sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Umpihanki treenaaja

Lumi tuli ja Walma on ihan innoissaan, se on otsikon mukaan kyllä varsinainen umpihangessa treenaaja. Vaikka kuinka olisi vieressä helppokulkuinen aurattu kävelytie niin hangessa on pakko ilakoida, mistään sivistyneestä juoksusta ei ole edes kyse vaan sellaisista nelijalka loikista joista on tietyn välimatkan jälkeen pakko sukeltaa pää edellä hankeen. Hyvähän se on, että itse pääsen vähemmällä lihastreenissä, se vaan tuntuu kasvattavan vauhtia myös sisällä.

Viikko on taas vierähtänyt kuutena päivänä töissä, sen lisäksi viikkoon mahtuu omalle kohdalle yksi rengasrikko (toinen tapahtui isukille heti seuraavana päivänä), joidenkin älyvapaiden nuorten murto yritys töihin... kuka vähänkään järjellä käyvä yrittää seinästä läpi? Ja koiranruoalla ei taida olla mitkään merkittävät markkinat muutenkaan varkaiden keskuudessa, joten hyöty olisi ollut mikä? Sisälle asti eivät olleet päässeet, Ramirentin pojat olivat tulleet töihin sen verran ajoissa että oli jäänyt puuhat kesken.

Itse kun saavuin töihin samaisena aamuna olin ihan ulapalla ja vielä enemmän ymmyrkäisenä kun pomoni alkoi vielä vitsailemaan asialla... oli kuulemma unohtanut avaimet ja yritti itse kaivaa seinään reiän päästäkseen sisälle sammuttamaan edellisenä iltana päälle jääneitä valoja. Iski pieni paniikki itselle, että mitä helkkaria, mä olin viimenen joka lähti ja ihan varmasti laitoin valot pois. Meni kyllä varmaan viitisen minuuttia ennen kun alko raksuttamaan, mahto saada pomo päivän naurut, vaikkei tilanne sinällään huvittava ollutkaan. Eikä mun hiusten väri ole edes blondi....

Koirakivaa ei siis viikkoon ole tosiaan järin paljoa mahtunut, muutaman kerran ollaan käyty Ainolan futiskentällä. Kerran ominpäin ja toisella kertaa työkavereiden kooikerin pennun ja kahden nahka collien kanssa. Roope yritti kukkoilla kooikeripojalle, mutta sepäs pentu sanoikin takaisin ja Roope keskittyi alistuvaisempaan Riesu-nahkaan. Walma taas sai kunnon vastusta Rico-kooikerista... tosin painoi punteissa monta kiloa luntakin.

Tänään aamusta keksittiin uusi metsälenkki kaupunkialueelta jossa molemmat pääsivät vähän ilakoimaan irrallaan. Ja päivällä Roope treenasi hieman hyppyä ja liikkeestä seisomista, ja Walman kanssa otettiin istumista ja näyttelytreeniä. Näytelmätreenit menee kotona todella hyvin, niin hyvin, että saatiin eilen jopa muutama hyvä otoskin. Täytyy alkaa harjoittelemaan samaa ulkona ja kahden viikon päästä sitten Mäntsälään Match Show'hun.

Huomenissa sitten vielä vapaan merkeissä, taidetaan harrastaa koirien tukan suorimista... Roopen koivet ei oikeen tykkää tästä nuoska kelistä. Palaillaan taas.






sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Vauhdikas viikko...

Jepulis, vauhtia on riittänyt vähän turhankin paljon tälle viikkoa. Rauhallisemminkin olisi voinut kotiutua. Kuusi päivää viikosta vierähti töissä, tosin lyhyempiä päiviä, mutta joka tapauksessa. Illat ovat menneet vielä vähän paikkoja siistiessä ja sitten kunnostauduttiin oikeasti harrasteissamme. Töissä on hiljaisinä hetkinä voinut tehdä illalle koulutussuunnitelmat valmiiksi ja hioa ja pohtia miten saada se paras harjoitus aikaan. Walman kanssa harjoitukset ovat olleet lähinnä näyttelyhihnassa kulkemista ja seisomista ja perus istumiset ja maahan menot. Roope taas on muistellut sisällä liikkeestä maahan menoa ja istumista, seisominenkin pitäisi ottaa mukaan, mutta ehkäpä sen kerkiää myöhemmin. Kapulan kanssa sujuu muuten hyvin, mutta herra ei voi samaan aikaan istua ja pitää kapulaa suussaan... taitaa tämä liike jäädä hetkeksi hyllylle ja treenataan alo-luokan liikkeet loppuun... tai loppuun ja loppuun, liikkeestä seisominen ja hyppy ovat ainoat treenaamattomat. Tauko on tehnyt Roopelle taas terää, intoa puhkuen se kyllä jaksaisi tehdä vaikka mitä ja eipä innokkaimmilla kerroilla ole alustankaan laadulla ollut mitään väliä.

Elämä uudessa kodissa on alkanut muuten ihan mallikkaasti, muutama vahinko ensimmäisinä öinä sattui olkkarin _uudelle_ matolle, mutta se loppui siihen kun hieroin etikkaa ko. kohtiin. Aamut ovat kurjinta aikaa vahingoille... ensimmäisenä yönä otin Walman sänkyyn nukkumaan ja neiti otti siitä kyllä kaiken irti, kunnes aamuyöstä tuli se isompi hätä... liekö ei uskaltanut lattialle hypätä niin väänsi sitten tortun sänkyyn (onneksi oli sentään kiinteää tavaraa). Tämän onnettomuuden jälkeen sanoin, ettei ipanalla ole asiaa sänkyyn ennen kuin itse sinne oppii hyppäämään. Ei mennyt kauaa, muutaman päivän päästä se hiffasi miten sinne untuvatyynyille pääsee loikomaan ja eikö se vahinko sattunut silläkin kertaa... tällä kertaa vaan se märempi!! Kyllä kävi mielessä kaikenlaista sinä aamuna, eikä yhtään paranna oloa kun tänään aamulla siivosin ensin pissaa käytävästä, ja sen jälkeen pissaa sekä kakkaa hissistä!! Melkeenpä olisi tehnyt mieli nylkeä tuo siihen paikkaan. Ja nyt on sitten tehty päätös, ettei Walma tule sänkyyn nukkumaan ennen kuin on sisäsiisti.... huomaatteko, en kuitenkaan pysty kokonaan kieltämään tuota sängyssä nukkumista, vaikka Atte onkin muutaman kerran hiekkarannasta sängyssä puhuessaan yrittänyt vihjata moiseen kieltoon.

Uusia koirakavereitakin ollaan treffattu: perjantaina käytiin työkaverin lk collieiden kanssa juoksemassa Ainolassa. Vähän oli vilpoista, täytyy ottaa uusiksi joku lämpimämpi päivä niin nahkatkin pärjää pidempään. Walma oli ihan innoissaan juoksukavereista ja Roopesta taas 3,5kk ikäiskä nahkaurosta piti jo alistaa?!
Tänään taas ajeltiin Marin kanssa Mäntsälään hiekkakuopille treffaamaan Luigia&Wunjoa + Katia, Jereä ja Saraa. Roope ojensi Luigi-poikaansa ja sitten se keskittyikin hyvin harkittuun namin kerjuu-operaatioonsa... sai se siinä vähän hommiakin tehdä kun ensin itse piti käyttää innokuus hyödyksi seuraamiseen ja sitten Jere ja Sarakin innostuivat kokeilemaan. Upeesti Roope jaksoi tehdä molempien kanssa! Walma taas jaksoi pania ja juoksuttaa "pikku" Wunjoa ja välillä Luigiakin. Neiti on vaan niin pirun itsekäs, että jos häntä kohdellaan liian kovakouraisesti niin pitää kiljua henkensä hädässä... mutta hän itse saa taas purra niin kovaa kun pienistä leuoista irtoaa.

Niin ja saivathan nuo koirat keskiviikkona rokotuksensakin, Walma vain rabieksen, koska on jo saanut kaksi kertaa nelosrokotteen, ensimmäisen Ruotsissa ja toisen 3kk vanhana, lekuri oli sitä mieltä, että riittää kun seuraavan kerran antaa sen sitten vuoden päästä. Roope vähän jänskätti lekurissa, ei olla pitkään aikaan tarvittu sen kanssa apuja mihinkään... paitsi sen verran mitä ihan pikavisiitillä käytiin näyttämässä sillon kennelyskän aikaan kurkkua. No nyt nekin on muutamaksi vuodeksi hoidettu, eikä toivottavasti tarvitsekaan muissa merkeissä tavata Mannista. Walman varpaat vaan tuntuvat olevan hyvin onnettomuusalttiit, ovat jääneet kerran hissin oven alle, ulko-oven alle ja useampaan otteeseen mun jalkoihin... toivottavasti säästytään pahemmilta tärskyiltä.

Rauhallisempaa viikkoa toivoessa, ainakin kotona olo aikaa on vähän vähemmän kun töissä on normaalimpia päiviä ja taas kuusi päivää hommia putkeen. Onneksi siitä seuraavalla viikolla onkin vaan neljä päivää, kaksi vapaata viikolla! Niitä odotellessa!


Wunjo, Walma & Luigi

Roope & Sara

Sara & Roope

torstai 8. tammikuuta 2009

Muutto puuhissa

Viikko vilistää vauhdilla, maanantaina saatiin avaimet uuteen kotiimme ja siitä lähti ollaan juostu kahden osoitteen väliä, siivottu, maalattu, pakattu, purettu, laitettu... pikku hiljaa alkaa näyttämään siltä, että asiat löytävät paikkansa. Lauantaina saadaan sitten loput isommatkin huonekalut paikoilleen ja päästään toden teolla asettumaan taloksi. Ainakin toivottavasti, Walmasta ei niinkään murhetta, neiti on kotonaan kaikkialla. Roope on päivisin ihan ok, mutta kun ilta tulee niin monsieur siirtyy istumaan ulko-ovelle, nenä oven raossa. Ehkä sitten helpottaa kun saadaan sänky mihin se pääsee turvaan Wauhti-Walmaa. Ei todella ole menoa helpottanut, ettei muuton keskellä olla päästy kunnolla lenkkeilemään.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Ainolan futiskentällä... en tiedä olisko kannattanut. Roopella ilmeisesti lihan himo iski, kun joutui autossa vain katsomaan 10kg koirille tarkoitettuja pakasteita (nyt voi hamstrata kun on oma pakastin). Ensimmäisen kolmen minuutin aikana meidän lempeä herrasmies oli napannut hiiren elävältä, irrotti kun karjuin ja juoksin kohti... ja eikös se lopullinen murha jäänyt sitten minun tehtäväksi! Yök! Kymmenen minuutin kuluttua sama homma uudestaan, tällä kertaa oli kuitenkin "onneksi" kyse vain puolikkaasta raadosta. Ja kun ei lenkillä saanut lihaa niin kauppareissun aikana tuo oli hyvin varovaisesti ja siististi pöllinyt solmitusta muovipussista (hajoittamatta pussia) yhden ruston... mistä tiedän: siitä, että mun penkki oli sulaneessa liha-kuola-mömmössä ja nyt se on tuulihousujen takamuksessa. Kivaa!

Sitten painuttiin taas siivoamaan... vessanpönttö on meidän pahin painajainen. Siellä on lillutettu nyt klooria, kahdenlaista normi wc-puhdistusainetta, soodasuola-sekoitusta, vähän paremman puolella ollaan, mutta jos sen valkoiseksi haluaa niin siihen on vielä matkaa. Vinkkejä kiitos? Muuten ollaan jo aika voitonpuolella siivousurakassa, saa sitten alkaa itse sotkemaan kun on muiden sotkut siivottu. ;) Housutkin sai kloorilla roiskiessa uuden kuosin... myrkyn vihreät olohousut saivat vaaleanpunapilkulliset lahkeet polvista alaspäin.

Ennen muuttoa oli tylsä vartti ja piti keksiä tekemistä... Walma oli sopiva kohde. Tarkoitus oli harjoitella vain kosketusalustaa erimateriaalilla ja pienentää sitä, mutta se tuntui liian helpolta joten opetin akan menemään häkkiin kosketusalustan avulla.

1. Alusta ensin keskellä häkkiä, niin että koskiessaan koira oli puoliksi sisällä häkissä. Naksutus alustaan koskiessa, palkka alustalle, tätä pari toistoa.
2. Siirrettiin alusta häkin perälle, niin että koskiessaan alustaan koira oli kokonaan häkissä. Tätä muutama toisto ja samaten naksutus alustaa koskiessa ja palkka alustalta. Lopuksi rupesinkin jäämään jo odottamaan palkkaansa alustalle.
3. Otettiin alusta kokonaan pois, ensin Walma oli vähän epävarma pitääkö sinne häkkiin silti mennä vai ei, naksautin kerran siitä, että se oli puoliksi sisällä ja heitin makupalan häkkiin.
4. Tästä eteenpäin neiti syöksyi häkkiin ja pysyi siellä, ulos sen sai vain heittämällä makupalan häkin ulkopuolelle lattialle (vapaa-käskyn harjottelua)
5. Sitten muuten samaa rataa kuin kohta 4, mutta liitettiin mukaan "mökkiin" -käsky ja muutaman toiston jälkeen voi sanoa, että se on siinä.

Ja tämä siis vartissa, kuka voi enää väittää ettei naksutinkoulutus olisi tehokasta, nyt ei enää tarvitse kuin opettaa kestoa häkissä pysymiselle. Se olkoon muuton jälkeinen juttu sitten. :) Jatketaan siis juttua virallisen muuttopäivän jälkeen, eli ensi viikolla mikäli internet on saatu jo pelaamaan.


lauantai 3. tammikuuta 2009

Uusi vuosi

Vuosi meni taas ja vaihtui melko tuttuun kaavaansa. Vaikka olihan tässäkin eronsa, tällä kertaa olin töissä ja kotona odotti kaksi koiraa. Walma ei osoittanut paukkuarkuuden ensimmäistä merkkiäkään. Ennen kuutta ulkoiltiin vielä ihan turvallisin mielin, melko vähän täällä paukkui ennen luvallista aikaa. Kymmeneen asti venytettiin pissilenkkiä... ajattelin että sillon ihmiset istuu sisällä ja odottaa puolen yön paukutuksia. Mitä vielä, eikös tässä Aten taloyhtiössä aloitettu sillon rakettijuhlat. Onneksi oltiin sentään kerrostalon toisella puolella, ettei ihan vieressä paukkunut. Vaikka eipä tuo muuta kun tapittanut ceasar purkkia häntä vispaten. Olin kyllä tuon ulkoilun jälkeen ihan täpinöissäni, vaikka on tuo pikkulikka vaan muutenkin ollut niin mahtava! (alku vaikeuksista huolimatta, se oli varmaan se kielimuuri...)

Mitäs muuta tässä ollaan touhuttu, paikkailtu ollaan jonkun verran. Ehkä enemmän tavaraa on kumminkin käyty hamstraamassa kaupoista ja kaikki odottavat uutukaisina omissa laatikoissaan vielä käyttöönottoa. Kävästiin Pornaisissa pakkaamisen ohessa leikittämässä Ticoa, raukkaparka alkaa taas olemaan poppoon pienin ja jäämään jalkoihin. Toivottavasti senkin terrierin sisu sieltä puhkeaa jossain vaiheessa. Walma menetti leikeissään kaksi hammasta ylä- ja alarivistä, edestä. Ja tänään lähti vielä yksi lisää edestä alhaalta, ikää 16vko.
Tico oli hauska kun oltiin meillä ja Walma haukkui jollekin, olisiko isukki härnännyt kinkun kanssa. Tico rynnisti toisesta huoneesta, suoraan television ääreen ja istui toljottamassa ruutua. Miten voi oikeesti koira toimia noin, se on kyllä niin hauska terriäinen. Ehkäpä meillekin joku kaunis päivä sellainen tulee paapottavaksi.

Tänään ollaan kunnostauduttu vähän treeneissä. Lenkille päästiin pitkästä aikaa Walman kanssa keskenään ja pääsin pitämään uimahallin viereiseen metsään sitä vapaana. Otettiin luonnollisesti luoksetuloharjoituksia, sillä pienellä, noin 500m matkalla, kutsuin kolme kertaa ennen kiinniottoa luokse ja harjoituksen onnistuvuus täysi 100%, eikä hihnaan laittaminenkaan ollut ongelma! Jee, on ollut harjoituksista apua!
Lisäksi sitten illalla naksuteltiin seisomista ja istumista, jälkimmäinen on hieman luonnollisempi ja Walpurille helppotajuisempi liike, joten sitä se sitten useimmiten tarjoaakin. Ruokakupin kanssa Walma kyllä seisoo jo noin 3 sekkaa ennen kuin pylly painuu maihin. Pitäisi alkaa uskaltaa liittää käskyjä istumiseen ja maahan menoon ja viedä ne ärsykekontrolliin, jos se selkeyttäisi seisomisharjoituksia. Lopuksi otettiin kosketusalustaa joka tuntuu olevan Walmasta tosi hauskaa, onnistuvuus on täysi 100% jo metrin matkalla ja vaikka nostin alustan seinää vasten noin 50cm korkeuteen niin tuo läppää tassunsa siihen ja pysyy alustalla aina palkansaantiin asti. Tänään jo töissä katselin vähän kapulaa... tulevaisuus on jo suunniteltu! ;)

Roopellekin kuuluu ihan hyvää, naisia riittää molemmille etutassuille ja vielä kahdessa maassa. Banjon juoksua siis odotetaan, ei onneksi sentään pyhinä jouduttu hommiin. Ja toinen neito odottaa Ruotsissa, nimeltään hän on Wilda - PMV-07 & PMJV-07 LP1 (=TK1) Bryngans Nina Ricci (Fanica Isak Ingeman x Swedisch-Quiny v.h. Rollecaterdeel). Hommaa siis riittää ensi vuodelle. Päällimmäisenä tässä taitaa nyt kuitenkin olla muutto.

PS. Walman paino 15viikkosena oli 6.8kg ja korkeus 37cm. Kohta päästään taas rokotuksille ja sitten voidaan alkaa katselemaan turistireissuja.

Harvahammas-Walma, purenta on täydellinen saksipurenta vaikka kuvasta ei ihan huomaakkaan.