Kallis kaupunki kävely
Käytiin tosiaan aamupäivällä Walman kanssa tutustumassa Järvenpään keskustaan... ja parkkipaikoillahan on tunnetusti usein tämä parkkikiekko käytäntö. Hyvin sen muistin vielä kun parkkiruutua etsittiin, mutta annas kun menee se muutama minuutti eteenpäin ja ollaan keräämässä tarvittavia välineitä kasaan niin eikös se kiekko sitten unohtunut. Olisihan sen 40 euroa voinut muuhunkin käyttää... ehkäpä opimme tästä taas jotain! ;)
Itse kaupunki kävelymme sujui verkkaisen hitaasti ihmetellessä muiden kiireistä menoa. Reippaasti olisi kaikki isot ihmiset käynyt katsomassa, mutta ne lapset saa vähän miettimään kun ne silleen kiljuvat ja juoksevat päättömästi. Vanhukset rullatuoleineen, rollaattoreineen ja keppeineen ei aiheuta sen kummempaa reaktiota, vähäksi aikaa kaikkea uutta ja ihmeellistä pitää jäädä katselemaan, mutta sitten taas loikitaan eteenpäin häntä heiluen.
Eilen käveltiin Walman kanssa keskenämme ensimmäinen pidempi lenkki. Alkuun neito istui jääräpäisenä keskellä latua sen näköisenä ettei lähde mun kanssa mihinkään ilman Roopea, mutta onnistuttiin me kumminkin pääsemään liikkeelle ja kiertämään koko lenkki minkä olinkin suunnitellutkin. Nähtiin paljon autoja, yhdet lasten rattaat ja pulkka, sekä niitä arveluttavia kiljuvia sinkoilevia lapsia. Vähintään kerran päivässä olisi nyt tästä eteenpäin suunnitelmissa käydä yksin Walpurin kanssa lenkillä, ettei ihan tukeudu kaikessa Roopeen... vaikka Roope kyllä vieraissa paikoissa on kuin kotonaan että jos tuo mallia ottaa siitä niin en yhtään pistä pahakseni. Sitä varten tässä oikeastaan onkin noihin vieraisiin paikkoihin tutustuttu Roopen kanssa. Vaikka voihan tuo pahassakin ottaa mallia, esimerkiksi vaikka nyt tuo remmirähinä (joka on taas ryöpsähtänyt)... tähän mennessä Walma on kyllä katsellut Roopen huutoa ihmeissään, eikä huuda vieraita koiria Roopen kanssa eikä ilman. Toivottavasti jatkuu näin.
Eilen käytiin fiksusti Outin ja Marin kanssa juoksuttamassa koiria nuoskalumessa... Veeti etenkin oli varsinainen näky lumimöhkäleineen, normaalikoira ei olisi niillä liikkunut enää milliäkään, mutta kun Veeti on tavallista epänormaalimpi duracel-pupu niin sehän keksi keinon: heittämällä jalkoja sivusuunnassa tai loikkimalla tasajalkaa. Lihaksista ei Veetillä ainakaan ole puutetta!! Roope ei ollut kovin tyytyväinen tilanteeseensa lumikökkäreiden kanssa ja stoppasi menonsa kokonaan umpihangessa, toisen jalanjälkiä pitkin tuli hyvin hitaasti ja varovaisesti. Walma onnellinen säästyi lyhyine karvoineen vielä liikuntakykyä rajoittavilta paakuilta, sillä olisi energiaa piisannut leikkiä! Se kyllä muutenkin saa ulkona aina semmosen energiapiikin, että kun luulisi tunnin ulkoilun jälkeen pentua väsyttävän niin tämä painelee häntä töttöröllä lelujen kanssa pitkin huushollia vielä vähintään toisen tunnin.
Luoksetuloharjoitukset on olleet nyt aavistuksen satunnaisempia, alku meni tosi loistavasti, mutta sitten se ei-niin-onnistunut-kerta tapahtui juuri kun oli muutenkin kiire aamu keretä töihin (omaa tyhmyyttä tietty päästää pentu kiireessä vapaana juoksemaan). Vartin verran kykittiin Roopen kanssa ja houkuteltiin Walmaa luokse, metrin päähän se taas tuli ja sitten sama viuhtominen omille teille. Paikalle sattui äiti lapsineen ja pulkkineen, jotka sai pikku neidin hieman hämilleen ja siinä sain sitten sen houkuteltua nätisti luokse. Sisällä ollaan tehty kiinniottamis siedätystä, naksuteltu kosketuskeppiä, tule-kutsua ja sitten viimein muistin antaa neidille lusikan leikkivälineeksi... jos vaikka helpottaisi tulevaisuudessa metallinoutoa. Hyvin tuo kyllä kapulaa kuljetti kun Roopen kanssa oltaisiin eilen harjoiteltu: asetin kapulan maahan ja odotin että Roope nostaa sen minulle... oli Roope sitä kohti jo kumartumassa, mutta pikkuakka kiinnostui moisesta kanssa ja kävi pokkana hakemassa sen Roopen nenän edestä ja vei järsittäväksi omaan petiinsä! Että ei me sitten Roopen kanssa päästy harjottelemaankaan, kun muutama kerta. Hitaasti mutta varmasti Roope jo nostaa kapulan käteen asti, pitoa toivottavasti tulee lisää sitten kun alkaa kapulaa heittämään pienen matkan päähän. Paikallaan tuo ei kapulaa kauaa pidä, ilme on sen näkönen, että ei todella ole herran lempi puuhaa! :)
Kaksikko alkaa olemaan ihan kivasti kaveria jo ja olivat eilen kuulemma intoutuneet vetämään naruakin. Ja Walma hyppii Roopen naamalle ihan suvereenisti, repii karvoista, etenkin partakarvat ja häntä on tosi kivoja... missähän kunnossa ollaan messarissa?! ;)
Viimeiset pentulomapäivät täyttyvät erilaisista sosiaalisita toimista, kovasti on yritetty. Toivottavasti Walma on saanut hyvät eväät näiltä päiviltä tulevaisuutta ajatellen. Nyt sitten vaan täytyy töiden ohessa yrittää mahdollisimman paljon saada aikaa pentuselle, viikonloput olen ainakin yrittänyt saada vapaaksi parhaani mukaan, jotta pääsisi tuttujakin treffaamaan.
Walman ulkoilupuku, josta hän itse ei suuremmin pidä
Itse kaupunki kävelymme sujui verkkaisen hitaasti ihmetellessä muiden kiireistä menoa. Reippaasti olisi kaikki isot ihmiset käynyt katsomassa, mutta ne lapset saa vähän miettimään kun ne silleen kiljuvat ja juoksevat päättömästi. Vanhukset rullatuoleineen, rollaattoreineen ja keppeineen ei aiheuta sen kummempaa reaktiota, vähäksi aikaa kaikkea uutta ja ihmeellistä pitää jäädä katselemaan, mutta sitten taas loikitaan eteenpäin häntä heiluen.
Eilen käveltiin Walman kanssa keskenämme ensimmäinen pidempi lenkki. Alkuun neito istui jääräpäisenä keskellä latua sen näköisenä ettei lähde mun kanssa mihinkään ilman Roopea, mutta onnistuttiin me kumminkin pääsemään liikkeelle ja kiertämään koko lenkki minkä olinkin suunnitellutkin. Nähtiin paljon autoja, yhdet lasten rattaat ja pulkka, sekä niitä arveluttavia kiljuvia sinkoilevia lapsia. Vähintään kerran päivässä olisi nyt tästä eteenpäin suunnitelmissa käydä yksin Walpurin kanssa lenkillä, ettei ihan tukeudu kaikessa Roopeen... vaikka Roope kyllä vieraissa paikoissa on kuin kotonaan että jos tuo mallia ottaa siitä niin en yhtään pistä pahakseni. Sitä varten tässä oikeastaan onkin noihin vieraisiin paikkoihin tutustuttu Roopen kanssa. Vaikka voihan tuo pahassakin ottaa mallia, esimerkiksi vaikka nyt tuo remmirähinä (joka on taas ryöpsähtänyt)... tähän mennessä Walma on kyllä katsellut Roopen huutoa ihmeissään, eikä huuda vieraita koiria Roopen kanssa eikä ilman. Toivottavasti jatkuu näin.
Eilen käytiin fiksusti Outin ja Marin kanssa juoksuttamassa koiria nuoskalumessa... Veeti etenkin oli varsinainen näky lumimöhkäleineen, normaalikoira ei olisi niillä liikkunut enää milliäkään, mutta kun Veeti on tavallista epänormaalimpi duracel-pupu niin sehän keksi keinon: heittämällä jalkoja sivusuunnassa tai loikkimalla tasajalkaa. Lihaksista ei Veetillä ainakaan ole puutetta!! Roope ei ollut kovin tyytyväinen tilanteeseensa lumikökkäreiden kanssa ja stoppasi menonsa kokonaan umpihangessa, toisen jalanjälkiä pitkin tuli hyvin hitaasti ja varovaisesti. Walma onnellinen säästyi lyhyine karvoineen vielä liikuntakykyä rajoittavilta paakuilta, sillä olisi energiaa piisannut leikkiä! Se kyllä muutenkin saa ulkona aina semmosen energiapiikin, että kun luulisi tunnin ulkoilun jälkeen pentua väsyttävän niin tämä painelee häntä töttöröllä lelujen kanssa pitkin huushollia vielä vähintään toisen tunnin.
Luoksetuloharjoitukset on olleet nyt aavistuksen satunnaisempia, alku meni tosi loistavasti, mutta sitten se ei-niin-onnistunut-kerta tapahtui juuri kun oli muutenkin kiire aamu keretä töihin (omaa tyhmyyttä tietty päästää pentu kiireessä vapaana juoksemaan). Vartin verran kykittiin Roopen kanssa ja houkuteltiin Walmaa luokse, metrin päähän se taas tuli ja sitten sama viuhtominen omille teille. Paikalle sattui äiti lapsineen ja pulkkineen, jotka sai pikku neidin hieman hämilleen ja siinä sain sitten sen houkuteltua nätisti luokse. Sisällä ollaan tehty kiinniottamis siedätystä, naksuteltu kosketuskeppiä, tule-kutsua ja sitten viimein muistin antaa neidille lusikan leikkivälineeksi... jos vaikka helpottaisi tulevaisuudessa metallinoutoa. Hyvin tuo kyllä kapulaa kuljetti kun Roopen kanssa oltaisiin eilen harjoiteltu: asetin kapulan maahan ja odotin että Roope nostaa sen minulle... oli Roope sitä kohti jo kumartumassa, mutta pikkuakka kiinnostui moisesta kanssa ja kävi pokkana hakemassa sen Roopen nenän edestä ja vei järsittäväksi omaan petiinsä! Että ei me sitten Roopen kanssa päästy harjottelemaankaan, kun muutama kerta. Hitaasti mutta varmasti Roope jo nostaa kapulan käteen asti, pitoa toivottavasti tulee lisää sitten kun alkaa kapulaa heittämään pienen matkan päähän. Paikallaan tuo ei kapulaa kauaa pidä, ilme on sen näkönen, että ei todella ole herran lempi puuhaa! :)
Kaksikko alkaa olemaan ihan kivasti kaveria jo ja olivat eilen kuulemma intoutuneet vetämään naruakin. Ja Walma hyppii Roopen naamalle ihan suvereenisti, repii karvoista, etenkin partakarvat ja häntä on tosi kivoja... missähän kunnossa ollaan messarissa?! ;)
Viimeiset pentulomapäivät täyttyvät erilaisista sosiaalisita toimista, kovasti on yritetty. Toivottavasti Walma on saanut hyvät eväät näiltä päiviltä tulevaisuutta ajatellen. Nyt sitten vaan täytyy töiden ohessa yrittää mahdollisimman paljon saada aikaa pentuselle, viikonloput olen ainakin yrittänyt saada vapaaksi parhaani mukaan, jotta pääsisi tuttujakin treffaamaan.
Kapulavaras
Walman ulkoilupuku, josta hän itse ei suuremmin pidä