Mikä alku

Jo on ollut alku yhteiselle elämälle... Roope alkoi eilen yksimään limaa keuhkojensa perältä asti. Sellaiset erikoisnäyttelytuliaiset sitten, kennelyskä ja pahimmalla mahdollisella hetkellä. Ihmettelinkin kun ei Roopelle ruoka kelpaa ja ihan hyvä, että lähdettiin käymään sitten tänään lääkärinvastaanotolla, löytyihän sieltä nielutulehdus sekä hieman lämpöä yskän lisäksi. Matkaan lähti kymmenen päivän antibioottikuuri, sekä kipulääkettä muutamalle ensimmäiselle päivälle. Yö meni tunnin välein kuunnellessa raastavaa yskänpuuskaa ja siivotessa limalätäköitä lattialta, ainoa joka taisi nukkua kunnolla oli Walma.

Tänään ollaan autoiltu oikein urakalla, eikä pikkulikka ole ollut moksiskaan. Katselee joko maisemia kopastaa tai vetelee sikeitä. Ensin ajettiin Tuusulaan hakemaan töistä Dorwest Herbsin valkosipulitabletteja joiden pitäisi helpottaa yskää, lisätä vastustuskykyä ja nostaa yleiskuntoa. Sitten ajeltiin hetkeksi kotiin ja taas mentiin, tällä kertaa postiin viemään Walman rekkareita postitettavaksi Kennelliittoon. Sieltä sitten eläinlääkäriin, johon Walma tuli tutustumaan turvallisesti kopastaan käsin... taisi nukkua suurimman osan ajasta. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Walmalla on todennäköisesti niin vahva suoja emolta ja viime keskiviikkona saadusta rokotteesta, että tautia ei joko tule ollenkaan tai sitten se tulee lievempänä. Toivotaan todella, ensi viikonloppuna selviää miten käy. Olli ja Tico todennäköisesti saavat saman taudin, ainakin Tico leikki hyvin tehokkaasti työntämällä päänsä Roopen suuhun rähinä leikkiensä lomassa.

Illasta ollaan sitten oltu sisällä aika tehokkaasti, pikapissat ollaan vaan käyty tekemässä nurkalla. Tavattiin me kyllä Outi ja Veeti ulkoillessa, onneksi ei ollut Roope mukana, että toivottavasti ei tartutettu tautia. Veetiä ei kiinnostanut pätkääkään pennun puuhat, vaikka Walma kuinka kova äänisesti komensi ja hyppi ja heilui. Eipähän ainakaan pelkää, vaikka Veetikään ei mikään maailman rauhallisin tapaus ole! ;)

Yleisesti ottaen Walma on aika helppo, yöt on antanut nyt nukkua ja aamulla herätään herätyskelloon samaan aikaan. Viime yönä oli tullut paperille vain yhdet pissat, eikä nyt päivällä yhtään. Saas nähdä miten käy kun joutuvat ensi viikolla jäämään yksinään. Huomenna joutuvat olemaan muutaman tunnin keskenään, mutta enpä usko että on vaikeaa. Kaikki lelut, luut, pedit, kipot ja kupit vaan tuohon eteiseen ja keittiöön missä majailevat yksin ollessaan. Onneksi Roope on seurana ja osaa olla sen muutaman tunnin yksinään ilman sitruunapantaa.

Vähän ollaan harjoiteltu pilliä, mutta neiti on sitä mieltä, että lelut on kivempia. Etenkin ne vinkuvat, joita se sitten vinguttaa itsekseen monta minuuttia putkeen. Antaa lapsen olla lapsi, itse se vaan on vaikea välillä ymmärtää kun on pidemmän aikaa ollut vain tuo "tylsä" aikuinen. Opetellaan molemmat yhteistä säveltä elämään.