Punaista.

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja ainakin kaikki koiramaiset kohokohdat on nyt ohitettu tältä vuodelta. Vuoden viimeiset näyttelykoitokset olivat messukeskuksen tuplavoittajat: V-09 ja PMV-09. Tänä vuonna vaan lykkäsin koiran muiden matkaan ja lähdin itse rilluttelemaan kaveriporukalla. Punainen oli Walman viikonlopun saldo, molempina päivinä siis laatuarvosana erittäin hyvä, hyvin pitkälle turkin puutteellisuuden ja lapsellisten liikkeiden takia. No nyt saa muksu jäädä kasvattamaan Pertsan repimää karvaansa takasin ja jos hiekkakuopalla juokseminen auttaisi lennokkaisiiin etuliikkeisiin. Lauantain arvostelu katosi mystisesti, mutta ei se mitään, sunnuntain arvio erikoistuomarilta korvasi sen menetyksen moninkertaisesti:

Lovely young bitch for temperament and size. Very nice light bone. Very happy in temperament. Typical in head, nice eye and pigmentation. Needs to mature in body. Typical in angulation. Correct coat quality for age. Needs to improve on move. Lovely temperament and presentation.

Messariviikonlopun tytöt olivat siis Röykässä hoidossa ja Mari ystävällisesti luotsasi Walmaa näytelmässä, kiitos siitä ja koirien hoitopaikasta! Roope taas sai olla kotosalla Villen hoidossa, vaikka virheellisen ruokintaohjeistuksen takia sitten ollaanki taas kärsitty nappularipulista...

Eilen oli vuorossa Walman viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset, terveiltä näyttivät ja vaikkei eläinlääkäri lähtenytkään arvioimaan minä ne takaisin kennelliitosta tulevat, niin sairas luusto ei ainakaan ole. Jes! :) Keväällä sitten koko konkkaronkka pääsee silmäpeilaukseen samalla kertaa.

Muutoin meidän elämä onkin ollut aika tasaista taapertamista, ollaan keksitty kiva aamulenkki missä pystyn päästämään nuorison juoksentelemaan vapaana. Etenkin Hertha vaatii päivittäiset spurttinsa, muuten se kiipeilee pitkin seiniä ja syö irtaimiston. Pari viikkoa sitten oltiin yön yli kaitsemassa tibbe-vanhuksia ja täytyy kehua miten hienosti omat sopeutuivat aivan vieraaseen paikkaan nukkumaan ja Hertha levitteli leluja pitkin alakertaa, kuin kotonaan. Blackie ja Bertta tibbet olivat yläkerrassa portin takana ja omat alhaalla, hienosti olivat molemmat osapuolet eivätkä haukkuneet toisiaan kertaakaan vaikka eivät nokatusten päässeetkään.

Mukavaa Joulunaikaa kaikille blogin lukijoille ja menestystä tulevalle vuodelle!! :)