maanantai 4. toukokuuta 2009

Aurinkoinen show

Aurinkoa on riittänyt, saisi kyllä minun puolesta sataa yhtenä päivänä oikein kunnolla että huuhtoutuisi tuo ikuinen hiekkapöly pois... eilen Roopen kampasin ja mustat kädet jäi, se on viikko sitten pesty! Yök, seuraava pesu saa odottaa sitä vesisadetta jos sen jälkeen pikkasen pidempään pysyisi puhtaana. Turkkipuheista ollen, Walma vaihtaa karvaansa aika urakalla. Ei se varsinaisesti takkuun mene, mutta pudottaa pohjavillaansa niin että harjatessa pölisee urakalla. Ei onneksi kyllä vielä näytä siltä että pudottaisi kaiken kerralla ja olisi hetken karvaton, äitinsä tyttö, kaunis kuin mikä koska vain. ;) Tai sitten sitä vain on aivan sokea omalle koiralleen...

Viikko sitten lauantaina esiintyi Ticku ensimmäistä kertaa tänä vuonna näytelmässä, vuorossa oli Lahti kv ja tuomarina suomalainen arvostettu Hans Lehtinen. Muuten oli Tico varsin mainio pakkaus tuomarin mielestä, mutta häntä ei pysy tarpeeksi skarppina paikalla seistessä. Harjoitusta, harjoitusta. Kyllä se sieltä tulee, tai sitten täytyy ottaa väliin muutama "vanhinko" maahan meno jotta pysyy homma mielekkäänä. Ticolle loppuen lopuksi luokkavoitto laatuarvosanalla erittäin hyvä. Ulla-sisko sen sijaan kulkee voitosta voittoon, kolmesta näyttelystä kolme sertiä, kaksi VSP:tä ja ROP, Lahdessa viimeisimmät! Onnea Ullalle porukoineen! :)
Sunnuntaina vuorossa oli itsellä turistin ominaisuudessa matka Lahteen schapekehää seuraamaan, oli sentään 48 ilmoittautunut ranskalaisen kasvattajatuomarin Bernard Pouveslen arvosteltavaksi. Harmitti vietävästi kun ei pentuluokkaa ollut näyttelyllä tarjota, olisin niin mielelläni vienyt Walman tämän herrasmiehen arvioitavaksi. Vaikka mukava tuo oli kerrankin olla vain katsomassa, edes en Paula-kasvattajan koiria esittänyt... kummallista. :) Ja kun en shoppailemaan kerennyt niin otettiin lähin koira mukaan kotiin. No ei vaineskaan, Roopen Riitu-tytär lähti kokeilemaan kaupunkielämää. Viikon kaupunkielämän jälkeen ei ole vielä mitään kummallista tapahtunut, kovasti pyörittää päätään ja lenkillä ja korvat käyvät niin että lentoonkin niillä voisi päästä. Selkeästi on rennompi kun pääsee vapaana juoksemaan, että ehkä se paikka on kuitenkin siellä maalla. Ja tuli sillä Paulallakin niin ikävä että ei unta saa ja Seita-äidille taas ei ruoka maistu (joskaan ei yhtään pahitteeksi...), viikon päästä tiistaina pääsee Ripi siis takaisin maalaismaisemiin. Kolmannen koiran paikka jää siis auki, on tässä jo jotain katseltu ja kyseltykin ja toki ulkomailta asti... älä äiti hermostu!

Viime viikko on siis mennyt kolmea koiraa pyörittäessa ja tätä pirun hiekkapölyä siivotessa. Wappu vietettiin kotona sen kummallisemmin juhlimatta, ei ollut edes pitkää vapaa viikonloppua kun lauantaina piti viitisen tuntia pitää putiikkia auki. Käytiin sentään perjantaina Jäniksenlinnan hiekkakuopalla hikoilemassa aurinkoisessa säässä, keväällä ei tosiaan osaa pukeutua. Ei oltu kyllä ainoita joilla oli kuumat olot, Riitu keksikin vilvoittaa itseään ihanassa mutakuopassa! Kiitän onneani, että nämä omat on hienohelmoja... vaikka voisihan se joskus toisinkin olla kun ne haluaisi uimaan.

Riitu kävi viilentymässä

Walma & Riitu montulla (sekä ylä- ja alakuvassa)


Sunnuntaina oli sitten varsin pitkä mutta mukava päivä Hollolan pentunäyttelyssä. Viisi schapea oli ilmoitettu ja viisi oli paikalla, Walma ainut "väärää" porukkaa, loput neljä olivat Swifty's B-pentueesta. Mutta ei se mitään, koko porukka pestiin, tuloksena siis luokkavoitto kahdesta muusta narttupennusta, kunniapalkinto ja vielä ROP-pentu. Walmaa on kyllä ilo esittää, vaikka kontaktia voisi noin kehässä ottaa vähän vähemmän ettei steppailtaisi etujaloilla ihan niin paljoa. Annette kasvattaja kyllä kertoi että samaa teki Yaya pienenä... äitinsä tyttö, kaikessa! :) "Perheeseen" tuli kyllä myös VSP-pentupalkinnotkin, kun kummisedän Bono, Swifty's Bon Bon, oli urosten paras. Taisi näyttelykärpänen puraista ainakin Katjaa, joka oli jo katsonut missä niitä näyttelyitä nyt kesällä onkaan. :) Kiva oli Bonokin esittää vaikka ei ollut harjoitellutkaan millään tavalla, peitsasi kovasti kyllä juostessaan, mutta ravasi nyt edes jossain määrin, että tuomari sai arvionsa. Iloinen ja reipas poika, näyttävä kaveri siitä tulee ja ilo esittää uudestaankin. Onnea Bono & perhe! Ryhmissä Walmalle kiitos ja näkemiin, mutta Swifty's kasvattajaryhmä sentään rempaisi ja oli Juha Palosaaren BIS3-kasvattajaryhmä! Onneksi olkoon Thea!! :)
Kivaa oli vaikka kotona taas huomasin että auringolta suojautuminen olisi ollut tarpeen, kyllä naama ja käsivarret punottaa.

Yllä: ROP-pentu Walma ja alla VSP-pentu Bono


Semmoista tällä erää, ensi viikonloppuna jatketaan Tuomarinkartanossa SPKL:n päänäyttelyssä, Päivi Eerolan kehässä. Palataan astialle silloin, nyt takaisin Kanada-Suomi pelin pariin.

PS. Osaa se Riitu kyllä vähän täälläkin rentoutua....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti