Hetki pieni...
Todellakin hetki on päässyt vierähtämään blogin päivityksestä. Paljon on taas ehditty tekemään, mutta aloitetaan viikko takaperin, kun viimeksi ollaan Roopen kanssa treenailtu tokoa.
Kapulan kanssa sujuu erinomaisen hyvin, en olisi ikinä uskaltanut toivoa näinkin nopeaa edistystä ja paljon nopeamminkin oltaisiin varmasti edistytty, jos oltaisiin ehditty tekemään enemmän. Kapulan pito sivulla istuen onnistuu jo tarvittavat 5sek, sen jälkeen harjoiteltiin kapulan luovutusta kiitos-vihjeestä. Roope oppi erinomaisen hyvin tässä tapauksessa virheen kautta, jos kapula putosi ennen vihjettä jäi palkka saamatta, eikä virheitä sitten sattunutkaan kuin muutama. Etenkin kun palkkana oli broilerin siiven paloja. ;) Nyt ollaan päästy niin pitkälle, että Roope tuo kapulan sivulle luoksetulo-tyylillä: jätän Roopen siis istumaan - kapulan noin metrin päähän sen eteen - kutsun luokse tuo-vihjeellä. Täytyy kyllä sanoa, että jokaisen treenin alkuun Roope yrittää "huomaamattaan" jättää kapulan ottamatta ja tulee tyytyväisenä ilman sitä sivulle, en ole huolissani, se on pikemminkin huvittavaa kun iso mies katselee taivasta ja astuu kapulan yli... tästä jatketaan silti ihan pirun tyytyväisinä.
Alokasluokan liikkeetkin ovat kunnossa, ainakin oikeissa olosuhteissa. Eräs lenkkeilijäkin pysähtyi labbiksensa kanssa kehumaan seuraamista ja voivotteli omaa saamattomuuttaan, etenkin kun koiralla oli ikää jo 1,5v. Tokaisin takaisin, että Roope on 6,5v ja, että vuoden sisällä olemme rakentaneet liikkeet lähestulkoon alusta asti virheet korjataksemme. Taisi kivi pudota lenkkeilijän sydämeltä, huojentuneen kuuloinen ainakin oli ja totesikin, ettei heillä taida sitten mitään kiirettä vielä olla. :) Eipä ole ei, toko ei ole niin fyysinen laji etteikö sitä voisi tehdä vähän vanhempanakin. Joten olemme ilmoittautuneet elokuulle kolmeen alokasluokan kisaan, katsotaan kuinka moni menee plörinäksi oman jännityksen takia. ;)
Viime sunnuntaina ajeltiin Walman kanssa Karjaalle kaikkien rotujen näyttelyyn Saija Juutilaisen arvosteluun, punaiset nauhat tuli, taas. Nähtiinpä Reijan porukkaa pitkästä aikaa ja saatiin nauttia suhteellisen aurinkoisestakin päivästä, harmi, että jätin kameran kotiin.
10kk, mittasuhteiltaan miellyttävä nuori, joka vielä kovin takakorkeassa vaiheessa. Narttumainen oikealinjainen pää, hyvä ilme, korvat ja purenta. Etuosa voisi kulmautua paremmin, hieman jyrkkä lantio. Hyvin kannettu häntä, liikkuu erinomaisella askelpituudella, edestä vielä löysästi. Lupaava karvapeite. Mukava luonne. EH1
Alkuviikosta lomailtiin, eli maanantaina hoidettiin juoksevia asioita, kuten käytiin poliisiasemalla tekemässä fillarista rikosilmoitus (v*tun kaupunkilaisvarkaat), käytiin hakemassa Ilo-Willasta lippistilaukseni (otsassa lukee pinkillä Miss Bitch), nyt täytyy vaan opetella käyttämään lippistä jossain ettei noin hieno teksti jää kaappiin piiloon. ;)
Maanantaista-tiistaihin olin Lauralla kaitsemassa tiibetinterrieri kolmikkoa. Beet (Blackie, Bertta & Brita) ovat onneksi aina niin helppoja, että omiin verrattuna se on melkoinen loma. Ei hihnassa kiskomista, ei ruuan kanssa nirsoilua jne. Vai onko sitä kriittisempi omien kanssa?
Tiistai-aamusta pakattiin pikaisten aamutoimien jälkeen oma porukka autoon ja ajettiin Röykän kautta Sastamalaan Paulalle.
Meidän lauma nautti kun saivat kirmata koko päivän pihalla vapaasti. Oodikin intoutui alku ujoilun jälkeen leikkiin Walman ja Herthan kanssa, Roopelle se ei sulanut edes neljän tunnin jälkeen vaan sille piti huutaa loppuun asti. Roope oli varmasti hieman pettynyt reissuun kun paikalla oli Oodin lisäksi vain vanhoja ämmiä, Seita oli maanpaossa Riitan ja Jussin luona. Onneksi oli edes rakas Neropappa, paremman puutteessa Roope rakasti isäänsä. Marian kuvailikin Roopen käytöstä osuvasti pentumaiseksi. :)
Seitsemän ooppera-veljestä pääsivät pöydälle kuvattavaksi ja koplattavaksi. Jännä olis uusi tilanne, mutta ihan hyvät kuvat saatiin kaikista, jos ei jaloillaan niin naamasta ainakin. Hertha oli hyvin kiinnostunut pojista ja tekikin lähempää tuttavuutta Pavarotin kanssa.
Mummot Siiri ja Amelie pääsivät myös pöydälle, tosin vähän eri ajatuksin. Siistittiin mammojen kuontalot viikonlopun hollantilaisvieraita varten. Siistit tukat tuli ja nyt Amelienkin ontumisia on helpompi käydä näyttämässä eläinlääkärillä ja Back On Trackistäkin luulisi olevan enemmän tehoa. Kiitos Paulalle kestitsemisestä, nähdään sunnuntaina!
Sastamalasta ajettiin maisemareittiä takaisin Röykkään, jossa siistittiin vielä Banjon kesätukka. Roope ei ollut tunnistaa morsiantaan vaan ärähti ottamaan etäisyyttä ensi kohtaamisella. Kaipa se sitten jälkikäteen uskoi kuka siinä lyhyissä hepenissä hätläköi.
Roopenkin turkin ajelua olen miettinyt, mutta haluan sen vielä vetskuissa käydä näyttämässä joten jos suunnitelmat sallii Roope päättää uransa kesällä 2011 Hollannissa järjestettävässä Euroopan Voittaja -näyttelyssä 8,5-vuotiaana, jonka jälkeen tukka lähtee ja todennäköisesti keskitytään tokoiluun vieläkin enemmän.
Tulevana viikonloppuna vietetään sunnuntai Heinolassa erikoisnäyttelyssä, jonne saamme vieraita aina Hollannista asti. Rian ja Joken kunniaksi pidämme picnicin porukalla ja toivottavasti nautimme hyvästä säästä ja näyttelystä.
PS. Juulia ja Olli ovat tällä viikolla Kennelliiton suurleirillä jo neljättä kertaa, siitäkin lisää sitten viikonlopun jälkeen. :)
Kapulan kanssa sujuu erinomaisen hyvin, en olisi ikinä uskaltanut toivoa näinkin nopeaa edistystä ja paljon nopeamminkin oltaisiin varmasti edistytty, jos oltaisiin ehditty tekemään enemmän. Kapulan pito sivulla istuen onnistuu jo tarvittavat 5sek, sen jälkeen harjoiteltiin kapulan luovutusta kiitos-vihjeestä. Roope oppi erinomaisen hyvin tässä tapauksessa virheen kautta, jos kapula putosi ennen vihjettä jäi palkka saamatta, eikä virheitä sitten sattunutkaan kuin muutama. Etenkin kun palkkana oli broilerin siiven paloja. ;) Nyt ollaan päästy niin pitkälle, että Roope tuo kapulan sivulle luoksetulo-tyylillä: jätän Roopen siis istumaan - kapulan noin metrin päähän sen eteen - kutsun luokse tuo-vihjeellä. Täytyy kyllä sanoa, että jokaisen treenin alkuun Roope yrittää "huomaamattaan" jättää kapulan ottamatta ja tulee tyytyväisenä ilman sitä sivulle, en ole huolissani, se on pikemminkin huvittavaa kun iso mies katselee taivasta ja astuu kapulan yli... tästä jatketaan silti ihan pirun tyytyväisinä.
Alokasluokan liikkeetkin ovat kunnossa, ainakin oikeissa olosuhteissa. Eräs lenkkeilijäkin pysähtyi labbiksensa kanssa kehumaan seuraamista ja voivotteli omaa saamattomuuttaan, etenkin kun koiralla oli ikää jo 1,5v. Tokaisin takaisin, että Roope on 6,5v ja, että vuoden sisällä olemme rakentaneet liikkeet lähestulkoon alusta asti virheet korjataksemme. Taisi kivi pudota lenkkeilijän sydämeltä, huojentuneen kuuloinen ainakin oli ja totesikin, ettei heillä taida sitten mitään kiirettä vielä olla. :) Eipä ole ei, toko ei ole niin fyysinen laji etteikö sitä voisi tehdä vähän vanhempanakin. Joten olemme ilmoittautuneet elokuulle kolmeen alokasluokan kisaan, katsotaan kuinka moni menee plörinäksi oman jännityksen takia. ;)
Viime sunnuntaina ajeltiin Walman kanssa Karjaalle kaikkien rotujen näyttelyyn Saija Juutilaisen arvosteluun, punaiset nauhat tuli, taas. Nähtiinpä Reijan porukkaa pitkästä aikaa ja saatiin nauttia suhteellisen aurinkoisestakin päivästä, harmi, että jätin kameran kotiin.
10kk, mittasuhteiltaan miellyttävä nuori, joka vielä kovin takakorkeassa vaiheessa. Narttumainen oikealinjainen pää, hyvä ilme, korvat ja purenta. Etuosa voisi kulmautua paremmin, hieman jyrkkä lantio. Hyvin kannettu häntä, liikkuu erinomaisella askelpituudella, edestä vielä löysästi. Lupaava karvapeite. Mukava luonne. EH1
Alkuviikosta lomailtiin, eli maanantaina hoidettiin juoksevia asioita, kuten käytiin poliisiasemalla tekemässä fillarista rikosilmoitus (v*tun kaupunkilaisvarkaat), käytiin hakemassa Ilo-Willasta lippistilaukseni (otsassa lukee pinkillä Miss Bitch), nyt täytyy vaan opetella käyttämään lippistä jossain ettei noin hieno teksti jää kaappiin piiloon. ;)
Maanantaista-tiistaihin olin Lauralla kaitsemassa tiibetinterrieri kolmikkoa. Beet (Blackie, Bertta & Brita) ovat onneksi aina niin helppoja, että omiin verrattuna se on melkoinen loma. Ei hihnassa kiskomista, ei ruuan kanssa nirsoilua jne. Vai onko sitä kriittisempi omien kanssa?
Tiistai-aamusta pakattiin pikaisten aamutoimien jälkeen oma porukka autoon ja ajettiin Röykän kautta Sastamalaan Paulalle.
Meidän lauma nautti kun saivat kirmata koko päivän pihalla vapaasti. Oodikin intoutui alku ujoilun jälkeen leikkiin Walman ja Herthan kanssa, Roopelle se ei sulanut edes neljän tunnin jälkeen vaan sille piti huutaa loppuun asti. Roope oli varmasti hieman pettynyt reissuun kun paikalla oli Oodin lisäksi vain vanhoja ämmiä, Seita oli maanpaossa Riitan ja Jussin luona. Onneksi oli edes rakas Neropappa, paremman puutteessa Roope rakasti isäänsä. Marian kuvailikin Roopen käytöstä osuvasti pentumaiseksi. :)
Seitsemän ooppera-veljestä pääsivät pöydälle kuvattavaksi ja koplattavaksi. Jännä olis uusi tilanne, mutta ihan hyvät kuvat saatiin kaikista, jos ei jaloillaan niin naamasta ainakin. Hertha oli hyvin kiinnostunut pojista ja tekikin lähempää tuttavuutta Pavarotin kanssa.
Mummot Siiri ja Amelie pääsivät myös pöydälle, tosin vähän eri ajatuksin. Siistittiin mammojen kuontalot viikonlopun hollantilaisvieraita varten. Siistit tukat tuli ja nyt Amelienkin ontumisia on helpompi käydä näyttämässä eläinlääkärillä ja Back On Trackistäkin luulisi olevan enemmän tehoa. Kiitos Paulalle kestitsemisestä, nähdään sunnuntaina!
Sastamalasta ajettiin maisemareittiä takaisin Röykkään, jossa siistittiin vielä Banjon kesätukka. Roope ei ollut tunnistaa morsiantaan vaan ärähti ottamaan etäisyyttä ensi kohtaamisella. Kaipa se sitten jälkikäteen uskoi kuka siinä lyhyissä hepenissä hätläköi.
Roopenkin turkin ajelua olen miettinyt, mutta haluan sen vielä vetskuissa käydä näyttämässä joten jos suunnitelmat sallii Roope päättää uransa kesällä 2011 Hollannissa järjestettävässä Euroopan Voittaja -näyttelyssä 8,5-vuotiaana, jonka jälkeen tukka lähtee ja todennäköisesti keskitytään tokoiluun vieläkin enemmän.
Tulevana viikonloppuna vietetään sunnuntai Heinolassa erikoisnäyttelyssä, jonne saamme vieraita aina Hollannista asti. Rian ja Joken kunniaksi pidämme picnicin porukalla ja toivottavasti nautimme hyvästä säästä ja näyttelystä.
PS. Juulia ja Olli ovat tällä viikolla Kennelliiton suurleirillä jo neljättä kertaa, siitäkin lisää sitten viikonlopun jälkeen. :)