lauantai 24. lokakuuta 2009

Arkea ja sen sellasta.

Arki alkaa rutinoitumaan Walman juoksuruljanssin jäljiltä. Roope kotiutettiin maanpaosta viikko sitten. Pää oli pojalla muutaman päivän sekaisin alkuun ja kyllä se leppeä Roopekin portista osasi läpi tulla, siis niin että koko portti oli pois paikoiltaan. Vaikka ei se kaiketi tuota siskoaan ollut raiskannut, kun rauha oli maassa ja ydinluu suussa se tuli ovelle vastaan kun tulin töistä kotiin. Ripulitaudistakin selvittiin, muutaman yön ulkona ramppauksen jälkeen ja taisi niitä maitohappobakteerilääkkeitäkin mennä paketillinen jos toinenki kolmelle koiralle.

Walma ja Hertha ovat siirtyneet taas luonnonmukaisempaan ruokintaan, heti on paljon kivampi korjailla tarpeita pussiin kun ei nappulap*ska haise. Ruokakin uppoo äärettömän hyvin, varmaan liikunnan lisäyksenkin johdosta. Roope taas saa vielä kärvistellä nappulalla, jos se nirsoilu lakkaisi kun joutuu hetken seuraamaan herkkujen katoamista muihin suihin.

Muutoin meillä ei mitään ihan hirveen kummallista kuulu, hauskoja tai ei niin hauskoja tapoja koirat keksivät (Hertha) huvittaakseen itseään: Hertha muun muassa lenkillä rakastaa mopojen ja pyörien jahtaamista ja jos ei niitä ole niin sitten on kiva vähän terottaa hampaita mamman pohkeeseen ja seurata siitä aiheutunutta reaktiota.. joka yleensä on metrin loikka eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla kun se tuon jälkimmäisen tempun teki, oltiin vielä nähty city-kettu justiinsa ja kävi kyllä mielessä, että nytkö se meiät syö! :)
Hienohelma-Walma taas huvittaa lähinnä itseäni, kun rappusia kulkiessa se käyttää mieluummin lastenvaunuille tarkoitettua kaistaa kuin itse portaita. Neiti ei ilmeisesti yhdy omaan mielipiteeseeni siitä, että ne rappusjuoksut on hyvä treeni lenkin lomaan. ;) Kotioloissa Walmasta on kuoriutunut varsinainen kainalokoira, niin kun isänsä Neropappakin on. Walma vaan ei hienotunteisesti tule viereen "kysymään" saisko tulla syliin vaan yksinoikeudella hyppää suoraan päälle ja olettaa, että se on ihan ok hänen korkeudelleen.

Tiistaina kierrettiin pitkä lenkki ja osuttiin sopivasti tietyömaan kohdalle jossa oli juuri kallion räjäytys menossa. Pieni paniikki meinasi iskeä kun on tietoinen Walman viimeaikaisista herkistelyistä ja Herthan pentuaikaisesta ääniherkkyydestä. Välimatkaan työmaan ja meidän välillä oli varmaan reipas 20m, ei muuta kun viskasin lenkkinamit taskun pohjalta maahan kun alku piippaus alkoi ja katsotaan miten käy. Roope ja Walma söivät nameja maasta, eivätkä nostaneet edes päätään pamauksen kohdalla. Hertha söi varoitusäänen kohdalla vielä ihan reippaana nameja, mutta räjäytyksen kohdalla se loikkasi ilmaan ja tarkkaili hetken ympäristöään korvat heiluen. Namit veti onneksi nenän nopeasti takaisin maahan, niin kuin tuollainen räjäyttely olisi ihan normaalia tässä taloudessa.. vaikka voi se joskus niinkin olla. Herthan kanssa on niiin ihana olla, se on ehdottomasti yksi parhaimman luontonen pentu mitä olen nähnyt, se ei ota turhia paineita mistään ja olettaa olevansa ykkönen kaikessa. Vaikka toki se tuolla uhmakkaalla olemuksellaan ärsyttäviäkin tapoja on kehittänyt, se on muun muassa lauman pahin "rähisijä", vaikka olisikin heti valmis leikkiin vastaantulijoiden kanssa. Roope on hiljentynyt totaalisesti sen rinnalla ja välillä voisin vaikka vannoa sen ohitustilanteessa viheltelevän ja katselevan taivaita: "ei muuten ole mun mukula..".

Tänään oltiin pitkästä aikaa näyttelyssä, tällä kertaa oli Herthan vuoro päästä yksin reissuun korkkaamaan näytelmät. Yllättävän paljon neiti käytti ääntään näyttelypaikalla, häntä töttöröllä sai kuulla muut kunniansa.. olisin sentään odottanut, että koirapaljous olisi hiljentänyt sen. Rotukavereita se haisteli alkuun varovasti ja esitteli sitten naisellisen äksyn luonteensa, kun pojat yritti pepulle. Kehässä mentiin miten mentiin, yhden seisomaharjottelun jälkeen, ei yhtään juoksuharjoitusta. Vähän hyppelyä, sinkoilua ja seisominen kaukana sinne päin, mutta kunniapalkinto, pikkunarttupentujen luokan voittaja (ainut kilpailija tosin) ja toiseksi paras narttupentu. Herthan arvostelu: Oikea olemus, selvä sukupuolileima. Vielä kapea narttumainen pää. Korkea leveä etuaskel. Hyvä häntä. Miellyttävä käytös. Sopiva raajaluusto. Esitetään edukseen.

Semmottista tällä erää, tällä hetkellä meillä on menossa kuvan osoittama aikakausi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti