torstai 27. marraskuuta 2008

Kallis kaupunki kävely

Käytiin tosiaan aamupäivällä Walman kanssa tutustumassa Järvenpään keskustaan... ja parkkipaikoillahan on tunnetusti usein tämä parkkikiekko käytäntö. Hyvin sen muistin vielä kun parkkiruutua etsittiin, mutta annas kun menee se muutama minuutti eteenpäin ja ollaan keräämässä tarvittavia välineitä kasaan niin eikös se kiekko sitten unohtunut. Olisihan sen 40 euroa voinut muuhunkin käyttää... ehkäpä opimme tästä taas jotain! ;)
Itse kaupunki kävelymme sujui verkkaisen hitaasti ihmetellessä muiden kiireistä menoa. Reippaasti olisi kaikki isot ihmiset käynyt katsomassa, mutta ne lapset saa vähän miettimään kun ne silleen kiljuvat ja juoksevat päättömästi. Vanhukset rullatuoleineen, rollaattoreineen ja keppeineen ei aiheuta sen kummempaa reaktiota, vähäksi aikaa kaikkea uutta ja ihmeellistä pitää jäädä katselemaan, mutta sitten taas loikitaan eteenpäin häntä heiluen.

Eilen käveltiin Walman kanssa keskenämme ensimmäinen pidempi lenkki. Alkuun neito istui jääräpäisenä keskellä latua sen näköisenä ettei lähde mun kanssa mihinkään ilman Roopea, mutta onnistuttiin me kumminkin pääsemään liikkeelle ja kiertämään koko lenkki minkä olinkin suunnitellutkin. Nähtiin paljon autoja, yhdet lasten rattaat ja pulkka, sekä niitä arveluttavia kiljuvia sinkoilevia lapsia. Vähintään kerran päivässä olisi nyt tästä eteenpäin suunnitelmissa käydä yksin Walpurin kanssa lenkillä, ettei ihan tukeudu kaikessa Roopeen... vaikka Roope kyllä vieraissa paikoissa on kuin kotonaan että jos tuo mallia ottaa siitä niin en yhtään pistä pahakseni. Sitä varten tässä oikeastaan onkin noihin vieraisiin paikkoihin tutustuttu Roopen kanssa. Vaikka voihan tuo pahassakin ottaa mallia, esimerkiksi vaikka nyt tuo remmirähinä (joka on taas ryöpsähtänyt)... tähän mennessä Walma on kyllä katsellut Roopen huutoa ihmeissään, eikä huuda vieraita koiria Roopen kanssa eikä ilman. Toivottavasti jatkuu näin.

Eilen käytiin fiksusti Outin ja Marin kanssa juoksuttamassa koiria nuoskalumessa... Veeti etenkin oli varsinainen näky lumimöhkäleineen, normaalikoira ei olisi niillä liikkunut enää milliäkään, mutta kun Veeti on tavallista epänormaalimpi duracel-pupu niin sehän keksi keinon: heittämällä jalkoja sivusuunnassa tai loikkimalla tasajalkaa. Lihaksista ei Veetillä ainakaan ole puutetta!! Roope ei ollut kovin tyytyväinen tilanteeseensa lumikökkäreiden kanssa ja stoppasi menonsa kokonaan umpihangessa, toisen jalanjälkiä pitkin tuli hyvin hitaasti ja varovaisesti. Walma onnellinen säästyi lyhyine karvoineen vielä liikuntakykyä rajoittavilta paakuilta, sillä olisi energiaa piisannut leikkiä! Se kyllä muutenkin saa ulkona aina semmosen energiapiikin, että kun luulisi tunnin ulkoilun jälkeen pentua väsyttävän niin tämä painelee häntä töttöröllä lelujen kanssa pitkin huushollia vielä vähintään toisen tunnin.

Luoksetuloharjoitukset on olleet nyt aavistuksen satunnaisempia, alku meni tosi loistavasti, mutta sitten se ei-niin-onnistunut-kerta tapahtui juuri kun oli muutenkin kiire aamu keretä töihin (omaa tyhmyyttä tietty päästää pentu kiireessä vapaana juoksemaan). Vartin verran kykittiin Roopen kanssa ja houkuteltiin Walmaa luokse, metrin päähän se taas tuli ja sitten sama viuhtominen omille teille. Paikalle sattui äiti lapsineen ja pulkkineen, jotka sai pikku neidin hieman hämilleen ja siinä sain sitten sen houkuteltua nätisti luokse. Sisällä ollaan tehty kiinniottamis siedätystä, naksuteltu kosketuskeppiä, tule-kutsua ja sitten viimein muistin antaa neidille lusikan leikkivälineeksi... jos vaikka helpottaisi tulevaisuudessa metallinoutoa. Hyvin tuo kyllä kapulaa kuljetti kun Roopen kanssa oltaisiin eilen harjoiteltu: asetin kapulan maahan ja odotin että Roope nostaa sen minulle... oli Roope sitä kohti jo kumartumassa, mutta pikkuakka kiinnostui moisesta kanssa ja kävi pokkana hakemassa sen Roopen nenän edestä ja vei järsittäväksi omaan petiinsä! Että ei me sitten Roopen kanssa päästy harjottelemaankaan, kun muutama kerta. Hitaasti mutta varmasti Roope jo nostaa kapulan käteen asti, pitoa toivottavasti tulee lisää sitten kun alkaa kapulaa heittämään pienen matkan päähän. Paikallaan tuo ei kapulaa kauaa pidä, ilme on sen näkönen, että ei todella ole herran lempi puuhaa! :)

Kaksikko alkaa olemaan ihan kivasti kaveria jo ja olivat eilen kuulemma intoutuneet vetämään naruakin. Ja Walma hyppii Roopen naamalle ihan suvereenisti, repii karvoista, etenkin partakarvat ja häntä on tosi kivoja... missähän kunnossa ollaan messarissa?! ;)
Viimeiset pentulomapäivät täyttyvät erilaisista sosiaalisita toimista, kovasti on yritetty. Toivottavasti Walma on saanut hyvät eväät näiltä päiviltä tulevaisuutta ajatellen. Nyt sitten vaan täytyy töiden ohessa yrittää mahdollisimman paljon saada aikaa pentuselle, viikonloput olen ainakin yrittänyt saada vapaaksi parhaani mukaan, jotta pääsisi tuttujakin treffaamaan.


Kapulavaras

Walman ulkoilupuku, josta hän itse ei suuremmin pidä

torstai 20. marraskuuta 2008

Itsenäinen ja itsepäinen

Itsenäinen ja todellakin p*rkeleen itsepäinen mukula! Walma on kehittänyt kiinniottamisestaan varsinaisen leikin. Luoksekutsuessa, maanitellessa, uhkaillessa jne, neiti juoksee häntä kaarella ympärillä ja hyökkii sellaiselle etäisyydelle ettei varmasti vahingossakaan jää kiinni. Joskus se erehtyy tulemaan harjoitellessa Roopen perässä mun luokse ottamaan palkkansa, mutta toisaalta ne korvat on taas ihan pelkät koristeet ja perse vaan vilkkuu kun pikkuakka katoaa pusikkoon omille reissuilleen. Ihan se ja sama vaikka muut olisi vaikka kuinka kaukana, ei paljoa likan päätä palella. Ollaan nyt sitten otettu tämä muutama vapaapäivä harjoittelun kannalta. Luoksetuloja sisällä ja ulkona alvariinsa. Tänään odotettiin Roopen kanssa valehtelematta vartti, että neiti lopettaa riehumisensa ja viitsii edes napata pikaisesti namin kädestä... sitte taas sama "hauska" ralli käyntiin.
Tuota edellistä lukuunottamatta muuten kuuluu ihan hyvää. Yskät on voitettu ja eilen Roope söi viimeiset antibiootit. Walma ei onneksi köhinyt kun muutaman päivän, limaa kyllä tuli aika paljon. Keskenään ovat osanneet olla ihan hiljaa ja nätisti... Roope vaan tuppaa omimaan pennulle tarkoitetut täytetyt maitopurkit, vessapaperirullat, kogit ja sen sellaset. Se hautoo niitä pedissään ja murisee ipanalle. Niin kun ipana enää kauheesti tuon sanomisesta välittäisi, ulkona Walma "taluttaa" Roopea erittäin asiantuntevasti hihnassa ja kiltti kun Roope on niin sehän menee sinne minne hihna vetää. Roopen hyviin mittoihin kasvaneet karvatkin alkaa olemaan vaarassa kun tuo suvereenisti vaan alkaa kiskomaan hännästä tai hyppää suoraan päin naamaa jne. Raukalta tuo Roope välillä näyttää, mutta voi olla että se jossain kovan kuorensa sisällä oikeesti nauttiikin seurastaan.

Roopen kanssa ollaan kaksi kertaa naksuteltu kapulaa. Ei kauheasti, mutta eipä ole ollut ihan hirveesti ylimäärästä aikaa. No joka tapauksessa, hyvin on mennyt. Kapula nousee jo hyvin maasta ja pitoa on sen verran, että saan käden alle ennen kuin kapula kalahtaa lattiaan. Ei meillä varsinaista kilpatavotetta ole, kunhan vähän aktivoidaan aivoja.
Kotipesässä Olli sairastaa edelleen sitkeää yskäänsä, ei enää niin voimakkaasti, mutta kuitenkin. Tico köhi vain muutaman päivän. Treenit on siis jääneet vähälle, Tico yrittää hahmottaa seisomisen ja maahan menon eron... kommentoiden samalla terrierimäisellä tavallaan koko prosessin ajan. Messarissa sitten nähdään seisotaanko vai maataanko kehässä... ja kuka sinne kehään menee kun aikataulut on osuneet juuri niin, että schapet on arvioitu alkamaan klo 11.45 ja folkit 12.15. Onneksi kehät on suht lähekkäin ainakin numeroiden perusteella, 45 ja 47. Schapeja onkin ilmoittautunut melko vähän, 23kpl, vaikuttaneeko tuomari asiaa. Folkkeja oli saksalaiselle tuomarilleen ilmoittautunut 20kpl, saa nähdä onko Tico saanut jo terrierin luonnettaan esiin... tähän asti se ainakin on ollut ihan paimenkoiramainen.

Eilen oltiin Banjon ja Boogien kanssa Ainolan futiskentällä leikkimässä. Roope oli ihan innoissaan ja tytöt juoksuttikin kosiskelijan läkähdyksiin. Ja lapsikin sai osansa kun Banjo erityisesti pyöritti pientä nurmikossa. Boogiekin hienosti osasi leikkiä pennun kanssa ja Walmakin osaa rauhoitella tilanteen jos menee liian hurjaksi... omistaja sai nautintoa katsellessaan kun joku sentään pistää pikkuakan ruotuun! ;) Alla joitain kuvatuksia eiliseltä ja lisää löytyy kotisivuilta galleriasta. Nauttikaa ruudun siltä puolen, täällä puskee hiki otsaan jo pelkästä ajatuksesta miten paljoa tuo vaatiikaan hommaa että siitä saadaan sivistynyt kansalainen.

Banjo & Walma

Banjo

Walma

Banjo, Boogie & Roope

perjantai 14. marraskuuta 2008

Toinen yskijä

Voi p*ska, viime yönä ei olla kyllä nukuttu yhtään. Niin kun ei kunnolla koko viikkona, Walma alotti illalla sellasen yskimisen, että välillä oikeen pelotti. Eilen aamullakin se vähän köhi, mutta päivällä ei yhtään niin kerkesin jo huokaista, että siinäkö sen sairastaminen oli. Eipä ollut, illalla aloitti ja aamulla lopetti yskimisen. Walman logiikka on vaan päälaellaan, leikkiessään on niin tervettä tyttöä, mutta kun nukkumaan pitäisi mennä niin sillon röhitään... huh!

Ajattelin, että tämän päivän pakottaisin tuon olemaan rauhassa ja rakensin pentuaidasta aitauksen johon mahtui juuri peti, pissapaperi vahinkoja varten ja vesikuppi. Paskanmarjat, tuohan karjui siellä siihen malliin, etten ihmettelisi jos olisi naapurit koputelleet seiniä sellaisesta mökästä. Nyt nukkuu tyytyväisenä sängyn alla... eikä tosiaan ole sen aamun jälkeen köhinyt. Epäreilua, ensin pilataan toisten unet ja sitten vedellään itse tyytyväisenä hirsiä sängyn alla!

Eilen käytiin illalla shoppailemassa koirille Tuusulassa, turhaan ei lähdetty kun löydettiin Ollille suunniteltu Back On Track-liivi. Roopelle piti tietty heti kotona kokeilla vaikka ei tuolla jäykkyys ongelmia olekaan. Kolmen tunnin jälkeen kun kokeilin liivin alta, meinasin ensin ettei tämä mitään auta, kun karvat olivat ihan viileät... mutta kun työnsi sormet kunnolla ihoon asti oli iho ihanan lämmin! Joten kyllä se varmasti jossain määrin auttaa. Ollin kanssa huomaa varmaan paremmin tehon.
Ollista ja Ticosta puheenollen äiti kertoi aamulla puhelimessa hauskan jutun tältä aamua: Tico, joka on tottunut pääsemään heti ruuan päälle ulos ei päässyt tänään toteuttamaan heti rutiiniaan, koska naapurin koirat (jotka se haukkuu joka kerta) ulkoilivat juuri samaan aikaan, ja koska rutiini ei toiminut oli Tico protestoinut tekemällä isomman asiansa keskelle olohuoneen mattoa. Eikä siinä kaikki, Tico olisi halunnut vielä leikkiäkin ja meni pyytämään Ollia, joka ei eväänsä jaksanut liikauttaa yskäisen yön jälkeen, aikansa Tico yritti esittää, mutta kun mikään ei toiminut niin se oli mennyt ja nostanut jalkaansa Ollin petiin!!!! Hitto mikä rakki, se on kyllä ihan uskomaton välillä! Tico ei vielä ole yskinyt, mutta Olli aloitti eilen. Keski-Uusimaassakin oli juttu kennelyskästä, joku koira ollut ihan Viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa hengitysvaikeuksien takia. Roope alkaa olemaan jo huomattavasti parempi ja ruokakin maistuu, nyt kun tuolla pikkasella menisi vielä nopeasti ohi. Walmalle kyllä ruoka maistuu ja ulkona hyppelee kun mitään ei olisi. Onneksi tuo osaa rauhoittua syliin otettaessa, että taidetaan tänään katsella muutama leffa Walman kanssa.

Eilen illalla ennen yskän puuskia meillä oli hirveä rallishow menossa, Roope yritti rauhassa syödä luutaan ja Walman oli toki pakko käydä katsomassa mitä se oikeen syö ja tippuisiko sillekin. Ei tippunut, Roope piti pintansa ja murahti sekä käänsi pennulle selkänsä. Oli pakko keskeyttää herrasväen touhut kun kello läheni nukkumaanmeno aikaa, olisi muuten varmaan saanut kuunnellä sitä Roopen murinaa ja Walman komennusta ja vinkumista niin kauan kun Roope olisi saanut luunsa syötyä.
Ja sitten alkoikin se uneton yö... Että sellaista tällä erää, loppuun muutama kuva eiliseltä illalta.


Roope näyttää mallia miten kongi tyhjennetään

Walma kyttää Roopen luuta

"Mitäs jos mä syön omaa tässä ihan nätisti?"

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Pennun elämää

Maanantaihin verrattuna elämä on jo hieman helpottunut kaikin puolin. Roopen yskä oli eilen jo pelkkää kuivaa köhimistä, tänään on ollut taas vähän "räkäsemmän" kuulonen. Johtunee varmaan siitä, että kastuttiin illalla odotellessa, että pikkuakka saisi tarpeensa hoidettua. Eikä se edes saanut asioitaan tehtyä vaikka kuinka kastuttiin, on niin kiire tehdä kaikkea muuta. Ei tuo kyllä onneksi sisälle ollut yöllä tehnyt. Muutenkin ollaan säästytty siivoamiselta sisällä, päivisin on sattunut max. 1-2 vahinkoa ja yöllä on ollut nyt ne yhdet pissat ja aina osunut paperille.

Meillä on nyt ollut tapana ulkoilla tässä kerrostalon viereisellä nurmikolla/pienessä puistossa, muutama hauska tapaus liittyen naapureihin on jo kerennyt sattua... ensimmäinen sai kyllä sapen kiehahtamaan kun akka tuli kitisemään, että "Tämä on yksityisalue, eikä koirien ulkoilutusalue!". Ei ilmeisesti tiennyt, että asutaan ko. taloyhtiössä. Toinen sattui sitten tänään päivällä kun käveltiin nurtsilla edestakaisin ja odotettiin arvon neidin pissaavan, huomasin vaan kun alimman kerroksen ikkunassa mummo jotain räpelsi, tarkemmin katsottuna rouvalla oli kiikarit(/tai kamera) silmillä ja selkeästi kyttäsi meidän menoa. Pitänee varmaan ensi kerralla vilkuttaa vaan ilosesti! :) Oli kyllä aika hauska tapaus.

Hihnakäytös on jo hieman parantunut ja hissiinkin tulee ihan omin jaloin, paitsi kun ollaan vasta lähdössä ulkoilemaan, muuten saattaa lirahtaa lattialle. Kerran ollaan jo kierretty "lenkki", eli kortteli ympäri. Sinänsä onni, että Roope on kipeä, sekään ei tarvitse sen kummempaa ulkoilua nyt kun ei pentukaan vielä mahdottomia jaksa. Kerran päivässä ollaan yritetty käydä jossain juoksemassa vapaana. Samalla ollaan saatu autoiluharjoituksiakin. Alkuun oli käytössä koppa, nyt ollaan jo siirrytty pelkkään peittoon pelkääjänpaikan jalkotilassa. Alkuun ilman koppaa oli pientä itkua, mutta sekin meni ohi aika nopeesti. Nyt Walma on jo reipas autolla matkustaja ja kun ovat muutaman kerran jääneet lyhyen kauppareissun ajaksi autoon keskenään on neiti takaisin tullessa istunut hyvin rehvakkaasti penkillä.


Yksinoloa ei olla varsinaisesti harjoiteltu, sisällä jonkun verran niin että ollaan perässämme suljettu ovia. Eilen sitten joutuivat ensimmäisen kerran olemaan keskenään muutaman tunnin, kun menin kahdeksi töihin. Roope tiesi heti mistä on kyse ja odotti lähtönamiaan, Walma ei edes huomannut lähtöäni. Aten äiti tuli sitten muutaman tunnin päästä, eikä kuulunut mitään protestointia, ei ollut tuhoja, eikä sisällä ollut muitakaan ylläreitä. Nukkumassa olivat molemmat. Että ainakin ensimmäinen kerta meni hyvin, katsotaan miten loppuviikon harjoittelu menee.


Mitähän muuta kertomisen arvoista tässä olisi tapahtunut? Pilliä ollaan opeteltu ja pikku hiljaa yritetään laajentaa ulkoilureviiriäkin. Naksutinta ollaan kanssa harjoiteltu ja ennen ruokakupin lattialle laskua tuo osaa istuakin jo ihan siististi. Ei meille sitten varmaan tälle erää mitään muuta kuulu, sairastellaan ja opetellaan elämää. Kotisivuille laitoin uusia kuvia galleriaan.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Mikä alku

Jo on ollut alku yhteiselle elämälle... Roope alkoi eilen yksimään limaa keuhkojensa perältä asti. Sellaiset erikoisnäyttelytuliaiset sitten, kennelyskä ja pahimmalla mahdollisella hetkellä. Ihmettelinkin kun ei Roopelle ruoka kelpaa ja ihan hyvä, että lähdettiin käymään sitten tänään lääkärinvastaanotolla, löytyihän sieltä nielutulehdus sekä hieman lämpöä yskän lisäksi. Matkaan lähti kymmenen päivän antibioottikuuri, sekä kipulääkettä muutamalle ensimmäiselle päivälle. Yö meni tunnin välein kuunnellessa raastavaa yskänpuuskaa ja siivotessa limalätäköitä lattialta, ainoa joka taisi nukkua kunnolla oli Walma.

Tänään ollaan autoiltu oikein urakalla, eikä pikkulikka ole ollut moksiskaan. Katselee joko maisemia kopastaa tai vetelee sikeitä. Ensin ajettiin Tuusulaan hakemaan töistä Dorwest Herbsin valkosipulitabletteja joiden pitäisi helpottaa yskää, lisätä vastustuskykyä ja nostaa yleiskuntoa. Sitten ajeltiin hetkeksi kotiin ja taas mentiin, tällä kertaa postiin viemään Walman rekkareita postitettavaksi Kennelliittoon. Sieltä sitten eläinlääkäriin, johon Walma tuli tutustumaan turvallisesti kopastaan käsin... taisi nukkua suurimman osan ajasta. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Walmalla on todennäköisesti niin vahva suoja emolta ja viime keskiviikkona saadusta rokotteesta, että tautia ei joko tule ollenkaan tai sitten se tulee lievempänä. Toivotaan todella, ensi viikonloppuna selviää miten käy. Olli ja Tico todennäköisesti saavat saman taudin, ainakin Tico leikki hyvin tehokkaasti työntämällä päänsä Roopen suuhun rähinä leikkiensä lomassa.

Illasta ollaan sitten oltu sisällä aika tehokkaasti, pikapissat ollaan vaan käyty tekemässä nurkalla. Tavattiin me kyllä Outi ja Veeti ulkoillessa, onneksi ei ollut Roope mukana, että toivottavasti ei tartutettu tautia. Veetiä ei kiinnostanut pätkääkään pennun puuhat, vaikka Walma kuinka kova äänisesti komensi ja hyppi ja heilui. Eipähän ainakaan pelkää, vaikka Veetikään ei mikään maailman rauhallisin tapaus ole! ;)

Yleisesti ottaen Walma on aika helppo, yöt on antanut nyt nukkua ja aamulla herätään herätyskelloon samaan aikaan. Viime yönä oli tullut paperille vain yhdet pissat, eikä nyt päivällä yhtään. Saas nähdä miten käy kun joutuvat ensi viikolla jäämään yksinään. Huomenna joutuvat olemaan muutaman tunnin keskenään, mutta enpä usko että on vaikeaa. Kaikki lelut, luut, pedit, kipot ja kupit vaan tuohon eteiseen ja keittiöön missä majailevat yksin ollessaan. Onneksi Roope on seurana ja osaa olla sen muutaman tunnin yksinään ilman sitruunapantaa.

Vähän ollaan harjoiteltu pilliä, mutta neiti on sitä mieltä, että lelut on kivempia. Etenkin ne vinkuvat, joita se sitten vinguttaa itsekseen monta minuuttia putkeen. Antaa lapsen olla lapsi, itse se vaan on vaikea välillä ymmärtää kun on pidemmän aikaa ollut vain tuo "tylsä" aikuinen. Opetellaan molemmat yhteistä säveltä elämään.




lauantai 8. marraskuuta 2008

Prinsessa Walma

No niin, prinsessamme on pitkän ja välillä niin piinallisen odotuksen jälkeen täällä. Nyt huolellisesti väsytettynä, jotta saa/kerkiää kirjoittamaan rauhassa. Pitäisiköhän sitä aloittaa ihan ensiksi tuosta itse hakumatkasta... tapahtumarikkaasta sellaisesta! ;)

Torstaina siis oli lähtö ja koko aamupäivä meni siivotessa, jotta sai hermonsa pidettyä kurissa. Jännitti niin pirusti, että millainen lapsi on livenä ja etenkin sen lentäminen, tämähän siis oli se minun ensimmäinen lentokerta.

Mari koukkasi minut kyytiinsä ja ajeltiin hyvissä ajoinlentokentälle. Ensimmäinen kommellus oli jo itsessään lentokentällä parkkipaikan löytäminen. Kaksi kertaa ajettiin ulos koko lentokentältä, kolmannella vasta osuttiin oikealle kaistalle ja löydettiin lyhytmatkalaisten parkkipaikat. Matkatavarat kantoon ja lähtöselvitykseen, joka tehtiinkin hyvin kätevästi e-lipuilla, eli mentiin masiinan luo, valittiin lentoyhtiö, kirjoitettiin lennon varausnumero, valittiin matkalaiset, matkatavararoiden määrä ja liput tulostuivat valintojen jälkeen, kätevää! Aikaa oli ruhtinaallisesti ennen lennon lähtöä, joten mentiin sitten ensin vähän shoppailemaan ja syömään. Syömässä ollessamme naureskeltiin, kun kuuluttettiin välillä hyvinkin tiukkaan sävyyn myöhässä olevia matkalaisia kiiruhtamaan koneeseen. Hymy hyytyi kyllä siinä vaiheessa kun katseltiin lentojen lähtöporttitaulukkoa ja oman lennon kohdalla luki hyvin selkeästi: VIIMEINEN KUULUTUS!! Juoksujalkaa kerettiin nipin napin portille ennen kun meitä ruvettiin kuuluttelemaan, oli jo nainen puhelimessa kertomassa lennon - ja meidän tietoja kuuluttajalle... pilkka osui todella omaan nilkkaan! Saimme bussi kyydin koneelle, jossa hymy hyytyi todella. Lentokone oli niiiiin pieni, yksi käytävä jonka molemmin puolin oli penkit. Kylmäkin siellä oli, mutta yllätys oli mukava kun lentäjä todella osasi hommansa sekä lähtö, että lasku olivat ensikertalaiselle miellyttävän helppoja.

Norrköpingissä oltiin tunnissa ja vastassa oli Annette ja Yaya&Iza. Tunnin verran ajeltiin Motalaan, jännitys tiheni sitä mukaa mitä navigaattorissa kilometrit väheni. Perillä maltettiin sen verran, että vietiin kamat asuntovaunuun jossa yövyimme, mutta siitä sitten suoraan sisälle pentuihin tutustumaan. Walma löytyi laatikosta, mutta neiti näyttikin heti luonteensa ja ensi silmäyksen jälkeen painui paperille tekemään asiansa... mielenosoitus?! Ehkä. :) Vauhdikas pentue ja taisteluntahtoa löytyi paljon. Iza sai raahata lelun perässä pentuja ihan mielinmäärin kun mukulat eivät halunneet irti päästää. Ilta kului pentuja ihastellessa, sopimuksia kirjoitettaessa sekä pentuja kuvatessa. Unille mentiin kaikki ajoissa, jopa pennut. Annette on tehnyt ihan uskomatonta työtä; pennut olivat päivät keittiössä ja illalla klo 21 ne siirrettiin unille toiseen huoneeseen, jossa ne sitten pussuttelivat unta aina sinne hieman yli seitsemään aamulla.


Walma tasan 8 viikkoa vanhana


Aamulla sitten kuvailtiin pennut ja suoritettiin matkatavaroiden kasaamiset, jostain syystä saan aina tavarani levitettyä muutamassa sekunnissa.
Automatkan alussa Walma protestoi ensimmäiset 5min kovaäänisesti, mutta rauhoittui nukkumaan hyvin. Ja kävi pissatauolla tekemässä asiansakin, hyvä juttu! Kävi hyvä tuuri kentällä kun lähtöselvityksessä oli nuorilikka, joka ei tajunnut koiran papereista mitään, selaili vain tarkan näköisenä. Haki siihen vielä jonkun äijän katsomaan tilannetta, muttei sekään mitään tajunnut... koiran matkasta emme siis loppuen lopuksi maksaneet yhtään mitään! Säästettiin siinä sellainen 50-60e, tarkkaa summaa en edes tiedä. Vasta siinä kun koneeseen oltiin menossa alkoi vanhempi nainen kysyä miksi koirasta ei ole otettu hintaa... moka oli jo tapahtunut, sääliksi kyllä kävi tätä nuorta tyttöä, joka mokan teki. Mahtoi olla mukava loppu ilta töissä. Kentällä Walma sai ihailijoilta rapsutuksia ja koneessa se sitten uinui hyvin, vähän pää nousi ilmaan noustessa ja laskeutuessa. Suomen päässä sitten tullissa ei ollut ketään, koitettiin siinä jotain kutsunappia painella. Näin siis tuodaan koiria Suomeen. Käveltiin ulos lentokentältä ja Mari ajoi meidät vielä Järvenpäähän. Matka meni siis muutamia kommelluksia lukuunottamatta hyvin ja kätevästi kävi kyllä pennun haku kun ei lennot olleet sen pidempiä ja ajomatka Motalaanki oli vain reipas tunti. Kiitos Marille miljoonasti matkaseurasta ja avusta!!!

Roope kohtasi Walman ensin ulkona, haistoi pikaisesti ja kävi merkkaamassa reviirinsä. Vähän se oli jännittynyt moisesta ipanasta ja ilta menikin Roopella aika tiiviisti sängyn viimeisimmässä nurkassa piilossa pennulta. Yö meni suhteellisen hyvin, pikkasen se ulvahteli puolen yön jälkeen ja nukuttiin vuorotellen Aten kanssa sen kanssa sitten lattialla. Ensi yönä toivottavasti saisi jo nukkua omassa sängyssään, on meinaan selkä aika jumissa! Ruokahalu on yhtä hyvän kun Motalasta lähtiessä, kuppi tyhjenee hetkessä ja ulkovaatteet saa olla päällä jo ruuan anto hetkellä, muuten tuo suoraputki tekee asiansa sisälle ennen kuin neljännestä kerroksesta kerkiää hissilläkään alas. Muutamat vahingot on käynyt sisälle, mutta aika hyvin toi ulos osaa asiansa hoitaa, joka kerta tulee ulkona jotain.


Tänään kävästiin aamusta ajelemassa pikkasen autolla ja samalla pysähdyttiin ulkoilemaan Ainolan futiskentälle. Walma intoutui leikkimään nahkahanskalla oikein ja juoksentelemaan turvallisen matkan päästä Roopesta. Autoilu alkoi taas pienellä vikinällä, mutta äkkiä se hiljeni, makkaran voima on ihmeellinen. ;)
Iltapäivä vietettiin Pornaisissa äipän synttäreillä, taisi itse synttärisankari jäädä kakkoseksi kun pieni vei kaiken huomion. Sai Walma hyvää kokemusta kaiken ikäisistä ihmisistä, lapset käsittelivät tosi nätisti, vaikka Walma menikin vähän omia reittejään eikä ollut niin kiinnostunut ihmisistä kuin poikien luista. Untakin tuo veteli kaiken hälyn keskellä lähes 1,5h putkeen, ei se vielä täällä ole putkeen päivisin niin pitkään nukkunut.




Kotosalla riittikin sitten virtaa millä riehua, jonka seurauksena sitten sattui pissa- ja kakkavahinko sisälle. Kohta puoliin alkaa lapsi varmaan heräilemään taas touhuisinsa ja ruokitaan mukula ja lähdetään taas ulkoilemaan.

Tyytyväinen ole kaikin puolin, ulkomuoto on parempi kuin uskalsin toivoa ja luonne on jääräpäisen reipas. Hihnassa kävely on pienoista tahtojen taistoa, niin kauan menee hyvin kun pikkuneiti saa päättää reitin, mutta jos rupeaa ehdottamaan muuta seuraa siitä totaali stoppi ja hirveä riuhtominen. Vastahan tuo vuorokauden tässä on ollut joten ei kiirehditä, vaikka pilliä ollaan jo pikkasen harjoteltukin. Onneksi tuo on ahne possu!! ;)




keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Se on jo niiiin lähellä

Välillä on kyllä tuntunut jo siltä ettei Walman hakupäivää koskaan tulekaan, se on vain päivämäärä joka on koko ajan kaukana... Mutta nyt se ihan oikeesti alkaa olemaan käsillä!! Huomenna lähdetään Marin kanssa Helsinki-Vantaan lentokentältä iltapäivällä kohti Norrköpingiä, josta Annette on luvannut tulla hakemaan meidät kotiinsa ja yövyttää luonaan! Ihana kasvattaja! Ja perjantaina iltäpäivästä sitten sama reitti takaisin pennun kanssa! Ihan uskomatonta, Roope saa vihdoin kaverin. Viime viikonloppuna juuri säälittelin kun käytiin ihanana kuura-aamuna futiskentällä juoksemassa niin toinen kirmailee yksinään ja välillä tulee kysymään, että leikkisinkö hänen kanssaan vähän. Kyllähän me sitten juostiin, oli varmaan junamatkalaisilla hauskaa... Onneksi on niinkin tottelevainen koira, että voi melkeen missä vaan pitää vapaana.

Pitäisikö vähän palata taaksepäin vielä. Viime viikonloppuna oli meinaan erikoisnäyttely Vantaalla Lemmikki-messujen yhteydessä (joka oli aika ahterista, jos suoraan saa sanoa). Tilaa ei ollut nimeksikään, häkit laitettiin mihin ne sillä hetkellä saatiin, koko järjestely ontu. Onneksi ensi vuonna on erkkari kesänäyttely, toivottavasti on sitten hyvä sää, siihen kun ei sitten järjestäjille valitus auta.
Itse meidän suoritukseen: joka meni ihan loistavasti, Monsieur Robert esiintyi niiiin upeasti häntä liehuen ja esitteli liikkeitään niinkin hyvin, että tuomarimme Hans kirjoitutti arvosteluun, moves very typical! Kyllä huomaa, että ei Roopea ole roudattu näyttelyissä vähään aikaan liikaa, silloin kun se tuppaa kyllästymään ja on pelkkä perässä vedettävä muuli. Nyt otetaan taas tästä näyttelyttömästä ajasta kaikki irti ja loistetaan sitten taas Voittajassa Bisterin kehässä! ;)
Roope keksi kehän ulkopuolella, omasta mielestään, kivan ajanvietteen... häkistä karkailun. Sieltä se useamman kerran oli kuulemma hiippaillut hiljaa vetoketjuista ulos. Onneksi ei ole mikään tappelun alottaja kyseessä... ja kyllä se aika huvittavan näköinen oli kun itse pääsin näkemään miten se sieltä ensin hiljaa kurkkaa uskaltaako ulos tulla ja kun reitti on tarkistettu niin askel kerrallaan hiljaa hiippaillaan kohti tuntematonta määränpäätä (naisiin siis)...

Että sellaista tällä erää, nyt muutamaksi tunniksi töihin ja sitten metsästämään pentuaitaa ja pakkaamaan tavaroita huomista varten. Palataan viikonloppuna asiaan. ;)