olisikin pitänyt kääntyä. Ei muuta kun kyttäämään seuraavaa ulosajoramppia ja ympäri, tai niin ainakin suunnittelin siihen asti kun jouduin kehä ykköselle... no sieltä sitten itään ja missäs siellä nyt sitten pääsisi ympäri ja kehää toiseen suuntaan. Ei missään oli ainakin fiilis sillä hetkellä. Onneksi on kyltit ja ne opastivat meidät jostain Tapaninkylän asutusalueiden kautta oikeaan paikkaan. Tästä lähin taidan ajaa kiltisti vaan hitaampien kaistaa niin ei tarvitse seikkailla kaupunkiliikenteessä, mistä en muutenkaan niin pidä.
Onneksi oltiin ajoissa liikenteessä kun pidettiin ennen kehää kokousta yhdistyksen match show-tapahtuman tiimoilta. Melko hyvin on asiat järjestyksessä, joitain sponssikamoja puuttuu ja buffaan suunniteltiin herkkuja. Hyvä siitä tulee, palkinnot ovat ainakin runsaat, että tervetuloa vaan kaikki osallistumaan kauppakeskus Tuulosen pihassa järjestettävään Match Show'hun sunnuntaina 7.6.

Itse näytelmässä oltiin hyvin kosteissa ja viileissä tunnelmissa. Koiralle oli sentään kuivamökki ja suojat päänpäälle, itse yritettiin suojautua pienen sateenvarjon alle (joka sekin kerkesin kerran karkaamaan, kiitos tuulen).
Walma esiintyi edukseen kehässä, vaikka taas ajoittain juostessa steppaili epämääräisesti, ja siitä saatiinkin huomautus. Seuraavaan näytelmään on kolme viikkoa aikaa ja siihen mennessä ollaan toivottavasti saatu homma hanskaan. Tiukasta tuomaritädistä huolimatta tulos oli kunnipalkinto ja rotunsa paras-pentu! BIS-pentukehässä piti käydä näyttäytymässä pikapikaan ja yllättäen, kiitos-ja-näkemiin. Sitten vaan autoon ja äkkiä kotiin lämpimään, tällä kertaa suorinta reittiä.

Eilen nukuttiin pitkään ja siirryttiin juhlapöydästä juhla pöytään... ja ai että oli illalla maha pinkeenä. Onnea siis vain äideille, niin kaksi- kuin nelijalkaisille! :)
Koiratkin saivat osallistua juhliin: Walma sai hyvää lapsien kanssa olemisharjoitusta ja sai purkaa painihalujaan Ticon kanssa, joka taas olisi mieluummin hännystellyt Riitua. Riitu ei vaan oikein lämmennyt väärän rotuiseen kaveriin vaikka toinen kuinka häntä töttöröllä yritti esittää temppujaan.
Tänään ollaan vasta ehditty tekemään päivän peruslenkit kun minä olen hoidellut asioitani sillä välin... jos vaikka illasta ehdittäisiin vielä kentälle. Vaikka lehden kasaaminenkin alkaa pukkaamaan päälle.

maanantai 4. toukokuuta 2009

Aurinkoinen show

Aurinkoa on riittänyt, saisi kyllä minun puolesta sataa yhtenä päivänä oikein kunnolla että huuhtoutuisi tuo ikuinen hiekkapöly pois... eilen Roopen kampasin ja mustat kädet jäi, se on viikko sitten pesty! Yök, seuraava pesu saa odottaa sitä vesisadetta jos sen jälkeen pikkasen pidempään pysyisi puhtaana. Turkkipuheista ollen, Walma vaihtaa karvaansa aika urakalla. Ei se varsinaisesti takkuun mene, mutta pudottaa pohjavillaansa niin että harjatessa pölisee urakalla. Ei onneksi kyllä vielä näytä siltä että pudottaisi kaiken kerralla ja olisi hetken karvaton, äitinsä tyttö, kaunis kuin mikä koska vain. ;) Tai sitten sitä vain on aivan sokea omalle koiralleen...

Viikko sitten lauantaina esiintyi Ticku ensimmäistä kertaa tänä vuonna näytelmässä, vuorossa oli Lahti kv ja tuomarina suomalainen arvostettu Hans Lehtinen. Muuten oli Tico varsin mainio pakkaus tuomarin mielestä, mutta häntä ei pysy tarpeeksi skarppina paikalla seistessä. Harjoitusta, harjoitusta. Kyllä se sieltä tulee, tai sitten täytyy ottaa väliin muutama "vanhinko" maahan meno jotta pysyy homma mielekkäänä. Ticolle loppuen lopuksi luokkavoitto laatuarvosanalla erittäin hyvä. Ulla-sisko sen sijaan kulkee voitosta voittoon, kolmesta näyttelystä kolme sertiä, kaksi VSP:tä ja ROP, Lahdessa viimeisimmät! Onnea Ullalle porukoineen! :)
Sunnuntaina vuorossa oli itsellä turistin ominaisuudessa matka Lahteen schapekehää seuraamaan, oli sentään 48 ilmoittautunut ranskalaisen kasvattajatuomarin Bernard Pouveslen arvosteltavaksi. Harmitti vietävästi kun ei pentuluokkaa ollut näyttelyllä tarjota, olisin niin mielelläni vienyt Walman tämän herrasmiehen arvioitavaksi. Vaikka mukava tuo oli kerrankin olla vain katsomassa, edes en Paula-kasvattajan koiria esittänyt... kummallista. :) Ja kun en shoppailemaan kerennyt niin otettiin lähin koira mukaan kotiin. No ei vaineskaan, Roopen Riitu-tytär lähti kokeilemaan kaupunkielämää. Viikon kaupunkielämän jälkeen ei ole vielä mitään kummallista tapahtunut, kovasti pyörittää päätään ja lenkillä ja korvat käyvät niin että lentoonkin niillä voisi päästä. Selkeästi on rennompi kun pääsee vapaana juoksemaan, että ehkä se paikka on kuitenkin siellä maalla. Ja tuli sillä Paulallakin niin ikävä että ei unta saa ja Seita-äidille taas ei ruoka maistu (joskaan ei yhtään pahitteeksi...), viikon päästä tiistaina pääsee Ripi siis takaisin maalaismaisemiin. Kolmannen koiran paikka jää siis auki, on tässä jo jotain katseltu ja kyseltykin ja toki ulkomailta asti... älä äiti hermostu!

Viime viikko on siis mennyt kolmea koiraa pyörittäessa ja tätä pirun hiekkapölyä siivotessa. Wappu vietettiin kotona sen kummallisemmin juhlimatta, ei ollut edes pitkää vapaa viikonloppua kun lauantaina piti viitisen tuntia pitää putiikkia auki. Käytiin sentään perjantaina Jäniksenlinnan hiekkakuopalla hikoilemassa aurinkoisessa säässä, keväällä ei tosiaan osaa pukeutua. Ei oltu kyllä ainoita joilla oli kuumat olot, Riitu keksikin vilvoittaa itseään ihanassa mutakuopassa! Kiitän onneani, että nämä omat on hienohelmoja... vaikka voisihan se joskus toisinkin olla kun ne haluaisi uimaan.

Riitu kävi viilentymässä

Walma & Riitu montulla (sekä ylä- ja alakuvassa)


Sunnuntaina oli sitten varsin pitkä mutta mukava päivä Hollolan pentunäyttelyssä. Viisi schapea oli ilmoitettu ja viisi oli paikalla, Walma ainut "väärää" porukkaa, loput neljä olivat Swifty's B-pentueesta. Mutta ei se mitään, koko porukka pestiin, tuloksena siis luokkavoitto kahdesta muusta narttupennusta, kunniapalkinto ja vielä ROP-pentu. Walmaa on kyllä ilo esittää, vaikka kontaktia voisi noin kehässä ottaa vähän vähemmän ettei steppailtaisi etujaloilla ihan niin paljoa. Annette kasvattaja kyllä kertoi että samaa teki Yaya pienenä... äitinsä tyttö, kaikessa! :) "Perheeseen" tuli kyllä myös VSP-pentupalkinnotkin, kun kummisedän Bono, Swifty's Bon Bon, oli urosten paras. Taisi näyttelykärpänen puraista ainakin Katjaa, joka oli jo katsonut missä niitä näyttelyitä nyt kesällä onkaan. :) Kiva oli Bonokin esittää vaikka ei ollut harjoitellutkaan millään tavalla, peitsasi kovasti kyllä juostessaan, mutta ravasi nyt edes jossain määrin, että tuomari sai arvionsa. Iloinen ja reipas poika, näyttävä kaveri siitä tulee ja ilo esittää uudestaankin. Onnea Bono & perhe! Ryhmissä Walmalle kiitos ja näkemiin, mutta Swifty's kasvattajaryhmä sentään rempaisi ja oli Juha Palosaaren BIS3-kasvattajaryhmä! Onneksi olkoon Thea!! :)
Kivaa oli vaikka kotona taas huomasin että auringolta suojautuminen olisi ollut tarpeen, kyllä naama ja käsivarret punottaa.

Yllä: ROP-pentu Walma ja alla VSP-pentu Bono


Semmoista tällä erää, ensi viikonloppuna jatketaan Tuomarinkartanossa SPKL:n päänäyttelyssä, Päivi Eerolan kehässä. Palataan astialle silloin, nyt takaisin Kanada-Suomi pelin pariin.

PS. Osaa se Riitu kyllä vähän täälläkin rentoutua....