keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Vihdoinkin.

Huh, onpas viime kerrasta harvinaisen paljon aikaa... Vaikka onhan tässä tapahtumia ollutkin, vaikka vähän arkisempia sellaisia. Siihen mihin viimeksi jäätiin käytiin siis syyskuun lopulla Lopella lenkkeilemässä noin 15 kilometrin ulkoilureitti. Kaikki koirat jaksoivat hyvin, jopa porukan nuorin Hertha ja pienin Ticokin paineli menemään terrierin sitkeydellä reippaasti isompien perässä... jaksoivat vielä loppu matkasta hätistellä oravaa. Omissa jaloissa tuntui niin ettei meinannut loppumatkan hiekkaharjujen kiipeämisestä tulla mitään. Eikä seuraavana päivänä levätty sitten sen enempää vaan lähdettiin kiertämään Marin porukan kanssa samalla suunnalle vahingossa löytämämme suojärvi (tai lampi..).

Liikuntaharrastusta ollaan muutenkin lisätty taas ilmojen viilennyttyä ja varsinkin kun vihdoin tajusivta sulkea Ainolan futiskentän pallon potkijoilta. ;) Harrastusrintamalla ei olla aktivoitu yhtään aikaisempaa enempää, kaapissa odottaisi pahviliuskat askartelijaansa jos opettaisi koirille kuvioita yleisen huvin ja hauskuuden vuoksi. Itse en vaan ole ihan koulutus "taajuudella" tällä hetkellä - voisikohan tuon selittää syysmasennuksella vai ollaanko vaan liian laiskoja aivotyöhön.

Walman vihdoin ja viimein alkaneet juoksutkin kyllä sekoitti pakkaa. Ihan sattumalta huomasin Marin kanssa lenkillä ollessä, että tuohan piru jo esittelee peppuaan Roopelle, että siltä lenkiltä Roope hyppäsi Marin kyytiin. Reipas viikko on vietetty tyttöjen kanssa kahden, melko vaihtelevalla menestyksellä. Walman tunnetilat vaihtelevat kuin tuuliviiri suuntaansa, välillä koko maailma kaatuu päälle ja auta armias jos silloin nykäset hihnasta vähänkin niin jo on maailma sekaisin. Seuraavassa hetkessä sitten taas tullaan ja esitellään leluja heiteltäväksi ja kaikki on niin normaalia ja mamman kainalossa on maailman paras paikka nukkua... viikonloppu oli pahin kun molemmille iski ripuli (mitä ilmeisemmin neu vogelista) ja p*skaa sai siivota sänkylakanoita myöden. Meinasi todella mennä kuppi nurin, kun siihen päälle Hertha vielä on syönyt kaiken pikku irtaimiston minkä suuhunsa vaan saa: lenkkareista on syöty pohjalliset niin, että olisi varmaan sama kun paljain jaloin kävelisi ja kello joita oli tasan yksi (yöpöydällä) sai kyytiä.

Nyt aletaan onneksi olemaan juoksun kanssa voiton puolella ja muutama päivä on mennyt ihan seesteisesti. Tänään ja huomenna on vapaata ja käytetään ne ihan lenkkeillessä ja kotisivutöitä tehdessä. Täytyy tienata extra rahaa, jotta päästään Saksaan hakemaan pentua kotiin marraskuun alussa. ;) Pennelit tulevat perjantaina neljän viikon ikään, joten puolessa välissä odotusta ollaan. Pentu EI siis todellakaan ole tulossa meidän talouteen (ei pentua enää näiden jälkeen...), meillä on aivan ihana sijoituskoti jossa pentu saa rakkaan perheenjäsenen paikan ja oman yksilöllisen hoitonsa. Tarkemmin pikku miehestä sitten kun ollaan poika kotiutettu.

Semmottista meille siis, lenkkeilyä (painon pudotusta), töitä ja kotihommia. Ja todennäköisesti muuttoa suunnittelemassa kuukauden sisään, kunhan selviää mihinkä sitä muuttaa. ;)


Galleriaan on päiviteltynä kuvia syksyisistä ulkoiluista: http://pilviparta.kuvat.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti