torstai 17. joulukuuta 2009

Punaista.

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja ainakin kaikki koiramaiset kohokohdat on nyt ohitettu tältä vuodelta. Vuoden viimeiset näyttelykoitokset olivat messukeskuksen tuplavoittajat: V-09 ja PMV-09. Tänä vuonna vaan lykkäsin koiran muiden matkaan ja lähdin itse rilluttelemaan kaveriporukalla. Punainen oli Walman viikonlopun saldo, molempina päivinä siis laatuarvosana erittäin hyvä, hyvin pitkälle turkin puutteellisuuden ja lapsellisten liikkeiden takia. No nyt saa muksu jäädä kasvattamaan Pertsan repimää karvaansa takasin ja jos hiekkakuopalla juokseminen auttaisi lennokkaisiiin etuliikkeisiin. Lauantain arvostelu katosi mystisesti, mutta ei se mitään, sunnuntain arvio erikoistuomarilta korvasi sen menetyksen moninkertaisesti:

Lovely young bitch for temperament and size. Very nice light bone. Very happy in temperament. Typical in head, nice eye and pigmentation. Needs to mature in body. Typical in angulation. Correct coat quality for age. Needs to improve on move. Lovely temperament and presentation.

Messariviikonlopun tytöt olivat siis Röykässä hoidossa ja Mari ystävällisesti luotsasi Walmaa näytelmässä, kiitos siitä ja koirien hoitopaikasta! Roope taas sai olla kotosalla Villen hoidossa, vaikka virheellisen ruokintaohjeistuksen takia sitten ollaanki taas kärsitty nappularipulista...

Eilen oli vuorossa Walman viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset, terveiltä näyttivät ja vaikkei eläinlääkäri lähtenytkään arvioimaan minä ne takaisin kennelliitosta tulevat, niin sairas luusto ei ainakaan ole. Jes! :) Keväällä sitten koko konkkaronkka pääsee silmäpeilaukseen samalla kertaa.

Muutoin meidän elämä onkin ollut aika tasaista taapertamista, ollaan keksitty kiva aamulenkki missä pystyn päästämään nuorison juoksentelemaan vapaana. Etenkin Hertha vaatii päivittäiset spurttinsa, muuten se kiipeilee pitkin seiniä ja syö irtaimiston. Pari viikkoa sitten oltiin yön yli kaitsemassa tibbe-vanhuksia ja täytyy kehua miten hienosti omat sopeutuivat aivan vieraaseen paikkaan nukkumaan ja Hertha levitteli leluja pitkin alakertaa, kuin kotonaan. Blackie ja Bertta tibbet olivat yläkerrassa portin takana ja omat alhaalla, hienosti olivat molemmat osapuolet eivätkä haukkuneet toisiaan kertaakaan vaikka eivät nokatusten päässeetkään.

Mukavaa Joulunaikaa kaikille blogin lukijoille ja menestystä tulevalle vuodelle!! :)

torstai 3. joulukuuta 2009

Kuulumisia.

Johan tässä taas hetki ehti vierähtää, vaikka toki täällä kaikenlaista kerrottavaa olisi ollutkin.. Muutaman viikon nettikatko teetti töitä jälkeenpäin, kun kaikki kotisivupäivitykset ja lehti jäivät odottamaan internetyhteyttä. No nyt on suurinosa kotisivuista päivitetty, muutama uutukainen pitäisi tehdä ja jäsenlehdenkin laitoin juuri painoon.

Näytelmissä ollaan käyty kahtena viikonloppuna, ensimmäinen oli Jyväskylän kansainvälinen näyttely, jossa Walma voitti luokkansa laatuarvosanalla erittäin hyvä. Rodun tuomaroi aina niin mukava ja positiivinen Saija Juutilainen, ihana saada koirasta myös suullinen arvio ja että kirjallinenkin on vielä kunnon mittainen. Me paimenet esittäydyttiin lauantaina ja Tico-terrieri sunnuntaina, ei onneksi tarvinnut itse lähteä molempina päivinä.. rankkaa oli ajaa jo yhtenä päivänä edestakaisin. Tico esiintyi mitä ilmeisemmin ihan moitteettomasti Kirsi Niemisen kehässä, koska avasi Cacib-tilinsä ollen VSP ja saaden jo seitsemännen sertinsä!!

Seuraava näytelmä olikin sitten Turussa, tällä kertaa samana päivänä ja toki melkein päällekkäin kehässä. Folkkeja oli ilmoittautunut ruotsalaisen Kenneth Edhin kehään peräti 15kpl ja isojen poikien pelihän se oli, vaikka hyvin sen Ticsi neljänneksi paras uros oli ja oikeutetusti voitto meni Welholle, joka oli vielä loppukisassa RYP-4, onnea!! Tico pääsi vielä kehän päätteeksi pöydälle englantilaisen Martin Phillipsin, kennel Jaeva, tarkasteltavaksi ja positiivista palautetta saatiin.
Schapekehälle pakkauduttiin jo valmiiksi täyteen halliin, ranskalainen tuomarimme Jean-Jacques Dupas oli arvioinut reippaaseen tahtiin edellisen rotunsa joten kehässä oli ennen omaa vuoroa hetki aikaa harjoitella tai lähinnä me Herthan kanssa ihailtiin Klasu-veikkaa. Ihan on isänsä näkönen poika, liikkeet ainakin on isän perintöä!! Hertsa-Pertsa esiintyi hienosti, harjoittelemattomuudesta huolimatta, ja oli minun yllätyksekseni ROP-pentu, Klasukin sai kunniapalkinnon ja oli VSP-pentu! Onnea Mari & Klasu! Karvaton Walma esiintyi itselleen tyypillisen iloisena ja itsevarmana, tuloksena luokkansa toinen laatuarvosanalla erinomainen. Tyytyväisin mielin sai tulosten kanssa olla ja Herthakin osasi käyttäytyä isossa sisänäyttelyssä hienosti, vaikka eipä tuo ihme, on sillä vaan niin supermahtava luonne ollutkin koko ajan!

Viikko sitten torstaina viettiin vapaapäivä reissatessa: ensin ajettiin Veikkolaan tervehtimään Herthan veljeä Kekeä (Aurinkokeijun Ticket To Ride). Käytiin pienellä metsälenkillä meidän kolmikon, Keken ja ihanaisen 5kk Teddy-corgin kanssa, porukka tuli hyvin juttuun keskenään vaikka Herthan mielestä sen piti ensin näyttää veikalle missä kaappi seisoo, eikä se ollut lähelläkään neidon peppua. Lopuksi vähän harjoiteltiin Keken ensi esiintymistä varten, joka on tulevana lauantaina Kaapelitehtaalla. Herthan kanssa jätettiin ko. näyttely väliin, kun on noita näyttelykilometrejä on itselle kertynyt tälle vuodelle jo ihan tarpeeksi, että nyt saa olla vapaa viikonloppu kerrankin. Yhdeksän pentua on kuitenkin ilmoitettu, joten jännityksellä odotetaan mikä on Keke-pojan tulos, hyvässä kunnossa se ainakin oli! Tsemppiä!
Veikkolasta suunnattiin Nummelaan Saksan Urhoa moikkaamaan ja kirjoittamaan sijoituspapereihin nimet. Tällä kertaa mukaan pääsi vain Walma, jonka ajattelin olevan kaikista kiltein pikku pennulle.. Olihan Walma, mutta kun toinen oli niin pirun päälle käyvää sorttia, että pitihän se palauttaa maan pinnalle. Urho tosiaan tietää tarkkaan mitä varten se on tänne hommattu, ja kun ei Walma ymmärtänyt antaa niin sitten piti harjoitella pehmolelun kanssa! Aivan ihana pentu ja oli muutamassa viikossa kasvanut silmissä! Reippaasti pikkumies käveli Nummelan katuja, eikä arastellut portaita, hissiä, naapureita, vierasta koiraa, eikä ihmisiäkään. Ei voi muuta sanoa, kuin että olen ihan hirveän tyytyväinen tähän tilanteeseen, iso kiitos Lindalle ja Miikalle, että olette Urhon ottaneet ja sen kanssa tehneet nyt jo näin paljon sosiaalistamistyötä! Nähdään taas kun saadaan juoksut ohi.

Roope vietti Röykässä seksilomaa Boogien kanssa ja pariskunta pariutui sekä tiistaina 1.12. ja tänään kertaalleen. Tänään taisi olla aivan passeli päivä, kun Roope ei paljoa kysellyt astunko vai en, vaan hoiti hommansa sen kummempia kosiskelematta. Muutaman kuukauden päästä nähdään sitten millaista tulosta pariskunta tuottivat ja syntyykö pennut mahdollisesti isänsä tai isoisänsä syntymäpäivänä (Roope 29.1. ja Nero 2.2.). Banjo oli sillä välin taas meillä lihotettavana ja mukamas pistämässä tytärtään kuriin, jälkimmäinen ei onnistunut alkuunkaan ja muutamassa päivässä ei koiraa paljoa lihoteta, vaikka Mari väittikin sen jonkun millin murto-osan saaneen lisää lanteille.

Semmottista siis tänne, tulevana viikonloppuna ollaan vapaalla ja pidetään seuraa tibbevanhuksille Blackielle ja Bertalle. Seuraavana viikonloppuna onkin vuoden kohokohta näyttelyiden osalta, messukeskuksen voittajanäyttelyt, mutta itse en ole paikalla vaan juhlistamassa pikkujoulua mökkeilyn merkeissä. Lykkään vaan koirani Marin vietäväksi ja toivon parasta! ;) Sen jälkeen Walma käykin sitten koipikuvauksessa keskiviikkona 16.12. klo 18. Jännityksellä odotetaan mitä sieltä löytyy, meinaan sisarukset Ruotsissa olivat olleet kuvissa ja siellä oli ollut lonkat 3 x A, 1 x C ja kyynärpäät 1 x 0/0, 2 x 1/0, 1 x 1/2.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille, toivottavasti tämä synkkyys joskus muuttuisi valkeaksi talveksi!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Urho kuvin.

Kuvissa Urho 8 viikon ikäisenä..







Semmonen kaveri on meidän Urho, hyvin on ensimmäinen viikko uudessa kotimaassa lähtenyt käyntiin ja kaikkenlaiseen uuteen ja ihmeelliseen ovat ehtineet Lindan ja Miikan kanssa tutustua. Nyt kun saisi vain sen netin toimimaan niin pääsisi laittamaan sivutkin ajantasalle...

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Terveiset Düsseldorfista.

Kotiuduttu ollaan niin Saksasta kuin uuteen isompaan kotiimme. Vietimme Marin kanssa ihanan, ja melko rankankin muutaman päivän loman Saksan Düsseldorfissa. Rahaa paloi, niin etten varmaan koskaan aikaisemmin ole shoppaillut sillä tavalla, siellä oli kyllä niin hämmästyttävän halpaa, että pakkohan se oli ostella. Matkan päätarkoitus oli siis kuitenkin kotiuttaa uusin tuontiuroksemme Urho, virallisesti poika on Dancing Bear's Incredible Iceman. Urhon isä on hollantilainen Malle Zwabber van Flodders Haven ja äiti Dancing Bears Florence Nightingale. Urho oli kyllä todella reipas matkalainen, itku ei päässyt junassa, ei hotellissa, ei taksissa, ei lentokoneessa, eikä edes ravintolassa jossa käytiin perjantai iltana vielä syömässä (ja ihailemassa Cristiano Ronaldon näköistä säihkysilmä tarjoilijaa, jota jo torstaina olin katsellut..).

Saksassa koirat olivat tervetulleitä kyllä ihan kaikkialle, niitä oli merkkiliikkeissä, ruoka kaupoissa ja niissä ravintoloissa. Suurinosa niistä tosin oli semmoisia kylärakin näköisiä, että näyttelykoirat taitavat olla ihan lukunsa erikseen siellä. Koirat kulki paljon vapaana ihan kaupunkien keskustassa, torstaiaamuna hämmästeltiin koiraa joka jäi leipomon oven ulkopuolelle niin tottuneen näköisesti odottamaan omistajaansa, nosti vain koipeaan ja jäi odottamaan, että isäntä saa ostoksensa. Oli muuten älyttömän hyvät suklaacroisantit mitkä syötiin sinä aamuna..! ;)
Muutaman päivän shoppailukierroksen jälkeen on koivet hellänä, mutta niin paljon uusia kokemuksia rikkaampana. Aivan ihana kaupunki, josta jäi paljon näkemättä. Jos oltaisiin tajuttu aikaisemmin, miten helppoa siellä oli pummilla matkustaa junassa niin oltaisiin varmaan ehditty näkemään vähän enemmänkin, helposti meni reippaat puolenkin tunnin junamatkan pennun haussa ilman lippuja. ;)

Kotiin oli vähän haikea tulla, mutta olihan näitä omiakin karvapalloja ikävä. Hyvin olivat ilmeisesti Villen kanssa pärjänneet kun mitään ei ollut tuhottu ja siistiäkin oli. Siis jos ei lasketa niitä muuttolaatikoita siihen lukuun. Ensimmäinen yö yhdessä uudessa kodissa meni rauhallisesti ja lenkkimaastotkin pysyvät melko samana. Urhosta ja Düsseldorfista kuvia kun saan oman nettini toimintaan, toivottavasti ensi viikon aikana.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Arkea ja sen sellasta.

Arki alkaa rutinoitumaan Walman juoksuruljanssin jäljiltä. Roope kotiutettiin maanpaosta viikko sitten. Pää oli pojalla muutaman päivän sekaisin alkuun ja kyllä se leppeä Roopekin portista osasi läpi tulla, siis niin että koko portti oli pois paikoiltaan. Vaikka ei se kaiketi tuota siskoaan ollut raiskannut, kun rauha oli maassa ja ydinluu suussa se tuli ovelle vastaan kun tulin töistä kotiin. Ripulitaudistakin selvittiin, muutaman yön ulkona ramppauksen jälkeen ja taisi niitä maitohappobakteerilääkkeitäkin mennä paketillinen jos toinenki kolmelle koiralle.

Walma ja Hertha ovat siirtyneet taas luonnonmukaisempaan ruokintaan, heti on paljon kivampi korjailla tarpeita pussiin kun ei nappulap*ska haise. Ruokakin uppoo äärettömän hyvin, varmaan liikunnan lisäyksenkin johdosta. Roope taas saa vielä kärvistellä nappulalla, jos se nirsoilu lakkaisi kun joutuu hetken seuraamaan herkkujen katoamista muihin suihin.

Muutoin meillä ei mitään ihan hirveen kummallista kuulu, hauskoja tai ei niin hauskoja tapoja koirat keksivät (Hertha) huvittaakseen itseään: Hertha muun muassa lenkillä rakastaa mopojen ja pyörien jahtaamista ja jos ei niitä ole niin sitten on kiva vähän terottaa hampaita mamman pohkeeseen ja seurata siitä aiheutunutta reaktiota.. joka yleensä on metrin loikka eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla kun se tuon jälkimmäisen tempun teki, oltiin vielä nähty city-kettu justiinsa ja kävi kyllä mielessä, että nytkö se meiät syö! :)
Hienohelma-Walma taas huvittaa lähinnä itseäni, kun rappusia kulkiessa se käyttää mieluummin lastenvaunuille tarkoitettua kaistaa kuin itse portaita. Neiti ei ilmeisesti yhdy omaan mielipiteeseeni siitä, että ne rappusjuoksut on hyvä treeni lenkin lomaan. ;) Kotioloissa Walmasta on kuoriutunut varsinainen kainalokoira, niin kun isänsä Neropappakin on. Walma vaan ei hienotunteisesti tule viereen "kysymään" saisko tulla syliin vaan yksinoikeudella hyppää suoraan päälle ja olettaa, että se on ihan ok hänen korkeudelleen.

Tiistaina kierrettiin pitkä lenkki ja osuttiin sopivasti tietyömaan kohdalle jossa oli juuri kallion räjäytys menossa. Pieni paniikki meinasi iskeä kun on tietoinen Walman viimeaikaisista herkistelyistä ja Herthan pentuaikaisesta ääniherkkyydestä. Välimatkaan työmaan ja meidän välillä oli varmaan reipas 20m, ei muuta kun viskasin lenkkinamit taskun pohjalta maahan kun alku piippaus alkoi ja katsotaan miten käy. Roope ja Walma söivät nameja maasta, eivätkä nostaneet edes päätään pamauksen kohdalla. Hertha söi varoitusäänen kohdalla vielä ihan reippaana nameja, mutta räjäytyksen kohdalla se loikkasi ilmaan ja tarkkaili hetken ympäristöään korvat heiluen. Namit veti onneksi nenän nopeasti takaisin maahan, niin kuin tuollainen räjäyttely olisi ihan normaalia tässä taloudessa.. vaikka voi se joskus niinkin olla. Herthan kanssa on niiin ihana olla, se on ehdottomasti yksi parhaimman luontonen pentu mitä olen nähnyt, se ei ota turhia paineita mistään ja olettaa olevansa ykkönen kaikessa. Vaikka toki se tuolla uhmakkaalla olemuksellaan ärsyttäviäkin tapoja on kehittänyt, se on muun muassa lauman pahin "rähisijä", vaikka olisikin heti valmis leikkiin vastaantulijoiden kanssa. Roope on hiljentynyt totaalisesti sen rinnalla ja välillä voisin vaikka vannoa sen ohitustilanteessa viheltelevän ja katselevan taivaita: "ei muuten ole mun mukula..".

Tänään oltiin pitkästä aikaa näyttelyssä, tällä kertaa oli Herthan vuoro päästä yksin reissuun korkkaamaan näytelmät. Yllättävän paljon neiti käytti ääntään näyttelypaikalla, häntä töttöröllä sai kuulla muut kunniansa.. olisin sentään odottanut, että koirapaljous olisi hiljentänyt sen. Rotukavereita se haisteli alkuun varovasti ja esitteli sitten naisellisen äksyn luonteensa, kun pojat yritti pepulle. Kehässä mentiin miten mentiin, yhden seisomaharjottelun jälkeen, ei yhtään juoksuharjoitusta. Vähän hyppelyä, sinkoilua ja seisominen kaukana sinne päin, mutta kunniapalkinto, pikkunarttupentujen luokan voittaja (ainut kilpailija tosin) ja toiseksi paras narttupentu. Herthan arvostelu: Oikea olemus, selvä sukupuolileima. Vielä kapea narttumainen pää. Korkea leveä etuaskel. Hyvä häntä. Miellyttävä käytös. Sopiva raajaluusto. Esitetään edukseen.

Semmottista tällä erää, tällä hetkellä meillä on menossa kuvan osoittama aikakausi...

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Vihdoinkin.

Huh, onpas viime kerrasta harvinaisen paljon aikaa... Vaikka onhan tässä tapahtumia ollutkin, vaikka vähän arkisempia sellaisia. Siihen mihin viimeksi jäätiin käytiin siis syyskuun lopulla Lopella lenkkeilemässä noin 15 kilometrin ulkoilureitti. Kaikki koirat jaksoivat hyvin, jopa porukan nuorin Hertha ja pienin Ticokin paineli menemään terrierin sitkeydellä reippaasti isompien perässä... jaksoivat vielä loppu matkasta hätistellä oravaa. Omissa jaloissa tuntui niin ettei meinannut loppumatkan hiekkaharjujen kiipeämisestä tulla mitään. Eikä seuraavana päivänä levätty sitten sen enempää vaan lähdettiin kiertämään Marin porukan kanssa samalla suunnalle vahingossa löytämämme suojärvi (tai lampi..).

Liikuntaharrastusta ollaan muutenkin lisätty taas ilmojen viilennyttyä ja varsinkin kun vihdoin tajusivta sulkea Ainolan futiskentän pallon potkijoilta. ;) Harrastusrintamalla ei olla aktivoitu yhtään aikaisempaa enempää, kaapissa odottaisi pahviliuskat askartelijaansa jos opettaisi koirille kuvioita yleisen huvin ja hauskuuden vuoksi. Itse en vaan ole ihan koulutus "taajuudella" tällä hetkellä - voisikohan tuon selittää syysmasennuksella vai ollaanko vaan liian laiskoja aivotyöhön.

Walman vihdoin ja viimein alkaneet juoksutkin kyllä sekoitti pakkaa. Ihan sattumalta huomasin Marin kanssa lenkillä ollessä, että tuohan piru jo esittelee peppuaan Roopelle, että siltä lenkiltä Roope hyppäsi Marin kyytiin. Reipas viikko on vietetty tyttöjen kanssa kahden, melko vaihtelevalla menestyksellä. Walman tunnetilat vaihtelevat kuin tuuliviiri suuntaansa, välillä koko maailma kaatuu päälle ja auta armias jos silloin nykäset hihnasta vähänkin niin jo on maailma sekaisin. Seuraavassa hetkessä sitten taas tullaan ja esitellään leluja heiteltäväksi ja kaikki on niin normaalia ja mamman kainalossa on maailman paras paikka nukkua... viikonloppu oli pahin kun molemmille iski ripuli (mitä ilmeisemmin neu vogelista) ja p*skaa sai siivota sänkylakanoita myöden. Meinasi todella mennä kuppi nurin, kun siihen päälle Hertha vielä on syönyt kaiken pikku irtaimiston minkä suuhunsa vaan saa: lenkkareista on syöty pohjalliset niin, että olisi varmaan sama kun paljain jaloin kävelisi ja kello joita oli tasan yksi (yöpöydällä) sai kyytiä.

Nyt aletaan onneksi olemaan juoksun kanssa voiton puolella ja muutama päivä on mennyt ihan seesteisesti. Tänään ja huomenna on vapaata ja käytetään ne ihan lenkkeillessä ja kotisivutöitä tehdessä. Täytyy tienata extra rahaa, jotta päästään Saksaan hakemaan pentua kotiin marraskuun alussa. ;) Pennelit tulevat perjantaina neljän viikon ikään, joten puolessa välissä odotusta ollaan. Pentu EI siis todellakaan ole tulossa meidän talouteen (ei pentua enää näiden jälkeen...), meillä on aivan ihana sijoituskoti jossa pentu saa rakkaan perheenjäsenen paikan ja oman yksilöllisen hoitonsa. Tarkemmin pikku miehestä sitten kun ollaan poika kotiutettu.

Semmottista meille siis, lenkkeilyä (painon pudotusta), töitä ja kotihommia. Ja todennäköisesti muuttoa suunnittelemassa kuukauden sisään, kunhan selviää mihinkä sitä muuttaa. ;)


Galleriaan on päiviteltynä kuvia syksyisistä ulkoiluista: http://pilviparta.kuvat.fi/

perjantai 18. syyskuuta 2009

Walma 1v

Vihdoin ja viimein, vuosikirja on paketoitu ja postitettu painoon. Kyllä oli taas urakka koota kaikki viime vuoden koe- ja kilpailutulokset, terveystulokset, rekisteröinnit, arvostelujen puhtaaksi kirjoitus+lajittelu koirakohtaisesti ja sitten vielä asetella kaikki itse vuosikirjan muottiin. 171 koiraa käynyt viime vuonna näyttelyissä, että jokainen voi mielessään miettiä mikä kirjoittaminen arvostelujen puhtaaksi kirjoittamisessa on ollut, ei siis pelkästään minulla vaan kiitos myös Paulalle ja Marianille. Vaikka on se äärimmäisen mielenkiintoista, tulee tutustuttua eri koiriin. No nyt sitten taidetaan vähän rentoutua ja totutella ajatukseen, että töistä kotiin tultaessa ei tarvitse kiirehtiä koneen ääreen. Vaikka on me nytkin nautittu aamuisin metsälenkeistä ja koirat on päässeet kirmaamaan vapaana heti aamusta.. jos ei niitä tuhoja olisi sitten niin laajalti kotiin tultaessa. Kaapit pursuaa ja kellariin on viety kaikki ylimääränen mikä voisi joutua koirien hampaissa väärin käytetyksi.

Syksyn viimeiset näytelmätkin tuli käytyä: parisen viikkoa sitten Vantaalla Walma oli hollantilaisen Jan de Gidsin kehässä EH1, Tico sen sijaan jatkaa voittokulkuaan ollen toiseksi komein poika ja viides serti, tuomarina Hassi Assenmacher-Feyel Saksasta.
Porvoossa viime lauantaina - Walman 1v. synttäreinä - oltiin toisen hollantilaisen tuomarin Jo Schepersin kehässä ja Walmalle vihdoin ja viimeinen irtosi se vaaleanpunainen ERI, luokkavoitto, PN3 ja rotunsa paras juniori Royal Caninin sponsoroimassa kilpailussa. Eikä Ticollakaan huonommin, paras uros, VSP ja kuudes serti ruotsalaisen Ove Germudssonin arvostelussa. Illasta sitten juhlittiin Walpurin synttäreitä paistetuilla polvilumpioilla ripulista huolimatta ja varmaan arvaatte ettei ainakaan helpottanut ripulitauti.

Viikko sitten sunnuntaina Roope osallistui Kylmäkoskella MH-luonnekuvaukseen, jonka kuvasivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Pääsin alkuun seuraamaan useamman koiran ennen omaa vuoroa, mutta vielä mielenkiintoisempi oli oma vuoro, että pystyi pitämään itsensä koossa ja olemaan reagoimatta koiran käytökseen niin kuin normaalissa elämässä. Ja sen huomasi schapeista ja kuvaajatkin moisen totesivat, että ohjaajakeskeisiä koiria, jotka etsivät tukea omistajistaan. Kuitenkin mielestäni kaikki schapet läpäisivät osiot melko rodunomaisesti ja muutaman positiivisen yllätyksenkin koin. Roope oli sitä mitä ajattelinkin, vaikka jäi hieman harmittamaan, kun se joutui turhaan pelästymään vieheellä hihnaa, joka oli vedetty sen kaulapannan ali, jotta se olisi helpompi vapauttaa nopeasti. Vedin hihnan niin rivakasti kaulapannan ali, että loppuosa läppäsi Roope-rassua suoraan korvaan ja sitten alkoi vielä kutittaa poika parkaa kasseista.
Kuvauksen arvostelulomake kertoo minusta melko tarkkaan miten kuvauksen kulku on mennyt, joten lukaiskaapa se kotisivuilta. Ainoa minkä haluan erikseen mainita on se miten paljon koirat haistavat: räminälaitteella Roope haistoi lähtöpaikalla kerran maata ja ei enää suostunut tulemaan minun ja räminälaitteen väliin, moneen kertaan yritettiin ihan niin, että otin hihnan lyhyelle, mutta ei. Se haistoi pelon aikaisempien koirien jäljiltä, kukapa sitä ehdoin tahdoin pelottavaan paikkaan menisi.

Ylipäätään kuvaus oli hyvin mielenkiintoinen ja arviointilomaketta lukiessaan saa paremman kuvan koiran käytöksestä, kuin luonnetestin pisteitä katsellessa. Ja osiot viedään loppuun asti, niin ettei koiralle jää pelkotiloja ja kuvaajat todella osasivat asiansa. Harvassa vaan oli schapejen osallistuminen, jäi näiden meidän "näyttelypuudeleiden" varaan melkeenpä kokonaan. Missä olivat ahkerat harrastajat ja luonteista paasaajat? Ensi vuonna toivottavasti sankemmalla joukolla, omasta mielestäni MH-kuvaus sopii paremmin rodullemme kuin (kokemani mukaan) nopea tempoisempi luonnetesti. (älkääkä vetäkö herneitä nokkiinne, mielipiteensä kullakin...)




Keskiviikkona käytiin rentoutumassa sienimetsällä, eli siis Marian keräsi sieniä ja minä nappailin kuvia koirista, sen mitä nyt kostealla säällä sai otettua. Koirat nautti metsässä melskaamisesta ja puistotädit piti huolta, että jokaisella oli leikkiparinsa. Roopekin joka on ollut aina onneton metsässä liikkuja nautti helposta kulkemisesta ja liehitteli Boogieta. Kotiin päin lähdettäessä ajettiin yhdestä risteyksestä harhaan ja sillä tapaa löydettiin upea pieni järvi, joka päätettiin joku päivä lähteä kiertämään porukalla. Hertha ehti käydä järvessäkin ja tokihan se löysi juuri sen pahimman liejukohdan, hyi helkkari kun autossa haisi kotimatkan suomuta. Eikä se meinannut pesussakaan lähteä, vieläkin taitaa vieno haju olla jäljellä.

Huomenna lähdetään lenkkeilemään samoille suunnille Lopen mökille Ollin ja Ticon kanssa. Eipä meille siis paljoa kummempaa, katsotaan jos tästä päästäisiin taas kiinni harjoittelun makuun, että saadaan kaikki irti Roopen lyhyestä tukasta. Jalostussuunnitelmiakin tässä ollaan tehty ja tulevaisuutta ajatellen katseltu uusia linjoja ulkomailta, katsotaan mitä sieltä syntyy ja meneekö kaikki suunnitelmien mukaan. ;)

torstai 3. syyskuuta 2009

Harvahampaat

Hertha 4kk


Pitkästä aikaa, vuorokaudessa saisi olla mieluusti muutama tunti enemmän, että ehtii kaiken tarpeellisen tehdä. Lehden sain postiin alku viikosta ja vuosikirjaan on vihdoin saatu kirjoitettua puhtaaksi kaikki näyttelyarvostelut, kaikki muu onkin jo valmiiksi taitettuna. Vielä pitää lajitella arvostelut koirakohtaisesti ja sitten vielä vuosikirjaan ne kuvineen, 94 koiran arvostelut on jo lajiteltu, jäljellä on varmaan parisenkymmentä. Töissäkin riittää taas vähän oppimista kun minut vaihdettiin Tuusulan liikkeestä Keravalle jossa olen käynyt vain muutaman kerran asiakkaana. Tunninkin se on pidempään kuin Tuusula, että pitkät päivät silloin kun koko päivän on, onneksi sen vastapainoksi on muutama viikonloput vapaat ja muutama lyhyempi päivä.

Viikko sitten maanantaina käytiin vieraisilla Herthan veljen Keken luona Veikkolassa. Kierrettiin ensin tunnin metsälenkki koirien kanssa ja sitten vielä saivat riehua isolla pihalla keskenään. Walmaa kauhistutti alkuun isot leonbergpojat, mutta kun ne pysyivät tarhassaan metelistä huolimatta niin rentoutuihan tuokin lapsia leikityttämään... Keke tosin olisi halunnut harjoittaa jo miehisiä taitojaan tyttöjen kanssa. Kotiin päästyä olikin koko porukka väsyneitä ja tyytyväisiä, oltiinhan me sentään reissussa melkeen kuutisen tuntia matkoineen.

Hertha & Keke solmussa


Kovin paljoa ei muuta ihmeellistä ole tapahtunut, melko kotipainoitteisesti ollaan menty. Ihan pienet treenit pidettiin kapulan ja kupin kanssa... Kapulan kanssa meni pelleilyksi, mutta joku on tämän tauon aikana kyllä opettanut Roopelle, että kun palkka tulee kupista sinne tosiaan saa mennä sillä "ole hyvä" vihjeellä. Jotain positiivista siis.
Herthan kanssa harjoiteltiin näyttelyhihnan ja naksun kanssa seisomista, piti kyllä olla todella nopea jos meinasi naksauttaa seisomisesta kun tuo tarjoaa salamana istumista kaikkeen. Hyvin se kyllä rupesi asiaa tajuamaan ja saatiin ainakin joku pohja kehäkäyttäytymiselle.
Walma on edelleen pannassa herkkiskäytöksensä kanssa, mutta otettiin senkin iloksi vähän istumisia ja maahan menoja.

Niin ja tosiaan meillä pudotellaan nyt hampaita, siis muutkin kun Hertha. Roopella on mitä ilmeisemmin luuta syödessä lohjennut alaetuhammas, pieni nysä sieltä näkyy kun tarkkaan katsoo, lekuriin emme vaivaudu ennen kuin näyttää siltä, että se kipeytyy. Ei tarvinnut Ollikaan erityishoitoa katkenneeseen hampaaseensa, joka on katkennut jo noin 6v sitten. Herthan hampaisto taas näyttää tällä hetkellä olevan ok.

Viikon järkyttävin tapahtuma sattui eilen kun pitkän pohdinnan jälkeen otin koneen käteen ja ajoin Roopen tukan lyhyeksi. Ei asia niinkään Roopea ole järkyttänyt, minua sitäkin enemmän. Täytyy sanoa, että on sitä muille helppo sanoa, että senkus leikkaat, mutta tämä taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kun oman koiran kynin. Asia on sitten eri kun koira alkaa olla niin vanha, että se turkittomuus jo helpottaa oloa ja elämää. On se kuitenkin niin iso osa Roopen persoonaa, olkoonkin, että se on ollut vaikea kuin mikä junnuna ja pehmonen vielä aikuisiälläkin. Ei se ongelma missään nimessä ole ollut, sitä on ihan turha kenenkään kuvitella. Puolitoista vuotta aikaa kasvattaa uusi ja upeampi tukka veteraanikehiin, että sillon sitten seuraavan kerran kehissä. Jos nyt saataisiin tässä välin tottisteltua ykköstulos ainakin alokasluokasta. ;)

Roopen syysmuoti

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Eestimaal

Tosiaan, taas matkalla, tällä kertaa suuntana eteläinen naapurimme Viro ja Tallinna. Lauantaina iltaselle lähdettiin matkaan LindaLinen pika-aluksella, hieman keikutti matka ja pahiten taisin voida minä. Matkakumppanit Boogie ja Walma nukkuivat rauhassa häkissään ja satamaan saavuttuamme olivat reippaasti lähdössä. Tallinnassa on helppo matkustaa ilman autoa, takseja on jonossa asti joka nurkalla ja siitä ensimmäinen vapaa ja hotellille. Majoituimme hotelli Metropoliin joka oli tuttu jo aikaisemmalta reissulta ja sijaitsi hyvin keskustan tuntumassa josta pääsi mukavasti myös koirien kanssa ulkoilemaan vanhan kaupungin puistoihin. Meillä kävi melkonen tuuri kun kirjoittauduttiin hotelliin sisään sanottiin hotellin olevan niin täynnä, että meidät "jouduttiin" majoittamaan junior sviittiin omalla saunalla!!! Ihan mieletön tuuri ja aivan upea huone ja hotelli muutenkin, yhtään ylimääräistä ei jouduttu pulittamaan vaan saatiin sviitti normaali kahdenhengen huoneen hinnalla. Ei muuta kun sitten sauna päälle ja ulkoilemaan lämpenemisen ajaksi koirien kanssa. Oli sen verran hiljaista vanhan kaupungin puistossa, että koirat saivat kirmata vapaana ja purkaa matka ressiään. Tyytyväisenä palattiin hotellille saunomaan ja nauttimaan sviitin ylellisyyksistä.

Sunnuntaina ei tarvinnut herätä aikaisin, vasta puolen yhdeksän tienoilla noustiin ja lähdettiin taas juoksuttamaan koiria puistoon, josta sitten tietty jalkahuuhteluun aamukasteen ja hiekan ansiosta. Onneksi oli aikaa kuivua. Aamupala oli ihanan runsas, joskin ruokailusali olisi saanut olla hotellin kokoon nähden isompi. Rauhassa kerättiin kamppeet kasaan aamupalan sulattelun jälkeen ja taas huristeltiin taksilla upealle näyttelypaikalle Kalevi stadionilla.

Kehää katsellessa yritettiin muista roduista päätellä miten meidän käy, mutta ei kyllä ollut päätä eikä häntää siinä hommassa. Walma esiintyi kauniisti ja rutinoituneesti, mutta iloisesti, kuten aina. Laatuarvosana erinomainen saatiin, mutta juniorivoittaja-titteli jäi pykälän päähän kun oltiin luokassa toisia. Boogiella ei mennyt sen paremmin vaan jostain selittämättömästä syystä tulos oli erittäin hyvä ja avoimen luokan ykkönen... arvostelusta ei syytä tulokseen löydy. Walman lopputulos oli siis toiseksi paras narttu. Ei kyllä ollut ihan linjaa siinä kehässä, mutta mitäpä vinkuintiaanilta voi odottaa. Ketutus oli aikamoinen ja lähdettiinkin vähin äänin pois, edes shoppailu ei kiinnostanut vaan painuttiin syömään ja kerjäämään aikaisempaan laivaan paikkoja. Saatiin onneksi paikka viiden laivaan ja kotona oltiin jo siinä vähän ennen kahdeksaa.

Sellainen reissu, järjestelyt onnistuivat hyvin ja mukavaa oli. Kiitos Marille ja Boogielle hyvästä matkaseurasta. Loppu vuoden suunnitelmia pikkaisen muutetaan ja taidetaan vähän kasvaa kotosalla ennen kuin lähdetään uudestaan maailmalle. Jos vaikka saisi lehden ja vuosikirjan pois jaloista ja pääsisi treenaamaan säännöllisemmin. Parit näyttelyt on vielä syyskuulle, molemmissa erikoistuomari, joten niihin lähdetään ihan mielellämme. Palaillaan, nyt omiin lakanoihin, vaikka oli se sviittikin aika ihana! ;)

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Näytillä Ruotsissa

Viikonloppu vierähti Ruotsissa näyttelyissä ja vanhoja sekä uusia tuttavuuksia tavaten. Perjantaina vietettiin tuskallisen pitkä päivä laivassa, nelijalkaiset matkalaiset saivat sentään loikoa häkeissään, itse istuttiin persaus puuduksissa melkein 12h. Koirat yllättivät reippaalla asenteella, koliseva autokansi ja ihmismassa ei hetkauttanut. Roope tosin on jo tottunut matkalainen, mutta ensikertalaiset Walma ja Boogiekin suoriutuivat matkan vaiheista erinomaisesti. Hauskan pieni on maailma kun samalla laiva kyydillä tuli vanhempi pariskunta kahden chow chow'n kanssa ja kun pääsimme Nyköpingiin leirintäalueelle oli samainen seurue sielläkin. Majoittauduimme aivan meren rannalla olevalle leirintäalueelle, mökki oli mukava, mutta pieni miinus oli ulkohuussi ja melko pitkällä sijainnut suihku. Olin ajatellut saavani hienoja merimaisema kuvia koirista, mutta p*skan marjat, toisella puolella rantaa laidunsivat lampaat niin, että meri oli pieni piste horisontissa ja toisella puolella oli ruma venesatama... että se niistä kuvista sitten!

Lauantaina oli lyhyt matka näyttelypaikalle vaan onnistuttiin kyllä silti eksymään mysteerinsen Jupitervägenin etsinnän ansiosta, googlen kartta sanoi että ko. tie kääntyy meidän tulosuuntaan nähden vasemmalle, mutta loppuen lopuksi se tie löytyi oikealta kun haettiin pizzeriasta evästä. Nettikartat on todellakin vain suuntaa antavia.
Näyttelypaikka oli Ruotsille uskolliseen tyyliin ihana iso nurmikenttä missä oli isot tasaiset kehät. Rouva Carnac's oli koirineen paikalla joten korkeimmat sijat oli jaettu jo ennen kehän alkua. Tuomari Per-Erik Wallin oli kyllä todella ihana vaikka sijoittikin ennalta arvattavasti Carnac'sit kärkeen, tuomari jutteli koirille mukavia ja käsitteli niitä todella kauniisti. Roope oli heti voittajan kannassa kiinni ollen toiseksi komein uros. Walma tuntui hurmanneen tuomarin, niin ettei tuomari osannut oikein päättää laittaako sittenkään Carnac'sin junioria voittamaan, pitkän pohdinnan ja juoksuttamisen jälkeen Walma oli kuitenkin toinen ja sai kunniapalkinnon. Kehän ulkopuolella moni ruotsalainen tuli sanomaan ajatukseni ääneen: tuomari pohti enemmän ystävyyttään rouva C:n kanssa, kuin koirien laatua. Boogie esiintyi matomatalana pää nurmikkoa viistäen, että varanartun (ns. paras narttu 5) sijaan täytyy olla tyytyväinen. Roopen morsiamesta Wildasta tuli Ruotsin muotovalio, grattis Anne-Lie o Wilda!
Näyttelyputiikeista mukaan tarttui yksi koirapeitto ja halpa kolmen litran BioGroom WiryCoat pönikkä: lähtö hinta oli noin 45 euroa ja siitä vielä -30% tarjous niin hintaa jäi vain noin 37 euroa. Suomessa samasta määrästä saa maksaa yli 60 euroa!! Riittää vähäksi aikaa pesuainetta kun tuo on vielä laimennettavaa.

Walma lauantaina Nyköpingissä

Näyttelypaikalta päästyämme etsittiin itsellemme ruokaa ja tankattiin auto, sitten nopeasti käymään mökillä ja takaisin reissuun, tällä kertaa Bryngansin kenneltapaamiseen mihin osallistuivat myös neljä Roopen ja Wildan pentua, uros Babar (B. Benny Goodman), nartut Myra (B. Dinah Washington), Molly (B. Nina Simone) ja Pim (B. Sara Vaughan).

Paikalla oli yhteensä 15 koiraa, kaikki tulivat erinomaisesti juttuun keskenään. Pojat olivat sulassa sovussa vaikka Roopen tunteita kuumensikin ihastuttava Siri-neito. Kuumakalle joutuikin sitten lukuisten raiskausyritystensä jälkeen autoon jäähylle. Walma leikitti nätisti pentuja ja ihastutti yleisöä vauhdikkailla spurteillaan, joihin Mille-poikakin yhtyi. Millen isäntä piti taas seuraa meille kertomalla paimennusharrastuksestaan. Kiva kun joku oikeasti tekee mihin rotu on alkujaan tarkoitettu. Kun olisi itselläkin mahdollisuus edes käydä katsomassa miten nämä omat reagoisivat. Nähtiin samalla Paulan kasvatti Buffing Harley Davidson, jolta oli tukka ja miehisyys viety, mutta Harley oli vain niin suloinen kuin aikaisemminkin. Oli ihana nähdä kaikkia niitä ihmisiä ja koiria joita vain on netissä bongaillut, kiitos kaikille mukavasta illasta!

Roope ja rakkauden kohde Siri, Bryngans Santa Helena

Roopen ja Wildan tyttö Pim, Bryngans Sara Vaughan

Boogie ja Walma


Sunnuntaina ajettiin ongelmitta Norrköpingin kansainväliseen näyttelyyn, jossa oli paikalla noin 20 schapea.
Walmaa vastassa oli varsinainen vastaanottokomitea, veljet Aron ja Lotus omistajineen, sisko Sarah Barbron kanssa sekä tietenkin kasvattajat Annette ja Anders. Walpuria vähän hämmensi mitä niin monen ihailijan kanssa pitäisi tehdä, onneksi sentään yksitellen tulivat paijaamaan. Annette oli kovin hämmästynyt Walman pienestä koosta, oli kuvien perusteella luullut sitä isommaksi kuin siskoaan. Sarah on kuulemma 43,5cm ja pentueen pojat 48-50cm. Tyypiltään paikalla olleet sisarukset olivat kyllä hyvin paljon samanlaisia kevyine luustoineen ja kauniine liikkeineen. Siskokset ovat perineet vahvemmin toinen toiselta vanhemmalta ja toinen toiselta: Sarah on aivan Neron mallinen ja näköinen ilmeeltään, kun taas Walma on sekä malliltaan, että käytökseltään kuin ilmetty äitinsä. Yaya rakastaa miehiä, samaten kotona jos pyydän Walmaa halittavaksi se mieluummin menee Aten kainaloon...

Sunnuntain tuomari Leif Ragnar Hjort Norjasta oli myös erittäin mukavan oloinen ja sääkin oli koirille mukavan vilpoinen. Roope oli launtaita pykälää parempi: paras uros ja ROP-kehässä piti taipua naiskauneuden edessä VSP:ksi, kun Walman siskopuoli Iza, SE&FI Mva Chappers Sunny Girl oli ROP. Walmakin pisti paremmaksi edellispäivästä voittaen juniorinartut ja oli loppuen lopuksi varanarttu (tuomari kyllä ohjasi nelospallille, mutta arvostelussa luki toisin...). Boogie taas ei ollut tuomarin mieleen tarpeeksi hyvässä turkissa ja tällä kertaa kakkospalkinto. Walma osallistui myös kasvattajansa ROP-ryhmään ja äiti-Yayan ROP-jälkeläisryhmään. Isoon kehään ei jääty näytille nuorikon kanssa vaan saatiin mekin painua takaisin mökille siivoamaan.

Walma sunnuntaina Norrköpingissä

Chappersit Norrköpingissä: Son Of Fievel, äiti-Yaya, Aron The Great, A Spirit Of Love, Sunny Girl, Walma (kuvasta puuttuu Sarah)

Siivoamiset jäi sikseen kun ajettiin ruokailun jälkeen Sussin luo katsomaan Foppaa ja Suddenia, piti olla vain hetki siellä mutta muutama tunti siihenkin taas kului. Roope joutui vain valitettavasti autoon odottamaan kun Sudden antoi niin hurjaa kyytiä loppuen lopuksi, että Roopella on kyljessä vekki.
Tytöt saivat leikkiä ja juosta kunnolla päivän stressit pois, pojatkaan eivät ahdistelleet niin pahasti ja jos ahdistelivat niin Boogie piti hyvin kovaäänisesti huolta sen loppumisesta. Walma ja Boogie ovat reilu puoli vuotta nähneet toisiaan erilaisissa olosuhteissa, mutta vasta nyt reissun aikana niistä selkeästi tuli hyvät kaverit. Kirmasivat lelut suussa toisiaan karkuun ja kiinni, painivat murinaleikkejä jne.

Walma, Sudden ja Boogie

Maanantai-aamuna oli aikainen herätys, eikä väsymystä auttanut yhtään se että puolen yön aikaan Roope oksensi ja vähän sen jälkeen Walma väänsi ripulit pöydän alle... sen jälkeen sitten Boogie vahti möhisten pieniäkin tuulen aiheuttamia ääniä. Ja klo 4:00 kun piti nousta ja oltiin juuri pääsemässä koirien kanssa ulos, vääntää Walma uudet ripulit, tällä kertaa keskelle mattoa... onneksi matossa on kaksi puolta! Laivalla nukuttiinkin sitten lähes koko matka Tukholmasta Turkuun koko kööri. Röykässä käytiin vain vaihtamassa kotimatkalla autoa ja koiria, kiitos Marille ja Ilkalle Herthan hyvästä hoidosta (ja väsyttämisestä) ja tietenkin auton lainasta!!

Kotiin päästyä käytiin pesemässä koko lauma matkan pölyt pois ja tiistaina sitten suorittiin kaikkien tukat kuntoon. Ja koska tekemistä ei ole ikinä liikaa, käytiin illalla vielä Riihimäellä tokokisoissa. Omat ja koiran tunnelmat oli paremmat kuin aikaisemmin, ehkä reissuväsymyksen johdosta vähän "hällä väliä" -fiilis. Mutta tulosta se ei silti tuottanut, vaan huolimattomuutta puolin ja toisin:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 10 (Roope väisti taas samaista tuomarisetää vähän, ei onneksi niin paljon kun viimeksi)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Roope toimi tällä kertaa ensimmäisistä käskyistä)
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 7 (Otin itse epähuomiossa hihnan liian kireälle ja tuomarin mielestä hinasin koiraa perässäni)
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7,5 (Alut oli reippaita, kulmat löysiä ja pysähdykset epätarkkoja. Ja kaavio väsyneille aivoille ihan liian vaativa.)
MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Ei vaan kehässä taivu maahan, ulkopuolella kylläkin, onko niin herkkä äänen painoille?)
LUOKSETULO: 9 (Mistä lie rokotti, hyvin meni)
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 8 (Seuraamisen löysyydestä rokotti)
ESTEHYPPY: 0 (Liikaa käskyjä, Roope tuijotteli kehän ulkopuolen tapahtumia.)
KOKONAISVAIKUTUS: 8

LOPPUPISTEET 135 - 3. tulos


Kokonaiskuva oli kyllä omasta mielestä paljon reippaampi ja rennompi kuin aikaisemmin, itse vain mokailin vaikeassa seuraamiskaaviossa joka meni suunnilleen näin: 10 askelta, käännös vasempaan, 10 askelta, käännös oikeaan, täyskäännös, 10 askelta, täyskäännös, liike seis. Ja siellä eri kohdissa ne kaksi istumista ja juoksu. Tein täyskäännöksiä molemmin päin, steppasin paikallani ja ihmettelin mitä sitä olikaan tekemässä. Ja tuomarilla ja liikkurilla tuntui olevan hirveä kiire pois sateen pelossa, hyvä kun koiraa ehti kiittämään edellisestä kun liikkuriakka kysyi jo oletko valmis seuraavaan. Ei taidettu olla ihan loppuun asti valmiita, nyt taidetaan pitää luova tauko ja katsoa missä kiikastaa ja koittaa saada lisää häiriö treeniä, vaikka omaan jännitykseen ei kyllä tule auttamaan koskaan mikään muu kuin kisaaminen.

Sellaista tänne, väsyneissä tunnelmissa ollaan ja viikonloppuna pitäisi taas lähteä ulkomasmaille Tallinnaan Baltian Voittaja -näyttelyyn. Palataan astialle sen jälkeen!

Walma

tiistai 11. elokuuta 2009

Hitusen paremmin jo

Tänään seikkailtiin (kirjaimellisesti) Riihimäen koirakerhon kennelmajalle, joka oli kyllä niin keskellä metsää kun vaan voi olla. Neljän aikaan aloin soittelemaan ajo-ohjeita Riksun keskustasta ja viiden maissa pääsin vihdoin perille. Täytyy sanoa, että rento tunnelmani latistui tuona aikana kokonaan.

Tänään Roope oli paljon veltompi mitä sunnuntaina ja kehässä olon jälkeen siltäkin pääsi oksennnus... autoon! Oli melko kuuma vaikka iltaa kohden oltiinkin liikkeellä ja yhtään en ihmettele oksennusta kun herkuttelivat koko lauma päivällä sukulaisissa käydessä heidän kissan jättämillä myyrän jämillä... ei pusuja vähään aikaan kiitos!! No jotain meni kuitenkin paremmin kun kerta tulosta parempi saatiin aikaan viime kertaan nähden. Eikä tuomarikaan ihan löysäillyt kun yhdestätoista koirakosta vain 2 sai ykköstuloksen, Roopekin olis pisteissä neljänneksi paras.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 9 (Väisti tuomarisetää jonkun verran...)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Jouduin taas antamaan molemmissa päissä kaksoiskäskyt, tuomari antoi meille kylläkin kasin, mutta kehäsihteeri ei ilmeisesti ollut hereillä...)
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 8,5 (Tässä Roope oli vielä jokseenkin hereillä, kulmat löysiä ja perusasentoon meno hidasta.)
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7 (Mato matala perässä hiippaillen ja mitä enemmän koira jäi sitä enemmän oma rintamasuunta kääntyi koko ajan koiraan päin tuijottamaan...)
MAAHAN MENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Kehän ulkopuolella meni maahan aivan kuin harjoituksissa, erinomaisesti, kehässä ei tietoakaan mikä liike oli kyseessä.)
LUOKSETULO: 7 (Katseli taas maisemia kutsun aikana, tuli toisella kuitenkin ihan reippaasti ja nätisti perusasentoon.)
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 8 (Kymppi olisi tullut jos seuraaminen olisi ollut parempaa, muutoin siis hyvin.)
ESTEHYPPY: 9 (Itse liikkeeseen ei huomautusta, piste lähti siitä, etten sanonut seiso-käskyä... olisi kuulemma itsenäisesti pitänyt sanoa, Hkissä kyllä liikkuri käskytti tässäkin kohtaa...)
KOKONAISVAIKUTUS: 7

KOKONAISPISTEET: 146p, 2. tulos

Sellainen päivä siis, ensi viikolla samassa paikassa. Tällä kertaa tietää mihin menee ja tietää vähän tuomarin linjankin. Tosin takana on sitten viikonloppu Ruotsissa, joten odotuksia ei todellakaan ole vaikka linja näyttääkin ihan suotuisalta. :)


Päivän ehkä tärkein juttu oli kuitenkin kennelnimipaperit... tai näin alkuun lasku. Toisella kertaa ensimmäinen vaihtoehtoni meni läpi. Elikkä tulevat kasvattini kantavat nimessään etuliitettä WALMAN. Kennelnimi perustuu toki tulevaan (toivottavasti) kantanarttuun Walmaan, mutta myös äitini äitiin, Valma, jota en koskaan ole kylläkään saanut tuntea. Kennelnimelle julkaistut kotisivutkin ovat jo netissä, vielä vaihdetaan nettiosoitteet nimeen sopiviksi. :)

Tälläistä sii tänne, huomenna eläinlääkärille porukan kanssa ja torstaina jo aloitetaankin matka siirtymällä töiden jälkeen suoraan Röykkään ja sieltä perjantaiaamuna Turun kautta päivälaivalla Tukholmaan. Reissukuulumisia sitten seuraavan kerran.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Roope ALO3

Ihanaa, nyt se on ohi Roopen kanssa: ensimmäinen virallinen tottelevaisuuskoe! Ei ollut kyllä helppoa, muutama uneton yö ja jatkuva vessassa ravaaminen ei tehnyt työpäivistä helppoa. Saatika sitten nousta tänään niin, että ehti hieman jälkeen kahdeksaksi Konalaan Purina Areenalle. Paikanpäällä Roope höyrysi hajujen perään siihen tahtiin jo, että epäilin sen keskittymiskyvyn riittävän senkään vertaa itse arvostelussa.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 10 (Ei huomauttamista, istui paikallaan sivulla ja antoi tuomarin koskea.)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Tuomari ei huomannut (onneksi), jouduin antamaan kaksoiskäskyn sekä maahan mennessä, että istumaan noustessa, muuten ei mitään, pysyi hyvin skarppina pää pystyssä.)
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 7 (Jäi alkuun hieman jälkeen, liikkeestä pysäytyksessä meinasi jatkaa eteenpäin, ymmärrettävää kyllä kun pysäytys tuli noin kolme askelta liikkeelle lähdöstä. Muuten seuraaminen suht ok, pysyi tahdissa, hieman väljyyttä kulmissa ja osassa seuraamista, juoksu meni hyvin.)
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7 (Aika samalla tyylillä kuin hihnassakin.)
MAAHAN MENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Piti olla varma liike, mutta uskoisin, että se ei kuullut koska käveltiin suoraan toista kehää kohden jossa toiset teki omiaan, jäi siis seisomaan epävarmana.)
LUOKSETULO: 7 (Ensimmäisen kutsun aikana katsoi toiseen kehään, toisella käskyllä tuli kyllä ihan kivasti laukaten ja nätisti perusasentoon.)
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 9 (Meni hyvin, jäi seisomaan nätisti, mistä lie otti yhden pisteen pois?)
ESTEHYPPY: 5 (Kaksoiskäsky, meni ensin haistelemaan estettä + itse jännityksissäni tein vanhan virheeni ja astuin askeleen estettä kohti jotta Roope hypppäisi, mielestäni hyppy oli myös laudan verran korkea.)
KOKONAISVAIKUTUS: 7

KOKONAISPISTEET: 138p, 3. tulos

Ensimmäinen tunne oli tietenkin pettymys, että menikö se nyt noin huonosti, mutta kotimatkan mietittyä oli jo ihan hyvä fiilis. Ensimmäinen kerta on ohi ja häiriöitä oli todella paljon, ei olla edes ikinä treenattu missään hallissa jossa kaikuisi. Ja Roope muutenkin sellainen herkkis, että jos esim. seuratessa kävellään puskaa kohden se rupee jo neljä metriä ennen puskaa hidastamaan ja katselemaan siihen malliin, että "Eihän me tonne olla menossa?".
Tulevana tiistaina on heti uusinta Riihimäellä, jossa on kuulemma tilava hiekkakenttä ja huomattavasti vähemmän koiria. Ja jännityskin luulisi pysyvän jo paremmin kurissa. :)

Muutoin tässä aletaan valmistautumaan ensi viikonlopun Ruotsin reissuun. Tukat pitäisi laittaa ja kamaa alkaa pikku hiljaa katsomaan mitä sitä mukaan tarvitsee. Ja huolehtia, että ne koirien paperit tulee mukaan, eläinlääkärilläkin täytyisi käydä hakemassa madotukset.
Hertha pääsi matkavalmisteluinnostuksessa eilen pesulle kanssa, tai Atte sen pesi. Nyt sillä on ihana mohikaani tukka, otsatukka on ihan pystyssä. Harmi kun kamerassa on akkuloppu, pitäisi saada kuva näytille, se on niin huvittavan näkönen sen kanssa... lippa heiluu vaan kun neito painelee menemään.

Ei siis tämän ihmeempiä, tiistaina taas uudestaan samoilla aiheilla, toivottavasti jo paremmin pistein. :)

tiistai 4. elokuuta 2009

Arki rullaa

Kauhistus, ne tokokokeet lähestyy!! Olen pantannut treenaamista siinä pelossa, että ilmenee joku ylitsepääsemätön ongelma... turhaan ilmeisesti, koska eilen liikkeet läpi käydessä kaikkia meni lähes täydellisesti. Jos nyt väkisin jostain haluaa viilata, niin käännökset oikealle jää aavistuksen löysiksi ja sen jälkeen seuraaminen on hetken väljää. Eipä siis oikeastaan muuta. Innokasta tekemistä ja iloinen koira. Nyt pidetään loppu viikko normi oleilua, ei ylimääräisiä nameja ja lauantai paastotaan, siis Roope, en minä vaikka voisi se hyvää tehdäkin. ;) Sunnuntaina ollaankin jo toimessa heti yhdeksältä luoksepäästävyydellä ja paikalla makuulla, sitten kehään vuoronumerolla kolme. Helpottaa pikkasen omaa jännitystä kun ei tarvitse puolille päivin odottaa vuoroaan ja kasvattaa jännitystä.
Eilen otettiin alokasluokan liikkeiden lisäksi noutoa, meinasin ensin, että kun ulkona otetaan ko. liikettä ekaa kertaa niin ottaisin sen ensin osissa. Mutta tuo oli niin innoissaan, että nouti sen ihan kokonaisena liikkeenä. Huolellisempi saisi olla sen kanssa miten kapulan suuhun ottaa ja varasti sivulta kun heitin kapulan, mutta ei se mitään. Tärkeintä, että se on innoissaan liikkeestä jota ei aikaisemmin ole voinut sietää!!! Jee!!! Kaikki näyttää olevan sittenkin naksuttimen oikealla käytöllä ja oikeilla vahvisteilla mahdollista!

Ruotsin reissu alkaa olemaan buukattu täyteen suunnitelmia ja varaukset on vahvistettu ja maksettu. Jännityksellä odotetaan mitä Walma meinaa jo kuukausia kehitteillä olevan juoksunsa kanssa... toivoisin, ettei niitä reissulle tee, ainakaan tärppipäiviä.
Viime lauantaina olivat ruotsalaisilla oma paikallinen erikoisnäyttelynsä jossa oli kilpaillut yli 140 schapea! Voi kun meillekin saataisiin joskus niin paljon koiria paikalle, ens vuonna on pakko itse päästä näkemään tämä ruotsalaisten järjestämä mahtitapahtuma. Perjantaina tokoa, lauantaina näyttely ja sunnuntaina agilityä ja jalostustarkastus. Walman Lotus-veli oli voittanut 10,5kk iässä ison junioriluokan ja ollut vielä loppuen lopuksi viidenneksi paras uros (varauros niin kun ruotsalaiset asian ilmaisee). Grattis Lotus!

Muutoin meille ei oikeastaan mitään hirmu ihmeellistä kuulu, töitä alkaa kesän jäljiltä olemaan melko normaalisti. Flunssan poikanen meinaa jo iskeä ensimmäistä kertaa, ei tarvitsisi, kun vielä on noita pyöräilysäitä jäljellä. Niin ostettiin tosiaan uusi fillari, mummo mallin tilalle ostettiin monimonivaihteinen käsijarrullinen urheilupyörä, jossa saa selän kipeäksi ja koko ajan pieni pelko ahterissa, muistaako että ne jarrut on käsissä... olen meinaan joskus ala-asteella ajanut moisella pyörällä alamäestä suoraan lähikaupan seinään. Oli aika tälli, vaikkei mustelmia ihmeellisempää käynytkään.
Jonain vapaapäivänä olisi mukava päästä tervehtimään Herthan veljeä Kekeä, asiasta jo soiteltiinkin, kunhan löytyy sellainen vapaapäivä, joka passaa molemmille. Voi olla, että menee tuonne reissujen jälkeen vasta kun on aikaa.

Nyt varmaan tarttis lähteä koirien kanssa ulkoilemaan lähimetsään ja sitten pitäisi tarttua imuriin ja siivota villakoirat nurkista pois.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

P*skaviikko

...kirjaimellisesti!! Mistä lie saatiin pöpö, lenkkireittien varrelta vai viime näyttelystä, mutta koko kolmikko on nyt käynyt sellaisen ripulin käynyt että oksat pois. Walma aloitti, Roope seurasi pahiten perässä, pennun kohdalla ehdin jo huokaista ettei se sitä saanut, mutta seuraavana aamuna keittiössä odotti sitä itseään seiniä ja kaapin ovia myöden. Onneksi keittiö on ollut pennun takia pelkitetty, että siivouskin kävi "kätevästi". Inupekt Fortea on kulunut, mutta nyt aletaan olemaan jo voiton puolella. Normaali ruokakin alkaa upota, viikon verran tässä oltiinkin piimällä ja raejuustolla, mahalaukkua vasta loppuvaiheessa ja sekin veti alkuun uudestaan sekaisin. Viikko on siis toisin sanoen muuten ollut melko hiljainen.

Viikko sitten sunnuntaina oltiin Heinolassa erikoisnäyttelyssä. Roope ja Walma pääsivät mukaan, paikan päällä totesin kyllä, että olisi sen Herthankin saanut sisään ilman rokotuksia Rialle ja Jokelle näytille. Punto parka oli kyllä niin täyteen ahdettuna kun mukaan piti mahduttaa hollantilaisia varten picnic-varusteet + koirien kamat: kaksi häkkiä, vetoalusta, neljä tuolia, trimmauspöytä eväille, kylmälaukku, reppu, kameralaukku, kaksi koiraa ja me kaksijalkaiset. Eväät tuli kyllä syötyä, mutta ei ihan niin kuin oltiin ajateltu; yhdessä mukavasti rupatellen... vaan siinä näyttelyn lomassa silloin kun ehti jotain suuhunsa pistää.
Itse kehässä Roopen esitti Paula-kasvattaja, harvinaista, että annan jonkun muun koirani esittää... itse menin Uunon (FIN MVA Buffing Kuuraparta) kanssa joukon etunenässä, Riitan ja Markun viettäessä lomaa Sisilian auringon alla. Taitaa Uuno olla sen verran mamman poika, että perhe ensin, sen verran ainakin käsinahoissa tuntui kehän jälkeen. ;) Muuten Uuno esiintyi niin hienosti kuin muulloinkin, eipä siinä paljoa tarvinnut tehdä kun pitää hihnasta kiinni, kyllä komeat pojat osaa. :) Uunon tulos oli luokkansa neljäs+erinomainen sekä loppuen lopuksi neljänneksi paras uros. Roope ohitti pykälällä, ollen ERI3, PU3.

Roopen arvostelu: 6,5 years. Masculine male of good type. Excellent head and expression. Well defined stop. Nice dark eyes. Shoulder too up-right. Correct topline. A bit falling croup. Good enough body. Very good angulation, but stands a bit cowhoct, which also see in the movement. Excellent coat. Moves with good drive.
(Vapaa suomennos: 6,5 vuotias. Maskuliininen hyvän tyyppinen uros. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä selkeä otsapenger. Hyvät, tummat silmät. Liian etuasentoiset olkapäät. Oikea ylälinja. Hieman laskeva selkä. Tarpeeksi hyvä runko. Erittäin hyvät kulmaukset, mutta seisoo hieman jalat yhdessä, mikä näkyy myös liikkeessä. Erinomainen turkki. Liikkuu hyvällä voimakkaalla askeleella.) VAL ERI 3, PU 3

Walma esiintyi hienosti kuten aina, ja olikin ison junioriluokan kolmas laatuarvosanalla erittäin hyvä. Arvostelu oli erinomainen, joten täytyy pikkasen ihmetellä, miksei nauha ollut vaaleanpunainen. Lukekaa itse...

Walman arvostelu: 10 months, very feminine bitch. Excellent type. Correct head. Well set and carried ears. Very thin and nice actually. Good body for the type. A bit high on the hocks and still very narrow behind when moving. Excellent coat.
(Vapaa suomennos: 10 kuukautta, erittäin feminiininen narttu. Erinomainen tyyppi. Oikea pää. Hyvin asettuneet ja kannetut korvat. Erittäin kapea ja hyvä itse asiassa. Tyypille hyvä runko. Hieman korkea kinner ja liikkeessä ahdas takaa. Erinomainen turkki.) JUN EH 3

Erkkaria edeltävän yön Hertha oli hoidossa Pornaisissa, hyvin oli kuulemma mennyt. Yöllä tosin Olli oli hermostunut kunnolla kun ei saanut nukkua rauhassa. Taisi olla Ollilla leiriväsymystä, kun olivat edeltävän viikon olleet Kokemäellä Kennelliiton suurleirillä. Leiri oli mennyt kuulemma ihan mukavasti, varmaan jo totuttuun tapaan, olihan tämä jo kuitenkin neljäs leirivuosi molemmille. Kuvat leiriltä kertovat varmasti enemmän: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2009/12+-+18-07-2009/ (yritän saada jossain vaiheessa kuvatekstit Juulialta)

Maanantai hujahti töissä. Tiistaina käytiin aamupäivästä Herthan kanssa ensimmäisillä rokotuksilla. Reippaasti likka käveli itse lekurin ovesta sisään ja pöydällä ei edes huomannut pistosta. Käynti oli nopea ja kivuton. Sitten vaan kotio ja iltapäivästä uudestaan koko lauma autoon ja suunnattii Jäniksenlinnaan hiekkakuopille. Vähän oli kuumat oltavat montulla, mutta kyllä nuo päästeli siitä huolimatta menemään mäkiä ylös ja alas. Hertha kävi vähän tutustumassa vesilätäkköönkin, muttei ihan uimaan asti uskaltanut, läpsytteli tassuillaan vaan. Roope ja Walma tyytyivät vaan juomaan ja muuten kiersivät moiset ojat kaukaa. Loppupäivän olivatkin ihanasti poikki, ettei tarvinnut sen kummemmin enää hihnassa ulkoilla. Kuvia montulta: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2009/23-07-2009/

Lauantaina oli koirien siistimispäivä. Tytöt pääsivät tukan laittoon ja kynsien leikkuuseen, Atte pääsi opettelemaan koiransa (lue: Herthan) tukan hoitoa... ja Hertha opetteli käsittelyyn rauhoittumista. Ihan mallikkaasti meni molemmilla, jos olisi vaikka itsellä yksi tukka vähemmän laitettavaksi tulevaisuudessa. ;)
Roope pääsi kokovartalo pyykkiin ja sunnuntaina sitten oikastiin tukka suoraksi. Nyt on taas tukat kunnossa vähän aikaa, voipi viiletellä menemään rauhassa koirat ja itsekin kun ei omatuntoa paina hoitamattomat turkit. Sunnuntaina käytiinkin itseasiassa hiekkamontulla sotkemassa jo itseämme, kameraa en vaan ottanut mukaan tällä kertaa kun itsekin päätin hieman liikkua... ja nyt särkee jalkoja, liikunta ei voi olla terveellistä! ;)

Eipä tässä kummempia, pitäisi ottaa viimestään ensi viikonloppuna jonkinlaista tottelevaisuustreeniä, jos meinaa herätellä itseä ja koiraa parin viikon päästä koittavaan alokasluokan debyyttiin. Nyt jo on alkanut jännittää, että katsotaan miten menee kun kaksi viikko kerää jännitteitä! Taitaa joku muu kun koira olla kuralla silloin. ;)

torstai 16. heinäkuuta 2009

Hetki pieni...

Todellakin hetki on päässyt vierähtämään blogin päivityksestä. Paljon on taas ehditty tekemään, mutta aloitetaan viikko takaperin, kun viimeksi ollaan Roopen kanssa treenailtu tokoa.

Kapulan kanssa sujuu erinomaisen hyvin, en olisi ikinä uskaltanut toivoa näinkin nopeaa edistystä ja paljon nopeamminkin oltaisiin varmasti edistytty, jos oltaisiin ehditty tekemään enemmän. Kapulan pito sivulla istuen onnistuu jo tarvittavat 5sek, sen jälkeen harjoiteltiin kapulan luovutusta kiitos-vihjeestä. Roope oppi erinomaisen hyvin tässä tapauksessa virheen kautta, jos kapula putosi ennen vihjettä jäi palkka saamatta, eikä virheitä sitten sattunutkaan kuin muutama. Etenkin kun palkkana oli broilerin siiven paloja. ;) Nyt ollaan päästy niin pitkälle, että Roope tuo kapulan sivulle luoksetulo-tyylillä: jätän Roopen siis istumaan - kapulan noin metrin päähän sen eteen - kutsun luokse tuo-vihjeellä. Täytyy kyllä sanoa, että jokaisen treenin alkuun Roope yrittää "huomaamattaan" jättää kapulan ottamatta ja tulee tyytyväisenä ilman sitä sivulle, en ole huolissani, se on pikemminkin huvittavaa kun iso mies katselee taivasta ja astuu kapulan yli... tästä jatketaan silti ihan pirun tyytyväisinä.
Alokasluokan liikkeetkin ovat kunnossa, ainakin oikeissa olosuhteissa. Eräs lenkkeilijäkin pysähtyi labbiksensa kanssa kehumaan seuraamista ja voivotteli omaa saamattomuuttaan, etenkin kun koiralla oli ikää jo 1,5v. Tokaisin takaisin, että Roope on 6,5v ja, että vuoden sisällä olemme rakentaneet liikkeet lähestulkoon alusta asti virheet korjataksemme. Taisi kivi pudota lenkkeilijän sydämeltä, huojentuneen kuuloinen ainakin oli ja totesikin, ettei heillä taida sitten mitään kiirettä vielä olla. :) Eipä ole ei, toko ei ole niin fyysinen laji etteikö sitä voisi tehdä vähän vanhempanakin. Joten olemme ilmoittautuneet elokuulle kolmeen alokasluokan kisaan, katsotaan kuinka moni menee plörinäksi oman jännityksen takia. ;)

Viime sunnuntaina ajeltiin Walman kanssa Karjaalle kaikkien rotujen näyttelyyn Saija Juutilaisen arvosteluun, punaiset nauhat tuli, taas. Nähtiinpä Reijan porukkaa pitkästä aikaa ja saatiin nauttia suhteellisen aurinkoisestakin päivästä, harmi, että jätin kameran kotiin.

10kk, mittasuhteiltaan miellyttävä nuori, joka vielä kovin takakorkeassa vaiheessa. Narttumainen oikealinjainen pää, hyvä ilme, korvat ja purenta. Etuosa voisi kulmautua paremmin, hieman jyrkkä lantio. Hyvin kannettu häntä, liikkuu erinomaisella askelpituudella, edestä vielä löysästi. Lupaava karvapeite. Mukava luonne. EH1

Alkuviikosta lomailtiin, eli maanantaina hoidettiin juoksevia asioita, kuten käytiin poliisiasemalla tekemässä fillarista rikosilmoitus (v*tun kaupunkilaisvarkaat), käytiin hakemassa Ilo-Willasta lippistilaukseni (otsassa lukee pinkillä Miss Bitch), nyt täytyy vaan opetella käyttämään lippistä jossain ettei noin hieno teksti jää kaappiin piiloon. ;)
Maanantaista-tiistaihin olin Lauralla kaitsemassa tiibetinterrieri kolmikkoa. Beet (Blackie, Bertta & Brita) ovat onneksi aina niin helppoja, että omiin verrattuna se on melkoinen loma. Ei hihnassa kiskomista, ei ruuan kanssa nirsoilua jne. Vai onko sitä kriittisempi omien kanssa?

Tiistai-aamusta pakattiin pikaisten aamutoimien jälkeen oma porukka autoon ja ajettiin Röykän kautta Sastamalaan Paulalle.
Meidän lauma nautti kun saivat kirmata koko päivän pihalla vapaasti. Oodikin intoutui alku ujoilun jälkeen leikkiin Walman ja Herthan kanssa, Roopelle se ei sulanut edes neljän tunnin jälkeen vaan sille piti huutaa loppuun asti. Roope oli varmasti hieman pettynyt reissuun kun paikalla oli Oodin lisäksi vain vanhoja ämmiä, Seita oli maanpaossa Riitan ja Jussin luona. Onneksi oli edes rakas Neropappa, paremman puutteessa Roope rakasti isäänsä. Marian kuvailikin Roopen käytöstä osuvasti pentumaiseksi. :)
Seitsemän ooppera-veljestä pääsivät pöydälle kuvattavaksi ja koplattavaksi. Jännä olis uusi tilanne, mutta ihan hyvät kuvat saatiin kaikista, jos ei jaloillaan niin naamasta ainakin. Hertha oli hyvin kiinnostunut pojista ja tekikin lähempää tuttavuutta Pavarotin kanssa.


Mummot Siiri ja Amelie pääsivät myös pöydälle, tosin vähän eri ajatuksin. Siistittiin mammojen kuontalot viikonlopun hollantilaisvieraita varten. Siistit tukat tuli ja nyt Amelienkin ontumisia on helpompi käydä näyttämässä eläinlääkärillä ja Back On Trackistäkin luulisi olevan enemmän tehoa. Kiitos Paulalle kestitsemisestä, nähdään sunnuntaina!

Sastamalasta ajettiin maisemareittiä takaisin Röykkään, jossa siistittiin vielä Banjon kesätukka. Roope ei ollut tunnistaa morsiantaan vaan ärähti ottamaan etäisyyttä ensi kohtaamisella. Kaipa se sitten jälkikäteen uskoi kuka siinä lyhyissä hepenissä hätläköi.
Roopenkin turkin ajelua olen miettinyt, mutta haluan sen vielä vetskuissa käydä näyttämässä joten jos suunnitelmat sallii Roope päättää uransa kesällä 2011 Hollannissa järjestettävässä Euroopan Voittaja -näyttelyssä 8,5-vuotiaana, jonka jälkeen tukka lähtee ja todennäköisesti keskitytään tokoiluun vieläkin enemmän.

Tulevana viikonloppuna vietetään sunnuntai Heinolassa erikoisnäyttelyssä, jonne saamme vieraita aina Hollannista asti. Rian ja Joken kunniaksi pidämme picnicin porukalla ja toivottavasti nautimme hyvästä säästä ja näyttelystä.

PS. Juulia ja Olli ovat tällä viikolla Kennelliiton suurleirillä jo neljättä kertaa, siitäkin lisää sitten viikonlopun jälkeen. :)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Tuusula & Hyvinkää

Ihan pikaisesti tulen vaan kirjottamaan Walman ja Ticon arvostelut viikonlopulta. Täällä ollaan ihan pihalla väsymyksestä ja kylmyydestä, että toivotaan vaan ettei kipeäksi tulisi, muutakin tekemistä olisi...

Walman Tuusulan alkuperäinen arvio on ranskankielellä, kirjoitusasusta en mene takuuseen, kiitos Paulan saatiin tällekin arvostelulle käännös:

Un petit gabarit avec une exc construction générale. La tête est correcte. Exc texture du poil. Exc démarche characteristique. (Pienehkön kokoinen, erinomaiset mittasuhteet, oikeanmallinen pää, erinomainen turkin laatu, erinomainen luonne.) JUN ERI 1, PN 3, V-SERT

Ticon Tuusulan arvio: Erinomaista tyyppiä oleva mittasuhteiltaan oikea uros jolla on erinomainen maskuliininen pää. Hyvät korvat. Erinomainen purenta ja isot hampaat. Hyvä kaula ja erinomainen täyteläinen runko. Hieman alhainen hännän kiinnitys. Oikea karvan laatu. Liikkuu hyvin. Esiintyy hyvin. JUN ERI 1, PU 1, SERT, VSP

Walman Hyvinkään arvostelu: Erinomaista tyyppiä, ollen sopivan kokoinen. Hyväpäinen, vielä kovin löysä ja kovin kevytrunkoinen tyttö. Liikkuu hyvin, tyypillisesti sivulta katsoen, vielä kovin löysästi edestä. Hyvä pää ja ilme. Oikein kannettu häntä ja hyvä karvanlaatu. Tarvitsee vain aikaa. JUN EH 2

Walman arvostelussa kehäsihteerillä on jäänyt ilmeisesti vahingossa uupumaan yksi kirjain ollen, sanasta, jolloin ensimmäisen lauseen pilkun jälkeinen pätkä muuttaa muotoaan hauskasti "olen sopivan kokoinen", liekö tuomari ajatellut itseään. ;D

Ticon Hyvinkään superarvostelu: High quality male, lovely head, nice expression. Well developed chest. Nice angulation. Right in front and behind. Shows well, quality coat. (Korkealuokkainen uros, ihana pää, hyvä ilme. Hyvät kulmaukset. Oikea edestä ja takaa. Esitetty hyvin, laadukas turkki.) JUN ERI 1, PU 1, SERT, ROP (+ 8 PARHAAN JOUKKOON RYHMÄKILPAILUSSA)

Sellainen viikonloppu takana, ensi viikon sunnuntaina suunnataankin sitten Karjaalle Saija Juutilaisen kehään.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Pikakuulumiset

Pikaisesti tässä vielä loppu kuun kuulumiset pakettiin...

Lauantaina osallistuttiin Walman kanssa Hämeenlinnan näyttelyyn jossa rodun arvosteli norjalainen Gunnar Jensen. Walman EH-linja jatkui ja sijoitus oli tällä kertaa luokkansa neljäs viidestä juniorinartusta. Jos se vaaleanpunainen tulisi sitten viimeistään asiansa osaavammilta tuomareilta joita on loppu vuodesta luvassa. Aurinkoa riitti vähän liikaakin, onneksi Walma osaa relata eikä huohota itseään ihan piippuun niin jaksoi kehässäkin mennä kauniisti niin kuin yleensäkin. Arvostelukin oli ihan ok:

Mkt bra typ. Gott skalle och nosparti. Fina ögon. Korrekt bett. Bra överlinje. Gott vinklad bak. Ok vinklad, men lite framskuten front. Rör sig bra från sidan, lite trång bak, och ostabil i frånten. God päls och färg. (suomentamaan en ala kun ei ihan Ruotsin kielioppi taivu, sen verran itse saan irti, että pääasian ymmärrän)

Kotiin ajettiin Prisman kautta, josta aamulla olimme käyneet pikaisesti ostamassa ennen näyttelyyn lähtöä vetolaitteen jolla saisin kantamukset paremmin näyttelyalueelle... ne eivät kauaa kestäneet, jo muutaman sadan metrin matkalla toinen pyörä irtosi. No sen verran sain ne toimimaan ettei tarvinnut tavaroita kantaa ja rahatkin sain takaisin, että kiitos vaan kärrylainasta! :) Pakko kyllä jostain hommata kunnon vehkeet että saa kamat yksinkin perille, aina ei ole apua tarjolla ja pakko pärjätä yksin.
Lauantain loppuilta vietettiin kotosalla lepuuttaen, syötiin Aten kokkaama synttäriateria ja katsottiin leffa.

Sunnuntainakaan ei saatu nukkua vaan lähdettiin Roopen kanssa Hyvinkäälle Kymen Setterit & Pointterit ry:n järjestämiin möllitokoihin Marin ja Boogien kanssa. Kuumaa riitti taas ja kentän nurmikko oli luvattoman pitkää, ylsi reippaasti Roopea paikoin mahakarvoihin asti... Siitä huolimatta Roope teki ihan hienosti hommia, muutamia omia mokia lukuun ottamatta. Pisteitä tuli seuraavasti:

Luoksepäästävyys: 10 (niin kuin näyttelykoiralta voi olettaa, antaa koskea rauhassa)
Paikalla makaaminen: 8 (jouduin antamaan alussa kaksoiskäskyn maahan, viereinen setterinainen kiinnosti enenmmän, lopussa nousi istumaan ennen kuin annoin käskyn)
Seuraaminen kytkettynä: 9 (hyvin nurmikon mittaan nähden, kulmat vähän laiskoja)
Seuraaminen taluttimetta: 9 (niin kuin edellä + juoksussa jätätti vielä enemmän, ei löytynyt isompaa vaihdetta tänään tässä säässä)
Maahan meno: 9 (Roopelle vahva liike, vaikka epäilin nurmikon haittaavan, ei kuitenkaan, seuraamiset hieman hidasta)
Luoksetulo: 10 (tätä on hiottukin...)
Seisominen: 0 (annoin väärän käskysanan ja Roope meni maahan, saatiin kyllä tehdä toiseen kertaan oikealla käskyllä ja se olisi ollut kympin arvoinen, mutta arvio ensisuorituksen perusteella)
Estehyppy: 5 (hyppäsi ties monennellako käskyllä ja istui ennen aikojaan esteen toiselle puolelle - keskittyminen herpaantui kentän laidalla frisbeeta noutaneista isoista mustista koirista joita piti vahtia)
Kokonaisvaikutus: 8 (perjaatteessa ok, hyvä mieli ainakin jäi)

Pisteet: 154, 2. tulos, sijoitus 1/4

Kaikenkaikkiaan tosiaan jäi hyvä mieli ja oma jännitys oli tiessään, edellisellä kerralla olisin totaalisesti hermostunut Roopen veltosta seuraamisesta ja vääristä käskyistä jne, nyt niistä selvisi jo olan kohautuksella! Jes! Hiekkakentällä, viileämmällä säällä ja ilman niitä leikkiviä mustia koiria olisi ollut asiat toki vielä paremmin, mutta tätähän tämä on: tuuria!

Tico osallistui Suomen Norwichin- & Norfolkinterrierit yhdistyksen epäviralliseen NN-show'hun Forssan Mustialassa, tuomarina oli Kirsi Sainio. Erilaisilla säännöillä kilpailtiin ja Tico voitti luokkansa ja oli loppuen lopuksi viidenneksi paras uros.

Sellaista siis tämän kuun loppuun, nyt lauma ulos iltapissalle ja sitten nukkumaan (vaikka kyllä mä tuossa jo muutaman tunnin päikkärit ehdin ottaakin). Heinäkuussa seuraavan kerran!

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Onnea Olli 8v!

Paljon onnea 8-vuotiaalle Olli sisaruksineen!! Veteraani-ikä on saavutettu, mutta Olli ei ihan vielä Piu-siskon tapaan jää eläkkeelle vaan vielä löytyy muutama tavoite tokon puolelta. Kovasti ollaan pidetty harjoituksia yllä, eilen käytiin uudestaan treenaamassa Pornaisissa. Roope muisti hypyn!!! Jee!! Ei se ihan paukapää olekaan, nyt melkeen jo hyvillä mielin voisin sen kisoihin ilmoittaa. Varsinkin kun muutaman päivän on luoksetuloakin hinkannut niin sekin sujuu jo melko hyvin, joskin sivulle tulo on hidasta, mutta onneksi melko tarkkaa (jos ei tarvitse istua märälle...).

Kuumuus tuotti sen verran hikeä kaikille, että leikeltiin ensin Ollin tukka lyhyeksi ja lähdettiin koko viiden lauman kanssa uimaan. Onneksi lapsiperhe päätti juuri sillä hetkellä lähteä kotiin kun me rynnittiin paikalle, saatiin olla hiekkarannassa omalla porukalla. Kaikki koirat vähintään kävivät vedessä. Olli joutui urheilemaan liivit päällä vedessä vähän enemmän, samaten Roope the panikoija sai uida liivit päällä, ilman liivejä se ui ihan pysty asennossa niin kuin yrittäisi saada varpaita yltämään pohjaan ja etujalkojen aiheuttama pärske on melkonen, siinä kastuu kaikki vähintään viiden metrin etäisyydellä.
Walma ei ennen ollut vettä nähnyt ja juoksi (vielä) luottavaisena laiturille ja kun ei tajunnut mitä laiturin loputtua tulee juoksi se suoraan veteen... hämmästyksissään lähti vielä uimaan ulapalle päin, onneksi kääntyi huutamalla, olisi muuten emäntäkin joutunut talviturkkinsa heittämään. Tämän episodin jälkeen ei Walma taida suosiolla enää uida, ei taida lelunkaan voima olla niin suuri että se saisi prinsessan veteen. Yksi hienohelma lisää siis.
Tico se taisi eniten vedessä luhrata, vaikka ei itse uskaltanut vielä uimaan lähteäkään niin ei se pelästynyt kun se kannettiin kerta toisensa perään pidemmältä uimaan rantaa. Lisää se vaan odotti. Häntä pyöri kuin perämoottori, kuvagallerian kuvat ei ihan tee oikeutta tilanteen hauskuudelle, mutta jotain kuitenkin.
Kerran nostin Herthankin veteen, mutta se on selvästi perinyt vanhempiensa hienohelma-geenit, se ei näyttänyt kiinnostustakaan vettä kohtaan ja rannalle päästyään puisteli vain itsensä ja käveli kauemmas katsomaan tilannetta. Itsekkäästä luonteestaan kertonee myös keskelle jalkakäytävää pissaaminen, siis asfaltille, mitä Walma eikä hyvin hyvin moni muukaan tuntemani narttu tee, Roopen äiti Amelie on kyllä sellainen, että se lorottaa vaikka laivan metallikannelle... niin kuin taannoin matkalla Hollantiin. ;) Sieltä se taitaa olla perittyä.

Tänään sitten ollaan nautiskeltu sisätiloista enemmän päivä aikaan, aamusta käytiin lenkin yhteydessä ottamassa pienet treenit: Hertha = luoksetuloa, Walma = kontaktia/seuraamista ja Roope = luoksetuloja, hihnassa seuraamista ja jättöjä. Hyvin meni koko porukalla, Walma on juuri oppinut odottamaan hiljaa omaa vuoroaan niin Hertha piti hirveää älämölöä, vaikka Atte pitikin seuraa odottaville osapuolille. Hullu tuo pentu on muutenkin, reippaasti se tutustuu kaikkeen uuteen, käy pienillä lenkeillä jo mukana ja on ihan niin kuin aikuinen koira... paitsi sisäsiisteyden kanssa, nyt se on keksinyt että keittiön matolle on kaikista paras pissiä. Paperille osuneet taitaa olla vahinkoja (tai sitten keittiön matossa ei ole enää yhtää puhdasta kohtaa mihin tehdä asiansa).

Illasta käytiin lenkkeilemässä uusissa maisemissa voimalinjan hakkuu alueella, jossa olikin yllättävän upeat ulkoilumaastot. Käärmekammoisena en vaan yksin kovin kauaa viitsinyt olla, millä sitä olis autolle selvinnyt itse ja kolmen koiran kanssa jos jotakuta olis kärmes pistänyt. Hui! Mutta sen verran oli pakko kameran uutta objektiivia päästä kokeilemaan, että jonnekin piti päästä koiria pitämään vapaana ja tässä muutama ensiotos uutukaisella (jatketaan harjoituksia):





sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Nyt onnistuu

Pakko tulla raapustamaan samantien julki meidän onnistuneet tokotreenit tältä päivää. Käytiin Pornaisissa porukoilla syömässä ja toki kun lääniä on missä treenata ja aito hyppyestekin löytyy niin pakkohan se oli ottaa purkillinen nakkia, naksutin ja kosketusalusta mukaan.

Toissa päivänä meinasi epätoivo iskeä hyppy-liikkeen kanssa, mutta ei tänään, ei ollut tietoakaan siitä urposta joka ei ymmärtänyt perjantaina esteen (lue: silityslaudan) päälle mitään. Otin ensin pelkästään yhdellä laudalla, jotta saadaan itse liike tekeille. Sitten kun rupesi hyppy sujumaan käskystä lisättiin pikku hiljaa lautoja Roopen säkäkorkeuteen asti. Tänään koko homma sujui niin erinomaisesti, että sain liikkeen "valmiiksi" noin 15 min aikana. Täytyy huomenna kokeilla uudestaan kun mennään Ollin tukkaa siistimään, ettei vain olisi ollut joku hetkellinen mielenhäiriö. Hyvin vakuuttavasti Roope kyllä liikettä teki ja väistäminen alkaa olla voitettu juttu!! Jee!! Nyt vaan luoksetulon loppuasento kuntoon (vaihdettiin kesken kaiken suoraan sivulle tuloon) ja siinä se sitten oikeastaan on, alokasluokka. Kisojakin tuossa jo katselin, kovasti täällä päin yrittävät iltakisoja tarjoilla, mutta ei oiken sovi meille kun tiedetään seuraavan kuun työvuorot niin myöhään ja turhaan en viitsi sumplia ilmojen kanssa, joten tyydytään katsomaan viikonloppu koitoksia... joita niitäkin sopiville viikonlopuille löytyi vain yksi elokuun alulle ja loput menee sitten reippaasti syyskuun loppu puolelle.

Jouduttiin keskeyttämään treenaaminen raekuuron takia, vaikka tuli sekin aika käytettyä hyödyksi kun otettiin Walman kanssa sivulletulon alkeita ja naksuteltiin agilityputkea.

Ollin kanssa treenattiin ruutua, joka on niin yksinkertanen opettaa naksulla ja kosketusalustalla. Onnistuvuus oli 100%, aivan loistava keksintö... melkein tuntuu, että mitä korkeammalle tokossa kiivetään on naksulla liikkeet entistä helpompi vain opettaa. Ainakin vielä siltä tuntuu, katsotaan jos joskus sinne asti itse pääsee. ;)
Seuraaminen on Ollille vaikeaa, pohdittiin syytä ja luultavasti keksittiin vastaus: peitsaaminen. Olli on saanut peitsata aina, lenkillä, seuratessa jne... eli se on todella syvällä selkärangassa. Ongelmana on siis, että peitsatessa Olli ei kykene tarpeeksi reippaaseen seuraamiseen ja jää jälkeen ja seuraa huomattavasti löysemmällä välimatkalla. Harjoiteltiin siis reippaita liikkeelle lähtöjä ja palkattiin ravatuista seuraamisista. Jos olisin tarpeeksi nopea olisin naksutellut oikeasta liikkeestä, mutta Juulia itse huomasi aina hetken ennen minua liikkuuko Olli ravaten vai peitsaten. Selkeetä muutosta ei saatu aikaan, mutta huomenna jatketaan ja varmasti tätä saa tehdä paljon ennen kuin saadaan pysyviä muutoksia. Lisäksi treenattiin vähän hyppyä ja noutoa. Noudossa pitäisi saada Olli tulemaan suoraan sivulle kapulan kanssa, mutta ilman sivulle käskyä pappa jää ihmettelemään eteen, että mitäs nyt. Tästäkin jatketaan huomenna. :)
Treenien päätteeksi Tico esitteli harvinaisia terrieri-ominaisuuksiaan omimalla maahan jätetyn nakeilta tuoksuvan vyölaukun ja antoi tuta Herthalle joka olisi mielihyvin mennyt osingoille. Eniten taisin pelästyä minä ja loppuen lopuksi myös Tico joka sai kyllä lähtöpassit, että se siitä terrierimäisyydestä sitten. Loppuen lopuksi kaikki oli onneksi sulassa sovussa ja mitään vahinkoa ei syntynyt. Hertha kyllä itsekin antoi Ticon tuntea nahoissaan raiskaus yritykset, joten tasoissa taidetaan olla. :)

Hirveästi koulutus höpinää vaikka muutakin ollaan tehty. Eilen käytiin piiitkästä aikaa Jäniksenlinnan hiekkakuopalla Marin porukan kanssa. Yhteensä meillä oli mukana 6 schapea ja bordercollie Bonbon. Roopen, Walman, Herthan, Banjon ja Boogien lisäksi mukana oli vielä Herthan velipoika Keke, joka muuttaa vasta huomenna maanantaina uuteen kotiinsa. Leikit oli hurjat pennuilla, huusivat ja tappelivat kuin pahaisetkin terrierit, raivopäisiä suorastaan jos sattuivat alakynteen jäämään... hullut mukulat! Walma taas nautti Bonbonin juoksuttamisesta kun kerrankin oli tilaa, tosin Banjo sabotoi Walman juoksuesitystä ottamalla sen muutaman kerran kiinni ja silloin pääsi Bonbonkin iskemään. Boogie ja Roope juoksentelivat sitten omiaan, eivätkä pahemmin yhtyneet muiden rientoihin. Hyvin jaksoi sekä pennut, että lapset olla kuopalla puolitoistatuntia ja kotona oli sitten väsynyttä porukkaa.


Muuten ei sitten varsinaisesti mitään erikoista olekaan tapahtunut. Tilasin itselleni synttärilahjaksi uuden objektiivin kameraan, josko tämä kallis lahja toisi sitten upeita sisäkuvia, esim. hallinäyttelyissä. ;) Nyt treeni-intoa täynnä lähden pilkkomaan uusia herkkuja huomisiin harjoituksiin... pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että hyppy sujuu vielä huomennakin! :)

Lisää kuvia hiekkakuopalta täältä

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Ykkönen ja kakkoset

Viikko on vierähtänyt pennun kanssa ja yllättävän helppoa on ollut, liekö niin tuoreessa muistissa homma Walman extra vaativuuden jäljiltä. Walma nauttii tädin roolistaan ja leikittää Herthaa todella nätisti, ihan muutaman kerran on leikit ollut niin rajut että on pitänyt puhaltaa peli poikki. Onneksi Walpuri uskoo ensimmäisellä ja painuu yleensä syömään luuta tai hyppää sängylle turvaan nukkumaan. Yksinolot ovat sujuneet odotettua paremmin, vaikka yleensä tuon olenkin pyrkinyt jättämään joko nukkumaan tai syömään. Mutta eipä tuo ollut moksiskaan kun tänään aamusta jätin sen oven taakse ja lähdettiin isojen kanssa treenaamaan/lenkille, poissa oltiin tunnin verran. Itse tokotreenit sujuivat hyvin, Roope oli niin innoissaan että vähän seuraaminen kärsi edistämisestä, muuten alo-luokan liikkeet sujuu niin että voitaisiin oikeesti niitä kisoja jo melkein harkita, ehkäpä elokuussa. Hyppyä ollaan treenattu sillä kotikonstilla ja kerran ollaan päästy taitoja kokeilemaan ihan oikealla hypyllä ja kyllähän se sujuu. Roope vaan on niin herkkis, että kun kierrän hypyn mennäkseni sen rinnalle niin herran pitää varuiksi väistää etten vaan tule yli ja astu varpaille. Selkeä syy tälle käytökselle löytyy siitä, että Roopea on jalalla törkitty pois edestä silloin (hyvin usein) kun edessä sattuu olemaan, paljon vaan makupaloja ja palkansuunnan avulla niin eiköhän sekin kuntoon saada. Muuten tuo alokasluokka alkaa siis olemaan kunnossa.
Walman kanssa alotettiin tehokuuri seuraamisen alulle. Koska tuo on valitettavasti sisäistänyt hyvin tarkkaan että liikkeet tehdään mamman edessä, niin täytyy hyödyntää hieman ympäristön rajausta. Otettiin hihna mukaan harjoitukseen, hihna oikeaan käteen naksun kanssa, hihna kiersi itseni takaa, jotta se estäisi Walmaa hyppäämästä eteeni koko ajan. Sitten vaan käveltiin edestakaisin ja naksuttelin katsekontaktista ja palkkasin reidestä (palkansuunta = oppii pikkuhiljaa oikean paikan, koira ei viitsi tehdä turhaa työtä ja rupeaa ennen pitkää kävelemään lähempänä reittä saadakseen nopeammin palkan). Yllätyin ettei prinsessa ottanut paineita hihnasta vaan teki tosi kivasti, pääsin palkkaamaan noin 30 kertaa kontaktista ja se sai riittää tälle kertaa. Kivasti meni siis sekä tokotreenit, että Herthan yksinolo, sieltä se pieni pentu kömpi tietokonepöydän alta nukkumasta kun kotiin päästiin.

Peruutetaan vielä viikonloppuun, jolloin lauantaina Juulia ja Olli starttasivat ensimmäisissä tokon avoimenluokan kisoissaan. Ykköstulos sieltä tuli, vaikka aika rajoilla sekin oli, 161,5 pistettä kun ykköstuloksen alaraja on 160. No se jokatapauksessa riitti ykköstulokseen ja sillä selvä. Olli ja Juulia sijoittuivat kuudesta avoimen kilpailijasta neljänneksi, eikä voittajakaan saanut kuin hieman yli 170 pistettä. Ollin kompastuskivet olivat seuraaminen, jossa hitaus vaivasi jo viime treeneissä sekä luoksetulo, jossa olisi pitänyt pysähtyä, mutta Olli ei ilmeisesti kuullut pysähdys-käskyä ja paineli suoraan Juulian sivulle. Seuraamis-, ääni- ja kapulanheitto harjoittelua siis tiedossa. :) Muuten kisat menivät kuulemma kivasti.

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen taluttimetta: 5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Noutaminen: 8,5
Kauko-ohjaus: 8
Estehyppy: 8,5
Kokonaisvaikutus: 8,5
Loppupisteet 161,5 - 1-tulos

Sunnuntaina edustettiin kauneutta Kotkan Ruusussa Walman ja Ticon kanssa... vaikka kakkosiksi jäätiinkin. Molemmat olivat junioriluokissaan toisia arvosanalla erittäin hyvä. Schapet tuomaroinut Annukka Paloheimo oli sitä mieltä, että Walma on niin vauva että tarvitsee lisää aikaa kehittyäkseen... mhh... mitä muuta voi koira olla joka on vasta kaksi päivää sitten täyttänyt 9kk? Tico taas olisi saanut Matti Luoson mielestä olla leveämpi rintainen ja -päinen. Niin ja Paloheimo myös mittasi Walman ja sai tulokseksi 42cm. Ihan ilman mitään ei matkaseurueen tarvinnut poistua kotiin kun Boogie nappasi itselleen viimeisen sertin, ensimmäisen cacibin ja oli loppuen lopuksi VSP ja valmistui siis Suomen muotovalioksi! Onnea Boogie & Mari!!! :)

Walman arvostelu: Hyvin pentumainen. Hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto. Melko pysty olkavarsi. Tanssivat etuliikkeet. Erinomainen karva. Hyvä häntä. Melko ahtaat takaliikkeet, kevyet sivuliikkeet.

Ticon arvostelu: Erittäin hyvän tyyppinen, sopivan kokoinen uros, pää saa kauttaaltaan voimistua, hyvä purenta, tummat silmät, hyvä purenta, hyvä luusto, eturaajat voisivat olla suoremmat, eturinta saa vielä kehittyä, sopivat kulmaukset, hyvä häntä, liikkuu edestä hieman ahtaasti, muuten hyvin, hyvä karvan laatu ja käytös.

Tänään saatiin myös Evirasta Walman rabiesvasta-ainetulos ja se oli kuin olikin yli raja-arvon, elokuussa Ruotsiin siis! Walman siskolla ei ollut vasta-aineet nousseet, joten sitä vähän jännäiltiin, että miten meidän käy. Nyt pääsee tosissaan sitten suunnittelemaan (ja valitettavasti myös maksamaan..) Ruotsin reissua. Kiva päästä näkemään sikäläisiä uusia koiria ja uusia ihmisiä, sekä Roopen pentuja Bryngansin pentutapaamiseen.

Walman kanssa pyöräiltiin eilen pieni kaupunkikierros kun käytiin pankissa, autokoululla ja kaupassa. Hyvin Walma osasi olla pyörän kanssa ja jos tämä auttaisi siihen peitsaamiseen mitä ilmenee omasta mielestäni ihan liikaa hihnalenkeillä. Siskolla on sama kuin veljellään, että laukalle ei nosteta vaan viimeiseen asti täytyy yrittää ravata. Hyvä vaan, vahvistaa selkää.

Eipä meille varmaan muuta kummempaan ole sattunut, koirat on pestyjä ja puhtaita pitkästä aikaa, joten taidetaanpa siirtyä koko kööri sänkyyn katsomaan leffaa. :)

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Pentumaista


Se tapahtui sitten nopeammin kuin kuvittelimmekaan - kolmas koira meinaan. Roopen tytär Hertha, Aurinkokeijun Please Please Me, kotiutui maanantai-iltana. Muutamalla sanalla kuvaillen pikkunen on erittäin hyvin sopeutuva, avoin, iloinen ja utelias. Kotimatkalla Herthan oli tarkoitus matkustaa etupenkillä sylissäni, mutta eihän se siihen rauhoittunut vaan pyrki jatkuvasti olan yli takapenkille kavereiden joukkoon... sinne se sitten puolessa välissä matkaa pääsi ja sinne se myös rauhoittui nukkumaan hetken haisteltuaan. Kotiin päästyä käytiin ensin tutustumassa uuteen pissapaikkaan ja tuli ensimmäiset pissitkin sinne tehtyä samantien. Sisällä Hertha haisteli nopeasti paikat läpi ja meni kenkäröykkiöön nukkumaan, ensimmäisen illan aikana se viettikin paljon aikaa kenkäkasan kanssa, liekö luuli jähmettyneiksi pentuesisaruksikseen. Yön aikana pieni siirtyi sitten olohuoneen puolelle kuikuilemaan oikeita unikavereita, mutta niin kuin Paula sanoo, lohikäärmeet olivat paenneet vuorille (lue: sänkyyn), eikä Roopea saanut potkimallakaan sängystä alas pennun kaveriksi. Walma kävi sentään välillä lattialla pitämässä seuraa, ettei toisen ihan yksinään tarvitse olla. Loppuen lopuksi kävin siellä lattialla itsekin nukkumassa muutaman tunnin, mutta se loppui siihen kun pentu alkoi syömään korvaani... ja tuolla on ihan extra terävät hampaat ja hirveät puruvoimat, että se oikeasti jo sattui.
Tiistai aamuna herättiin kuuden aikaan ulkoilemaan koko sakki ja hienosti tuli pennulta pissat ja kakat ulos. Pienoista söhellystä oli tuo ulkoilu, mutta nyt näin perjantaina tätä kirjoittaessani sekin alkaa sujumaan.

Viikon teemana on ollut sisäsiisteys, autoilu sekä uudet ihmiset ja koirat. Ulkona on juostu niin ahkeraan ettei päivisin ole sattunut vahinkoja sisälle lainkaan ja yölläkin vain muutamat pissat paperille/eteisen matolle. Tänään olivat 5h yksin ja sinä aikanakaan ei ollut tullut mitään sisälle, taisi olla vahinko. Vaikka toivoisin ettei, huomenna nähdään uudestaan miten se yksin olo sujuu kuivana.
Uusia koiratuttavuuksia on ollut serkun bullterrierinarttu Unelma ja Pornaisten porukka Olli & Tico (...joista jälkimmäinen oli sitä mieltä, että pentu on hyvä harjoituskappale tulevaisuuden jalostuskoiran uraa ajatellen). Ja uudet ihmiset ovat tulleet siinä kylkiäisinä, serkkua, mummia, tätiä jne. Isukki ei edes tiennyt uudesta tulokkaasta ja ensimmäinen mitä suustaan sai Herthan nähtyään oli että, "Mikä toi on?". Esittelin Herthaksi ja toinen kommentti oli vain, "Hullu, joku järki tossakin.". Ja niin sai isukki tietää... ;) Autoilu on tullut sitten tämän kaiken oheistuotteena, ensi viikolla teemana on sitten yksinolot, joita ollaan ihan minimaalisesti jo aloitelleet. Olen koittanut isompien kanssa ulos lähtiessä jättää pennun joko nukkumaan tai syömään, jottei jäisi ovelle huutamaan. Eikä se ole vielä ainakaan kertaakaan ollut ovella vastassa suru puserossa.


Myös yhden tärkeimmistä Hertha on oppinut nopeasti: meillä herätään vasta kun herätyskello soittaa. ;) Tämä on ehdottomasti yksi elämän peruskivistä.
Ruokailut sujuvat ihan mallikkaasti, ruoka-ajat ovat silloin tällöin, mutta mahdollisimman usein päivässä. Ja ruokavalio on raakaruokinta, pakko mainostaa tätä taas, mutta kun on tuoreessa muistissa millainen oli Walma pienenä nappulan syöjänä niin nyt on hyvä vertailla. Walman kakka oli jatkuvasti hieman pehmeää ja tuli ulos sellaisena nauhana ja se teki lähes poikkeuksetta joka ulkoilukerralla kakat vs. Herthan kakat ovat kuivia kiinteitä papanoita ja kakat tulee päivässä noin 3-4 kertaa. Ruokavalioon kuuluu lähinnä jauhetut broilerin siivet, jauhettu broileri, kalkkunan läski, kasvissose ja kerta viikkoon sisäelimet ja öljyt. Myös joitain hapanmaitotuotteita; piimää, kermaviiliä ja raejuustoa. Näillä eväillä on siis jo pentulaatikosta asti syötetty, joten mielenkiintoista nähdä miten kasvu etenee.
Mitähän muuta tuo on ehtinyt, ainakin se on kerran purrut Roopea pippelistä ja roikkuu ulkona molempien perskarvoissa ja murisee hurjana. Tällä hetkellä se makaa Roopen naaman vieressä noin 10cm päässä ja Roope yrittää syödä luuta ja murisemalla saada sen häipymään - ei onnistu.
Huomenna on pesupäivä koko porukalla ja sunnuntaina Walman ensimmäinen junioriluokan esiintyminen, jännittäää!!!


sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Nyt se on loppu

Walman pentuluokat ja toukokuu meinaan. Tänään vietettiin äärimmäisen lämmin päivä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla, Beauceron yhdistyksen järjestämässä pentunäyttelyssä. Onneksi saatiin pikatoimituksella VipVescorsilta teltta joka suojasi pahimmalta helteeltä. Teltan kasaaminen vaan oli omanlainen kokemuksensa ja aiheutti kyllä useamman hikipisaran ennen kuin hökötys oli kasassa. Jos se jo ensi kerralla sujuisi jouhevammin.

Walmalla nenä veti kehässä nurmikkoon oikein urakalla, jatkuvasti sai olla hinaamassa nenää ylös ja sillä seurauksella, että liikkeet olivat varmasti vielä epävakaamman näköiset mitä ne tuolla ovat olleet. Seisoi kuitenkin kauniisti ja antoi tuomarin kopeloida itseään ilman että kyykistyin viereen antamaan tukeani. Lopputulos oli luokkavoitto, kunniapalkinto ja ROP-pentu! Mukava lopetus pentuluokille, nyt vaan nokka kohti uusia saavutettavia.
Muutamat tunnit jouduttiin ryhmiä odottelemaan, mutta kiitos teltan pentu jaksoi erinomaisesti vielä ryhmien ajan. Vaikka harvoin tuon ihan väsyksiin saakaan... korkeintaan muutaman tunnin sikeät saa sen jo jaloilleen ja taas pitäisi olla menossa. Näistä muutamasta tunnista pitää siis ymmärtää ottaa kaikki irti. ;) Ryhmän tulos siis kovin tuttu, "kiitos ja näkemiin".




Roope pääsi turistin ominaisuudessa mukaan ja voi, että herra nautiskeli oikein kunnolla. Näyttelypaikalle kun saavuttiin Roope piippasi autossa vauhtia liikenteen ohjaukseen ja näyttely alueella patsasteltiin pentusille maailman omistajan elkein. Mutta toisaalta taas tuo oli niin unelma kiltisti omassa teltassa vapaana, ei tietoa mistään remmirähinä ongelmista vaikka ohi käveli kaikenlaista kulkijaa! Heinäkuisessa erikoisnäyttelyssä koittaa vasta Roopen vuoro päästä kehään, siihen asti treenaillaan tokoliikkeitä. Aloitettiin itseasiassa vihdoin ja viimein alokasluokan hypyn opettelu. Kerrostalossa asuessa on hieman hankaluuksia päästä oikealla hypyllä harjoittelemaan joten täytyi käyttää luovuutta ja käytössämme on ollut pöytäsilityslauta kumoon kaadettuna, noin metrin leveä ja noin 40cm korkea. Roope ei ole mikään kovin hyppeleväinen koira, mutta kyllä se tuosta kevyesti ponnistaa ja pohja on jo saatu. Jäljellä ei olla nyt käyty, jos sää sallii niin keskiviikon ja torstain vapaapäivinä pitää käydä pistämässä asiaa eteenpäin.



Eilen Tico paistatteli samaisella näyttelyalueella niin erinomaisesti, että ensimmäinen serti irtosi irlantilaiselta tuomarisedältä. Lisäksi Ticsu oli VSP! Onnea Juulia & Tico, siitä se lähtee! Nyt on kaikilla Ticon pentueen sisaruksilla serti-tilit auki, siskolikoilla useampikin jo plakkarissa.
Erinomainen näyttelyviikonloppu siis takana, ensi viikko kuluu pitkälle töissä ja match show'n viime hetken valmisteluissa. Täytyy kyllä myöntää, että kun ensi viikonloppu ja match show on ohi niin täytyy olla hyvin helpottunut olotila! Niin paljon aivokapasiteettia ja toimen aikaa jää muihin hommiin... vaikka toki nekin nopeasti täyttyy muilla puuhilla, kuten ne puhutut arvostelujen puhtaaksi kirjoittamiset, beauceronyhdistyksen kotisivujen kasaus jne. Huomenna on sitten jo kesäkuu ja uudet kujeet! Hauskaa kesää kaikille!