maanantai 11. toukokuuta 2009

Lomaillessa

Mistähän sitä aloittaisi... viime torstaista olen ollut lomalla ja koirain kanssa on ollut aikaa touhuta. Torstaina hoidettiin yhdistyksen match show asioita ja ajeltiin hakemassa jos jonkilaisesta paikkaa luvattua sponssikamaa, nippa nappa riitti autossa tila ja kotiin tultiin perä maata viistäen. Häkkivarastossakin oli järjestelemistä, että sai kaiken mahtumaan muuttolaatikoiden joukkoon, vähän oltaisiin voitu naapurin koppiakin lainata, mutta kaipa ne tuolla säilyy kunnes on aika uudestaan pakata ne auton perään ja kuljettaa itse tapahtuman paikan päälle. Tuolloin toivottavasti isompi auto lainassa...

Perjantaina otettiin niskapers-ote harjoituksiin ja ajettiin koiralauman kanssa Ainolaan treenaamaan. Sää suosi auringolla, mutta tuulla olisi saanut pikkasen vähemmän (pitikin leikata kesätukka joka ei edes ponnarille yllä). Neidot saivat jäädä autoon parakin taakse varjoon, siitäkös se huuto sitten syntyikin kun yksi pääsi ja he eivät. Pikkaisen otti Roope häiriötä ensin Walman karjumisesta ja tuulen tuiverruksesta, mutta kun mentiin pidemmälle kentän toiseen päähän ja tehtiin liikkeitä perse tuulta kohti, niin homma sujui melko tarkkaavaisesti ja virheittä. Häiriöistä johtuvaa hitautta oli hitusen, mutta ei mitään sen kummempia vikoja ilmennyt. Roopelle tekee ajoittainen treenaaminen hyvää, pysyy treeni into... tai sitten se hivelee omaa itsetuntoa kun koira näyttää osaavan. ;) Roopen kanssa siis tehtiin alkuun perus alokasluokan/BH-kokeen liikkeitä, sen perään pieni näyttelytreeni (niin kuin se ei jo lihasmuistissa olisi multi muotovaliolla) ja siihen vielä uusin innostuksemme jäljestäminen. Tai ei tämä jäljestäminen perjaatteessa ihan uusi ole, onhan me sitä aloitettu joskus aikaisemmin, mutta ihan eri metodilla. Nyt mennään takaperin ketjuttamalla ja tehdään ensin keppien ilmaisu kuntoon ja siitä sitten mennään jäljelle ilman mitään makkaroita. Tähän asti ollaan sisällä opeteltu keppien ilmaisuja, kyllä se jo tajuaa että keppi ja maahan meno liittyy toisiinsa, mutta ei sitä että kepin luona pitäisi suorittaa maahan meno... kiitos Marin huomion tämäkin saadaan kuntoon palkansuunnalla! Otettiin siis ensimmäistä kertaa ulkona ilmaisuja ja hyvin meni, toki se oli taas sitä vieressä makaamista ja keppeihin ja muhun tuijottelua, mutta parempi sekin kuin ei olisi tiennyt yhtään mitä tehdä. Ja ahne kun on niin pitihän sitä vähän kokeilla miten onnistuu metri kertaa metrin tallattu alue ja viiden kepin ilmaisu, mitä luulette? No tottahan se onnistui! Vielä on lomaa vähän jäljellä joten muutamaan kertaan taidetaan vielä ehtiä ottaa ulkotreeniä. :)

Walma sai hyvän autossa-ollaan-hiljaa-harjoituksen kun Roopen kanssa harjoittelu kesti sen verran kauan, että neiti ei enää jaksanut pitää älämölöä yllä. Itse harjoitteluaikeet menikin sitten enemmän sählingin puolelle ja tyydyttiin lyhyeen näyttelytreeniin ja narun vetoon. Sitten saivat koko lauma juosta... ja Riitu nauttia ihanan kuraisesta-liejuisesta-haisevasta-mutaojasta, yök! Onneksi ei ollut sen näyttelyvuoro seuraavana päivänä. Muutama kuva leikeistä löytyy galleriasta.

Seuraavana päivänä oli siis Walmalla jälleen esiintymisvuoro, tällä kertaa matka ei ollut pitkä ja reitinkin piti olla tuttu Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle... no niinhän siinä kävi että ohituskaistalla huomasin, että tuostahan se olisikin pitänyt kääntyä. Ei muuta kun kyttäämään seuraavaa ulosajoramppia ja ympäri, tai niin ainakin suunnittelin siihen asti kun jouduin kehä ykköselle... no sieltä sitten itään ja missäs siellä nyt sitten pääsisi ympäri ja kehää toiseen suuntaan. Ei missään oli ainakin fiilis sillä hetkellä. Onneksi on kyltit ja ne opastivat meidät jostain Tapaninkylän asutusalueiden kautta oikeaan paikkaan. Tästä lähin taidan ajaa kiltisti vaan hitaampien kaistaa niin ei tarvitse seikkailla kaupunkiliikenteessä, mistä en muutenkaan niin pidä.
Onneksi oltiin ajoissa liikenteessä kun pidettiin ennen kehää kokousta yhdistyksen match show-tapahtuman tiimoilta. Melko hyvin on asiat järjestyksessä, joitain sponssikamoja puuttuu ja buffaan suunniteltiin herkkuja. Hyvä siitä tulee, palkinnot ovat ainakin runsaat, että tervetuloa vaan kaikki osallistumaan kauppakeskus Tuulosen pihassa järjestettävään Match Show'hun sunnuntaina 7.6.

Itse näytelmässä oltiin hyvin kosteissa ja viileissä tunnelmissa. Koiralle oli sentään kuivamökki ja suojat päänpäälle, itse yritettiin suojautua pienen sateenvarjon alle (joka sekin kerkesin kerran karkaamaan, kiitos tuulen).
Walma esiintyi edukseen kehässä, vaikka taas ajoittain juostessa steppaili epämääräisesti, ja siitä saatiinkin huomautus. Seuraavaan näytelmään on kolme viikkoa aikaa ja siihen mennessä ollaan toivottavasti saatu homma hanskaan. Tiukasta tuomaritädistä huolimatta tulos oli kunnipalkinto ja rotunsa paras-pentu! BIS-pentukehässä piti käydä näyttäytymässä pikapikaan ja yllättäen, kiitos-ja-näkemiin. Sitten vaan autoon ja äkkiä kotiin lämpimään, tällä kertaa suorinta reittiä.

Eilen nukuttiin pitkään ja siirryttiin juhlapöydästä juhla pöytään... ja ai että oli illalla maha pinkeenä. Onnea siis vain äideille, niin kaksi- kuin nelijalkaisille! :)
Koiratkin saivat osallistua juhliin: Walma sai hyvää lapsien kanssa olemisharjoitusta ja sai purkaa painihalujaan Ticon kanssa, joka taas olisi mieluummin hännystellyt Riitua. Riitu ei vaan oikein lämmennyt väärän rotuiseen kaveriin vaikka toinen kuinka häntä töttöröllä yritti esittää temppujaan.
Tänään ollaan vasta ehditty tekemään päivän peruslenkit kun minä olen hoidellut asioitani sillä välin... jos vaikka illasta ehdittäisiin vielä kentälle. Vaikka lehden kasaaminenkin alkaa pukkaamaan päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti