sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Terve(kö?)

Niin tiistaina käytiin viemässä taas pissanäyte, joka oli kiteistä puhdas vihdoin ja viimein. Hieman jotain proteiini sakkaa oli, mutta siitä ei kuulemma huolta kannata kantaa. Sivutuotteena lääkenappuloiden syönnistä saatiin taas toinen vaiva: kuiva iho ja jatkuva kylkien raapiminen. No sekin on jo helpottamaan päin kun päästiin niistä nappuloista ja saatiin kunnolliset raakaruokintaohjeet. Nirsoilusta ei kyllä tuon kuivamuona kuurin jälkeen ole ollut tietoa, kerrankin kiva kun koira syö ilman, että pälyilee koko ajan jotain parempaa ja itse pidättää hengitystä koko ruokailun ajan ettei vain häiritse. Kuka siis tosiaan takaa että kuivaruuasta koira saa kaiken, vaikka kyljessä lukisi mitä? Ja pakko näin julkisesti mainita Malin Ekblomin kirjaa lukiessa esille nousseesta kysymyksestä, jota ei varmaan kovin moni ole tullut ajatelleeksi, en ainakaan minä ennen tätä. Siis koiranruoan valmistajat mainostavat ettei säilöntäaineita ole käytetty heidän sapuskoissaan, juu kuulostaa hyvältä, MUTTA millä he mukamas sitten takaavat että säkissä säilyy vitamiinit ynnä muut lähes tulkoon vuoden verran?!?! Kannatan tilaamaan Malin Ekblomin kirjan "Koiran luonnollinen ruokinta", http://www.amaris.fi/koiranluonnollinenruokinta.htm. Luonnollista ruokintaa noudattaessasi tiedät todella mitä koirasi suuhunsa pistää. ;) Meillä ei siis nappuloita taideta tästä etiä päin nähdä! Alku voi vaikuttaa hankalalta ja aikaa vievältä, mutta ei se sitten loppuen lopuksi sitä ole, eikä mitään ihan hirveän tyyristäkään.

Se koiran ruokintatavoista, ikuinen suo josta saa monta keskustelua aikaiseksi. Viikolla ollaan nautiskeltu reippaasta auringon paisteesta ja aamuisinkin noustu varta vasten aikaisemmin ulkoilemaan. Päivät itsessään on valitettavasti joutunut ihailemaan ikkunan takaa aurinkoa, mutta onneksi tuota nautittavaa on riittänyt vielä pitkälle iltäpäiväänkin. Kuvagalleriassa on useampi uusi galleria aurinkoisia kuvia: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2009/.

Tänään sekoiltiin aamulla kesäaikaan siirtymisen kanssa, kiitos viikkoa sekoittavan lauantai työpäivän. Oltiin klo 12 sovittu Katin kanssa treffit Mäntsälään ja olin luvannut hakea Juulian koirien kanssa mukaan... Puhelin soi 10:30 (minun ajantajuani), Juulia kysyi missä olen ja ihmettelin että mikäs kiire tässä muka on sunnuntainahan niitä kelloja siirretään. No uskoin kun kun tekstitv:kin näytti olevan tunnin edellä. Vasta kun Juulian hain leikkasi, että nythän eletään sunnuntaita! Kiireellä nappi laudassa ajettiin Mäntsälään ja oltiin kuin oltiinkin vain 15min myöhässä ja vielä ennen Katia kuitenkin.
Hiekkakuopalla pääsi kahdeksanpäinen koiralauma juoksentelemaan vapaana ja sulassa sovussa niin kuin rodulla onkin tapana. Vaikka yksi olikin vääränrotuinen Tico "the Norfolkinpaimenkoira". Kolmisen tuntia meni melkein koiria juoksuttaessa, kerkesi siinä vielä vähän varpaatkin jäätymään. Viikon auringonpaiste ei yltänyt meidän treffeille, tälläkään kertaa, toivottavasti ensi kerralla olisi parempi tuuri. Jotain kuvia sentään saatiin, ylempänä mainitusta linkistä pääsee niitäkin katsastamaan. Väsynyttä oli porukka kun kotiin päästiin, kerrankin!!

Ensi viikolla sitten korkataan Walman näyttelyura Helsingin messukeskuksessa, 4 schapepentua on kilpaan ilmoitettu. Kaksi varmaa Walman lisäksi tiedetään, jännä nähdä kuka se neljäs kaveri on. Jännitys alkaa jo pukkaamaan pintaan, vaikka pitäisi Roopen jälkeen olla niin rutinoitunut näyttelyissä kävijä. Silloin lisää, nyt nautitaan vielä muutamasta vapaapäivästä. :)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Ihanaa, aurinkoa!


Laiska kun olen niin en jaksa noita varsinaisia kotisivuja päivittää, mutta siis täältä löytyy kuvia tämän kauniin aurinkoisen aamun peltolenkiltä: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2009/22-03-2009/. Kennelnimen mahdollisesti vahvistuttua jaksetaan taas panostaa oikeisiin kotisivuihin, ovat nuo kennelsivut jo jonkun aikaa olleet valmiina, että olisi tosiaan paras saada haluamani kennelnimi. Parin kuukauden sisällä luulisi asian selviävän, jos eivät ole kadottaneet tätä satsia niin kuin jonkun aikaisemman olivat hävittäneet.



Viikko on meillä mennyt aika haipakkaa, töissä lähinnä ja iltaisin saa lakaista kilokaupalla hiekkaa lattioilta. Kuivuisipa tiet nopeasti ja lakaisisivat nuo hiekoitushiekat pois pölyämästä. Roopessa näkyy niin inhottavasti tuo hiekkapöly ja pissan yhdistelmä, että ällöttää. Koko ajan ei viitsisi olla pesemässäkään. Etenkin kun turkki on kärsinyt ilmiselvästi tästä lääkeruokakuurista ja sen lisäksi Walmasta on tosi kiva roikkua kylkikarvoissa ja repiä noista jumbokorvista... Parisen tuntia meni tänään takkuja aukoessa, missään nimessä kun en halua vain repiä ronskisti pois, menee muuten entistä pahemman näköiseksi.

Viikolla sattui pieni ikävyyskin, joka ei onneksi ole jättänyt mitään jälkitauteja kumpaiseenkaan karvakuonoon. Satuttiin samaan aikaan tuohon lähimetsään jonkun juopon ja flexin päässä tempovan mäyräkoiran tyyppisen koiran kanssa... minulla toki koirat irti ja ennen kuin kerkesin reagoimaan niin Roope lähti salamana huutamaan vierasta pois hänen "reviiriltään". Walmakin sinne rytäkkään meni haukkumaan, mutta se ei onneksi ole kuin tapa jonka on oppinut Roopelta, muuta syvällisempää merkitystä sillä ei ole koska kuitenkin haastaa kaikkia tuttuja ja tuntemattomia leikkimään. Aikansa koirat saivat puolin ja toisin louskuttaa kunnes kerkesin paikalle niin äijä päätti potkaista ensin Roopea, joka lähti nolona heti kauemmas. Mutta Walma parka ei tajunnut tilanteen vakavuutta ja yritti vielä lähestyä vierasta koiraa häntä heiluen ja leikkiin pyytäen, ei äijä ajatellut sen enempää vaan potkaisi Walmaakin suoraan rintakehään! Rupesi äijä minullekin uhoamaan poliiseilla ja että tekisi mieli turpaankin antaa, poistuttiin paikalta kun olin sanottavani sanonut. Totuushan toki on se, että minun koirat olivat vapaana vastoin lakia, eikä asiassa sen kummemmin puolusteltavaa ole... siinä metsässä ei olla vähään aikaan nyt käyty ja voi olla että ei mennä enää. Ei todellakaan huvita törmätä tuollaiseen juoppoon metsäpoluilla. Harmi vaan, metsä oli hirmu kiva ja sitä kautta pääsi hyvin lähtemään pidemmille remmilenkeillä kun koirat pääsivät purkamaan ensin ylimääräiset energiansa.

Mitään kammoja kummallekaan koiralle ei ole jäänyt, Roope egoilee vastaantulijoille samaan tahtiin ja Walma tutustuisi kaikkiin. Ainoa joka pelotti lenkillä viikolla oli ison lumikasan päällä olleet tummat lumikökkäreet... niitäkin kiivettiin katsomaan ja se oli siinä. Taisi ohikävelevät ihmiset vähän ihmetellä mitä me siellä kukkulan päällä kiipeiltiin keskellä kaupunkia. Roopekin katsoi meitä kun halpaa makkaraa kun sekin joutui korkeuksiin kiipeämään.
Roopelle hankittiin liiallisen egoilun takia kuonopanta taas käyttöön, huomattavasti kivemmin menevät ohitukset ja Roopekin osaa käyttäytyä kuonopanta päällään hyvin, ei yritä hangata pois tai protestoida muutenkaan. Pystytään nyt keskittymään enemmän Walman hihnakäytökseen. Ja jos se Roopekin pienillä pakotteilla jotain ymmärtäisi. Alkuun se oli hyvin herkkänä, itse piti tajuta pysähtyä jos toinen rupesi hidastamaan, että nyt voisi merkata, muuten reppana vaan olisi jolkottanut lenkin perässä ja imenyt hajut ilmasta.

Eipä meille sen kummempaa, Roopen ja Banjon pennut varmistuivat ultrassa viikolla ja 3-4 viikon päästä pitäisi pieniä vaaveja mönkiä pentulaatikossa Banjon helmoissa.
Ensi viikolla viedään pissanäyte ja todella toivotaan, että kolmen viikon lääkeruokakuuri olisi tehonnut virtsakiteisiin. Säkkiä on kyllä vielä reippaasti jäljellä, mutta jos nuo nyt häviäisivät niin voitaisiin siirtyä aamuisin ruokailemaan nappuloita ja iltaisin liha-aterioita. Walmakin on nyt "barffannut" pari viikkoa, nappulana satunnaisesti käytetään Natural Menua jos ollaan unohdettu ottaa ruokaa sulamaan. Muut nappulamerkit ovat tulleet melkein suoraan ulos sekaruokinnan yhteydessä, mutta tämä toimii ja etenkin maistuu! Roopelle vaan täytyy kysyä tulevaisuuden ruokinta-ohjeita viisaammilta, jotta kiteet eivät uusiutuisi.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Reiluus huipussaan

Tänään oltiin koko päiväreissulla Tampereen kansainvälisessä näyttelyssä. Walman kanssa käytiin tutustumassa vähän isompiin ympyröihin ja pikkulikka vaan jaksaa hämmästyttää reippaudellaan! Koira- ja ihmisvilinässä pentu luovi menemään niin kuin aina olisi tehnyt niin. Häkissäkin oli mukava loikoa Boogien kanssa, hyvä niiden onkin harjoitella tuota yhdessä loikomista jos meinaavat syksyllä matkustaa sovussa Hollantiin ja takaisin yli 2000km.

Itse näyttely olikin sitten hyvin läpinäkyvää kotiinpäin vetoa... ruotsalainen tuomari sekä ruotsalainen kasvattaja koirineen, mitä siitä saadaan? ROP & VSP koira Ruotsiin! On se perhana kumma, että uros jolla ei edes häntä yllä karvoineen kintereeseen on parempi kuin Suomen menestynein viime vuodelta!! Lisäksi härski Ruotsin akka vielä suihkutteli koiriinsa nesteitä (hoitoainetta todennäköisesti), joka on kuitenkin Suomen maalla kiellettyä... annettiin samalla mitalla takaisin ja Marian meistä reippaimpana marssi näyttelytoimistoon tekemään ilmoituksen epämääräisen aineen käytöstä. Ell kävi ottamassa karvanäytteet, jotka laitetaan eteenpäin labraan, tuloksen saanti nopeudesta ei ollut tarkkaa tietoa. Tuskin tästä varoitusta kummempaa tulee, mutta saatiinpahan aikaiseksi akalle nolotilanne ja kun tästä vielä jatkan juoruamista Walman kasvattajalle niin kohta tietää koko Ruotsi! Ihan oikein moiselle ****!!! Luuli ruotsalainen, että minä olin käynyt valittamassa... pari vuotta sittenhän samainen akka tuli melkein päälle asti sylki suupielistä roiskuen huutamaan, etten saa kuvata hänen ROP-koiraansa! Julkisessa paikassa kuitenkin saa kuvata ketä haluaa ja julkaistakin, kunhan julkaisu tapahtuu asiallisessa muodossa, joten ei ämmällä ole mitään kitinän aihetta. Adrenaliinituotanto taas nousee kun muistelee päivän tapahtumia!

Schapeihmiset huomio! Nyt pistetään ruotsalaistuomareiden boikotti pystyyn!!!! + muutama tanskalainen, esim. tämä Gert Christensen joka tuomaroi samalla epäreilulla tyylillä Turussa tammikuussa!

Viikon muihin tapahtumiin kuului Roopen treffit Wildan kanssa, perjantaina hoidettiin temput ja Hotelli Marskin kattohuineistossa asustaneet ruotsalaiset (viikko on ollut hyvin ruotsalaisläheinen) matkasivat kotiin. Wilda oli kyllä niin ihastuttava tytteli, että pentukuumetta melkeen pukkaa. Vaikka Roope saikin alkuun melkoisen hanakasti kyytiä ja liehittely temppuja piti tehdä. Mikäli onnistuttiin oikeana päivänä pentuset syntyvät Bryngans kenneliin Ruotsin Nyköpingiin toukokuun puolessa välissä. Lisää yhdistelmästä Bryngansin sivuilla, http://www.bryngans.se/. Alla kuvia Wildasta, Bryngans Nina Ricci (Fanica Isak Ingeman - Swedisch-Quiny van het Rollecaterdeel).

Roope on päässyt parina iltana Marin hierontaharjoituskoiraksi, takapää on hieman jumissa. Johtuneisiko noista kiteistä, eilen kuitenkin jo venytteli itse takapäätään, mitä ei taas ole vähään aikaan tehnyt. Täytyy viedä Olli jonain päivänä kanssa... voi olla, että on muutama lihas jumissa. Huomenna taidetaan kyllä viettää ihan puhdas kotipäivä ja nollata sekä kaksi, että nelijalkaisten stressitasot.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Taas liikenteessä

No niin, nyt ehdin hieman istua alas kirjoittamaan tapahtuneesta... Viime viikonloppuna siis kävästiin Kouvolassa Ticon kasvattajan luona pentutapaamisessa. 14 nuorta folkkia pyöri jo pihassa kun saavuttiin paikalle ja täytyy kyllä sanoa, että alkuun kaikki näytti niin samasta muotista tehdyiltä, että ei omaansa tunnistanut. Sen verran Ticoa alkuun kauhistutti terrierit (joka hän itse ei omasta mielestään ole), että pakeni auton alle turvaan moista laumaa. Ja sisälläkin istui aluksi kuin tatti yhdessä nurkassa ja koitti olla mahdollisimman huomaamaton. Ainut joka kiinnosti Ticoa siitä laumasta oli pk colliepentu... kyllä paimenkoira paimenkoiran tunnistaa. ;) Mitään ihan hirveän fiksuja kuvia ei saatu kun tultiin paikalle myöhässä niin olivat ensimmäiset jo kerenneet palella, joten loppu aika istuttiin sisätiloissa. Ticon koko pesue oli paikalla, Ulla oli hyvin samanlainen sylikoira kuin veljensä, toisin kuin taas Rauha joka on saanut Ticon ja Ullankin puolesta terrierin luonnetta. Tico & sisarukset muuten viettivät kuun vaihtuessa keskiyöllä noin nanosekunnin verran syntymäpäiväänsä, joten onnea 1v Ticolle ja siskoille! Porukka meni syntymään karkauspäivänä niin isommat pippalot järjestetään sitten joka neljäsvuosi. :)
Kotiin päästyä oli Ticoon vähän tarttunut terrieriä tai sitten se kärsi vain kovasta nälästä, puolusti nakkikuppiaan Walmalta. Walma änki samalle kupille, eikä varmaan kuvitellut Ticon sanovan mitään, enkä kyllä minäkään. Todella nopea tilanne, Ticsu nappasi kiinni ja minä perässä niskavilloista ja voltilla ympäri... aivan outo tilanne, olisin luullut, että Ticolle olisi jäänyt machoilu päälle, mutta raukka istui voltin jälkeen alahuuli väpättäen paikoillaan ja oli niiiin surkean näköinen kuin pieni koira vaan voi olla! Loppuen lopuksi kaikki oli hyvin, suostuivat syömään samasta kädestä koko poppoo, eikä kukaan pörrännyt kenellekään. Walmakin uskaltautui pyytämään Ticoa taas leikkimään ja vähän aikaa taistelivatkin lelusta, kunnes oli meidän aika lähteä jatkamaan matkaa omaan kotiin.

Syy miksi myöhästyimme Kouvolan tapaamisesta oli Juulian ja Ticon näyttelytreenit Gerard O'Shean opissa. Oli ollut kuulemma erittäin antoisat opit niin sisällöllisesti kuin kuulemma ulkoisestikin... Tico ei ollut pitänyt itse harjoittelupaikasta jonka lattia oli heilunut harjoittelijoiden juoksun tahtiin ja armeijassakin työskennelleen Gerardin äänen kantavuus vielä siihen päälle niin jo oli pienellä kovat paikat. Ticon ääniherkkyydestä huolimatta saivat hyviä oppeja, se miten paljon opeista meni perille nähdään sitten näytelmissä. :) Itse kateellisena kuuntelin kurssin sisältöä ja täytyy sanoa, että tekisi kyllä mieli itsekin moiselle kurssille!

Viikolla käytiin viemässä Roopelta uusi pissanäyte ja toivottiin, että kaikki olisi vihdoin kunnossa. C-vitamiini & karpalokapseli kuuri olivat auttaneet pH-arvoon joka oli normaali, mutta kiteitä oli edelleen. Nyt sitten Roopella on 7,5kg kuuri RC Urinary ruokaa, kolmen viikon päästä viedään uusi kontrollinäyte, nyt pitäisi kuulemma viimeistään kiteiden hävitä. Toivotaan näin! Muuten tuo kyllä voi hyvin, ei ole ollut kipeän oloinen. Hyvä se on terve ollakin kun ensi viikolla saadaan kuin saadaankin naisvieras Ruotsin maalta. Wilda aloitti juoksunsa ja ensi viikon torstaina ja perjantaina kokeillaan natsaako pariskunnalla. Onneksi sain molemmat päivät vapaaksi niin on helpompi nähdä, kun ei tarvitse sen kummemmin aikatauluja sumplia.

Aamusta kävästiin tuossa, ennen niin rauhallisessa, naapurimetsässä jonka nyt ovat ilmeisesti muutkin koiran ulkoiluttajat keksineet tai ainakin ovat olleet useammin samaan aikaan liikenteessä. Ensin vastaan tuli beagle, jonka ohituksen ajan nuo louskuttivat hihnassa. Kun päästiin beaglestä ohi päästin nuo tottuneesti irti ja eikö sieltä vastaan tullut sitten jo boxerinarttu. Onneksi oli kiltti ja leikkivätkin Walman kanssa vähän aikaa... Roopen louskuttaessa vieressä. Lenkit on nyt aavistuksen vaikeampia kun Roope ei saa syödä ainakaan kolmeen viikkoon mitään muuta kuin nappuloitaan ja ohituksissa kun nuo eivät ole hiljaa ilman herkkuja. Walmalle taas en uskalla mielin määrin tuota lääkeruokaa antaa. Nyt on sitten poistettu herkut takkien taskuista ja koitetaan pärjätä ilman, koitetaan välttää rähinä tilanteita etteivät vahvista käytöstään yhtään enempää.. hankala se on kuitenkin yhdestä kädestä syöttää kahta namilaatua.

Huomenna mennään käymään Walman kanssa Keravalla Match Show'ssa, ei varmaan keretä osallistumaan jos vielä mennään lenkkeilemään Oskun ja Möhkön kanssa Tuusulaan varuskunnan metsiin. Keravalla olisi ollut samalla möllit, mutta ei ehditty Roopen kanssa ilmoittautua... eikä kyllä olla mitään harjoiteltukaan.
Walman kanssa ollaan opeteltu istumista erilaisissa paikoissa ja tilanteissa ja tänään otettiin työn alle saada maahan-käsky liitettyä toimintoon. Näyttelyharjoituksia otettiin vähän viime viikonloppuna, seisomiset menee todella mallikkaasti kun on vaan näytelmätamineet päällä, ilman hihnaa ei ymmärrä seisomisesta mitään. Edestakaisin juoksut sujuu, mutta ympyrällä yrittää oikoa ja vetää hihna soikeana keskelle. Hirveästi en haluaisi sen juostessa ottavan kontaktiakaan, koska muuten etujalat nousee kuin näytöshevosella. Onneksi ikää on vasta puoli vuotta, joten aikaa on. Ensi viikonloppuna lähdetään Walman kanssa turistiksi Tampereen näyttelyyn, eikä kysellä lupaa vaan mennään vaan paikalle, ei ne meitä autoon passita istumaan. ;) Nähdään siis Treellä, ken on tulossa!

PS. Kennelnimeä odotellessa on jo mahdollisia kennelsivuja alettu rakentamaan ja kasaamaan kuvagalleriaa kaikista mahdollisista saatavilla olevista kuvista, kesken se on mutta löytyy sieltä jo jotain: http://pilviparta.kuvat.fi/